Föregående avsnitt: Utkast till katekespredikningar, Andra predikan
Följande avsnitt: Utkast till katekespredikningar, Fjärde predikan
Tredje predikan.
Förberedelsen.
§. 1. Alla Guds värkningar, som ske utom honom (opera ad extra) tilkomma alla tre Personerna i Guddomen gemensamt; så är det ock med återlösnings värket.
§. 2. Icke desto mindre ligger uti återlösningens Natur någon större åtskilnad emellan de Heliga Personernas värkningar, än i något annat Guds värk, utom honom. Ty hvarken kan det sägas at Första eller Tredje Person antagit mandom och lidit.
§. 3. Ingen större välgärning kan uptänkas emot oss, än Försoningen genom den Andra Personen. Skriften säger: at Fadren har gif246vit honom oss til frälsning; Joh. 3:16. derföre bör denna hans gåfva vist få rum bland hans välgärningar, och höra til 1:sta Artikelen.
Föreställning.
Gud Faders största välgärning emot Människo-Slägtet, som bestod i det, at han utgaf sin enda Son. 1:o Hvad som kunnat förmå honom därtil. 2:o Sjelfva gåfvan, och 3:o Nyttan som deraf oss tilflyter.
I. Delen.
§. 4. Bevisar af vårt synda förderf, at på vår sida ingalunda var någon orsak, som kunde förmå Gud därtil, ty hvarken viste eller ville eller kunde vi söka hjelp hos Gud. §. 30.1
§. 5. Icke heller kunde något annat Creatur förmå Gud til denna gåfvan; ty oskäliga djur och döda ting, hvarken viste eller kunde bidraga dertil: Satan ville icke, Änglarne, de gode förstodo det icke, eller kunde något värka på Gud. §. 30.
§. 6. Bevisar, at det var endast Guds eviga godhet, som i afseende på oss heter et förbarmande §. 30.
§. 7. Förenar Guds egenskaper, och visar huru Rättfärdigheten fordrade full betalning, Visheten uptänkte detta råd och Godheten antog det. §. 30.247
II. Delen.
§. 8. Sjelfva gåfvan var Guds Son, som bevises af Joh. 3:16. Gall. 4:4. med flera.
§. 9. Denna gåfva var ganska hög och dyrbar Ebr. 1:3. han var Gud sjelf och Guds Son, h. e. öfver all jämförelse med andra gåfvor. §. 31.2
§. 10. Han var det aldra käraste Gud hade Matth. 3:17. Gåfvan får ofta sit värde af gifvaren; vide ibidem.3
§. 11. Denna gåfvan var oss högst nödig i vårt elände; vide ibidem.
§. 12. Genom den samma vinne vi högsta Lycksalighet. Ibidem.
III. Delen.
§. 13. Han gaf honom oss 1:o til en medlare, som med sit lidande skulle betala hela verldenes synder Es. 53:6. och i vårt ställe fullborda Lagen. Gal. 4:4,5. §. 32.4
§. 14. 2:o Til ledare och vägvisare Joh. 3:2.
§. 15. 3:o Til Herde och Konung. Joh. 10:11.
Tillämpning.
§. 16. Lät oss häraf lära, huru högt Gud älskat oss. Joh: 3:16. Tit. 3:5. och därföre innerligen tacka honom.
§. 17. Men pröfver Eder, om I emottagit denna gåfva med helig vördnad, som en Gud och Guds Son, såsom den ömmaste kärleks pant af Gud, såsom oumgängeligen nödig, såsom högst salig för Eder, eller med förakt.248 Ärfarenheten vitnar, at han hos de flästa är satt långt under en fåfäng ära, förgängeliga ägodelar, och en flygtig, ofta syndig vällust; tänk hvad et sådant förakt ådrager Eder för en faselig hämd! Joh. 3:18.
§. 18. Upmuntrar Åhörarena at antaga honom, såsom sin Öfversta-Präst, Lärare och Konung; så skal han, som en Herde föra sina får i sit himmelska fårahus.
Tredje predikan.
Förberedelsen.
§. 1. Alla Guds värkningar, som ske utom honom (opera ad extra) tilkomma alla tre Personerna i Guddomen gemensamt; så är det ock med återlösnings värket.
§. 2. Icke desto mindre ligger uti återlösningens Natur någon större åtskilnad emellan de Heliga Personernas värkningar, än i något annat Guds värk, utom honom. Ty hvarken kan det sägas at Första eller Tredje Person antagit mandom och lidit.
§. 3. Ingen större välgärning kan uptänkas emot oss, än Försoningen genom den Andra Personen. Skriften säger: at Fadren har gif246vit honom oss til frälsning; Joh. 3:16. derföre bör denna hans gåfva vist få rum bland hans välgärningar, och höra til 1:sta Artikelen.
Föreställning.
Gud Faders största välgärning emot Människo-Slägtet, som bestod i det, at han utgaf sin enda Son. 1:o Hvad som kunnat förmå honom därtil. 2:o Sjelfva gåfvan, och 3:o Nyttan som deraf oss tilflyter.
I. Delen.
§. 4. Bevisar af vårt synda förderf, at på vår sida ingalunda var någon orsak, som kunde förmå Gud därtil, ty hvarken viste eller ville eller kunde vi söka hjelp hos Gud. §. 30.5
§. 5. Icke heller kunde något annat Creatur förmå Gud til denna gåfvan; ty oskäliga djur och döda ting, hvarken viste eller kunde bidraga dertil: Satan ville icke, Änglarne, de gode förstodo det icke, eller kunde något värka på Gud. §. 30.
§. 6. Bevisar, at det var endast Guds eviga godhet, som i afseende på oss heter et förbarmande §. 30.
§. 7. Förenar Guds egenskaper, och visar huru Rättfärdigheten fordrade full betalning, Visheten uptänkte detta råd och Godheten antog det. §. 30.247
II. Delen.
§. 8. Sjelfva gåfvan var Guds Son, som bevises af Joh. 3:16. Gall. 4:4. med flera.
§. 9. Denna gåfva var ganska hög och dyrbar Ebr. 1:3. han var Gud sjelf och Guds Son, h. e. öfver all jämförelse med andra gåfvor. §. 31.6
§. 10. Han var det aldra käraste Gud hade Matth. 3:17. Gåfvan får ofta sit värde af gifvaren; vide ibidem.7
§. 11. Denna gåfvan var oss högst nödig i vårt elände; vide ibidem.
§. 12. Genom den samma vinne vi högsta Lycksalighet. Ibidem.
III. Delen.
§. 13. Han gaf honom oss 1:o til en medlare, som med sit lidande skulle betala hela verldenes synder Es. 53:6. och i vårt ställe fullborda Lagen. Gal. 4:4,5. §. 32.8
§. 14. 2:o Til ledare och vägvisare Joh. 3:2.
§. 15. 3:o Til Herde och Konung. Joh. 10:11.
Tillämpning.
§. 16. Lät oss häraf lära, huru högt Gud älskat oss. Joh: 3:16. Tit. 3:5. och därföre innerligen tacka honom.
§. 17. Men pröfver Eder, om I emottagit denna gåfva med helig vördnad, som en Gud och Guds Son, såsom den ömmaste kärleks pant af Gud, såsom oumgängeligen nödig, såsom högst salig för Eder, eller med förakt.248 Ärfarenheten vitnar, at han hos de flästa är satt långt under en fåfäng ära, förgängeliga ägodelar, och en flygtig, ofta syndig vällust; tänk hvad et sådant förakt ådrager Eder för en faselig hämd! Joh. 3:18.
§. 18. Upmuntrar Åhörarena at antaga honom, såsom sin Öfversta-Präst, Lärare och Konung; så skal han, som en Herde föra sina får i sit himmelska fårahus.
Kolmas saarna
Valmistelu
§ 1 Kaikki Jumalan teot, jotka tapahtuvat hänen ulkopuolellaan (opera ad extra), kuuluvat jumaluuden kaikille kolmelle persoonalle yhteisesti; tämä koskee myös lunastuksen työtä.
§ 2 Tästä huolimatta lunastuksen luonteessa on suurempi ero pyhien persoonien tekojen välillä kuin missään muussa Jumalan ulkopuolella tapahtuvassa teossa, sillä ei voida sanoa, että ensimmäinen tai kolmas persoona olisi tullut ihmiseksi ja kärsinyt.
§ 3 Ei voida ajatella mitään suurempaa hyvää tekoa meitä kohtaan kuin sovitus toisen persoonan kautta. Raamattu sanoo, että Isä on antanut246 hänet meille meidän pelastamiseksemme Joh. 3:16, ja siksi tämän hänen lahjansa tulee tietenkin saada paikka hänen hyvien tekojensa joukossa ja kuulua ensimmäiseen uskonkappaleeseen.
Käsittely
Isän Jumalan suurin hyvä työ ihmiskuntaa kohtaan oli se, että Hän antoi ainoan Poikansa. 1) Mikä on voinut saada hänet ryhtymään tähän? 2) Itse lahja, ja 3) siitä meille koituva hyöty.
I osa
§ 4 Meidän syntisen turmeluksemme nojalla osoitetaan, että meidän puolellamme ei ollut mitään syytä, joka olisi voinut saada hänet ryhtymään siihen, sillä me emme tienneet, tahtoneet emmekä osanneet etsiä Jumalan apua. § 30.9
§ 5 Myöskään mikään muu luotu olio ei olisi voinut saada Jumalaa antamaan tätä lahjaa, sillä järjettömät eläimet ja kuolleet esineet eivät siitä tienneet eivätkä olisi sitä voineet edistääkään. Saatana ei halunnut, hyvät enkelit eivät sitä ymmärtäneet tai eivät kyenneet mitenkään vaikuttamaan Jumalaan. § 30.
§ 6 Todistaa, että se oli vain Jumalan ikuista hyvyyttä, jota suhteessa meihin sanotaan armeliaisuudeksi. § 30.
§ 7 Yhdistää Jumalan ominaisuudet ja osoittaa, kuinka vanhurskaus vaati täyttä maksua. Viisaus keksi tämän neuvon ja hyvyys hyväksyi sen. § 30.247
II osa
§ 8 Itse lahja oli Jumalan Poika, minkä todistavat Joh. 3:16, Gal. 4:4 sekä useat muut kohdat.
§ 9 Tämä lahja oli hyvin korkea ja kallisarvoinen Hepr. 1:3, hän oli Jumala itse ja Jumalan Poika, ts. kaikkien vertailujen yläpuolella muihin lahjoihin nähden. § 31.10
§ 10 Hän oli kaikkein rakkainta, mitä Jumalalla oli Matt. 3:17. Lahja saa usein arvonsa antajaltaan, ks. sama kohta.
§ 11 Tämä lahja oli meille kurjuudessamme erittäin tarpeellinen. Sama.
§ 12 Sen kautta saavutamme korkeimman autuutemme. Sama.
III osa
§ 13 Hän antoi hänet meille 1) sovittajaksi, joka omalla kärsimyksellään maksaisi koko maailman synnit Jes. 53:6 ja meidän sijastamme täyttäisi lain Gal. 4:4–5. § 32.11
§ 14 2) Johdattajaksi ja tiennäyttäjäksi Joh. 3:2.
§ 15 3) Paimeneksi ja kuninkaaksi Joh. 10:11.
Sovellutus
§ 16 Oppikaamme tästä, kuinka suuresti Jumala on meitä rakastanut Joh. 3:16, Tit. 3:5, ja kiittäkäämme häntä siitä hartaasti.
§ 17 Mutta koetelkaa itseänne, oletteko ottaneet tämän lahjan vastaan pyhästi kunnioittaen, Jumalana ja Jumalan Poikana, Jumalan hellimmän rakkauden panttina, täysin välttämättömänä ja autuaallisena teille, vai oletteko suhtautuneet siihen halveksuen.248 Kokemus osoittaa, että useimpien kohdalla hän jää turhamaisen kunnian, katoavan omaisuuden ja katoavan, usein syntisen nautinnon jalkoihin. Ajatelkaa millaisen hirvittävän koston sellainen halveksunta teille tuottaa! Joh. 3:18.
§ 18 Rohkaisee kuulijoita ottamaan hänet vastaan ylipappinaan, opettajanaan ja kuninkaanaan, niin hän tulee paimenen lailla johdattamaan lampaansa taivaalliseen lammastarhaansa.
Unfortunately this content isn't available in English
Tredje predikan.
Förberedelsen.
§. 1. Alla Guds värkningar, som ske utom honom (opera ad extra) tilkomma alla tre Personerna i Guddomen gemensamt; så är det ock med återlösnings värket.
§. 2. Icke desto mindre ligger uti återlösningens Natur någon större åtskilnad emellan de Heliga Personernas värkningar, än i något annat Guds värk, utom honom. Ty hvarken kan det sägas at Första eller Tredje Person antagit mandom och lidit.
§. 3. Ingen större välgärning kan uptänkas emot oss, än Försoningen genom den Andra Personen. Skriften säger: at Fadren har gif246vit honom oss til frälsning; Joh. 3:16. derföre bör denna hans gåfva vist få rum bland hans välgärningar, och höra til 1:sta Artikelen.
Föreställning.
Gud Faders största välgärning emot Människo-Slägtet, som bestod i det, at han utgaf sin enda Son. 1:o Hvad som kunnat förmå honom därtil. 2:o Sjelfva gåfvan, och 3:o Nyttan som deraf oss tilflyter.
I. Delen.
§. 4. Bevisar af vårt synda förderf, at på vår sida ingalunda var någon orsak, som kunde förmå Gud därtil, ty hvarken viste eller ville eller kunde vi söka hjelp hos Gud. §. 30.12
§. 5. Icke heller kunde något annat Creatur förmå Gud til denna gåfvan; ty oskäliga djur och döda ting, hvarken viste eller kunde bidraga dertil: Satan ville icke, Änglarne, de gode förstodo det icke, eller kunde något värka på Gud. §. 30.
§. 6. Bevisar, at det var endast Guds eviga godhet, som i afseende på oss heter et förbarmande §. 30.
§. 7. Förenar Guds egenskaper, och visar huru Rättfärdigheten fordrade full betalning, Visheten uptänkte detta råd och Godheten antog det. §. 30.247
II. Delen.
§. 8. Sjelfva gåfvan var Guds Son, som bevises af Joh. 3:16. Gall. 4:4. med flera.
§. 9. Denna gåfva var ganska hög och dyrbar Ebr. 1:3. han var Gud sjelf och Guds Son, h. e. öfver all jämförelse med andra gåfvor. §. 31.13
§. 10. Han var det aldra käraste Gud hade Matth. 3:17. Gåfvan får ofta sit värde af gifvaren; vide ibidem.14
§. 11. Denna gåfvan var oss högst nödig i vårt elände; vide ibidem.
§. 12. Genom den samma vinne vi högsta Lycksalighet. Ibidem.
III. Delen.
§. 13. Han gaf honom oss 1:o til en medlare, som med sit lidande skulle betala hela verldenes synder Es. 53:6. och i vårt ställe fullborda Lagen. Gal. 4:4,5. §. 32.15
§. 14. 2:o Til ledare och vägvisare Joh. 3:2.
§. 15. 3:o Til Herde och Konung. Joh. 10:11.
Tillämpning.
§. 16. Lät oss häraf lära, huru högt Gud älskat oss. Joh: 3:16. Tit. 3:5. och därföre innerligen tacka honom.
§. 17. Men pröfver Eder, om I emottagit denna gåfva med helig vördnad, som en Gud och Guds Son, såsom den ömmaste kärleks pant af Gud, såsom oumgängeligen nödig, såsom högst salig för Eder, eller med förakt.248 Ärfarenheten vitnar, at han hos de flästa är satt långt under en fåfäng ära, förgängeliga ägodelar, och en flygtig, ofta syndig vällust; tänk hvad et sådant förakt ådrager Eder för en faselig hämd! Joh. 3:18.
§. 18. Upmuntrar Åhörarena at antaga honom, såsom sin Öfversta-Präst, Lärare och Konung; så skal han, som en Herde föra sina får i sit himmelska fårahus.
Kolmas saarna
Valmistelu
§ 1 Kaikki Jumalan teot, jotka tapahtuvat hänen ulkopuolellaan (opera ad extra), kuuluvat jumaluuden kaikille kolmelle persoonalle yhteisesti; tämä koskee myös lunastuksen työtä.
§ 2 Tästä huolimatta lunastuksen luonteessa on suurempi ero pyhien persoonien tekojen välillä kuin missään muussa Jumalan ulkopuolella tapahtuvassa teossa, sillä ei voida sanoa, että ensimmäinen tai kolmas persoona olisi tullut ihmiseksi ja kärsinyt.
§ 3 Ei voida ajatella mitään suurempaa hyvää tekoa meitä kohtaan kuin sovitus toisen persoonan kautta. Raamattu sanoo, että Isä on antanut246 hänet meille meidän pelastamiseksemme Joh. 3:16, ja siksi tämän hänen lahjansa tulee tietenkin saada paikka hänen hyvien tekojensa joukossa ja kuulua ensimmäiseen uskonkappaleeseen.
Käsittely
Isän Jumalan suurin hyvä työ ihmiskuntaa kohtaan oli se, että Hän antoi ainoan Poikansa. 1) Mikä on voinut saada hänet ryhtymään tähän? 2) Itse lahja, ja 3) siitä meille koituva hyöty.
I osa
§ 4 Meidän syntisen turmeluksemme nojalla osoitetaan, että meidän puolellamme ei ollut mitään syytä, joka olisi voinut saada hänet ryhtymään siihen, sillä me emme tienneet, tahtoneet emmekä osanneet etsiä Jumalan apua. § 30.16
§ 5 Myöskään mikään muu luotu olio ei olisi voinut saada Jumalaa antamaan tätä lahjaa, sillä järjettömät eläimet ja kuolleet esineet eivät siitä tienneet eivätkä olisi sitä voineet edistääkään. Saatana ei halunnut, hyvät enkelit eivät sitä ymmärtäneet tai eivät kyenneet mitenkään vaikuttamaan Jumalaan. § 30.
§ 6 Todistaa, että se oli vain Jumalan ikuista hyvyyttä, jota suhteessa meihin sanotaan armeliaisuudeksi. § 30.
§ 7 Yhdistää Jumalan ominaisuudet ja osoittaa, kuinka vanhurskaus vaati täyttä maksua. Viisaus keksi tämän neuvon ja hyvyys hyväksyi sen. § 30.247
II osa
§ 8 Itse lahja oli Jumalan Poika, minkä todistavat Joh. 3:16, Gal. 4:4 sekä useat muut kohdat.
§ 9 Tämä lahja oli hyvin korkea ja kallisarvoinen Hepr. 1:3, hän oli Jumala itse ja Jumalan Poika, ts. kaikkien vertailujen yläpuolella muihin lahjoihin nähden. § 31.17
§ 10 Hän oli kaikkein rakkainta, mitä Jumalalla oli Matt. 3:17. Lahja saa usein arvonsa antajaltaan, ks. sama kohta.
§ 11 Tämä lahja oli meille kurjuudessamme erittäin tarpeellinen. Sama.
§ 12 Sen kautta saavutamme korkeimman autuutemme. Sama.
III osa
§ 13 Hän antoi hänet meille 1) sovittajaksi, joka omalla kärsimyksellään maksaisi koko maailman synnit Jes. 53:6 ja meidän sijastamme täyttäisi lain Gal. 4:4–5. § 32.18
§ 14 2) Johdattajaksi ja tiennäyttäjäksi Joh. 3:2.
§ 15 3) Paimeneksi ja kuninkaaksi Joh. 10:11.
Sovellutus
§ 16 Oppikaamme tästä, kuinka suuresti Jumala on meitä rakastanut Joh. 3:16, Tit. 3:5, ja kiittäkäämme häntä siitä hartaasti.
§ 17 Mutta koetelkaa itseänne, oletteko ottaneet tämän lahjan vastaan pyhästi kunnioittaen, Jumalana ja Jumalan Poikana, Jumalan hellimmän rakkauden panttina, täysin välttämättömänä ja autuaallisena teille, vai oletteko suhtautuneet siihen halveksuen.248 Kokemus osoittaa, että useimpien kohdalla hän jää turhamaisen kunnian, katoavan omaisuuden ja katoavan, usein syntisen nautinnon jalkoihin. Ajatelkaa millaisen hirvittävän koston sellainen halveksunta teille tuottaa! Joh. 3:18.
§ 18 Rohkaisee kuulijoita ottamaan hänet vastaan ylipappinaan, opettajanaan ja kuninkaanaan, niin hän tulee paimenen lailla johdattamaan lampaansa taivaalliseen lammastarhaansa.
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt: Utkast till katekespredikningar, Andra predikan
Följande avsnitt: Utkast till katekespredikningar, Fjärde predikan
Platser:
Personer:
Bibelställen:
Teman: