Edellinen jakso: Saarnaluonnoksia: Ensimmäinen saarna
Seuraava jakso: Saarnaluonnoksia: Kolmas saarna
Ensimmäinen saarna
Valmistelu
§ 1 Pelkkä järki osoittaa, että tämän maailman ei voi käsittää olleen olemassa ikuisesti. § 19.1
§ 2 Järki ei myöskään pysty osoittamaan mitään näkyvää asiaa maailmassa, joka voisi jollain tapaa olla vaikuttava syy sen olemassaoloon. Katso § 9.2
§ 3 Siksi myös maailmalliset viisaat ovat olleet tämän asian kanssa eksyksissä, eivätkä heidän hienot ja syvämietteiset keksintönsä ole ilman ilmoitusta kyenneet selittämään maailman alkuperää.
§ 4 Pyhä kirja sen sijaan antaa tästä lyhyen ja selkeän kuvauksen ja osoittaa sen olevan näkymättömän Jumalan viisauden, kaikkivaltiuden ja hyvyyden vaikutusta, ja että tämä Mestari ylläpitää ja ohjaa maailmaa. Mikään muu kirja ei ole tähän pystynyt. Katso § 20.3243
§ 5 Myös me olemme hänen kättensä työtä ja elämme hänen huolenpidostaan, ja siksi meidän pitää tuntea hänen tekonsa edistääksemme omaa onnellisuuttamme ja ylistääksemme hyväntekijäämme.
Käsittely
Tarkastelkaamme tänään luomisen hyviä tekoja. 1) Mitä ne ovat? 2) Mihin ne meitä velvoittavat?
I osa
§ 6 Luther laskee tähän kuuluviksi neljä hyvää tekoa (§ 184), joista luominen on ensimmäinen, joka määritellään ja todistetaan Jumalan tekemäksi. § 19.5
§ 7 Todistaa, että Jumala loi tyhjästä. § 20.6
§ 8 Osoittaa ajankohdan, jolloin Jumala loi, kuinka pitkän ajan se vei ja missä järjestyksessä se tapahtui. § 20.
§ 9 Mitä Jumala loi? Näkyvät ja näkymättömät asiat, aineelliset kappaleet ja henget. § 20.
§ 10 Ihmisen luomisesta erityisesti. § 21.7
§ 11 Ihmisen luomisesta Jumalan kuvaksi. § 22.8
§ 12 Jumalan tarkoituksesta maailman luomisessa, nimittäin Hänen nimensä kunnia luotujen olentojen onnellisuutta edistämällä. § 23.9
§ 13 Toinen luomisen hyvä teko on ylläpitäminen. Se on Jumalan viisauden, hyvyyden ja kaikkivaltiuden teko, jonka kautta luodut oliot jatkavat olemassaoloaan. Matt. 6:26–32,244 Kol. 6:17. § 24.10 Ei ainoastaan yleisesti, vaan myös erityisesti. Ap. t. 17:28.
§ 14 Kolmas luomisen hyvä teko on Jumalan kaitselmus eli isällinen huolenpito luoduistaan, josta todistaa niin järki kuin ilmestyskin. § 25.11
§ 15 Määrittelee Jumalan kaitselmuksen. § 26.12
§ 16 Selittää, että ratione objectorum on generalis, specialis & specialissima.13 § 27.14
§ 17 Selvittää edelleen Kaitselmuksen ja pahan suhdetta. § 28.15
§ 18 Tähän kuuluu myös neljäs luomisen hyvä työ, jonka muodostaa Jumalan armollinen turva uskovilleen. Sen voidaan erityisesti selittää olevan lohduksi Jumalan lapsille. § 29.16
II osa
§ 19 Ensimmäinen velvollisuutemme on kiittää ja ylistää näitä Jumalan ihmeitä 1) tarkastelemalla niitä ahkerasti, 2) tekemällä Jumalan töistä johtopäätöksiä hänen kunniakkaasta ja armollisesta hallinnostaan ja 3) julistamalla kunnioittaen Herran ihmeitä myös toisille ihmisille. § 33.17
§ 20 Toinen asia, joka Jumalalle kuuluu osoittaa, on sydämellinen kiitollisuus. Ks. § 34.18
§ 21 Kolmas velvollisuus on palvella ja totella häntä. Ks. § 35.19
§ 22 Tämän tottelemisen tulee olla 1) sydämellistä, 2) halukasta, 3) kohdistua rajoittamattomasti kaikkiin Jumalan käskyihin ja 4) olla jatkuvaa. § 35.245
Sovellutus
§ 23 Kuulijoita muistutetaan, kuinka monista ja suurista luomisen hyvistä töistä olemme nauttineet yhteisesti ja itse kukin meistä erikseen.
§ 24 Koettelee kuulijoita, kuinka itse kukin puolestaan on noudattanut velvollisuuksiaan Jumalaa kohtaan.
§ 25 Valittaa sitä tunteettomuutta, jota useimmissa on, koska he ovat tehneet itselleen muita jumalia.
§ 26 Koettaa saada kuulijoihin enemmän kiitollisuutta, kunnioitusta ja kuuliaisuutta.
§ 27 Rohkaisee uskovia pelottomuuteen ja rohkeuteen Jumalan johdatuksessa kaikenlaisten ankarien koettelemusten kohdatessa.
Andra predikan.
Förberedelse.
§. 1. Blotta förnuftet visar oss, at denna verlden ej kan begripas hafva varit af evighet: §. 19.20
§. 2. Vi känne icke heller af förnuftet något synbart i verlden, som kunde vara någon värkande orsak til dess varelse; se §. 9.21
§. 3. Derföre hafva ock de verldslige vise i denna delen famlat i mörker och med alla sina fina och djupsinniga påfund ej varit i stånd at utom uppenbarelsen beskrifva verldens uphof.
§. 4. Men den Heliga Skrift gifver oss et kort och tydeligt begrep härom, och gör den til en värkan af den osynliga Gudens visdom, allmakt och godhet, och at den underhålles och styres af samma Mästare. Ingen annan bok har varit i stånd at göra det. Se §. 20.22243
§. 5. Vi äre ock hans händers värk och lefve af hans försorg, som derföre böre känna hans värkningar til befrämjande af vår egen lycksalighet och vår välgörares Lof.
Föreställning.
Lät oss då betrakta i dag Skapelsens Välgärningar 1:o Hvilka de äro? 2:o Hvad de förbinda oss till?
I. Delen.
§. 6. Hit räknar Lutherus 4 välgärningar §. 18.23 bland hvilka Skapelsen är den Första, som definieras och bevises vara förrättad af Gud §. 19.24
§. 7. Bevisar, at Gud skapat af intet §. 20.25
§. 8. Förklarar tiden när Gud skapade, och huru länge, samt i hvad ordning. §. 20.
§. 9. Hvad Gud skapat? Synliga och osynliga ting, kroppar och andar. §. 20.
§. 10. Om människans skapelse i synnerhet. §. 21.26
§. 11. Om det medskapade Guds beläte. §. 22.27
§. 12. Om Guds ändamål med verldenes skapelse, neml. Sit Namns ära genom Creaturens Lycksalighets befrämjande. §. 23.28
§. 13. Den andra Skapelsens välgärning är uppehållelsen. Den är et Guds vishets, godhets och allmakts värk, hvarigenom de Skapade tingen fortsätta sin varelse. Matth. 6:26–24432. Coll. 6:17. §. 24.29 icke allenast igemen, utan ock i synnerhet. Ap. G. 17:28.
§. 14. Den Tredje Skapelsens välgärning är Guds Försyn eller Faderliga försorg för sina Creatur, hvilken bevises så väl af förnuftet, som uppenbarelsen. §. 25.30
§. 15. Definierar Guds Försyn. §. 26.31
§. 16. Förklarar huru den ratione objectorum är Generalis, Specialis & Specialissima.32 §. 27.33
§. 17. Utreder vidare huru Försynen förhåller sig vid det onda. §. 28.34
§. 18. Hit hörer ock den Fjerde Skapelsens välgärning, som består uti Guds nådiga beskärm35 öfver de trogna, som särskilt kan Guds barn til tröst förklaras. §. 29.36
II. Delen.
§. 19. Vår första skyldighet är at lofva och beprisa dessa Guds under, 1:o genom et flitigt betraktande af dem, 2:o at af Guds värk göra slutsatser til hans äre-rika och nådiga regering 3:o at äfven med vördnad förkunna Herrans under för andra människor. §. 33.37
§. 20. Det andra, som Gud tilkommer är en hjertelig tacksäjelse, se §. 34.38
§. 21. Den tredje skyldigheten är at tjena och lyda honom, se §. 35.39
§. 22. Denna lydnad bör 1:o vara hjertelig, 2:o villig, 3:o oinskränkt til alla Guds bud. 4:o Beständig. §. 35.245
Tillämpning.
§. 23. Åhörarena ärindras, huru många och stora Skapelsens välgärningar vi åtnjutit i gemen och hvar och en af oss i synnerhet.
§. 24. Anställer pröfning, huru hvar och en däremot efterkommit sina förbindelser emot Gud.
§. 25. Beklagar den känslolöshet, som finnes hos de flästa; emedan de gjordt sig andra Gudar.
§. 26. Söker at förmå Åhörarena til mera ärkänsla, vördnad och lydnad.
§. 27. Upmuntrar de trogna til frimodighet och tröst, genom Guds Försyn under alla slags vidrigheter.
Ensimmäinen saarna
Valmistelu
§ 1 Pelkkä järki osoittaa, että tämän maailman ei voi käsittää olleen olemassa ikuisesti. § 19.40
§ 2 Järki ei myöskään pysty osoittamaan mitään näkyvää asiaa maailmassa, joka voisi jollain tapaa olla vaikuttava syy sen olemassaoloon. Katso § 9.41
§ 3 Siksi myös maailmalliset viisaat ovat olleet tämän asian kanssa eksyksissä, eivätkä heidän hienot ja syvämietteiset keksintönsä ole ilman ilmoitusta kyenneet selittämään maailman alkuperää.
§ 4 Pyhä kirja sen sijaan antaa tästä lyhyen ja selkeän kuvauksen ja osoittaa sen olevan näkymättömän Jumalan viisauden, kaikkivaltiuden ja hyvyyden vaikutusta, ja että tämä Mestari ylläpitää ja ohjaa maailmaa. Mikään muu kirja ei ole tähän pystynyt. Katso § 20.42243
§ 5 Myös me olemme hänen kättensä työtä ja elämme hänen huolenpidostaan, ja siksi meidän pitää tuntea hänen tekonsa edistääksemme omaa onnellisuuttamme ja ylistääksemme hyväntekijäämme.
Käsittely
Tarkastelkaamme tänään luomisen hyviä tekoja. 1) Mitä ne ovat? 2) Mihin ne meitä velvoittavat?
I osa
§ 6 Luther laskee tähän kuuluviksi neljä hyvää tekoa (§ 1843), joista luominen on ensimmäinen, joka määritellään ja todistetaan Jumalan tekemäksi. § 19.44
§ 7 Todistaa, että Jumala loi tyhjästä. § 20.45
§ 8 Osoittaa ajankohdan, jolloin Jumala loi, kuinka pitkän ajan se vei ja missä järjestyksessä se tapahtui. § 20.
§ 9 Mitä Jumala loi? Näkyvät ja näkymättömät asiat, aineelliset kappaleet ja henget. § 20.
§ 10 Ihmisen luomisesta erityisesti. § 21.46
§ 11 Ihmisen luomisesta Jumalan kuvaksi. § 22.47
§ 12 Jumalan tarkoituksesta maailman luomisessa, nimittäin Hänen nimensä kunnia luotujen olentojen onnellisuutta edistämällä. § 23.48
§ 13 Toinen luomisen hyvä teko on ylläpitäminen. Se on Jumalan viisauden, hyvyyden ja kaikkivaltiuden teko, jonka kautta luodut oliot jatkavat olemassaoloaan. Matt. 6:26–32,244 Kol. 6:17. § 24.49 Ei ainoastaan yleisesti, vaan myös erityisesti. Ap. t. 17:28.
§ 14 Kolmas luomisen hyvä teko on Jumalan kaitselmus eli isällinen huolenpito luoduistaan, josta todistaa niin järki kuin ilmestyskin. § 25.50
§ 15 Määrittelee Jumalan kaitselmuksen. § 26.51
§ 16 Selittää, että ratione objectorum on generalis, specialis & specialissima.52 § 27.53
§ 17 Selvittää edelleen Kaitselmuksen ja pahan suhdetta. § 28.54
§ 18 Tähän kuuluu myös neljäs luomisen hyvä työ, jonka muodostaa Jumalan armollinen turva uskovilleen. Sen voidaan erityisesti selittää olevan lohduksi Jumalan lapsille. § 29.55
II osa
§ 19 Ensimmäinen velvollisuutemme on kiittää ja ylistää näitä Jumalan ihmeitä 1) tarkastelemalla niitä ahkerasti, 2) tekemällä Jumalan töistä johtopäätöksiä hänen kunniakkaasta ja armollisesta hallinnostaan ja 3) julistamalla kunnioittaen Herran ihmeitä myös toisille ihmisille. § 33.56
§ 20 Toinen asia, joka Jumalalle kuuluu osoittaa, on sydämellinen kiitollisuus. Ks. § 34.57
§ 21 Kolmas velvollisuus on palvella ja totella häntä. Ks. § 35.58
§ 22 Tämän tottelemisen tulee olla 1) sydämellistä, 2) halukasta, 3) kohdistua rajoittamattomasti kaikkiin Jumalan käskyihin ja 4) olla jatkuvaa. § 35.245
Sovellutus
§ 23 Kuulijoita muistutetaan, kuinka monista ja suurista luomisen hyvistä töistä olemme nauttineet yhteisesti ja itse kukin meistä erikseen.
§ 24 Koettelee kuulijoita, kuinka itse kukin puolestaan on noudattanut velvollisuuksiaan Jumalaa kohtaan.
§ 25 Valittaa sitä tunteettomuutta, jota useimmissa on, koska he ovat tehneet itselleen muita jumalia.
§ 26 Koettaa saada kuulijoihin enemmän kiitollisuutta, kunnioitusta ja kuuliaisuutta.
§ 27 Rohkaisee uskovia pelottomuuteen ja rohkeuteen Jumalan johdatuksessa kaikenlaisten ankarien koettelemusten kohdatessa.
Unfortunately this content isn't available in English
Andra predikan.
Förberedelse.
§. 1. Blotta förnuftet visar oss, at denna verlden ej kan begripas hafva varit af evighet: §. 19.59
§. 2. Vi känne icke heller af förnuftet något synbart i verlden, som kunde vara någon värkande orsak til dess varelse; se §. 9.60
§. 3. Derföre hafva ock de verldslige vise i denna delen famlat i mörker och med alla sina fina och djupsinniga påfund ej varit i stånd at utom uppenbarelsen beskrifva verldens uphof.
§. 4. Men den Heliga Skrift gifver oss et kort och tydeligt begrep härom, och gör den til en värkan af den osynliga Gudens visdom, allmakt och godhet, och at den underhålles och styres af samma Mästare. Ingen annan bok har varit i stånd at göra det. Se §. 20.61243
§. 5. Vi äre ock hans händers värk och lefve af hans försorg, som derföre böre känna hans värkningar til befrämjande af vår egen lycksalighet och vår välgörares Lof.
Föreställning.
Lät oss då betrakta i dag Skapelsens Välgärningar 1:o Hvilka de äro? 2:o Hvad de förbinda oss till?
I. Delen.
§. 6. Hit räknar Lutherus 4 välgärningar §. 18.62 bland hvilka Skapelsen är den Första, som definieras och bevises vara förrättad af Gud §. 19.63
§. 7. Bevisar, at Gud skapat af intet §. 20.64
§. 8. Förklarar tiden när Gud skapade, och huru länge, samt i hvad ordning. §. 20.
§. 9. Hvad Gud skapat? Synliga och osynliga ting, kroppar och andar. §. 20.
§. 10. Om människans skapelse i synnerhet. §. 21.65
§. 11. Om det medskapade Guds beläte. §. 22.66
§. 12. Om Guds ändamål med verldenes skapelse, neml. Sit Namns ära genom Creaturens Lycksalighets befrämjande. §. 23.67
§. 13. Den andra Skapelsens välgärning är uppehållelsen. Den är et Guds vishets, godhets och allmakts värk, hvarigenom de Skapade tingen fortsätta sin varelse. Matth. 6:26–24432. Coll. 6:17. §. 24.68 icke allenast igemen, utan ock i synnerhet. Ap. G. 17:28.
§. 14. Den Tredje Skapelsens välgärning är Guds Försyn eller Faderliga försorg för sina Creatur, hvilken bevises så väl af förnuftet, som uppenbarelsen. §. 25.69
§. 15. Definierar Guds Försyn. §. 26.70
§. 16. Förklarar huru den ratione objectorum är Generalis, Specialis & Specialissima.71 §. 27.72
§. 17. Utreder vidare huru Försynen förhåller sig vid det onda. §. 28.73
§. 18. Hit hörer ock den Fjerde Skapelsens välgärning, som består uti Guds nådiga beskärm74 öfver de trogna, som särskilt kan Guds barn til tröst förklaras. §. 29.75
II. Delen.
§. 19. Vår första skyldighet är at lofva och beprisa dessa Guds under, 1:o genom et flitigt betraktande af dem, 2:o at af Guds värk göra slutsatser til hans äre-rika och nådiga regering 3:o at äfven med vördnad förkunna Herrans under för andra människor. §. 33.76
§. 20. Det andra, som Gud tilkommer är en hjertelig tacksäjelse, se §. 34.77
§. 21. Den tredje skyldigheten är at tjena och lyda honom, se §. 35.78
§. 22. Denna lydnad bör 1:o vara hjertelig, 2:o villig, 3:o oinskränkt til alla Guds bud. 4:o Beständig. §. 35.245
Tillämpning.
§. 23. Åhörarena ärindras, huru många och stora Skapelsens välgärningar vi åtnjutit i gemen och hvar och en af oss i synnerhet.
§. 24. Anställer pröfning, huru hvar och en däremot efterkommit sina förbindelser emot Gud.
§. 25. Beklagar den känslolöshet, som finnes hos de flästa; emedan de gjordt sig andra Gudar.
§. 26. Söker at förmå Åhörarena til mera ärkänsla, vördnad och lydnad.
§. 27. Upmuntrar de trogna til frimodighet och tröst, genom Guds Försyn under alla slags vidrigheter.
Ensimmäinen saarna
Valmistelu
§ 1 Pelkkä järki osoittaa, että tämän maailman ei voi käsittää olleen olemassa ikuisesti. § 19.79
§ 2 Järki ei myöskään pysty osoittamaan mitään näkyvää asiaa maailmassa, joka voisi jollain tapaa olla vaikuttava syy sen olemassaoloon. Katso § 9.80
§ 3 Siksi myös maailmalliset viisaat ovat olleet tämän asian kanssa eksyksissä, eivätkä heidän hienot ja syvämietteiset keksintönsä ole ilman ilmoitusta kyenneet selittämään maailman alkuperää.
§ 4 Pyhä kirja sen sijaan antaa tästä lyhyen ja selkeän kuvauksen ja osoittaa sen olevan näkymättömän Jumalan viisauden, kaikkivaltiuden ja hyvyyden vaikutusta, ja että tämä Mestari ylläpitää ja ohjaa maailmaa. Mikään muu kirja ei ole tähän pystynyt. Katso § 20.81243
§ 5 Myös me olemme hänen kättensä työtä ja elämme hänen huolenpidostaan, ja siksi meidän pitää tuntea hänen tekonsa edistääksemme omaa onnellisuuttamme ja ylistääksemme hyväntekijäämme.
Käsittely
Tarkastelkaamme tänään luomisen hyviä tekoja. 1) Mitä ne ovat? 2) Mihin ne meitä velvoittavat?
I osa
§ 6 Luther laskee tähän kuuluviksi neljä hyvää tekoa (§ 1882), joista luominen on ensimmäinen, joka määritellään ja todistetaan Jumalan tekemäksi. § 19.83
§ 7 Todistaa, että Jumala loi tyhjästä. § 20.84
§ 8 Osoittaa ajankohdan, jolloin Jumala loi, kuinka pitkän ajan se vei ja missä järjestyksessä se tapahtui. § 20.
§ 9 Mitä Jumala loi? Näkyvät ja näkymättömät asiat, aineelliset kappaleet ja henget. § 20.
§ 10 Ihmisen luomisesta erityisesti. § 21.85
§ 11 Ihmisen luomisesta Jumalan kuvaksi. § 22.86
§ 12 Jumalan tarkoituksesta maailman luomisessa, nimittäin Hänen nimensä kunnia luotujen olentojen onnellisuutta edistämällä. § 23.87
§ 13 Toinen luomisen hyvä teko on ylläpitäminen. Se on Jumalan viisauden, hyvyyden ja kaikkivaltiuden teko, jonka kautta luodut oliot jatkavat olemassaoloaan. Matt. 6:26–32,244 Kol. 6:17. § 24.88 Ei ainoastaan yleisesti, vaan myös erityisesti. Ap. t. 17:28.
§ 14 Kolmas luomisen hyvä teko on Jumalan kaitselmus eli isällinen huolenpito luoduistaan, josta todistaa niin järki kuin ilmestyskin. § 25.89
§ 15 Määrittelee Jumalan kaitselmuksen. § 26.90
§ 16 Selittää, että ratione objectorum on generalis, specialis & specialissima.91 § 27.92
§ 17 Selvittää edelleen Kaitselmuksen ja pahan suhdetta. § 28.93
§ 18 Tähän kuuluu myös neljäs luomisen hyvä työ, jonka muodostaa Jumalan armollinen turva uskovilleen. Sen voidaan erityisesti selittää olevan lohduksi Jumalan lapsille. § 29.94
II osa
§ 19 Ensimmäinen velvollisuutemme on kiittää ja ylistää näitä Jumalan ihmeitä 1) tarkastelemalla niitä ahkerasti, 2) tekemällä Jumalan töistä johtopäätöksiä hänen kunniakkaasta ja armollisesta hallinnostaan ja 3) julistamalla kunnioittaen Herran ihmeitä myös toisille ihmisille. § 33.95
§ 20 Toinen asia, joka Jumalalle kuuluu osoittaa, on sydämellinen kiitollisuus. Ks. § 34.96
§ 21 Kolmas velvollisuus on palvella ja totella häntä. Ks. § 35.97
§ 22 Tämän tottelemisen tulee olla 1) sydämellistä, 2) halukasta, 3) kohdistua rajoittamattomasti kaikkiin Jumalan käskyihin ja 4) olla jatkuvaa. § 35.245
Sovellutus
§ 23 Kuulijoita muistutetaan, kuinka monista ja suurista luomisen hyvistä töistä olemme nauttineet yhteisesti ja itse kukin meistä erikseen.
§ 24 Koettelee kuulijoita, kuinka itse kukin puolestaan on noudattanut velvollisuuksiaan Jumalaa kohtaan.
§ 25 Valittaa sitä tunteettomuutta, jota useimmissa on, koska he ovat tehneet itselleen muita jumalia.
§ 26 Koettaa saada kuulijoihin enemmän kiitollisuutta, kunnioitusta ja kuuliaisuutta.
§ 27 Rohkaisee uskovia pelottomuuteen ja rohkeuteen Jumalan johdatuksessa kaikenlaisten ankarien koettelemusten kohdatessa.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Saarnaluonnoksia: Ensimmäinen saarna
Seuraava jakso: Saarnaluonnoksia: Kolmas saarna
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: