Omständligt svar, § 12

§. 12.

Så oryggeliga, som desse sanningar nu äro, och af de påliteligaste Original-handlingar uttagne, och därföre af ingen, hos hwilken någon öfwertygelse äger rum, kunna dragas i twifwelsmål; så lagligen bewiste och i samma Handlingar uptagne, äro ock de bedröfweliga fölgder, som från denna och andra dylika författningar omedelbarligen leda sin uprinnelse.

När Bärgslagens behof blefwo upstegrade, och Järnet, som de hade at föryttra, föll i wärdet, war ingen ting nödwändigare, än at Bruks-idkarne måste råka i förlägenhet,4råka i förlägenhet: få ekonomiska bekymmer och i högsta nödwändighet satte, at genom så stora förlager, som deras förlust årligen steg til, blifwa understödde, om werken ej skulle afstanna. Därföre nödgades Bruks-ägarne gå in i lindriga, och för sig sjelfwa nog skadeliga Contracter, at därigenom förwara sina Järn-werk från en total undergång.

Men det finnes ock af ofwanberörde Handlingar, i synnerhet af Commissions-Protocoller i Philipstad, at Götheborgs-boerne wid denna tid ej allenast nekat gifwa Bärgslagen några Förlager, och wägrat at sluta några Contracter med den samma, utan ock uphäft de förr ingångna; emedan de wäl sågo, at Bärgslagen allaredan råkat i stor förlägenhet, at på något sätt kunna behålla sin tilwerkning, utan nödgades, at hällre föryttra den til sitt halfwa wärde. Hwaraf hände, at Bruks-ägarne år ifrån år fördjupade sig i skuld hos de Handlande, rörelsen och arbetet afstannade, och at öfwerlämna hela sin egendom i de Handlandes händer, wore den enda utwäg, som återstod, at komma wäl därifrån.

Til samma olyckeliga ändamål bidrog äfwen märkeligen, at Götheborgs Handlande wägrade nästan aldeles, at emottaga det redbara Järnet, (så kal­lades det som blef tilwerkat, antingen utom eller öfwer Contracterne), eller ock samsatte5sammangaddade sig, at köpa in det til under-pris.20

Swenska Medborgare! för hwilka jag skrifwer, och hwilkas frihet jag fäktar före, befinner dock, at desse woro Edre Förfäder, som här trycktes i några och trettio år, och at några Handlandes Interesse war mägtigt i så lång tid, at utmärgla en så betydande del af hela Rikets Skatt-kammare, och det endast genom twänne författningar, nämligen utestängandet af utländska Expediter, genom Handels-Ordinantierne, och inskränkande af Uddewalla Seglations-frihet, af hwilka wi nu blott hålle oss til det sista.

Jag trotsar hwem som hälst, at med skäl kunna neka detta. Saken skal blifwa så handgripelig, at Criticus sjelf, med alla dem han tagit i förswar, skal knapt komma därifrån, utan at sumla bårt6sumla bårt: förslösa, slarva bort hänne, som han sist gjorde, eller förlora fältet.

1. råka i förlägenhet: få ekonomiska bekymmer
2. sammangaddade
3. sumla bårt: förslösa, slarva bort

§ 12

Niin horjumattomia ja luotettavimmista alkuperäisasiakirjoista otettuja kuin nämä totuudet nyt ovatkin – minkä takia kukaan, joka mitenkään kykenee vakuuttumaan, ei voi niitä kyseenalaistaa – yhtä laillisesti osoitettuja ja samoihin asiakirjoihin kirjattuina ovat myös ne surkuteltavat seuraukset, joita tästä ja muista vastaavista säädöksistä välittömästi aiheutui.

Kun Bergslagenin tarvitsemien tavaroiden hinnat nousivat ja kun siellä kaupattavana olleen raudan arvo romahti, ruukinomistajat joutuivat väistämättä vaikeuksiin, ja heitä piti tukea heidän vuotuisten tappioidensa suuruisilla ennakkomaksuilla, jotta ruukit eivät pysähtyisi. Sen takia ruukinomistajat joutuivat solmimaan halpoja ja heille itselleen jopa vahingollisia sopimuksia säästääkseen näin rautaruukkinsa täydelliseltä tuholta.

Mutta edellämainituista asiakirjoista, erityisesti komission Filip­stadin pöytäkirjoista, käy myös ilmi, että göteborgilaiset eivät tähän aikaan ainoas­taan kieltäytyneet maksamasta Bergslagenille mitään ennakkoja ja solmimasta sen kanssa mitään sopimuksia, vaan myös irtisanoivat aiemmin solmittuja sopimuksia. He nimittäin kyllä näkivät, että Bergslagen oli jo joutunut liian suuriin vaikeuksiin voidakseen millään tavoin säilyttää tuotantonsa ja että se joutui sen sijaan myymään sen puolella hinnalla. Tästä seurasi, että ruukinomistajat vuodesta toiseen joutuivat yhä pahempiin velkoihin kauppiaille, että liiketoiminta ja työt pysähtyivät ja että koko ruukinomistajien omaisuuden luovuttaminen kauppiaiden käsiin olisi ­ainoa jäljellä ollut ulospääsytie.

Samaa onnetonta päämäärää edesauttoi myös merkittävästi, että Göteborgin kauppiaat kieltäytyivät miltei tyystin vastaanottamasta täysiarvoista rau­taa, (näin kutsuttiin sitä, mikä oli valmistettu joko ilman sopimuksia tai yli niissä sovitun määrän), tai sitten päättivät yhdessä ostaa sen ­alihin­taan.20

Te Ruotsin kansalaiset, joille kirjoitan, ja joiden vapauden edestä taistelen, huomaattehan, että nämä reilut kolme vuosikymmentä sortoa kokeneet olivat teidän esi-isiänne ja että muutamien kauppiaiden edut olivat voimissaan näin pitkän ajan tyhjentääkseen näin merkittävän osan koko valtakunnan aarrekammiosta, ja tämä ainoastaan kahden säädöksen avulla: nimittäin sulkemalla ulkomaiset asiamiehet pois kauppa-asetuksilla ja rajoittamalla Uddevallan purjehdusvapautta, joista nyt puhumme vain jälkimmäisestä.

Haastan kenet hyvänsä kiistämään tämän perusteluja esittäen. Asiasta tulee niin selvä, että kriitikko itse ja ne kaikki, jotka hän on ottanut puolustettavakseen, voivat tuskin välttyä hutiloimasta, kuten viimeksi kävi, tai häviämästä taistelua.

Unfortunately this content isn't available in English