Omständligt svar, § 86

§. 86.

Pag. 54. tager Criticus masken aldeles af sig, och röjer hwad han har inom bols.15inom bols: inombords Det angår wäl icke så mycket saken, som fast mera Personen; men som detta är Critici Mästerstycke, at skratta och begabba ut Auctor, och man här om Critici penseldrag med skäl kan säga: Sic linea prodit Apellem,16Sic linea prodit Apellem: lat. ”så röjer penseldraget Apelles” täcktes Läsaren taga sig tålamod, at litet kasta sina ögon på saken, hon förtjenar säkert någon upmärksamhet.

Då Criticus är i begrep, at wisa huru Auctors sätt at tänka, är ganska besynnerligt, i det den bästa sak i hans händer blifwer helt oren och smutsig, anförer han Auctors berättelse, om Skånska Ox-handelen, såsom bewis därpå, och drifwer därmed sitt spel. Slå up min Läsare pag. 19. i Auctors Afhandling,17pag. 19. i Auctors Afhandling: se Källan, s. 19 hwarest denna dess berättelse förekommer.

Han gör här i anledning af det föregående en Proposition, at Handelen ej tål det minsta twång, utan at taga skada däraf. På hela denna sidan syslosättes han därmed, at af Historiska wittnesbörder och händelser bestyrka detta, bland hwilka det äfwen är et, som angår Skånska Ox-handelen. Auctors ord äro desse: Så länge utlänningen fick komma til Skåne, at sjelf upköpa Oxar, betaltes de oförlikneligen wäl, med flinthårda Riksdalrar. Nu hazardere wi dem sjelfwe på Sjön, och före dem öfwer til främmande, men måste åtnöja oss med långt mindre.

För denna sin berättelse ridiculeras Auctor18ridiculeras Auctor: görs författaren till åtlöje såsom den der i sin Afhandling ej wist den minsta miskundsamhet19barmhärtighet emot wårt Sjö-folk, då likwäl Skånska Oxarne hos honom upwäckt något medlidande. Dessa Kreaturs lif, så lyda Critici ord: böre, wi menar Auctor, icke hazardera på Sjön, utan hällre förkasta Product-Placatet, som140 utom alt annat äfwen är skulden til desse oskyldige djurens äfwentyrliga Sjö-resor på Swenska Fartyg. Efter Auctors begrep om fullkomligheten af Naturens egen åtgärd, då han lämnas sig sjelf, så lärer han hafwa rätt nog, emedan Naturen icke ämnat Oxar til Sjö-farare, eller åtminstone borde de icke föras ut, förrän de blifwa så månge, at man märker de wilja sjelfwe, til undwikande af trängsel, begifwa sig til Sjös, och blifwa Emigranter; ty då wore det Naturens werk; men som jag hört berättas, så skal Sjö-Transporten med Oxar ifrån Skåne icke wara en Effect af Product-Placatet, utan blott en Imitation af andre, som bruka sjöledes hitföra sina Oxar oassecurerade.20oförsäkrade Detta är nu Critici Mästerstycke.

Så snart Auctor något anförer, tager han för afgjordt, at det måste wara emot Product-Placatet. Han glömmer snart bårt, eller läser han icke ens hwad Auctor nämner om Handelen i gemen i det nästföregående, hwarpå detta med flere Exempel är anfördt såsom bewis. Criticus säger rent ut, at Auctors mening är, det wi icke böra hazardera dessa Kreaturs lif på Sjön, utan hällre förkasta Product-Placatet, som utom alt annat äfwen är skuld til dessa oskyldige djurens äfwentyrlige Sjö-resor på Swenske Fartyg.

Til at göra härwid Auctor på flera än et sätt löjelig, fogar han tilsammans twänne Idéer för Auctors räkning, af hwilka likwäl ingendera satsen är hans, och än mindre den orimmeliga sammanfogning dem emellan, som honom här påbördas. Criticus måste för alla, som kunna tänka, wara för swag, at bewisa det Auctor handlat något om hazarderandet af Oxars lif på Sjön. Han talar om Oxar, såsom en annan Handels-wara, hwilken ingalunda utan hazard kan föras: och i händelse Auctors sats är sann, at de nu betalas i Tyskland mindre, än de förut kåstat i Skåne, då utlänningen sjelf afhämtade dem, så wet jag ej hwad ondt, som ligger i en sådan sats, eller hwarföre Criticus på et så besynnerligt sätt, welat hårdraga en så menlös satts och göra honom löjelig.

Hwad den andra satsen beträffar, så är den wäl, hwad Product-Placatets afskaffande angår, Auctors; men det Appendix, at samma Placat wore skulden til desse oskyldige Oxars äfwentyrlige141 Sjö-resor på Swenska Fartyg, kännes Auctor aldeles icke wid: Är han anklagad, så måste klagomålet bewisas: Såsom en ärlig karl åligger det Criticus at göra. Men som han icke warit i stånd därtil, så - - - så - - - Jag wet icke om jag tör säja.

Criticus fogar i de anförde orden desse båda sattserna för Auctors räkning tilsamman, ehuru de med hwarandra ingen gemenskap äga, til at så mycket lifligare föreställa orimmeligheten af hans Argumentations-sätt. Men då nu Läsaren får se, at Auctor på hela denna 19:de sidan, och äfwen den föregående, ända til slutet af hela Afhandlingen, icke ens mera hafwer at göra med Product-Placatet, utan yttrar sig om wår Handels-system i gemen, och han alt detta oaktadt, får bära skulden, för hwad Criticus sjelf kokat tilsamman; så måste hela den ärbara werlden wittna, at Auctor lider äfwen så oförskyldt, som den hwilken straffas, för hwad dess egen anklagare hafwer begått.

1. inom bols: inombords
2. Sic linea prodit Apellem: lat. ”så röjer penseldraget Apelles”
3. pag. 19. i Auctors Afhandling: se Källan, s. 19
4. ridiculeras Auctor: görs författaren till åtlöje
5. barmhärtighet
6. oförsäkrade

§ 86

Sivulla 54 kriitikko riisuu tyystin naamionsa ja paljastaa, mikä hän on miehiään. Se ei liity niinkään paljon asiaan kuin pikemminkin henkilöön, mutta koska kirjoittajalle nauraminen ja tämän pilkkaaminen on kriitikon taidonnäyte, ja kriitikon siveltimenvedoista voidaan syystä sanoa sic linea prodit Apellem21sic linea prodit Apellem: lat. ”niin viiva paljastaa piirtäjänsä, Apelleen”, lukija vaivautunee malttamaan vilkaista lyhyesti asiaa, joka ansaitsee varmasti hieman huomiota.

Kun kriitikon tarkoituksena on osoittaa, kuinka kirjoittajan tapa ajatella on varsin erikoinen, kun parhaimmastakin asiasta tulee hänen käsissään epäpuhdas ja likainen, hän esittää tästä todisteeksi kirjoittajan kertomuksen skoonelaisesta härkäkaupasta ja pelaa sen avulla peliään. Lukijani, katso kirjoittajan tutkielmasta sivua 1922kirjoittajan tutkielmasta sivua 19: ks. Lähde, s. 19, jossa tämä kertomus on.

Hän esittää tässä edellämainittuun asiaan viitaten väitteen, että kaupankäynti ei siedä vähäisintäkään pakkoa kärsimättä siitä. Koko tämän sivun hän käyttää tämän osoittamiseen historiallisten todisteiden ja tapahtumien avulla. Niiden joukossa on myös yksi, joka käsittelee skoonelaista härkäkauppaa. Kirjoittajan sanat ovat nämä: Niin kauan kuin ulkomaalaiset saivat itse tulla Skooneen ostamaan härkiä, maksu oli verrattoman hyvä ja tuli piinkovina riikintaalareina. Nyt me itse olemme ryhtyneet tähän uhkayritykseen, viemään karjaa meren yli ulkomaille, mutta joudumme tyytymään huomattavasti alempaan hintaan.

Tästä kertomuksestaan kirjoittajaa pilkataan kuin hän ei tutkielmassaan tuntisi pienintäkään laupeutta meriväkeämme kohtaan, kun skoonelaiset härät ovat kuitenkin herättäneet hänessä myötätuntoa. Näin kuuluvat kriitikon sanat: kirjoittaja on sitä mieltä, että näiden elikoiden henkeä ei pitäisi vaarantaa merellä, vaan mieluummin hylätä tuoteplakaatti, joka140 kaiken muun lisäksi on jopa syyllinen näiden viattomien eläinten vaarallisiin merimatkoihin ruotsalaisilla aluksilla. Mitä tulee kirjoittajan käsitykseen luonnon omien toimien täydellisyydestä, kun luonto jätetään itsekseen, hän lienee kyllä oikeassa, sillä luonto ei ole tarkoittanut härkiä merenkulkijoiksi, tai ainakaan niitä ei pitäisi viedä maasta ennen kuin niitä on niin paljon, että niiden itsensä havaitaan ahtautta välttääkseen haluavan lähteä merille ja ryhtyä maastamuuttajiksi. Silloin se näet olisi luonnon työtä. Mutta kuten olen kuullut kerrottavan, niin härkien merikuljetukset Skoonesta eivät ole tuoteplakaatin seuraus, vaan pelkkää toisten matkimista, kun nämä tapaavat tuoda härkiään meriteitse tänne vakuuttamattomina. Tämä on siis kriitikon taidonnäyte.

Aina kun kirjoittaja esittää jotain, kriitikko pitää itsestäänselvänä, että sen täytyy olla tuoteplakaattia vastaan. Hän unohtaa pian tai ei edes lue, mitä kirjoittaja on juuri edellä esittänyt yleisesti kauppaa koskien, mistä tämä yhtenä esimerkkinä on esitetty todisteeksi. Kriitikko väittää suoraan, että kirjoittajan tarkoitus on, ettei meidän pidä vaarantaa näiden elikoiden henkeä merellä, vaan mieluummin hylätä tuoteplakaatti, joka kaiken muun lisäksi on myös syyllinen näiden viattomien eläinten vaarallisiin meri­matkoihin ruotsalaisilla aluksilla.

Tehdäkseen kirjoittajan näin useammalla kuin yhdellä tavalla naurettavaksi hän juottaa yhteen kirjoittajan puolesta kaksi ajatusta, joista kumpikaan väite ei silti ole kirjoittajan, puhumattakaan niiden välisestä järjettömästä yhdistelmästä, joka tässä pannaan hänen tiliinsä. Kriitikko ei kykene todistamaan kenellekään, joka osaa ajatella, että kirjoittaja olisi sanonut mitään härkien elämän vaarantamisesta merillä. Hän puhuu häristä kuten muusta kauppatavarasta, mitä ei mitenkään ilman riskiä voida kuljettaa. Siltä varalta, että se kirjoittajan väite pitäisi paikkansa, että niistä maksetaan nyt Saksassa vähemmän kuin mitä ne aiemmin ulkomaalaisten itse niitä noutaessa ovat maksaneet Skoonessa, niin en tiedä, mitä pahaa tällaisessa väitteessä on, tai miksi kriitikko näin omituisella tavalla on halunnut takertua näin vähämerkityksiseen lauseeseen ja tehdä kirjoittajan naurettavaksi.

Mitä tulee toiseen väitteeseen, niin se, mikä koskee tuoteplakaatin lakkauttamista, on hyvinkin kirjoittajan, mutta sitä lisäystä, että plakaatti olisi syyllinen näiden viattomien härkien vaarallisiin141 merimatkoihin ruotsalaisilla aluksilla, kirjoittaja ei tunnista lainkaan. Jos häntä syytetään, niin syytös täytyy todistaa. Rehellisenä miehenä kriitikon kuuluu se tehdä. Mutta jos hän ei ole kyennyt siihen, niin – – – niin – – – en tiedä, tohdinko sanoa.

Kriitikko liittää näiden kahden väitteen edellä esitetyt sanat kirjoittajan nimissä yhteen, vaikkei niillä ole toistensa kanssa mitään yhteistä, tuodakseen siten hänen argumentaatiotapansa järjettömyyden elävämmin esille. Mutta kun lukija saa nyt nähdä, että kirjoittaja ei koko tällä 19. sivulla, saati edeltävällä, eikä koko tutkielman loppuosassa, enää edes käsittele tuoteplakaattia vaan puhuu kauppajärjestelmästämme yleensä, ja hän kaikesta tästä huolimatta saa kantaa syyn siitä, mitä kriitikko itse on keittänyt kokoon, niin koko kunniallisen maailman täytyy todistaa, että kirjoittaja kärsii myös yhtä syyttömänä kuin se, jota rangaistaan siitä, mitä hänen syyttäjänsä on tehnyt.

1. sic linea prodit Apellem: lat. ”niin viiva paljastaa piirtäjänsä, Apelleen”
2. kirjoittajan tutkielmasta sivua 19: ks. Lähde, s. 19

Unfortunately this content isn't available in English