Omständligt svar, § 84

§. 84.

Lät oss gå litet widare. Skråna, ehuru de på detta sättet plågas af hwarandra, kunna dock någorlunda bärga sig, i anseende til sina omskansade17kringgärdade, välskyddade rättigheter, emot den ringare delen af Nation. Men, hwad måste här hända de andre? Om en ej wisste det ringaste hwad som sker, så är man dock i stånd, at förnuftigt wis säga, hwad som bör ske.

Sådane förenade Societeter äga i en Stat altid en fördubblad styrka, at influera på Lagarna, och antingen under allehanda fagra sken, förskaffa sig sådana, som bäst stå tilsammans med deras fördel, eller ock eludera18kringgå och förakta de förra, då fattige Medborgare utom dem, hwar för sig få stå sitt egit kast.

Slå sig flere sådane Societeter tilsamman, och nyttja sin gemensama styrka til sin förmon, wågas ofta rätt tiltagsna steg.19wågas ofta rätt tiltagsna steg: vågar de ofta vidta rätt djärva åtgärder eller handla djärvt

Stockholms Borgerskap wille år 1748 tilwälla sig en wiss slags eminent-rättighet20högsta rättighet öfwer de af Sweriges Krona Staden til nyttjande uplåtne lägenheter;21markområden i anledning hwaraf Kongl. Maj:t fant nödigt, at i nådig skrifwelse af den 20 Junii samma år til Öfwerståthållaren åtwarna Stadsens Magistrat och Äldsta, at ej sträcka sina Privilegier och nyttjo-rätt så wida, ”som wore dem medgifwen någon independence ifrån det öfwerseende, som Kongl. Maj:ts Konungsliga Rätt och Magt tilkom, och at Magistraten bordt draga försyn, at framkomma, med därhän syftande påminnelser, och slutsattser, samt at Magistratens anförande hos Kongl. Maj:t war ej mindre djerft och oanständigt, än afwikande från den underdåniga wördnad, som de Öfwerheten wid alla tilfällen skyldige äro, och Kongl. Maj:t ingalunda wil135 eller bör eftergifwa. I anseende hwartil Kongl. Maj:t säger sig nog haft orsak, at låta sådant Magistratens förfarande beifras; men wille dock af nåde för den gången allenast alfwarligen förehålla Magistraten dess ofog och förgående22ofog och förgående: klandervärda uppträdande och otillbörliga handling härutinnan.”

Däremot utestängas enskildta och fattiga Medborgare dels genom, dels utom Lagar nästan från alla sina rättigheter: de äro såsom främlingar: Portar och dörar äro för dem tilslutne, at gå i Näringarne: de drifwas fram och tilbaka, tils de ändteligen af yttersta betryck förmås, at fly från sina hemwister.

Däraf måste hända, at en Herre-Dräng23tjänare hos en ståndsperson sedan han tjent ut sina ungdoms år, och wil blifwa sin egen, ej får förtjena sig födan med något slags Handtwerk i Staden, om han ock kunde. Icke kan han gerna gifta sig; men gör han det, så får hans Hustru icke skaffa sig någon styfwer för en Törst-drick eller Bröd-kaka til någon Gardes-karl,24soldat, menig vid ett gardestruppförband af det hon tilredt för sin man. Hungern blifwer således deras första sysla, och emedan magen icke länge borgar,25ger anstånd med sina fordringar blifwer stjäla därnäst, och när de komma i lika nöd som förr, rymmer han ändteligen utur Riket, som blifwer hans sista tack til sitt Fädernesland, då andra, hwars Närings-sätt han til äfwentyrs lärt, eller kunnat lära, omskansade med sina Privilegier, imedlertid förwärfwat sig Sten-hus, och förnöja sig med präktiga Meubler26möbler och kräseliga bord.27kräseliga bord: överdådiga matbord fyllda med läckerheter

Det gifwes utomlands nog många flygtingar, som ännu älska Swerige sitt Foster-land, och i detta märkwärdiga Tidehwarf äro upmärksame öfwer Riksens Höglofl. Ständers waksama anstalter til Rikets räddning. De plågas af en tärande hemsjuka, och längta med otålighet på den glädje-post28glädjenyhet från Swerige: at få hemma lof, at ärligt föda sig och lefwa. Det ljufwa hopp de göra sig om en lyckeligare framtid i sin Fosterbygd, gör, at de redan hålla sig resfärdige til Swerige.

Tryckte undersåtare i wårt granskap, äro redebogne29färdiga, beredda at hopetals flytta hit öfwer til oss, och tilbjuda Riket sin tjenst, fast de här blifwa ­främlingar. De begära ej annat, än at få arbeta: mon det wara obilligt? Olyckelige wi! om en för Swerige så136 gynnande Conjunctur, som på en hast gjordt små ­Stater mägtiga, löper oss fruktlöst utur händerne, under det wi hår-­dragas30strider, tvistar inbördes med hwarandra. Hwarföre få då de i Norige, på en tract boende 3 à 400 Handtwerkare, af Sweriges barn, ej et hugneligt31glädjande swar, på sin, hos Höga Wederbörande, i början af denna Riksdag, skrifteligen yttrade åstundan, at få flytta in, med det enda förbehåll, at Skrå-ordningar skulle häfwas? Eller hwarföre skal sådant wara en hemlighet?

En Swensk född Skomakare-Gesäll, som öfwat up sig i Ryssland, kom för några månader sedan ifrån Pettersburg, och blef enligt Skrå-ordningen, efter Numer indelt, at arbeta hos en Mästare, där bullersamt sällskap gjorde denna för sin Mästare omisteliga Gesäll, hel ledsen. Ömsa tjenst32Ömsa tjenst: byta tjänstgöringsställe på mind­re än et halft år, war förbudit; men ej at resa bårt. Hans wistande i Swerige blef således icke öfwer 12 weckor, som gjorde honom så missnögd med wåra författningar, at han för all sin tid tog sitt afsked från Fosterlandet; Och hwem kunde wäl wara åskådare af sådant, utan at röras öfwer Sweriges öde, då han, beledsagad af twänne läro-gåssar, som tagit sig samma oråd före, steg om bord, och seglade til Ryssland tilbaka.

Är det då tid på för oss, at stå längre och raisonera om Skrån, Societeter och band på wåra näringar äro nyttige eller ej. Eller mon dessa författningar ännu icke hunnit wisa sin werkan, då den så uppenbart står oss för ögonen? Huru skal då folk och flit trifwas ibland oss? Skole wi ännu stå i osäkerhet om sanskyldige orsakerne til Swenska Folkets utflyttningar, och famla i mörker om rätta sättet at åstadkomma et Nationnalt tankesätt ibland medborgare: eller stanna i owisshet, antingen det förwärfwes genom itändande af blinda Passioner, eller befordrande af werkelig frihet?

Wi äre i det ömkanswärda tilstånd, at wi ej kunne behålla de Arbetare wi hafwe, än mindre emottaga dem som tilbjuda sig til Rikets tjenst.

1. kringgärdade, välskyddade
2. kringgå
3. wågas ofta rätt tiltagsna steg: vågar de ofta vidta rätt djärva åtgärder eller handla djärvt
4. högsta rättighet
5. markområden
6. ofog och förgående: klandervärda uppträdande och otillbörliga handling
7. tjänare hos en ståndsperson
8. soldat, menig vid ett gardestruppförband
9. ger anstånd med sina fordringar
10. möbler
11. kräseliga bord: överdådiga matbord fyllda med läckerheter
12. glädjenyhet
13. färdiga, beredda
14. strider, tvistar
15. glädjande
16. Ömsa tjenst: byta tjänstgöringsställe

§ 84

Menkäämme hieman eteenpäin. Ammattikunnat, vaikka ne tällä tavoin vainoavat toisiaan, voivat kuitenkin jotenkuten selviytyä, koska niiden oikeu­det on suojattu kansakunnan köyhempää osaa vastaan. Mutta, mikä on tässä toisten kohtalo? Vaikka ei tiedettäisi vähääkään, mitä tapahtuu, niin voidaan kuitenkin järkevästi sanoa, mitä pitäisi tapahtua.

Tällaiset yhdistyneet kauppaseurat kykenevät valtiossa aina vaikuttamaan lakeihin kaksinkertaisella voimalla ja joko voivat kaikenlaisten tekosyiden avulla järjestää itselleen sellaiset lait, jotka parhaiten sopivat yhteen heidän etunsa kanssa, tai sitten kiertää ja halveksia niitä sillä aikaa kun niiden ulkopuolelle jäävät köyhät kansalaiset saavat tulla toimeen omillaan.

Jos monet sellaiset seurat liittyvät yhteen ja käyttävät yhteistä voimaansa edukseen, uskalletaan usein ottaa hyvin rohkeita askelia.

Tukholman porvaristo halusi vuonna 1748 kaapata itselleen eräänlaisen yksinoikeuden Ruotsin kruunun kaupungin käyttöön antamiin maa-alueisiin. Tämän johdosta kuninkaallinen majesteetti näki tarpeelliseksi armollisessa kirjoituksessaan ylikäskynhaltijalle 20. kesäkuuta samana vuonna varoittaa kaupungin maistraattia ja vanhimpia ulottamasta privilegioitaan ja hyödyntämisoikeuttaan niin pitkälle ”kuin heille olisi myönnetty jokin vapautus siitä valvonnasta, joka kuuluu kuninkaallisen majesteetin kuninkaallisiin oikeuksiin ja valtaan, ja että maistraatin olisi pitänyt huolehtia asianmukaisten muistutusten ja johtopäätösten antamisesta, sekä että maistraatin esitys kuninkaalliselle majesteetille ei ollut pelkästään röyhkeä ja säädytön, vaan myös poikkesi siitä nöyrästä kunnioituksesta, jota se on velvollinen kaikissa tilanteissa osoittamaan esivallalle ja josta kuninkaallinen majesteetti ei halua eikä sen pidä135 luopua. Tästä syystä kuninkaallinen majesteetti sanoo sillä hyvinkin olleen aihetta antaa maistraatin tällainen toiminta tutkittavaksi, mutta haluaa kuitenkin armosta tällä kertaa ainoastaan ankarasti moittia maistraattia sen tuomittavasta toiminnasta ja laiminlyönnistä tässä asiassa.”

Sitä vastoin yksittäisiltä, köyhiltä kansalaisilta riistetään osin lakien, osin lakien puuttumisen avulla melkein kaikki heidän oikeutensa. He ovat kuin muukalaisia: portit ja ovet elinkeinoihin on heiltä suljettu. Heitä ajetaan edestakaisin, kunnes heidät lopulta äärimmäisellä painostuksella saadaan pakenemaan kotiseuduiltaan.

Tästä seuraa, ettei miespalvelija sen jälkeen, kun hän on palvellut säätyläisiä nuoruusvuotensa ja haluaa päästä omilleen, saa ansaita elantoaan minkäänlaisessa käsityössä kaupungissa, vaikka hän osaisi. Hän ei myöskään helposti voi avioitua, mutta jos hän sen tekee, hänen vaimonsa ei saa ansaita lanttiakaan miehelleen valmistamastaan juomasta tai leivästä myymällä sitä jollekulle kaartimiehelle. Nälkä tulee näin heidän ensimmäiseksi askareekseen, ja koska vatsa ei kauan kestä, seurauksena on varkaus, ja kun he joutuvat samaan pulaan kuin aiemmin, mies karkaa lopulta valtakunnasta. Tämä on hänen viimeinen kiitoksensa isänmaalleen sillä välin kun toiset, joiden elinkeinon hän sattumalta on oppinut tai olisi voinut oppia, ovat privilegioidensa taakse linnouttautuneina hankkineet itselleen kivitaloja ja huvittavat itseään komeiden huonekalujen ja ylellisten herkkupöytien keskellä.

Ulkomailta löytyy kyllä monia pakolaisia, jotka yhä rakastavat isänmaataan Ruotsia ja tänä merkittävänä aikana seuraavat valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen valppaita toimia valtakunnan pelastamiseksi. Heitä vaivaa syövyttävä koti-ikävä, ja he kaipaavat kärsimättömästi iloista viestiä Ruotsista: saada rehellisesti elättää itsensä ja elää kotona. Suloinen toivo, joka heillä on onnellisemmasta tulevaisuudesta isiensä mailla, saa aikaan sen, että he ovat jo valmiina matkustamaan Ruotsiin.

Naapurustossamme sorretut alamaiset ovat valmiita muuttamaan laumoittain tänne luoksemme tarjoamaan valtakunnalle palveluksiaan, vaikka heistä tulisi täällä muukalaisia. He eivät pyydä muuta kuin saada tehdä työtä, onkohan se kohtuutonta? Voi meitä onnettomia, jos Ruotsia136 niin hyödyttävä suhdanne, joka on nopeasti tehnyt pienistä valtioista mahtavia, karkaa hedelmättömänä käsistämme sillä välin kun kinastelemme keskenämme. Mikseivät Norjassa eräällä seudulla asuvat 300–400 käsityöläistä, jotka ovat Ruotsin lapsia, saa silloin myötämielistä vastausta näiden valtiopäivien alussa kirjallisesti korkeille asianosaisille ilmaisemaansa pyyntöön saada muuttaa maahan sillä ainoalla ehdolla, että ammattikuntasäädökset kumottaisiin? Vai miksi tämän pitäisi olla salaisuus?

Ruotsalaissyntyinen suutarinkisälli, joka oli opetellut ammattinsa Venäjällä, saapui joitakin kuukausia sitten Pietarista ja tuli ammattikuntasäädöksen mukaan numerojärjestyksessä määrätyksi työskentelemään erään mestarin luona, jossa riitaisa seura teki tämän mestarilleen korvaamattoman kisällin kovin onnettomaksi. Toimen vaihtaminen alle puolen vuoden sisällä oli kiellettyä, muttei pois matkustaminen. Hänen oleskelunsa Ruotsissa ei näin ollen kestänyt kauempaa kuin 12 viikkoa, jotka tekivät hänet niin tyytymättömäksi säädöksiimme, että hän jätti lopulliset jäähyväiset isänmaalleen. Ja kuka voisikaan katsoa tällaista liikuttumatta Ruotsin kohtalosta, kun hän astui kahden saman tyhmän päätöksen tehneen oppipojan kanssa laivaan ja purjehti takaisin Venäjälle.

Onko meidän silloin oikea hetki seisahtaa pidemmäksi aikaa ja miettiä, ovatko ammattikunnat, seurat ja elinkeinojamme kahlehtivat siteet hyödyllisiä vai eivät? Eivätkö nämä säädökset muka ole vielä ehtineet näyttää vaikutustaan, kun se niin ilmeisenä loistaa silmiimme? Kuinka silloin kansa ja ahkeruus viihtyvät joukossamme? Pitäisikö meidän vielä olla epätietoisuudessa Ruotsin kansan maastamuuton todellisista syistä ja hapuilla pimeässä etsimässä oikeaa tapaa, jolla kansallinen ajatustapa saataisiin aikaan kansalaisten joukossa, vai pysyä epätietoisuudessa, hankitaanko se sokeiden intohimojen lietsomisen vai todellisen vapauden edistämisen kautta?

Olemme siinä surkuteltavassa tilassa, ettemme voi pitää niitä työntekijöitä jotka meillä on, ja vielä vähemmän vastaanottaa niitä, jotka tarjoutuvat valtakunnan palvelukseen.

Unfortunately this content isn't available in English