Föregående avsnitt: Omständligt svar, § 67
Följande avsnitt: Omständligt svar, § 69
§. 68.
Wattu-profwaren på samma sätt, som den förra Criticus, gå sjelfwa sammanhanget förbi, wända ögonen från det öfriga, och fästa sig förnämligast wid det som Auctor anförer emot Product-Placatet, och påstå, at i hela dess Afhandling ej finnes det ringaste bewis, utom några Historiska händelser, dem de på alt sätt söka förklara til sin förmon. Jag wet icke hwad den senare Criticus i synnerhet pag. 6. kan twärt emot sanningen påstå, at113 Auctor icke funnit för godt, at hänleda de anförde skadeliga fölgderne från detta Placats naturliga beskaffenhet, då de likwäl läsas hos Auctor pag. 8, 9, och 10. med denna Ingress: Påfölgderne blefwo så enlige med författningen, som för wårt allmänna beklagelige, de där sedan af sjelfwa förbudets natur bewisas i 6 särskildte Puncter.
Man wil nu icke nämna om, huruwida de anförda bewis äro fullkomlige eller ej, men at Auctor likwäl budit til, kan ingen neka, som lånar ögat til hans Skrift, och det war Wattu profwarens skyldighet, at undersöka, om de höllo prof eller ej; men då han wågar påstå, at de icke ens finnas, förwärfwar han sig föga förtroende hos owälduga Läsare.
Auctors skäl kunde aldrig på lättare sätt beswaras, än då man säger, at de icke ens gifwas til. Huru skal då den helsosamaste styrk-dryck hålla godt prof, när man i början straxt så behändigt wet, at distillera kraften bårt, och låta sedan hwar man smaka, huru wämjaktigt det återstående är?
Historiska händelser äro af hela werlden antagne för de aldrasäkraste bewis, om Lagars och Författningars werkan i en Stat; men då Auctor fölgt samma principe, dömmes han skyldig för en grof Fallacia antecedentis pro causa,1 i sin Argumentation.
Wattu-profwaren måtte altför litet granskat sitt och andras sätt at tänka i de flästa göromålen, och huru få de sanningar äro, som icke af den följande ärfarenheten blifwa uptäckte och få sin förnämsta styrka.
Han kunde med lika grund påstå, at samma Fallacia2 wore begången af mig, då jag säger, at elden bränner, hwilket jag likwäl icke annars wet, än at hwar gång jag eller någon annan kommer den för nära, har en sådan werkan fölgt därpå. Jag hade rätt lust at höra, huru denna Criticus skulle af sjelfwa eldens natur bewisa denna dess brännande kraft, om han icke finge lof at taga sig förut några dess werkningar för bekanta.
När Auctor ej allenast med skäl, tagna af författningen, utan ock af egen och andra Staters exempel lagt å daga, at nä114rings frihet altid gått för wälmågan, och twånget för et Folks elände, och det förra nekas honom aldeles, och för det andra afmålas han löjelig; så måtte då läsaren med skäl dömma, antingen den afmålade, eller den som strukit på en ren sak en swart färg, mera förtjent allmänhetens åtlöje.
§. 68.
Wattu-profwaren på samma sätt, som den förra Criticus, gå sjelfwa sammanhanget förbi, wända ögonen från det öfriga, och fästa sig förnämligast wid det som Auctor anförer emot Product-Placatet, och påstå, at i hela dess Afhandling ej finnes det ringaste bewis, utom några Historiska händelser, dem de på alt sätt söka förklara til sin förmon. Jag wet icke hwad den senare Criticus i synnerhet pag. 6. kan twärt emot sanningen påstå, at113 Auctor icke funnit för godt, at hänleda de anförde skadeliga fölgderne från detta Placats naturliga beskaffenhet, då de likwäl läsas hos Auctor pag. 8, 9, och 10. med denna Ingress: Påfölgderne blefwo så enlige med författningen, som för wårt allmänna beklagelige, de där sedan af sjelfwa förbudets natur bewisas i 6 särskildte Puncter.
Man wil nu icke nämna om, huruwida de anförda bewis äro fullkomlige eller ej, men at Auctor likwäl budit til, kan ingen neka, som lånar ögat til hans Skrift, och det war Wattu profwarens skyldighet, at undersöka, om de höllo prof eller ej; men då han wågar påstå, at de icke ens finnas, förwärfwar han sig föga förtroende hos owälduga Läsare.
Auctors skäl kunde aldrig på lättare sätt beswaras, än då man säger, at de icke ens gifwas til. Huru skal då den helsosamaste styrk-dryck hålla godt prof, när man i början straxt så behändigt wet, at distillera kraften bårt, och låta sedan hwar man smaka, huru wämjaktigt det återstående är?
Historiska händelser äro af hela werlden antagne för de aldrasäkraste bewis, om Lagars och Författningars werkan i en Stat; men då Auctor fölgt samma principe, dömmes han skyldig för en grof Fallacia antecedentis pro causa,3 i sin Argumentation.
Wattu-profwaren måtte altför litet granskat sitt och andras sätt at tänka i de flästa göromålen, och huru få de sanningar äro, som icke af den följande ärfarenheten blifwa uptäckte och få sin förnämsta styrka.
Han kunde med lika grund påstå, at samma Fallacia4 wore begången af mig, då jag säger, at elden bränner, hwilket jag likwäl icke annars wet, än at hwar gång jag eller någon annan kommer den för nära, har en sådan werkan fölgt därpå. Jag hade rätt lust at höra, huru denna Criticus skulle af sjelfwa eldens natur bewisa denna dess brännande kraft, om han icke finge lof at taga sig förut några dess werkningar för bekanta.
När Auctor ej allenast med skäl, tagna af författningen, utan ock af egen och andra Staters exempel lagt å daga, at nä114rings frihet altid gått för wälmågan, och twånget för et Folks elände, och det förra nekas honom aldeles, och för det andra afmålas han löjelig; så måtte då läsaren med skäl dömma, antingen den afmålade, eller den som strukit på en ren sak en swart färg, mera förtjent allmänhetens åtlöje.
§ 68
Vesinäytteiden ottaja ohittaa edellisen kriitikon tavoin itse asiayhteyden, sulkee silmänsä kaikelta muulta ja tarttuu ennen kaikkea siihen, mitä kirjoittaja sanoo tuoteplakaattia vastaan, ja väittää, että koko tämän tutkielmassa ei ole heikointakaan todistetta, lukuun ottamatta joitakin historiallisia tapahtumia, jotka kriitikot kaikin tavoin yrittävät selittää edukseen. En tiedä, miten tämä myöhempi kriitikko erityisesti sivulla 6 voi täysin vastoin totuutta väittää, että113 kirjoittaja ei ole pitänyt hyvänä johtaa esitettyjä vahingollisia seurauksia tämän plakaatin luonnollisista ominaisuuksista, kun ne silti ovat luettavissa kirjoittajan sivuilla 8, 9 ja 10 tämän johdantolauseen kera: Seurauksista tuli sekä säädöksen mukaisia että yleisön kannalta valitettavia, ja tämän jälkeen todistetaan kuudessa eri kohdassa, miten seuraukset johtuivat itse kiellon luonteesta.
Ottamatta nyt kantaa siihen, ovatko esitetyt todisteet täydellisiä vai eivät, kukaan, joka luo silmäyksen kirjoittajan kirjoitukseen, ei voi kiistää, etteikö tämä ainakin ole yrittänyt. Olikin vesinäytteiden ottajan velvollisuus tutkia, kestävätkö todisteet vai eivät, mutta kun hän uskaltaa väittää, ettei niitä edes ole, hän tuskin saa riippumattomien lukijoiden luottamusta.
Kirjoittajan perusteista voisi tuskin helpommin antaa palautetta kuin sanomalla, ettei niitä edes esitetä. Kuinka sitten terveellisinkään voimajuoma voi saada hyvän testituloksen, kun heti aluksi osataan niin kätevästi tislata voima pois ja sen jälkeen annetaan jokaisen maistaa, kuinka vastenmielistä jäljelläoleva juoma on?
Historiallisten tapahtumien katsotaan koko maailmassa kaikkein varmimmin todistavan valtion lakien ja säädösten vaikutuksista, mutta kun kirjoittaja on seurannut tätä periaatetta, hänen katsotaan syyllistyneen päättelyssään vakavaan virhepäätelmään, jossa aikaisemmin tapahtunutta erehdytään pitämään syynä myöhemmin tulevalle.5
Vesinäytteiden ottaja lienee arvioinut aivan liian vähän omaansa ja muiden ajatustapaa useimmissa asioissa ja sitä, kuinka harvassa ovat ne totuudet, joita ei myöhempi kokemus paljasta ja jotka eivät saa voimaansa ensisijaisesti juuri siitä.
Hän voisi vastaavin perustein väittää, että teen saman virhepäätelmän sanoessani, että tuli polttaa – enhän tiedä sitä muusta kuin siitä, että joka kerran kun minä tai joku muu on tullut sitä liian lähelle, siitä on seurannut tällainen vaikutus. Olen hyvin halukas kuulemaan, miten tämä kriitikko todistaisi sen polttavan voiman lähtien itse tulen luonteesta, jos hänellä ei olisi lupa olettaa joitakin sen vaikutuksia ennalta tunnetuiksi.
Kun kirjoittaja ei ainoastaan säädöksestä otetuin perustein vaan myös oman ja muiden valtioiden esimerkkien avulla on osoittanut, että elinkeinovapaus114 on aina johtanut hyvinvointiin ja pakko kansan kurjuuteen, ja ensimmäisessä asiassa hänet torjutaan täysin ja toisessa hänet kuvataan naurettavaksi, niin silloin lukijan on syytä ratkaista, kumpi on enemmän ansainnut yleisön pilkan: asia, jota kuvataan, vai se, joka on sotkenut puhtaan asian mustalla värillä.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 68.
Wattu-profwaren på samma sätt, som den förra Criticus, gå sjelfwa sammanhanget förbi, wända ögonen från det öfriga, och fästa sig förnämligast wid det som Auctor anförer emot Product-Placatet, och påstå, at i hela dess Afhandling ej finnes det ringaste bewis, utom några Historiska händelser, dem de på alt sätt söka förklara til sin förmon. Jag wet icke hwad den senare Criticus i synnerhet pag. 6. kan twärt emot sanningen påstå, at113 Auctor icke funnit för godt, at hänleda de anförde skadeliga fölgderne från detta Placats naturliga beskaffenhet, då de likwäl läsas hos Auctor pag. 8, 9, och 10. med denna Ingress: Påfölgderne blefwo så enlige med författningen, som för wårt allmänna beklagelige, de där sedan af sjelfwa förbudets natur bewisas i 6 särskildte Puncter.
Man wil nu icke nämna om, huruwida de anförda bewis äro fullkomlige eller ej, men at Auctor likwäl budit til, kan ingen neka, som lånar ögat til hans Skrift, och det war Wattu profwarens skyldighet, at undersöka, om de höllo prof eller ej; men då han wågar påstå, at de icke ens finnas, förwärfwar han sig föga förtroende hos owälduga Läsare.
Auctors skäl kunde aldrig på lättare sätt beswaras, än då man säger, at de icke ens gifwas til. Huru skal då den helsosamaste styrk-dryck hålla godt prof, när man i början straxt så behändigt wet, at distillera kraften bårt, och låta sedan hwar man smaka, huru wämjaktigt det återstående är?
Historiska händelser äro af hela werlden antagne för de aldrasäkraste bewis, om Lagars och Författningars werkan i en Stat; men då Auctor fölgt samma principe, dömmes han skyldig för en grof Fallacia antecedentis pro causa,6 i sin Argumentation.
Wattu-profwaren måtte altför litet granskat sitt och andras sätt at tänka i de flästa göromålen, och huru få de sanningar äro, som icke af den följande ärfarenheten blifwa uptäckte och få sin förnämsta styrka.
Han kunde med lika grund påstå, at samma Fallacia7 wore begången af mig, då jag säger, at elden bränner, hwilket jag likwäl icke annars wet, än at hwar gång jag eller någon annan kommer den för nära, har en sådan werkan fölgt därpå. Jag hade rätt lust at höra, huru denna Criticus skulle af sjelfwa eldens natur bewisa denna dess brännande kraft, om han icke finge lof at taga sig förut några dess werkningar för bekanta.
När Auctor ej allenast med skäl, tagna af författningen, utan ock af egen och andra Staters exempel lagt å daga, at nä114rings frihet altid gått för wälmågan, och twånget för et Folks elände, och det förra nekas honom aldeles, och för det andra afmålas han löjelig; så måtte då läsaren med skäl dömma, antingen den afmålade, eller den som strukit på en ren sak en swart färg, mera förtjent allmänhetens åtlöje.
§ 68
Vesinäytteiden ottaja ohittaa edellisen kriitikon tavoin itse asiayhteyden, sulkee silmänsä kaikelta muulta ja tarttuu ennen kaikkea siihen, mitä kirjoittaja sanoo tuoteplakaattia vastaan, ja väittää, että koko tämän tutkielmassa ei ole heikointakaan todistetta, lukuun ottamatta joitakin historiallisia tapahtumia, jotka kriitikot kaikin tavoin yrittävät selittää edukseen. En tiedä, miten tämä myöhempi kriitikko erityisesti sivulla 6 voi täysin vastoin totuutta väittää, että113 kirjoittaja ei ole pitänyt hyvänä johtaa esitettyjä vahingollisia seurauksia tämän plakaatin luonnollisista ominaisuuksista, kun ne silti ovat luettavissa kirjoittajan sivuilla 8, 9 ja 10 tämän johdantolauseen kera: Seurauksista tuli sekä säädöksen mukaisia että yleisön kannalta valitettavia, ja tämän jälkeen todistetaan kuudessa eri kohdassa, miten seuraukset johtuivat itse kiellon luonteesta.
Ottamatta nyt kantaa siihen, ovatko esitetyt todisteet täydellisiä vai eivät, kukaan, joka luo silmäyksen kirjoittajan kirjoitukseen, ei voi kiistää, etteikö tämä ainakin ole yrittänyt. Olikin vesinäytteiden ottajan velvollisuus tutkia, kestävätkö todisteet vai eivät, mutta kun hän uskaltaa väittää, ettei niitä edes ole, hän tuskin saa riippumattomien lukijoiden luottamusta.
Kirjoittajan perusteista voisi tuskin helpommin antaa palautetta kuin sanomalla, ettei niitä edes esitetä. Kuinka sitten terveellisinkään voimajuoma voi saada hyvän testituloksen, kun heti aluksi osataan niin kätevästi tislata voima pois ja sen jälkeen annetaan jokaisen maistaa, kuinka vastenmielistä jäljelläoleva juoma on?
Historiallisten tapahtumien katsotaan koko maailmassa kaikkein varmimmin todistavan valtion lakien ja säädösten vaikutuksista, mutta kun kirjoittaja on seurannut tätä periaatetta, hänen katsotaan syyllistyneen päättelyssään vakavaan virhepäätelmään, jossa aikaisemmin tapahtunutta erehdytään pitämään syynä myöhemmin tulevalle.8
Vesinäytteiden ottaja lienee arvioinut aivan liian vähän omaansa ja muiden ajatustapaa useimmissa asioissa ja sitä, kuinka harvassa ovat ne totuudet, joita ei myöhempi kokemus paljasta ja jotka eivät saa voimaansa ensisijaisesti juuri siitä.
Hän voisi vastaavin perustein väittää, että teen saman virhepäätelmän sanoessani, että tuli polttaa – enhän tiedä sitä muusta kuin siitä, että joka kerran kun minä tai joku muu on tullut sitä liian lähelle, siitä on seurannut tällainen vaikutus. Olen hyvin halukas kuulemaan, miten tämä kriitikko todistaisi sen polttavan voiman lähtien itse tulen luonteesta, jos hänellä ei olisi lupa olettaa joitakin sen vaikutuksia ennalta tunnetuiksi.
Kun kirjoittaja ei ainoastaan säädöksestä otetuin perustein vaan myös oman ja muiden valtioiden esimerkkien avulla on osoittanut, että elinkeinovapaus114 on aina johtanut hyvinvointiin ja pakko kansan kurjuuteen, ja ensimmäisessä asiassa hänet torjutaan täysin ja toisessa hänet kuvataan naurettavaksi, niin silloin lukijan on syytä ratkaista, kumpi on enemmän ansainnut yleisön pilkan: asia, jota kuvataan, vai se, joka on sotkenut puhtaan asian mustalla värillä.
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt: Omständligt svar, § 67
Följande avsnitt: Omständligt svar, § 69
Platser:
Personer:
Bibelställen:
Teman: