Edellinen jakso: Saarnaluonnoksia: Viidestoista saarna
Seuraava jakso:
Kuudestoista saarna
Johdanto
§ 1 Johanneksen evankeliumin 10. kirja kuvaa kallista Vapahtajaamme Jeesusta vertauksella hyvään ja uskolliseen paimeneen, joka kaikin tavoin ahkeroiden kokoaa lampaansa ja kaitsee niitä äärimmäisen hellästi ja huolekkaasti. Nämä lampaat eivät ole mitään muuta kuin ihmisiä, jotka hän armonvälineiden ja henkensä armonvaikutusten kautta kokoaa laumaansa, jossa hän tekee heidät osallisiksi hankkimastaan autuudesta. Yhdessä heitä kutsutaan Pyhässä kirjassa Jumalan seurakunnaksi Ap. t. 20:28 ja apostolisessa uskontunnustuksessamme pyhäksi yhteiseksi seurakunnaksi ja pyhäin yhteydeksi.
§ 2 Olemme saarnassamme toisesta uskonkappaleesta selvittäneet, miten Jeesus kuninkaana hallitsee tätä valtakuntaansa, ja edellisissä saarnoissa kolmannesta uskonkappaleesta selittäneet, kuinka tätä hallintoa hoitaa oikea ovenvartija, Pyhä Henki, suhteessa sen kuhunkin jäseneen erikseen. Mutta oppia seurakunnasta yleensä on jo vanhoilta ajoilta alkaen kristillisessä seurakunnassa tarkasteltu monin tavoin, ja sitä on myös monin väärin lausein sotkettu varsin pahasti, niin että näen aiheelliseksi meidän tekstimme perusteella antaa teille siitä selvän kuvan ja Jumalan sanan kanssa yhdenmukaisen käsityksen.
§ 3 Rakkaat kuulijat! Me elämme kaikki näkyvässä seurakunnassa ja uskovat ovat jäseniä pyhäin yhteydessä, ja he odottavat toivossa tulla kerran luetuiksi pyhien joukkoon valittujen seurakunnassa, joten tämä aihe ansaitsee siten kaiken huomiomme.
Teksti: kolmas uskonkappale.
Käsittely
Mitä meidän yleisesti tulee tietää ja uskoa Jumalan seurakunnasta
§ 4 Selittää sanan seurakunta yleisesti, että se tarkoittaa ihmisten joukkoa, mutta tässä se käsitetään uskovien ja Jumalaa pelkäävien yhteisönä, niin kuin Luther sen selittää Isossa katkismuksessa, minkä jälkeen se määritellään lyhyesti, ks. § 17, alku.1
§ 5 Tämän seurakunnan alullepanija tai perustaja on yleisesti kolmiyhteinen Jumala, Isä, joka valmisti häät Pojalleen ja kutsui paljon vieraita Matt. 22:2, Poika, joka on kihlautunut uskovien kanssa 2. Kor. 11:2, Matt. 16:18 ja Pyhä Henki, Ef. 1:13–14, mutta aivan erityisesti se on Kristus, joka on sen pää Ef. 5:23, sen kuningas Joh. 18:37, sen paimen Hes. 34:15–16, Joh. 10:11, joka on sen varsin kalliisti lunastanut itselleen Ap. t. 8:28, josta syystä häntä kutsutaan myös seurakunnan todelliseksi kulmakiveksi Ap. t. 4:11, sama.
§ 6 Selittää, ketkä ovat tämän seurakunnan jäseniä silloin kun se vielä on taisteleva ja sitten kun se tulee voittajaksi. Taistelevan seurakunnan jäsenten todetaan olevan aitoja ja epäaitoja, katso sama pykälä.
§ 7 Kuvaa tämän yhteisön hallinnolliset lait, joita verrataan muiden valtakuntien ja yhteisöjen lakeihin, katso sama pykälä, viimeinen momentti.
§ 8 Todistaa, että meidän Vapahtajamme käyttää Pyhää Henkeä oven vartijana ja hallinnoijana Joh. 10:3, Joh. 14:26, Ap. t. 2, Ap. t. 20:28, 1. Kor. 12:17, katso §:n 17 alku.
§ 9 Armonvälineet, joiden avulla hän maan päällä kutsuu, kokoaa yhteen, valaisee, pyhittää, pitää lähellään ja säilyttää oikeassa uskossa, ovat Jumalan pyhä sanat ja kalliit sakramentit. Katso sama pykälä, jatko.
§ 10 Seurakunnan palvelijat ovat saarnavirkaan kutsutut ja opettajiksi asetetut, heidän tulee ruokkia laumaa Jumalan sanalla ja jakaa sakramentit, katso saman §:n loppu.
§ 11 Selvittää tämän seurakunnan yleiset ominaisuudet, eli että se ensinnäkin on yksi, toiseksi se on pyhä ja kolmanneksi yleinen, katso § 19.2
§ 12 Ilmoittaa tämän johdosta todisteet, joista voidaan päätellä, mitä meidän näkyvistä seurakunnistamme voidaan perustellusti kutsua oikean seurakunnan nimellä.
Sovellutus
§ 13 Meillä on aihetta kiittää Jumalaa, joka on antanut meidän kasvaa seurakunnassaan, joka äidin tavoin on ruokkinut meitä sanalla ja sakramenteilla. Kuinka onnellisia me olemmekaan moniin tuhansiin pakanoihin verrattuna!
§ 14 Mutta nyt tutkikoon jokainen, millainen jäsen itse on tässä hengellisessä ruumiissa. Onko hän elävä vai kuollut? Onko hänet vartettu Kristukseen, joka on pää ja tosi viinipuu, vai ei? Meidät kaikki on tosin kasteessa vartettu Kristukseen, mutta useimmat, elleivät kaikki, ovat repineet irti tämän siteen, ja kristikunnassa on yhä monia kuivia oksia ja rujoja jäseniä. Ne saavat kasvaa täällä kuten rikkaruoho viljapellossa, sadonkorjuuseen saakka, mutta he eivät koskaan pääse voittoisaan seurakuntaan, vaan niiden täytyy joutua ikuisen tulen saaliiksi! Onnettomat ja väärin kasvaneet jäsenet! Kaikessa teidän onnettomuudessanne on kuitenkin se onni, että te elätte näkyvässä seurakunnassa, ja kääntykää siis pois harhateiltänne.
§ 15 Te uskovat, nauttikaa ahkerasti ja hartaasti armonvälineitä tässä taistelevassa seurakunnassa, niin että teistä kerran tulee onnellisia jäseniä kirkkauden ikuisilla asuinsijoilla. Olkaa siksi jo täällä toivossa iloisia ja koettelemuksissa kestäviä. Aamen.
Suom. Eero Ojanen
Edellinen jakso: Saarnaluonnoksia: Viidestoista saarna
Seuraava jakso:
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: