Edellinen jakso: Saarnaluonnoksia: Kolmastoista saarna
Seuraava jakso: Saarnaluonnoksia: Viidestoista saarna
Neljästoista saarna
Johdanto
§ 1 Sen jälkeen kun minä, siunatut kuulijat, viimeksi selitin teille, että uskovien pyhitys tosin on rehellinen ja vakava mutta samalla epätäydellinen, niin tänään saan ilahduttaa Jumalan lapsia sillä, että siitä kerran tulee täydellinen kuolleiden ylösnousemuksessa ja ikuisessa elämässä, kuten tohtori Luther sanoo Isossa katekismuksessa. Katso 3. saarna, §:n 15 alku.1
§ 2 Samaan viittaa apostoli Paavali 1. Kor. 13:8,12: vaikka usko ja toivo katoavat, niin rakkaus, joka on pyhityksen tärkein asia, ei koskaan katoa.2
§ 3 Samaa vahvistaa edelleen Paavalin kaipuu vapautumiseen tästä syntisestä ruumiista kuolemassa Room. 7:24, samoin kuin Johanneksen varmuus siitä, että hän kuolleiden ylösnousemuksessa tulee Jumalan kaltaiseksi, toisin sanoen, saa täydellisenä takaisin menetetyn Jumalan kaltaisuuden 1. Joh. 3:2, joka koostui viisaudesta, pyhyydestä ja vanhurskaudesta.
§ 4 Tämä täydellinen pyhitys alkaa siten uskovien kohdalla kuoleman hetkellä Luuk. 23:43, jossa paratiisi varmasti tarkoittaa täydellistä vapautusta, ei vain rangaistuksesta vaan myös synnin pahuudesta, mitä Luuk. 16:22 kutsuu Abrahamin huomaksi, ja se täydellistyy kuolleiden ylösnousemuksessa.
§ 5 Jotta tekisin teidät, uskolliset Jumalan lapset, jo täällä murheenlaaksossa toivossa iloisiksi3 tämän suuren vapautuksen suhteen, hilpeiksi vaelluksessanne ikuisuuteen ja ahdingossa kestäviksi,4 myös oman heikkoutenne suhteen Room. 12:12, niin haluan selittää teille apostolisen uskontunnustuksen viimeiset sanat: ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Mutta jotta ne ymmärrettäisiin oikein, ja kumpikin oikealla tavalla tunnettaisiin, ne molemmat vaativat erillistä käsittelyä.
§ 6 Mutta te varmat maailman lapset, tässä on jotain, jota myös teidän on erittäin tärkeää huomata, oman pelastumisenne vuoksi. Älkää siis nukkuko tätä hetkeä, ja tuhlatko sitä samalla tavoin kuin monia edellisiä. Kuka tietää vaikka se olisi viimeinen hetkenne ennen kuin kuolema ja ikuisuus nielaisevat teidät? Siunaa meitä ja auta meitä, oi Isä meidän jne.
Käsittely
Kallisarvoinen oppi kuolleiden ylösnousemisesta, jossa me 1) haluamme todistaa sen varmuuden, 2) sen luonteen niin pitkälle kuin se on meille voitu ilmoittaa.
I osa
§ 7 Selittää mitä vanhemmat uskomme tunnustajat ymmärsivät lihan ylösnousemisella. Liha tarkoittaa ruotsin kielessä erästä ihmisille tarkoitettua ravintoa, ks. tohtori Lutherin Iso katekismus tästä asiasta. Raamatussa tätä puhetapaa on 1. Moos. 6:3, 1. Moos. 3:6 jne., joissa tämä tarkoittaa ihmisen syvää turmelusta syntiinlankeemuksen seurauksena kaikenlaisissa aistillisissa haluissa, mutta kohdassa Joh. 1:14 se tarkoittaa todellista ihmistä, sillä heprealaiset kutsuivat ihmistä tällä tavoin erottaakseen hänet hengistä. Uuden testamentin kirjoittajat käyttävät sen sijasta varsinaista sanaa σαρξ5 ja latinankieliset sen jälkeen sanaa caro, jota ruotsinkielen luonteen mukaisesti ei kuitenkaan tulisi kääntää lihan vaan ruumiidemme ylösnousemukseksi kuolleista.
§ 8 Osoittaa, miten tärkeitä tämä meidän uskonkappaleemme, tämän totuuden luonne, sen vaikutus koko elämäämme ja kohta 1. Kor. 15:19 ovat. Se on kuitenkin järjelle vaikein asia käsittää ja uskoa, ja siksi se vaatii vahvoja todisteita.
§ 9 Todistaa että se on kaikkivaltiaalle Jumalalle mahdollinen eikä sisällä ristiriitaa.
§ 10 Tämän opin perustana on sielun kuolemattomuus, johon monet viisaat pakanat uskovat ilman ilmoituksen valoa ja siitä he ovat saaneet toivonsa hyveen palkitsemisesta.
§ 11 Koska ruumis yhdistyy niin läheisesti sieluun, ja koska sillä on niin suuri osa ihmisten teoissa, iloissa ja kärsimyksessä, niin on kohtuullista, että ruumiin tulee saada osansa myös rangaistuksesta ja palkkiosta.
§ 12 Mutta ei riitä, että todistetaan tämän pääkappaleen kohtuullisuus, lisäksi siihen vaaditaan täydellinen varmuus, ja sitä on turha etsiä muualta kuin ilmoitetusta sanasta Dan. 12:2, Joh. 5:28–29, Ap. t. 24:15. Tämän totuuden kieltäminen ei ole mitään muuta kuin että kieltäisi kerralla kaiken ilmoituksen ja siirtyisi kristittyjen pohjasakkaan. Jumalattomuudessaan tällainen ylittäisi sekä juutalaiset että turkkilaiset.
II osa
§ 13 Ylösnousemuksen kuvataan olevan Jumalan kaikkivaltiuden teko, jolla se antaa elämän meidän kuolleisiin ruumiisiimme, minkä jälkeen selitetään, että yksin Jumala saa tämän aikaan. Room. 4:17, 2. Kor. 1:9, Isä Joh. 5:21, 2. Kor. 4:14, Poika Joh. 6:39, Joh. 11:25, Pyhä Henki Room. 8:11.
§ 14 Todistaa, että kaikki kuolleet ihmiset, niin hyvät kuin pahat, tullaan herättämään Ap. t. 24:15, Matt. 25:32, 1. Kor. 15:22 ja he saavat samat ruumiit Job 19:26–27, mikä sopii täysin yhteen Jumalan palkitsevan oikeamielisyyden kanssa 2. Kor. 5:10, kuitenkin niin että uskovien ruumiit on kirkastettu.
§ 15 Esittää tässä naturalistien argumentit,6 että tämä olisi mahdotonta, ja kumoaa ne järjen ja erityisesti ilmoituksen avulla 1. Kor. 15:35–38.
§ 16 Todistaa, että vaikka Jumala herättää kuolleet yhdessä silmänräpäyksessä, niin siihen kuuluu kuitenkin meidän käsityksemme mukaan viisi erillistä toimenpidettä.
§ 17 Selittää syyt tähän. Uskovien ylösnousemuksen peruste on se, että hänen rakkautensa palkitsee uskovat siitä, että nämä ovat ottaneet vastaan hänen heille lahjoittamansa Sovittajan Room. 4:25. Jumalattomille peruste on hänen oikeamielisyytensä, Juud. jakeet 14–15, 2. Tess. 1:7–8. Katso kolmas saarna, pääosa § 15:sta.7
Sovellutus
§ 18 Koska nyt on niin, että kaikkien kuolleiden tulee nousta ylös, niin kuinka onnettomia ovatkaan kaikki jumalattomat, jotka näin saavat sanoinkuvaamattomien sieluntuskien lisäksi myös aistillisin tuntemuksin kohdata helvetin piinat? Onnettomat te, joiden täytyy samojen ruumiinjäsenten kera sovittaa ikuisuudessa muutamat harvat aistillisten ilojen hetket. Voi, kunpa olisitte viisaat ja kääntyisitte Herran luo ettekä enää koskaan tämän päivän jälkeen jättäisi ruumiinne jäseniä väärämielisyyden aseiksi.
§ 19 Mutta kuinka lohdullisena mahtaakaan tämä kappale näyttäytyä uskoville, kun he ajattelevat edessä olevaa lunastustaan, ja erityisen lohdullinen se on kaikille Kristuksen todellisille ristinkantajille, jotka Jobin, Daavidin ja Paavalin sekä muiden tavoin ajattelevat sitä lunastusta ja kirkkautta joka heillä on kuolleiden ylösnousemuksessa odotettavanaan; se myös rohkaisee kaikkia oikeamielisiä kamppailijoita tavoittelemaan katoamatonta kruunua ja siksi luopumaan kaikista lihallisista haluista 1. Kor. 9:24.
Edellinen jakso: Saarnaluonnoksia: Kolmastoista saarna
Seuraava jakso: Saarnaluonnoksia: Viidestoista saarna
paikat:
Henkilöt: Abraham Daavid Job Johannes Luther, Martti Paavali
Raamatunkohdat:
Aiheet: