Edellinen jakso: Saarnaluonnoksia: Kahdeksas saarna
Seuraava jakso: Saarnaluonnoksia: Kymmenes saarna
Yhdeksäs saarna
Johdanto
§ 1 Meidän kallis Vapahtajamme Jeesus on varsinaisesti se, joka kuuliaisuudellaan ja kärsimyksellään on hankkinut meille pelastuksen ja autuuden. Hän eikä kukaan muu. Hän opettaa meitä kuin profeetta, miten me pääsemme osallisiksi sovituksesta. Hän ottaa meidät vastaan ja suojelee meitä kuin kuningas.
§ 2 Mutta niin kuin hän itse on toimittanut sovitusvirkansa omassa persoonassaan, niin käyttää hän Pyhää Henkeä hallitakseen muita; sen vuoksi hän poistuessaan näkyvästi läsnäolevana uskoviensa luota antoi heille varman vakuutuksen Pyhän Hengen lähettämisestä, joka hänen puolestaan opettaisi heitä ja johtaisi heitä kaikkeen totuuteen.
§ 3 Tämä Pyhän Hengen johdatus meidän tulee siksi tuntea, ottaa vastaan ja kokea.
§ 4 Pyhän Hengen tärkeimpiä armovaikutuksia on viisi: 1) kutsu, 2) valaistuminen, 3) uudestisyntyminen, 4) vanhurskauttaminen, 5) pyhitys. Jokainen pitää selittää erikseen. Nyt ensin kutsusta.265
Teksti: kolmas uskonkappale.
Käsittely
Kutsun armosta, jonka yhteydessä meidän tulee osoittaa 1) sen välttämättömyys, 2) selittää sen luonne ja 3) kuinka se tulee ottaa vastaan.
I osa
§ 5 Välttämättömyys todistetaan 1) tohtori Lutherin selityksen sanoin: Uskon, etten voi omasta jne. Tässä osoitetaan, että vaelluksemme päämäärä on päästä uskossa Jeesuksen luo ja tulla autuaaksi hänen kauttaan. Mutta siihen me emme itse kykene pääsemään.
§ 6 Kykenemättömyydestämme todistaa edelleen suuri sokeutemme kaikissa hengellisissä asioissa 1. Kor. 2:14. Sokea ei milloinkaan voi seurata tietä, ellei hän kuule jonkun ääntä, joka kulkee hänen edellään ja siten johdattaa häntä tai ottaa häntä kädestä. Tämä sovelletaan syntiseen.
§ 7 Myös meidän tahtomme syvä turmelus todistaa tästä Jer. 17:9, Room. 7:23–24.
§ 8 Tässä annetaan syntisille kehotus, että he eivät lihallisessa varmuudessaan sulkisi korviaan ja sydäntään, vaan mieluummin huolestuneina kuuntelisivat, eivätkö he kuule Jeesuksen ja hänen Henkensä kutsuvaa ääntä luetussa ja saarnatussa sanassa.
II osa
§ 9 Kuvataan kutsua yleisesti monien Pyhän kirjan kohtien pohjalta ja määritellään se niiden avulla.266
§ 10 Selittää, miten kutsu-sanalla on kahtalainen merkitys, suppeammassa merkityksessä se tarkoittaa vain Jumalan pyrkimystä, laajemmassa merkityksessä myös kutsun vastaanottamista, kuten Room. 8:30, mikä selitetään.
§ 11 Osoittaa miten se on 1) välillinen, vaikka se joskus tapahtuu erikoisella tavalla ja aivan odottamattomissa tilanteissa Ap. t. 9:3 jne.
§ 12 2) Vakava.
§ 13 3) Hyvin voimakas.
§ 14 4) Yleinen, mikä kaikki selitetään. 3. saarna, § 6 ja 7.1
III osa
§ 15 Niin voimakas ja vahva kuin tämä kutsu onkin, niin se ei vaikuta minkään suoran kaikkivaltiuden pakolla, vaan riippuu siitä, miten se otetaan vastaan Matt. 22:14, Luuk. 14:18,24.
§ 16 Siihen kuuluu, 1) että emme pakene tilanteita, joissa meitä kutsutaan ja piiloudu kutsujalta Ps. 58:6, Jer. 17:23, Hes. 12:2 vaan olemme siellä missä Jumalan sanaa saarnataan Ap. t. 10:33 ja tutkimme itse Raamattua Joh. 5:39, Ap. t. 17:11.
§ 17 2) Että kuuntelemme ja ajattelemme, emme niin kuin Stefanoksen kuulijat Ap. t. 7:57 vaan niin kuin Lyydia Ap. t. 16:14.267
§ 18 3) Tarkastelemme sitä sydämessämme Luuk. 2:19, Luuk. 11:28.
§ 19 4) Tottelemme kutsua, että ymmärrys valaistuisi 1. Tess. 2:13 ja tahto kokisi todellisen kääntymyksen Ef. 4:1–4.
Sovellutus
§ 20 Esittää kuulijoiden omalletunnolle kysymyksen Jumalan edessä, onko heitä kutsuttu vai ei, ja heidän täytyy vastata siihen kyllä.
§ 21 Asettaa heidät koetteelle, kuinka he ovat ottaneet sen vastaan, ja kutakin kuulijaa tarkastellaan hänen tilansa mukaan.
§ 22 Osoittaa varmoille syntisille2 heidän vaaransa, kehottaa heränneitä antamaan armon johtaa itseään ja rohkaisee uskovia näkemään kutsumuksensa 1. Kor. 1:26, 2. Piet. 1:10–11.
Nionde predikan.
Ingången.
§. 1. Vår dyre Frälsare Jesus är egenteligen den, som genom sin lydnad och lidande förvärfvat oss räddning och salighet. Han och ingen annan. Han lärer oss såsom Prophete, huru vi skole komma til försoningens delaktighet. Han anammar och beskyddar oss som Konung.
§. 2. Men såsom han sjelf förrättat sit försonings Ämbete i egen person, så nyttjar han den Heliga Anda at förvalta de öfriga; han for därföre med sin synliga närvarelse ifrån sina trogne, med viss försäkran om den Heliga Andas sändande, som på hans vägnar skulle lära och leda dem i all sanning.
§. 3. Detta den Heliga Andas ledande måste således af oss kännas, emottagas och ärfaras.
§. 4. Den Helige Andas nådevärkningar äro förnämligast fem. 1:o Kallelsen. 2:o Uplysningen, 3:o Nya födelsen. 4:o Rättfärdiggörelsen, 5:o Helgelsen. Hvardera bör särskilt förklaras. Nu först om kallelsen.265
Texten, Tredje Artikeln.
Föreställning.
Om Kallelsens Nåd, hvarvid vi vilje visa 1:o dess nödvändighet, 2:o förklara dess beskaffenhet, 3:o huru den samma bör emottagas.
I. Delen.
§. 5. Nödvändigheten bevises 1:o af Doct. Lutheri ord i förklaringen: Jag tror at jag icke af mit egit3 &c. Här vises at ändamålet af vår vandel är at genom trona komma til Jesum och blifva salig genom honom. Men dertil kunne vi icke komma af oss sjelfve.
§. 6. Det bevises vidare af vår stora blindhet i alla andeliga mål. 1 Cor. 2:14. En blind kan aldrig följa vägen, om han ej hörer någons röst, som vandrar för honom, och därmed leder honom eller ock tager honom vid handen. Detta lämpas på syndaren.
§. 7. Äfven af vår viljas djupa förderf. Jer. 17:9. Rom. 7:23,24.
§. 8. Deraf gifves förmaning til syndare, at ej i sin kötsliga säkerhet stoppa öron och hjerta til, utan häldre med bekymmer lysna til om de icke höra Jesu och hans Andas kallande röst i det lästa eller predikade ordet.
II. Delen.
§. 9. Beskrifves kallelsen i gemen af åtskilliga den heliga Skrifts talesätt, och i anledning af dem definieras.266
§. 10. Förklarar huru ordet kalla tages i tveggehanda bemärkelse, neml. inskränktare, så at därmed allenast beteknas Guds bemödande, eller vidsträktare, då det äfven innefattar sjelfva anammandet af kallelsen, såsom Rom. 8:30. hvilket förklaras.
§. 11. Visar huru den samma är 1:o medelbarlig, fast den stundom sker på et besynnerligt sätt och vid aldeles oväntade tilfällen. Ap. G. 9:3. &c.
§. 12. 2:o Alfvarlig.
§. 13. 3:o Ganska kraftig.
§. 14. 4:o Allmännelig, hvilket alt utföres. Predikan 3:dje §. §. 6. 7.4
III. Delen.
§. 15. Så kraftig och alfvarlig som denna kallelsen är, så värkar den dock icke genom något allmakts tvång, utan ankommer det därpå huru den emottages. Matth. 22:14. Luc. 14:18,24.
§. 16. Därtil hörer 1:o at vi icke fly för de tilfällen då vi varda bjudne, och gömme oss för bjudaren. Ps. 58:6. Jer. 17:23. Hes. 12:2. utan infinne oss där Guds ord predikas. Ap. G. 10:33. och ransake sjelfve i Skrifterna. Joh. 5:39. Ap. G. 17:11.
§. 17. 2:o At vi låne våra öron och eftertanka, icke som Stephani Åhörare. Ap. G. 7:57. utan som Lydia Cap. 16:14.267
§. 18. 3:o Betrakta den i vårt hjerta. Luc. 2:19. Cap. 11:28.
§. 19. 4:o Lyda kallelsen til uplysning i förståndet. 1 Thes. 2:13. och en san omvändelse i viljan. Eph. 4:1,2,3,4.
Tillämpning.
§. 20. Föreställer en fråga på åhörarenas samvete inför Gud, om de blifvit kallade eller icke? den de måste besvara med ja.
§. 21. Anställer en pröfning huru de anammat den samma och granskas efter åhörarens olika tilstånd.
§. 22. Visar äfventyret för säkre, förmanar upväkte at låta nåden leda sig, och upmuntrar de trogne at se på sin kallelse. 1 Cor. 1:26. 2 Pet. 1:10,11.
Yhdeksäs saarna
Johdanto
§ 1 Meidän kallis Vapahtajamme Jeesus on varsinaisesti se, joka kuuliaisuudellaan ja kärsimyksellään on hankkinut meille pelastuksen ja autuuden. Hän eikä kukaan muu. Hän opettaa meitä kuin profeetta, miten me pääsemme osallisiksi sovituksesta. Hän ottaa meidät vastaan ja suojelee meitä kuin kuningas.
§ 2 Mutta niin kuin hän itse on toimittanut sovitusvirkansa omassa persoonassaan, niin käyttää hän Pyhää Henkeä hallitakseen muita; sen vuoksi hän poistuessaan näkyvästi läsnäolevana uskoviensa luota antoi heille varman vakuutuksen Pyhän Hengen lähettämisestä, joka hänen puolestaan opettaisi heitä ja johtaisi heitä kaikkeen totuuteen.
§ 3 Tämä Pyhän Hengen johdatus meidän tulee siksi tuntea, ottaa vastaan ja kokea.
§ 4 Pyhän Hengen tärkeimpiä armovaikutuksia on viisi: 1) kutsu, 2) valaistuminen, 3) uudestisyntyminen, 4) vanhurskauttaminen, 5) pyhitys. Jokainen pitää selittää erikseen. Nyt ensin kutsusta.265
Teksti: kolmas uskonkappale.
Käsittely
Kutsun armosta, jonka yhteydessä meidän tulee osoittaa 1) sen välttämättömyys, 2) selittää sen luonne ja 3) kuinka se tulee ottaa vastaan.
I osa
§ 5 Välttämättömyys todistetaan 1) tohtori Lutherin selityksen sanoin: Uskon, etten voi omasta jne. Tässä osoitetaan, että vaelluksemme päämäärä on päästä uskossa Jeesuksen luo ja tulla autuaaksi hänen kauttaan. Mutta siihen me emme itse kykene pääsemään.
§ 6 Kykenemättömyydestämme todistaa edelleen suuri sokeutemme kaikissa hengellisissä asioissa 1. Kor. 2:14. Sokea ei milloinkaan voi seurata tietä, ellei hän kuule jonkun ääntä, joka kulkee hänen edellään ja siten johdattaa häntä tai ottaa häntä kädestä. Tämä sovelletaan syntiseen.
§ 7 Myös meidän tahtomme syvä turmelus todistaa tästä Jer. 17:9, Room. 7:23–24.
§ 8 Tässä annetaan syntisille kehotus, että he eivät lihallisessa varmuudessaan sulkisi korviaan ja sydäntään, vaan mieluummin huolestuneina kuuntelisivat, eivätkö he kuule Jeesuksen ja hänen Henkensä kutsuvaa ääntä luetussa ja saarnatussa sanassa.
II osa
§ 9 Kuvataan kutsua yleisesti monien Pyhän kirjan kohtien pohjalta ja määritellään se niiden avulla.266
§ 10 Selittää, miten kutsu-sanalla on kahtalainen merkitys, suppeammassa merkityksessä se tarkoittaa vain Jumalan pyrkimystä, laajemmassa merkityksessä myös kutsun vastaanottamista, kuten Room. 8:30, mikä selitetään.
§ 11 Osoittaa miten se on 1) välillinen, vaikka se joskus tapahtuu erikoisella tavalla ja aivan odottamattomissa tilanteissa Ap. t. 9:3 jne.
§ 12 2) Vakava.
§ 13 3) Hyvin voimakas.
§ 14 4) Yleinen, mikä kaikki selitetään. 3. saarna, § 6 ja 7.5
III osa
§ 15 Niin voimakas ja vahva kuin tämä kutsu onkin, niin se ei vaikuta minkään suoran kaikkivaltiuden pakolla, vaan riippuu siitä, miten se otetaan vastaan Matt. 22:14, Luuk. 14:18,24.
§ 16 Siihen kuuluu, 1) että emme pakene tilanteita, joissa meitä kutsutaan ja piiloudu kutsujalta Ps. 58:6, Jer. 17:23, Hes. 12:2 vaan olemme siellä missä Jumalan sanaa saarnataan Ap. t. 10:33 ja tutkimme itse Raamattua Joh. 5:39, Ap. t. 17:11.
§ 17 2) Että kuuntelemme ja ajattelemme, emme niin kuin Stefanoksen kuulijat Ap. t. 7:57 vaan niin kuin Lyydia Ap. t. 16:14.267
§ 18 3) Tarkastelemme sitä sydämessämme Luuk. 2:19, Luuk. 11:28.
§ 19 4) Tottelemme kutsua, että ymmärrys valaistuisi 1. Tess. 2:13 ja tahto kokisi todellisen kääntymyksen Ef. 4:1–4.
Sovellutus
§ 20 Esittää kuulijoiden omalletunnolle kysymyksen Jumalan edessä, onko heitä kutsuttu vai ei, ja heidän täytyy vastata siihen kyllä.
§ 21 Asettaa heidät koetteelle, kuinka he ovat ottaneet sen vastaan, ja kutakin kuulijaa tarkastellaan hänen tilansa mukaan.
§ 22 Osoittaa varmoille syntisille6 heidän vaaransa, kehottaa heränneitä antamaan armon johtaa itseään ja rohkaisee uskovia näkemään kutsumuksensa 1. Kor. 1:26, 2. Piet. 1:10–11.
Unfortunately this content isn't available in English
Nionde predikan.
Ingången.
§. 1. Vår dyre Frälsare Jesus är egenteligen den, som genom sin lydnad och lidande förvärfvat oss räddning och salighet. Han och ingen annan. Han lärer oss såsom Prophete, huru vi skole komma til försoningens delaktighet. Han anammar och beskyddar oss som Konung.
§. 2. Men såsom han sjelf förrättat sit försonings Ämbete i egen person, så nyttjar han den Heliga Anda at förvalta de öfriga; han for därföre med sin synliga närvarelse ifrån sina trogne, med viss försäkran om den Heliga Andas sändande, som på hans vägnar skulle lära och leda dem i all sanning.
§. 3. Detta den Heliga Andas ledande måste således af oss kännas, emottagas och ärfaras.
§. 4. Den Helige Andas nådevärkningar äro förnämligast fem. 1:o Kallelsen. 2:o Uplysningen, 3:o Nya födelsen. 4:o Rättfärdiggörelsen, 5:o Helgelsen. Hvardera bör särskilt förklaras. Nu först om kallelsen.265
Texten, Tredje Artikeln.
Föreställning.
Om Kallelsens Nåd, hvarvid vi vilje visa 1:o dess nödvändighet, 2:o förklara dess beskaffenhet, 3:o huru den samma bör emottagas.
I. Delen.
§. 5. Nödvändigheten bevises 1:o af Doct. Lutheri ord i förklaringen: Jag tror at jag icke af mit egit7 &c. Här vises at ändamålet af vår vandel är at genom trona komma til Jesum och blifva salig genom honom. Men dertil kunne vi icke komma af oss sjelfve.
§. 6. Det bevises vidare af vår stora blindhet i alla andeliga mål. 1 Cor. 2:14. En blind kan aldrig följa vägen, om han ej hörer någons röst, som vandrar för honom, och därmed leder honom eller ock tager honom vid handen. Detta lämpas på syndaren.
§. 7. Äfven af vår viljas djupa förderf. Jer. 17:9. Rom. 7:23,24.
§. 8. Deraf gifves förmaning til syndare, at ej i sin kötsliga säkerhet stoppa öron och hjerta til, utan häldre med bekymmer lysna til om de icke höra Jesu och hans Andas kallande röst i det lästa eller predikade ordet.
II. Delen.
§. 9. Beskrifves kallelsen i gemen af åtskilliga den heliga Skrifts talesätt, och i anledning af dem definieras.266
§. 10. Förklarar huru ordet kalla tages i tveggehanda bemärkelse, neml. inskränktare, så at därmed allenast beteknas Guds bemödande, eller vidsträktare, då det äfven innefattar sjelfva anammandet af kallelsen, såsom Rom. 8:30. hvilket förklaras.
§. 11. Visar huru den samma är 1:o medelbarlig, fast den stundom sker på et besynnerligt sätt och vid aldeles oväntade tilfällen. Ap. G. 9:3. &c.
§. 12. 2:o Alfvarlig.
§. 13. 3:o Ganska kraftig.
§. 14. 4:o Allmännelig, hvilket alt utföres. Predikan 3:dje §. §. 6. 7.8
III. Delen.
§. 15. Så kraftig och alfvarlig som denna kallelsen är, så värkar den dock icke genom något allmakts tvång, utan ankommer det därpå huru den emottages. Matth. 22:14. Luc. 14:18,24.
§. 16. Därtil hörer 1:o at vi icke fly för de tilfällen då vi varda bjudne, och gömme oss för bjudaren. Ps. 58:6. Jer. 17:23. Hes. 12:2. utan infinne oss där Guds ord predikas. Ap. G. 10:33. och ransake sjelfve i Skrifterna. Joh. 5:39. Ap. G. 17:11.
§. 17. 2:o At vi låne våra öron och eftertanka, icke som Stephani Åhörare. Ap. G. 7:57. utan som Lydia Cap. 16:14.267
§. 18. 3:o Betrakta den i vårt hjerta. Luc. 2:19. Cap. 11:28.
§. 19. 4:o Lyda kallelsen til uplysning i förståndet. 1 Thes. 2:13. och en san omvändelse i viljan. Eph. 4:1,2,3,4.
Tillämpning.
§. 20. Föreställer en fråga på åhörarenas samvete inför Gud, om de blifvit kallade eller icke? den de måste besvara med ja.
§. 21. Anställer en pröfning huru de anammat den samma och granskas efter åhörarens olika tilstånd.
§. 22. Visar äfventyret för säkre, förmanar upväkte at låta nåden leda sig, och upmuntrar de trogne at se på sin kallelse. 1 Cor. 1:26. 2 Pet. 1:10,11.
Yhdeksäs saarna
Johdanto
§ 1 Meidän kallis Vapahtajamme Jeesus on varsinaisesti se, joka kuuliaisuudellaan ja kärsimyksellään on hankkinut meille pelastuksen ja autuuden. Hän eikä kukaan muu. Hän opettaa meitä kuin profeetta, miten me pääsemme osallisiksi sovituksesta. Hän ottaa meidät vastaan ja suojelee meitä kuin kuningas.
§ 2 Mutta niin kuin hän itse on toimittanut sovitusvirkansa omassa persoonassaan, niin käyttää hän Pyhää Henkeä hallitakseen muita; sen vuoksi hän poistuessaan näkyvästi läsnäolevana uskoviensa luota antoi heille varman vakuutuksen Pyhän Hengen lähettämisestä, joka hänen puolestaan opettaisi heitä ja johtaisi heitä kaikkeen totuuteen.
§ 3 Tämä Pyhän Hengen johdatus meidän tulee siksi tuntea, ottaa vastaan ja kokea.
§ 4 Pyhän Hengen tärkeimpiä armovaikutuksia on viisi: 1) kutsu, 2) valaistuminen, 3) uudestisyntyminen, 4) vanhurskauttaminen, 5) pyhitys. Jokainen pitää selittää erikseen. Nyt ensin kutsusta.265
Teksti: kolmas uskonkappale.
Käsittely
Kutsun armosta, jonka yhteydessä meidän tulee osoittaa 1) sen välttämättömyys, 2) selittää sen luonne ja 3) kuinka se tulee ottaa vastaan.
I osa
§ 5 Välttämättömyys todistetaan 1) tohtori Lutherin selityksen sanoin: Uskon, etten voi omasta jne. Tässä osoitetaan, että vaelluksemme päämäärä on päästä uskossa Jeesuksen luo ja tulla autuaaksi hänen kauttaan. Mutta siihen me emme itse kykene pääsemään.
§ 6 Kykenemättömyydestämme todistaa edelleen suuri sokeutemme kaikissa hengellisissä asioissa 1. Kor. 2:14. Sokea ei milloinkaan voi seurata tietä, ellei hän kuule jonkun ääntä, joka kulkee hänen edellään ja siten johdattaa häntä tai ottaa häntä kädestä. Tämä sovelletaan syntiseen.
§ 7 Myös meidän tahtomme syvä turmelus todistaa tästä Jer. 17:9, Room. 7:23–24.
§ 8 Tässä annetaan syntisille kehotus, että he eivät lihallisessa varmuudessaan sulkisi korviaan ja sydäntään, vaan mieluummin huolestuneina kuuntelisivat, eivätkö he kuule Jeesuksen ja hänen Henkensä kutsuvaa ääntä luetussa ja saarnatussa sanassa.
II osa
§ 9 Kuvataan kutsua yleisesti monien Pyhän kirjan kohtien pohjalta ja määritellään se niiden avulla.266
§ 10 Selittää, miten kutsu-sanalla on kahtalainen merkitys, suppeammassa merkityksessä se tarkoittaa vain Jumalan pyrkimystä, laajemmassa merkityksessä myös kutsun vastaanottamista, kuten Room. 8:30, mikä selitetään.
§ 11 Osoittaa miten se on 1) välillinen, vaikka se joskus tapahtuu erikoisella tavalla ja aivan odottamattomissa tilanteissa Ap. t. 9:3 jne.
§ 12 2) Vakava.
§ 13 3) Hyvin voimakas.
§ 14 4) Yleinen, mikä kaikki selitetään. 3. saarna, § 6 ja 7.9
III osa
§ 15 Niin voimakas ja vahva kuin tämä kutsu onkin, niin se ei vaikuta minkään suoran kaikkivaltiuden pakolla, vaan riippuu siitä, miten se otetaan vastaan Matt. 22:14, Luuk. 14:18,24.
§ 16 Siihen kuuluu, 1) että emme pakene tilanteita, joissa meitä kutsutaan ja piiloudu kutsujalta Ps. 58:6, Jer. 17:23, Hes. 12:2 vaan olemme siellä missä Jumalan sanaa saarnataan Ap. t. 10:33 ja tutkimme itse Raamattua Joh. 5:39, Ap. t. 17:11.
§ 17 2) Että kuuntelemme ja ajattelemme, emme niin kuin Stefanoksen kuulijat Ap. t. 7:57 vaan niin kuin Lyydia Ap. t. 16:14.267
§ 18 3) Tarkastelemme sitä sydämessämme Luuk. 2:19, Luuk. 11:28.
§ 19 4) Tottelemme kutsua, että ymmärrys valaistuisi 1. Tess. 2:13 ja tahto kokisi todellisen kääntymyksen Ef. 4:1–4.
Sovellutus
§ 20 Esittää kuulijoiden omalletunnolle kysymyksen Jumalan edessä, onko heitä kutsuttu vai ei, ja heidän täytyy vastata siihen kyllä.
§ 21 Asettaa heidät koetteelle, kuinka he ovat ottaneet sen vastaan, ja kutakin kuulijaa tarkastellaan hänen tilansa mukaan.
§ 22 Osoittaa varmoille syntisille10 heidän vaaransa, kehottaa heränneitä antamaan armon johtaa itseään ja rohkaisee uskovia näkemään kutsumuksensa 1. Kor. 1:26, 2. Piet. 1:10–11.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Saarnaluonnoksia: Kahdeksas saarna
Seuraava jakso: Saarnaluonnoksia: Kymmenes saarna
paikat:
Henkilöt: Stefanos
Raamatunkohdat:
Aiheet: