Föregående avsnitt: Omständligt svar, § 56
Följande avsnitt: Omständligt svar, § 58
§. 57.
Wattu-profwaren röjer åter i sin berättelse om de Lybskas skadeliga Handel i Swerige et wiljans fel, i det han söker föra Läsaren bakom ljuset: Han criticerar et åratal hos Auctor och medgifwer likwäl, at saken samma år förehades på Riksdagen i We98sterås.1 Han upräknar Lübeckarnes erhållna stora Handels-friheter i Swerige; men döljer åratalet då det skedde: ropar på det dyra Salt-köp, som fölgde därpå, blandar det samma behändigt med den framfarne tiden, och säger: Wåre Förfäder stadde utan Handels-Ordinantier, Skepp och Product-Placat, måste emottaga Handels-lag af dessa Vendiska tiltagsne män,2 och lägger 33. §. detta til: at Riket hade länge nog setat i denna swåra klämma, hwaraf Läsaren ej kan falla på annan tanka, än at dylika Handels-friheter, som Lübeckarne betingat sig warit af ålder, och en påfölgd af den brist på Ordinantier och Product-Placat, som då för tiden war i Swerige, i hwilket sammanhang det låter ganska wäl på Critici sida; men jag utbeder mig, at få underrätta Läsaren om rätta sammanhanget.
Denna olyckeliga Handels-Tractat med Lübeckarne ingicks först 15233 och underskrefs Onsdagen efter octavam corporis Christi,4 och warade ej längre än til 1529.5 Samma Förbud härflöt, icke ens af brist på Ordinantier och Product-Placater, utan af en Ministeriel6 orsak, nämligen: den förlägenhet Riket hade råkat uti, at det utan Lübeckarnes tilhjelp ej kunde afskudda sig då warande Danska oket, och de därwid af Lübeckarne dyrt betingade wilkor, dem Kronan ej war i stånd, at upfylla, utan nödsakades för deras fordran, som besteg sig til 68 681 Mark Lübsk, sälja, eller rättare sagt, lämna i underpant sina undersåtares Handels-friheter, hwilken Tractat, såsom et nödlöfte Swerige aldrig borde eller kunde hålla.
Hwad är det för en skugga, som Wattu-profwaren då sökt skräma oss med? Han tager något utur egen taska,7 och slår i glaset, då han skal pröfwa wattnet, hwaraf det får en främmande färg, och sticker oförmärkt et brunt glas för åskådarens öga, at wattnet i Källan skal få en mörkare färg.
Auctor har aldrig welat förswara et sådant Handels-twång af Lübeckare eller någon annan; men har ock sedt så säkra prof därpå, at twång och Monopolier icke föröfwats allena af främmande, utan at wåre egne Handlande äro goda Lübeckare sjelfwe, när de genom författningar få öpning8 därtil.99
Utländska Handelen stod förr på en helt annan fot, än Critici beskrifwa den samma; Ty då Riksens Råd tillika med Ständerne 1491 på Herrdagen i Telje9 öfwersågo den tidens Handels- och Finance-saker, betygade de i sitt Beslut, at Riket städse haft mycken förmon däraf, at Tyske Köpmän welat segla til Söderköping, Calmar, och flere Swenska Hamnar, och det war redan den tiden af en långlig förfarenhet bekant, at Swerige altid förlorade då det sjelf exporterade.
§. 57.
Wattu-profwaren röjer åter i sin berättelse om de Lybskas skadeliga Handel i Swerige et wiljans fel, i det han söker föra Läsaren bakom ljuset: Han criticerar et åratal hos Auctor och medgifwer likwäl, at saken samma år förehades på Riksdagen i We98sterås.10 Han upräknar Lübeckarnes erhållna stora Handels-friheter i Swerige; men döljer åratalet då det skedde: ropar på det dyra Salt-köp, som fölgde därpå, blandar det samma behändigt med den framfarne tiden, och säger: Wåre Förfäder stadde utan Handels-Ordinantier, Skepp och Product-Placat, måste emottaga Handels-lag af dessa Vendiska tiltagsne män,11 och lägger 33. §. detta til: at Riket hade länge nog setat i denna swåra klämma, hwaraf Läsaren ej kan falla på annan tanka, än at dylika Handels-friheter, som Lübeckarne betingat sig warit af ålder, och en påfölgd af den brist på Ordinantier och Product-Placat, som då för tiden war i Swerige, i hwilket sammanhang det låter ganska wäl på Critici sida; men jag utbeder mig, at få underrätta Läsaren om rätta sammanhanget.
