Föregående avsnitt: Omständligt svar, § 75
Följande avsnitt: Omständligt svar, § 77
§. 76.
II:o. Säger Criticus: Är berättelsen om Monopolisterna hemma, blott i Auctors hjärna. Denna proposition är til en del123 sann, och til en del grundfalsk. Sant är det, at berättelsen om Monopolisterne måste warit i Auctors hjärna, efter som han infört dem i sin Skrift; men falsk åter däruti, at den blott war hemma där; ty menar han, at ingen ting annat war i Auctors hjärna, än berättelsen om Monopolisterna, så ehuru dum och enfaldig han ock tror honom wara, kunde det dock aldrig gå så långt, at där icke annat fans, än blott denna berättelse. Är åter meningen den, at ingen annan gifwit berättelse om Monopolister än Auctor, så röjer det så uppenbart förnekande af sanningen, at jag gärna önskat kunna undgå, at sådant anmärka. Därom läses åtskilliga berättelser, bland annat i Herr Commerce-Rådets och Riddaren Nordencrantzes omständeliga Swar i et Memorial til Riksdagen 1760.1 Flere är onödigt at anföra; ty et enda gör alt nog, at beslå2 Criticus med.
Men lät oss likwäl medgifwa, at berättelsen wore hemma blott i Auctors hjärna: at ingen tänkt, skrifwit eller annars anfört någon berättelse om Monopolister förr än han; däraf följer dock aldrig, at de icke gifwas til. Det lärer wara i det föregående så handgripeligen §§. 46. 47. &c. lagt för hela werldenes ögon, at saken icke mera kan heta idealisk, utan twärtom så werkelig, som beklagans-wärd. Och jag wet icke huru Criticus är i stånd at neka därtil, om han icke wil läsa bakfram alla de wid denna Riksdag utkomne, och af Riksens Högloflige Ständer auctoriserade Handlingar.
Man säger wäl, at Lagarne skola hindra sådana missbruk; men jag beder om lof, at få erindra: Det en öfwerlägsen och tilhands warande styrka, är altid i stånd, at utwerka Lagar efter sin egen afsigt, skaffa sig medhåll och Pluralitet, genom dem ny styrka och tilgångar, til mera förmögenhet, tils de ändteligen i Gull- och Silfwer-hjelmar ej frukta för Lagarnas hot, och det straff, som obewäpnade Medborgare för sina brott äro blottstäldte före.
Det blifwer en ewig, fast härtils af mindre delen känd sanning, at Lagar få ej sin werkställighet af sig sjelfwa, utan af den jämwigt, Medborgare stå uti emot hwarandra. Finnes en sådan jämwigt, då är Staten lyckelig med kårta, och äfwen medelmåttigt goda Lagar; men då den saknas, och Nation faller på124 den smaken,3 at genom Lagar och Förklaringar stoppa alla lönhål igen, hwarigenom den öfwerlägsna egennyttan wil tränga sig ut, så är det en trälsam och fruktlös sysla; ty då wi stoppat til 20 löngångar, så stå 100 än öpna, hwilka måste blifwa så mycket större; och i fall de alla tilstoppas, så brytes dock hela Balken4 öfwerända.
§. 76.
II:o. Säger Criticus: Är berättelsen om Monopolisterna hemma, blott i Auctors hjärna. Denna proposition är til en del123 sann, och til en del grundfalsk. Sant är det, at berättelsen om Monopolisterne måste warit i Auctors hjärna, efter som han infört dem i sin Skrift; men falsk åter däruti, at den blott war hemma där; ty menar han, at ingen ting annat war i Auctors hjärna, än berättelsen om Monopolisterna, så ehuru dum och enfaldig han ock tror honom wara, kunde det dock aldrig gå så långt, at där icke annat fans, än blott denna berättelse. Är åter meningen den, at ingen annan gifwit berättelse om Monopolister än Auctor, så röjer det så uppenbart förnekande af sanningen, at jag gärna önskat kunna undgå, at sådant anmärka. Därom läses åtskilliga berättelser, bland annat i Herr Commerce-Rådets och Riddaren Nordencrantzes omständeliga Swar i et Memorial til Riksdagen 1760.5 Flere är onödigt at anföra; ty et enda gör alt nog, at beslå6 Criticus med.
Men lät oss likwäl medgifwa, at berättelsen wore hemma blott i Auctors hjärna: at ingen tänkt, skrifwit eller annars anfört någon berättelse om Monopolister förr än han; däraf följer dock aldrig, at de icke gifwas til. Det lärer wara i det föregående så handgripeligen §§. 46. 47. &c. lagt för hela werldenes ögon, at saken icke mera kan heta idealisk, utan twärtom så werkelig, som beklagans-wärd. Och jag wet icke huru Criticus är i stånd at neka därtil, om han icke wil läsa bakfram alla de wid denna Riksdag utkomne, och af Riksens Högloflige Ständer auctoriserade Handlingar.
Man säger wäl, at Lagarne skola hindra sådana missbruk; men jag beder om lof, at få erindra: Det en öfwerlägsen och tilhands warande styrka, är altid i stånd, at utwerka Lagar efter sin egen afsigt, skaffa sig medhåll och Pluralitet, genom dem ny styrka och tilgångar, til mera förmögenhet, tils de ändteligen i Gull- och Silfwer-hjelmar ej frukta för Lagarnas hot, och det straff, som obewäpnade Medborgare för sina brott äro blottstäldte före.
Det blifwer en ewig, fast härtils af mindre delen känd sanning, at Lagar få ej sin werkställighet af sig sjelfwa, utan af den jämwigt, Medborgare stå uti emot hwarandra. Finnes en sådan jämwigt, då är Staten lyckelig med kårta, och äfwen medelmåttigt goda Lagar; men då den saknas, och Nation faller på124 den smaken,7 at genom Lagar och Förklaringar stoppa alla lönhål igen, hwarigenom den öfwerlägsna egennyttan wil tränga sig ut, så är det en trälsam och fruktlös sysla; ty då wi stoppat til 20 löngångar, så stå 100 än öpna, hwilka måste blifwa så mycket större; och i fall de alla tilstoppas, så brytes dock hela Balken8 öfwerända.
§ 76
2) Kriitikko sanoo: ”Kertomus monopolinharjoittajista on kotoisin vain kirjoittajan aivoista”. Tämä väite on osittain123 tosi ja osittain perin juurin väärä. Totta on se, että kertomuksen monopolinharjoittajista on täytynyt olla kirjoittajan aivoissa, koska hän on vienyt sen kirjoitukseensa, mutta siinä mielessä taas väärä, että se kuuluisi vain sinne, sillä jos hän tarkoittaa, ettei kirjoittajan aivoissa ollut mitään muuta kuin kertomus monopolinharjoittajista, ei kirjoittajan tyhmyys ja yksinkertaisuus voisi silti ikinä mennä hänenkään mielestään niin pitkälle, ettei aivoissa olisi mitään muuta kuin tämä pelkkä kertomus. Jos väite taas on, ettei kukaan muu kuin kirjoittaja ole kertonut monopolinharjoittajista, se paljastaa niin ilmeisen totuuden kieltämisen, että olisin mielelläni ollut joutumatta huomauttamaan sellaisesta. Tästä on lukuisia kertomuksia, muiden muassa herra kauppaneuvos ja ritari Nordencrantzin seikkaperäisessä vastauksessa valtiopäivillä 1760 jätetyssä muistiossa9. Useampia on tarpeetonta mainita, sillä yksikin riittää aivan hyvin saattamaan kriitikon satimeen.
Mutta olettakaamme kuitenkin, että kertomus olisi kotoisin vain kirjoittajan aivoista; ettei kukaan olisi ajatellut, kirjoittanut tai muuten esittänyt mitään monopolinharjoittajista ennen häntä. Tästä ei kuitenkaan missään tapauksessa seuraa, ettei heitä olisi olemassa. Tämä lienee edellä pykälissä 46, 47 jne. asetettu koko maailman silmien eteen niin kouriintuntuvasti, ettei asia enää voi olla mielikuvitusta vaan päinvastoin on yhtä todellinen kuin valitettavakin. Enkä tiedä, miten kriitikko kykenee kiistämään tämän, ellei hän halua lukea takaperoisesti kaikkia näillä valtiopäivillä ilmestyneitä ja valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen vahvistamia asiakirjoja.
Sanotaan varmaan, että lakien pitäisi estää tällaiset väärinkäytökset, mutta pyydän lupaa saada muistuttaa, että ylivoimainen ja käsillä oleva mahti kykenee aina toteuttamaan lakeja oman tarkoituksensa mukaan, hankkimaan itselleen kannatusta ja enemmistön, näiden kautta uutta voimaa ja varoja ja siten vaurastumaan yhä enemmän, kunnes lopulta kulta- ja hopeakypäriä kantavat eivät enää pelkää lakien uhkaa ja niitä rangaistuksia, joita vastaan aseettomilla kansalaisilla ei rikoksiin syyllistyttyään ole mitään suojaa.
On ikuinen, vaikkakin tähän asti vain vähemmistön tuntema totuus, että lakien toimeenpano ei seuraa niistä itsestään, vaan kansalaisten välisestä tasapainosta. Jos sellainen tasapaino on olemassa, silloin valtion onni on yksinkertaisissa ja jopa vähemmän täydellisissä laeissa, mutta kun se puuttuu ja kansakunta lankeaa124 lakien ja lainselitysten avulla tukkimaan kaikki porsaanreiät, joiden kautta ylivoimainen itsekkyys yrittää työntyä esille, joudutaan orjuuttavaan ja hedelmättömään työhön, sillä kun olemme tilkinneet 20 porsaanreikää, avoimiksi jää vielä sata, jotka ovat sitäkin suurempia, ja jos ne kaikki tukitaan, niin koko lainkaari10 murtuu joka tapauksessa.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 76.
II:o. Säger Criticus: Är berättelsen om Monopolisterna hemma, blott i Auctors hjärna. Denna proposition är til en del123 sann, och til en del grundfalsk. Sant är det, at berättelsen om Monopolisterne måste warit i Auctors hjärna, efter som han infört dem i sin Skrift; men falsk åter däruti, at den blott war hemma där; ty menar han, at ingen ting annat war i Auctors hjärna, än berättelsen om Monopolisterna, så ehuru dum och enfaldig han ock tror honom wara, kunde det dock aldrig gå så långt, at där icke annat fans, än blott denna berättelse. Är åter meningen den, at ingen annan gifwit berättelse om Monopolister än Auctor, så röjer det så uppenbart förnekande af sanningen, at jag gärna önskat kunna undgå, at sådant anmärka. Därom läses åtskilliga berättelser, bland annat i Herr Commerce-Rådets och Riddaren Nordencrantzes omständeliga Swar i et Memorial til Riksdagen 1760.11 Flere är onödigt at anföra; ty et enda gör alt nog, at beslå12 Criticus med.
Men lät oss likwäl medgifwa, at berättelsen wore hemma blott i Auctors hjärna: at ingen tänkt, skrifwit eller annars anfört någon berättelse om Monopolister förr än han; däraf följer dock aldrig, at de icke gifwas til. Det lärer wara i det föregående så handgripeligen §§. 46. 47. &c. lagt för hela werldenes ögon, at saken icke mera kan heta idealisk, utan twärtom så werkelig, som beklagans-wärd. Och jag wet icke huru Criticus är i stånd at neka därtil, om han icke wil läsa bakfram alla de wid denna Riksdag utkomne, och af Riksens Högloflige Ständer auctoriserade Handlingar.
Man säger wäl, at Lagarne skola hindra sådana missbruk; men jag beder om lof, at få erindra: Det en öfwerlägsen och tilhands warande styrka, är altid i stånd, at utwerka Lagar efter sin egen afsigt, skaffa sig medhåll och Pluralitet, genom dem ny styrka och tilgångar, til mera förmögenhet, tils de ändteligen i Gull- och Silfwer-hjelmar ej frukta för Lagarnas hot, och det straff, som obewäpnade Medborgare för sina brott äro blottstäldte före.
Det blifwer en ewig, fast härtils af mindre delen känd sanning, at Lagar få ej sin werkställighet af sig sjelfwa, utan af den jämwigt, Medborgare stå uti emot hwarandra. Finnes en sådan jämwigt, då är Staten lyckelig med kårta, och äfwen medelmåttigt goda Lagar; men då den saknas, och Nation faller på124 den smaken,13 at genom Lagar och Förklaringar stoppa alla lönhål igen, hwarigenom den öfwerlägsna egennyttan wil tränga sig ut, så är det en trälsam och fruktlös sysla; ty då wi stoppat til 20 löngångar, så stå 100 än öpna, hwilka måste blifwa så mycket större; och i fall de alla tilstoppas, så brytes dock hela Balken14 öfwerända.
§ 76
2) Kriitikko sanoo: ”Kertomus monopolinharjoittajista on kotoisin vain kirjoittajan aivoista”. Tämä väite on osittain123 tosi ja osittain perin juurin väärä. Totta on se, että kertomuksen monopolinharjoittajista on täytynyt olla kirjoittajan aivoissa, koska hän on vienyt sen kirjoitukseensa, mutta siinä mielessä taas väärä, että se kuuluisi vain sinne, sillä jos hän tarkoittaa, ettei kirjoittajan aivoissa ollut mitään muuta kuin kertomus monopolinharjoittajista, ei kirjoittajan tyhmyys ja yksinkertaisuus voisi silti ikinä mennä hänenkään mielestään niin pitkälle, ettei aivoissa olisi mitään muuta kuin tämä pelkkä kertomus. Jos väite taas on, ettei kukaan muu kuin kirjoittaja ole kertonut monopolinharjoittajista, se paljastaa niin ilmeisen totuuden kieltämisen, että olisin mielelläni ollut joutumatta huomauttamaan sellaisesta. Tästä on lukuisia kertomuksia, muiden muassa herra kauppaneuvos ja ritari Nordencrantzin seikkaperäisessä vastauksessa valtiopäivillä 1760 jätetyssä muistiossa15. Useampia on tarpeetonta mainita, sillä yksikin riittää aivan hyvin saattamaan kriitikon satimeen.
Mutta olettakaamme kuitenkin, että kertomus olisi kotoisin vain kirjoittajan aivoista; ettei kukaan olisi ajatellut, kirjoittanut tai muuten esittänyt mitään monopolinharjoittajista ennen häntä. Tästä ei kuitenkaan missään tapauksessa seuraa, ettei heitä olisi olemassa. Tämä lienee edellä pykälissä 46, 47 jne. asetettu koko maailman silmien eteen niin kouriintuntuvasti, ettei asia enää voi olla mielikuvitusta vaan päinvastoin on yhtä todellinen kuin valitettavakin. Enkä tiedä, miten kriitikko kykenee kiistämään tämän, ellei hän halua lukea takaperoisesti kaikkia näillä valtiopäivillä ilmestyneitä ja valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen vahvistamia asiakirjoja.
Sanotaan varmaan, että lakien pitäisi estää tällaiset väärinkäytökset, mutta pyydän lupaa saada muistuttaa, että ylivoimainen ja käsillä oleva mahti kykenee aina toteuttamaan lakeja oman tarkoituksensa mukaan, hankkimaan itselleen kannatusta ja enemmistön, näiden kautta uutta voimaa ja varoja ja siten vaurastumaan yhä enemmän, kunnes lopulta kulta- ja hopeakypäriä kantavat eivät enää pelkää lakien uhkaa ja niitä rangaistuksia, joita vastaan aseettomilla kansalaisilla ei rikoksiin syyllistyttyään ole mitään suojaa.
On ikuinen, vaikkakin tähän asti vain vähemmistön tuntema totuus, että lakien toimeenpano ei seuraa niistä itsestään, vaan kansalaisten välisestä tasapainosta. Jos sellainen tasapaino on olemassa, silloin valtion onni on yksinkertaisissa ja jopa vähemmän täydellisissä laeissa, mutta kun se puuttuu ja kansakunta lankeaa124 lakien ja lainselitysten avulla tukkimaan kaikki porsaanreiät, joiden kautta ylivoimainen itsekkyys yrittää työntyä esille, joudutaan orjuuttavaan ja hedelmättömään työhön, sillä kun olemme tilkinneet 20 porsaanreikää, avoimiksi jää vielä sata, jotka ovat sitäkin suurempia, ja jos ne kaikki tukitaan, niin koko lainkaari16 murtuu joka tapauksessa.
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt: Omständligt svar, § 75
Följande avsnitt: Omständligt svar, § 77
Platser:
Personer: Nordencrantz (före 1743 Bachmanson), Anders
Bibelställen:
Teman: