Föregående avsnitt: Omständligt svar, § 48
Följande avsnitt: Omständligt svar, § 50
§. 49.
Men ware nu härmed, huru det wil, så är det Handlande Borgerskapers Hufwud-plan wid Product-Placatets utfärdande åtminstone här lagd i den klaraste dag. Huru war den då beskaffad? Criticus säger wäl: ”Det war just Product-Placatet, som kunde tygla utlänningens dyra priser: det war just det samma, som kunde twinga honom til lindriga Frakter. Förut war det icke swårt för utlänningen, at prässa oss.”1 Men hurudant detta prässandet warit, wisar Kongl. Commerce-Collegii Bref til Kongl. Maj:t2 om Product-Placatets utfärdande, nämligen, at de sålde Saltet til lindrigare, än hwad wåre egne Handlande sjelfwe hade det til, och jag i min enfaldighet önskade, at han ännu wille och finge prässa oss på samma sätt. Widare säger Criticus: ”at utlänningen kunde äfwen sätta hwad wärde och pris honom lysste på wåra Exporter, och taxera de oss nödige Importerna, så högt, som honom behagade.”3 Men då wi nu se, at han sålde sina Waror för ringa wärde, men betalte Exporterna wäl, och at Product-Placatet tydeligen syftade därpå, at hindra båda delarna, så frågar jag, om det icke blef utfärdadt, at sätta några88 Medborgare i stånd, at utöfwa en swår egennytta på hela Staten? Saken blifwer Sol-klar af ofwannämde Handlingar. Stockholms Borgareskap klagar öfwer Järnets höga pris: de uptäcka orsaken, nämligen: at många Bi-handlare4 woro i Bärgslagen, som inlåto sig uti Järn-handelen wid Auctioner af K. Maj:ts Tionde-Järn,5 och genom förlag hos Bärgsmännerne, och således updyrkade6 det samma.
Jag måste tilstå, at Borgerskapet hade rätt härutinnan, det war just dessa Bi-handlare, som höllo Järnet i pris; de sågo ock rätteligen, at om de kunde fås utur wägen, måste priset falla. Men Auctorn för det wid slutet bifogade Memorial, såsom en stark kännare af saken och tillika Ledamot i Kongl. Bärgs-Collegio säger: ”At sådant skulle lända Swenska Bergslagen til yttersta ruine. Om Järn-handelen de Swenske trafiqverande skulle hemställas, och dem endast lemnas, så skulle Bärgslagen oumgängeligen falla i det hårdaste twång;”7 Han säger rent ut: ”at en sådan inskränkning icke annat wore, än at sätta de trafiqverande Handlande i Possession af alla de werks förmoner, som Bärgslagen äger.”8 Han wisar: ”at sådant wore en träldom och det orättwisaste förfång och intrång uti friheten, den Riksens Höglofl. Ständer likwäl åtagit sig hela Riket, at Gvarantera.9 At Rikets hushållning skulle tillika med Bärgslagen luta til undergång, Handelen afstanna, och Rikets tilflytande winst falla uti några Personers, och i synnerhet i utlänningens händer.”10 Hela Memorialet är förträffeligt och så öfwertygande, at både Wederläggaren och Wattu-Profwaren måste hafwa swårt at hålla contenancen11 wid dess genomläsande; emedan det förmodeligen kommer dem nog oförwäntadt före, då de se sin med mycken möda förgylta sak, med dess naturliga färgor, redan för 40 år tilbaka afmålad, nu läggas för Läsarens ögon, och genom spådomens olyckeliga fullbordan, gifwa Allmänheten en fullkomlig öfwertygelse om dess sanning.
§. 49.
Men ware nu härmed, huru det wil, så är det Handlande Borgerskapers Hufwud-plan wid Product-Placatets utfärdande åtminstone här lagd i den klaraste dag. Huru war den då beskaffad? Criticus säger wäl: ”Det war just Product-Placatet, som kunde tygla utlänningens dyra priser: det war just det samma, som kunde twinga honom til lindriga Frakter. Förut war det icke swårt för utlänningen, at prässa oss.”12 Men hurudant detta prässandet warit, wisar Kongl. Commerce-Collegii Bref til Kongl. Maj:t13 om Product-Placatets utfärdande, nämligen, at de sålde Saltet til lindrigare, än hwad wåre egne Handlande sjelfwe hade det til, och jag i min enfaldighet önskade, at han ännu wille och finge prässa oss på samma sätt. Widare säger Criticus: ”at utlänningen kunde äfwen sätta hwad wärde och pris honom lysste på wåra Exporter, och taxera de oss nödige Importerna, så högt, som honom behagade.”14 Men då wi nu se, at han sålde sina Waror för ringa wärde, men betalte Exporterna wäl, och at Product-Placatet tydeligen syftade därpå, at hindra båda delarna, så frågar jag, om det icke blef utfärdadt, at sätta några88 Medborgare i stånd, at utöfwa en swår egennytta på hela Staten? Saken blifwer Sol-klar af ofwannämde Handlingar. Stockholms Borgareskap klagar öfwer Järnets höga pris: de uptäcka orsaken, nämligen: at många Bi-handlare15 woro i Bärgslagen, som inlåto sig uti Järn-handelen wid Auctioner af K. Maj:ts Tionde-Järn,16 och genom förlag hos Bärgsmännerne, och således updyrkade17 det samma.
Jag måste tilstå, at Borgerskapet hade rätt härutinnan, det war just dessa Bi-handlare, som höllo Järnet i pris; de sågo ock rätteligen, at om de kunde fås utur wägen, måste priset falla. Men Auctorn för det wid slutet bifogade Memorial, såsom en stark kännare af saken och tillika Ledamot i Kongl. Bärgs-Collegio säger: ”At sådant skulle lända Swenska Bergslagen til yttersta ruine. Om Järn-handelen de Swenske trafiqverande skulle hemställas, och dem endast lemnas, så skulle Bärgslagen oumgängeligen falla i det hårdaste twång;”18 Han säger rent ut: ”at en sådan inskränkning icke annat wore, än at sätta de trafiqverande Handlande i Possession af alla de werks förmoner, som Bärgslagen äger.”19 Han wisar: ”at sådant wore en träldom och det orättwisaste förfång och intrång uti friheten, den Riksens Höglofl. Ständer likwäl åtagit sig hela Riket, at Gvarantera.20 At Rikets hushållning skulle tillika med Bärgslagen luta til undergång, Handelen afstanna, och Rikets tilflytande winst falla uti några Personers, och i synnerhet i utlänningens händer.”21 Hela Memorialet är förträffeligt och så öfwertygande, at både Wederläggaren och Wattu-Profwaren måste hafwa swårt at hålla contenancen22 wid dess genomläsande; emedan det förmodeligen kommer dem nog oförwäntadt före, då de se sin med mycken möda förgylta sak, med dess naturliga färgor, redan för 40 år tilbaka afmålad, nu läggas för Läsarens ögon, och genom spådomens olyckeliga fullbordan, gifwa Allmänheten en fullkomlig öfwertygelse om dess sanning.
§ 49
Mutta olkoon nyt tämä miten tahansa, niin kauppaporvariston pääsuunnitelma tuoteplakaattia säädettäessä on ainakin tässä saatettu kirkkaaseen päivänvaloon. Millainen se sitten oli? Kriitikko sanoo kyllä: ”Tuoteplakaatti oli juuri se, joka pystyi hillitsemään ulkomaalaisten kalliita hintoja. Se oli myös juuri se, joka pystyi pakottamaan heidät kevyempiin rahtimaksuihin. Aiemmin ei ulkomaalaisen ollut vaikeaa kiristää meitä.”23 Mutta millaista tämä kiristäminen on ollut, sen näyttää kuninkaallisen kauppakollegion kirje kuninkaalliselle majesteetille24 tuoteplakaatin säätämisestä, nimittäin, että he myivät suolaa halvemmalla kuin mihin omat kauppiaamme kykenivät, ja minä yksinkertaisuudessani toivoin, että he yhä haluaisivat ja saisivat kiristää meitä samalla tavalla. Kriitikko sanoo edelleen, ”että ulkomaalaiset pystyivät myös asettamaan vientituotteillemme minkä arvon ja hinnan halusivat ja hinnoittelemaan meille tarpeellisia tuontituotteita niin kalliiksi kuin halusivat”25. Mutta kun nyt näemme, että he myivät tavaroitaan edullisesti, mutta maksoivat vientituotteistamme hyvin, ja että tuoteplakaatti selvästikin tähtäsi näiden molempien estämiseen, kysyn, eikö sitä säädetty antamaan joillekin88 kansalaisille tilaisuus harjoittaa törkeää itsekkyyttä koko valtion kustannuksella? Asia käy päivänselväksi edellä mainituista asiakirjoista. Tukholman porvaristo valittaa korkeista raudanhinnoista. He keksivät syyksi sen, että Bergslagenissa oli monia salakauppiaita, jotka ryhtyivät rautakauppaan kuninkaallisen majesteetin kymmenysraudan huutokaupoissa26 ja maksamalla vuorimiehille ennakkoon ja siten nostattivat raudan hintaa.
Minun täytyy myöntää, että porvaristo oli oikeassa siinä, että ne olivat juuri nämä salakauppiaat, jotka pitivät raudan hinnoissaan. Porvaristo näki myös oikein, että jos salakauppiaat voitaisiin saada pois tieltä, hinnan täytyisi laskea. Mutta näin sanoo loppuun liitetyn muistion kirjoittaja, joka tuntee tämän asian perusteellisesti ja on kuninkaallisen vuorikollegion jäsen: Sellainen raunioittaisi Ruotsin Bergslagenin täydellisesti. Jos rautakauppa annettaisiin pelkästään ruotsalaisille kauppiaille, Bergslagen suistuisi väistämättä mitä ankarimpaan sortoon.27 Hän sanoo suoraan: että sellainen rajoitus merkitsisi pelkästään kauppiaiden asettamista kaikkien Bergslagenin ruukkien etujen omistajiksi. Hän osoittaa, että sellainen olisi orjuutta ja mitä epäoikeudenmukaisimmin loukkaisi ja estäisi sitä vapautta, jonka valtakunnan korkea-arvoiset säädyt ovat kuitenkin luvanneet taata koko valtakunnalle. Valtakunnan talous siinä missä Bergslagenkin joutuisi turmion partaalle, kauppa pysähtyisi, ja valtakuntaan virtaavat voitot valuisivat vain muutamien henkilöiden, ja erityisesti ulkomaalaisten, käsiin. Koko muistio on erinomainen ja niin vakuuttava, että sekä vastineenlaatijan että vesinäytteiden ottajan täytyy olla vaikeaa pysyä nahoissaan sitä läpi lukiessaan. Heille on luultavasti yllätys nähdä, että heidän suurella vaivalla kultaamansa asia, joka jo 40 vuotta sitten maalattiin luonnollisiin väreihinsä, nyt asetetaan lukijan silmien eteen ja että yleisö vakuuttuu täydellisesti muistion paikkansapitävyydestä, koska siinä esitetyt ennustukset ovat suureksi onnettomuudeksi käyneet toteen.
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt: Omständligt svar, § 48
Följande avsnitt: Omständligt svar, § 50
Platser: Bergslagen (Bärgslagen) Stockholm
Personer: Swedenborg (Svedenborg), Emanuel
Bibelställen:
Teman: