Edellinen jakso:
Seuraava jakso: Maakauppa, § 1
[1]
Vastaus Göteborgin tiede- ja kirjallisuusseuran esittämään kysymykseen:
Onko maakauppa yleensä valtakunnalle hyödyksi vai vahingoksi ja missä määrin se vaikuttaa elinkeinoelämän vilkastumiseen tai taantumiseen?
Kirjoittanut Anders Chydenius, Kokkolan kirkkoherra.
Painettu Tukholmassa Kuninkaallisessa kirjapainossa 1777.[2][3]
Esipuhe
Hyvä lukija, tässä saat luettavaksesi tutkielman siitä, onko maakauppa valtakunnalle hyödyksi vai vahingoksi.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, jolloin rohkenen arvoisan yleisön edessä puolustaa kansan ja kansalaisten vapautta.
Vuonna 1765 painosta julkaistiin Kuninkaalliselle tiedeakatemialle antamani Vastaus sen esittämään kysymykseen Ruotsin kansan maastamuuton syystä.1
Heti sen jälkeen puolustin merikaupunkien luontaista oikeutta tutkielmalla, joka sai nimen: Niiden perusteiden kumoaminen, joilla Pohjanmaan ja Länsipohjan sekä Västernorrlandin kaupungeilta yritetään kieltää vapaa purjehdusoikeus.2
Samana vuonna rohkenin puolustaa yleistä elinkeinovapautta valtakunnassa ja osoitin[4] etenkin tuoteplakaatin3 turmiolliset vaikutukset teoksessa Valtakunnan heikkouden lähde,4 josta kustantaja, edesmennyt johtaja Salvius, otti kahdessa viikossa kaksi painosta. Se herätti monien lukijoiden huomion, ja kuninkaallisen kirjaston hoitaja, herra Gjörwell,5 sanoi sitä tästä syystä koko noiden valtiopäivien kuuluisimmaksi kirjalliseksi työksi.
Kirjoittaja oli aluksi tuntematon, ja häntä arveltiin ulkomaalaiseksi tai ulkomaalaisten ostamaksi ruotsalaiseksi maanpetturiksi. Tästä syystä teoksen kimppuun käytiin paitsi lukemattomissa lyhyissä teksteissä ylen innokkaasti myös kahdessa laajahkossa tutkielmassa, joista ensimmäinen oli nimeltään Seikkaperäinen vastine6 kirjoitukselle nimeltä Valtakunnan heikkouden lähde ja myöhemmin ilmestynyt Valtakunnan heikkouden lähteestä otettuja vesinäytteitä.7 Tämä torjunta oli niin kiihkeää, että kaikki julistivat kirjoittajan voitetuksi ja ystävät neuvoivat häntä olemaan enää koskaan puuttumatta tähän aiheeseen, jotta hän pelastaisi kunniansa, joka noissa oloissa oli mahdollista menettää kokonaan.[5]
Tästä huolimatta rohkenin kuitenkin käydä taistoon mahtavien vastustajieni kanssa ilman muuta selustatukea kuin paljas totuus ja painatin aikomani vastauksen pohjustamiseksi teoksen Kansallinen voitto,8 jonka jälkeen samana kesänä syyspuolella ilmestyi Vastineelle ja Vesinäytteille osoittamani Seikkaperäinen vastaus.9 Se oli niin painokas, ettei kukaan rohkeista ahdistajistani, vaikka he ovat monenlaisissa muissa kirjoitelmissa silloin tällöin syytäneet pilkkanuolia ja myrkkyä totuutta ja sen puolustajia kohti, rohjennut enemmillä vastaväitteillä hyökätä niitä perustuksia vastaan, joiden varaan olin pystyttänyt tämän vapautta puolustavan rakennelmani. Olin kuitenkin toivonut väittelyä, jotta saisin sen avulla uutta tilaa avartaakseni kansalaisten käsitystä vapaudesta ja saadakseni heidät vakuuttumaan yhä täydellisemmin tämän kalliin totuuden arvosta.
Päästyäni tältä taholta rauhaan jouduin silloisten valtiopäivämiesvelvollisuuksieni nojalla jossakin määrin perehtymään valtakunnan raha-asioihin ja tuolloin kiivaan kiistan aiheena olleeseen raharealisaatioon ja kurssin alentamiseen10 sekä siitä yleiselle liiketoiminnalle aiheutuviin seurauksiin. Panin paperille vilpittömät ajatukseni tästä[6] asiasta ja jätin ne vielä samana syksynä valtakunnan säätyjen korkeasti kunnioitetulle pankkideputaatiolle.11 Esitin tällöin nimenomaisen ehdon, että ellei pankkideputaatio haluaisi ottaa niitä mitenkään huomioon, minun olisi pakko saattaa nämä ajatukseni koko laajuudessaan julkisuuteen, jotta sekä aikalaiset että tulevat sukupolvet näkisivät, ettei minulla ollut mitään osuutta niin sanottuun kurssin alentamiseen ja että kaikki siitä yleisölle aiheutuvat hankaluudet on selkeästi nähty ja kerrottu ennakolta. Keskustelin niistä usein pankkideputaation arvoisien jäsenten kanssa. Esitin neuvotteluissa näkökantani, mutta kun kaikki jäi tuloksettomaksi, täytin lupaukseni ja esitin ajatukseni järjestelmällisesti teoksessa Valtakunnan pelastaminen luonnollisen rahajärjestelmän avulla12 ja jätin ne säätyni tarkastettavaksi, jonka piirissä valtuutetut sen tarkastivat, ja teos lähetettiin 1766 painettavaksi saman säädyn hyväksymismerkinnällä varustettuna ja sen suostumuksella.
Tuskin ajatukset oli painettu, kun kaikkialla nousi häly: jouduin vastaamaan korkeasti kunnioitetulle salaiselle valiokunnalle, sääty peruutti hyväksymisensä, vaikka se oli perustunut valtuutettujen suorittamaan tarkastukseen, ja julisti minut arvottomaksi nauttimaan sen luottamusta, mitä sääty piti[7] lievimpänä rangaistuksena rikoksestani eli siitä, että rohkenin ajatella keinoja valtakunnan pelastamiseksi.
Kirjoituksessani nähtiin pahoja koko Eurooppaan kohdistuvia loukkauksia, hairahduksia löydettiin joka riviltä ja kaiken takaa vaarallisia juonitteluja. Avoimesti väitettiin, että jokin vastapuoli oli ostanut minut, ja ostohinnaksi mainittiin 70 000–80 000 taaleria. Minua painostettiin, ja allekirjoitettavakseni tyrkytettiin hirmuisia katumuskirjelmiä, ja paljon puhuttiin myös pidättämisestä ja vieläkin pahemmista seurauksista.
Ensimmäinen painos myytiin kuitenkin nopeasti, ja johtaja Salvius myi jo kolmen viikon kuluessa seuraavan painoksen loppuun, vaikka painoksia ei mitenkään eroteltu nimiölehdellä.13 Pelättiin nimittäin, että koko teos takavarikoitaisiin ja sen levittäminen kiellettäisiin.
Lopuksi palkattiin ahnas raatokärpänen,14 jonka piti vallanpitäjien puolesta syytää kirjoittajan päälle myrkkyä korkeimpien soutajilta lainattujen ilmaisujen15 saattelemana, jotta puolueen kiukku tyyntyisi ja ajattelematon väki, jonka oli noina aikoina äänellään hyväksyttävä mahtimiesten neuvottelujen tulokset[8] toimeenpantaviksi,16 saataisiin kavahtamaan ja inhoamaan kirjoittajan päivänvaloon tuomia totuuksia. Tätä osakseni saamaani pahaa voin nyt katsella sitäkin tyynemmin, kun minun ei ole tarvinnut kirjoittaa tästä asiasta mitään puolustuksekseni, vaan seuranneiden aikojen mullistukset ovat puhuneet puolestani ja kuninkaallinen majesteetti on armollisessa realisaatioasetuksessaan17 soveltanut kaikissa keskeisissä asioissa samoja perustotuuksia luodakseen valtakunnan pitkään horjuneelle taloudelle siunauksellisen perustan kaikiksi tuleviksi ajoiksi. Synnyinseutujaan rakastavaa miestä tämä suuresti rohkaisee uskaltautumaan edelleenkin esiin puhumaan sukukuntaamme runsaasti hyödyttävien totuuksien puolesta.
Samaan aikaan oli säätyjen suuren deputaation asettamassa painovapausvaliokunnassa käsiteltävänä vapaille yhteiskunnille kaikkina aikoina sangen tärkeä kysymys sensuurista. Sain onnekseni sielläkin taistella vapauden puolesta ja vaikuttaa jossakin määrin sen vapauttamiseen holhouksesta, useiden merkittävien valtiopäivämiesten kiihkeästä vastustuksesta huolimatta.
Samat vapauteen ja kansalaisiin kohdistuvat lämpimät tunteet ovat saaneet minut kirjoittamaan tämän pienen tutkielman.[9] Syy kirjoittamiseen ilmenee otsikosta. Göteborgin tiede- ja kirjallisuusseura julisti joitakin vuosia sitten kirjoituskilpailun asettaen vastattavaksi kysymyksen maakaupasta. Ensimmäisellä kerralla kukaan ei esittänyt vastausta, ja tästä syystä kysymys esitettiin uudelleen kilpailun aiheeksi vuonna 1776,18 jolloin tämäkin vastaus lähetettiin. Tällöinkään yksikään lähetetyistä vastauksista ei voittanut palkintoa, ja muuan toinen sai kunniamaininnan. Samalla seura antoi suopean lausunnon tästä vastauksestani ja ilmoitti olevansa valmis julkaisemaan sen, kunhan kirjoittaja itse tekisi siihen ne muutokset, joihin seura näki olevan aihetta. Tiede- ja kirjallisuusseura onkin suosiollisesti nimimerkkini suojassa ilmoittanut ne minulle, ja olen pyrkinyt käyttämään niitä tutkielmani parantamiseen niin hyvin kuin olen pystynyt. Mutta koska minulla on silti aihetta pelätä, että seura vieläkin löytäisi siitä monia arveluttavia seikkoja, joita minä taas innokkaana ja herkkätuntoisena vapauden puolustajana en haluaisi tästä kirjoitelmastani poistaa, olen päättänyt mieluummin pitää ne mukana omalla vastuullani kuin vaivata niiden takia enää uudelleen kunnianarvoisaa seuraa.[10]
Jätän siis, arvoisa lukija, yritelmäni mieluiten sinun tarkastettavaksesi. Otan mielelläni vastaan vastaväitteitä, mutta minua eivät saa vakuuttumaan mitkään muut perustelut kuin sellaiset, jotka käytännössä johtavat kaikkien valtiollisten toimien ainoaan oikeaan tavoitteeseen, sukukunnallemme koituvaan onneen.
Kokkolassa 26.9.1777
Anders Chydenius
