Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works

1729–1765



Anders Chydenius syntyi 26.2.1729 Sotkamossa kappalainen Jakob Chydeniuksen ja Hedvig Hornaeuksen toisena lapsena. Vuonna 1734 perhe muutti Kuusamoon, jonka kirkkoherraksi Jakob Chydenius tuolloin nimitettiin. Anders Chydenius sai alkeisopetuksen kotonaan, minkä jälkeen hän yhdessä Samuel-veljensä kanssa opiskeli Oulun triviaali­koulussa 1739–1741 ja pedagogion rehtori Johan Wegeliuksen yksityisopetuksessa Torniossa vuonna 1744. Samana vuonna veljekset aloittivat opinnot Turun akatemiassa.

Anders Chydeniuksen kirjallisen toiminnan alkuvaiheista on niukasti tietoa. Vuonna 1780 kirjoittamassaan Omaelämäkerrassa hän aloittaa kirjailijanuransa esittelyn heinäkuussa 1750 Kokkolassa pitämästään puheesta ”Suomalaisten kukoistus Ruotsin kruunun alaisuudessa” (”Finnars flor under Sweriges Crona”). Jo ennen tätä (2.6.1750) hän oli jättänyt Kuninkaalliselle tiedeakatemialle ehdotuksen koivun mahlan käyttämisestä siirapin raaka-aineena.1 Kumpikaan näistä nuoren opiskelijan kirjoituksista ei ole säilynyt. Varhaisin tuntemamme Chydeniuksen kynän tuote on siten rda Tidningar -lehdessä 17.1.1751 julkaistu suomenkielinen, kalevalamittaa tavoitteleva sta kulta -runo.

Anders Chydeniuksen opiskeluvuodet (1744–1753) osuivat aikaan, jolloin ”hyödyn aikakauden” aatteet tekivät läpimurtoa Turun akatemiassa. Hänen keskeisimmät opettajansa (Johan Browallius, Carl Fredrik Mennander ja Pehr Kalm) kuuluivat utilismin ja soveltavan luonnontieteen merkittävimpiin edistäjiin, ja opiskellessaan Uppsalassa 1750–1751 hän oli aika­kauden keskushahmon Carl von Linnén vaikutuspiirissä. Suuri merkitys oli ilmeisesti myös monipuolisesti luonnontieteisiin perehtyneellä Samuel-veljellä, jonka kanssa nuorempi veli jakoi ainakin kiinnostuksen sisävesien liikenteen kehittämiseen. Kalmin johdolla syntynyt Anders Chydeniuksen pro gradu Amerikkalaiset tuohiveneet (1753) tähtäsi sekin harvaanasutun maan kuljetusongelmien helpottamiseen.

Vuonna 1753 Chydenius valmistui, vihittiin papiksi ja nimitettiin Kokkolan pitäjän Alavetelin kappeliseurakunnan saarnaajaksi. Hänestä tuli näin isänsä alainen, sillä Jakob Chydenius oli vuodesta 1746 toiminut Kokkolan kirkkoherrana. Chydeniuksen mahdollisesta kirjallisesta toiminnasta vuosina 1754–1761 ei ole tietoja. Todennäköisesti papin tehtävät ja pappilan mailla suoritettu monipuolinen maatalouden kehittämistyö, joka toimeentulon takaamisen lisäksi toimi esikuvana talonpojille, eivät jättäneet aikaa kirjoittamiseen. Chydenius oli näinä vuosina aktiivinen myös terveydenhuollon alueella ja edisti mm. isorokkorokotuksia. Vuonna 1755 hän avioitui pietarsaarelaisen kauppiaan ja laivanvarustajan tyttären Beata Magdalena Mellbergin kanssa.

Ensimmäiset 1760-luvun alussa ilmestyneet kirjoitukset, Sammaloituneet niityt (1762) ja rryjen parantaminen (1764), nousivatkin suoraan omakohtaisista kokemuksista, samalla kun niissä voidaan havaita hänen kiinnostuksensa kemiaa ja mekaniikkaa kohtaan. Molemmat tekstit oli laadittu vuonna 1739 perustetun Kuninkaallisen tiedeakatemian kirjoituskilpailuihin, ja Chydeniuksen toiminta tässä yhteydessä2 osoittaa, että tiedeakatemian toimintakulttuuri oli hänelle tuttu ja että hän halusi laskea itsensä kuuluvaksi siihen eurooppalaisten aatevirtausten leimaamaan yhteisöön, jota tiedeakatemia edusti.

Omien sanojensa mukaan politiikka oli Chydeniukselle vierasta aina siihen asti, kun kiinnostus heräsi hänen lukiessaan vuoden 1756 valtiopäivien aikana ensimmäisen kerran julkaistua Riksdags-Tidningar -lehteä. Varsinaista päivälehdistöä ei vielä ollut. Todennäköisesti hän seurasi vastaavaa lehteä myös seuraavien 1760–1762 valtiopäivien aikana. rda Tidningar -lehden julkaisemat kirjallisuusesittelyt valaisivat myös poliittista keskustelua. Omaelämäkerran mukaan käänteentekeväksi muodostui tutustuminen kauppaneuvos3 Anders Nordencrantzin juuri noilla valtiopäivillä suurta kohua herättäneisiin kirjoituksiin, joissa tämän kiihkeäluonteisen entisen teollisuusmiehen kritiikin kohteina olivat mm. rahapolitiikka, paino­tuotteiden sensuuri, virkamiesvalta ja säätyetuoikeudet.

Chydeniuksen oman kirjaston sisällöstä tiedetään vähän, mutta hän käytti sen ohella varmaankin isänsä kirjastoa, jossa oli myös Ruotsin talouselämää ja yhteiskuntaoloja käsitteleviä teoksia.

Chydeniuksen ensimmäinen tunnettu poliittinen kirjoitus Kolme kysymystä syntyi vuosien 1761–1762 aikana, käynnissä olevan valtiopäivädebatin innoittamana ja paljolti Nordencrantzin ajatuksiin perustuen. Kirjoitus jäi julkaisematta, mutta Chydenius palasi myöhemmässä tuotannossaan sen teemoihin, talouspolitiikkaan ja palkollisten asemaan.

Aatteellisten vaikutteiden lisäksi syy Chydeniuksen poliittiseen aktivoitumiseen löytyy hänen konkreettisesta elämänpiiristään Pohjan­maalla. Alueen kauppiaat ja laivanvarustajat olivat jo pitkään kamppailleet pohjalaiskaupunkien ulkomaankauppaoikeuksien puolesta, ja vuosien 1760–1762 valtiopäivillä taistelu tapulipakkoa vastaan tiivistyi. Avioliittonsa kautta Chydenius tunsi läheisesti laivanvarustajien ja kauppiaiden ongel­mat, ja Kokkolaa näillä valtiopäivillä edustaneella ja muistioita tapuli­asiasta julkaisseella raatimies Per (Petter) Stenhagenilla oli tarjota vankkaa asiantuntemusta. Yleisemmin Chydeniuksen poliittiseen suuntautumiseen vaikutti mm. hänen yhteytensä arvovaltaiseen pohjalaiseen pappissukuun kuuluviin Mathesius-veljeksiin. Näistä merkittäviä olivat etenkin Pyhäjoen kirkkoherra, vuosien 1760–1762 valtiopäivämies Petter Niclas Mathesius ja Pohjanmaan läänin lääninsihteeri Johan Mathesius, molemmat myssypuolueen koeteltuja kannattajia.

Chydeniuksen poliittisen uran käännekohdaksi muodostui maaherran sijaisena toimineen Johan Mathesiuksen aloitteesta Kokkolassa helmikuussa 1763 järjestetty Pohjanmaan epävirallinen lääninkokous (”en allmän landtdag”), jossa Chydenius esitti tapulioikeuksia puolustavan puheenvuoron – tulevan Purjehdusvapaus-kirjoituksen ensimmäisen version. Chydenius oli nyt tullut laajempaan tietoisuuteen kotiseudullaan ja antanut näytön kyvyistään.

Pian lääninkokouksen jälkeen, maaliskuussa 1763, tiedeakatemia julisti kirjoituskilpailun maastamuuton syistä. Vaikka jälkikäteen katsottuna kysymyksenasettelu perustui virheellisiin käsityksiin Ruotsin väestökehityksestä ja maastamuutosta, se avasi joka tapauksessa mahdollisuuden tarkastella hyvin laajasti valtakunnan taloudellista, yhteiskunnallista ja poliittista tilaa. Chydeniuksen ankaran kriittinen ja kunnianhimoisesti laadittu kilpailuvastaus (Maastamuutto) oli hänen ensimmäinen yrityksensä päästä osallistumaan valtakunnalliseen poliittiseen keskusteluun. Tässä vaiheessa yritys epäonnistui, koska tiedeakatemia päätti huhtikuussa 1764 olla julkaisematta ainuttakaan vastausta.

Ruotsin valtakunta oli 1760-luvun alkupuolella ajautunut pahoihin talousvaikeuksiin. Vuonna 1762 päättynyt Pommerin sota tuli hyvin kalliiksi ja pakotti hallituksen kasvattamaan jo ennestään suurta valtionvelkaa, johon säätyjen pankki hankki varat seteleitä painamalla. Tämän setelivaluutan vaihtokurssi oli jo ennestään romahtanut, ja korkea kotimainen inflaatio herätti yhä suurempaa tyytymättömyyttä alamaisten keskuudessa. Syyskuun alussa 1764 hallitus joutui lähettämään valtiopäiväkutsun.

Valtiopäivistä muodostui yhdet vapauden ajan kiihkeimmistä. Pitkään jatkunut hattupuolueen johtoasema murtui, ja enemmistön aatelittomissa säädyissä saavuttaneet myssyt saattoivat nyt tuomita aikaisemman politiikan ja sen harjoittajat. Aikaisempaa voimallisemmin esiin nousi puolueen radikaali siipi, ns. ”nuoret myssyt”, joka vastusti aristokratian, virkamiehistön ja suurporvariston Tukholma-keskeistä valta-asemaa, pyrki ajamaan periferian etuja ja suhtautui osin kriittisesti merkantilistiseen järjestelmään.

Vallitsevan näkemyksen mukaan valtakunnan talousongelmat johtuivat yhtäältä alijäämäisestä kauppataseesta, toisaalta tietyn liikemiesjoukon harjoittamasta keinottelusta – jälkimmäinen oli Anders Nordencrantzin pää­argumentteja. Huomion kohteina olivat etenkin hattuhallituksen epäonnistunut yritys valuuttakurssien korjaamiseksi ns. vaihtokonttorin avulla sekä rautakonttorin harjoittama lainananto. Uudet vallanpitäjät – näiden joukossa myös nuori ja innokas Anders Chydenius – käyttivät tilaisuutta poliittisesti hyväkseen vaatimalla syyllisinä pitämilleen ankaria rangaistuksia.

Edeltäjien rankaisemisen ohella myssyhallituksen oli kuitenkin etsittävä myös ratkaisuja ongelmiin. Jo 1760-luvun alusta lähtien oli kiistelty siitä, mihin tasoon rahan arvo pitäisi pyrkiä vakauttamaan. Myssyhallitus päätyi jatkamaan hattujen aloittamaa rahan arvon vähittäisen nostamisen strategiaa. Tämä linja oli poliittisista syistä edullisempi, koska se näytti parantavan mm. virkamiehistön ja velanantajien asemaa, eikä esim. uppsalalaisen talousoppineen Pehr Niclas Christierninin varoituksia deflaation vahingollisuudesta kuunneltu. Näissä asioissa Chydenius seurasi tässä niteessä käsiteltynä ajanjaksona varsin uskollisesti sekä Nordencranzin että myssyjohdon linjaa, mikä käy ilmi sekä hänen valtiopäiväpuheenvuoroistaan että ensimmäisistä kirjoituksistaan. Kuitenkin syksyllä 1765 Chyde­nius päätyi Christierninin linjoille, mikä johti hänet sitten seuraavana vuonna törmäyskurssille myssyjohdon kanssa.

Pohjanmaalla valtiopäiväedustajien valintaprosessia hallitsi ennen kaikkea tapulikysymys. Kaupungit lähettivät aikaisempaa runsaammin valtiopäivämiehiä, ja myös papistosta haluttiin mahdollisimman vahva edustus tätä asiaa ajamaan. Vaikuttaa ilmeiseltä, että vaikutusvaltaiset pohjalaiset myssyt, ennen kaikkea lääninrovasti P. N. Mathesius, junailivat Chydeniuksen nimenomaan tässä tarkoituksessa Pohjanmaan kappalaisten edustajaksi, vaikka koko kyseisen ryhmän oikeus valita oma edustaja oli kyseenalainen.

Valtiopäivät alkoivat 15.1.1765. Jo kymmenen päivän kuluttua Chydenius jätti pappissäädylle Muistion valiokuntien jäsenten valitsemisesta, joka tähtäsi valiokuntavaalien jääviyssäännösten huomattavaan kiristämiseen. Nordencrantzin virkamies- ja ylimysvallan vastaisessa hengessä tehty esitys osoittaa, että Chydenius oli alusta alkaen melko riippumaton puoluetaktisista laskelmoinneista, vaikka myssyjen piiriin lukeutuikin.

Chydenius valittiin tässä vaiheessa valitus- ja kalastusdeputaatioiden jäseneksi, minkä lisäksi hän pääsi pappissäädyn edustajana automaattisesti suureen deputaatioon.

Chydeniukselle valtiopäiville osallistuminen merkitsi ainutlaatuista mahdollisuutta tiedonhankintaan, mielipiteenvaihtoon ja omien näkemysten julkituomiseen. Noin puolentoista vuoden aikana hän julkaisi painettuna kaikkiaan yhdeksän nidettä, minkä lisäksi syntyi lukuisa joukko erilaisia valtiopäivämuistioita. Valtiopäivien jälkeen kirjoittamassaan Paimenlaulussa Chydenius kertoi kirjoitustyön tapahtuneen pääosin öisin: ”Työ oli varsinainen ajanvietteeni. Kun työpajojen pauke ja melu lakkasivat, soi sydänyön hiljaisuus minulle rauhallisimmat työtuntini.”

Pian Tukholmaan päästyään Chydenius ryhtyi toimiin kahden valmiin käsikirjoituksen julkaisemiseksi. Purjehdusvapaus ilmestyi jo helmikuun puolivälissä Kokkolan kaupungin kustannuksella: tämän julkaisutehtävän hän oli ilmeisesti saanut jo kotona, kun tuoretta valtiopäivämiestä evästettiin matkaan. Kyseessä oli siis ensimmäinen Chydeniuksen poliittinen kirjoitus, joka pääsi julkisuuteen – tosin nimimerkin A. C. suojassa. Toisen Alavetelissä syntyneen käsikirjoituksen paranteluun hänellä oli ainakin periaatteessa paljonkin aikaa Tukholmassa: Maastamuutto ilmestyi huhtikuun alkupuolella. Ei ole tiedossa, oliko Chydenius suunnitellut julkaisemista jo huhtikuun 1764 hylkäävästä päätöksestä lähtien. Lisämotivaatiota julkaisemiselle antoi ehkä se, että kolme muuta kilpailuun osallistunutta kirjoitusta oli jo ilmestynyt. Joka tapauksessa Chydenius astui nyt ensimmäistä kertaa omalla nimellään julkisuuteen.

Chydenius oli viimeistään näiden valtiopäivien alettua tutustunut kirjanpainaja ja rda Tidningar -lehden julkaisija Lars Salviukseen, jonka ylläpitämässä lainakirjastossa hän pääsi tutustumaan laajasti koti- ja ulkomaiseen yhteiskunnalliseen kirjallisuuteen. Salvius oli itsekin harrastanut poliittista kirjoittelua, ja houkutteli Chydeniuksen kirjoittamaan tuoteplakaatista, joka Chydeniuksen itsensä mukaan oli hänelle ennestään täysin tuntematon aihe. Tapuliasian tavoin tässäkin oli kysymys kaupan rajoittamisesta tavalla, joka näytti suosivan tiettyä etuoikeutettua piiriä, joten Chydenius koki asian pian omakseen. Valtakunnan heikkouden lähde ilmestyi huhtikuun keskivaiheilla 1765 ja synnytti kiihkeän polemiikin anonyymiä kirjoittajaa vastaan. Chydeniuksen kaikki kirjoitukset näiden valtiopäivien aikana kustansi tästedes Salvius, joka tukijana ja mentorina vaikutti suuresti tämän kirjailijanuran muotoutumiseen.

Salviuksen kirjaston ohella Chydeniukselle oli avautunut toinenkin aineisto: kalastusdeputaation jäsenenä hänellä oli pääsy kauppakollegion arkistoon. Vanhojen asiakirjojen avulla hän pyrki niin htees kuin muutamissa muissakin kirjoituksissaan osoittamaan ryhmäintressien haitallisen vaikutuksen lakien valmisteluun ja säätämiseen. Kalastusdeputaatiosta muodostui Chydeniukselle eräänlainen talouspoliittinen laboratorio, koska hän pääsi hyvin läheltä ja konkreettisesti näkemään, miten merkantilistinen sääntelypolitiikka toimi. Niinpä useat hänen puheenvuoronsa deputaatiossa ja siellä eriävänä mielipiteenä esitettäväksi tarkoitettu Valaan- ja hylkeenpyynti sisältävät ajatuksia, jotka löytyvät pitemmälle kehiteltyinä hänen samoihin aikoihin laatimastaan Kansallinen voitto -kirjoituksesta. Chydenius esiintyi jälleen omalla nimellään, ja myös kustansi teoksen itse; hän pyrkii siinä kiteyttämään sen täydelliseen elinkeinovapauteen perustuvan poliittisen ohjelman, jonka välttämättömyydestä hän oli tullut ilmeisen vakuuttuneeksi. Heinäkuun puolivälissä 1765 ilmestynyt Kansallinen voitto onkin ainoa Chydeniuksen poliittinen kirjoitus, jota ei ole kirjoitettu edistämään konkreettista lainsäädäntöhanketta tai vastauksena toisten kirjoituksiin.

Sensuurinvastainen näkemykset ja vaatimukset painovapauden toteuttamisesta nousivat esiin 1700-luvulla. Ruotsissa otettiin ratkaiseva askel ja vaadittiin kaikille oikeutta levittää tietoa ja mielipiteitä kirjapainon kautta, ilman viranomaisten asettamia esteitä tai ennakkotarkastusta. Lisäksi esitettiin radikaali vaatimus, ettei valtion viranomaisten tulisi enää voida salata asiakirjoja kansalaisilta. Taustalla oli eurooppalaisten aatevirtausten voimistuva vaikutus ja uudet julkisuuden muodot, mutta myös vallitseva poliittinen järjestelmä loi paineita avoimuuden laajentamiseen. Tässäkin asiassa Chydeniuksen varhaisena esikuvana oli 1760-luvun alussa näkyvästi painovapauden puolesta esiintynyt Nordencrantz. Jo Maastamuutossa Chydenius oli esittänyt, että kansakunnan linjasta tehtävien päätösten tulisi perustua kansalaisten keskinäiseen mielipiteenvaihtoon. Myssyjen päästyä valta-asemaan 1765 painovapauden laajentamiselle näytti tarjoutuvan tilaisuus, ja Chydenius luonnosteli asiaa koskevan Painovapausmuistion, jonka lopullinen versio jätettiin säädyille kesäkuun puolivälissä. Kun samasta asiasta oli jätetty kaksi muutakin aloitetta, suuri deputaatio asetti elokuun lopussa asiaa valmistelemaan erityisen valiokunnan, jonka jäseneksi Chydenius valittiin.

Chydeniuksen julkisessa toiminnassa syksy 1765 oli melko hiljaista ­aikaa. Tosin ilmeisesti syksyn aikana ilmestyi anonyymi kirjoitus Hyväntahtoinen vastaus, joka todennäköisesti on Chydeniuksen laatima, vaikka sen aihepiiri – papinvirkojen täyttäminen – poikkeaakin hänen muista ajankohdan teksteistään. Syksyllä Chydenius keskittyi konkreettiseen lainsäädäntötyöhön painovapaus- ja kalastusdeputaatioissa ja käytti muun ajan Seikkaperäisen vastineen kirjoittamiseen vastauksena hde -kirjoituksen osakseen saamalle kritiikille.

Maren Jonasson ja Pertti Hyttinen


  1. Kerkkonen 1959, s. 138; Kungl. Vetenskapsakademiens arkiv, pöytäkirja 2.6.1750, s. 314
  2. ks. Chydeniuksen kirjeet akatemian sihteeri P. W. Wargentinille 1762 ja 1764 sekä Theorema Physicum
  3. Kauppaneuvos oli kauppakollegion virkamies. Kyseessä ei siis ole arvonimi.