Utkast till katekespredikningar, Tionde predikan

Tionde predikan.

Ingången.

§. 1. Det är ofelbart en altför olyklig belägenhet, som vi alla af naturen äro stadde uti, emedan Apostelen Paulus 1 Cor. 2:14. säger at den naturliga människan - - dömas, det är, människan utom nåden, utom Guds Andas invärtes uplysning med alt sit förnuft och alla lärdoms insikter förnimmer intet, känner ej med öfvertygelse de dyra och himmelska sanningar.

§. 2. Det nekas ej, at en opånyttföd eller af nåden icke fattad människa kan äga et städadt268 vett och många insikter. Det nekas ej at en sådan äfven kan vara på et Historiskt sätt underrättad af Guds ord och andra skrifter, om många Gudomliga sanningar, och väl lysa af mycken urskillning och lärdom i denna delen, och det ofta utan at hysa några egenteliga tvifvelsmål om de Gudomliga sanningar.

§. 3. Men med alt detta heter det, at de förnimma intet, οὐ δέχεται,10οὐ δέχεται: gr. tar inte emot, godkänner inte. Jfr 1 Kor 2:14 där Karl XII:s bibel (1703) ger ”Men then naturliga menniskian förnimmer intet af thet Gudz Anda tilhörer: ty thet är honom en galenskap / och kan icke begripat: ty thet måste andeliga dömas.” vil intet emottaga uplysning däruti, kan i sit naturliga och oupväkta tilstånd intet begripa det, ty hon är blind och ser intet. Wish. 5:6,7. 2 Cor. 4:4. Eph. 4:18.

§. 4. Vi äro alla vandrings-män som söka lyksaligheten, den finnes ej annorstädes än i föreningen med Gud; men ack! vägen är ganska villsam och förborgad för alt förnuft, om ej et högre ljus får leda oss. Därföre så gå ock så många tusende förlorade. På det denna oboteliga olycka ej måtte drabba Eder mine älskade Åhörare, bör jag berätta eder at vi hafve (Gud vare lof så vist!) et fast - - 2 Pet. 1:19. Men i kunnen icke det sjelfva, därföre beder jag med Paulo Eph. 1:17,18. Han allena förmår göra det genom sin Anda; men huru härmed tilgår har jag just i dag tänkt förklara &c.

Texten, Tredje Artikeln i Apostoliska Tron, ifr. Joh. 1:9.

Föreställning.

Vi tänke i dag förklara uplysningen, som är den Heliga Andas andra nådeverkan vid269 vår omvändelse, och därvid 1:o visa dess beskaffenhet 2:o dess välsignade värkan.

I. Delen.

§. 5. Uplysningen beskrifves korteligen och förklaras, §. 8. 3:dje Predikan ifrån början.11se Predikningar över andra huvudstycket: Tredje katekespredikan, § 8

§. 6. Visar nödvändigheten af en sådan uplysning, som redan ses af det som sades i ingången; därnäst af sjelfva ordet uplysning, som förut sätter en blindhet och okunnighet. Se litet längre fram i samma §. Vidare bevises at vi verkeligen äro sådane, af vår naturliga okunnighet om vägen och medlen til vår lycksalighet; hvaruti den Heliga Skrift instämmer, Eph. 4:18. Cap. 5:8. så at vi måste klaga: vårt förnuft &c. N. 232: v. 2. Svensk. Ps. b.12vårt förnuft &c. N. 232: v. 2. Svensk. Ps. b.: hänvisar till psalm 232, vers 2, i 1695 års svenska psalmbok som lyder: ”Wårt förnuft förblindadt är; Mörcker all wår siäl betäcker / Om tin Ande är eij när / Som nytt lius i henne wäcker. Jesu / wärdes oss nu stärcka / Och nytt hierta i oss werka!” Skole vi då icke i tid och evighet blifva i mörkret och alt hopp om vår räddning ej vara ute, så blifver uplysningen oumgängelig.

§. 7. Hufvud-orsaken och uphofvet til denna uplysning är den Treenige Guden, Fadren, Jac. 1:17. Eph. 1:17,18. Sonen Joh. 1:9. Cap. 8:22. Cap. 9:5. Den Heliga Anda. Joh. 16:13. Cap. 14:26. jämf. Eph. 1:17. i anseende hvartil den i synnerhet tilräknas den Heliga Anda 1 Cor. 12:4,7-11.

§. 8. Personen, som uplyses, är människan i gemen. Gud vil uplysa alla. Joh. 1:9. 1 Tim. 2:4, men uplysningen emottages ej af alla. Joh. 3:19. Cap. 1:10,11. utan al270lenast af dem, som ej fiendteligen emotstå det himmelska ljusets värkan på sin själ, utan låta Guds Anda upväcka sig Eph. 5:14. En säker syndare kan väl genom Guds ords hörande och läsande äfven få någon kunskap om andeliga ting, men den blifver blott Historisk och kallas mörker i Bibeln, så länge den icke värkar förändring i hjertat. 1 Joh. 2:11,3,4. §. 8.13se Predikningar över andra huvudstycket: Tredje katekespredikan, § 8

§. 9. Det rätta uplysnings medlet är Guds ord. Ps. 119:105. 2 Petr. 1:19. Lagen Ordsp. 6:23. Ps. 19:9. se samma §. Evangelium, som vitnar om Jesum Joh. 5:39. och förhärligar honom, Cap. 16:14. så at dem lyser evangelii ljus af Christi klarhet. 2. Cor. 4:4. ibid.

II. Delen.

§. 10. Vi hafve i förra delen betraktat uplysningen, såsom värkad af Gud igenom ordet i människornes förstånd. Nu vilje vi tilse hvad förändringar den åstadkommer hos människorna. Det förra kallas en illuminatio intransitiva.14illuminatio intransitiva: lat. upplysning som sådan Det senare transitiva.15lat. upplysning med hänsyn till sina verkningar

§. 11. Hos dem, som låta upväcka sig genom ropande rösten i deras själ, upkomma ej på engång, utan efter hand, välsignade värkningar: 1:o varder förståndet, själens första hufvud-förmögenhet, uplyst, at på et lifligt sätt känna Gud och hans Gudomliga egenskaper samt alla andra Gudomliga sanningar, hvarvid de förnämsta vår Tros sanningar kunna emphatice16uttryckligen, särskilt upräknas, utaf hvilka själen hämtar ljus och kännedom.271

§. 12. I synnerhet leder denna uplysningen til en uprigtig och kraftig kännedom af tvenne de aldravigtigaste sanningar på salighets vägen, nemligen vårt egit djupa förderf och Jesu öfversvinneliga kärlek. 1 Tim. 1:15,16. Eph. 3:18,19.

§. 13. 2:o Värkar denna uplysningen innerlig öfvertygelse om de uppenbarade sanningar, t. e. om Christi Person, Matth. 16:16. om upståndelsen. Jobs 19:25,26. så at de kunna säga: Jag vet på hvem jag tror.17Jag vet på hvem jag tror.: citat ur 2 Tim 1:12

§. 14. Den värkar ock 3:o et alfvarligt bemödande at komma genom omvändelsen ifrån sit fördömliga tilstånd til en lycksalig förening med sin Gud, genom trona, då morgonstjernan Jesus upgår i själen.18morgonstjernan Jesus upgår i själen: I Karl XII:s bibel (1703) lyder 2 Pet 1:19 ”... och morgonstiernan upgår i edor hierta.” 2 Pet. 1:19. Joh. 6:45.

§. 15. Men uplysningen stannar ej i omvändelsen; den växer i helgelsen. Här gå de trogne ifrån ljus til ljus. Coll. 3:10. och denna uplysningen fortsättes ofelbart in uti den sälla evigheten.

Tillämpningen.

§. 16. Välsignade Åhörare! Guds dyra ords ljus lärer icke hafva felat eder. I hafven sjelfve Guds ord, det härliga ljuset, i edra händer; är det icke ofta eder alfvarligen förestäldt? Pröfven då huru i användt det!

§. 17. Innehåller en bestraffning huru ljuset vanvårdas, ja af månge med illvilja förmörkas och begabbas.272

§. 18. En förmaning til upväkte at låta detta ljuset uplysa och värma sig til en sann omvändelse.

§. 19. En upmuntran til de trogne, at dageligen fly mörkret och växa til genom Guds Anda uti detta ljuset.

§. 20. Tröstar de trogne, som här hafva många mörka stunder, med hopp om et fullkomligt ljus i himmelen af Jesu klarhet. Amen.

1. οὐ δέχεται: gr. tar inte emot, godkänner inte. Jfr 1 Kor 2:14 där Karl XII:s bibel (1703) ger ”Men then naturliga menniskian förnimmer intet af thet Gudz Anda tilhörer: ty thet är honom en galenskap / och kan icke begripat: ty thet måste andeliga dömas.”
2. se Predikningar över andra huvudstycket: Tredje katekespredikan, § 8
3. vårt förnuft &c. N. 232: v. 2. Svensk. Ps. b.: hänvisar till psalm 232, vers 2, i 1695 års svenska psalmbok som lyder: ”Wårt förnuft förblindadt är; Mörcker all wår siäl betäcker / Om tin Ande är eij när / Som nytt lius i henne wäcker. Jesu / wärdes oss nu stärcka / Och nytt hierta i oss werka!”
4. se Predikningar över andra huvudstycket: Tredje katekespredikan, § 8
5. illuminatio intransitiva: lat. upplysning som sådan
6. lat. upplysning med hänsyn till sina verkningar
7. uttryckligen, särskilt
8. Jag vet på hvem jag tror.: citat ur 2 Tim 1:12
9. morgonstjernan Jesus upgår i själen: I Karl XII:s bibel (1703) lyder 2 Pet 1:19 ”... och morgonstiernan upgår i edor hierta.”

Kymmenes saarna

Johdanto

§ 1 Luonto on epäilemättä asettanut meidät kaikki hyvin onnettomaan tilaan, sillä apostoli Paavali sanoo 1. Kor. 2:14, että ihminen ei luonnostaan – – – tutkittava Hengen avulla, mikä tarkoittaa, että ihminen vailla armoa, vailla Jumalan Hengen sisäistä valaistumista ei kaikella järjellä ja kaikilla oppineilla tiedoillaan tavoita mitään, hän ei vakuuttuneesti tunne kallisarvoisia ja taivaallisia totuuksia.

§ 2 Ei kielletä, etteikö uudestisyntymättömällä ihmisellä tai ilman armoa jääneellä voisi olla siisti268 järki ja paljon tietoa. Eikä kiistetä, etteikö sellainen henkilö voi olla historiallisessa mielessä selvillä Jumalan sanasta ja muista kirjoituksista, monista jumalallisista totuuksista ja hän voi loistaa erottelukyvyllään ja oppineisuudellaan tällä puolella, ja usein vielä niinkin, että hän ei varsinaisesti millään lailla epäile jumalallisia totuuksia.

§ 3 Mutta kaikki tämä tarkoittaa, että he eivät tunne mitään, οὐ δέχεται.19οὐ δέχεται: Kr. ei ota vastaan, ei hyväksy. Vrt. 1. Kor. 2:14: ”Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla.” He eivät halua ottaa vastaan valaistusta, luonnollisessa ja heräämättömässä tilassaan eivät käsitä sitä, sillä he ovat sokeita eivätkä näe mitään Viis. 5:6–7, 2. Kor. 4:4, Ef. 4:18.

§ 4 Olemme kaikki vaeltajia, jotka etsimme onnellisuutta, eikä sitä ole muualla kuin yhteydessä Jumalan kanssa, mutta voi! Tie on varsin erehdyttävä ja kaiken järjen tavoittamattomissa, jollei korkeampi valo saa meitä johdattaa. Siksi niin monet tuhannet joutuvatkin kadotukseen. Jotta tämä auttamaton onnettomuus ei teitä kohtaisi, rakkaat kuulijani, pitää minun kertoa teille, että me voimme (Jumalan kiitos aivan varmasti) entistä lujemmin – – – 2. Piet. 1:19. Mutta te ette voi sitä itse, siksi rukoilen Paavalin tavoin Ef. 1:17–18. Hän yksin kykenee tekemään sen Henkensä kautta, mutta miten se tapahtuu, juuri sitä olen ajatellut tänään selittää jne.

Teksti: Kolmas uskonkappale, apostolinen uskontunnustus, vrt. Joh. 1:9.

Käsittely

Aiomme tänään selvittää valaistumista, joka on Pyhän Hengen toinen armovaikutus269 kääntymisessämme ja siinä 1) osoitamme sen luonteen ja 2) siunauksellisen vaikutuksen.

I osa

§ 5 Valaistuminen kuvataan lyhyesti ja selitetään. 3. saarna, § 8 alusta.20ks. Katekismussaarnoja: Kolmas saarna, § 8

§ 6 Osoittaa tällaisen valaistumisen välttämättömyyden, joka nähdään jo siitä, mitä johdannossa on sanottu. Se nähdään myös itse sanasta valaistuminen, joka itsessään edellyttää että sokeus ja tietämättömyys vallitsevat. Katso hiukan edempää samasta pykälästä. Edelleen todistetaan, että me todella olemme sellaisia, siksi että olemme luonnostamme tietämättömiä tiestä ja keinoista, jotka voisivat viedä meidät autuuteen. Pyhä kirja on tässä samalla kannalla Ef. 4:18 ja Ef. 5:8, niin että meidän täytyy valittaa: Meidän järkemme jne., ruotsalainen virsikirja nro 232, toinen säkeistö.21ruotsalainen virsikirja nro 232, toinen säkeistö: alkutekstissä on lainaus vuoden 1695 ruotsalaisen virsikirjan virrestä 232, toinen säkeistö Jottemme jäisi ajassa ja ikuisuudessa pimeyteen ja vaille kaikkea pelastumisen toivoa, niin valaistuminen on välttämätöntä.

§ 7 Tämän valaistumisen pääsyy ja alkuunpanija on kolmiyhteinen Jumala, Isä Jaak. 1:17, Ef. 1:17–18, Poika Joh. 1:9, Joh. 8:22, Joh. 9:5, Pyhä Henki Joh. 16:13, Joh. 14:26, vrt. Ef. 1:17, mikä huomioonottaen se erityisesti luetaan Pyhän Hengen nimiin 1. Kor. 12:4,7–11.

§ 8 Henkilö, joka valaistuu, on ihminen yleisesti. Jumala haluaa valaista kaikkia Joh. 1:9, 1. Tim. 2:4, mutta kaikki eivät ota valaistumista vastaan Joh. 3:19, Joh. 1:10–11, vaan ainoastaan270 ne, jotka eivät suhtaudu vihamielisesti taivaallisen valon vaikutuksiin sielussaan, vaan antavat Jumalan hengen herättää itsensä Ef. 5:14. Varma syntinen voi toki Jumalan sanan kuulemisen ja lukemisen kautta lukemalla saada myös jotain tietoa hengellisistä asioista, mutta se jää vain historialliseksi tiedoksi, ja Raamatussa sitä kutsutaan pimeydeksi, niin kauan kun se ei saa aikaan muutosta sydämessä 1. Joh. 2:11,3–4. § 8.22ks. Katekismussaarnoja: Kolmas saarna, § 8

§ 9 Valaistumisen oikea väline on Jumalan sana Ps. 119:105, 2. Piet. 1:19, laki Sananl. 6:23, Ps. 19:9 (ks. sama pykälä), evankeliumi, joka todistaa Jeesuksesta Joh. 5:39 ja kirkastaa hänet Joh. 16:14, niin että heille loistaa evankeliumin valo Jumalan kirkkaudesta 2. Kor. 4:4. Sama.

II osa

§ 10 Olemme ensimmäisessä osassa tarkastelleet valaistumista Jumalan vaikutuksena sanan kautta ihmisten ymmärrykseen. Nyt haluamme katsoa, mitä muutoksia se aiheuttaa ihmisissä. Ensimmäistä näistä kutsutaan nimellä illuminatio intransitiva,23illuminatio intransitiva: lat. valaistuminen itsessään jälkimmäistä illuminatio transitiva.24illuminatio transitiva: lat. valaistuminen suhteessa vaikutuksiinsa

§ 11 Niissä, jotka antavat heidän sielussaan huutavan äänen kautta herättää itsensä, tapahtuu siunattuja vaikutuksia, ei kuitenkaan yhdellä kertaa vaan vähitellen. Ensinnäkin ymmärrys, sielun ensimmäinen pääkyky, tulee valaistuksi, niin että se tuntee elävällä tavalla Jumalan, hänen jumalalliset ominaisuutensa sekä kaikki muut jumalalliset totuudet, joihin on nimenomaan luettava uskomme keskeisimmät totuudet, joista sielu saa valon ja tiedon.271

§ 12 Tämä valaistuminen johtaa erityisesti autuuden tien kahden kaikkein tärkeimmän totuuden vilpittömään ja vahvaan tuntemiseen, nimittäin oman syvän turmeluksemme ja Jeesuksen ylitsevuotavan rakkauden 1. Tim. 1:15–16, Ef. 3:18–19.

§ 13 Toiseksi tämä valaistuminen saa aikaan hartaan vakaumuksen ilmoitetuista totuuksista, kuten Kristuksen persoonasta Matt. 16:16 ja ylösnousemuksesta Job 19:25–26, niin että he voivat sanoa: tiedän, keneen uskon 2. Tim. 1:12.

§ 14 Kolmanneksi se saa aikaan vakavan pyrkimyksen päästä kääntymyksen kautta pois kadotukseen tuomitusta tilasta onnelliseen yhteyteen Jumalan kanssa, uskon kautta, kun kointähti Jeesus syttyy sielussa 2. Piet. 1:19, Joh. 6:45.

§ 15 Mutta valaistuminen ei pääty kääntymykseen; se kasvaa pyhityksessä. Tässä uskovat kulkevat valosta valoon Kol. 3:10, ja tämä valaistuminen jatkuu varmasti ikuisuuden autuudessa.

Sovellutus

§ 16 Siunatut kuulijat! Ette liene jääneet vaille Jumalan kalliiden sanojen valoa. Teillä on Jumalan sana, ihana valo, käsissänne, eikö sitä olekin teille usein vakavasti esitetty? Koetelkaa nyt kuinka olette käyttäneet sitä!

§ 17 Sisältää rangaistuksen valon laiminlyömisestä, ja siitä että monet sitä vieläpä pahantahoisesti hämärtävät ja pilkkaavat.272

§ 18 Kehotus heränneille, että he antaisivat tämän valon loistaa ja lämmittää itseään todelliseen kääntymykseen.

§ 19 Rohkaisu uskoville, jotta he päivittäin kaihtaisivat pimeyttä ja kasvaisivat Jumalan Hengen kautta tässä valossa.

§ 20 Lohduttaa uskovia, joilla täällä on monia synkkiä hetkiä, antamalla toivoa Jeesuksen kirkkauden täydellisestä valosta taivaassa. Aamen.

1. οὐ δέχεται: Kr. ei ota vastaan, ei hyväksy. Vrt. 1. Kor. 2:14: ”Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla.”
2. ks. Katekismussaarnoja: Kolmas saarna, § 8
3. ruotsalainen virsikirja nro 232, toinen säkeistö: alkutekstissä on lainaus vuoden 1695 ruotsalaisen virsikirjan virrestä 232, toinen säkeistö
4. ks. Katekismussaarnoja: Kolmas saarna, § 8
5. illuminatio intransitiva: lat. valaistuminen itsessään
6. illuminatio transitiva: lat. valaistuminen suhteessa vaikutuksiinsa

Unfortunately this content isn't available in English