Denna olyckeliga Handels-Tractat med Lübeckarne ingicks först 152312 och underskrefs Onsdagen efter octavam corporis Christi,13 och warade ej längre än til 1529.14 Samma Förbud härflöt, icke ens af brist på Ordinantier och Product-Placater, utan af en Ministeriel15 orsak, nämligen: den förlägenhet Riket hade råkat uti, at det utan Lübeckarnes tilhjelp ej kunde afskudda sig då warande Danska oket, och de därwid af Lübeckarne dyrt betingade wilkor, dem Kronan ej war i stånd, at upfylla, utan nödsakades för deras fordran, som besteg sig til 68 681 Mark Lübsk, sälja, eller rättare sagt, lämna i underpant sina undersåtares Handels-friheter, hwilken Tractat, såsom et nödlöfte Swerige aldrig borde eller kunde hålla.
Hwad är det för en skugga, som Wattu-profwaren då sökt skräma oss med? Han tager något utur egen taska,16 och slår i glaset, då han skal pröfwa wattnet, hwaraf det får en främmande färg, och sticker oförmärkt et brunt glas för åskådarens öga, at wattnet i Källan skal få en mörkare färg.
Auctor har aldrig welat förswara et sådant Handels-twång af Lübeckare eller någon annan; men har ock sedt så säkra prof därpå, at twång och Monopolier icke föröfwats allena af främmande, utan at wåre egne Handlande äro goda Lübeckare sjelfwe, när de genom författningar få öpning17 därtil.99
Utländska Handelen stod förr på en helt annan fot, än Critici beskrifwa den samma; Ty då Riksens Råd tillika med Ständerne 1491 på Herrdagen i Telje18 öfwersågo den tidens Handels- och Finance-saker, betygade de i sitt Beslut, at Riket städse haft mycken förmon däraf, at Tyske Köpmän welat segla til Söderköping, Calmar, och flere Swenska Hamnar, och det war redan den tiden af en långlig förfarenhet bekant, at Swerige altid förlorade då det sjelf exporterade.
§ 57
Vesinäytteiden ottaja jää kertomuksessaan lyypekkiläisten vahingollisesta kaupasta Ruotsissa jälleen kiinni tietoisesta virheestä, kun hän yrittää hämätä lukijaa. Hän kritisoi kirjoittajan antamia vuosilukuja ja myöntää kuitenkin, että asia oli samana vuonna esillä valtiopäivillä98 Västeråsissa19. Hän luettelee lyypekkiläisten Ruotsissa saamat suuret kauppavapaudet, mutta salaa niiden vuosiluvut, huutaa kauppavapauksien myötä nousseista suolan hinnoista, sekoittaa kaiken tämän kätevästi muinaisten tapahtumien kanssa ja sanoo: ilman kauppa-asetuksia, laivoja ja tuoteplakaattia eläneiden esi-isiemme täytyi ottaa vastaan näiden vendiläisten päättäväisten miesten kauppasaattueita20, ja lisää 33. pykälässä tähän, että valtakunta oli kyllin kauan istunut tässä vaikeassa ansassa. Tästä lukijalle ei voi tulla muuta mieleen kuin että lyypekkiläisten itselleen hankkimat kauppavapaudet olivat vanhoja ja seuraus siitä asetusten ja tuoteplakaatin puutteesta, joka tuohon aikaan vallitsi Ruotsissa, mikä tässä yhteydessä kuulostaa varsin hyvältä kriitikon kannalta. Minä pyydän kuitenkin saada valaista lukijaa oikeasta asiayhteydestä.
Tämä onneton kauppasopimus lyypekkiläisten kanssa solmittiin alunperin vuonna 152321 ja allekirjoitettiin toisena keskiviikkona Kristuksen ruumiin ja veren päivän jälkeen22, eikä sopimus kestänyt kauempaa kuin vuoteen 152923. Tämän sopimuksen taustalla ei suinkaan ollut asetusten ja tuoteplakaattien puute vaan ulkopoliittinen syy, nimittäin se kiusallinen tilanne, johon valtakunta oli joutunut, kun se ei ilman lyypekkiläisten apua kyennyt irtautumaan silloisesta tanskalaisesta ikeestä, ja lyypekkiläisten määräämät ankarat ehdot, joita kruunu ei kyennyt täyttämään, vaan joutui näiden 68 681 Lyypekin markkaan nousseiden saatavien takia myymään tai paremmin sanoen jättämään pantiksi alamaistensa kauppavapaudet. Tällaista hätätilanteessa luvattua sopimusta ei Ruotsi koskaan tulisi pitämään, eikä se olisi siihen pystynytkään.
Mikä on tämä varjo, jolla vesinäytteiden ottaja siis yrittää meitä pelotella? Kun hänen on määrä selvittää, mistä vesi saa vieraan värin, hän ottaa jotain omasta pussistaan, heittää sen lasiin ja asettaa ruskean lasin huomaamatta katsojan silmien eteen, jotta lähteen vesi näyttäisi tummemmalta.
Kirjoittaja ei ole koskaan halunnut puolustaa tällaista lyypekkiläisten tai kenenkään muun kauppapakkoa, mutta on myös nähnyt kovin varmoja todisteita siitä, etteivät pakkoa ja monopoleja ole harjoittaneet yksin muukalaiset, vaan omat kauppiaamme ovat itsekin kelpo lyypekkiläisiä, kun he säädösten kautta saavat siihen mahdollisuuden.99
Ulkomaankauppa oli ennen aivan toisella tolalla kuin miten kriitikot sitä kuvaavat, sillä kun valtaneuvosto ja säädyt vuonna 1491 Täljen24 herrainpäivillä tarkastelivat sen ajan kauppa- ja finanssiasioita, ne vakuuttivat päätöksessään, että valtakunnan kaupungit ovat saaneet paljon etuja siitä, että saksalaiset kauppiaat ovat halunneet purjehtia Söderköpingiin, Kalmariin ja useisiin ruotsalaisiin satamiin. Jo tuohon aikaan tiedettiinkin pitkästä kokemuksesta, että Ruotsi hävisi aina kun se harjoitti vientikauppaansa itse.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 57.
Wattu-profwaren röjer åter i sin berättelse om de Lybskas skadeliga Handel i Swerige et wiljans fel, i det han söker föra Läsaren bakom ljuset: Han criticerar et åratal hos Auctor och medgifwer likwäl, at saken samma år förehades på Riksdagen i We98sterås.25 Han upräknar Lübeckarnes erhållna stora Handels-friheter i Swerige; men döljer åratalet då det skedde: ropar på det dyra Salt-köp, som fölgde därpå, blandar det samma behändigt med den framfarne tiden, och säger: Wåre Förfäder stadde utan Handels-Ordinantier, Skepp och Product-Placat, måste emottaga Handels-lag af dessa Vendiska tiltagsne män,26 och lägger 33. §. detta til: at Riket hade länge nog setat i denna swåra klämma, hwaraf Läsaren ej kan falla på annan tanka, än at dylika Handels-friheter, som Lübeckarne betingat sig warit af ålder, och en påfölgd af den brist på Ordinantier och Product-Placat, som då för tiden war i Swerige, i hwilket sammanhang det låter ganska wäl på Critici sida; men jag utbeder mig, at få underrätta Läsaren om rätta sammanhanget.
Denna olyckeliga Handels-Tractat med Lübeckarne ingicks först 152327 och underskrefs Onsdagen efter octavam corporis Christi,28 och warade ej längre än til 1529.29 Samma Förbud härflöt, icke ens af brist på Ordinantier och Product-Placater, utan af en Ministeriel30 orsak, nämligen: den förlägenhet Riket hade råkat uti, at det utan Lübeckarnes tilhjelp ej kunde afskudda sig då warande Danska oket, och de därwid af Lübeckarne dyrt betingade wilkor, dem Kronan ej war i stånd, at upfylla, utan nödsakades för deras fordran, som besteg sig til 68 681 Mark Lübsk, sälja, eller rättare sagt, lämna i underpant sina undersåtares Handels-friheter, hwilken Tractat, såsom et nödlöfte Swerige aldrig borde eller kunde hålla.
Hwad är det för en skugga, som Wattu-profwaren då sökt skräma oss med? Han tager något utur egen taska,31 och slår i glaset, då han skal pröfwa wattnet, hwaraf det får en främmande färg, och sticker oförmärkt et brunt glas för åskådarens öga, at wattnet i Källan skal få en mörkare färg.
Auctor har aldrig welat förswara et sådant Handels-twång af Lübeckare eller någon annan; men har ock sedt så säkra prof därpå, at twång och Monopolier icke föröfwats allena af främmande, utan at wåre egne Handlande äro goda Lübeckare sjelfwe, när de genom författningar få öpning32 därtil.99
Utländska Handelen stod förr på en helt annan fot, än Critici beskrifwa den samma; Ty då Riksens Råd tillika med Ständerne 1491 på Herrdagen i Telje33 öfwersågo den tidens Handels- och Finance-saker, betygade de i sitt Beslut, at Riket städse haft mycken förmon däraf, at Tyske Köpmän welat segla til Söderköping, Calmar, och flere Swenska Hamnar, och det war redan den tiden af en långlig förfarenhet bekant, at Swerige altid förlorade då det sjelf exporterade.
§ 57
Vesinäytteiden ottaja jää kertomuksessaan lyypekkiläisten vahingollisesta kaupasta Ruotsissa jälleen kiinni tietoisesta virheestä, kun hän yrittää hämätä lukijaa. Hän kritisoi kirjoittajan antamia vuosilukuja ja myöntää kuitenkin, että asia oli samana vuonna esillä valtiopäivillä98 Västeråsissa34. Hän luettelee lyypekkiläisten Ruotsissa saamat suuret kauppavapaudet, mutta salaa niiden vuosiluvut, huutaa kauppavapauksien myötä nousseista suolan hinnoista, sekoittaa kaiken tämän kätevästi muinaisten tapahtumien kanssa ja sanoo: ilman kauppa-asetuksia, laivoja ja tuoteplakaattia eläneiden esi-isiemme täytyi ottaa vastaan näiden vendiläisten päättäväisten miesten kauppasaattueita35, ja lisää 33. pykälässä tähän, että valtakunta oli kyllin kauan istunut tässä vaikeassa ansassa. Tästä lukijalle ei voi tulla muuta mieleen kuin että lyypekkiläisten itselleen hankkimat kauppavapaudet olivat vanhoja ja seuraus siitä asetusten ja tuoteplakaatin puutteesta, joka tuohon aikaan vallitsi Ruotsissa, mikä tässä yhteydessä kuulostaa varsin hyvältä kriitikon kannalta. Minä pyydän kuitenkin saada valaista lukijaa oikeasta asiayhteydestä.
Tämä onneton kauppasopimus lyypekkiläisten kanssa solmittiin alunperin vuonna 152336 ja allekirjoitettiin toisena keskiviikkona Kristuksen ruumiin ja veren päivän jälkeen37, eikä sopimus kestänyt kauempaa kuin vuoteen 152938. Tämän sopimuksen taustalla ei suinkaan ollut asetusten ja tuoteplakaattien puute vaan ulkopoliittinen syy, nimittäin se kiusallinen tilanne, johon valtakunta oli joutunut, kun se ei ilman lyypekkiläisten apua kyennyt irtautumaan silloisesta tanskalaisesta ikeestä, ja lyypekkiläisten määräämät ankarat ehdot, joita kruunu ei kyennyt täyttämään, vaan joutui näiden 68 681 Lyypekin markkaan nousseiden saatavien takia myymään tai paremmin sanoen jättämään pantiksi alamaistensa kauppavapaudet. Tällaista hätätilanteessa luvattua sopimusta ei Ruotsi koskaan tulisi pitämään, eikä se olisi siihen pystynytkään.
Mikä on tämä varjo, jolla vesinäytteiden ottaja siis yrittää meitä pelotella? Kun hänen on määrä selvittää, mistä vesi saa vieraan värin, hän ottaa jotain omasta pussistaan, heittää sen lasiin ja asettaa ruskean lasin huomaamatta katsojan silmien eteen, jotta lähteen vesi näyttäisi tummemmalta.
Kirjoittaja ei ole koskaan halunnut puolustaa tällaista lyypekkiläisten tai kenenkään muun kauppapakkoa, mutta on myös nähnyt kovin varmoja todisteita siitä, etteivät pakkoa ja monopoleja ole harjoittaneet yksin muukalaiset, vaan omat kauppiaamme ovat itsekin kelpo lyypekkiläisiä, kun he säädösten kautta saavat siihen mahdollisuuden.99
Ulkomaankauppa oli ennen aivan toisella tolalla kuin miten kriitikot sitä kuvaavat, sillä kun valtaneuvosto ja säädyt vuonna 1491 Täljen39 herrainpäivillä tarkastelivat sen ajan kauppa- ja finanssiasioita, ne vakuuttivat päätöksessään, että valtakunnan kaupungit ovat saaneet paljon etuja siitä, että saksalaiset kauppiaat ovat halunneet purjehtia Söderköpingiin, Kalmariin ja useisiin ruotsalaisiin satamiin. Jo tuohon aikaan tiedettiinkin pitkästä kokemuksesta, että Ruotsi hävisi aina kun se harjoitti vientikauppaansa itse.
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt: Omständligt svar, § 56
Följande avsnitt: Omständligt svar, § 58
Platser: Kalmar (Calmar) Lübeck (Lybeck) Sverige (Swerige, Swerge, Ruotzi) Söderköping Södertälje (Telje, Tälje) Västerås (Westerås)
Personer:
Bibelställen:
Teman: