Utkast till katekespredikningar, Fjortonde predikan

286

Fjortonde predikan.

Ingången.

§. 1. Sedan jag, välsignade Åhörare! sidst förklarade för eder de trognas helgelse, såsom fuller redlig och alfvarlig, men tillika ofullkomlig, bör jag i dag fägna Guds barn dermed, at den engång skal blifva fullkomlig i de dödas upståndelse och det eviga lifvet, som s. D. Luther säger i sin större Cateches; se början af §. 15. tredje Predikan.22se Predikningar över andra huvudstycket: Tredje katekespredikan, § 15

§. 2. Det samma syftar Apostelen Paulus på, 1 Cor. 13:8,12, så at då tron och hoppet återvända, vänder kärleken, som är hufvudsumman af helgelsen, aldrig åter.23då tron och hoppet återvända, vänder kärleken ... aldrig åter: ”Återvända” här i betydelsen ”förgås, upphöra”. Med tanke på att 1 Kor 13:13 räknar upp tron och hoppet bland det som består kan Chydenius ha missförstått passagen eller tänkt fel. Bland det som förgås nämns i 1 Kor 13:8–12 den profetiska gåvan, tungotalet och kunskapen, medan kärleken däremot aldrig upphör.

§. 3. Det samma bestyrkes vidare af Pauli längtan efter befrielse ifrån denna syndakroppen genom döden Rom. 7:24 och af Joh. visshet derom, at han i de dödas upståndelse skulle blifva Gudi lik, d. ä. återfå fullkomligen det förlorade Guds beläte. 1 Joh. 3:2. som bestod i vishet, helighet och rättfärdighet.

§. 4. Denna fullkomliga helgelse börjas sål. hos de trogne i dödsstunden, Luc. 23:43. hvarest Paradis ofelbart beteknar en fullkomlig befrielse, ej allenast från straffets utan ock syndens onda, hvilket i Cap. 16:22 kallas Abrahams sköte, och fullkomnas i de dödas upståndelse.

§. 5. För at då göra eder, i trogne Guds barn! redan här i jämmerdalen glade i hoppet,287 om denna stora befrielse, muntre i eder vandring til evigheten och tålige i bedröfvelserne, äfven öfver eder egen svaghet Rom. 12:12. vil jag förklara för eder de sista orden i den Apostoliska tron: köttsens upståndelse och evinnerligt lif. Men om de rätt skola fattas, och hvardera grundeligen kännas, kräfja de hvardera sin särskilta afhandling.

§. 6. Men, i säkre verldenes barn! här är något i högsta måtto viktigt, äfven för eder at märka til eder räddning. Sofven då icke bort denna stund, slösen den icke bort på lika sätt, som de många förflutna. Ho vet om icke den kan vara för någon den sista innan döden och evigheten upslukar eder? Välsigna oss och hjelp oss, o Fader vår &c.

Föreställning.

Den dyra läran om de dödas upståndelse. Hvarvid vi 1:o vilje bevisa dess visshet. 2:o Dess beskaffenhet, så långt som deraf kan vara oss uppenbaradt.

I. Delen.

§. 7. Förklarar hvad våre äldre tros bekännare förstå med köttsens upståndelse. Kött betyder i svenskan en slags föda för människor; se D. Luth. större Cateches häröfver. Talesättet är bibliskt 1 Mos. 6:3. Cap. 3:6. &c. hvarest det beteknar människans djupa förderf genom synda-fallet uti allahanda slags288 sinliga begär; men i Joh. 1:14. betyder det en värkelig människa; ty så brukade de Ebreer at kalla människan, för at skilja henne från Andarna, och Nya Testamentets Skribenter hafva i det stället brukat det egenteliga ordet σαρξ ,24gr. sarx, kött och Latinerna derefter ordet caro, som dock efter svänska språkets art bör heta, icke köttsens, utan våra kroppars upståndelse ifrån de döda.

§. 8. Visar vikten af denna vår tros Artikel, af denna sannings natur och inflytande på hela vår lefnad och af 1 Cor. 15:19.251 Cor. 15:19: 1 Kor 15:19 lyder i Karl XII:s bibel (1703) ”Om wij allenast i thetta lifwet hafwe hoppet til Christum / så äre wij uslast ibland alla menniskior.” Den är dock den svåraste för förnuftet at fatta och tro och kräfjer derföre kraftiga bevis.

§. 9. Bevisar at den för en alsmäktig Gud är möjelig och innehåller ingen contradiction.

§. 10. At denna sats hafver själens odödlighet til grund, som är trodd af många visa Hedningar, utan uppenbarelsens ljus och hvaraf de hämtat sig hopp om belöning för dygden.

§. 11. Emedan kroppen är så nära förenad med själen, och har så stor del i människans gärningar, nöje och lidande, så visar sig billigheten, at kroppen äfven bör deltaga i straff och belöning.

§. 12. Men det gör ej tilfyllest at bevisa billigheten af denna hufvud Artikel: dertil fordras en fullkomlig visshet, och den sökes fåfängt annorstädes än uti det uppenbarade ordet. Dan. 12:2. Joh. 5:28,29.289 Ap. G. 24:15. At neka denna sanning är således ej annat, än på en gång neka all uppenbarelse, och blifva et utskum26avskum af Christna, som i gudlöshet vida öfverträffar både Judar och Turkar.

II. Delen.

§. 13. Upståndelsen beskrifves vara et Guds allmakts värk at gifva lif åt våra döda kroppar: hvarvid sedan förklaras, at allena Gud är den, som detta värkar. Rom. 4:17. 2 Cor. 1:9. Fadren Joh. 5:21. 2 Cor. 4:14. Sonen Joh. 6:39. Cap. 11:25. den Heliga Anda Rom. 8:11.

§. 14. Bevisar at alla döda människor både onda och goda, äro de som skola upväckas, Ap. G. 24:15. Matth. 25:32. 1 Cor. 15:22. och få samma kroppar, Hiobs 19:26,27. hvilket aldeles instämmer med Guds lönande rättfärdighet 2 Cor. 5:10. dock de trognas förklarade.

§. 15. Uptager härvid Naturalisternes argumenter27Naturalisternes argumenter: Naturalister förnekar uppenbarelsens och Guds övernaturliga verkningar. om omöjligheten häraf och vederlägger dem af förnuftet och i synnerhet af uppenbarelsen. 1 Cor. 15:35-38.

§. 16. Visar at ehuru upväckelsen ifrån de döda sker af Gud i et ögnablick, höra dock hit efter vårt begrep, fem särskilta förrättningar.

§. 17. Förklarar orsakerna här til, neml. til de trognas: hans kärlek at belöna de trog290ne för det de anammat den af honom dem skänkte Medlaren. Rom. 4:25. til de ogudaktigas: hans rättfärdighet, Jud. Ep. 14,15. 2 Thes. 1:7,8. Se det mästa §. 15: tredje Predikan.28se Predikningar över andra huvudstycket: Tredje katekespredikan, § 15

Tillämpningen.

§. 18. Efter det nu så är, at alle döde måste upstå, huru olycklige äro icke alle ogudaktige, som då skola utom et obeskrifligit själaqval, äfven få sinliga känslor at emottaga helfvetes plågor? Olyklige i som måste vakna, at med samma lemmar umgälla i evighet några få ögnablick af sinliga nöjen! O! at i då vise voren och vänden om til Herran och aldrig mera efter denna dag lämnaden eder krops lemmar til orättfärdighetens vapen.

§. 19. Men huru hugnelig måtte icke denna Artikel förekomma de trogne, när de tänka på sin förestående förlossning; i synnerhet är den alt för tröstelig för alla Jesu rätta korsdragare, som med en Hjob, David, Paulus m. f. tänka på den förlossning och klarhet, som de i de dödas upståndelse hafva at vänta; den är ock upmuntrande för alle rättsinnige strids-män, at här fika efter den oförgängeliga kronan och derföre hafva återhåll ifrån alla kötsliga lustar. 1 Cor. 9:24.

1. se Predikningar över andra huvudstycket: Tredje katekespredikan, § 15
2. då tron och hoppet återvända, vänder kärleken ... aldrig åter: ”Återvända” här i betydelsen ”förgås, upphöra”. Med tanke på att 1 Kor 13:13 räknar upp tron och hoppet bland det som består kan Chydenius ha missförstått passagen eller tänkt fel. Bland det som förgås nämns i 1 Kor 13:8–12 den profetiska gåvan, tungotalet och kunskapen, medan kärleken däremot aldrig upphör.
3. gr. sarx, kött
4. 1 Cor. 15:19: 1 Kor 15:19 lyder i Karl XII:s bibel (1703) ”Om wij allenast i thetta lifwet hafwe hoppet til Christum / så äre wij uslast ibland alla menniskior.”
5. avskum
6. Naturalisternes argumenter: Naturalister förnekar uppenbarelsens och Guds övernaturliga verkningar.
7. se Predikningar över andra huvudstycket: Tredje katekespredikan, § 15

286

Neljästoista saarna

Johdanto

§ 1 Sen jälkeen kun minä, siunatut kuulijat, viimeksi selitin teille, että uskovien pyhitys tosin on rehellinen ja vakava mutta samalla epätäydellinen, niin tänään saan ilahduttaa Jumalan lapsia sillä, että siitä kerran tulee täydellinen kuolleiden ylösnousemuksessa ja ikuisessa elämässä, kuten tohtori Luther sanoo Isossa katekismuksessa. Katso 3. saarna, §:n 15 alku.29ks. Katekismussaarnoja: Kolmas saarna, § 15

§ 2 Samaan viittaa apostoli Paavali 1. Kor. 13:8,12: vaikka usko ja toivo katoavat, niin rakkaus, joka on pyhityksen tärkein asia, ei koskaan katoa.30vaikka usko ja toivo ... ei koskaan katoa: Toisin kuin Chydenius esittää, Paavali kirjoittaa seuraavassa jakeessa 1. Kor. 13:13, että usko, toivo ja rakkaus pysyvät.

§ 3 Samaa vahvistaa edelleen Paavalin kaipuu vapautumiseen tästä syntisestä ruumiista kuolemassa Room. 7:24, samoin kuin Johanneksen varmuus siitä, että hän kuolleiden ylösnousemuksessa tulee Jumalan kaltaiseksi, toisin sanoen, saa täydellisenä takaisin menetetyn Jumalan kaltaisuuden 1. Joh. 3:2, joka koostui viisaudesta, pyhyydestä ja vanhurskaudesta.

§ 4 Tämä täydellinen pyhitys alkaa siten uskovien kohdalla kuoleman hetkellä Luuk. 23:43, jossa paratiisi varmasti tarkoittaa täydellistä vapautusta, ei vain rangaistuksesta vaan myös synnin pahuudesta, mitä Luuk. 16:22 kutsuu Abrahamin huomaksi, ja se täydellistyy kuolleiden ylösnousemuksessa.

§ 5 Jotta tekisin teidät, uskolliset Jumalan lapset, jo täällä murheenlaaksossa toivossa iloisiksi311938/muokattu 287 tämän suuren vapautuksen suhteen, hilpeiksi vaelluksessanne ikuisuuteen ja ahdingossa kestäviksi,321992/muokattu myös oman heikkoutenne suhteen Room. 12:12, niin haluan selittää teille apostolisen uskontunnustuksen viimeiset sanat: ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Mutta jotta ne ymmärrettäisiin oikein, ja kumpikin oikealla tavalla tunnettaisiin, ne molemmat vaativat erillistä käsittelyä.

§ 6 Mutta te varmat maailman lapset, tässä on jotain, jota myös teidän on erittäin tärkeää huomata, oman pelastumisenne vuoksi. Älkää siis nukkuko tätä hetkeä, ja tuhlatko sitä samalla tavoin kuin monia edellisiä. Kuka tietää vaikka se olisi viimeinen hetkenne ennen kuin kuolema ja ikuisuus nielaisevat teidät? Siunaa meitä ja auta meitä, oi Isä meidän jne.

Käsittely

Kallisarvoinen oppi kuolleiden ylösnousemisesta, jossa me 1) haluamme todistaa sen varmuuden, 2) sen luonteen niin pitkälle kuin se on meille voitu ilmoittaa.

I osa

§ 7 Selittää mitä vanhemmat uskomme tunnustajat ymmärsivät lihan ylösnousemisella. Liha tarkoittaa ruotsin kielessä erästä ihmisille tarkoitettua ravintoa, ks. tohtori Lutherin Iso katekismus tästä asiasta. Raamatussa tätä puhetapaa on 1. Moos. 6:3, 1. Moos. 3:6 jne., joissa tämä tarkoittaa ihmisen syvää turmelusta syntiinlankeemuksen seurauksena kaikenlaisissa288 aistillisissa haluissa, mutta kohdassa Joh. 1:14 se tarkoittaa todellista ihmistä, sillä heprealaiset kutsuivat ihmistä tällä tavoin erottaakseen hänet hengistä. Uuden testamentin kirjoittajat käyttävät sen sijasta varsinaista sanaa σαρξ33 kr. sarx, liha ja latinankieliset sen jälkeen sanaa caro, jota ruotsinkielen luonteen mukaisesti ei kuitenkaan tulisi kääntää lihan vaan ruumiidemme ylösnousemukseksi kuolleista.

§ 8 Osoittaa, miten tärkeitä tämä meidän uskonkappaleemme, tämän totuuden luonne, sen vaikutus koko elämäämme ja kohta 1. Kor. 15:19 ovat. Se on kuitenkin järjelle vaikein asia käsittää ja uskoa, ja siksi se vaatii vahvoja todisteita.

§ 9 Todistaa että se on kaikkivaltiaalle Jumalalle mahdollinen eikä sisällä ristiriitaa.

§ 10 Tämän opin perustana on sielun kuolemattomuus, johon monet viisaat pakanat uskovat ilman ilmoituksen valoa ja siitä he ovat saaneet toivonsa hyveen palkitsemisesta.

§ 11 Koska ruumis yhdistyy niin läheisesti sieluun, ja koska sillä on niin suuri osa ihmisten teoissa, iloissa ja kärsimyksessä, niin on kohtuullista, että ruumiin tulee saada osansa myös rangaistuksesta ja palkkiosta.

§ 12 Mutta ei riitä, että todistetaan tämän pääkappaleen kohtuullisuus, lisäksi siihen vaaditaan täydellinen varmuus, ja sitä on turha etsiä muualta kuin ilmoitetusta sanasta Dan. 12:2, Joh. 5:28–29,289 Ap. t. 24:15. Tämän totuuden kieltäminen ei ole mitään muuta kuin että kieltäisi kerralla kaiken ilmoituksen ja siirtyisi kristittyjen pohjasakkaan. Jumalattomuudessaan tällainen ylittäisi sekä juutalaiset että turkkilaiset.

II osa

§ 13 Ylösnousemuksen kuvataan olevan Jumalan kaikkivaltiuden teko, jolla se antaa elämän meidän kuolleisiin ruumiisiimme, minkä jälkeen selitetään, että yksin Jumala saa tämän aikaan. Room. 4:17, 2. Kor. 1:9, Isä Joh. 5:21, 2. Kor. 4:14, Poika Joh. 6:39, Joh. 11:25, Pyhä Henki Room. 8:11.

§ 14 Todistaa, että kaikki kuolleet ihmiset, niin hyvät kuin pahat, tullaan herättämään Ap. t. 24:15, Matt. 25:32, 1. Kor. 15:22 ja he saavat samat ruumiit Job 19:26–27, mikä sopii täysin yhteen Jumalan palkitsevan oikeamielisyyden kanssa 2. Kor. 5:10, kuitenkin niin että uskovien ruumiit on kirkastettu.

§ 15 Esittää tässä naturalistien argumentit,34naturalistien argumentit: Naturalistit kieltävät ilmoituksesta johtuvat ja Jumalan yliluonnollisuuden vaikutukset. että tämä olisi mahdotonta, ja kumoaa ne järjen ja erityisesti ilmoituksen avulla 1. Kor. 15:35–38.

§ 16 Todistaa, että vaikka Jumala herättää kuolleet yhdessä silmänräpäyksessä, niin siihen kuuluu kuitenkin meidän käsityksemme mukaan viisi erillistä toimenpidettä.

§ 17 Selittää syyt tähän. Uskovien ylösnousemuksen peruste on se, että hänen rakkautensa palkitsee uskovat290 siitä, että nämä ovat ottaneet vastaan hänen heille lahjoittamansa Sovittajan Room. 4:25. Jumalattomille peruste on hänen oikeamielisyytensä, Juud. jakeet 14–15, 2. Tess. 1:7–8. Katso kolmas saarna, pääosa § 15:sta.35ks. Katekismussaarnoja: Kolmas saarna, § 15

Sovellutus

§ 18 Koska nyt on niin, että kaikkien kuolleiden tulee nousta ylös, niin kuinka onnettomia ovatkaan kaikki jumalattomat, jotka näin saavat sanoinkuvaamattomien sieluntuskien lisäksi myös aistillisin tuntemuksin kohdata helvetin piinat? Onnettomat te, joiden täytyy samojen ruumiinjäsenten kera sovittaa ikuisuudessa muutamat harvat aistillisten ilojen hetket. Voi, kunpa olisitte viisaat ja kääntyisitte Herran luo ettekä enää koskaan tämän päivän jälkeen jättäisi ruumiinne jäseniä väärämielisyyden aseiksi.

§ 19 Mutta kuinka lohdullisena mahtaakaan tämä kappale näyttäytyä uskoville, kun he ajattelevat edessä olevaa lunastustaan, ja erityisen lohdullinen se on kaikille Kristuksen todellisille ristinkantajille, jotka Jobin, Daavidin ja Paavalin sekä muiden tavoin ajattelevat sitä lunastusta ja kirkkautta joka heillä on kuolleiden ylösnousemuksessa odotettavanaan; se myös rohkaisee kaikkia oikeamielisiä kamppailijoita tavoittelemaan katoamatonta kruunua ja siksi luopumaan kaikista lihallisista haluista 1. Kor. 9:24.

1. ks. Katekismussaarnoja: Kolmas saarna, § 15
2. vaikka usko ja toivo ... ei koskaan katoa: Toisin kuin Chydenius esittää, Paavali kirjoittaa seuraavassa jakeessa 1. Kor. 13:13, että usko, toivo ja rakkaus pysyvät.
3. 1938/muokattu
4. 1992/muokattu
5. kr. sarx, liha
6. naturalistien argumentit: Naturalistit kieltävät ilmoituksesta johtuvat ja Jumalan yliluonnollisuuden vaikutukset.
7. ks. Katekismussaarnoja: Kolmas saarna, § 15

Unfortunately this content isn't available in English