Föregående avsnitt: Utkast till katekespredikningar, Tolfte predikan
Följande avsnitt: Utkast till katekespredikningar, Fjortonde predikan
Trettonde predikan.
Ingången.
§. 1. De Påfviska1 beskylla vår Evangeliska Tros bekännare ganska orätt derföre, at vi fördömme goda gärningar, som likväl böra vara så oskiljaktiga ifrån en rätt Christendom, som skuggan ifrån kroppen; emedan vi allenast utslute dem ifrån rättfärdiggörelsen, såsom en förtjenande orsak, men däremot alfvarligen fordre dem uti helgelsen.282
§. 2. Men det är icke allenast de, som förvända denna vigtiga läran; vi hafve beklageligen alt för många midt ibland oss, som bortgrumla Guds ords rena källa i detta lärostycke: emedan en del, då de följa sina lustar i allahanda slags laster, trösta sig därmed, at goda gärningar ändock ej kunna göra dem salige, då likväl tusende vitnesbörd kunna anföras af Guds ord, at onda gärningar fördömma.
§. 3. Andre åter, under lärans största renhet kunna aldrig förmås at skilja sina egna usla goda gärningar ifrån sin rättfärdiggörelse, och at kasta sig, såsom förbannade syndare för sin Förbarmares fötter, utan söka, at med dem, ehuru til sin hela grund orene och oduglige, lappa ihop något synda-täcke at skyla sin gamle Adam med, för at göra sig granna i Guds åsyn; och man må predika för dem, så mycket man vil om bättring, tro, rättfärdiggörelse och helgelse, så tror den ene sig blifva ren, under en tygellös lasternas utöfning, för Frälsarens förtjenst, och den andre sig väl kunna bestå för Gud uti denna sin förgylta styggelse.
§. 4. Hvad står då at göra? Gud i himmelen vet. Sådane vilfarande uslingar behöfde vist hjelp, om de stode at hjelpas. Det är tungt at arbeta utan hopp om någon nytta. Hörer dock, i affällige! eder kan än hulpet varda. Jag tänker i dag i Jesu namn förklara för eder Läran om helgelsen och goda gärningar och bygga den på Guds ords osvikeliga283 grund. Gifver noga akt deruppå. Måtte hända, at sanningen, genom Guds Anda, finge tränga sig i eder själ och fördrifva derifrån villfarelsens mörker, at i ej måtte gå vilse om saligheten. Styr mig, o eviga kärlek, genom din nåd! Lät din sanning upklarna genom min mun, och gif nåd at föreställa den med eftertryck, at den må hafva en ingång i mine åhörares hjertan. Fader vår &c.
Texten, Tredje Artikeln.
Föreställning.
Vi vilje, genom Guds nåd, i dag förklara den femte Guds Andas nådevärkan, neml. den rättfärdiggjorde syndarens helgelse.
Detta ämnet finnes afhandladt i tredje Predikans 13. §.2
§. 5. Beskrifver helgelsen och förklarar orden helgelse och förnyelse utur den Heliga Skrift.
§. 6. Bevisar dess nödvändighet 1:o deraf at vi i nya födelsen fått et andeligt lif, och det kan ej vara utan värksamhet, 2:o emedan vi genom trona äro komne uti en nära förening med Gud, kan han ej annat än meddela hog och förmåga at vandra i helighet, och vi vinlägga oss at framför alt täckas honom 3:o Emedan Christus är död för oss och vi i nya födelsen, genom hans död äro döde ifrån syndene så bör oss ock lefva honom. 2 Cor. 5:15.284 Rom. 6:4.3 4:o är den utom dess ovilkorligen befaldt. 3 Mos. B. 19:2. 1 Petr. 1:15,16. 1 Tes. 4:3. Tit. 2:14. 5:o emedan uraktlåtandet deraf nödvändigt störtar i evigt förderf Gal. 5:19,20,21.
§. 7. Bevisar at den Treenige Guden allena är helgelsens uphofsman.
§. 8. Visar huru den samma värkas hos människan, i båda själens förmögenheter, äfven i kroppen och de sinliga föreställningar och begär: hvarvid äfven bör förklaras huru hon, som i alt det föregående förhållit sig passive, blifver här äfven i sin frihet med-värkande.
§. 9. Upräknar medlen genom hvilka helgelsen värkas; 1:o Guds ord, Lagen, ej som värkande, utan som et rättesnöre, men Evangelium såsom lifgifvande. 2:o Sacramenterna. 3:o En flitig bön, 4:o en Christlig vaksamhet.
§. 10. Denna helgelse bör vara uprigtig och alfvarlig i alt, fast här ofullkomlig.
§. 11. Utöfningen af denna helgelse kommer egenteligen under namn af goda gärningar, emedan de äro öfverensstämmande med Guds Lag.
§. 12. De äro antingen invärtes eller utvärtes, och hvardera förklaras.
§. 13. De trogne böra altid tilväxa i det goda.
§. 14. Änteligen anmärke vi til slut, för Guds barn til tröst, at Gud helt vist lofvat i285 nåder löna dem för sina gärningar, fast ingalunda såsom förtjenst. Ps. 112:1. &c. Ps. 119:1,2. Es. 3:10. Matth. 5:12.
Tillämpning.
§. 15. Anställer et alfvarligt prof om syndaren fått lif i Christo, och således blifvit skickelig til helgelse eller icke, hvarpå upräknas flere prof; saknas det, så är fåfängt at vänta lif och värkningar af den döda. Joh. 3:6. Matth. 7:18.
§. 16. Förmanar dem til en san bättring och omvändelse, genom trona på Jesum, hvarigenom de ympas uti honom, få lif och blifva goda trän, samt då börja at bära goda frukter. Joh. 15:5.
§. 17. De trogne föreställes deras tröghet i det goda. I hafven väl fått lif i nya födelsen, och lust til Herrans Lag, men huru svaga och ofullkomliga äro icke edra goda gärningar, så at i fån ofta klaga med Paulo, Rom. 7:23,24, och med salig D. Spegel4 N:o 173. v. 3,4,5. Sv. Psalmb.5 Farer efter helgelse Ebr. 12:14. Här upkommer en strid, Gal. 5:17, Rom. 8:13. Fullborden derföre helgelsen i Guds rädhåga. 2 Cor. 7:1: äfven under korset, Ebr. 12:10; i alla stånd, ty Gud lönar det af nåde, Col. 3:23,24. Men Herren föröke eder - - - med all hans helgon 1 Tess. 3:12,13.
Trettonde predikan.
Ingången.
§. 1. De Påfviska6 beskylla vår Evangeliska Tros bekännare ganska orätt derföre, at vi fördömme goda gärningar, som likväl böra vara så oskiljaktiga ifrån en rätt Christendom, som skuggan ifrån kroppen; emedan vi allenast utslute dem ifrån rättfärdiggörelsen, såsom en förtjenande orsak, men däremot alfvarligen fordre dem uti helgelsen.282
§. 2. Men det är icke allenast de, som förvända denna vigtiga läran; vi hafve beklageligen alt för många midt ibland oss, som bortgrumla Guds ords rena källa i detta lärostycke: emedan en del, då de följa sina lustar i allahanda slags laster, trösta sig därmed, at goda gärningar ändock ej kunna göra dem salige, då likväl tusende vitnesbörd kunna anföras af Guds ord, at onda gärningar fördömma.
§. 3. Andre åter, under lärans största renhet kunna aldrig förmås at skilja sina egna usla goda gärningar ifrån sin rättfärdiggörelse, och at kasta sig, såsom förbannade syndare för sin Förbarmares fötter, utan söka, at med dem, ehuru til sin hela grund orene och oduglige, lappa ihop något synda-täcke at skyla sin gamle Adam med, för at göra sig granna i Guds åsyn; och man må predika för dem, så mycket man vil om bättring, tro, rättfärdiggörelse och helgelse, så tror den ene sig blifva ren, under en tygellös lasternas utöfning, för Frälsarens förtjenst, och den andre sig väl kunna bestå för Gud uti denna sin förgylta styggelse.
§. 4. Hvad står då at göra? Gud i himmelen vet. Sådane vilfarande uslingar behöfde vist hjelp, om de stode at hjelpas. Det är tungt at arbeta utan hopp om någon nytta. Hörer dock, i affällige! eder kan än hulpet varda. Jag tänker i dag i Jesu namn förklara för eder Läran om helgelsen och goda gärningar och bygga den på Guds ords osvikeliga283 grund. Gifver noga akt deruppå. Måtte hända, at sanningen, genom Guds Anda, finge tränga sig i eder själ och fördrifva derifrån villfarelsens mörker, at i ej måtte gå vilse om saligheten. Styr mig, o eviga kärlek, genom din nåd! Lät din sanning upklarna genom min mun, och gif nåd at föreställa den med eftertryck, at den må hafva en ingång i mine åhörares hjertan. Fader vår &c.
Texten, Tredje Artikeln.
Föreställning.
Vi vilje, genom Guds nåd, i dag förklara den femte Guds Andas nådevärkan, neml. den rättfärdiggjorde syndarens helgelse.
Detta ämnet finnes afhandladt i tredje Predikans 13. §.7
§. 5. Beskrifver helgelsen och förklarar orden helgelse och förnyelse utur den Heliga Skrift.
§. 6. Bevisar dess nödvändighet 1:o deraf at vi i nya födelsen fått et andeligt lif, och det kan ej vara utan värksamhet, 2:o emedan vi genom trona äro komne uti en nära förening med Gud, kan han ej annat än meddela hog och förmåga at vandra i helighet, och vi vinlägga oss at framför alt täckas honom 3:o Emedan Christus är död för oss och vi i nya födelsen, genom hans död äro döde ifrån syndene så bör oss ock lefva honom. 2 Cor. 5:15.284 Rom. 6:4.8 4:o är den utom dess ovilkorligen befaldt. 3 Mos. B. 19:2. 1 Petr. 1:15,16. 1 Tes. 4:3. Tit. 2:14. 5:o emedan uraktlåtandet deraf nödvändigt störtar i evigt förderf Gal. 5:19,20,21.
§. 7. Bevisar at den Treenige Guden allena är helgelsens uphofsman.
§. 8. Visar huru den samma värkas hos människan, i båda själens förmögenheter, äfven i kroppen och de sinliga föreställningar och begär: hvarvid äfven bör förklaras huru hon, som i alt det föregående förhållit sig passive, blifver här äfven i sin frihet med-värkande.
§. 9. Upräknar medlen genom hvilka helgelsen värkas; 1:o Guds ord, Lagen, ej som värkande, utan som et rättesnöre, men Evangelium såsom lifgifvande. 2:o Sacramenterna. 3:o En flitig bön, 4:o en Christlig vaksamhet.
§. 10. Denna helgelse bör vara uprigtig och alfvarlig i alt, fast här ofullkomlig.
§. 11. Utöfningen af denna helgelse kommer egenteligen under namn af goda gärningar, emedan de äro öfverensstämmande med Guds Lag.
§. 12. De äro antingen invärtes eller utvärtes, och hvardera förklaras.
§. 13. De trogne böra altid tilväxa i det goda.
§. 14. Änteligen anmärke vi til slut, för Guds barn til tröst, at Gud helt vist lofvat i285 nåder löna dem för sina gärningar, fast ingalunda såsom förtjenst. Ps. 112:1. &c. Ps. 119:1,2. Es. 3:10. Matth. 5:12.
Tillämpning.
§. 15. Anställer et alfvarligt prof om syndaren fått lif i Christo, och således blifvit skickelig til helgelse eller icke, hvarpå upräknas flere prof; saknas det, så är fåfängt at vänta lif och värkningar af den döda. Joh. 3:6. Matth. 7:18.
§. 16. Förmanar dem til en san bättring och omvändelse, genom trona på Jesum, hvarigenom de ympas uti honom, få lif och blifva goda trän, samt då börja at bära goda frukter. Joh. 15:5.
§. 17. De trogne föreställes deras tröghet i det goda. I hafven väl fått lif i nya födelsen, och lust til Herrans Lag, men huru svaga och ofullkomliga äro icke edra goda gärningar, så at i fån ofta klaga med Paulo, Rom. 7:23,24, och med salig D. Spegel9 N:o 173. v. 3,4,5. Sv. Psalmb.10 Farer efter helgelse Ebr. 12:14. Här upkommer en strid, Gal. 5:17, Rom. 8:13. Fullborden derföre helgelsen i Guds rädhåga. 2 Cor. 7:1: äfven under korset, Ebr. 12:10; i alla stånd, ty Gud lönar det af nåde, Col. 3:23,24. Men Herren föröke eder - - - med all hans helgon 1 Tess. 3:12,13.
Kolmastoista saarna
Johdanto
§ 1 Paavilaiset syyttävät meidän evankelisen uskomme tunnustajia aivan virheellisesti siitä, että me tuomitsisimme hyvät teot, joiden pitää kuitenkin kuulua oikeaan kristinuskoon yhtä erottamattomasti niin kuin varjo ruumiiseen. Mutta mehän poissuljemme ne ainoastaan vanhurskauttamisesta, ansiota tuottavana syynä, mutta sitävastoin vakavasti vaadimme niitä pyhityksessä.282
§ 2 Mutta eivät vain he vääristele tätä tärkeää oppia: meillä on keskuudessamme valitettavasti aivan liikaa sellaisia, jotka samentavat Jumalan sanan puhtaan lähteen tässä opinkappaleessa, sillä toiset seuratessaan halujaan kaikenlaisiin paheisiin lohduttautuvat sillä, että hyvät teot eivät kuitenkaan tee heitä autuaiksi. Kuitenkin Jumalan sanassa on löydettävissä tuhansia todistuksia siitä, että pahat teot ovat tuomittavia.
§ 3 Toisia taas ei opin suurimman puhtaudenkaan vallitessa milloinkaan saada erottamaan omia surkeita hyviä tekojaan vanhurskauttamisestaan ja heittäytymään niin kuin kirottu syntinen Armahtajansa jalkoihin, vaan he yrittävät noista teoista, vaikka ne ovat pohjiaan myöten epäpuhtaita ja kelvottomia, harsia kokoon itselleen jonkinlaista peitettä syntiensä ja vanhan Aataminsa verhoamiseksi, jotta voisivat olla kauniita Jumalan silmissä. Ja vaikka heille voi saarnata niin paljon kuin tahtoo parannuksesta, uskosta, vanhurskauttamisesta ja pyhityksestä, niin yksi luulee olevansa Vapahtajan ansion kautta puhdas harjoittaessaan hillittömästi paheita, toinen taas voivansa kelvata Jumalalle tässä ulkokultaisessa iljetyksessään.
§ 4 Mitä sitten on tehtävissä? Jumala taivaassa tietää. Sellaiset eksyneet kurjimukset tarvitsisivat kyllä apua, jos he olisivat autettavissa. On raskasta työskennellä vailla toivoa mistään hyödystä. Kuulkaa kuitenkin, te luopiot, teitä voidaan vielä auttaa. Aion tänään Jeesuksen nimessä selittää teille opin pyhityksestä ja hyvistä töistä ja rakentaa sen Jumalan sanan pettämättömälle283 pohjalle. Seuratkaa tarkasti. Kunpa kävisi niin, että totuus Jumalan Hengen avulla pääsisi tunkeutumaan teidän sieluunne ja karkottamaan sieltä eksytyksen pimeyden, niin että te ette hairahtuisi pois autuudesta. Ohjaa minua, oi ikuinen rakkaus, armollasi! Anna totuutesi kirkastua minun suuni kautta ja anna armosi esittää sitä niin painavasti, että se saisi pääsyn kuulijoideni sydämiin. Isä meidän jne.
Teksti: kolmas uskonkappale.
Käsittely
Tahdomme tänään Jumalan armosta selittää Jumalan Hengen viidennen armovaikutuksen, nimittäin vanhurskautetun syntisen pyhittämisen.
Tämä asiaa on käsitelty kolmannen saarnan §:ssä 13.11
§ 5 Kuvaa pyhitystä ja selittää sanat pyhitys ja uudistuminen Pyhän kirjan pohjalta.
§ 6 Todistaa sen välttämättömyyden ensinnäkin siitä, että me olemme uudestisyntymässä saaneet hengellisen elämän, eikä se voi olla vailla toimintaa, toiseksi, koska me olemme uskossa tulleet läheiseen yhteyteen Jumalan kanssa, hän ei voi muuta kuin antaa meille halun ja kyvyn vaeltaa pyhyydessä, ja me pyrimme ennen kaikkea olemaan hänelle otollisia. Kolmanneksi, koska Jeesus on kuollut puolestamme ja me olemme uudestisyntymisessä hänen kuolemansa kautta kuolleet pois synnistä, niin meidän täytyy myös elää hänelle 2. Kor. 5:15,284 Room. 6:4, neljänneksi, se on lisäksi täysin ehdottomasti määrätty 3. Moos. 19:2, 1. Piet. 1:15–16, 1. Tess. 4:3, Tit. 2:14, ja viidenneksi, koska piittaamattomuus siitä tuottaa väistämättä ikuisen turmion Gal. 5:19–21.
§ 7 Todistaa, miten kolmiyhteinen Jumala yksin on pyhityksen aikaansaaja.
§ 8 Osoittaa, miten se vaikuttaa ihmisessä, molempiin sielun kykyihin ja myös ruumiiseen sekä aistillisiin mielteisiin ja haluihin. Samalla tulee myös selittää, miten ihminen, joka kaikessa edeltävässä on ollut passiivinen, tulee tässä vapaudessaan mukaan myös vaikuttajaksi.
§ 9 Luettelee keinot, joiden avulla pyhitys saadaan aikaan: 1) Jumalan sana, laki, ei aikaansaavana, vaan ohjenuorana, mutta evankeliumi elävöittävänä, 2) sakramentit, 3) uuttera rukous, 4) kristillinen valppaus.
§ 10 Tämän pyhityksen tulee olla vilpitöntä ja vakavaa kaikessa, vaikkakin se tässä jää epätäydelliseksi.
§ 11 Tämän pyhityksen harjoittaminen tapahtuu varsinaisesti hyvien tekojen nimellä, koska ne ovat yhdenmukaisia Jumalan lain kanssa.
§ 12 Ne ovat joko sisäisiä tai ulkoisia, jotka molemmat selitetään.
§ 13 Uskovien tulee aina kasvaa hyvässä.
§ 14 Vihdoin huomautamme lopuksi, Jumalan lapsille lohduksi, että Jumala on täysin varmasti luvannut285 armossa palkita heidät teoistaan, vaikka ei suinkaan ansiona Ps. 112:1 jne., Ps. 119:1–2, Jes. 3:10, Matt. 5:12.
Sovellutus
§ 15 Asettaa syntisen vakavaan koetteluun siitä, onko hän saanut elämän Kristuksessa ja siten tullut soveliaaksi pyhitykseen vai ei. Tässä luetellaan useita tuntomerkkejä, ja jos niitä ei ole, niin on turhaa odottaa elämää ja aikaansaannoksia kuolleelta Joh. 3:6, Matt. 7:18.
§ 16 Kehottaa heitä todelliseen parannukseen ja kääntymykseen uskomalla Jeesukseen, minkä kautta heidät vartetaan häneen, he saavat elämän ja heistä tulee hyviä puita, jotka sitten alkavat kantaa hyvää hedelmää Joh. 15:5.
§ 17 Uskoville kuvataan heidän velttouttaan hyvän tekemisessä. Te olette kyllä saaneet elämän uudestisyntymisessä, ja mieltyneet Herran lakiin, mutta kuinka heikkoja ja puutteellisia ovatkaan teidän hyvät tekonne, niin että usein saatte valittaa kuten Paavali Room. 7:23–24 ja autuas tohtori Spegel12 virressä 173, säkeistöt 3, 4, ja 5 ruotsalaisessa virsikirjassa. Pyrkikää pyhitykseen Hepr. 12:14. Tässä syntyy taistelu Gal. 5:17, Room. 8:13. Saattakaa pyhitys täydelliseksi Jumalaa peläten 2. Kor. 7:1, myös kun teitä kuritetaan Hepr. 12:10, riippumatta asemastanne, sillä Jumala palkitsee sen armostaan Kol. 3:23–24. Lisätköön Herra runsain määrin teidän – – – kaikkien pyhiensä kanssa 1. Tess. 3:12–13.
Unfortunately this content isn't available in English
Trettonde predikan.
Ingången.
§. 1. De Påfviska13 beskylla vår Evangeliska Tros bekännare ganska orätt derföre, at vi fördömme goda gärningar, som likväl böra vara så oskiljaktiga ifrån en rätt Christendom, som skuggan ifrån kroppen; emedan vi allenast utslute dem ifrån rättfärdiggörelsen, såsom en förtjenande orsak, men däremot alfvarligen fordre dem uti helgelsen.282
§. 2. Men det är icke allenast de, som förvända denna vigtiga läran; vi hafve beklageligen alt för många midt ibland oss, som bortgrumla Guds ords rena källa i detta lärostycke: emedan en del, då de följa sina lustar i allahanda slags laster, trösta sig därmed, at goda gärningar ändock ej kunna göra dem salige, då likväl tusende vitnesbörd kunna anföras af Guds ord, at onda gärningar fördömma.
§. 3. Andre åter, under lärans största renhet kunna aldrig förmås at skilja sina egna usla goda gärningar ifrån sin rättfärdiggörelse, och at kasta sig, såsom förbannade syndare för sin Förbarmares fötter, utan söka, at med dem, ehuru til sin hela grund orene och oduglige, lappa ihop något synda-täcke at skyla sin gamle Adam med, för at göra sig granna i Guds åsyn; och man må predika för dem, så mycket man vil om bättring, tro, rättfärdiggörelse och helgelse, så tror den ene sig blifva ren, under en tygellös lasternas utöfning, för Frälsarens förtjenst, och den andre sig väl kunna bestå för Gud uti denna sin förgylta styggelse.
§. 4. Hvad står då at göra? Gud i himmelen vet. Sådane vilfarande uslingar behöfde vist hjelp, om de stode at hjelpas. Det är tungt at arbeta utan hopp om någon nytta. Hörer dock, i affällige! eder kan än hulpet varda. Jag tänker i dag i Jesu namn förklara för eder Läran om helgelsen och goda gärningar och bygga den på Guds ords osvikeliga283 grund. Gifver noga akt deruppå. Måtte hända, at sanningen, genom Guds Anda, finge tränga sig i eder själ och fördrifva derifrån villfarelsens mörker, at i ej måtte gå vilse om saligheten. Styr mig, o eviga kärlek, genom din nåd! Lät din sanning upklarna genom min mun, och gif nåd at föreställa den med eftertryck, at den må hafva en ingång i mine åhörares hjertan. Fader vår &c.
Texten, Tredje Artikeln.
Föreställning.
Vi vilje, genom Guds nåd, i dag förklara den femte Guds Andas nådevärkan, neml. den rättfärdiggjorde syndarens helgelse.
Detta ämnet finnes afhandladt i tredje Predikans 13. §.14
§. 5. Beskrifver helgelsen och förklarar orden helgelse och förnyelse utur den Heliga Skrift.
§. 6. Bevisar dess nödvändighet 1:o deraf at vi i nya födelsen fått et andeligt lif, och det kan ej vara utan värksamhet, 2:o emedan vi genom trona äro komne uti en nära förening med Gud, kan han ej annat än meddela hog och förmåga at vandra i helighet, och vi vinlägga oss at framför alt täckas honom 3:o Emedan Christus är död för oss och vi i nya födelsen, genom hans död äro döde ifrån syndene så bör oss ock lefva honom. 2 Cor. 5:15.284 Rom. 6:4.15 4:o är den utom dess ovilkorligen befaldt. 3 Mos. B. 19:2. 1 Petr. 1:15,16. 1 Tes. 4:3. Tit. 2:14. 5:o emedan uraktlåtandet deraf nödvändigt störtar i evigt förderf Gal. 5:19,20,21.
§. 7. Bevisar at den Treenige Guden allena är helgelsens uphofsman.
§. 8. Visar huru den samma värkas hos människan, i båda själens förmögenheter, äfven i kroppen och de sinliga föreställningar och begär: hvarvid äfven bör förklaras huru hon, som i alt det föregående förhållit sig passive, blifver här äfven i sin frihet med-värkande.
§. 9. Upräknar medlen genom hvilka helgelsen värkas; 1:o Guds ord, Lagen, ej som värkande, utan som et rättesnöre, men Evangelium såsom lifgifvande. 2:o Sacramenterna. 3:o En flitig bön, 4:o en Christlig vaksamhet.
§. 10. Denna helgelse bör vara uprigtig och alfvarlig i alt, fast här ofullkomlig.
§. 11. Utöfningen af denna helgelse kommer egenteligen under namn af goda gärningar, emedan de äro öfverensstämmande med Guds Lag.
§. 12. De äro antingen invärtes eller utvärtes, och hvardera förklaras.
§. 13. De trogne böra altid tilväxa i det goda.
§. 14. Änteligen anmärke vi til slut, för Guds barn til tröst, at Gud helt vist lofvat i285 nåder löna dem för sina gärningar, fast ingalunda såsom förtjenst. Ps. 112:1. &c. Ps. 119:1,2. Es. 3:10. Matth. 5:12.
Tillämpning.
§. 15. Anställer et alfvarligt prof om syndaren fått lif i Christo, och således blifvit skickelig til helgelse eller icke, hvarpå upräknas flere prof; saknas det, så är fåfängt at vänta lif och värkningar af den döda. Joh. 3:6. Matth. 7:18.
§. 16. Förmanar dem til en san bättring och omvändelse, genom trona på Jesum, hvarigenom de ympas uti honom, få lif och blifva goda trän, samt då börja at bära goda frukter. Joh. 15:5.
§. 17. De trogne föreställes deras tröghet i det goda. I hafven väl fått lif i nya födelsen, och lust til Herrans Lag, men huru svaga och ofullkomliga äro icke edra goda gärningar, så at i fån ofta klaga med Paulo, Rom. 7:23,24, och med salig D. Spegel16 N:o 173. v. 3,4,5. Sv. Psalmb.17 Farer efter helgelse Ebr. 12:14. Här upkommer en strid, Gal. 5:17, Rom. 8:13. Fullborden derföre helgelsen i Guds rädhåga. 2 Cor. 7:1: äfven under korset, Ebr. 12:10; i alla stånd, ty Gud lönar det af nåde, Col. 3:23,24. Men Herren föröke eder - - - med all hans helgon 1 Tess. 3:12,13.
Kolmastoista saarna
Johdanto
§ 1 Paavilaiset syyttävät meidän evankelisen uskomme tunnustajia aivan virheellisesti siitä, että me tuomitsisimme hyvät teot, joiden pitää kuitenkin kuulua oikeaan kristinuskoon yhtä erottamattomasti niin kuin varjo ruumiiseen. Mutta mehän poissuljemme ne ainoastaan vanhurskauttamisesta, ansiota tuottavana syynä, mutta sitävastoin vakavasti vaadimme niitä pyhityksessä.282
§ 2 Mutta eivät vain he vääristele tätä tärkeää oppia: meillä on keskuudessamme valitettavasti aivan liikaa sellaisia, jotka samentavat Jumalan sanan puhtaan lähteen tässä opinkappaleessa, sillä toiset seuratessaan halujaan kaikenlaisiin paheisiin lohduttautuvat sillä, että hyvät teot eivät kuitenkaan tee heitä autuaiksi. Kuitenkin Jumalan sanassa on löydettävissä tuhansia todistuksia siitä, että pahat teot ovat tuomittavia.
§ 3 Toisia taas ei opin suurimman puhtaudenkaan vallitessa milloinkaan saada erottamaan omia surkeita hyviä tekojaan vanhurskauttamisestaan ja heittäytymään niin kuin kirottu syntinen Armahtajansa jalkoihin, vaan he yrittävät noista teoista, vaikka ne ovat pohjiaan myöten epäpuhtaita ja kelvottomia, harsia kokoon itselleen jonkinlaista peitettä syntiensä ja vanhan Aataminsa verhoamiseksi, jotta voisivat olla kauniita Jumalan silmissä. Ja vaikka heille voi saarnata niin paljon kuin tahtoo parannuksesta, uskosta, vanhurskauttamisesta ja pyhityksestä, niin yksi luulee olevansa Vapahtajan ansion kautta puhdas harjoittaessaan hillittömästi paheita, toinen taas voivansa kelvata Jumalalle tässä ulkokultaisessa iljetyksessään.
§ 4 Mitä sitten on tehtävissä? Jumala taivaassa tietää. Sellaiset eksyneet kurjimukset tarvitsisivat kyllä apua, jos he olisivat autettavissa. On raskasta työskennellä vailla toivoa mistään hyödystä. Kuulkaa kuitenkin, te luopiot, teitä voidaan vielä auttaa. Aion tänään Jeesuksen nimessä selittää teille opin pyhityksestä ja hyvistä töistä ja rakentaa sen Jumalan sanan pettämättömälle283 pohjalle. Seuratkaa tarkasti. Kunpa kävisi niin, että totuus Jumalan Hengen avulla pääsisi tunkeutumaan teidän sieluunne ja karkottamaan sieltä eksytyksen pimeyden, niin että te ette hairahtuisi pois autuudesta. Ohjaa minua, oi ikuinen rakkaus, armollasi! Anna totuutesi kirkastua minun suuni kautta ja anna armosi esittää sitä niin painavasti, että se saisi pääsyn kuulijoideni sydämiin. Isä meidän jne.
Teksti: kolmas uskonkappale.
Käsittely
Tahdomme tänään Jumalan armosta selittää Jumalan Hengen viidennen armovaikutuksen, nimittäin vanhurskautetun syntisen pyhittämisen.
Tämä asiaa on käsitelty kolmannen saarnan §:ssä 13.18
§ 5 Kuvaa pyhitystä ja selittää sanat pyhitys ja uudistuminen Pyhän kirjan pohjalta.
§ 6 Todistaa sen välttämättömyyden ensinnäkin siitä, että me olemme uudestisyntymässä saaneet hengellisen elämän, eikä se voi olla vailla toimintaa, toiseksi, koska me olemme uskossa tulleet läheiseen yhteyteen Jumalan kanssa, hän ei voi muuta kuin antaa meille halun ja kyvyn vaeltaa pyhyydessä, ja me pyrimme ennen kaikkea olemaan hänelle otollisia. Kolmanneksi, koska Jeesus on kuollut puolestamme ja me olemme uudestisyntymisessä hänen kuolemansa kautta kuolleet pois synnistä, niin meidän täytyy myös elää hänelle 2. Kor. 5:15,284 Room. 6:4, neljänneksi, se on lisäksi täysin ehdottomasti määrätty 3. Moos. 19:2, 1. Piet. 1:15–16, 1. Tess. 4:3, Tit. 2:14, ja viidenneksi, koska piittaamattomuus siitä tuottaa väistämättä ikuisen turmion Gal. 5:19–21.
§ 7 Todistaa, miten kolmiyhteinen Jumala yksin on pyhityksen aikaansaaja.
§ 8 Osoittaa, miten se vaikuttaa ihmisessä, molempiin sielun kykyihin ja myös ruumiiseen sekä aistillisiin mielteisiin ja haluihin. Samalla tulee myös selittää, miten ihminen, joka kaikessa edeltävässä on ollut passiivinen, tulee tässä vapaudessaan mukaan myös vaikuttajaksi.
§ 9 Luettelee keinot, joiden avulla pyhitys saadaan aikaan: 1) Jumalan sana, laki, ei aikaansaavana, vaan ohjenuorana, mutta evankeliumi elävöittävänä, 2) sakramentit, 3) uuttera rukous, 4) kristillinen valppaus.
§ 10 Tämän pyhityksen tulee olla vilpitöntä ja vakavaa kaikessa, vaikkakin se tässä jää epätäydelliseksi.
§ 11 Tämän pyhityksen harjoittaminen tapahtuu varsinaisesti hyvien tekojen nimellä, koska ne ovat yhdenmukaisia Jumalan lain kanssa.
§ 12 Ne ovat joko sisäisiä tai ulkoisia, jotka molemmat selitetään.
§ 13 Uskovien tulee aina kasvaa hyvässä.
§ 14 Vihdoin huomautamme lopuksi, Jumalan lapsille lohduksi, että Jumala on täysin varmasti luvannut285 armossa palkita heidät teoistaan, vaikka ei suinkaan ansiona Ps. 112:1 jne., Ps. 119:1–2, Jes. 3:10, Matt. 5:12.
Sovellutus
§ 15 Asettaa syntisen vakavaan koetteluun siitä, onko hän saanut elämän Kristuksessa ja siten tullut soveliaaksi pyhitykseen vai ei. Tässä luetellaan useita tuntomerkkejä, ja jos niitä ei ole, niin on turhaa odottaa elämää ja aikaansaannoksia kuolleelta Joh. 3:6, Matt. 7:18.
§ 16 Kehottaa heitä todelliseen parannukseen ja kääntymykseen uskomalla Jeesukseen, minkä kautta heidät vartetaan häneen, he saavat elämän ja heistä tulee hyviä puita, jotka sitten alkavat kantaa hyvää hedelmää Joh. 15:5.
§ 17 Uskoville kuvataan heidän velttouttaan hyvän tekemisessä. Te olette kyllä saaneet elämän uudestisyntymisessä, ja mieltyneet Herran lakiin, mutta kuinka heikkoja ja puutteellisia ovatkaan teidän hyvät tekonne, niin että usein saatte valittaa kuten Paavali Room. 7:23–24 ja autuas tohtori Spegel19 virressä 173, säkeistöt 3, 4, ja 5 ruotsalaisessa virsikirjassa. Pyrkikää pyhitykseen Hepr. 12:14. Tässä syntyy taistelu Gal. 5:17, Room. 8:13. Saattakaa pyhitys täydelliseksi Jumalaa peläten 2. Kor. 7:1, myös kun teitä kuritetaan Hepr. 12:10, riippumatta asemastanne, sillä Jumala palkitsee sen armostaan Kol. 3:23–24. Lisätköön Herra runsain määrin teidän – – – kaikkien pyhiensä kanssa 1. Tess. 3:12–13.
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt: Utkast till katekespredikningar, Tolfte predikan
Följande avsnitt: Utkast till katekespredikningar, Fjortonde predikan
Platser:
Personer: Spegel, Haquin
Bibelställen:
Teman: