Omständligt svar, § 6

§. 6.

I fria Stater har man altid lärt, at wara upmärksam på några Medborgares öfwerwälde. Salustius och Tacitus låta nästan på hwart blad förstå, at stora ägodelar i få händer äro farlige för friheten. I Athen ansågs blotta förtroendet hos Krigsfolket, för en giltig orsak til Mitiadis ewiga fängelse.15blotta förtroendet ... Mitiadis ewiga fängelse: Miltiades d.y. ledde atenarna vid slaget vid Marathon. Efter en misslyckad krigsexpedition till ön Paros föll han i onåd bland atenarna, sattes i fängelse och dog. Chydenius hänvisar här av allt att döma till Cornelius Nepos biografi över Miltiades d.y. Enligt dess § 8 var det en delorsak till Miltiades fängelsestraff att atenarna som befriats från tyrannernas våld ansåg att han var för inflytelserik (bl.a. bland soldaterna). Han var dessutom makthungrig och utgjorde således en fara även om hans förtjänster var obestridliga. Men jag wet icke, huru wi kunne falla på sådana tankar, som strida snör-rätt däremot. Wi tale om styrkans fördelning såsom skadelig. Wi wilje bewisa, huru Kronan i Krig, i Stats-brist,16underskott i statskassan Entreprænader, Wäxlar, Utredningar17åtgärder i anslutning till redandet och rustandet av skepp etc. behöfwer af wissa förmögna Handlande et kraftigt biträde, i anseende hwartil de böra anses såsom Rikets pelare, utom hwilka det ej länge kan äga bestånd.

Jag måste tilstå, at sedan några genom författningar fått tilfälle, at lägga under sig det mästa af Krona och Medborgare, är ingen ting nödwändigare, då någondera af dem behöfwer, än at anlita dem om hjelp, som fått alt om händer.

Men just här upkomma några wigtiga Frågor:

Mon några få Medborgare kommit til en sådan förmögenhet, blott genom egen flit, eller hafwa de warit understödde af författningar? Mon Handels-ordinantier, Skrå-ordningar, Classificationer18åsyftar de många försök som gjordes för att klassificera och rangordna näringarna och Product-Placater,19Svensk sjöfartsförordning från 1724 som förbjöd utländska skepp att segla till Sverige med andra än det egna landets eller dess koloniers produkter. Kongl. maj:ts nådige förordning an­gående de fremmandes fahrt på Swerige och Finland 10.11.1724. med flera, ej finge den äran, at härutinnan wara betydande deltagare? Eller om detta skulle nekas, hwarföre är då den strängen så öm, at röra wid, at man ropar Himmels-högt, så snart någon kommer åt den? Mon det wara idel Patriotisme? och mon man icke lätt finner, at det icke då ginge så lätt an, at taga för mycket för sig, om wi hade flere medtäflare? Mon samma förmögenhet icke är til större delen10 förwärfwad af Krona och Medborgare? eller i fall den ock wore af utlänningen, mon de icke genom författningarne dämt wattnet från sina Grannars, och ledt det til egen Qwarn?

Mon denna styrka rätteligen blifwit anwänd til Rikets hjälp och Medborgares förswar? Mon det icke wara werldkunnigt,20känt i hela världen hwad betydande del den haft i båda wåra olyckeliga Krigs-Declarationer,21båda wåra olyckeliga Krigs-Declarationer: Åsyftar krigsförklaringen den 8 augusti 1741 mot Ryssland inför hattarnas ryska krig 1741–1743 och det svenska angreppet på preussiska Pommern i september 1757 som inledning på pommerska kriget 1757–1762. Någon ­officiell krigsförklaring utfärdades inte i det senare fallet. hwad den wunnit i Frakter, Transporter och Utredningar af Win, Bränwin, Råg, Hafra, Gewär och Monderingar?22soldatutrustningar Huru den handlat med Kronans Wäxlar och Silfwer-myntningen i Pommern?23Silfwer-myntningen i Pommern: När pommerska kriget hade inletts behövde armén betalningsmedel och därför myntade man i Pommern talermynt vars ädelmetallhalt var mycket låg. Talerns värde rasade följaktligen. Huru den jagat wårt reele Specie-mynt utur hela wårt Samfund, och därigenom försatt wårt allmänna i betryck på flera sätt? Huru den samma härjat Krona och Medborgare genom et sjelf-willigt raseri med Coursen?24sjelf-willigt raseri med Coursen: Åsyftar det egenmäktiga förfaringssätt Chydenius och andra med honom ansåg att de så kallade växelassocierade hade gjort sig skyldiga till då de i syfte att uppnå egen vinning manipulerat växelkursen. De så kallade växelkontoren försökte 1747–1756 och 1758–1761 på uppdrag av staten och med hjälp av statliga pengar trygga värdet på den svenska valutan. Resurserna bestod bland annat av de franska subsidierna med vilka de köpte växlar i framförallt Amsterdam. Det växelkontor som var verksamt 1758–1761 misslyckades katastrofalt p.g.a. Sveriges deltagande i sjuårskriget. Den kraftiga ökningen av antalet banksedlar försämrade växelkursen, något som växelkontoret inte kunde motverka. Många, bland dem även Chydenius som vid den här tiden var starkt påverkad av Nordencrantz, ansåg att de personer som varit inblandade i växelkontorens verksamhet, de så kallade växelassocierade, bar det huvudsakliga ansvaret för det ekonomiska läget i landet. Huru den samma stegrat up Coursen några och trettio Mark högre, då största betalnings-tiden inföll af et med Kronan ingångit Contract, högre än hon war då det blef slutat? Huru den förringat Penninge-Löntagares inkomst til 2/3 delar? Huru den förorsakat en ohörd dyrhet i landet, stegrat Arbets-löner och försatt alla nyttiga rörelser i et beklagligt tilstånd?

Mon någon utländsk Magt kunnat få några för Riket skadeliga förslag på banen,25få [...] på banen: åstadkomma utan at med denna styrka wara förenad? Mon den haft eller werkeligen nu hafwer någon influence på wåra Riksdagar? Mon den in­öfwat Nation til Corruptioner och Yppighet? Och ändteligen: om den icke at dölja alt detta onda, och undslippa alt answar, har begrafwit alt detta uti Decharger26friheter från redovisningsskyldighet och Hemligheter?

Mon någon wara i stånd, at försäkra, det denna Magt icke mera missbrukas hädanefter, såsom det hittils skedt, hwarpå likwäl i alla Tide-böcker icke et enda exempel kan gifwas? eller hwilkens försäkran kan Nation här trygga sig til, då högsta Magten sjelf står i äfwentyr, at antingen eluderas27bli bedragen, bli lurad eller öfwerrumplas? Mån den icke kan utwerka sig sådana Lagar, som stämma bäst in med dess afsigter? Eller mån afsigterna böra supponeras28antas altid blifwa innom dygdens gränsor, när de hafwa det widaste fält öppet för sin egennytta? Och mon de däremot stridande författningar kunna få någon werkställighet? En dageligen tilwäxande magt, mon den icke någon gång måste blifwa en öfwermagt? Mon alla11 desse Frågor kunna endast därmed beswaras, at man måste skilja bruket från missbruket? Eller mon Nations tilwäxt, rikedom och frihet under alt detta äro wäl förwarade?

Hwad tycker du, min Läsare! om dessa Frågor? Auctor har gifwit Criticus full anledning i Källan til Rikets Wanmagt, at gå in i deras beswarande; men ehuru Omständelig Wederläggningen ock är, saknas där dock swar på dessa omständigheter.

Skulle det icke, min Läsare! för wår underrättelses skul, löna mödan, på det wänligaste anmoda Wederläggaren, at på desse enfaldiga Frågor lemna oss lika enfaldiga Swar; ty jag för min del måste tilstå, at så snart de blifwa högtrafwande, så måste jag blott undra på en sådan Auctors lärdom; men likwäl sakna öfwertygelse.

1. blotta förtroendet ... Mitiadis ewiga fängelse: Miltiades d.y. ledde atenarna vid slaget vid Marathon. Efter en misslyckad krigsexpedition till ön Paros föll han i onåd bland atenarna, sattes i fängelse och dog. Chydenius hänvisar här av allt att döma till Cornelius Nepos biografi över Miltiades d.y. Enligt dess § 8 var det en delorsak till Miltiades fängelsestraff att atenarna som befriats från tyrannernas våld ansåg att han var för inflytelserik (bl.a. bland soldaterna). Han var dessutom makthungrig och utgjorde således en fara även om hans förtjänster var obestridliga.
2. underskott i statskassan
3. åtgärder i anslutning till redandet och rustandet av skepp
4. åsyftar de många försök som gjordes för att klassificera och rangordna näringarna
5. Svensk sjöfartsförordning från 1724 som förbjöd utländska skepp att segla till Sverige med andra än det egna landets eller dess koloniers produkter. Kongl. maj:ts nådige förordning an­gående de fremmandes fahrt på Swerige och Finland 10.11.1724.
6. känt i hela världen
7. båda wåra olyckeliga Krigs-Declarationer: Åsyftar krigsförklaringen den 8 augusti 1741 mot Ryssland inför hattarnas ryska krig 1741–1743 och det svenska angreppet på preussiska Pommern i september 1757 som inledning på pommerska kriget 1757–1762. Någon ­officiell krigsförklaring utfärdades inte i det senare fallet.
8. soldatutrustningar
9. Silfwer-myntningen i Pommern: När pommerska kriget hade inletts behövde armén betalningsmedel och därför myntade man i Pommern talermynt vars ädelmetallhalt var mycket låg. Talerns värde rasade följaktligen.
10. sjelf-willigt raseri med Coursen: Åsyftar det egenmäktiga förfaringssätt Chydenius och andra med honom ansåg att de så kallade växelassocierade hade gjort sig skyldiga till då de i syfte att uppnå egen vinning manipulerat växelkursen. De så kallade växelkontoren försökte 1747–1756 och 1758–1761 på uppdrag av staten och med hjälp av statliga pengar trygga värdet på den svenska valutan. Resurserna bestod bland annat av de franska subsidierna med vilka de köpte växlar i framförallt Amsterdam. Det växelkontor som var verksamt 1758–1761 misslyckades katastrofalt p.g.a. Sveriges deltagande i sjuårskriget. Den kraftiga ökningen av antalet banksedlar försämrade växelkursen, något som växelkontoret inte kunde motverka. Många, bland dem även Chydenius som vid den här tiden var starkt påverkad av Nordencrantz, ansåg att de personer som varit inblandade i växelkontorens verksamhet, de så kallade växelassocierade, bar det huvudsakliga ansvaret för det ekonomiska läget i landet.
11. få [...] på banen: åstadkomma
12. friheter från redovisningsskyldighet
13. bli bedragen, bli lurad
14. antas

§ 6

Vapaissa valtioissa on aina opittu varomaan joidenkin kansalaisten ylivaltaa. Sallustius ja Tacitus antavat melkein kaikilla teostensa sivuilla ymmärtää, että suuret omaisuudet harvoissa käsissä ovat vaarallisia vapaudelle. Ateenassa katsottiin jo sotaväen luottamus Miltiadeeseen päteväksi syyksi tämän ikuiselle vankeudelle29sotaväen luottamus Miltiadeeseen ... vankeudelle: Miltiades nuorempi oli kreikkalainen sotapäällikkö, joka johti ateenalaisia joukkoja Marathonin taistelussa 490 eKr. Epäonnistuneen Paros-saaren sotaretken jälkeen hän joutui ateenalaisten epäsuosioon ja kuoli vankilassa. Chydenius viittaa ilmeisesti Cornelius Nepoksen Miltiades-elämäkertaan, jonka mukaan (§ 8) osasyynä Miltiadeen vankilatuomioon oli se, että tyrannien vallasta vapautuneet atee­na­laiset katsoivat, että Miltiadeksella oli liikaa vaikutusvaltaa (mm. sotilaiden keskuudessa) ja vallanhimoa ja että hän muodosti siten vaaran, vaikka hänen ansionsa olivat kiistattomat.. En kuitenkaan osaa sanoa, kuinka voimme langeta tälle täysin vastakkaisiin ajatuksiin. Puhumme, että voimien jakaminen on vahingollista. Haluamme osoittaa, kuinka kruunu sodan, valtiontalouden vajeen, urakoiden, vekseleiden, varustelun ynnä muun takia tarvitsee tiettyjen varakkaiden kauppiaiden voimallista apua, minkä takia heitä tulee pitää valtakunnan tukipylväinä, joita ilman maa ei voi kauaa selviytyä.

Minun täytyy myöntää, että joidenkin saatua säädösten ansiosta tilaisuuden kähmiä itselleen suurimman osan kruunun ja kansalaisten omaisuudesta, mikään ei ole välttämättömämpää näistä jommankumman ollessa tarpeessa kuin pyytää apua niiltä, jotka ovat kaiken saaneet käsiinsä.

Mutta juuri tästä nousee joitakin tärkeitä kysymyksiä:

Onkohan joillekin harvoille kansalaisille kertynyt tällaisia omaisuuksia heidän oman ahkeruutensa takia, vai ovatko he saaneet tukea säädöksistä? Eivätkö kauppasäännöt, ammattikuntasäännöt, luokittelut30viittaa elinkeinojen asettamiseen arvojärjestykseen ja tuoteplakaatit ynnä muut saane kunniaa olla tässä merkittävänä osallisena? Tai jos tämä kiistettäisiin, miksi sitten tämä kieli on niin herkkä koskettamiselle, että huudetaan taivaisiin asti heti, kun joku hipaisee sitä? Onko tämä silkkaa patriotismia? Ja eikö ole helppo havaita, ettei olisi niin helppoa ottaa liikaa itselleen, jos olisi useampia kilpailijoita? Eikö tämä omaisuus liene suurimmilta osin10 hankittu kruunulta ja kansalaisilta? Tai siinä tapauksessa, että se olisikin ulkomaalaisilta, eivätkö sen koonneet ole säädösten kautta padonneet vettä naapureiltaan ja johtaneet sitä omaan myllyynsä?

Onkohan tätä voimakeskittymää käytetty oikeudenmukaisesti valta­kunnan pelastamiseksi ja kansalaisten puolustukseksi? Eikö ole maailmankuulua, miten tärkeä osa sillä on ollut molemmissa onnettomissa sodanjulistuksissamme31molemmissa onnettomissa sodanjulistuksissamme: Viitataan Venäjää vastaan 8.8.1741 tehtyyn sodanjulistukseen, joka käynnisti ns. hattujen sodan 1741–1743 ja ruotsalaisten hyökkäykseen Preussin Pommeriin syyskuussa 1757, mikä johti Pommerin sotaan 1757–1762. Jälkimmäisessä tapauksessa mitään virallista sodanjulistusta ei annettu., ja mitä se on saanut aikaan viinin, paloviinan, rukiin, kauran, kiväärien ja sotilasvarusteiden rahdeissa, kuljetuksissa ja hankinnoissa; kuinka se on menetellyt kruunun vekseleiden ja hopearahan lyönnin suhteen Pommerissa32hopearahan lyönnin suhteen Pommerissa: Pommerin sodan alettua armeija tarvitsi maksu­välineitä, ja niin ruotsalaiset alkoivat 1758 lyödä pommerilaisia taalereita. Niiden jalo­metalli­pitoisuus oli kuitenkin alhainen, mikä johti rahan arvon romahtamiseen.; kuinka se on ajanut täysiarvoisen hopea­rahan ulos koko yhteisöstämme ja siten monin tavoin saattanut kansamme ahdistettuun tilaan; kuinka tämä sama on riepotellut kruunua ja kansalaisia horjuttamalla vaihtokurssia omavaltaisesti33horjuttamalla vaihtokurssia omavaltaisesti: Viittaa ns. vaihtokonttorin osakkaisiin, joiden Chydenius monen muun ohella katsoi omaa etuaan tavoitellessaan manipuloineen vaihtokurssia. Vaihtokonttoreilla tarkoitetaan vuosina 1747–1756 ja 1758–1761 toimineita muutaman suurliikemiehen yhtymiä, jotka valtion toimeksiannosta ja sen rahoituksella yrittivät turvata Ruotsin rahan arvoa. Käytännössä tämä tapahtui ostamalla vekseleitä varsinkin Amsterdamissa; varat tähän saatiin mm. Ranskan antamista avustuksista. Ruotsin osallistuminen seitsenvuotiseen sotaan johti vuosina 1758–1761 toimineen vaihtokonttorin katastrofaaliseen epäonnistumiseen. Setelien määrän voimakas kasvaminen heikensi vaihtokurssia, eikä vaihtokonttori pystynyt vaikuttamaan tähän kehitykseen. Monet näkivät ”vaihtokonttorin herrojen” olevan pääsyyllisiä valtakunnan talouden tilaan, aluksi myös Anders Chydenius, joka oli tuossa vaiheessa Anders Nordencranzin vaikutuksen alainen.; kuinka se nosti kruunun kanssa tehdyn sopimuksen suurimpien erien maksuajan langetessa kurssia yli kolmekymmentä markkaa korkeammaksi kuin se oli sopimusta solmittaessa; kuinka se on pudottanut rahapalkkaa saavien tulot kahteen kolmasosaansa; kuinka se on aiheuttanut maahan ennenkuulumattoman kalliin ajan, nostanut työpalkkoja ja saattanut kaikki hyödylliset elinkeinot surkuteltavaan tilaan?

Olisiko jokin ulkomainen mahti voinut saada joitakin valtakunnalle vahingollisia ehdotuksia läpi liittoutumatta tämän voimakeskittymän kanssa? Lieneekö sillä ollut tai onko sillä tällä hetkellä todella vaikutusta valtiopäiviimme? Onko se totuttanut kansakunnan korruptioon ja ylellisyyteen? Ja lopultakin, eikö se kaiken pahan kätkeäkseen ja kaikesta vastuusta päästäkseen ole peitellyt tämän vapautuksiin tilivelvollisuudesta ja salaisuuksiin?

Kykenisikö joku vakuuttamaan, ettei tätä mahtia väärinkäytetä vastaisuudessa siten kuin tähän asti on tapahtunut, mistä ei kuitenkaan mistään aikakirjastakaan voida löytää yhtään esimerkkiä? Ja kenen vakuutukseen kansakunta voi tässä turvautua, kun korkein valta itse on vaarassa tulla joko huiputetuksi tai yllätetyksi? Eikö tämä mahti voisi saada aikaan sellaisia lakeja, jotka parhaiten vastaavat sen pyrkimyksiä? Vai voiko pyrkimysten olettaa aina pysyvän hyveen rajojen sisällä, kun niiden itsekkäälle toteuttamiselle on laajin mahdollinen kenttä avoinna? Ja voivatko niitä vastustavat säädökset tulla toimeenpannuiksi? Eikö päivittäin kasvavasta vallasta täydy jossakin vaiheessa tulla ylivalta? Voidaanko kaikkiin11 näihin kysymyksiin vastata ainoastaan niin, että täytyy erottaa vallan käyttö sen väärinkäytöstä? Vai ovatko kansakunnan kasvu, rikkaus ja vapaus kaiken tämän vallitessa hyvässä turvassa?

Mitä ajattelet, lukijani, näistä kysymyksistä? Kirjoittaja on antanut Valtakunnan heikkouden lähteessä kriitikolle kattavat perusteet niihin vastaamista varten, mutta niin Seikkaperäinen kuin vastine onkin, siitä puuttuu kuitenkin vastaus näihin seikkoihin.

Lukijani, eikö ymmärryksemme lisäämisen takia kannattaisi mitä ystävällisimmin kehottaa vastineen kirjoittajaa antamaan näihin selkeisiin kysymyksiin yhtä selkeät vastaukset, sillä minun täytyy omalta osaltani myöntää, että niin pian kuin niistä tulee korkealentoisia, minä voin vain avoimesti ihmetellä sellaisen kirjoittajan oppineisuutta, mutta samalla en silti voi vakuuttua hänen sanoistaan.

1. sotaväen luottamus Miltiadeeseen ... vankeudelle: Miltiades nuorempi oli kreikkalainen sotapäällikkö, joka johti ateenalaisia joukkoja Marathonin taistelussa 490 eKr. Epäonnistuneen Paros-saaren sotaretken jälkeen hän joutui ateenalaisten epäsuosioon ja kuoli vankilassa. Chydenius viittaa ilmeisesti Cornelius Nepoksen Miltiades-elämäkertaan, jonka mukaan (§ 8) osasyynä Miltiadeen vankilatuomioon oli se, että tyrannien vallasta vapautuneet atee­na­laiset katsoivat, että Miltiadeksella oli liikaa vaikutusvaltaa (mm. sotilaiden keskuudessa) ja vallanhimoa ja että hän muodosti siten vaaran, vaikka hänen ansionsa olivat kiistattomat.
2. viittaa elinkeinojen asettamiseen arvojärjestykseen
3. molemmissa onnettomissa sodanjulistuksissamme: Viitataan Venäjää vastaan 8.8.1741 tehtyyn sodanjulistukseen, joka käynnisti ns. hattujen sodan 1741–1743 ja ruotsalaisten hyökkäykseen Preussin Pommeriin syyskuussa 1757, mikä johti Pommerin sotaan 1757–1762. Jälkimmäisessä tapauksessa mitään virallista sodanjulistusta ei annettu.
4. hopearahan lyönnin suhteen Pommerissa: Pommerin sodan alettua armeija tarvitsi maksu­välineitä, ja niin ruotsalaiset alkoivat 1758 lyödä pommerilaisia taalereita. Niiden jalo­metalli­pitoisuus oli kuitenkin alhainen, mikä johti rahan arvon romahtamiseen.
5. horjuttamalla vaihtokurssia omavaltaisesti: Viittaa ns. vaihtokonttorin osakkaisiin, joiden Chydenius monen muun ohella katsoi omaa etuaan tavoitellessaan manipuloineen vaihtokurssia. Vaihtokonttoreilla tarkoitetaan vuosina 1747–1756 ja 1758–1761 toimineita muutaman suurliikemiehen yhtymiä, jotka valtion toimeksiannosta ja sen rahoituksella yrittivät turvata Ruotsin rahan arvoa. Käytännössä tämä tapahtui ostamalla vekseleitä varsinkin Amsterdamissa; varat tähän saatiin mm. Ranskan antamista avustuksista. Ruotsin osallistuminen seitsenvuotiseen sotaan johti vuosina 1758–1761 toimineen vaihtokonttorin katastrofaaliseen epäonnistumiseen. Setelien määrän voimakas kasvaminen heikensi vaihtokurssia, eikä vaihtokonttori pystynyt vaikuttamaan tähän kehitykseen. Monet näkivät ”vaihtokonttorin herrojen” olevan pääsyyllisiä valtakunnan talouden tilaan, aluksi myös Anders Chydenius, joka oli tuossa vaiheessa Anders Nordencranzin vaikutuksen alainen.

Unfortunately this content isn't available in English