Utkast till Självförsvar

[1]

Ödmiukt Me[morial]

Sedan jag af flera omständighe[ter] förnummit69fått kännedom om hwad uppmärksamhet och widriga70felaktiga omdömmen m[in g]enom trycket utgifna skri[ft ka]llad Rikets hielp genom en naturlig finance System undergåt, som ei annat kan än röra mig såsom dess uphofsman har jag trodt min skyldighet fordra at för Riksens Högl. Ständer, som egentel:n är det ställe hwarest en Riksdagsman öppenhiertigt får yttra sig gifwa de anledningar wid handen, som föranlåtit mig til samma arbetes utgifwande, på det Ri[k]sens Högl: Ständer och efterwärden däraf må finna huru wida jag förbrutit mig derutinnan eller ei.

Jag kan upprichtigt betyga at jag med innerlig oro i Högw: Pr: Ståndet bijwistade öfwerläggningarna rörande Secr: Utskottets Extr: Prot. om Coursens fällande, genom hwilckets bijfall ei allenast Coursens fällande efter hand blef på wist sätt faststält, utan ock Secr: utskottet updragit at de dertil nödiga författningar directe hos Hans Kongl: Maij:stt til wärckställighet anmäla, ehuru Secr: Utskottets instruction71Secr: Utskottets instruction: Arbetet inom sekreta utskottet reglerades förutom av riksdagsordningen även av en instruktion som ständerna (förutom bondeståndet) fastställde i början av varje ny riksdag. § 2 i instruktionen 1765 lydde: ”... i synnerhet böra alla förändringar i statsvärket, alla författningar om rikets gälds afbetalning, alla medel till växelcoursens fällande, alla författningar om bancolån eller om de redan uti banquen gorde låns afbetalning och alle andre oeconomiske ärender icke annorlunda än av RSt. in plenis afslutas, sedan S.U. derom uppgifvit sitt betänkande”. Citerad efter Carl Hallendorff, Sveriges riksbank 1668–1918. Bankens tillkomst och verksamhet [2], Riksens ständers bank 1719–1766 (1919), s. 54. uttryckeligen förmår, at alla medel til wäxel Coursens fällande [med] mera böra icke annorlunda än [af][2] Riksens Ständer in plenis72in plenis: lat. i de olika ståndens plena [afslutas.] Det lugnade mig likw[äl], a[t opera]tion sku[lle] börjas under Riksens Högl: S[tände]rs egen sam[m]an­waru och tilsyn och at Secr: Utskottet hänsköt i samma sitt [be]tänck­[an]de til Riksens [Hög]l. Ständer sielfw[a at] upgifwa om de wis[te] någ[ot a]nnat, nyttig[ar]e förslag til uphielpande af Rikets Financer.

En så wigtig och inbunden73invecklad sak, som då första gången war hos Riksens Hl: Ständer under ventilation kunde omöjeligen i en hast utforskas, Förslagets goda [och o]nda fölgder t[y]deligen [utr]önas o[ch] [än min]d­re af Riksens Högl: Ständer n[ågot] nytt och mogit försl[ag] [upgiöras.] Jag har altid ansedt [Financer]nas reglerande för en hufw[udsak til] Rikets hielp, och för en af de aldr[a] wigtigaste orsaker hwarföre Riksens Högl. Ständer nu trädt tilsammans, derjemte föll det mig mer än bekymmersamt före huru de förnämsta Financ[e] oredor i framflutna tider härst[a]mmat af wälmenta, m[en] förhastade steg af de förra R[iksda]garnas Secreta Utskott och Banco Deputation[er] hwilcka dels blifwit tagna i hem[li]ghet dels ock genom Plenorum utwärckade bijfall, i ämnen som dem til sina fölgde[r] ei kun[n]at wara noga bekanta. Den [ö]m[he]t och nit hwarmed jag i [alt] öfrigit sökt handtera Rikets och Medborgares wäl pålade mig då at i synnerhet härutinnan skaffa mig närmare lius, på det jag med t[rygghet][3] måtte kunna f[ullgiöra] hwad Nation af mig äfwen [i den] delen såsom af en Riksdags man hafwer at fo[r]dra. Wid en sådan undersökning, och ju mera jag med urskil[ln]ing granskat målet, ju wissare [har] min öfwertygelse blifwit om näringarnas och alla Debitorers74gäldenärers lidande genom en fallande Cours, och det förnämligast på samma grunder hwarmed Secreta U[t]skottet bewisat skadan af Coursens hastiga fall emedan jag aldrig annat kan finna, än at samma förlust nödwändigt måste existera fast Coursen fälles successive,75stegvis, gradvis ehuru det ei blifwer aldeles så synbart. Härtil kom äfwen en annan omständighet, som förmådde mig at gå i en noga granskning af saken. Högw. Prästa Ståndet har genom sitt förtroende satt mig i Bewilnings Deputation, hwarest jag kommer at på hemmawarande Rikets undersåtare projectera76föreslå skatter och afgifter; ingen ting kan wara ömmare än detta i en tid då Rikets behof wida öfwerstig[er] alt hwad undersåtare förmå draga til sammans. Här råkade jag i yttersta willrådighet. Det war ännu intet u[t]stakat, hwad daler betydde, eller huru många mark Coursen skulle årl. falla, likwäl skulle dalrar bewiljas,77här: betalas i skatt och ju flera mark coursen årl. skulle f[a]ll[a]

jag har aldrig blindwis

kun[n]at följa […]

jag trotsar owännen at

wisa min hand wara

s[mu]tsig

at [u]tan öfwertygelse återkalla

röjer et nedrigt hierta78jag har aldrig ... et nedrigt hierta: Anteckning i marginalen på s. [3]. Saknar platshänvisning. [4]

ju drygare och större skulle den bewiljade79här: i skatt betalade [sum]man blifwa under samma dale[r]tal. Derjemte ansåg jag för oneke[ligit] at ju drygare realisations grund80realisations grund: beräkningsgrund enligt vilken man fastställde kursen vid myntrealisation Ba[n]qven skulle åtaga sig för sina sedlar, [ju] angelägnare måste Banqven wara, [at f]å in sin fordran [a]f Kronan och i samma mån måste Riksens Ständer åtaga sig en drygare Bewillning för at sätta Kronan i stånd at afbörda antingen räntor el:r hufwudstol81kapitalbelopp af sin skuld i ­Banqven. Äntel:n82äntligen, slutligen, till slut har jag af gamla han[d]lingar funnit, atoachtadt många alfwarsa[mm]aste försök som i äldre tider til R[äk]newärdets nedsättande blifwit gi[or]de har doch sådant i alla tider blifwit i wärkställigheten omöje­ligt. Hwarföre jag äfwen befarar, och i min öfwertygelse med full wisshet kan försäkra, at det ei eller nu låter sig göra.

I ansende til alt detta, och som intet annat warit mig ömmare om hiertat än Rikets hielp och dessa Ständers heder hos sednaste efterwerlden83sednaste efterwerlden: den eftervärld som kommer att existera längst fram i framtiden har jag upgifwit för mer än halft år sedan i Banco Deputation dessa och flera ömmande considerationer,84omständigheter, förhållanden med uttryckeligit fö[r]behåll at i fall Banco Deputation derpå ei behagade hafwa något afsende, jag då wille dessa mina skäl lägga f[ör a]ll[5]mänhetens ögon, på det jag [i händel]se af en ömkelig fölgd genom [den] redan antagna System i en fr[amtid] ei måtte finnas haft deruti n[ågon] del.85har jag upgifwit ... n[ågon] del: Chydenius skriver i Självbiografi 1780: ”Jag satte därföre kortligen up mina tanckar, dem jag sielf lämnade i Banco deputation i Landtmarskalckens händer ...”. Ett sådant memorial har emellertid inte återfunnits bland bankodeputationens handlingar och av formuleringen att döma överlämnade Chydenius memorialet endast personligen till lantmarskalk Thure Gustaf Rudbeck i december 1765.

Alt sedan har jag med flit86med flit: ihärdigt sö[kt der]as sälskap som jag trodt kunna med[de]la mig mera lius i dylika ären[de]r, i mening at bätre blifwa underrättad om saken, men antingen nu felet bestått i mitt för mycket inskränkta begrep, eller någon naturlig enwishet, som jag icke sielf kan weta, eller otilräckeliga motskäl blifwer doch det wist, at jag af alt hwad anfört blifwit ei kunnat annat fatta än at coursens fällande efter hand wore skadelig.

Har jag felat härutinnan, som wäl kan wara möjeligit, ty menniskiors lått har ei blifwit at wara derifrån befriade, så äger ju Högsta Magten at utan minsta afsende på min skrift taga hwad steg de finna bäst [och geno]m en wederl.87vederläggning, fullständigt kullkastande av det påstådda stilla allmänhetens upmärksamhet. Har jag den lyckan, at sielf framdeles finna mig öfwertygad, det jag farit wilse, så är jag redebogen88beredd at sielf wederlägga mina egna satser. Det wanpryder intet en redelig Medborgare som blot söker Fosterlandets wäl at förkasta sina egna och antaga andras medel at hielpa det samma, när han finner dem göra bätre wärckan, men at af fruchtan eller til någras wälb[e]hag utan öfwertygelse återkalla sina satt[ser][6] röjer et nedrigt hierta,89röjer et nedrigt hierta: Avslöjar ett ovärdigt hjärta. Samma formulering som i marginal­anteckningen ovan. och [kan al]dr[a] minst begäras af den, som [för det] allmännas skuld icke hållit sig undan i några fa[r]lig­heter, e[l]ler haft några nedriga afsigter, ock kan trottsa sielfwa afwunden at wisa sina händer wara smut[si]ga.90wisa sina händer wara smut[si]ga: Nästan samma formulering som i marginalanteckningen ovan, där det står ”wisa min hand wara s[mu]tsig”.

Mi[n a]fsi[gt] har warit och lyser på hwart blad i mi[n] skrif[t], at en gång för alla hielpa näringarna utur sitt i råkade bråk,91i råkade bråk: brydsamma läge och til en betydande del lindra undersåtares bewilningar, dessa hafwa i mitt tycke warit så [sto]ra ändamål at jag åsido satt alt som kunnat hindra m[ig] at winna dem. Jag har intet känt en enda [fö]rfattning, som wid denna Riksdag än blifw[i]t [ta]gen emot de botemedel jag föreslag[it] och jag har tr[odt] at ingen ting kan gagna m[era Högsta] magten, än at få anledn[ingar] [at] täncka om fölgderna af sitt beslu[t] så länge det ännu ei gått i wärckställ[i]gh[et] kan då antingen med så mycket stö[rre] trygghet fast­ställas, eller om fö[lgderna] blifwe för Riket och näringarna [för svå]ra heldre straxt ändras, [än at en] framtid skulle nödsakas at gör[a sådant] och Riket emedlertid blifwa lidande.

Den frihet med hwilcken Auctorer [re]dan i framfa[r]na tider, men besynne[rli]gast92särskilt, speciellt under d[en]na Riksdag yttrat sig om äldre och nyare från Högsta Ma[gten] wercke[l:n] emanerade93utgångna författningar, har [äf]wen försäkrat mig om samma förmån, och j[a]g ha[r][7] nu den l[y]cka[n at kun]na [ä]rhindr[a] [Rik]sens Högl. S[tänder] [a]t äfwen i [Ma]rt[ii] månad i d[etta å]r, oc[h] således lån[gt efter] Ständer[nas ta]gn[a be]slut om Cour[sens] fälland[e, til e]tt wist markt[a]l årl. ä[r med] Högl. Ri[d]erskapets och Ad[e]lens tilstå[nd] H[err] Barons o[ch] Öfwersten Christ[e]r Hor[ns M[emorial94H[err] Barons ... M[emorial: I mars 1766 hade friherre Christer Horn till sina ståndsbröder delat ut sin skrift Ödmjukt memorial af fri-herre Christer Horn til höglofl. secrete utskottets til riksens höglofl. ständer upgifne berättelse om banco-förwaltningen, jemte en bilaga i samma sak som 1762 hos höglofl. ridd. och adelen wardt föredragit (1766). Se kommentaren.I i] sam[ma] ämne genom trycket kommit för allmänhetens ögon. hwaruti han ei allenast i det hufwudsakeligaste drifwer en satts med mig, utan nytiar äfwen nästan aldeles samma talesätt, som de äro, hwilcka anses för anstöteliga i min skrift, han säger Pag: 24: at ­genom sedelståckens indragning uta[n] wärdets fixerande på sedeln fall[a] wij ifrån den ena ex-tremiteten til den andra.95Hos Horn lyder textstället (s. 24): ”Om Sedelstocken til sin quantitet aldrig så mycket igenom indragningar minskades och man derigenom allena utan taxation eller wärdes fixerande förmenar uphöja honom til sin primitiva godhet, som han för 30 år sedan hade tilbaka igen, förutan hwilken taxation hwarken från Banquen eller Undersåtare godt Mynt kan blifwa synligt, falla wi från den ena extremiteten til den andra ...” pag: 25. Lika så litet det båtar96hjälper, gagnar i hungersnöd sätta en wiss taxa på spannemål, äfwen så litet tycker mig det hielper at reglera wäxel cours igenom förordningar, så länge myntfoten eller wärde på Sedel myntet icke är faststält. Pag: 26. heter det Hwad den uträkningen angår at småningom och år för år bringa wäxel Coursen til fallande /:detta är just Ständernas tagna beslut:/ tycker mig måste i wärckställigheten åtminståne blifwa skadelig om icke aldeles omöjelig.97Hos Horn lyder textstället (s. 26): ”Hwad den uträkningen angår at småningom och år för år bringa Wäxel-Coursen til fallande, hwilken Plan förmodeligen grundar sig på en blott Sedelstockens indragning efter hand, och kan ske tillika på ett litet reélt Mynts quantums utgifwande i sönder at minska penninge-nöden därmed, tycker mig måste i wärkställigheten åtminstone blifwa skadelig, om icke aldeles omöjelig ...” Pag: 27: deremot blifwer wärckan helt annorlunda om det undan gömde goda myntet98det undan gömde goda myntet: Avser metallmynten som till stora delar helt försvunnit ur cirkulation. på en gång bringas i Circulation, som NB: ei kan ske förr än sedel myntet fått ett stadgat wärde, hwilcket äfwen just är min hufwu[d]satts. Han fortfar widare på samma s[ätt][8] [och sä]ger om samma högsta [Ma]gtens tagna beslut at smånin[gom fä]lla coursen uttryckeligen [at den]na plan är grundad på en pe[titio] principii99pe[titio] principii: lat. ”begäran om utgångspunkten”; cirkelbevis eller obewist satts [so]m åtskilligt annat.

Jag är således intet den enda som under åtniutande af Riksens Högl: Ständ[ers fö]rtroe[n]de, tä[nkt] och skrifwi[t em]ot dett[a] beslut [då] jag uti H:r Öfwersten [o]ch Riddaren Horn hafwer en så pålitelig wägwisare, och hwars fotspår jag anser för en heder at följa. Saken är mera öm än mången wid första påsende kan föreställa sig. den rörer Rikets ögna sten. Man uplyses aldrig för mycket deruti, och dertil gifwa inkast bästa anledning.100vägledning

Riksens Högl. Ständer täcktes [der]före wärdas granska saken, och g[enom] et lykligt beslut derutinnan, g[öra Na]tion i sin tid lyckelig och nög[d och] sitt namn bland Swens[ka] [Stän]der odödeligt.

H:r Bar: öfwersten och Riddaren Har så wäl i ansende til sina öfriga stora egenskaper som i synnerhet för sin i detta memorial wista grundel:a insigt i Banco ärender och Nijt för Rikets wäl wunnit sitt Stånds förtroende at blifwa Banco Fullmägtig. Utan minsta afsende på egen winst heder eller förmån, har jag arbetat i samma ämne, och anhåller derföre om intet annat än et blidt omdömme öfwer min wälmening.

1. fått kännedom om
2. felaktiga
3. Secr: Utskottets instruction: Arbetet inom sekreta utskottet reglerades förutom av riksdagsordningen även av en instruktion som ständerna (förutom bondeståndet) fastställde i början av varje ny riksdag. § 2 i instruktionen 1765 lydde: ”... i synnerhet böra alla förändringar i statsvärket, alla författningar om rikets gälds afbetalning, alla medel till växelcoursens fällande, alla författningar om bancolån eller om de redan uti banquen gorde låns afbetalning och alle andre oeconomiske ärender icke annorlunda än av RSt. in plenis afslutas, sedan S.U. derom uppgifvit sitt betänkande”. Citerad efter Carl Hallendorff, Sveriges riksbank 1668–1918. Bankens tillkomst och verksamhet [2], Riksens ständers bank 1719–1766 (1919), s. 54.
4. in plenis: lat. i de olika ståndens plena
5. invecklad
6. gäldenärers
7. stegvis, gradvis
8. föreslå
9. här: betalas i skatt
10. jag har aldrig ... et nedrigt hierta: Anteckning i marginalen på s. [3]. Saknar platshänvisning.
11. här: i skatt betalade
12. realisations grund: beräkningsgrund enligt vilken man fastställde kursen vid myntrealisation
13. kapitalbelopp
14. äntligen, slutligen, till slut
15. sednaste efterwerlden: den eftervärld som kommer att existera längst fram i framtiden
16. omständigheter, förhållanden
17. har jag upgifwit ... n[ågon] del: Chydenius skriver i Självbiografi 1780: ”Jag satte därföre kortligen up mina tanckar, dem jag sielf lämnade i Banco deputation i Landtmarskalckens händer ...”. Ett sådant memorial har emellertid inte återfunnits bland bankodeputationens handlingar och av formuleringen att döma överlämnade Chydenius memorialet endast personligen till lantmarskalk Thure Gustaf Rudbeck i december 1765.
18. med flit: ihärdigt
19. vederläggning, fullständigt kullkastande av det påstådda
20. beredd
21. röjer et nedrigt hierta: Avslöjar ett ovärdigt hjärta. Samma formulering som i marginal­anteckningen ovan.
22. wisa sina händer wara smut[si]ga: Nästan samma formulering som i marginalanteckningen ovan, där det står ”wisa min hand wara s[mu]tsig”.
23. i råkade bråk: brydsamma läge
24. särskilt, speciellt
25. utgångna
26. H[err] Barons ... M[emorial: I mars 1766 hade friherre Christer Horn till sina ståndsbröder delat ut sin skrift Ödmjukt memorial af fri-herre Christer Horn til höglofl. secrete utskottets til riksens höglofl. ständer upgifne berättelse om banco-förwaltningen, jemte en bilaga i samma sak som 1762 hos höglofl. ridd. och adelen wardt föredragit (1766). Se kommentaren.
27. Hos Horn lyder textstället (s. 24): ”Om Sedelstocken til sin quantitet aldrig så mycket igenom indragningar minskades och man derigenom allena utan taxation eller wärdes fixerande förmenar uphöja honom til sin primitiva godhet, som han för 30 år sedan hade tilbaka igen, förutan hwilken taxation hwarken från Banquen eller Undersåtare godt Mynt kan blifwa synligt, falla wi från den ena extremiteten til den andra ...”
28. hjälper, gagnar
29. Hos Horn lyder textstället (s. 26): ”Hwad den uträkningen angår at småningom och år för år bringa Wäxel-Coursen til fallande, hwilken Plan förmodeligen grundar sig på en blott Sedelstockens indragning efter hand, och kan ske tillika på ett litet reélt Mynts quantums utgifwande i sönder at minska penninge-nöden därmed, tycker mig måste i wärkställigheten åtminstone blifwa skadelig, om icke aldeles omöjelig ...”
30. det undan gömde goda myntet: Avser metallmynten som till stora delar helt försvunnit ur cirkulation.
31. pe[titio] principii: lat. ”begäran om utgångspunkten”; cirkelbevis
32. vägledning

[1]

Nöyrä muistio

Olen saanut useista eri yhteyksistä tietooni, millaista huomiota ja millaisia paikkaansapitämättömiä arvioita painosta julkaistu kirjoitukseni Valtakunnan pelastaminen luonnollisen rahajärjestelmän avulla on saanut osakseen, ja pakostakin ne koskettavat minua sen tekijänä. Siksi olen arvellut velvollisuuteni vaativan, että esitän valtakunnan korkea-arvoisille säädyille ne syyt, jotka ovat saaneet minut julkaisemaan mainitun teoksen. Onhan tämä itse asiassa se paikka, jossa valtiopäivämies saa avoimesti puhua. Teen tämän siksi, että valtakunnan korkea-arvoiset säädyt ja jälkimaailma saisivat selville, olenko siinä tehnyt rikkeen vai en.

Voin vilpittömästi vakuuttaa, että osallistuin suuresti huolestuneena kunnianarvoisessa pappissäädyssä käytyihin neuvotteluihin koskien kurssin laskemista käsittelevän salaisen valiokunnan pöytäkirjanotetta, jonka saaman kannatuksen kautta kurssin vähittäinen laskeminen tietyllä tavalla tuli vahvistetuksi. Myönteisen päätöksen pohjalta myös salaiselle valiokunnalle annettiin tehtäväksi laatia suoraan hänen kuninkaalliselle majesteetilleen esitys tarvittavista asetuksista toimeenpanoa varten, vaikka salaisen valiokunnan ohjesäännössä nimenomaan määrätään, että kaikki vaihtokurssin laskemista koskevat päätökset jne. tulee nykyään[2] tehdä valtakunnan säätyjen täysistunnoissa eikä muilla tavoin.101että kaikki vaihtokurssin ... eikä muilla tavoin: Valtiopäiväjärjestyksen ohella salaisen valiokunnan työtä sääteli ohjesääntö, jonka säädyt (talonpoikia lukuunottamatta) vahvistivat aina uusien valtiopäivien aluksi. Vuoden 1765 ohjesäännön §:n 2 mukaan ”... erityisesti kaikista valtiontaloutta koskevista muutoksista, kaikista valtionvelan takaisinmaksua koskevista asetuksista, kaikista vaihtokurssin alentamiseen tähtäävistä toimenpiteistä, kaikista pankkilainoja tai pankista jo otettujen lainojen takaisinmaksua koskevista asetuksista ja kaikista muista talousasioista tulee päätös tehdä säätyjen täysistunnoissa eikä muulla tavoin, sen jälkeen kun salainen valiokunta on antanut asiasta mietintönsä”. Lainaus teoksesta Carl Hallen­dorff, Sveriges riksbank 1668–1918. Bankens tillkomst och verksamhet [2], Riksens ständers bank 1719–1766 (1919), s. 54. Minua lohdutti silti se, että operaatio oli tarkoitus aloittaa valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen ollessa koolla ja niiden omassa valvonnassa, ja että salainen valiokunta samassa mietinnössään antoi valtakunnan korkea-arvoisille säädyille tehtäväksi ilmoittaa, mikäli ne tietävät jonkin muun hyödyllisemmän ehdotuksen valtakunnan talouden kohentamiseksi.

Niin tärkeää ja vaikeaa asiaa, joka silloin ensimmäistä kertaa oli valtakunnan säätyjen käsiteltävänä, ei mitenkään voitu pikaisesti tutkia. Ehdotuksen hyviä ja huonoja seurauksia ei voitu saada tarkasti selville, saati että valtakunnan korkea-arvoiset säädyt olisivat voineet laatia mitään uutta ja kypsää ehdotusta. Olen aina pitänyt rahaolojen säätelyä pääasiana valtakunnan auttamisessa, ja eräänä kaikkein tärkeimmistä syistä sille, että valtakunnan korkea-arvoiset säädyt nyt ovat kokoontuneet. Sen lisäksi minusta vaikutti enemmän kuin huolestuttavalta, miten mitä vakavimmat talouden epäselvyydet menneinä aikoina ovat johtuneet hyvää tarkoittavista, mutta hätäisesti tehdyistä ratkaisuista edellisten valtiopäivien salaisissa valiokunnissa ja pankkideputaatioissa. Ne on osittain tehty salassa, osittain myös täysistunnoilta hankitulla tuella, mutta ne ovat koskeneet asioita, joiden seurauksia niistä päättävät eivät ole voineet tarkoin tuntea. Se huolellisuus ja ahkeruus, jolla olen kaikissa muissa asioissa yrittänyt käsitellä valtakunnan ja kansalaisten etua, velvoitti minua silloin erityisesti tässä asiassa hankkimaan tarkempaa tietoa, jotta turvallisesti[3] voisin täyttää ne odotukset, joita kansakunta minulta näiltä osin ja myös valtiopäivämiehenä vaatii. Tätä tutkiessani, ja mitä yksityiskohtaisemmin olen tarkastellut asiaa, sitä varmemmin olen vakuuttunut siitä, että elinkeinot ja kaikki velalliset kärsivät laskevasta kurssista. Tämä näkemys on pääosin perustunut samoihin seikkoihin, joilla salainen valiokunta on osoittanut kurssin nopean laskun vahingollisuuden, sillä en voi asiaa muulla tavoin käsittää, kuin että kurssin vähittäisen laskemisen seurauksena on välttämättä samanlainen tappio, vaikka se ei olekaan aivan yhtä selvästi havaittavissa. Tähän liittyi myös eräs toinen seikka, joka antoi minulle tilaisuuden tarkkaan tutkia asiaa. Kunnianarvoisa pappissääty on osoittanut minulle luottamuksensa ja asettanut minut suostuntadeputaation jäseneksi, jossa tehtäväni on laatia ehdotuksia veroiksi ja maksuiksi kotona olevien valta­kunnan alamaisten maksettaviksi. Mikään ei voi olla tärkeämpi tehtävä näinä aikoina, jolloin valtakunnan tarpeet ovat huomattavasti suuremmat kuin mitä alamaiset kaikkiaan voivat saada kokoon. Tässä kohdin jouduin mitä suurimman neuvottomuuden valtaan. Ei ollut vielä määritetty, mitä taalerilla oikein tarkoitettiin, eikä miten monta markkaa kurssi vuosittain tulisi laskemaan. Silti suostunnat piti tehdä taalereissa, ja mitä enemmän markkakurssi vuosittain laskisi,[4] sitä kalliimmaksi ja suuremmaksi suostuntaveron summa kasvaisi taaleriluvun säilyessä samana. Lisäksi mielestäni oli kiistatonta, että mitä suurempi olisi se arvon muutos, jonka pankki sitoutuisi seteleilleen tekemään, sitä tarkempi pankin olisi oltava sen suhteen, että se saa saatavansa kruunulta. Valtakunnan säätyjen täytyisi myös samassa suhteessa sitoutua suurempaan suostuntaan, jotta kruunu pystyisi selviämään pankkilainansa koroista tai pääomasta. Lopulta olen vanhoista asiakirjoista havainnut, että useista mitä vakavimmista yrityksistä huolimatta, joita menneinä aikoina on tehty laskenta-arvon alentamiseksi, on niiden toimeenpano kaikkina aikoina ollut mahdotonta. Siksi myös pelkään, että tämä toimenpide ei nytkään ole tehtävissä, ja tämän voin vakuuttaa vakaumukseni täydellä varmuudella.

Tämä kaikki huomioiden, ja koska mikään muu ei ole ollut niin lähellä sydäntäni kuin valtakunnan auttaminen ja sen säätyjen kunnia kaukaisimpienkin jälkipolvien silmissä, olen yli puoli vuotta sitten tuonut nämä ja muita kipeitä näkemyksiä pankkideputaation tietoon. Olen tehnyt sen sillä nimenomaisella varauksella, että jos pankkideputaatio ei katsoisi tarpeelliseksi huomioida niitä, tulisin esittämään nämä perusteeni[5] yleisölle. Tämä siksi, että jos jo omaksutulla järjestelmällä tulevaisuudessa olisi onnettomat seuraukset, niin nähtäisiin, että minulla ei ole ollut siinä mitään osaa.102olen yli puoli vuotta sitten ... siinä mitään osaa: Chydenius kirjoittaa Omaelämäkerrassaan 1780: ”Kirjoitin tästä syystä lyhyen esityksen ajatuksistani ja jätin sen itse pankkideputaatiossa maamarsalkan käsiin ...”. Tällaista muistiota ei ole onnistuttu löytämään pankki­deputaation asiakirjoista, ja Chydeniuksen ilmoituksesta voi päätellä, että hän on luovuttanut sen joulukuussa 1765 pelkästään henkilökohtaisesti maamarsalkka Thure Gustaf Rudbeckille.

Siitä lähtien olen ahkerasti hakeutunut sellaisten seuraan, joiden olen kuvitellut voivan valaista minua lisää näistä kysymyksistä. Tarkoitukseni on ollut hankkia parempi käsitys asiasta. Olkoon vika minun liian rajallisessa käsityskyvyssäni, tai jonkinlaisessa synnynnäisessä itsepäisyydessä, josta en itse voi olla tietoinen, tai vastaväitteiden puutteellisuudessa, mutta kuitenkin on varma, että kaiken esitetyn perusteella en ole voinut päätyä muuhun lopputulokseen kuin että kurssin pudottaminen vähitellen olisi vahingollista.

Jos olen erehtynyt tässä, mikä hyvinkin voi olla mahdollista, sillä ihmisen osaksi ei ole tullut erehtymättömyys, niin silloinhan korkein valta voi, kirjoitustani vähääkään huomioimatta, tehdä parhaaksi katsomansa toimenpiteet ja vastineella tyynnyttää yleisön huomion. Jos olen niin onnekas, että tulen tulevaisuudessa itse vakuuttuneeksi erehdyksestäni, niin olen valmis itse kumoamaan omat väitteeni. Rehelliselle kansalaiselle, joka pelkästään etsii isänmaan etua, ei ole häpeäksi omaksua muiden keinoja sen auttamiseksi ja hylätä omansa, kun hän huomaa edellisten vaikuttavan paremmin. Mutta omien väitteidensä peruminen pelosta tai joidenkin miellyttämiseksi ja ilman vakaumusta[6] paljastaa alhaisen sydämen. Sellaista voi kaikkein vähiten pyytää henkilöltä, joka ei ole pakoillut mitään vaaroja yleistä etua ajaessaan, jolla ei ole ollut alhaisia pyrkimyksiä ja joka voi haastaa itse kateuden osittamaan, ovatko hänen kätensä likaiset.

Tarkoitukseni, joka loistaa kirjoitukseni joka sivulta, on ollut auttaa elinkeinot lopullisesti pois siitä sotkusta, johon ne ovat joutuneet, ja lievittää huomattavasti alamaisten suostuntaveroja. Nämä ovat mielestäni olleet niin suuria tavoitteita, että olen sysännyt syrjään kaiken, joka olisi voinut estää minua saavuttamasta niitä. Tietooni ei ole toistaiseksi tullut yhtäkään näillä valtiopäivillä hyväksyttyä asetusta, joka olisi esittämieni parannuskeinojen vastainen. Olen luullut, että mikään ei voi olla ylimmälle vallalle enempää hyödyksi, kuin että se saa tilaisuuden pohtia uudelleen tietyn päätöksen seurauksia niin kauan kuin sitä ei vielä ole pantu toimeen. Se voidaan silloin paljon turvallisemmin vahvistaa, tai jos sen seuraukset valtakunnalle ja elinkeinoille olisivat liian raskaat, se voitaisiin mieluummin heti muuttaa. Silloin sitä ei jouduttaisi tekemään tulevaisuudessa pakon edessä, eikä valtakunta joutuisi sillä välin kärsimään.

Se vapaus, jolla kirjoittajat jo menneinä aikoina, mutta erityisesti näiden valtiopäivien aikana ovat lausuneet mielipiteensä vanhemmista ja uusim­mista ylimmän vallan todella jo antamista asetuksista, on myös vakuuttanut minut tällaisen mahdollisuuden olemassaolosta. Ja minulla on[7] nyt onni saada muistuttaa valtakunnan korkea-arvoisia säätyjä siitä, että myös tämän vuoden maaliskuussa, ja siten pitkään säätyjen tekemän kurssien pudottamista tiettyyn vuosittaiseen markkalukuun koskevan päätöksen jälkeen, on korkea-arvoisen ritariston ja aateliston luvalla herra paroni ja eversti Christer Hornin muistio103Christer Hornin muistio: Vapaaherra Christer Horn oli maaliskuussa 1766 jakanut säätynsä jäsenille kirjoituksensa Ödmjukt memorial af fri-herre Christer Horn til höglofl. secrete utskottets til riksens höglofl. ständer upgifne berättelse om banco-förwaltningen, jemte en bilaga i samma sak som 1762 hos höglofl. ridd. och adelen wardt föredragit (1766). Ks. Kommentti: Puolustuspuheenvuoro samasta aiheesta tullut painosta yleisön saataville. Siinä hän ei pelkästään aja pääosin samaa väitettä kuin minä, vaan käyttää lähes samoja sanamuotoja kuin ne, joita pidetään loukkaavina minun kirjoituksessani. Sivulla 24 hän sanoo: että setelikannan poisvetämisellä ilman setelien arvon kiinnittämistä joudumme yhdestä äärimmäisyydestä toiseen. Sivulla 25: Yhtä vähän kuin nälänhädässä kannattaa asettaa tietty hinta viljalle, yhtä vähän mielestäni on apua siitä, että vaihtokurssia säädellään asetuksilla, niin kauan kuin rahakantaa tai setelirahan arvoa ei ole määritelty. Sivulla 26 sanotaan: mitä siihen laskelmaan tulee, että hiljalleen ja vuosi vuodelta saatetaan vaihtokurssi laskemaan (juuri tämä on säätyjen tekemä päätös) tulee mielestäni sen toimeenpano olemaan ainakin vahingollista ellei aivan mahdotonta. Sivulla 27: Sitä vastoin vaikutus tulee olemaan täysin erilainen, jos piilotettu hyvä raha104piilotettu hyvä raha: metalliraha, joka oli melkein kokonaan kadonnut rahaliikenteestä saadaan kerralla kiertoon, mutta huomaa: tämä ei voi tapahtua ennen kuin setelirahan arvo on vakiintunut. Juuri tämä on myös minun pääväitteeni. Hän jatkaa samalla tavalla[8] ja sanoo paljon muun lisäksi nimenomaisesti samasta ylimmän vallan päätöksestä koskien kurssin pudottamista vähitellen, että tämä suunnitelma perustuu kehäpäätelmälle tai todistamattomalle väitteelle.

En siten ole ainoa, joka valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen luottamusta nauttivana on ajatellut ja kirjoittanut tämän päätöksen vastaisesti, kun minulla on herra eversti ja ritari Hornissa niin luotettava tiennäyttäjä, jonka jalanjäljissä on mielestäni kunnia kulkea. Asia on paljon herkempi kuin moni ensi katsomalla voi kuvitella, sillä se koskee valtakunnan silmäterää. Sitä ei voida koskaan valottaa liikaa, ja siihen antavat vastaväitteet parhaimman opastuksen.

Valtakunnan korkea-arvoiset säädyt suvainnevat siksi ryhtyä tutkimaan asiaa ja päättämällä sen suotuisalla tavalla tekevät kansakunnan omana aika­naan onnelliseksi ja tyytyväiseksi. Samalla he tekisivät nimestään kuolemattoman Ruotsin säätyjen joukossa.

Herra paroni ja eversti ja ritari on sekä muut suuret ominaisuutensa huomioiden että erityisesti tässä muistiossaan osoitetun perusteellisen pankkiasioiden tuntemuksensa ja valtakunnan eduksi osoitetun velvollisuudentuntonsa takia saavuttanut säätynsä luottamuksen ja tullut valituksi pankkivaltuusmieheksi. Olen työskennellyt saman aiheen parissa ilman vähäisintäkään pyrkimystä oman voiton, kunnian tai edun saavuttamiseksi, ja siksi en pyydä muuta kuin suosiollista arviota hyväntahtoisuudestani.

Suom. Veli-Matti Pussinen

1. että kaikki vaihtokurssin ... eikä muilla tavoin: Valtiopäiväjärjestyksen ohella salaisen valiokunnan työtä sääteli ohjesääntö, jonka säädyt (talonpoikia lukuunottamatta) vahvistivat aina uusien valtiopäivien aluksi. Vuoden 1765 ohjesäännön §:n 2 mukaan ”... erityisesti kaikista valtiontaloutta koskevista muutoksista, kaikista valtionvelan takaisinmaksua koskevista asetuksista, kaikista vaihtokurssin alentamiseen tähtäävistä toimenpiteistä, kaikista pankkilainoja tai pankista jo otettujen lainojen takaisinmaksua koskevista asetuksista ja kaikista muista talousasioista tulee päätös tehdä säätyjen täysistunnoissa eikä muulla tavoin, sen jälkeen kun salainen valiokunta on antanut asiasta mietintönsä”. Lainaus teoksesta Carl Hallen­dorff, Sveriges riksbank 1668–1918. Bankens tillkomst och verksamhet [2], Riksens ständers bank 1719–1766 (1919), s. 54.
2. olen yli puoli vuotta sitten ... siinä mitään osaa: Chydenius kirjoittaa Omaelämäkerrassaan 1780: ”Kirjoitin tästä syystä lyhyen esityksen ajatuksistani ja jätin sen itse pankkideputaatiossa maamarsalkan käsiin ...”. Tällaista muistiota ei ole onnistuttu löytämään pankki­deputaation asiakirjoista, ja Chydeniuksen ilmoituksesta voi päätellä, että hän on luovuttanut sen joulukuussa 1765 pelkästään henkilökohtaisesti maamarsalkka Thure Gustaf Rudbeckille.
3. Christer Hornin muistio: Vapaaherra Christer Horn oli maaliskuussa 1766 jakanut säätynsä jäsenille kirjoituksensa Ödmjukt memorial af fri-herre Christer Horn til höglofl. secrete utskottets til riksens höglofl. ständer upgifne berättelse om banco-förwaltningen, jemte en bilaga i samma sak som 1762 hos höglofl. ridd. och adelen wardt föredragit (1766). Ks. Kommentti: Puolustuspuheenvuoro
4. piilotettu hyvä raha: metalliraha, joka oli melkein kokonaan kadonnut rahaliikenteestä

Unfortunately this content isn't available in English