Edellinen dokumentti: ”Siihen vilkkaaseen väittelyyn…” (Epilogus) DA 26.3.1779
Seuraava dokumentti: Herra kirkkoherra ja tohtori Chydeniukselle (Peripatheticus) DA 15.–16.6.1779
[1/110]
Niin kunniallista kuin ajattelevien miesten onkin puhua sorretuiksi käsitettyjen kansalaisten puolesta, yhtä tarpeellista on kuitenkin, että näin tehdään säädyllisesti ja osoittaen kunnioitusta niille, joiden kantaa vastaan kirjoitetaan.
Rovasti ja tohtori herra Anders Chydenius on kirjoituksessaan Ajatuksia isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista mielestäni unohtanut velvollisuutensa jälkimmäisen asian osalta.
Herra tohtorin mainitun teoksen monista kohdista saa lukea ankaria mielenilmauksia niistä miehistä, jotka ovat olleet vanhan palkollissäännön alkuunpanijoita ja laatijoita, samoin kuin niistä, jotka ovat näinä aikoina puhuneet ja kirjoittaneet palkollissäännön parantamisesta ja palkollisten omavaltaisuuden torjumisesta. Tämän lisäksi herra tohtori sanoo s. 58:1 Mutta sama kuriton karjalauma (aristokraatit), yrittävää yhä toimia raivokkaasti valtakunnan etuja vastaan sortamalla vähäisimpiä alamaisia.
Herra tohtorin olisi pitänyt ottaa huomioon, että noin karkea ja säädytön mielenilmaus kuuluisi osoittaa vain karkeimmille barbaareille. Vieläkin enemmän kaiken moraalin ja kristillisen rakkauden vastaista on sivistyneessä kansakunnassa nimitellä tuolla tavalla kansalaisia, joista ainakin monet ovat yhtä hyvissä tarkoituksissa ja samaa jaloa innostusta osoittaen kuin herra tohtori puhuneet ja kirjoittaneet oikeudenmukaisuuden ja yhteiskunnan menestyksen puolesta, ja jos herra tohtorin ehdotus kaikeksi onnettomuudeksi hyväksyttäisiin, siitä seuraisi yhtä suuria ellei suurempiakin hankaluuksia kuin vanhoista palkollissäännöistä. Molemmat ovat ihmisen aikaansaannoksia ja vaativat kärsivällisellä mielellä tehtävää sovittelua ja oikaisemista.
Minun sallittaneen muutamia huomautuksia esittäen tarkastella lähemmin herra tohtorin pohdiskelunsa kohteeksi ottamaa tärkeää aihetta.
Todistaakseen, ettei palkollisia pidä pakottaa vuosipalvelukseen, herra tohtori vetoaa s. 11 seuraavaan kuninkaanvakuutukseen:2 Kuningas ... älköön riistäkö tai salliko kenenkään muunkaan riistää keneltäkään irtainta tai kiinteää omaisuutta ilman laillista tutkintaa ja tuomiota.3
Hyvä on, tuollainen kirjoitettu sana muuttuu eläväksi, kun huolehditaan siitä, että alamaiset täyttävät tarkoituksenmukaisella tavalla velvollisuutensa: esimerkiksi palkolliset tekemällä työtä vuosipalkalla, sillä asemassaan he eivät voi muulla tavalla osallistua yhteiskunnan hyvinvoinnin tuottamiseen ja sen säilymisestä huolehtimiseen. He ovat tästä syystä yhteiskunnan jäseninä siihen velvollisia. Näin ollen palkolliset ottavat yhteiskunnalta sellaista, mikä vastaa omaisuutta, kun he vetäytyvät palvelemasta yhteiskuntaa palkkatyössä.
Sivu 15. Jos vuosipalveluksesta jättäytyminen on rikos, sen täytyy olla rikos kaikkien ja kenen tahansa kohdalla.4
Ei suinkaan. Jokaisen yhteiskunnan jäsenen on tehtävä osuutensa yhteiskunnan säilymisen ja menestymisen hyväksi siinä asemassa, johon hänet on pantu. Rikokseen syyllistyy, jos ei näin toimi. Esimerkiksi tuomari tekee rikoksen, ellei hän saavu ensimmäisenä käräjäpäivänä käräjäpaikalle aamulla yhdeksään mennessä; pappi, jos hän lyö laimin julkisen jumalanpalveluksen suorittamisen pyhäpäivänä jne. jne.; palkollinen, ellei hän ryhdy vuosipalvelukseen esivallan antaman yhteiskunnan hyvinvointiin perustuvan säännön mukaisesti. Ne, jotka hankkivat pätevyyden hoitaakseen jatkossa virkoja ja toimia, eivät voi ryhtyä vuosipalvelukseen kuten eivät palkollisetkaan kykene hoitamaan virkoja. Heidän velvollisuutensa ovat erilaiset, koska heidän asemansa ovat erilaiset.
Kuten kaikentietävän Luojan kaitselmuksesta johtuu, että tietyistä ruumiin aineksista koostuu käsi ja toisista jalka ja muista ihmisruumiin muut osat, saman Jumalan kaikentietävästä kaitselmuksesta johtuu se, että ihmiset, joista suuret yhteiskunnat koostuvat, ovat joutuneet eri asemiin niin onnen kuin luonnonkin suomien etujen jaossa, jotta kaikki valtakunnan ruumiin toimintaan kuuluvat tehtävät voidaan hoitaa asianmukaisella tavalla. Kaikki eivät voi olla kuninkaita eivätkä herroja eivätkä palvelijoita. Ja kuten kaikki ruumiinjäsenet luonteensa mukaisesti ja järkevän sielun johtamina tekevät osuutensa ruumiin ylläpitämiseksi, pitää myös kaikkien yhteiskunnan jäsenten tehdä osuutensa yhteiskunnan ylläpitämiseksi tavoilla, jotka hallitsija hyväksi näkee. Room. 13:1–7, Tit. 2:9,10.5
Sivulla 16. herra tohtori sanoo, että pakollisten vuosipalvelussuhteet estävät avioliittojen solmimisen.6
Kuitenkin nähdään, että kotona vanhempiensa luona asuvat rahvaan lapset (vaikka he eivät ole minkään ajojahdin kohteena) avioituvat vain harvoin, kun tila ei ole niin suuri, että siellä tarvitaan useampia työntekijöitä tai että se kykenee elättämään enemmän väkeä. Niinpä talollisten nuoret pojat ja rengit tavoittelevatkin talontyttäriä, jotta saisivat heidän kanssaan yhdessä jonkin asuinpaikan tai osan maatilasta hallintaansa, ja avioituvat juuri tällä ehdolla heidän kanssaan, ja nuori renki avioituu heti, kun hänelle luvataan torppa. Uudisviljelykset tarjoavat näin ollen palkollisille ja rahvaanmiehille tilaisuuksia avioitumiseen, ja ovat näinä aikoina kasvattaneet väestöä varmalla ja edullisella tavalla.[2/110]
Jos lainsäätäjä olisi 1739 suonut avioituneille palkollisille vapauden asua ja oleskella missä haluavat, tämä olisi voinut houkutella palvelussuhteeseen haluttomia nuoria renkejä avioitumaan. Tuollaiset kannustimet olisivat kuitenkin jääneet ja jäävät useimmiten riittämättömiksi. Näkeehän renki omin silmin joka päivä, miten niukasti ja kurjasti lapsilauman rasittama torppari ja jopa talollinenkin elää, niin kauan kuin lapset ovat pieniä, ja päättelee siitä väistämättä, että hänen asemansa lapsilauman rasittamana olisi paljon kurjempi. Ja tämä pidättelee, kuten oikein onkin, hiemankin harkitsevia palkollisia avioitumasta. Muutama jossakin käsityöammatissa taitava heidän joukostaan on kuitenkin muutamilla paikkakunnilla kyennyt elättämään vaimon ja lapsia.
Koska vuosipalvelus on herra tohtorin oman toteamuksen mukaan palkollisille edullisempi ratkaisu kuin työnteko päiväpalkkalaisena, tästä seuraa, että tältä kannalta vuosipalvelus edistää avioliittojen solmimista. Voihan palkollinen, joka ei tuhlaa vuosipalkkaansa, vaan säästää sen, koota jonkinmoisen rahasumman, jota myöhemmin tarvitaan omaa taloutta perustettaessa. Eiväthän avioituneet palkolliset voi tyhjin käsin päästä torppareiksikaan, elleivät saa riittävää ennakkoa varakkaalta, ajattelevaiselta ja avuliaalta maanomistajalta.
Sivu 18. Käytyään läpi vanhat palkollisia koskevat säädökset herra tohtori kysyy: Mitä järjestystä tässä kaikessa oikein on?7
Vastattakoon: ihmisten tekemää järjestystä. Homines ordinant atque reordinant, iterum iterumque ordinant atque reordinant.8 Onnellinen se, joka asianmukaisesti muistaa olevansa ihminen ja tunnistaa tekemänsä järjestelmän.
Ihminen ei käsityskyvyltään rajallisena voi kuvitella kaikkia eteen tulevia olosuhteita eikä myöskään niiden seurauksia. Ajat muuttuvat, samoin asioiden tila, niin että paras ja viisainkin säädös tarvitsee muutosta ajan mittaan. Herra tohtorin säädösehdotus kuuluu varmuudella niihin, joiden muuttaminen olisi tarpeen mitä pikaisimmin, jos se pahaksi onneksi hyväksyttäisiin. Voiko herra tohtori kuvitella, että hänen s. 19 ja 52 perin innokkaasti esittämänsä palvelusväen oikeus asua ja oleskella missä kukin haluaa johtaisi hyviin seurauksiin niin palkollisille kuin yhteiskunnallekin? Eikö ihminen ole luonnostaan taipuvainen kaikenlaisiin synteihin ja paheisiin? Eikö etenkin kokematon nuoriso ryntää niihin kykenemättä näkemään seurauksia tai niistä piittaamatta? Miten huolekkaasti kunnolliset vanhemmat valvovatkaan ja varjelevatkaan jo varttuneitakin lapsiaan itse ja muiden välityksellä, jotta nämä eivät sortuisi paheisiin! Miten vaikeata heidän onkaan päästä tuloksiin ja miten usein se jääkään saavuttamatta! Miten vaikeaa isäntien onkaan estää palkollisiaan karkeimmastakin pahanteosta! Miten paljon työtä kaupunkien maistraateilla ja niin meri- kuin maavoimienkin upseereilla onkaan nuorison ja miehistön pitämiseksi kurissa ja järjestyksessä! Voiko siis herra tohtorilla olla mitään aihetta odottaa surkeimman kasvatuksen saaneelta palkollisten enemmistöltä muuta kuin paheellista ja kaikissa suhteista vahingollista käyttäytymistä, kun he ovat vapaita kaikesta isäntien valvonnasta? Uhkarohkea, ajattelematon ja omavaltainen nuoriso varmaankin käyttäisi uteliaisuutensa ajamana ainakin aluksi herra tohtorin vapausehdotusta hyväkseen. Maa täyttyisi sitä tietä kelvottomilla loisasujilla, jotka olisivat vaarallisimpia lähinaapureita etenkin säätyläisten tiloille ja kartanoille, koska näidenkin väki olisi vaarassa ajautua harhaan heidän perässään. Varkaudet ja paheellisuus varmastikin lisääntyisivät.[1/111]
Herra9 tohtorin ehdotuksen toteuttaminen myös saattaisi etenkin säätyläisten taloudenhoidon mitä hankalimpaan tilanteeseen. Pestattavaa palvelusväkeä tarvitaan suurimmaksi osaksi päivittäin karjaa hoitamaan ja sisätöihin ym. Miten olisi mahdollista pestata etenkin yksinäisiin ja syrjäisiin taloihin ja kartanoihin joka päivä päiväpalkalla niin useita henkilöitä kuin tarvitaan, ja miten paljon aikaa hukkaantuisi heidän haalimiseensa kokoon maassa, jossa valitetaan väestön vähyyttä? Ja miten heitä voitaisiin käyttää kaikkiin esiin tuleviin tehtäviin, kun he eivät tunne talon käytäntöjä eivätkä tilannetta sen paremmin rakennusten sisä- kuin ulkopuolellakaan, pihapiirin tuntumassa ja kauempana, pelloilla ja niityillä, mailla ja metsissä?
Lisättäköön vielä: ihmistä houkuttelee mukava elämä, jonka nuoret rengit valitsisivat ja jota he ryhtyisivät elämään, jos he saisivat herra tohtorin ehdotuksen mukaisesti oleskella missä haluavat. On vaikea sanoa, mitä hyödyllistä irrallaan liikuskeleva palvelusväen luokkaan kuuluva joukko, etenkin ne, joilla ei ole käsityötaitoja (käsityöammattien harjoittajia on maaseudulla harvassa), voisi tehdä niinä päivinä, jolloin he eivät tekisi päiväpalkkalaisen työtä. Suunnitelman alkuunpanijana herra tohtorin[2/111] velvollisuutena olisi ollut selvittää tämä seikka, niin että se olisi selvä. Mutta tekisivätpä he mitä tahansa, voidaan huoleti sanoa, että harvat heistä tekisivät töitä ahkerasti eikä kukaan heistä ryhtyisi ponnistelemaan töissä, jotka pääasiassa kuuluvat maatalouden piiriin. Niinpä heiltä vähitellen katoaisi tottumus maamiehen töihin; tottumattomuus taas tekisi nuo työt heille raskaammiksi ja epämiellyttävämmiksi kuin ennen, ja tuollainen kyllästyneisyys ja inho maatöitä kohtaan virittäisi ja yllyttäisi heidän haluaan muuttaa paikkakunnille, joilla he toivoisivat löytävänsä helpomman ja mukavamman elämäntavan, ja he todella muuttaisivatkin, kun siihen tarjoutuisi tilaisuuksia, joiden etsimiseen heillä kyllä olisi aikaa ja mahdollisuuksia.
Aiemmilla säädöksillä palkolliset pidettiin sen sijaan pysyvästi maatöissä, olivat näin ollen tottuneita niihin ja saivat ne helpommin suoritetuksi ja olivat tyytyväisiä asemaansa.
On hyvin tärkeätä sekä estää muuttoliikettä maaseudulta että edistää maatalouden elinvoimaisuutta. Kokemus osoittaa, että mukavaan elämään tottuneet rengit, esimerkiksi herrojen palvelijat, eivät juuri alennu maamiehen töihin, ja ahkerimmat ja taitavimmatkin käsityöläiset, jopa raskaimpien ja karkeimpienkin käsityöammattien harjoittajat ovat taitamattomia maataloustöissä ja haluttomia niitä tekemään.
Herra tohtori laskee yhden rengin vuosikustannuksiksi noin 900 kuparitaaleria ja jakaa tämän summan mielestään soveliaalla tavalla kesä- ja talvipäivien välille (s. 54).10 Mutta mihin tuolla tavalla päädytään? Yhden manttaalin keskimääräiseksi tuotoksi ei voitane arvioida enempää kuin 80 tynnyriä viljaa, jotka 2 hopeariikintaalerin hintatasolla tuottavat 160 riikintaaleria eli tuskin enempää kuin kolmen rengin vuosipalkan, kun yhden manttaalin kokoisessa kartanossa tai maalaistalossa tarvitaan kuusi palkallista työntekijää, joillakin seuduilla jopa useampiakin. Tilan muusta kuin viljasta saama tuotto kulunee kruunulle meneviin maksuihin.
Rahaa kertyy runsaammin siellä, missä harjoitetaan tervanpolttoa, metsänhoitoa ja missä metsänhakkuut ovat kannattavia, mutta tilaisuuksia sellaisiin toimiin on vain harvassa paikassa.
Kun säädöksiä laaditaan, ne on laadittava enemmistöä silmällä pitäen.
Maaseudulla siellä, missä ei hakata puutavaraa myytäväksi eikä harjoiteta tervanpolttoa, ei talvisesta työpäivästä kannata maksaa 2 taalerin 16 äyrin palkkaa. Jos kohtuullisen kokoisen maatilan omistava talonpoika voisi laskea tuollaisen summan vuoden jokaisena työpäivänä yhden rengin ja kaksi kolmasosaa tai puolet siitä piian työn arvoksi, hän varmaan nopeasti rikastuisi.
Mutta kun maamiehen olisi maksettava niin suurta päiväpalkkaa kuin hänen tuloillaan suinkin mahdollista on, vastattavaksi jää kysymys, voitaisiinko päivätyöläisiä sitten saada sellaisella palkalla.
Tottahan toki, sanoo herra tohtori, nälkä pakottaa palvelusväen joukon siihen. Tätä vastaan taas huomautetaan, että nälkä pakottaa heidät tekemään työtä sen verran, että henki säilyy, mutta ei pakota heitä työskentelemään kohtuullisella päiväpalkalla ahkerasti. Miten usein hämmästyksekseen näkeekään, että moni valitsee mieluummin laiskottelun ja näläntunteen kuin uutteran työn. Jos ruokaa puutuu, sen saa nukkuminen korvata. Usein jopa nähdään, että laiskat talolliset kärvistelevät kurjissa oloissa (jopa nälkäisinä), vaikka heillä on vaimo ja lapsia ja vaikka he voisivat ahkerasti työtä tehden voida hyvin. Niinpä palvelusväen joukko, joka ennestäänkin tuntee houkutusta mukavaan elämään ja laiskotteluun, voisi nälän kestämiseen tottuneena pakottaa maamiehen maksamaan määrättömän suurta niin päivä- kuin vuosipalkkaakin. Edellisen vuoden palveluksesta saatu palkka sekä ne säästöt, joita he ovat voineet ensimmäisinä palvelusvuosinaan kerätä, antavat heille myös tilaisuuden pahemmin nälkää kärsimättä pakottaa maamiehen maksamaan heille ylen korkeita vuosi- ja päiväpalkkoja.
Palkollisten laiskuuden ja omien paheellisten tai vähemmän hyödyllisten puuhien takia maatalous saattaisi menettää puolet heidän tavallisesta työmäärästään, mikä vastaa sitä, että maamiehet menettäisivät puolet palkollisten määrästä.[1/112]
Sivulla11 53 herra tohtori sanoo: Vapaasti sovittavat vuosipalvelukset sisältävät suuria etuja palvelijoillekin, niin että vailla työsuhdetta olevat ja naimattomat ryhtyvät seuraavana vuonna mielellään vuosipalvelukseen saatuaan kokeilla vapautta vuoden verran.12
Silloinhan asia on yhdellä iskulla ratkaistu kaikkien tyytyväisyydeksi, kun avioituvat palkolliset vapautetaan vuosipalveluspakosta, mutta naimattomia ei. Nämä eivät kehity parempaan suuntaan, vaan muuttuvat pahantapaisemmiksi, laiskemmiksi ja köyhemmiksi oltuaan vuoden omassa vapaudessaan. Vapaus, joka aiheuttaa sekasortoa ja on vahingoksi joka suhteessa, ei ole vapautta, vaan vapauden väärinkäyttöä tai omavaltaisuutta, jota hallitsija viisaasti hillitsee.
Olen suurimmaksi osaksi samaa mieltä herra tohtorin kanssa siitä, mitä hän sanoo vuonna 1739 säädetystä palkollisten palkkataksasta, mutta saanen kuitenkin muistuttaa, että herra tohtori sivulla 2213 varsin kovasanaisesti epäilee isäntien lisäksi myös valtakunnan korkeita virkamiehiä, joiden käsistä edellä mainittu kuninkaallinen asetus on lähtenyt, siinä määrin, ettei minkäänlaista kohtuullisuutta ole voitu heiltä perustellusti odottaa, saati vaatia ym. Herra tohtorin olisi kuitenkin pitänyt tutkia asia tarkasti ja palauttaa mieleensä, millaisia aikoja elettiin silloin, kun useaankin kertaan mainittu kuninkaallinen asetus julkaistiin. Haluan kertoa lyhyesti sen, mitä tiedän tästä asiasta oman kokemukseni perusteella.
Esimerkiksi Porvoon kaupungissa täysimittainen rekikuorma14 hyviä koivuhalkoja maksoi vuoden 1739 vaiheilla 7–8 äyriä, toltti hyviä veistettyjä lautoja (nykyisin yhtä leveitä saa vain harvoin) 24 äyristä 1 taaleriin, tynnyri ruista 3 taalerista 3 taaleriin ja 10 2/3 äyriin, eräänä vuonna jopa 2 taaleria 16 äyriä tynnyriltä, kaikki hopearahana, ja niin edelleen. Lähiympäristön sekä Hämeen ja silloisen Haminan läänin15 rahvas oli köyhää ja velassa kauppiaille, ja etenkin viimeksi mainitussa läänissä oli runsaasti kruunulle meneviä maksuja rästissä. Nyt on kysyttävä: miten paljon tuollaisessa asemassa oleva maamies pystyi maksamaan palkollisilleen ja olivatko edellä mainitun taksan laatijat kohtuuttomia aristokraatteja? Entä kuinka monen sadan taalerin menetykseen vuosittain palkolliset tuomittiin? Kiistän tuon kaiken ainakin Suomen osalta.
Maamiehen tulot muodostavat väistämättä perustan sille palkalle, jota palkollinen voi häneltä kohtuuden puitteissa vaatia. Jos maamies pitäisi palkollisiaan työssä vertaisinaan yhtiökumppaneina (suurempaa oikeutta herra tohtori ei voine vaatia päämiehilleen), tästä seuraa, että kaikki velat ja maksut on ensiksi suoritettava ja sitten vähennettävä kartanon tai maatilan ja sen irtaimiston korkokulut ja ylijäämä jaettava tasan työntekijöiden kesken, joiden joukossa[2/112] isännälle ja emännällekin pitäisi antaa ainakin samankokoinen osuus kuin palkollisille. Jos herra tohtori suvaitsisi laatia tällaisen laskelman asettaen varsin kohtuullisen arvon keskikokoisen maatilan viljelmille ja rakennuksille ja ottaen omistajalta tarkoin selville saman maatilan vuotuiset tulot ja menot, hän vakuuttuisi siitä, että ne vuosipalkat, joita maanomistajat kykenevät maksamaan palkollisilleen ovat varsin kohtuullisia ja seutujen sijainnin ja luonteen sekä aikojen vaihtelun takia erilaisia.[1/113]
Suunnilleen16 1 hopeariikintaaleri pestirahaa ja 4 riikintaaleria (kruunulle meneviä maksuja huomioon ottamatta ja hieman lisää vaatteisiin) lienee näinä aikoina riittävä palkka lainmukaisen rengin palkaksi tällä seudulla, jolloin myös tämän velvollisuudet ja tehtävät pitäisi määritellä.
Ja kuten isännällä pitäisi olla oikeus ylittää mainittu taksa, jolloin isännän hyvyys ja palkollisen uutteruus saisi erinomaisen vastineen, kenelläkään naimattomalla palkollisella ei pitäisi olla oikeutta välttää vuosipalvelusta, kun hänelle tarjotaan taksan mukainen vuosipalkka.
Asianomaiset voisivat myös sovitella taksaa aikojen ja seutujen luonteen mukaisesti.
Ja kun edellä esitetyn kaltainen taksa näyttää nyt olevan tarpeen palkollisten kohtuuttomien vaatimusten hillitsemiseksi, saattaa varsin pian tulla aika, jolloin palkolliset tarvitsevat tuollaista taksaa oman etunsa takia. Nykyäänhän nähdään lapsiparvia kaikkialla, kylissä ja torpissa, niin että jos Jumala suo hyviä vuosia ja säästää maan tuhoisilta taudeilta (joista isorokko on näinä aikoina ollut vaarallisin) palkollisia on muutaman vuoden kuluttua tarjolla runsaasti, jolloin jokin taksa lienee tarpeen estämään isäntiä supistamasta kohtuuttomasti heidän palkkojaan ja muita etujaan, mikä voisi aiheuttaa hyvin haitallisia seurauksia, maastamuuttoa ym.
Vapauden sieluna on kokemus siitä, että ihmistä kohdellaan kohtuullisuutta noudattaen ja oikeudenmukaisesti. Siispä taksa, joka osaltaan tasoittaa tilannetta, jos kansalaisten välinen kohtuus ja oikeudenmukaisuus on jätetty huomiotta, pitää vapautta yllä ja laajentaa sitä.
Niin oikeudenmukaista kuin onkin, ettei mitään laillisesti saatua omaisuutta pidä riistää omistajalta vastoin hänen tahtoaan eikä ilman laillista tutkintaa ja tuomiota, yhtä oikeudenmukaista ja tarpeellista on myös se, että yhteiskunnan jäseniä kannustetaan noudattamaan mahdollisimman täydellisesti oikeudenmukaisuutta ja kohtuutta keskinäisissä suhteissaan. Niin ei toimi henkilö, joka nylkee maanmiehensä putipuhtaiksi käyttämällä heidän välttämättömiä tarpeitaan virikkeenä tuollaiseen halpamaiseen menettelyyn. Suojanaan laki, jonka mukaan kukaan ei voi ottaa pois hänen omaisuuttaan, hän riistää tunnottomasti ja häpeämättömästi maanmiestensä omaisuutta. Hallitsijan on oikaistava tuollaisia yhteiskunnan verenimijöitä. Selvitän asiaa esimerkillä. Sotaan joutunut valtio tarvitsee laivanrakennukseen ym. tarkoituksiin 1 000 kippuntaa rautaa, miehistön vaatetukseen 1 000 000 kyynärää työpukukangasta ja miesten muonitukseen 500 000 tynnyriä viljaa. Kaikkea tuota on sopivasti saatavissa tietystä kaupungista. Rautaa on myyty ja voidaan myydä kohtuullisella voitolla esimerkiksi 6 ½ riikintaalerin hintaan kippunnalta ja kangasta 1 riikintaalerilla kyynärältä, viljaa 2 ½ riikintaalerilla tynnyriltä. Mainittujen tavaroiden omistajat, jotka näkevät valtion tarvitsevan niitä välttämättä ja ilman pienintäkään viivytystä, vaativat kuitenkin rautakippunnasta 10 riikintaaleria, kangaskyynärästä 2 ja ruistynnyristä 4 riikintaaleria[2/113] sen lakiin kirjoitetun oikeutensa perusteella, että he saavat muussa tapauksessa pitää laillisesti hankkimansa omaisuuden koskemattomana hallussaan. Mitä mieltä herra tohtori on? Eivätkö nämä tunnottomat kansalaiset riko häpeämättömällä tavalla sitä lakia, johon he vetoavat omaksi puolustuksekseen, ja riistä valtiolta ja maanmiehiltään näille kuuluvan oikeuden? Ja eikö hallitsija voi alamaistensa hengen ja omaisuuden turvaksi säätämäänsä lakia loukkaamatta otattaa edellä mainituista tehtaista ja varastoista raudan 7 riikintaalerilla kippunnalta, kankaan 1 1/3 riikintaalerilla kyynärältä ja viljan 2 2/3 riikintaalerilla tynnyriltä tai oikeammin sanottuna käyvällä hinnalla? Kyllä voi, minun mielestäni hänellä on siihen oikeus. Samalla tuollaiset häpeämättömät alamaiset ovat syyllistyneet tekoon, jonka nojalla heidän on menetettävä porvarisoikeutensa ja he ansaitsisivat häpeäpaaluun joutumisen, ellei heitä erikseen armahdeta. Tätä voidaan oikeutetusti soveltaa palkollisiin edellä mainitulla tavalla, sillä palkolliset ovat joka vuosi maamiehelle yhtä välttämättömiä kuin mainitut tavarat sota-aikoina valtiolle.
Näinä aikoina maamiehet ovat kuitenkin valittaneet pääasiassa tulojensa riittämättömyyttä maatalouden harjoittamiseen palkollisia käyttämällä. Syyksi tähän ilmoitetaan palkollisten laiskuus, huolimattomuus ja uskollisuuden puute työtehtävissään, heidän paheellinen ja jumalaton mellastuksensa ja yöjuoksunsa, joiden takia he ovat päivisin väsyneitä ja uneliaita ja jotka kiinnittävät heidän mielensä tuommoisiin aistillisiin iloihin ja paheisiin, minkä takia uutteruus ja huolellisuus, jota tuollaisen väen pitäisi osoittaa työssään, vähenee ja katoaa.
Siinä määrin kuin minulla on ollut mahdollisuuksia keskustella ajattelevien ja oikeamielisten kansalaisten ja maamiesten kanssa he ovat olleet samaa mieltä siitä, mitä edellä on esitetty, ja tuntuu siltä, ettei voida osoittaa tämän johtuvan ennakkoluuloista tai erehdyksistä, koska asianomaiset voivat harjoittaa maataloutta kannattavasti lampuotien, mutta eivät palkollisten avulla.
En kiistä sitä, että palkollisten omavaltaisuus saattaa olla joillakin seuduilla vähäisempää ja toisilla yleisempää; toisinaan tämä pätee kokonaisiin maakuntiin. Muuan kreetalainen runoilija17 sanoi muinoin maanmiehistään: kaikki kreetalaiset ovat valehtelijoita, ilkeitä petoja ja laiskureita.18 (Tit. 1:12) Apostoli Paavali ei kerro kirjeessään Titukselle, että tämä runoilija olisi ollut aristokraattinen elukka, vaan sanoo 13. jakeessa: Tämä todistus pitää paikkansa. Nuhtele heitä sen vuoksi ankarasti.19 Saman ohjeen antamista on hyvästä syystä odotettu herra tohtorilta, ajattelevalta mieheltä ja Jumalan sanan palvelijalta, jotta paljon valituksia aiheuttanut sekasorto saataisiin järjestykseen. Asiaa ei auta se, että herra tohtori sanoo sivulla 23, että sadan isännän joukosta löytyy enemmän paheellisia kuin yhtä monen palvelijan keskuudesta. Jos kummallakin taholla on sairaita, kummallakin taholla tarvitaan lääkäriä. Kiistän kuitenkin kokonaan sen, että isäntäväet vahingoittavat velvollisuuksiaan laiminlyömällä palkollisia läheskään yhtä paljon kuin palkolliset kaikenmoisilla paheillaan ja laiminlyönneillään vahingoittavat isäntäväkeään. Siitähän on ollut kyse.
Palkollisten työtarmoa, ahkeruutta ja säädyllistä käyttäytymistä edistetään, kun heidän velvollisuutensa määritellään tarkasti, kuningas saattaa ne käskyllään voimaan ja kruununpalvelijat kehottavat noudattamaan niitä, samoin kuin erityisesti herrat papit pitämällä puhutteluja, jotka perustuvat Jumalan pyhään sanaan sekä luonnon ja yhteiskunnan lakeihin. Ja tarpeellista on, ettei tuollaisia puhutteluja pidetä pelkästään katekismuksen kuulusteluissa, kirkossa ja niin sanotuilla kinkereillä, vaan myös ja erityisesti kotikäynneillä, joita pitäisi kirkkojärjestyksen 24. luvun 22. pykälän20 sekä kuninkaallisen majesteetin 12. tammikuuta 1726 antaman julistuksen21 mukaisesti tehdä uutterasti, jolloin olisi kysyttävä, miten niin isäntä ja emäntä kuin palvelusväkikin ovat käyttäytyneet ja kehotettava heitä hyveelliseen ja kristilliseen vaellukseen.
Ehkäpä nuo käynnit on monilla paikkakunnilla laiminlyöty ja palkollisten omavaltaisuus johtuu siitä.
Olen äskettäin lukenut Post-Tidningarista22 syvästi liikuttuneena, että Wienin hovi on antanut papistolle käskyn saarnojen sijasta (niitä yksinkertainen kansa tuskin ymmärtää) opastaa kuulijoitaan katekismuksen pohjalta perusteellisesti tuntemaan kristinoppiaan sekä velvollisuuksiaan Jumalaa, kuningasta ja lähimmäisiään kohtaan. Kun tuollaista säädöstä noudatetaan asianmukaisesti, se saa varmasti aikaan siunattuja seurauksia.
Herra tohtori ei voi käyttää tulista älyään yhteiskunnan ja päämiestensä yhteiseksi eduksi paremmin kuin pohtimalla menettelytapoja, joilla niin isäntä- kuin palvelusväkikin voidaan helpoimmin ja tuloksellisimmin johdattaa noudattamaan kaikkia kristillisiä ja yhteiskunnallisia hyveitä ja näiden joukossa ahkeruutta ja työteliäisyyttä sekä säästäväistä elämäntapaa, ja osoittamalla omalla esimerkillään ja omilla toimillaan, miten tämä voi tapahtua. Näin huolehditaan siitä, että isäntä kykenee edullisesti ja hyvillä mielin maksamaan palkollisille palkan, joka on näinä aikoina ollut tavallinen, jopa suuremmankin, ja palkollisetkin kykenevät keräämään jonkin verran rahaa, joka on tarpeen, kun he aikanaan perustavat oman taloutensa. Näin elvytetään ja vakiinnutetaan kiintymystä, jonka pitää vallita isännän ja palkollisen kesken, jopa estetään luonnollisimmalla ja varmimmalla tavalla palkollisväkeä muuttamasta maasta.
Vastaväite sivulle 39:23 Kun Jumala säästää maan sodalta, rutolta, tarttuvilta taudeilta, nälänhädältä ja muilta onnettomuuksilta, kasvaa Jumalan armosta alamaisten määrä ja hyvinvointi viisaan hallitsijan alaisuudessa, kun tämä osaa käyttää täysin määrin ja täydellä voimalla hallintolaitoksensa väkipyöriä; tarkoitan virkamiehiä, joihin kuuluvilla herroilla papeilla on hoidossaan jaloin, laajin ja tärkein osuus.
Valtakunnan voima, niin kansan määrä kuin hyvinvointikin, perustuu näin ollen pääasiassa Kaikkivaltiaan Jumalan kaitselmukseen, Jumalan, joka viisaudessaan johtaa ja hallitsee kaikkea armollisen tahtonsa mukaan ylittäen kaikki meidän laskelmamme ja kaiken, mitä kykenemme kuvittelemaan. Miten siis herra tohtori voi sivulla 39 huoletta sanoa, että on hallitsijan vika, ettei maassa ole niin paljon asukkaita kuin sinne mahtuu ja se kykenee elättämään?
Vaikka yhteiskunta saisikin nauttia Jumalan kaikkein lempeintä kaitselmusta parhaissa mahdollisissa luonnon ja ilmaston suomissa oloissa, vaaditaan kuitenkin kaikkein viisaimpienkin hallitsijoiden hallitessa runsaasti aikaa, jopa varmaan useita vuosisatoja, ennen kuin valtakunnassa, esimerkiksi Ruotsissa, on niin paljon asukkaita kuin se kykenisi elättämään. Monien satojen vuosien ajan ja niin kauan kuin Ruotsissa ei ole tuollaista asukkaiden määrää, tätä on herra tohtorin periaatteen mukaan pidettävä kaikkien, viisaimpienkin, hallitsijoiden vikana.
Antakaa Jumalalle mikä Jumalan kuuluu ja hallitsijalle mikä hallitsijalle kuuluu.24 Tila ei riitä enempään.
Ulvilassa 29. maaliskuuta 1779.
Suom. Heikki Eskelinen
Alkuperäinen dokumentti: Anonyymi, Ulvilassa 29.3.1779 päivätty kirjoitus Dageliga Tidningar, Eller: Dagligt Allehanda -lehdessä 18.–21.5.1779, nro 110–113.
Kirjapaino, painopaikka ja -vuosi: Kongl. Ordenstryckeriet, Stockholm, 1779.
Perusteksti: Dageliga Tidningar, Eller: Dagligt Allehanda -lehden sidottu nide, vuosikerta 1779, Dagstidning 1700–1850, Kungliga biblioteket.
Kuvalähde: Kungliga biblioteket.
Huomautuksia: Kirjoituspaikaksi ilmoitettu Ulvila viittaa siihen, että kirjoittaja on professori, Porin triviaalikoulun rehtori, ulvilalainen maanviljelijä ja maatalouskirjailija Johan Kraftman. Vastauksessaan tähän kirjoitukseen Chydenius mainitsee Kraftmanin myös nimeltä.
Chydenius vastasi tähän kirjoituksellaan Vastaus Dagligt Allehandan numeroissa 110, 111, 112 ja 113 julkaistuun, Ulvilassa 23. päivänä viime maaliskuuta päivättyyn arvosteluun, Dagligt Allehanda 30.6–1.7.1779
[1/110]
Så hederligt det är för tänkande Män, at orda för Medborgare som menas wara förtryckte, så nödigt är ock det at sådant sker med anständighet och aktning för dem, emot hwilka man skrifwer.
Probsten och Doctoren Herr And. Chydenius, uti dess Tankar, om Husbönders och Tjänstehjons naturliga rätt, har, som jag menar, förgätit25 sin skyldighet, i anseende til detta sednare stycket.
Utom de hårda utlåtelser man, på flera ställen uti Hr. Doctorens omnämde skrift, läser om dem, som warit uphofsmän och författare til den gamla Tjänstehjons-Stadgan, likaledes om dem, som denne tiden talat och skrifwit til Legohjons-Stadgans förbättring och hämmande af Legofolkets sjelfswåld, säger Hr. Doctoren p. 58:26 Men samma okynnes fä,27 (Aristocrater) söka ännu utöfwa sin wildhet emot Riket, uti tryckande af de ringaste undersåtare.
En så grof och oanständig utlåtelse hade Hr. Doctoren bordt hafwa försyn at tillägga de gröfsta Barbarer; Men det är än mera emot all Moral och Christelig kärlek, at, uti en policerad28 Nation, så tiltala Medborgare, af hwilka, åtminstone många, af lika wälmening och ädel nit, som Hr. Doctoren, talat och skrifwit för rättwisa och Samhällets wälfärd, och skulle Hr. Doctorens förslag, om det olyckeligen widtoges, medföra så stora, om icke större olägenheter, än de gamla Legohjons-Stadgarne; Således ärfordra bägge, såsom Människo-werk, jämkning och rättelse, med saktmodigom anda.
Igenom någre anmärkningar får jag lof at närmare granska det ömma ämne Hr. Doctoren tagit under sitt skärskådande.
För at bewisa, det Tjänstefolket ej bör twingas til årstjänst, andrager Hr. Doctoren följande Konunga-Försäkran, p. 11. Konungen skall - - - ingen afhända eller afhända låta något gods, löst eller fast, utan laga ransakning och dom.29
Wäl, sådant blifwer en lefwande bokstaf,30 då undersåtarena på tjänligit sätt tilhållas at fullgöra sina skyldigheter: för exempel Legohjonen at arbeta för årslön; ty uti sin belägenhet kunna de ej på annat tjänligt sätt bidraga til Samhällets wälfärd och bestånd. De äro därföre, såsom Medlemmar i Samhället, därtil skyldige. Tjänstefolket afhända därföre Samhället något som swarar emot gods, då de undandraga sig at tjäna Samhället emot lön.
P. 15. Är det brott at icke antaga årstjänst, så måtte det wara för alla, eho31 det wara må.32
Ingalunda. Hwar och en Medlem i Samhället bör bidraga til Samhällets bestånd och trefnad, efter den belägenhet han är satt uti; den som det efterlåter, begår brott. För exempel, en Domare begår brott, om han första Rättegångs-dagen til kl. 9 f. m. ej infinner sig på Tingsstället; en Präst, om han försummar at om Helgedagen hålla offentelig Gudstjänst etc. etc.; et Legohjon, om det efter Öfwerhetens Stadga, grundad på Samhällets wälfärd, ej träder i årstjänst. De som förwärfwa sig skickelighet at framdeles förestå Tjänster och Ämbeten, kunna så litet antaga årstjänst, som Tjänstehjonen kunna förestå Ämbeten. Deras pligter äro olika, emedan deras belägenheter äro olika.
Såsom det härrörer utaf Den allwisa Skaparens försyn, at wissa kropps ämnen utgöra handen, andra utgöra foten, andra de öfriga delar i Människans kropp, så härrörer ock det utaf Den samma Gudens allwisa försyn, at de Människor, som utgöra de stora Samhällen, äro komne til särskildta belägenheter, i anseende til hwarjehanda så lyckans som naturens förmåner, på det alla de göromål som uti Rikskroppen förekomma, behörigen må kunna skötas. Ej kunna alla wara Konungar, ej alla Herrar, ej alla Tjänare. Och sedan alla lemmar i kroppen, efter sitt lynne och såsom de styras af en förnuftig själ, bidraga til kroppens bestånd, så böra ock alla Medlemmar i Samhället bidraga til Samhällets bestånd, på sätt som Regenten för godt finner. Rom. 13:1–7. Tit. 2:9,10.33
P. 16. Hr. Doctoren säger at twungna årstjänster hindra giftermål.34
Men man ser ju, at Allmogens Barn, hemma hos sine Föräldrar (oaktat frie för klappjagt) sällan gifta sig, då Hemmanet ej är så stort at det behöfwer flere Arbetare och tål mera Folk. Ja unga Bondesöner och drängar söka just up Bondedöttrar, i afseende at med dem få något ställe eller del i Hemmanet at bo uppå, och just med det förbehåll gifta sig med dem, och så snart en ung Dräng har löfte om Torp, gifter han sig. Upodlingar gifwa därföre tilfällen til giftermål för Legohjon och menige Man, och har denne tiden på et säkert och fördelaktigt sätt förökat Folkstocken.35[2/110]
Om Lagstiftaren 1739, lämnat gifta Legohjon frihet at bo och wistas hwarest dem behagat, hade sådant kunnat upmuntra sådane unga Drängar, som ogärna wilja tjäna, at gifta sig. Men sådane upmuntringar hade merendels warit och blifwa otilräckelige; Ty Drängen ser ju dageligen med sina egna ögon den torftiga och usla belägenhet som åtföljer barnlastade36 Torpare, ja Hemmansbrukare, så länge barnen äro små, slutandes därutaf ofelbart, at hans barnlastade tilstånd blefwe långt uslare. Och sådant afhåller rätteligen et något tänkande Legohjon ifrån giftermål. Dock hade någon af dem som äro färdige37 i någon handaslögd, på wissa orter, kunna föda hustru och barn.
Emedan årstjänst, efter Herr Doctorens egit widgående, är för Legohjon förmånligare, än at arbeta för dagspenning, så följer, at årstjänst i sådant afseende befrämjar giftermål; näml. i det Legohjon, som intet förslösa utan spara sin årslön, kunna samla någon penning, nödig då framdeles egit hushåll anlägges. Ty gifta Legohjon med et par toma händer, kunna intet en gång blifwa Torpare, utan tilräckeligit förskott af en behållen,38 tänkande och hjälpsam Jord-ägare.
P. 18.39 Hr. Doctoren, sedan han gått igenom de gamla Författningarne angående Tjänstehjonen, frågar: Hwad är det för System uti alt detta?
Swaras: Människo-System. Homines ordinant atque reordinant, iterum iterumque ordinant atque reordinant.40 Lyckelig den, som rätteligen kommer ihog at han är Människa och känner igen sitt System.
Människans inskränkta begrep kan ej föreställa sig alla omständigheter som inlöpa, ej heller alla deras följder. Tiderna ombyta ock ställningen af en sak, så at det bästa och wisaste förordnande tarfwar ändring med tiden. Hr. Doctorens förslag är wisserligen ibland dem, som snarast skulle behöfwa ändring, om det olyckeligen widtogos. Kan Hr. Doctoren föreställa sig, at den oinskränkta frihet han så ifrigt föreslår för Tjänstefolket, at bo och wistas hwarest dem behagade, p. 19, 52,41 skulle medföra god påfölgd, så i anseende til Legofolket som i anseende til Samhället? Är icke Människan af naturen fallen til allehanda laster och odygder? Rusar icke i synnerhet en oförsökt42 ungdom uti dem, utan at kunna inse eller bry sig om påfölgderne? Huru sorgfällige äro icke rättskaffens Föräldrar, at igenom egit och andras inseende akta och afhålla sine, äfwen til åren komne barn ifrån odygder? Huru swårt hafwa de icke at ärhålla, och huru ofta gå de icke miste om et sådant sitt ändamål? Huru swårt hafwa icke Husbönder at hindra de gröfsta odygder ibland sitt Legofolk? Huru mycket syslosättes icke Magistraterne i Städerne och Officerarne både til sjös och lands, at hålla ungdomen och manskapet i ordning och skick? Kan då Hr. Doctoren hafwa någon anledning at förmoda utaf pluraliteten43 af Tjänstefolket, som haft den slätaste44 upfostran, och då de äro frie från all Husbonda tilsyn, annat än et odygdigt och i alla måtto skadeligit upförande? En wågsam, obetänksam och sjelfswåldig ungdom skulle nog af nyfikenhet, åtminstone i början, nyttja Hr. Doctorens frihets-förslag; Landet skulle således blifwa upfyllt med odygdiga inhysingar, de farligaste grannar nära intil, i synnerhet Ståndspersoners Hemman och Gårdar; såsom ock dessas Folk skulle stå i fara at af dem blifwa förledde. Stöld och odygder skulle wisserligen45 tiltaga.[1/111]
Werkställigheten46 af herr Doctorens förslag skulle ock sätta i synnerhet Ståndspersoner, i anseende til deras hushållning, i den förtretligaste ställning. Det Tjänstefolk man antager behöfwes merendeles dageligen til Boskaps-skötsel och syslorne inom hus m. m. Huru wore det möjeligt at man, i synnerhet å enstaka och aflägsne Hemman och Gårdar, kunde dageligen för dagspenning uptinga47 så många personer som behöfdes, och huru mycken tid skulle icke bortgå i skojande48 efter dem, uti et Land, där man klagar öfwer Folkbrist? och huru kunde man wid alla förefallande sysslor betjäna sig af dem, som ej hafwa sig bekant hushållningssättet och ställningen, så i ut- som in-hus, nära inwid och längre ifrån Gården, på Åker och Äng, i Skog och Mark.
Än mer. Människan är hågad för maklig lefnad, hwilken unga Drängar skulle wälja och antaga, om de, efter Hr. Doctorens förslag, fingo wistas hwarest dem behagade. Hwad för nyttiga föremål den lösa tjänande hopen, i synnerhet de som ej kunna slögda, (Slögde-idkare på Landet äro få) skulle kunna syslosätta sig med å de dagar de ej arbetade för dagspenning, är swårt at säga, och hade ålegat Hr. Doctoren, såsom[2/111] Uphofsman til Projectet, at tydeligen utreda. Men deras göromål må blifwa hwad som hälst, så kan man tryggt säga at få af dem flitigt skulle arbeta, och ingen af dem skulle äflas49 med sådant som hufwudsakeligen hörde til Jordbruket; Därföre skulle de småningom blifwa owane wid Landtmanna-arbeten; owanan åter gör sådane arbeten för dem tyngre och obehageligare än förut, och under en sådan leda och afsky för Landtmanna-arbeten, beredes och upeldas deras hog til utflyttningar til de orter, där de göra sig hopp om lättare och nöjsammare lefnadssätt, samt utflytta werkeligen då därtil gifwes tilfällen, hwilka de nog hade tid och lägenhet at efterspana.
Men igenom de förra författningarne blefwo Legohjonen jämt hållne til Landtmanna-arbeten, woro således wane wid dem och förrättade dem med mindre swårighet, och woro nögde med sin belägenhet.
Sådant är af mycken wigt, så at hindra utflyttningar som at befrämja et trefsamt50 Jordbruk. Ärfarenheten intygar, at de Drängar som blifwit wane wid maklig lefnad, för exempel Herre-betjänter, beqwäma sig föga til Landtmanna-arbeten, och de flitigaste och skickeligaste, äfwen uti de tyngsta och gröfsta Handaslögder, äro oskickelige och obenägne at arbeta wid Jordbruket.
Herr Doctoren räknar ungefärligen 900 Daler Kopp:mt på en Dräng, för hela året, och jämkar denne summa såsom honom likt synes, på Sommar- och Winter-dagarne, p. 54.51 Men hwart wil sådant taga wägen? På hwarje helt Mantal torde ej mer kunna räknas än 80 Tunnor Spanmål, a 2 R:dal. specie, gör 160 R:dal. eller föga mera än et års lön för tre Drängar, då likwäl en Gård eller et Hemman af et Mantals storlek behöfwer sex Arbetshjon, ja wäl flere på somlige orter. Det som et Hemman, utom Spanmålen, kastar utaf sig, torde upgå til Krono-utgifterne.
Penninge-tilgångarne äro fördelaktigare, där Tjärubränningar, Skogsbyggnader52 och lönande Skogshyggen idkas; Men sådane tilfällen äro få.
Då Författningar göras, bör pluraliteten anses.53
At å Landet, där Skogshygge til afsalu eller Tjärubränningar ej idkas, gifwa 2 Daler 16 öre K:mt för et Winter-dagswerke, bär sig intet. Skulle Bonden, på et måtteligt Hemman, kunna räkna så mycket för hwarje arbetsdag öfwer hela året för en Dräng, och twå tredjedelar eller hälften däremot för en Piga, så blefwe han nog snart wälmående.
Men då Landtman skulle bestå så dryg dagspenning som hans inkomster möjeligen kunde tåla, så blifwer frågan, om dags-arbetare, för en sådan lön, ändå skulle kunna ärhållas?
Jo, säger Herr Doctoren, hungern twingar den tjänande hopen därtil. Men däremot anmärkes, at hungern twingar dem at arbeta, så at lifwet hänger i dem, men ej at emot måttelig dagspenning flitigt arbeta. Huru ofta ser man icke med förundran, at mången häldre utwäljer lättja och swält, än flitigt arbete? Hwad som brister i födan skall sofwa ärsätta. Ja, man ser ofta at lata Hemmansbrukare, oaktadt de hafwa hustru och barn, plåga sig med en usel lefnad; (rent af swält) däremot de igenom flitigt arbete kunde må wäl. Igenom konsten at swälta, kunde altdärföre den tjänande hopen, som ock förut är böjd för maklighet och lättja, twinga Landtman at gifwa sig omåttelig dagspenning, likaledes årslöner. Den penning de ärhållit för sist framflutne årets tjänst, samt den besparing de af sine löner de förra åren kunnat göra, sätter dem ock i stånd, at utan särdeles swält kunna twinga Landtman, at gifwa sig dryga årslöner och dagspenning.
Igenom Legofolkets lättja och egne odygdige eller mindre nyttiga föremål, torde Landtbruket mista hälften af deras wanliga arbeten, hwilket är lika mycket, som at Landtmän skulle mista hälften af Legohjonens antal.[1/112]
Pag.54 53. säger Herr Doctoren: Årstjänst i sin frihet innefatta stora förmåner, äfwen för Tjänare, så at de som äro lösa och ogifta, när de så försöka at wara lösa et år, taga gärna årstjänst det andra.55
Då blifwer ju saken slätt afhulpen til allas nöje, när de Legohjon som gifta sig, äro frie för årstjänst men ej de ogifte. Desse blifwa ej bättre, utan odygdigare, latare och fattigare därigenom, at de et år warit på fri hand. Den frihet som förorsakar willerwallor och är skadelig på alla kanter, är ingen frihet, utan missbruk af friheten, eller et sjelfswåld, som af Regenten wisligen56 inskränkes.
Jag är i det mästa ense med Hr. Doctoren i det som han säger om 1739 års Taxa för Tjänstefolkets löner, får dock påminna, at Hr. Doctoren p. 2257 ganska omildt misstänker, icke allenast Husbönder, utan ock Rikets höga Ämbetsmän, som warit uphofwet til högbemälte Kongl. Förordning, så högt, at intet någon billighet af dem med skäl kunnat begäras mindre supponeras. m. m. Hr. Doctoren hade likwäl noga bordt skärskåda saken och ärindra sig hurudana tiderna då woro, då merhögbemälte Kongl. Förordning utgafs. Jag wil korteligen berätta så mycket jag af ärfarenheten har mig denna sak bekant.
Ungefärligen 1739 kostade, för exempel i Borgo Stad, et laggilt winterlass58 god Björkwed 7 a 8 öre, en tolft goda tälgda Bräder (nu mera fås de sällan så breda) 24 öre a 1 daler, en tunna Råg 3 dal. a 3 dal. 10 och 2-3:dels öre, ja et år 2 daler 16 öre alt S:mt tunnan, och så widare. Allmogen däromkring och i Tawastland och i då warande Fredrichshamns Län59 war fattig, i skuld hos Köpmannen, och i synnerhet war det sistnämda Länet i mycken Krono-skuld. Frågas nu, huru mycket Landtman, uti en sådan belägenhet, war i stånd at betala til sine Legohjon; och om det warit obilliga Aristocrater som författat förenämde Taxa? och huru många 100:de daler årligen blifwit Legohjonen fråndömde? Jag nekar til altsammans, åtminstone i anseende til Finland.
Landtmans inkomster lägga en oswikelig grund til den lön Legohjonet af honom skäligen kan påstå.60 Wille Landtman anse Legohjonen arbeta med sig lika såsom i Compagnie, (större rätt lärer Herr Doctoren ej kunna påstå för sina Principaler,) så följer, at alla umgälder och utlagor först, och sedan intresset61 för Gården eller Hemmanet och dess Inventarium bör afdragas, och sedan öfwerskottet jämt delas emellan Arbetarena, ibland[2/112] hwilka Husbonden och Matmodren äfwen borde bestås åtminstone lika rätt med Legohjonen. Om Hr. Doctoren således behagade calculera, sättandes ganska civilt62 wärde på et medelmåttigt Hemmans upodlingar och åbyggnader, och görandes sig af innehafwaren noga underrättad om samma Hemmans årliga inkomster och utgifter, så skulle han blifwa öfwertygad därom at de årslöner, Jordägarne kunna bestå sina Legohjon, äro nog måttelige, hwilka ock skulle, efter orternas läge och lynne samt tidernas beskaffenhet, blifwa olika. [1/113]
Ungefärligen63 1 R:dal specie i städsel, och 4 R:dal. (Krono-penningarne oberäknade och något smått i kläder,) torde denna tiden wara tilräckelig lön här å orten för en laggill Dräng, hwilkens skyldigheter och göromål äfwen borde utsättas.
Och såsom det borde wara Husbonden tillåtit at gå öfwer berörde Taxa, hwarigenom Husbondens godhet och Legohjonets flit blefwe utmärkt, så borde intet ogift Legohjon få undandraga sig årstjänst, då honom ärböds den i Taxan utsatte årslönen.
Taxan kunde ock af wederbörande, efter tidernas och orternas beskaffenhet, jämkas.
Och såsom någon Taxa på förenämde sätt nu synes nyttig, för at mildra Legofolkets obillighet,64 så kan ock den tid, tör hända, snart nog infalla, at Legofolket til sin fördel behöfwer en sådan Taxa. Ty nu ser man Barnskockar allestädes, i Byar och i Torp, så at om Gud förlänar goda år och bewarar Landet för ödande sjukdomar, (ibland hwilka Kopporne65 desse tider warit de skadeligaste,) så blifwer inom några år ymnig tilgång på Legofolk, då, at förekomma obilliga inskränkningar, i anseende til deras löner och andra förmåner, af Husbönderne, hwilket kunde hafwa högst skadeliga fölgder i anseende til utflyttningar m. m., någon Taxa torde blifwa nödig.
Själen af friheten består däruti at man åtnjuter billighet och rättwisa. Altså den Taxa, som bidrager til at jämka en ur akt låten billighet och rättwisa Medborgare emellan, förwarar och utwidgar friheten.
Så rättwist det är at ingen lagfången egendom mot ägarens wilja och utan laga ransakning och dom honom bör afhändas, lika rättwist och nödigt är ock det at Medlemmarne i Samhället, så mycket det sig göra låter, tilhålles at iakttaga rättwisa och billighet sig emellan. Men sådant gör icke den som skinnar sine Medborgare ända til benen, då han af deras trängande behof tager sig anledning at utöfwa en sådan nedrighet. Denne, under skydd af Lagen at ingen kan dess egendom honom fråntaga, borttager på et samwetslöst och oförskämt sätt sine Medborgares egendom. Det tilkommer Regenten at näpsa66 sådane Samhällets blodiglar. Jag wil förklara saken med et exempel: En Stat, inweklad i krig, behöfwer til Skeppsbyggerier m. m. 1 000 Skeppund Järn, til Manskapets beklädning 1 000 000 alnar Slit-kläde,67 til deras uppehälle 500 000 tunnor Spanmål; alt sådant finnes å et lägligt ställe, uti en Stad; Järnet har blifwit såldt och kan säljas med skälig winst, för exempel, til 6 och en half R:dal. Skeppundet, Klädet til 1 R:dal. alnen, Spanmålen til 2 och en half R:dal. tunnan; Men innehafwarne af förenämde waror, som ser Staten wara uti et trängande behof som ej tål minsta upskof, påstår för Järn-skeppundet 10 R:daler, Kläd-alnen 2 och för Råg-tunnan 4 R:daler,[2/113] förbehållande sig den rätt, som i Lagen förwarad är, at, i annor händelse, orubbade få behålla sin lagligen förwärfwade egendom. Hwad tycker Herr Doctoren? Månne icke desse samwetslöse Medborgare på et oförskämt sätt bryta emot den Lag de til sitt egit beskydd sig åberopa, och beröfwa Staten och sine Medborgare den rätt som dem tilkommer? och månne icke Regenten, utan at kränka den Lag Han til sine undersåtares säkerhet för deras lif och egendom stadgat, kan utur förenämde Factorier och Magaziner68 låta uttaga, Järnet til 7 R:dal. Skeppundet, Klädet til 1 och 1–3:dels R:dal. alnen, Spanmålen til 2 och 2–3:dels R:dal. tunnan, eller rättare sagt, efter gångbart pris? Jo, jag menar Han kan göra det rätteliga: Såsom ock sådane oförskämde undersåtare, om besynnerlig nåd ej mellankommer, gjordt sig förlustige sin Borgare-rätt och woro wärde at stå på skampåle. Detta kan billigt lämpas på Legohjonen, på sätt som omförmält är; Ty så oumgängelige de nyssnämde waror i krigstider äro för Staten, så oumgängelige äro Legohjonen hwarje år för Landtman.
Men det som denne tiden af Landtman hufwudsakeligen blifwit öfwerklagat, är otilräckelig utkomst at drifwa Jordbruket igenom Legofolk; och andrages såsom orsak därtil, Legofolkets lättja, wårdslöshet och otrohet i det de hafwa för händer, deras odygdiga och ogudaktiga stim och natt-löp,69 som göra dem trötta och sömniga om dagen och fäster deras hog uppå sådane sinligheter och odygder, hwarigenom den flit och omtanka sådant Folk borde hafwa om sitt arbete, minskas och förswinner.
Så mycket jag haft tilfälle at prata med tänkande och rättskaffens medborgare och Landtmän, äro de ense uti förenämde; och at härutinnan ej är någon fördom eller misstag tyckes kunna bewisas därutaf, at man finner sin räkning wid at drifwa Jordbruket igenom Landtbönder, men ej genom Legofolk.
Jag nekar ej, at sjelfswåldet hos Legofolket kan wara å somlige ställen mindre och å somlige större: Så händer det ibland med hela Landskaper. En de Cretensers Poet70 yttrade sig fordom således om sine Medborgare: De Creter äro altid ljugare, ond djur och latebukar.7172 Tit. 1:12. Apostelen Paulus säger intet om denne Poet at han warit et Aristocratiskt fä, utan han säger i versen 13: Detta wittnesbörd är sant, därföre straffa dem skarpeliga.73 Samma förslag, til rättelse uti en så mycket öfwerklagad willerwalla, har man med fog wäntat af Herr Doctoren, såsom en tänkande Man och Guds Ords Tjänare. Saken afhjälpes ej igenom det Herr Doctoren p. 2374 säger, at ibland 100:de Husbönder finnas flere lastfulle än ibland lika många Tjänare. Om de å ömse sidor äro sjuke, så tarfwa de å ömse sidor Läkare. Men jag nekar aldeles at Husbondefolket, igenom efterlåtenheten af sine plikter, skada på långt när Legofolket så mycket, som Legofolket, igenom sine hwarjehanda odygder och efterlåtenheter, skada Husbondefolket. Därom har frågan warit.
Flit, idoghet och et anständigt upförande befrämjas hos Legofolket, igenom det deras skyldigheter noga utsättes och påbjudes af Konungen och til efterlefnad påyrkas af Krono-Betjänterne, men i synnerhet af Herrar Prästerne, igenom föreställningar, grundade uppå Guds heliga Ord samt den naturliga och Borgerliga Lagen. Och är nödigt at sådane föreställningar göres icke allenast wid Catechismi-förhören, i Kyrkan och de så kallade Läsemöten, utan äfwen och i synnerhet wid Husbesöken, hwilka, efter Kyrko-Ordn. 24 Cap. 22 §.75 samt Kongl. Maj:ts Placat under den 12 Jan. 1726,76 flitigt borde göras och då efterfrågas, huruledes så Husbonde och Matmoder som Tjänstehjon sig förhållit, med förmaning til en dygdig och Christelig wandel.
Tör hända sådant på många ställen blifwit eftersatt, och at Legofolkets sjelfswåld därutaf härrörer.
Uti Post-Tidningarne las77 jag nyligen, innerligen rörd, huru såsom Wienska Hofwet påbudit Prästerskapet at, i stället för Predikningarne, (som af enfaldigt Folk föga begripes,) utaf Catechesen grundeligen underwisa dem uti deras Christendom, samt om deras pligter och skyldigheter emot Gud, Konung och nästan; En Författning, som, då den behörigen werkställes, säkert medförer en wälsignad påfölgd.
Herr Doctoren kan intet på fördelaktigare sätt anwända sitt eldiga snille, Samhället och sine Principaler til gemensam nytta, än därigenom, at han tänker på utwägar och igenom sitt exempel och egen åtgärd wisar, huruledes så Husbonde- som Legofolket lättast och med bästa framgång må kunna ledas til alla Christeliga och Borgerliga dygder, och ibland desse, til flit och arbetsamhet och en sparsam lefnad; därigenom sättes Husbonden i stånd at med fördel och af gladt hjärta, bestå Legohjonen den lön, ja wäl större än denne tiden warit wanlig, äfwen som Legohjonen at samla någon penning, nödig, då de med tiden anlägga sitt egit hushåll; Därigenom uplifwas och stadgas den kärlek som bör wara Husbonde och Legohjon emellan, ja, därigenom hindras ock Legofolket naturligast och säkrast ifrån utflyttningar.
Emot pag. 39.78 Då Gud bewarar Landet för krig, pest, smittosamma sjukdomar, hungersnöd och andra olyckor, tilwäxer, igenom Guds nåd, undersåtarenas antal och trefnad, under en wis Regent, som förstår at med full drift och styrka nyttja sine drifhjul i Regements-kroppen, jag menar Ämbetsmännerne, ibland hwilka Herrar Prästerne hafwa uti sin wård den ädlaste, widsträcktaste och ömmaste delen.
Rikets styrka, i Folk och wälmåga, beror således hufwudsakeligen uppå Den Allsmägtiga Gudens försyn, som uti Sin wishet styrer och regerar all ting efter Sitt nådiga behag, öfwer alla wåra uträkningar och öfwer alt hwad wi kunna oss föreställa. Huru kan då Herr Doctoren, p. 39, tryggt säga, at det är Regentens fel, då Landet ej innehafwer så många Inbyggare som det kan inrymma och föda?
Om ock et Samhälle skulle åtnjuta den aldrablidaste Guds försyn, under de bästa Naturens och Climatets förmåner, så ärfordras dock, äfwen under de aldrawisaste Regenter, rundan79 tid, ja wäl många secula, förr än et Rike, för exempel Swerige, innehafwer så många Inbyggare, som det kunde föda. Emedlertid, i många 100:de år och så länge Swerige ej innehafwer så många Inwånare, bör det, efter Herr Doctorens grundsats, räknas för alla, äfwen de wisaste Regenters fel.
Gifwer Gudi det Gudi tilhörer och Regenten det Regenten tilhörer.80 Stället tillåter ej mer. Ulfsby den 29 Martii 1779.
[1/110]
Niin kunniallista kuin ajattelevien miesten onkin puhua sorretuiksi käsitettyjen kansalaisten puolesta, yhtä tarpeellista on kuitenkin, että näin tehdään säädyllisesti ja osoittaen kunnioitusta niille, joiden kantaa vastaan kirjoitetaan.
Rovasti ja tohtori herra Anders Chydenius on kirjoituksessaan Ajatuksia isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista mielestäni unohtanut velvollisuutensa jälkimmäisen asian osalta.
Herra tohtorin mainitun teoksen monista kohdista saa lukea ankaria mielenilmauksia niistä miehistä, jotka ovat olleet vanhan palkollissäännön alkuunpanijoita ja laatijoita, samoin kuin niistä, jotka ovat näinä aikoina puhuneet ja kirjoittaneet palkollissäännön parantamisesta ja palkollisten omavaltaisuuden torjumisesta. Tämän lisäksi herra tohtori sanoo s. 58:81 Mutta sama kuriton karjalauma (aristokraatit), yrittävää yhä toimia raivokkaasti valtakunnan etuja vastaan sortamalla vähäisimpiä alamaisia.
Herra tohtorin olisi pitänyt ottaa huomioon, että noin karkea ja säädytön mielenilmaus kuuluisi osoittaa vain karkeimmille barbaareille. Vieläkin enemmän kaiken moraalin ja kristillisen rakkauden vastaista on sivistyneessä kansakunnassa nimitellä tuolla tavalla kansalaisia, joista ainakin monet ovat yhtä hyvissä tarkoituksissa ja samaa jaloa innostusta osoittaen kuin herra tohtori puhuneet ja kirjoittaneet oikeudenmukaisuuden ja yhteiskunnan menestyksen puolesta, ja jos herra tohtorin ehdotus kaikeksi onnettomuudeksi hyväksyttäisiin, siitä seuraisi yhtä suuria ellei suurempiakin hankaluuksia kuin vanhoista palkollissäännöistä. Molemmat ovat ihmisen aikaansaannoksia ja vaativat kärsivällisellä mielellä tehtävää sovittelua ja oikaisemista.
Minun sallittaneen muutamia huomautuksia esittäen tarkastella lähemmin herra tohtorin pohdiskelunsa kohteeksi ottamaa tärkeää aihetta.
Todistaakseen, ettei palkollisia pidä pakottaa vuosipalvelukseen, herra tohtori vetoaa s. 11 seuraavaan kuninkaanvakuutukseen:82 Kuningas ... älköön riistäkö tai salliko kenenkään muunkaan riistää keneltäkään irtainta tai kiinteää omaisuutta ilman laillista tutkintaa ja tuomiota.83
Hyvä on, tuollainen kirjoitettu sana muuttuu eläväksi, kun huolehditaan siitä, että alamaiset täyttävät tarkoituksenmukaisella tavalla velvollisuutensa: esimerkiksi palkolliset tekemällä työtä vuosipalkalla, sillä asemassaan he eivät voi muulla tavalla osallistua yhteiskunnan hyvinvoinnin tuottamiseen ja sen säilymisestä huolehtimiseen. He ovat tästä syystä yhteiskunnan jäseninä siihen velvollisia. Näin ollen palkolliset ottavat yhteiskunnalta sellaista, mikä vastaa omaisuutta, kun he vetäytyvät palvelemasta yhteiskuntaa palkkatyössä.
Sivu 15. Jos vuosipalveluksesta jättäytyminen on rikos, sen täytyy olla rikos kaikkien ja kenen tahansa kohdalla.84
Ei suinkaan. Jokaisen yhteiskunnan jäsenen on tehtävä osuutensa yhteiskunnan säilymisen ja menestymisen hyväksi siinä asemassa, johon hänet on pantu. Rikokseen syyllistyy, jos ei näin toimi. Esimerkiksi tuomari tekee rikoksen, ellei hän saavu ensimmäisenä käräjäpäivänä käräjäpaikalle aamulla yhdeksään mennessä; pappi, jos hän lyö laimin julkisen jumalanpalveluksen suorittamisen pyhäpäivänä jne. jne.; palkollinen, ellei hän ryhdy vuosipalvelukseen esivallan antaman yhteiskunnan hyvinvointiin perustuvan säännön mukaisesti. Ne, jotka hankkivat pätevyyden hoitaakseen jatkossa virkoja ja toimia, eivät voi ryhtyä vuosipalvelukseen kuten eivät palkollisetkaan kykene hoitamaan virkoja. Heidän velvollisuutensa ovat erilaiset, koska heidän asemansa ovat erilaiset.
Kuten kaikentietävän Luojan kaitselmuksesta johtuu, että tietyistä ruumiin aineksista koostuu käsi ja toisista jalka ja muista ihmisruumiin muut osat, saman Jumalan kaikentietävästä kaitselmuksesta johtuu se, että ihmiset, joista suuret yhteiskunnat koostuvat, ovat joutuneet eri asemiin niin onnen kuin luonnonkin suomien etujen jaossa, jotta kaikki valtakunnan ruumiin toimintaan kuuluvat tehtävät voidaan hoitaa asianmukaisella tavalla. Kaikki eivät voi olla kuninkaita eivätkä herroja eivätkä palvelijoita. Ja kuten kaikki ruumiinjäsenet luonteensa mukaisesti ja järkevän sielun johtamina tekevät osuutensa ruumiin ylläpitämiseksi, pitää myös kaikkien yhteiskunnan jäsenten tehdä osuutensa yhteiskunnan ylläpitämiseksi tavoilla, jotka hallitsija hyväksi näkee. Room. 13:1–7, Tit. 2:9,10.85
Sivulla 16. herra tohtori sanoo, että pakollisten vuosipalvelussuhteet estävät avioliittojen solmimisen.86
Kuitenkin nähdään, että kotona vanhempiensa luona asuvat rahvaan lapset (vaikka he eivät ole minkään ajojahdin kohteena) avioituvat vain harvoin, kun tila ei ole niin suuri, että siellä tarvitaan useampia työntekijöitä tai että se kykenee elättämään enemmän väkeä. Niinpä talollisten nuoret pojat ja rengit tavoittelevatkin talontyttäriä, jotta saisivat heidän kanssaan yhdessä jonkin asuinpaikan tai osan maatilasta hallintaansa, ja avioituvat juuri tällä ehdolla heidän kanssaan, ja nuori renki avioituu heti, kun hänelle luvataan torppa. Uudisviljelykset tarjoavat näin ollen palkollisille ja rahvaanmiehille tilaisuuksia avioitumiseen, ja ovat näinä aikoina kasvattaneet väestöä varmalla ja edullisella tavalla.[2/110]
Jos lainsäätäjä olisi 1739 suonut avioituneille palkollisille vapauden asua ja oleskella missä haluavat, tämä olisi voinut houkutella palvelussuhteeseen haluttomia nuoria renkejä avioitumaan. Tuollaiset kannustimet olisivat kuitenkin jääneet ja jäävät useimmiten riittämättömiksi. Näkeehän renki omin silmin joka päivä, miten niukasti ja kurjasti lapsilauman rasittama torppari ja jopa talollinenkin elää, niin kauan kuin lapset ovat pieniä, ja päättelee siitä väistämättä, että hänen asemansa lapsilauman rasittamana olisi paljon kurjempi. Ja tämä pidättelee, kuten oikein onkin, hiemankin harkitsevia palkollisia avioitumasta. Muutama jossakin käsityöammatissa taitava heidän joukostaan on kuitenkin muutamilla paikkakunnilla kyennyt elättämään vaimon ja lapsia.
Koska vuosipalvelus on herra tohtorin oman toteamuksen mukaan palkollisille edullisempi ratkaisu kuin työnteko päiväpalkkalaisena, tästä seuraa, että tältä kannalta vuosipalvelus edistää avioliittojen solmimista. Voihan palkollinen, joka ei tuhlaa vuosipalkkaansa, vaan säästää sen, koota jonkinmoisen rahasumman, jota myöhemmin tarvitaan omaa taloutta perustettaessa. Eiväthän avioituneet palkolliset voi tyhjin käsin päästä torppareiksikaan, elleivät saa riittävää ennakkoa varakkaalta, ajattelevaiselta ja avuliaalta maanomistajalta.
Sivu 18. Käytyään läpi vanhat palkollisia koskevat säädökset herra tohtori kysyy: Mitä järjestystä tässä kaikessa oikein on?87
Vastattakoon: ihmisten tekemää järjestystä. Homines ordinant atque reordinant, iterum iterumque ordinant atque reordinant.88 Onnellinen se, joka asianmukaisesti muistaa olevansa ihminen ja tunnistaa tekemänsä järjestelmän.
Ihminen ei käsityskyvyltään rajallisena voi kuvitella kaikkia eteen tulevia olosuhteita eikä myöskään niiden seurauksia. Ajat muuttuvat, samoin asioiden tila, niin että paras ja viisainkin säädös tarvitsee muutosta ajan mittaan. Herra tohtorin säädösehdotus kuuluu varmuudella niihin, joiden muuttaminen olisi tarpeen mitä pikaisimmin, jos se pahaksi onneksi hyväksyttäisiin. Voiko herra tohtori kuvitella, että hänen s. 19 ja 52 perin innokkaasti esittämänsä palvelusväen oikeus asua ja oleskella missä kukin haluaa johtaisi hyviin seurauksiin niin palkollisille kuin yhteiskunnallekin? Eikö ihminen ole luonnostaan taipuvainen kaikenlaisiin synteihin ja paheisiin? Eikö etenkin kokematon nuoriso ryntää niihin kykenemättä näkemään seurauksia tai niistä piittaamatta? Miten huolekkaasti kunnolliset vanhemmat valvovatkaan ja varjelevatkaan jo varttuneitakin lapsiaan itse ja muiden välityksellä, jotta nämä eivät sortuisi paheisiin! Miten vaikeata heidän onkaan päästä tuloksiin ja miten usein se jääkään saavuttamatta! Miten vaikeaa isäntien onkaan estää palkollisiaan karkeimmastakin pahanteosta! Miten paljon työtä kaupunkien maistraateilla ja niin meri- kuin maavoimienkin upseereilla onkaan nuorison ja miehistön pitämiseksi kurissa ja järjestyksessä! Voiko siis herra tohtorilla olla mitään aihetta odottaa surkeimman kasvatuksen saaneelta palkollisten enemmistöltä muuta kuin paheellista ja kaikissa suhteista vahingollista käyttäytymistä, kun he ovat vapaita kaikesta isäntien valvonnasta? Uhkarohkea, ajattelematon ja omavaltainen nuoriso varmaankin käyttäisi uteliaisuutensa ajamana ainakin aluksi herra tohtorin vapausehdotusta hyväkseen. Maa täyttyisi sitä tietä kelvottomilla loisasujilla, jotka olisivat vaarallisimpia lähinaapureita etenkin säätyläisten tiloille ja kartanoille, koska näidenkin väki olisi vaarassa ajautua harhaan heidän perässään. Varkaudet ja paheellisuus varmastikin lisääntyisivät.[1/111]
Herra89 tohtorin ehdotuksen toteuttaminen myös saattaisi etenkin säätyläisten taloudenhoidon mitä hankalimpaan tilanteeseen. Pestattavaa palvelusväkeä tarvitaan suurimmaksi osaksi päivittäin karjaa hoitamaan ja sisätöihin ym. Miten olisi mahdollista pestata etenkin yksinäisiin ja syrjäisiin taloihin ja kartanoihin joka päivä päiväpalkalla niin useita henkilöitä kuin tarvitaan, ja miten paljon aikaa hukkaantuisi heidän haalimiseensa kokoon maassa, jossa valitetaan väestön vähyyttä? Ja miten heitä voitaisiin käyttää kaikkiin esiin tuleviin tehtäviin, kun he eivät tunne talon käytäntöjä eivätkä tilannetta sen paremmin rakennusten sisä- kuin ulkopuolellakaan, pihapiirin tuntumassa ja kauempana, pelloilla ja niityillä, mailla ja metsissä?
Lisättäköön vielä: ihmistä houkuttelee mukava elämä, jonka nuoret rengit valitsisivat ja jota he ryhtyisivät elämään, jos he saisivat herra tohtorin ehdotuksen mukaisesti oleskella missä haluavat. On vaikea sanoa, mitä hyödyllistä irrallaan liikuskeleva palvelusväen luokkaan kuuluva joukko, etenkin ne, joilla ei ole käsityötaitoja (käsityöammattien harjoittajia on maaseudulla harvassa), voisi tehdä niinä päivinä, jolloin he eivät tekisi päiväpalkkalaisen työtä. Suunnitelman alkuunpanijana herra tohtorin[2/111] velvollisuutena olisi ollut selvittää tämä seikka, niin että se olisi selvä. Mutta tekisivätpä he mitä tahansa, voidaan huoleti sanoa, että harvat heistä tekisivät töitä ahkerasti eikä kukaan heistä ryhtyisi ponnistelemaan töissä, jotka pääasiassa kuuluvat maatalouden piiriin. Niinpä heiltä vähitellen katoaisi tottumus maamiehen töihin; tottumattomuus taas tekisi nuo työt heille raskaammiksi ja epämiellyttävämmiksi kuin ennen, ja tuollainen kyllästyneisyys ja inho maatöitä kohtaan virittäisi ja yllyttäisi heidän haluaan muuttaa paikkakunnille, joilla he toivoisivat löytävänsä helpomman ja mukavamman elämäntavan, ja he todella muuttaisivatkin, kun siihen tarjoutuisi tilaisuuksia, joiden etsimiseen heillä kyllä olisi aikaa ja mahdollisuuksia.
Aiemmilla säädöksillä palkolliset pidettiin sen sijaan pysyvästi maatöissä, olivat näin ollen tottuneita niihin ja saivat ne helpommin suoritetuksi ja olivat tyytyväisiä asemaansa.
On hyvin tärkeätä sekä estää muuttoliikettä maaseudulta että edistää maatalouden elinvoimaisuutta. Kokemus osoittaa, että mukavaan elämään tottuneet rengit, esimerkiksi herrojen palvelijat, eivät juuri alennu maamiehen töihin, ja ahkerimmat ja taitavimmatkin käsityöläiset, jopa raskaimpien ja karkeimpienkin käsityöammattien harjoittajat ovat taitamattomia maataloustöissä ja haluttomia niitä tekemään.
Herra tohtori laskee yhden rengin vuosikustannuksiksi noin 900 kuparitaaleria ja jakaa tämän summan mielestään soveliaalla tavalla kesä- ja talvipäivien välille (s. 54).90 Mutta mihin tuolla tavalla päädytään? Yhden manttaalin keskimääräiseksi tuotoksi ei voitane arvioida enempää kuin 80 tynnyriä viljaa, jotka 2 hopeariikintaalerin hintatasolla tuottavat 160 riikintaaleria eli tuskin enempää kuin kolmen rengin vuosipalkan, kun yhden manttaalin kokoisessa kartanossa tai maalaistalossa tarvitaan kuusi palkallista työntekijää, joillakin seuduilla jopa useampiakin. Tilan muusta kuin viljasta saama tuotto kulunee kruunulle meneviin maksuihin.
Rahaa kertyy runsaammin siellä, missä harjoitetaan tervanpolttoa, metsänhoitoa ja missä metsänhakkuut ovat kannattavia, mutta tilaisuuksia sellaisiin toimiin on vain harvassa paikassa.
Kun säädöksiä laaditaan, ne on laadittava enemmistöä silmällä pitäen.
Maaseudulla siellä, missä ei hakata puutavaraa myytäväksi eikä harjoiteta tervanpolttoa, ei talvisesta työpäivästä kannata maksaa 2 taalerin 16 äyrin palkkaa. Jos kohtuullisen kokoisen maatilan omistava talonpoika voisi laskea tuollaisen summan vuoden jokaisena työpäivänä yhden rengin ja kaksi kolmasosaa tai puolet siitä piian työn arvoksi, hän varmaan nopeasti rikastuisi.
Mutta kun maamiehen olisi maksettava niin suurta päiväpalkkaa kuin hänen tuloillaan suinkin mahdollista on, vastattavaksi jää kysymys, voitaisiinko päivätyöläisiä sitten saada sellaisella palkalla.
Tottahan toki, sanoo herra tohtori, nälkä pakottaa palvelusväen joukon siihen. Tätä vastaan taas huomautetaan, että nälkä pakottaa heidät tekemään työtä sen verran, että henki säilyy, mutta ei pakota heitä työskentelemään kohtuullisella päiväpalkalla ahkerasti. Miten usein hämmästyksekseen näkeekään, että moni valitsee mieluummin laiskottelun ja näläntunteen kuin uutteran työn. Jos ruokaa puutuu, sen saa nukkuminen korvata. Usein jopa nähdään, että laiskat talolliset kärvistelevät kurjissa oloissa (jopa nälkäisinä), vaikka heillä on vaimo ja lapsia ja vaikka he voisivat ahkerasti työtä tehden voida hyvin. Niinpä palvelusväen joukko, joka ennestäänkin tuntee houkutusta mukavaan elämään ja laiskotteluun, voisi nälän kestämiseen tottuneena pakottaa maamiehen maksamaan määrättömän suurta niin päivä- kuin vuosipalkkaakin. Edellisen vuoden palveluksesta saatu palkka sekä ne säästöt, joita he ovat voineet ensimmäisinä palvelusvuosinaan kerätä, antavat heille myös tilaisuuden pahemmin nälkää kärsimättä pakottaa maamiehen maksamaan heille ylen korkeita vuosi- ja päiväpalkkoja.
Palkollisten laiskuuden ja omien paheellisten tai vähemmän hyödyllisten puuhien takia maatalous saattaisi menettää puolet heidän tavallisesta työmäärästään, mikä vastaa sitä, että maamiehet menettäisivät puolet palkollisten määrästä.[1/112]
Sivulla91 53 herra tohtori sanoo: Vapaasti sovittavat vuosipalvelukset sisältävät suuria etuja palvelijoillekin, niin että vailla työsuhdetta olevat ja naimattomat ryhtyvät seuraavana vuonna mielellään vuosipalvelukseen saatuaan kokeilla vapautta vuoden verran.92
Silloinhan asia on yhdellä iskulla ratkaistu kaikkien tyytyväisyydeksi, kun avioituvat palkolliset vapautetaan vuosipalveluspakosta, mutta naimattomia ei. Nämä eivät kehity parempaan suuntaan, vaan muuttuvat pahantapaisemmiksi, laiskemmiksi ja köyhemmiksi oltuaan vuoden omassa vapaudessaan. Vapaus, joka aiheuttaa sekasortoa ja on vahingoksi joka suhteessa, ei ole vapautta, vaan vapauden väärinkäyttöä tai omavaltaisuutta, jota hallitsija viisaasti hillitsee.
Olen suurimmaksi osaksi samaa mieltä herra tohtorin kanssa siitä, mitä hän sanoo vuonna 1739 säädetystä palkollisten palkkataksasta, mutta saanen kuitenkin muistuttaa, että herra tohtori sivulla 2293 varsin kovasanaisesti epäilee isäntien lisäksi myös valtakunnan korkeita virkamiehiä, joiden käsistä edellä mainittu kuninkaallinen asetus on lähtenyt, siinä määrin, ettei minkäänlaista kohtuullisuutta ole voitu heiltä perustellusti odottaa, saati vaatia ym. Herra tohtorin olisi kuitenkin pitänyt tutkia asia tarkasti ja palauttaa mieleensä, millaisia aikoja elettiin silloin, kun useaankin kertaan mainittu kuninkaallinen asetus julkaistiin. Haluan kertoa lyhyesti sen, mitä tiedän tästä asiasta oman kokemukseni perusteella.
Esimerkiksi Porvoon kaupungissa täysimittainen rekikuorma94 hyviä koivuhalkoja maksoi vuoden 1739 vaiheilla 7–8 äyriä, toltti hyviä veistettyjä lautoja (nykyisin yhtä leveitä saa vain harvoin) 24 äyristä 1 taaleriin, tynnyri ruista 3 taalerista 3 taaleriin ja 10 2/3 äyriin, eräänä vuonna jopa 2 taaleria 16 äyriä tynnyriltä, kaikki hopearahana, ja niin edelleen. Lähiympäristön sekä Hämeen ja silloisen Haminan läänin95 rahvas oli köyhää ja velassa kauppiaille, ja etenkin viimeksi mainitussa läänissä oli runsaasti kruunulle meneviä maksuja rästissä. Nyt on kysyttävä: miten paljon tuollaisessa asemassa oleva maamies pystyi maksamaan palkollisilleen ja olivatko edellä mainitun taksan laatijat kohtuuttomia aristokraatteja? Entä kuinka monen sadan taalerin menetykseen vuosittain palkolliset tuomittiin? Kiistän tuon kaiken ainakin Suomen osalta.
Maamiehen tulot muodostavat väistämättä perustan sille palkalle, jota palkollinen voi häneltä kohtuuden puitteissa vaatia. Jos maamies pitäisi palkollisiaan työssä vertaisinaan yhtiökumppaneina (suurempaa oikeutta herra tohtori ei voine vaatia päämiehilleen), tästä seuraa, että kaikki velat ja maksut on ensiksi suoritettava ja sitten vähennettävä kartanon tai maatilan ja sen irtaimiston korkokulut ja ylijäämä jaettava tasan työntekijöiden kesken, joiden joukossa[2/112] isännälle ja emännällekin pitäisi antaa ainakin samankokoinen osuus kuin palkollisille. Jos herra tohtori suvaitsisi laatia tällaisen laskelman asettaen varsin kohtuullisen arvon keskikokoisen maatilan viljelmille ja rakennuksille ja ottaen omistajalta tarkoin selville saman maatilan vuotuiset tulot ja menot, hän vakuuttuisi siitä, että ne vuosipalkat, joita maanomistajat kykenevät maksamaan palkollisilleen ovat varsin kohtuullisia ja seutujen sijainnin ja luonteen sekä aikojen vaihtelun takia erilaisia.[1/113]
Suunnilleen96 1 hopeariikintaaleri pestirahaa ja 4 riikintaaleria (kruunulle meneviä maksuja huomioon ottamatta ja hieman lisää vaatteisiin) lienee näinä aikoina riittävä palkka lainmukaisen rengin palkaksi tällä seudulla, jolloin myös tämän velvollisuudet ja tehtävät pitäisi määritellä.
Ja kuten isännällä pitäisi olla oikeus ylittää mainittu taksa, jolloin isännän hyvyys ja palkollisen uutteruus saisi erinomaisen vastineen, kenelläkään naimattomalla palkollisella ei pitäisi olla oikeutta välttää vuosipalvelusta, kun hänelle tarjotaan taksan mukainen vuosipalkka.
Asianomaiset voisivat myös sovitella taksaa aikojen ja seutujen luonteen mukaisesti.
Ja kun edellä esitetyn kaltainen taksa näyttää nyt olevan tarpeen palkollisten kohtuuttomien vaatimusten hillitsemiseksi, saattaa varsin pian tulla aika, jolloin palkolliset tarvitsevat tuollaista taksaa oman etunsa takia. Nykyäänhän nähdään lapsiparvia kaikkialla, kylissä ja torpissa, niin että jos Jumala suo hyviä vuosia ja säästää maan tuhoisilta taudeilta (joista isorokko on näinä aikoina ollut vaarallisin) palkollisia on muutaman vuoden kuluttua tarjolla runsaasti, jolloin jokin taksa lienee tarpeen estämään isäntiä supistamasta kohtuuttomasti heidän palkkojaan ja muita etujaan, mikä voisi aiheuttaa hyvin haitallisia seurauksia, maastamuuttoa ym.
Vapauden sieluna on kokemus siitä, että ihmistä kohdellaan kohtuullisuutta noudattaen ja oikeudenmukaisesti. Siispä taksa, joka osaltaan tasoittaa tilannetta, jos kansalaisten välinen kohtuus ja oikeudenmukaisuus on jätetty huomiotta, pitää vapautta yllä ja laajentaa sitä.
Niin oikeudenmukaista kuin onkin, ettei mitään laillisesti saatua omaisuutta pidä riistää omistajalta vastoin hänen tahtoaan eikä ilman laillista tutkintaa ja tuomiota, yhtä oikeudenmukaista ja tarpeellista on myös se, että yhteiskunnan jäseniä kannustetaan noudattamaan mahdollisimman täydellisesti oikeudenmukaisuutta ja kohtuutta keskinäisissä suhteissaan. Niin ei toimi henkilö, joka nylkee maanmiehensä putipuhtaiksi käyttämällä heidän välttämättömiä tarpeitaan virikkeenä tuollaiseen halpamaiseen menettelyyn. Suojanaan laki, jonka mukaan kukaan ei voi ottaa pois hänen omaisuuttaan, hän riistää tunnottomasti ja häpeämättömästi maanmiestensä omaisuutta. Hallitsijan on oikaistava tuollaisia yhteiskunnan verenimijöitä. Selvitän asiaa esimerkillä. Sotaan joutunut valtio tarvitsee laivanrakennukseen ym. tarkoituksiin 1 000 kippuntaa rautaa, miehistön vaatetukseen 1 000 000 kyynärää työpukukangasta ja miesten muonitukseen 500 000 tynnyriä viljaa. Kaikkea tuota on sopivasti saatavissa tietystä kaupungista. Rautaa on myyty ja voidaan myydä kohtuullisella voitolla esimerkiksi 6 ½ riikintaalerin hintaan kippunnalta ja kangasta 1 riikintaalerilla kyynärältä, viljaa 2 ½ riikintaalerilla tynnyriltä. Mainittujen tavaroiden omistajat, jotka näkevät valtion tarvitsevan niitä välttämättä ja ilman pienintäkään viivytystä, vaativat kuitenkin rautakippunnasta 10 riikintaaleria, kangaskyynärästä 2 ja ruistynnyristä 4 riikintaaleria[2/113] sen lakiin kirjoitetun oikeutensa perusteella, että he saavat muussa tapauksessa pitää laillisesti hankkimansa omaisuuden koskemattomana hallussaan. Mitä mieltä herra tohtori on? Eivätkö nämä tunnottomat kansalaiset riko häpeämättömällä tavalla sitä lakia, johon he vetoavat omaksi puolustuksekseen, ja riistä valtiolta ja maanmiehiltään näille kuuluvan oikeuden? Ja eikö hallitsija voi alamaistensa hengen ja omaisuuden turvaksi säätämäänsä lakia loukkaamatta otattaa edellä mainituista tehtaista ja varastoista raudan 7 riikintaalerilla kippunnalta, kankaan 1 1/3 riikintaalerilla kyynärältä ja viljan 2 2/3 riikintaalerilla tynnyriltä tai oikeammin sanottuna käyvällä hinnalla? Kyllä voi, minun mielestäni hänellä on siihen oikeus. Samalla tuollaiset häpeämättömät alamaiset ovat syyllistyneet tekoon, jonka nojalla heidän on menetettävä porvarisoikeutensa ja he ansaitsisivat häpeäpaaluun joutumisen, ellei heitä erikseen armahdeta. Tätä voidaan oikeutetusti soveltaa palkollisiin edellä mainitulla tavalla, sillä palkolliset ovat joka vuosi maamiehelle yhtä välttämättömiä kuin mainitut tavarat sota-aikoina valtiolle.
Näinä aikoina maamiehet ovat kuitenkin valittaneet pääasiassa tulojensa riittämättömyyttä maatalouden harjoittamiseen palkollisia käyttämällä. Syyksi tähän ilmoitetaan palkollisten laiskuus, huolimattomuus ja uskollisuuden puute työtehtävissään, heidän paheellinen ja jumalaton mellastuksensa ja yöjuoksunsa, joiden takia he ovat päivisin väsyneitä ja uneliaita ja jotka kiinnittävät heidän mielensä tuommoisiin aistillisiin iloihin ja paheisiin, minkä takia uutteruus ja huolellisuus, jota tuollaisen väen pitäisi osoittaa työssään, vähenee ja katoaa.
Siinä määrin kuin minulla on ollut mahdollisuuksia keskustella ajattelevien ja oikeamielisten kansalaisten ja maamiesten kanssa he ovat olleet samaa mieltä siitä, mitä edellä on esitetty, ja tuntuu siltä, ettei voida osoittaa tämän johtuvan ennakkoluuloista tai erehdyksistä, koska asianomaiset voivat harjoittaa maataloutta kannattavasti lampuotien, mutta eivät palkollisten avulla.
En kiistä sitä, että palkollisten omavaltaisuus saattaa olla joillakin seuduilla vähäisempää ja toisilla yleisempää; toisinaan tämä pätee kokonaisiin maakuntiin. Muuan kreetalainen runoilija97 sanoi muinoin maanmiehistään: kaikki kreetalaiset ovat valehtelijoita, ilkeitä petoja ja laiskureita.98 (Tit. 1:12) Apostoli Paavali ei kerro kirjeessään Titukselle, että tämä runoilija olisi ollut aristokraattinen elukka, vaan sanoo 13. jakeessa: Tämä todistus pitää paikkansa. Nuhtele heitä sen vuoksi ankarasti.99 Saman ohjeen antamista on hyvästä syystä odotettu herra tohtorilta, ajattelevalta mieheltä ja Jumalan sanan palvelijalta, jotta paljon valituksia aiheuttanut sekasorto saataisiin järjestykseen. Asiaa ei auta se, että herra tohtori sanoo sivulla 23, että sadan isännän joukosta löytyy enemmän paheellisia kuin yhtä monen palvelijan keskuudesta. Jos kummallakin taholla on sairaita, kummallakin taholla tarvitaan lääkäriä. Kiistän kuitenkin kokonaan sen, että isäntäväet vahingoittavat velvollisuuksiaan laiminlyömällä palkollisia läheskään yhtä paljon kuin palkolliset kaikenmoisilla paheillaan ja laiminlyönneillään vahingoittavat isäntäväkeään. Siitähän on ollut kyse.
Palkollisten työtarmoa, ahkeruutta ja säädyllistä käyttäytymistä edistetään, kun heidän velvollisuutensa määritellään tarkasti, kuningas saattaa ne käskyllään voimaan ja kruununpalvelijat kehottavat noudattamaan niitä, samoin kuin erityisesti herrat papit pitämällä puhutteluja, jotka perustuvat Jumalan pyhään sanaan sekä luonnon ja yhteiskunnan lakeihin. Ja tarpeellista on, ettei tuollaisia puhutteluja pidetä pelkästään katekismuksen kuulusteluissa, kirkossa ja niin sanotuilla kinkereillä, vaan myös ja erityisesti kotikäynneillä, joita pitäisi kirkkojärjestyksen 24. luvun 22. pykälän100 sekä kuninkaallisen majesteetin 12. tammikuuta 1726 antaman julistuksen101 mukaisesti tehdä uutterasti, jolloin olisi kysyttävä, miten niin isäntä ja emäntä kuin palvelusväkikin ovat käyttäytyneet ja kehotettava heitä hyveelliseen ja kristilliseen vaellukseen.
Ehkäpä nuo käynnit on monilla paikkakunnilla laiminlyöty ja palkollisten omavaltaisuus johtuu siitä.
Olen äskettäin lukenut Post-Tidningarista102 syvästi liikuttuneena, että Wienin hovi on antanut papistolle käskyn saarnojen sijasta (niitä yksinkertainen kansa tuskin ymmärtää) opastaa kuulijoitaan katekismuksen pohjalta perusteellisesti tuntemaan kristinoppiaan sekä velvollisuuksiaan Jumalaa, kuningasta ja lähimmäisiään kohtaan. Kun tuollaista säädöstä noudatetaan asianmukaisesti, se saa varmasti aikaan siunattuja seurauksia.
Herra tohtori ei voi käyttää tulista älyään yhteiskunnan ja päämiestensä yhteiseksi eduksi paremmin kuin pohtimalla menettelytapoja, joilla niin isäntä- kuin palvelusväkikin voidaan helpoimmin ja tuloksellisimmin johdattaa noudattamaan kaikkia kristillisiä ja yhteiskunnallisia hyveitä ja näiden joukossa ahkeruutta ja työteliäisyyttä sekä säästäväistä elämäntapaa, ja osoittamalla omalla esimerkillään ja omilla toimillaan, miten tämä voi tapahtua. Näin huolehditaan siitä, että isäntä kykenee edullisesti ja hyvillä mielin maksamaan palkollisille palkan, joka on näinä aikoina ollut tavallinen, jopa suuremmankin, ja palkollisetkin kykenevät keräämään jonkin verran rahaa, joka on tarpeen, kun he aikanaan perustavat oman taloutensa. Näin elvytetään ja vakiinnutetaan kiintymystä, jonka pitää vallita isännän ja palkollisen kesken, jopa estetään luonnollisimmalla ja varmimmalla tavalla palkollisväkeä muuttamasta maasta.
Vastaväite sivulle 39:103 Kun Jumala säästää maan sodalta, rutolta, tarttuvilta taudeilta, nälänhädältä ja muilta onnettomuuksilta, kasvaa Jumalan armosta alamaisten määrä ja hyvinvointi viisaan hallitsijan alaisuudessa, kun tämä osaa käyttää täysin määrin ja täydellä voimalla hallintolaitoksensa väkipyöriä; tarkoitan virkamiehiä, joihin kuuluvilla herroilla papeilla on hoidossaan jaloin, laajin ja tärkein osuus.
Valtakunnan voima, niin kansan määrä kuin hyvinvointikin, perustuu näin ollen pääasiassa Kaikkivaltiaan Jumalan kaitselmukseen, Jumalan, joka viisaudessaan johtaa ja hallitsee kaikkea armollisen tahtonsa mukaan ylittäen kaikki meidän laskelmamme ja kaiken, mitä kykenemme kuvittelemaan. Miten siis herra tohtori voi sivulla 39 huoletta sanoa, että on hallitsijan vika, ettei maassa ole niin paljon asukkaita kuin sinne mahtuu ja se kykenee elättämään?
Vaikka yhteiskunta saisikin nauttia Jumalan kaikkein lempeintä kaitselmusta parhaissa mahdollisissa luonnon ja ilmaston suomissa oloissa, vaaditaan kuitenkin kaikkein viisaimpienkin hallitsijoiden hallitessa runsaasti aikaa, jopa varmaan useita vuosisatoja, ennen kuin valtakunnassa, esimerkiksi Ruotsissa, on niin paljon asukkaita kuin se kykenisi elättämään. Monien satojen vuosien ajan ja niin kauan kuin Ruotsissa ei ole tuollaista asukkaiden määrää, tätä on herra tohtorin periaatteen mukaan pidettävä kaikkien, viisaimpienkin, hallitsijoiden vikana.
Antakaa Jumalalle mikä Jumalan kuuluu ja hallitsijalle mikä hallitsijalle kuuluu.104 Tila ei riitä enempään.
Ulvilassa 29. maaliskuuta 1779.
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
[1/110]
Så hederligt det är för tänkande Män, at orda för Medborgare som menas wara förtryckte, så nödigt är ock det at sådant sker med anständighet och aktning för dem, emot hwilka man skrifwer.
Probsten och Doctoren Herr And. Chydenius, uti dess Tankar, om Husbönders och Tjänstehjons naturliga rätt, har, som jag menar, förgätit105 sin skyldighet, i anseende til detta sednare stycket.
Utom de hårda utlåtelser man, på flera ställen uti Hr. Doctorens omnämde skrift, läser om dem, som warit uphofsmän och författare til den gamla Tjänstehjons-Stadgan, likaledes om dem, som denne tiden talat och skrifwit til Legohjons-Stadgans förbättring och hämmande af Legofolkets sjelfswåld, säger Hr. Doctoren p. 58:106 Men samma okynnes fä,107 (Aristocrater) söka ännu utöfwa sin wildhet emot Riket, uti tryckande af de ringaste undersåtare.
En så grof och oanständig utlåtelse hade Hr. Doctoren bordt hafwa försyn at tillägga de gröfsta Barbarer; Men det är än mera emot all Moral och Christelig kärlek, at, uti en policerad108 Nation, så tiltala Medborgare, af hwilka, åtminstone många, af lika wälmening och ädel nit, som Hr. Doctoren, talat och skrifwit för rättwisa och Samhällets wälfärd, och skulle Hr. Doctorens förslag, om det olyckeligen widtoges, medföra så stora, om icke större olägenheter, än de gamla Legohjons-Stadgarne; Således ärfordra bägge, såsom Människo-werk, jämkning och rättelse, med saktmodigom anda.
Igenom någre anmärkningar får jag lof at närmare granska det ömma ämne Hr. Doctoren tagit under sitt skärskådande.
För at bewisa, det Tjänstefolket ej bör twingas til årstjänst, andrager Hr. Doctoren följande Konunga-Försäkran, p. 11. Konungen skall - - - ingen afhända eller afhända låta något gods, löst eller fast, utan laga ransakning och dom.109
Wäl, sådant blifwer en lefwande bokstaf,110 då undersåtarena på tjänligit sätt tilhållas at fullgöra sina skyldigheter: för exempel Legohjonen at arbeta för årslön; ty uti sin belägenhet kunna de ej på annat tjänligt sätt bidraga til Samhällets wälfärd och bestånd. De äro därföre, såsom Medlemmar i Samhället, därtil skyldige. Tjänstefolket afhända därföre Samhället något som swarar emot gods, då de undandraga sig at tjäna Samhället emot lön.
P. 15. Är det brott at icke antaga årstjänst, så måtte det wara för alla, eho111 det wara må.112
Ingalunda. Hwar och en Medlem i Samhället bör bidraga til Samhällets bestånd och trefnad, efter den belägenhet han är satt uti; den som det efterlåter, begår brott. För exempel, en Domare begår brott, om han första Rättegångs-dagen til kl. 9 f. m. ej infinner sig på Tingsstället; en Präst, om han försummar at om Helgedagen hålla offentelig Gudstjänst etc. etc.; et Legohjon, om det efter Öfwerhetens Stadga, grundad på Samhällets wälfärd, ej träder i årstjänst. De som förwärfwa sig skickelighet at framdeles förestå Tjänster och Ämbeten, kunna så litet antaga årstjänst, som Tjänstehjonen kunna förestå Ämbeten. Deras pligter äro olika, emedan deras belägenheter äro olika.
Såsom det härrörer utaf Den allwisa Skaparens försyn, at wissa kropps ämnen utgöra handen, andra utgöra foten, andra de öfriga delar i Människans kropp, så härrörer ock det utaf Den samma Gudens allwisa försyn, at de Människor, som utgöra de stora Samhällen, äro komne til särskildta belägenheter, i anseende til hwarjehanda så lyckans som naturens förmåner, på det alla de göromål som uti Rikskroppen förekomma, behörigen må kunna skötas. Ej kunna alla wara Konungar, ej alla Herrar, ej alla Tjänare. Och sedan alla lemmar i kroppen, efter sitt lynne och såsom de styras af en förnuftig själ, bidraga til kroppens bestånd, så böra ock alla Medlemmar i Samhället bidraga til Samhällets bestånd, på sätt som Regenten för godt finner. Rom. 13:1–7. Tit. 2:9,10.113
P. 16. Hr. Doctoren säger at twungna årstjänster hindra giftermål.114
Men man ser ju, at Allmogens Barn, hemma hos sine Föräldrar (oaktat frie för klappjagt) sällan gifta sig, då Hemmanet ej är så stort at det behöfwer flere Arbetare och tål mera Folk. Ja unga Bondesöner och drängar söka just up Bondedöttrar, i afseende at med dem få något ställe eller del i Hemmanet at bo uppå, och just med det förbehåll gifta sig med dem, och så snart en ung Dräng har löfte om Torp, gifter han sig. Upodlingar gifwa därföre tilfällen til giftermål för Legohjon och menige Man, och har denne tiden på et säkert och fördelaktigt sätt förökat Folkstocken.115[2/110]
Om Lagstiftaren 1739, lämnat gifta Legohjon frihet at bo och wistas hwarest dem behagat, hade sådant kunnat upmuntra sådane unga Drängar, som ogärna wilja tjäna, at gifta sig. Men sådane upmuntringar hade merendels warit och blifwa otilräckelige; Ty Drängen ser ju dageligen med sina egna ögon den torftiga och usla belägenhet som åtföljer barnlastade116 Torpare, ja Hemmansbrukare, så länge barnen äro små, slutandes därutaf ofelbart, at hans barnlastade tilstånd blefwe långt uslare. Och sådant afhåller rätteligen et något tänkande Legohjon ifrån giftermål. Dock hade någon af dem som äro färdige117 i någon handaslögd, på wissa orter, kunna föda hustru och barn.
Emedan årstjänst, efter Herr Doctorens egit widgående, är för Legohjon förmånligare, än at arbeta för dagspenning, så följer, at årstjänst i sådant afseende befrämjar giftermål; näml. i det Legohjon, som intet förslösa utan spara sin årslön, kunna samla någon penning, nödig då framdeles egit hushåll anlägges. Ty gifta Legohjon med et par toma händer, kunna intet en gång blifwa Torpare, utan tilräckeligit förskott af en behållen,118 tänkande och hjälpsam Jord-ägare.
P. 18.119 Hr. Doctoren, sedan han gått igenom de gamla Författningarne angående Tjänstehjonen, frågar: Hwad är det för System uti alt detta?
Swaras: Människo-System. Homines ordinant atque reordinant, iterum iterumque ordinant atque reordinant.120 Lyckelig den, som rätteligen kommer ihog at han är Människa och känner igen sitt System.
Människans inskränkta begrep kan ej föreställa sig alla omständigheter som inlöpa, ej heller alla deras följder. Tiderna ombyta ock ställningen af en sak, så at det bästa och wisaste förordnande tarfwar ändring med tiden. Hr. Doctorens förslag är wisserligen ibland dem, som snarast skulle behöfwa ändring, om det olyckeligen widtogos. Kan Hr. Doctoren föreställa sig, at den oinskränkta frihet han så ifrigt föreslår för Tjänstefolket, at bo och wistas hwarest dem behagade, p. 19, 52,121 skulle medföra god påfölgd, så i anseende til Legofolket som i anseende til Samhället? Är icke Människan af naturen fallen til allehanda laster och odygder? Rusar icke i synnerhet en oförsökt122 ungdom uti dem, utan at kunna inse eller bry sig om påfölgderne? Huru sorgfällige äro icke rättskaffens Föräldrar, at igenom egit och andras inseende akta och afhålla sine, äfwen til åren komne barn ifrån odygder? Huru swårt hafwa de icke at ärhålla, och huru ofta gå de icke miste om et sådant sitt ändamål? Huru swårt hafwa icke Husbönder at hindra de gröfsta odygder ibland sitt Legofolk? Huru mycket syslosättes icke Magistraterne i Städerne och Officerarne både til sjös och lands, at hålla ungdomen och manskapet i ordning och skick? Kan då Hr. Doctoren hafwa någon anledning at förmoda utaf pluraliteten123 af Tjänstefolket, som haft den slätaste124 upfostran, och då de äro frie från all Husbonda tilsyn, annat än et odygdigt och i alla måtto skadeligit upförande? En wågsam, obetänksam och sjelfswåldig ungdom skulle nog af nyfikenhet, åtminstone i början, nyttja Hr. Doctorens frihets-förslag; Landet skulle således blifwa upfyllt med odygdiga inhysingar, de farligaste grannar nära intil, i synnerhet Ståndspersoners Hemman och Gårdar; såsom ock dessas Folk skulle stå i fara at af dem blifwa förledde. Stöld och odygder skulle wisserligen125 tiltaga.[1/111]
Werkställigheten126 af herr Doctorens förslag skulle ock sätta i synnerhet Ståndspersoner, i anseende til deras hushållning, i den förtretligaste ställning. Det Tjänstefolk man antager behöfwes merendeles dageligen til Boskaps-skötsel och syslorne inom hus m. m. Huru wore det möjeligt at man, i synnerhet å enstaka och aflägsne Hemman och Gårdar, kunde dageligen för dagspenning uptinga127 så många personer som behöfdes, och huru mycken tid skulle icke bortgå i skojande128 efter dem, uti et Land, där man klagar öfwer Folkbrist? och huru kunde man wid alla förefallande sysslor betjäna sig af dem, som ej hafwa sig bekant hushållningssättet och ställningen, så i ut- som in-hus, nära inwid och längre ifrån Gården, på Åker och Äng, i Skog och Mark.
Än mer. Människan är hågad för maklig lefnad, hwilken unga Drängar skulle wälja och antaga, om de, efter Hr. Doctorens förslag, fingo wistas hwarest dem behagade. Hwad för nyttiga föremål den lösa tjänande hopen, i synnerhet de som ej kunna slögda, (Slögde-idkare på Landet äro få) skulle kunna syslosätta sig med å de dagar de ej arbetade för dagspenning, är swårt at säga, och hade ålegat Hr. Doctoren, såsom[2/111] Uphofsman til Projectet, at tydeligen utreda. Men deras göromål må blifwa hwad som hälst, så kan man tryggt säga at få af dem flitigt skulle arbeta, och ingen af dem skulle äflas129 med sådant som hufwudsakeligen hörde til Jordbruket; Därföre skulle de småningom blifwa owane wid Landtmanna-arbeten; owanan åter gör sådane arbeten för dem tyngre och obehageligare än förut, och under en sådan leda och afsky för Landtmanna-arbeten, beredes och upeldas deras hog til utflyttningar til de orter, där de göra sig hopp om lättare och nöjsammare lefnadssätt, samt utflytta werkeligen då därtil gifwes tilfällen, hwilka de nog hade tid och lägenhet at efterspana.
Men igenom de förra författningarne blefwo Legohjonen jämt hållne til Landtmanna-arbeten, woro således wane wid dem och förrättade dem med mindre swårighet, och woro nögde med sin belägenhet.
Sådant är af mycken wigt, så at hindra utflyttningar som at befrämja et trefsamt130 Jordbruk. Ärfarenheten intygar, at de Drängar som blifwit wane wid maklig lefnad, för exempel Herre-betjänter, beqwäma sig föga til Landtmanna-arbeten, och de flitigaste och skickeligaste, äfwen uti de tyngsta och gröfsta Handaslögder, äro oskickelige och obenägne at arbeta wid Jordbruket.
Herr Doctoren räknar ungefärligen 900 Daler Kopp:mt på en Dräng, för hela året, och jämkar denne summa såsom honom likt synes, på Sommar- och Winter-dagarne, p. 54.131 Men hwart wil sådant taga wägen? På hwarje helt Mantal torde ej mer kunna räknas än 80 Tunnor Spanmål, a 2 R:dal. specie, gör 160 R:dal. eller föga mera än et års lön för tre Drängar, då likwäl en Gård eller et Hemman af et Mantals storlek behöfwer sex Arbetshjon, ja wäl flere på somlige orter. Det som et Hemman, utom Spanmålen, kastar utaf sig, torde upgå til Krono-utgifterne.
Penninge-tilgångarne äro fördelaktigare, där Tjärubränningar, Skogsbyggnader132 och lönande Skogshyggen idkas; Men sådane tilfällen äro få.
Då Författningar göras, bör pluraliteten anses.133
At å Landet, där Skogshygge til afsalu eller Tjärubränningar ej idkas, gifwa 2 Daler 16 öre K:mt för et Winter-dagswerke, bär sig intet. Skulle Bonden, på et måtteligt Hemman, kunna räkna så mycket för hwarje arbetsdag öfwer hela året för en Dräng, och twå tredjedelar eller hälften däremot för en Piga, så blefwe han nog snart wälmående.
Men då Landtman skulle bestå så dryg dagspenning som hans inkomster möjeligen kunde tåla, så blifwer frågan, om dags-arbetare, för en sådan lön, ändå skulle kunna ärhållas?
Jo, säger Herr Doctoren, hungern twingar den tjänande hopen därtil. Men däremot anmärkes, at hungern twingar dem at arbeta, så at lifwet hänger i dem, men ej at emot måttelig dagspenning flitigt arbeta. Huru ofta ser man icke med förundran, at mången häldre utwäljer lättja och swält, än flitigt arbete? Hwad som brister i födan skall sofwa ärsätta. Ja, man ser ofta at lata Hemmansbrukare, oaktadt de hafwa hustru och barn, plåga sig med en usel lefnad; (rent af swält) däremot de igenom flitigt arbete kunde må wäl. Igenom konsten at swälta, kunde altdärföre den tjänande hopen, som ock förut är böjd för maklighet och lättja, twinga Landtman at gifwa sig omåttelig dagspenning, likaledes årslöner. Den penning de ärhållit för sist framflutne årets tjänst, samt den besparing de af sine löner de förra åren kunnat göra, sätter dem ock i stånd, at utan särdeles swält kunna twinga Landtman, at gifwa sig dryga årslöner och dagspenning.
Igenom Legofolkets lättja och egne odygdige eller mindre nyttiga föremål, torde Landtbruket mista hälften af deras wanliga arbeten, hwilket är lika mycket, som at Landtmän skulle mista hälften af Legohjonens antal.[1/112]
Pag.134 53. säger Herr Doctoren: Årstjänst i sin frihet innefatta stora förmåner, äfwen för Tjänare, så at de som äro lösa och ogifta, när de så försöka at wara lösa et år, taga gärna årstjänst det andra.135
Då blifwer ju saken slätt afhulpen til allas nöje, när de Legohjon som gifta sig, äro frie för årstjänst men ej de ogifte. Desse blifwa ej bättre, utan odygdigare, latare och fattigare därigenom, at de et år warit på fri hand. Den frihet som förorsakar willerwallor och är skadelig på alla kanter, är ingen frihet, utan missbruk af friheten, eller et sjelfswåld, som af Regenten wisligen136 inskränkes.
Jag är i det mästa ense med Hr. Doctoren i det som han säger om 1739 års Taxa för Tjänstefolkets löner, får dock påminna, at Hr. Doctoren p. 22137 ganska omildt misstänker, icke allenast Husbönder, utan ock Rikets höga Ämbetsmän, som warit uphofwet til högbemälte Kongl. Förordning, så högt, at intet någon billighet af dem med skäl kunnat begäras mindre supponeras. m. m. Hr. Doctoren hade likwäl noga bordt skärskåda saken och ärindra sig hurudana tiderna då woro, då merhögbemälte Kongl. Förordning utgafs. Jag wil korteligen berätta så mycket jag af ärfarenheten har mig denna sak bekant.
Ungefärligen 1739 kostade, för exempel i Borgo Stad, et laggilt winterlass138 god Björkwed 7 a 8 öre, en tolft goda tälgda Bräder (nu mera fås de sällan så breda) 24 öre a 1 daler, en tunna Råg 3 dal. a 3 dal. 10 och 2-3:dels öre, ja et år 2 daler 16 öre alt S:mt tunnan, och så widare. Allmogen däromkring och i Tawastland och i då warande Fredrichshamns Län139 war fattig, i skuld hos Köpmannen, och i synnerhet war det sistnämda Länet i mycken Krono-skuld. Frågas nu, huru mycket Landtman, uti en sådan belägenhet, war i stånd at betala til sine Legohjon; och om det warit obilliga Aristocrater som författat förenämde Taxa? och huru många 100:de daler årligen blifwit Legohjonen fråndömde? Jag nekar til altsammans, åtminstone i anseende til Finland.
Landtmans inkomster lägga en oswikelig grund til den lön Legohjonet af honom skäligen kan påstå.140 Wille Landtman anse Legohjonen arbeta med sig lika såsom i Compagnie, (större rätt lärer Herr Doctoren ej kunna påstå för sina Principaler,) så följer, at alla umgälder och utlagor först, och sedan intresset141 för Gården eller Hemmanet och dess Inventarium bör afdragas, och sedan öfwerskottet jämt delas emellan Arbetarena, ibland[2/112] hwilka Husbonden och Matmodren äfwen borde bestås åtminstone lika rätt med Legohjonen. Om Hr. Doctoren således behagade calculera, sättandes ganska civilt142 wärde på et medelmåttigt Hemmans upodlingar och åbyggnader, och görandes sig af innehafwaren noga underrättad om samma Hemmans årliga inkomster och utgifter, så skulle han blifwa öfwertygad därom at de årslöner, Jordägarne kunna bestå sina Legohjon, äro nog måttelige, hwilka ock skulle, efter orternas läge och lynne samt tidernas beskaffenhet, blifwa olika. [1/113]
Ungefärligen143 1 R:dal specie i städsel, och 4 R:dal. (Krono-penningarne oberäknade och något smått i kläder,) torde denna tiden wara tilräckelig lön här å orten för en laggill Dräng, hwilkens skyldigheter och göromål äfwen borde utsättas.
Och såsom det borde wara Husbonden tillåtit at gå öfwer berörde Taxa, hwarigenom Husbondens godhet och Legohjonets flit blefwe utmärkt, så borde intet ogift Legohjon få undandraga sig årstjänst, då honom ärböds den i Taxan utsatte årslönen.
Taxan kunde ock af wederbörande, efter tidernas och orternas beskaffenhet, jämkas.
Och såsom någon Taxa på förenämde sätt nu synes nyttig, för at mildra Legofolkets obillighet,144 så kan ock den tid, tör hända, snart nog infalla, at Legofolket til sin fördel behöfwer en sådan Taxa. Ty nu ser man Barnskockar allestädes, i Byar och i Torp, så at om Gud förlänar goda år och bewarar Landet för ödande sjukdomar, (ibland hwilka Kopporne145 desse tider warit de skadeligaste,) så blifwer inom några år ymnig tilgång på Legofolk, då, at förekomma obilliga inskränkningar, i anseende til deras löner och andra förmåner, af Husbönderne, hwilket kunde hafwa högst skadeliga fölgder i anseende til utflyttningar m. m., någon Taxa torde blifwa nödig.
Själen af friheten består däruti at man åtnjuter billighet och rättwisa. Altså den Taxa, som bidrager til at jämka en ur akt låten billighet och rättwisa Medborgare emellan, förwarar och utwidgar friheten.
Så rättwist det är at ingen lagfången egendom mot ägarens wilja och utan laga ransakning och dom honom bör afhändas, lika rättwist och nödigt är ock det at Medlemmarne i Samhället, så mycket det sig göra låter, tilhålles at iakttaga rättwisa och billighet sig emellan. Men sådant gör icke den som skinnar sine Medborgare ända til benen, då han af deras trängande behof tager sig anledning at utöfwa en sådan nedrighet. Denne, under skydd af Lagen at ingen kan dess egendom honom fråntaga, borttager på et samwetslöst och oförskämt sätt sine Medborgares egendom. Det tilkommer Regenten at näpsa146 sådane Samhällets blodiglar. Jag wil förklara saken med et exempel: En Stat, inweklad i krig, behöfwer til Skeppsbyggerier m. m. 1 000 Skeppund Järn, til Manskapets beklädning 1 000 000 alnar Slit-kläde,147 til deras uppehälle 500 000 tunnor Spanmål; alt sådant finnes å et lägligt ställe, uti en Stad; Järnet har blifwit såldt och kan säljas med skälig winst, för exempel, til 6 och en half R:dal. Skeppundet, Klädet til 1 R:dal. alnen, Spanmålen til 2 och en half R:dal. tunnan; Men innehafwarne af förenämde waror, som ser Staten wara uti et trängande behof som ej tål minsta upskof, påstår för Järn-skeppundet 10 R:daler, Kläd-alnen 2 och för Råg-tunnan 4 R:daler,[2/113] förbehållande sig den rätt, som i Lagen förwarad är, at, i annor händelse, orubbade få behålla sin lagligen förwärfwade egendom. Hwad tycker Herr Doctoren? Månne icke desse samwetslöse Medborgare på et oförskämt sätt bryta emot den Lag de til sitt egit beskydd sig åberopa, och beröfwa Staten och sine Medborgare den rätt som dem tilkommer? och månne icke Regenten, utan at kränka den Lag Han til sine undersåtares säkerhet för deras lif och egendom stadgat, kan utur förenämde Factorier och Magaziner148 låta uttaga, Järnet til 7 R:dal. Skeppundet, Klädet til 1 och 1–3:dels R:dal. alnen, Spanmålen til 2 och 2–3:dels R:dal. tunnan, eller rättare sagt, efter gångbart pris? Jo, jag menar Han kan göra det rätteliga: Såsom ock sådane oförskämde undersåtare, om besynnerlig nåd ej mellankommer, gjordt sig förlustige sin Borgare-rätt och woro wärde at stå på skampåle. Detta kan billigt lämpas på Legohjonen, på sätt som omförmält är; Ty så oumgängelige de nyssnämde waror i krigstider äro för Staten, så oumgängelige äro Legohjonen hwarje år för Landtman.
Men det som denne tiden af Landtman hufwudsakeligen blifwit öfwerklagat, är otilräckelig utkomst at drifwa Jordbruket igenom Legofolk; och andrages såsom orsak därtil, Legofolkets lättja, wårdslöshet och otrohet i det de hafwa för händer, deras odygdiga och ogudaktiga stim och natt-löp,149 som göra dem trötta och sömniga om dagen och fäster deras hog uppå sådane sinligheter och odygder, hwarigenom den flit och omtanka sådant Folk borde hafwa om sitt arbete, minskas och förswinner.
Så mycket jag haft tilfälle at prata med tänkande och rättskaffens medborgare och Landtmän, äro de ense uti förenämde; och at härutinnan ej är någon fördom eller misstag tyckes kunna bewisas därutaf, at man finner sin räkning wid at drifwa Jordbruket igenom Landtbönder, men ej genom Legofolk.
Jag nekar ej, at sjelfswåldet hos Legofolket kan wara å somlige ställen mindre och å somlige större: Så händer det ibland med hela Landskaper. En de Cretensers Poet150 yttrade sig fordom således om sine Medborgare: De Creter äro altid ljugare, ond djur och latebukar.151152 Tit. 1:12. Apostelen Paulus säger intet om denne Poet at han warit et Aristocratiskt fä, utan han säger i versen 13: Detta wittnesbörd är sant, därföre straffa dem skarpeliga.153 Samma förslag, til rättelse uti en så mycket öfwerklagad willerwalla, har man med fog wäntat af Herr Doctoren, såsom en tänkande Man och Guds Ords Tjänare. Saken afhjälpes ej igenom det Herr Doctoren p. 23154 säger, at ibland 100:de Husbönder finnas flere lastfulle än ibland lika många Tjänare. Om de å ömse sidor äro sjuke, så tarfwa de å ömse sidor Läkare. Men jag nekar aldeles at Husbondefolket, igenom efterlåtenheten af sine plikter, skada på långt när Legofolket så mycket, som Legofolket, igenom sine hwarjehanda odygder och efterlåtenheter, skada Husbondefolket. Därom har frågan warit.
Flit, idoghet och et anständigt upförande befrämjas hos Legofolket, igenom det deras skyldigheter noga utsättes och påbjudes af Konungen och til efterlefnad påyrkas af Krono-Betjänterne, men i synnerhet af Herrar Prästerne, igenom föreställningar, grundade uppå Guds heliga Ord samt den naturliga och Borgerliga Lagen. Och är nödigt at sådane föreställningar göres icke allenast wid Catechismi-förhören, i Kyrkan och de så kallade Läsemöten, utan äfwen och i synnerhet wid Husbesöken, hwilka, efter Kyrko-Ordn. 24 Cap. 22 §.155 samt Kongl. Maj:ts Placat under den 12 Jan. 1726,156 flitigt borde göras och då efterfrågas, huruledes så Husbonde och Matmoder som Tjänstehjon sig förhållit, med förmaning til en dygdig och Christelig wandel.
Tör hända sådant på många ställen blifwit eftersatt, och at Legofolkets sjelfswåld därutaf härrörer.
Uti Post-Tidningarne las157 jag nyligen, innerligen rörd, huru såsom Wienska Hofwet påbudit Prästerskapet at, i stället för Predikningarne, (som af enfaldigt Folk föga begripes,) utaf Catechesen grundeligen underwisa dem uti deras Christendom, samt om deras pligter och skyldigheter emot Gud, Konung och nästan; En Författning, som, då den behörigen werkställes, säkert medförer en wälsignad påfölgd.
Herr Doctoren kan intet på fördelaktigare sätt anwända sitt eldiga snille, Samhället och sine Principaler til gemensam nytta, än därigenom, at han tänker på utwägar och igenom sitt exempel och egen åtgärd wisar, huruledes så Husbonde- som Legofolket lättast och med bästa framgång må kunna ledas til alla Christeliga och Borgerliga dygder, och ibland desse, til flit och arbetsamhet och en sparsam lefnad; därigenom sättes Husbonden i stånd at med fördel och af gladt hjärta, bestå Legohjonen den lön, ja wäl större än denne tiden warit wanlig, äfwen som Legohjonen at samla någon penning, nödig, då de med tiden anlägga sitt egit hushåll; Därigenom uplifwas och stadgas den kärlek som bör wara Husbonde och Legohjon emellan, ja, därigenom hindras ock Legofolket naturligast och säkrast ifrån utflyttningar.
Emot pag. 39.158 Då Gud bewarar Landet för krig, pest, smittosamma sjukdomar, hungersnöd och andra olyckor, tilwäxer, igenom Guds nåd, undersåtarenas antal och trefnad, under en wis Regent, som förstår at med full drift och styrka nyttja sine drifhjul i Regements-kroppen, jag menar Ämbetsmännerne, ibland hwilka Herrar Prästerne hafwa uti sin wård den ädlaste, widsträcktaste och ömmaste delen.
Rikets styrka, i Folk och wälmåga, beror således hufwudsakeligen uppå Den Allsmägtiga Gudens försyn, som uti Sin wishet styrer och regerar all ting efter Sitt nådiga behag, öfwer alla wåra uträkningar och öfwer alt hwad wi kunna oss föreställa. Huru kan då Herr Doctoren, p. 39, tryggt säga, at det är Regentens fel, då Landet ej innehafwer så många Inbyggare som det kan inrymma och föda?
Om ock et Samhälle skulle åtnjuta den aldrablidaste Guds försyn, under de bästa Naturens och Climatets förmåner, så ärfordras dock, äfwen under de aldrawisaste Regenter, rundan159 tid, ja wäl många secula, förr än et Rike, för exempel Swerige, innehafwer så många Inbyggare, som det kunde föda. Emedlertid, i många 100:de år och så länge Swerige ej innehafwer så många Inwånare, bör det, efter Herr Doctorens grundsats, räknas för alla, äfwen de wisaste Regenters fel.
Gifwer Gudi det Gudi tilhörer och Regenten det Regenten tilhörer.160 Stället tillåter ej mer. Ulfsby den 29 Martii 1779.
[1/110]
Niin kunniallista kuin ajattelevien miesten onkin puhua sorretuiksi käsitettyjen kansalaisten puolesta, yhtä tarpeellista on kuitenkin, että näin tehdään säädyllisesti ja osoittaen kunnioitusta niille, joiden kantaa vastaan kirjoitetaan.
Rovasti ja tohtori herra Anders Chydenius on kirjoituksessaan Ajatuksia isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista mielestäni unohtanut velvollisuutensa jälkimmäisen asian osalta.
Herra tohtorin mainitun teoksen monista kohdista saa lukea ankaria mielenilmauksia niistä miehistä, jotka ovat olleet vanhan palkollissäännön alkuunpanijoita ja laatijoita, samoin kuin niistä, jotka ovat näinä aikoina puhuneet ja kirjoittaneet palkollissäännön parantamisesta ja palkollisten omavaltaisuuden torjumisesta. Tämän lisäksi herra tohtori sanoo s. 58:161 Mutta sama kuriton karjalauma (aristokraatit), yrittävää yhä toimia raivokkaasti valtakunnan etuja vastaan sortamalla vähäisimpiä alamaisia.
Herra tohtorin olisi pitänyt ottaa huomioon, että noin karkea ja säädytön mielenilmaus kuuluisi osoittaa vain karkeimmille barbaareille. Vieläkin enemmän kaiken moraalin ja kristillisen rakkauden vastaista on sivistyneessä kansakunnassa nimitellä tuolla tavalla kansalaisia, joista ainakin monet ovat yhtä hyvissä tarkoituksissa ja samaa jaloa innostusta osoittaen kuin herra tohtori puhuneet ja kirjoittaneet oikeudenmukaisuuden ja yhteiskunnan menestyksen puolesta, ja jos herra tohtorin ehdotus kaikeksi onnettomuudeksi hyväksyttäisiin, siitä seuraisi yhtä suuria ellei suurempiakin hankaluuksia kuin vanhoista palkollissäännöistä. Molemmat ovat ihmisen aikaansaannoksia ja vaativat kärsivällisellä mielellä tehtävää sovittelua ja oikaisemista.
Minun sallittaneen muutamia huomautuksia esittäen tarkastella lähemmin herra tohtorin pohdiskelunsa kohteeksi ottamaa tärkeää aihetta.
Todistaakseen, ettei palkollisia pidä pakottaa vuosipalvelukseen, herra tohtori vetoaa s. 11 seuraavaan kuninkaanvakuutukseen:162 Kuningas ... älköön riistäkö tai salliko kenenkään muunkaan riistää keneltäkään irtainta tai kiinteää omaisuutta ilman laillista tutkintaa ja tuomiota.163
Hyvä on, tuollainen kirjoitettu sana muuttuu eläväksi, kun huolehditaan siitä, että alamaiset täyttävät tarkoituksenmukaisella tavalla velvollisuutensa: esimerkiksi palkolliset tekemällä työtä vuosipalkalla, sillä asemassaan he eivät voi muulla tavalla osallistua yhteiskunnan hyvinvoinnin tuottamiseen ja sen säilymisestä huolehtimiseen. He ovat tästä syystä yhteiskunnan jäseninä siihen velvollisia. Näin ollen palkolliset ottavat yhteiskunnalta sellaista, mikä vastaa omaisuutta, kun he vetäytyvät palvelemasta yhteiskuntaa palkkatyössä.
Sivu 15. Jos vuosipalveluksesta jättäytyminen on rikos, sen täytyy olla rikos kaikkien ja kenen tahansa kohdalla.164
Ei suinkaan. Jokaisen yhteiskunnan jäsenen on tehtävä osuutensa yhteiskunnan säilymisen ja menestymisen hyväksi siinä asemassa, johon hänet on pantu. Rikokseen syyllistyy, jos ei näin toimi. Esimerkiksi tuomari tekee rikoksen, ellei hän saavu ensimmäisenä käräjäpäivänä käräjäpaikalle aamulla yhdeksään mennessä; pappi, jos hän lyö laimin julkisen jumalanpalveluksen suorittamisen pyhäpäivänä jne. jne.; palkollinen, ellei hän ryhdy vuosipalvelukseen esivallan antaman yhteiskunnan hyvinvointiin perustuvan säännön mukaisesti. Ne, jotka hankkivat pätevyyden hoitaakseen jatkossa virkoja ja toimia, eivät voi ryhtyä vuosipalvelukseen kuten eivät palkollisetkaan kykene hoitamaan virkoja. Heidän velvollisuutensa ovat erilaiset, koska heidän asemansa ovat erilaiset.
Kuten kaikentietävän Luojan kaitselmuksesta johtuu, että tietyistä ruumiin aineksista koostuu käsi ja toisista jalka ja muista ihmisruumiin muut osat, saman Jumalan kaikentietävästä kaitselmuksesta johtuu se, että ihmiset, joista suuret yhteiskunnat koostuvat, ovat joutuneet eri asemiin niin onnen kuin luonnonkin suomien etujen jaossa, jotta kaikki valtakunnan ruumiin toimintaan kuuluvat tehtävät voidaan hoitaa asianmukaisella tavalla. Kaikki eivät voi olla kuninkaita eivätkä herroja eivätkä palvelijoita. Ja kuten kaikki ruumiinjäsenet luonteensa mukaisesti ja järkevän sielun johtamina tekevät osuutensa ruumiin ylläpitämiseksi, pitää myös kaikkien yhteiskunnan jäsenten tehdä osuutensa yhteiskunnan ylläpitämiseksi tavoilla, jotka hallitsija hyväksi näkee. Room. 13:1–7, Tit. 2:9,10.165
Sivulla 16. herra tohtori sanoo, että pakollisten vuosipalvelussuhteet estävät avioliittojen solmimisen.166
Kuitenkin nähdään, että kotona vanhempiensa luona asuvat rahvaan lapset (vaikka he eivät ole minkään ajojahdin kohteena) avioituvat vain harvoin, kun tila ei ole niin suuri, että siellä tarvitaan useampia työntekijöitä tai että se kykenee elättämään enemmän väkeä. Niinpä talollisten nuoret pojat ja rengit tavoittelevatkin talontyttäriä, jotta saisivat heidän kanssaan yhdessä jonkin asuinpaikan tai osan maatilasta hallintaansa, ja avioituvat juuri tällä ehdolla heidän kanssaan, ja nuori renki avioituu heti, kun hänelle luvataan torppa. Uudisviljelykset tarjoavat näin ollen palkollisille ja rahvaanmiehille tilaisuuksia avioitumiseen, ja ovat näinä aikoina kasvattaneet väestöä varmalla ja edullisella tavalla.[2/110]
Jos lainsäätäjä olisi 1739 suonut avioituneille palkollisille vapauden asua ja oleskella missä haluavat, tämä olisi voinut houkutella palvelussuhteeseen haluttomia nuoria renkejä avioitumaan. Tuollaiset kannustimet olisivat kuitenkin jääneet ja jäävät useimmiten riittämättömiksi. Näkeehän renki omin silmin joka päivä, miten niukasti ja kurjasti lapsilauman rasittama torppari ja jopa talollinenkin elää, niin kauan kuin lapset ovat pieniä, ja päättelee siitä väistämättä, että hänen asemansa lapsilauman rasittamana olisi paljon kurjempi. Ja tämä pidättelee, kuten oikein onkin, hiemankin harkitsevia palkollisia avioitumasta. Muutama jossakin käsityöammatissa taitava heidän joukostaan on kuitenkin muutamilla paikkakunnilla kyennyt elättämään vaimon ja lapsia.
Koska vuosipalvelus on herra tohtorin oman toteamuksen mukaan palkollisille edullisempi ratkaisu kuin työnteko päiväpalkkalaisena, tästä seuraa, että tältä kannalta vuosipalvelus edistää avioliittojen solmimista. Voihan palkollinen, joka ei tuhlaa vuosipalkkaansa, vaan säästää sen, koota jonkinmoisen rahasumman, jota myöhemmin tarvitaan omaa taloutta perustettaessa. Eiväthän avioituneet palkolliset voi tyhjin käsin päästä torppareiksikaan, elleivät saa riittävää ennakkoa varakkaalta, ajattelevaiselta ja avuliaalta maanomistajalta.
Sivu 18. Käytyään läpi vanhat palkollisia koskevat säädökset herra tohtori kysyy: Mitä järjestystä tässä kaikessa oikein on?167
Vastattakoon: ihmisten tekemää järjestystä. Homines ordinant atque reordinant, iterum iterumque ordinant atque reordinant.168 Onnellinen se, joka asianmukaisesti muistaa olevansa ihminen ja tunnistaa tekemänsä järjestelmän.
Ihminen ei käsityskyvyltään rajallisena voi kuvitella kaikkia eteen tulevia olosuhteita eikä myöskään niiden seurauksia. Ajat muuttuvat, samoin asioiden tila, niin että paras ja viisainkin säädös tarvitsee muutosta ajan mittaan. Herra tohtorin säädösehdotus kuuluu varmuudella niihin, joiden muuttaminen olisi tarpeen mitä pikaisimmin, jos se pahaksi onneksi hyväksyttäisiin. Voiko herra tohtori kuvitella, että hänen s. 19 ja 52 perin innokkaasti esittämänsä palvelusväen oikeus asua ja oleskella missä kukin haluaa johtaisi hyviin seurauksiin niin palkollisille kuin yhteiskunnallekin? Eikö ihminen ole luonnostaan taipuvainen kaikenlaisiin synteihin ja paheisiin? Eikö etenkin kokematon nuoriso ryntää niihin kykenemättä näkemään seurauksia tai niistä piittaamatta? Miten huolekkaasti kunnolliset vanhemmat valvovatkaan ja varjelevatkaan jo varttuneitakin lapsiaan itse ja muiden välityksellä, jotta nämä eivät sortuisi paheisiin! Miten vaikeata heidän onkaan päästä tuloksiin ja miten usein se jääkään saavuttamatta! Miten vaikeaa isäntien onkaan estää palkollisiaan karkeimmastakin pahanteosta! Miten paljon työtä kaupunkien maistraateilla ja niin meri- kuin maavoimienkin upseereilla onkaan nuorison ja miehistön pitämiseksi kurissa ja järjestyksessä! Voiko siis herra tohtorilla olla mitään aihetta odottaa surkeimman kasvatuksen saaneelta palkollisten enemmistöltä muuta kuin paheellista ja kaikissa suhteista vahingollista käyttäytymistä, kun he ovat vapaita kaikesta isäntien valvonnasta? Uhkarohkea, ajattelematon ja omavaltainen nuoriso varmaankin käyttäisi uteliaisuutensa ajamana ainakin aluksi herra tohtorin vapausehdotusta hyväkseen. Maa täyttyisi sitä tietä kelvottomilla loisasujilla, jotka olisivat vaarallisimpia lähinaapureita etenkin säätyläisten tiloille ja kartanoille, koska näidenkin väki olisi vaarassa ajautua harhaan heidän perässään. Varkaudet ja paheellisuus varmastikin lisääntyisivät.[1/111]
Herra169 tohtorin ehdotuksen toteuttaminen myös saattaisi etenkin säätyläisten taloudenhoidon mitä hankalimpaan tilanteeseen. Pestattavaa palvelusväkeä tarvitaan suurimmaksi osaksi päivittäin karjaa hoitamaan ja sisätöihin ym. Miten olisi mahdollista pestata etenkin yksinäisiin ja syrjäisiin taloihin ja kartanoihin joka päivä päiväpalkalla niin useita henkilöitä kuin tarvitaan, ja miten paljon aikaa hukkaantuisi heidän haalimiseensa kokoon maassa, jossa valitetaan väestön vähyyttä? Ja miten heitä voitaisiin käyttää kaikkiin esiin tuleviin tehtäviin, kun he eivät tunne talon käytäntöjä eivätkä tilannetta sen paremmin rakennusten sisä- kuin ulkopuolellakaan, pihapiirin tuntumassa ja kauempana, pelloilla ja niityillä, mailla ja metsissä?
Lisättäköön vielä: ihmistä houkuttelee mukava elämä, jonka nuoret rengit valitsisivat ja jota he ryhtyisivät elämään, jos he saisivat herra tohtorin ehdotuksen mukaisesti oleskella missä haluavat. On vaikea sanoa, mitä hyödyllistä irrallaan liikuskeleva palvelusväen luokkaan kuuluva joukko, etenkin ne, joilla ei ole käsityötaitoja (käsityöammattien harjoittajia on maaseudulla harvassa), voisi tehdä niinä päivinä, jolloin he eivät tekisi päiväpalkkalaisen työtä. Suunnitelman alkuunpanijana herra tohtorin[2/111] velvollisuutena olisi ollut selvittää tämä seikka, niin että se olisi selvä. Mutta tekisivätpä he mitä tahansa, voidaan huoleti sanoa, että harvat heistä tekisivät töitä ahkerasti eikä kukaan heistä ryhtyisi ponnistelemaan töissä, jotka pääasiassa kuuluvat maatalouden piiriin. Niinpä heiltä vähitellen katoaisi tottumus maamiehen töihin; tottumattomuus taas tekisi nuo työt heille raskaammiksi ja epämiellyttävämmiksi kuin ennen, ja tuollainen kyllästyneisyys ja inho maatöitä kohtaan virittäisi ja yllyttäisi heidän haluaan muuttaa paikkakunnille, joilla he toivoisivat löytävänsä helpomman ja mukavamman elämäntavan, ja he todella muuttaisivatkin, kun siihen tarjoutuisi tilaisuuksia, joiden etsimiseen heillä kyllä olisi aikaa ja mahdollisuuksia.
Aiemmilla säädöksillä palkolliset pidettiin sen sijaan pysyvästi maatöissä, olivat näin ollen tottuneita niihin ja saivat ne helpommin suoritetuksi ja olivat tyytyväisiä asemaansa.
On hyvin tärkeätä sekä estää muuttoliikettä maaseudulta että edistää maatalouden elinvoimaisuutta. Kokemus osoittaa, että mukavaan elämään tottuneet rengit, esimerkiksi herrojen palvelijat, eivät juuri alennu maamiehen töihin, ja ahkerimmat ja taitavimmatkin käsityöläiset, jopa raskaimpien ja karkeimpienkin käsityöammattien harjoittajat ovat taitamattomia maataloustöissä ja haluttomia niitä tekemään.
Herra tohtori laskee yhden rengin vuosikustannuksiksi noin 900 kuparitaaleria ja jakaa tämän summan mielestään soveliaalla tavalla kesä- ja talvipäivien välille (s. 54).170 Mutta mihin tuolla tavalla päädytään? Yhden manttaalin keskimääräiseksi tuotoksi ei voitane arvioida enempää kuin 80 tynnyriä viljaa, jotka 2 hopeariikintaalerin hintatasolla tuottavat 160 riikintaaleria eli tuskin enempää kuin kolmen rengin vuosipalkan, kun yhden manttaalin kokoisessa kartanossa tai maalaistalossa tarvitaan kuusi palkallista työntekijää, joillakin seuduilla jopa useampiakin. Tilan muusta kuin viljasta saama tuotto kulunee kruunulle meneviin maksuihin.
Rahaa kertyy runsaammin siellä, missä harjoitetaan tervanpolttoa, metsänhoitoa ja missä metsänhakkuut ovat kannattavia, mutta tilaisuuksia sellaisiin toimiin on vain harvassa paikassa.
Kun säädöksiä laaditaan, ne on laadittava enemmistöä silmällä pitäen.
Maaseudulla siellä, missä ei hakata puutavaraa myytäväksi eikä harjoiteta tervanpolttoa, ei talvisesta työpäivästä kannata maksaa 2 taalerin 16 äyrin palkkaa. Jos kohtuullisen kokoisen maatilan omistava talonpoika voisi laskea tuollaisen summan vuoden jokaisena työpäivänä yhden rengin ja kaksi kolmasosaa tai puolet siitä piian työn arvoksi, hän varmaan nopeasti rikastuisi.
Mutta kun maamiehen olisi maksettava niin suurta päiväpalkkaa kuin hänen tuloillaan suinkin mahdollista on, vastattavaksi jää kysymys, voitaisiinko päivätyöläisiä sitten saada sellaisella palkalla.
Tottahan toki, sanoo herra tohtori, nälkä pakottaa palvelusväen joukon siihen. Tätä vastaan taas huomautetaan, että nälkä pakottaa heidät tekemään työtä sen verran, että henki säilyy, mutta ei pakota heitä työskentelemään kohtuullisella päiväpalkalla ahkerasti. Miten usein hämmästyksekseen näkeekään, että moni valitsee mieluummin laiskottelun ja näläntunteen kuin uutteran työn. Jos ruokaa puutuu, sen saa nukkuminen korvata. Usein jopa nähdään, että laiskat talolliset kärvistelevät kurjissa oloissa (jopa nälkäisinä), vaikka heillä on vaimo ja lapsia ja vaikka he voisivat ahkerasti työtä tehden voida hyvin. Niinpä palvelusväen joukko, joka ennestäänkin tuntee houkutusta mukavaan elämään ja laiskotteluun, voisi nälän kestämiseen tottuneena pakottaa maamiehen maksamaan määrättömän suurta niin päivä- kuin vuosipalkkaakin. Edellisen vuoden palveluksesta saatu palkka sekä ne säästöt, joita he ovat voineet ensimmäisinä palvelusvuosinaan kerätä, antavat heille myös tilaisuuden pahemmin nälkää kärsimättä pakottaa maamiehen maksamaan heille ylen korkeita vuosi- ja päiväpalkkoja.
Palkollisten laiskuuden ja omien paheellisten tai vähemmän hyödyllisten puuhien takia maatalous saattaisi menettää puolet heidän tavallisesta työmäärästään, mikä vastaa sitä, että maamiehet menettäisivät puolet palkollisten määrästä.[1/112]
Sivulla171 53 herra tohtori sanoo: Vapaasti sovittavat vuosipalvelukset sisältävät suuria etuja palvelijoillekin, niin että vailla työsuhdetta olevat ja naimattomat ryhtyvät seuraavana vuonna mielellään vuosipalvelukseen saatuaan kokeilla vapautta vuoden verran.172
Silloinhan asia on yhdellä iskulla ratkaistu kaikkien tyytyväisyydeksi, kun avioituvat palkolliset vapautetaan vuosipalveluspakosta, mutta naimattomia ei. Nämä eivät kehity parempaan suuntaan, vaan muuttuvat pahantapaisemmiksi, laiskemmiksi ja köyhemmiksi oltuaan vuoden omassa vapaudessaan. Vapaus, joka aiheuttaa sekasortoa ja on vahingoksi joka suhteessa, ei ole vapautta, vaan vapauden väärinkäyttöä tai omavaltaisuutta, jota hallitsija viisaasti hillitsee.
Olen suurimmaksi osaksi samaa mieltä herra tohtorin kanssa siitä, mitä hän sanoo vuonna 1739 säädetystä palkollisten palkkataksasta, mutta saanen kuitenkin muistuttaa, että herra tohtori sivulla 22173 varsin kovasanaisesti epäilee isäntien lisäksi myös valtakunnan korkeita virkamiehiä, joiden käsistä edellä mainittu kuninkaallinen asetus on lähtenyt, siinä määrin, ettei minkäänlaista kohtuullisuutta ole voitu heiltä perustellusti odottaa, saati vaatia ym. Herra tohtorin olisi kuitenkin pitänyt tutkia asia tarkasti ja palauttaa mieleensä, millaisia aikoja elettiin silloin, kun useaankin kertaan mainittu kuninkaallinen asetus julkaistiin. Haluan kertoa lyhyesti sen, mitä tiedän tästä asiasta oman kokemukseni perusteella.
Esimerkiksi Porvoon kaupungissa täysimittainen rekikuorma174 hyviä koivuhalkoja maksoi vuoden 1739 vaiheilla 7–8 äyriä, toltti hyviä veistettyjä lautoja (nykyisin yhtä leveitä saa vain harvoin) 24 äyristä 1 taaleriin, tynnyri ruista 3 taalerista 3 taaleriin ja 10 2/3 äyriin, eräänä vuonna jopa 2 taaleria 16 äyriä tynnyriltä, kaikki hopearahana, ja niin edelleen. Lähiympäristön sekä Hämeen ja silloisen Haminan läänin175 rahvas oli köyhää ja velassa kauppiaille, ja etenkin viimeksi mainitussa läänissä oli runsaasti kruunulle meneviä maksuja rästissä. Nyt on kysyttävä: miten paljon tuollaisessa asemassa oleva maamies pystyi maksamaan palkollisilleen ja olivatko edellä mainitun taksan laatijat kohtuuttomia aristokraatteja? Entä kuinka monen sadan taalerin menetykseen vuosittain palkolliset tuomittiin? Kiistän tuon kaiken ainakin Suomen osalta.
Maamiehen tulot muodostavat väistämättä perustan sille palkalle, jota palkollinen voi häneltä kohtuuden puitteissa vaatia. Jos maamies pitäisi palkollisiaan työssä vertaisinaan yhtiökumppaneina (suurempaa oikeutta herra tohtori ei voine vaatia päämiehilleen), tästä seuraa, että kaikki velat ja maksut on ensiksi suoritettava ja sitten vähennettävä kartanon tai maatilan ja sen irtaimiston korkokulut ja ylijäämä jaettava tasan työntekijöiden kesken, joiden joukossa[2/112] isännälle ja emännällekin pitäisi antaa ainakin samankokoinen osuus kuin palkollisille. Jos herra tohtori suvaitsisi laatia tällaisen laskelman asettaen varsin kohtuullisen arvon keskikokoisen maatilan viljelmille ja rakennuksille ja ottaen omistajalta tarkoin selville saman maatilan vuotuiset tulot ja menot, hän vakuuttuisi siitä, että ne vuosipalkat, joita maanomistajat kykenevät maksamaan palkollisilleen ovat varsin kohtuullisia ja seutujen sijainnin ja luonteen sekä aikojen vaihtelun takia erilaisia.[1/113]
Suunnilleen176 1 hopeariikintaaleri pestirahaa ja 4 riikintaaleria (kruunulle meneviä maksuja huomioon ottamatta ja hieman lisää vaatteisiin) lienee näinä aikoina riittävä palkka lainmukaisen rengin palkaksi tällä seudulla, jolloin myös tämän velvollisuudet ja tehtävät pitäisi määritellä.
Ja kuten isännällä pitäisi olla oikeus ylittää mainittu taksa, jolloin isännän hyvyys ja palkollisen uutteruus saisi erinomaisen vastineen, kenelläkään naimattomalla palkollisella ei pitäisi olla oikeutta välttää vuosipalvelusta, kun hänelle tarjotaan taksan mukainen vuosipalkka.
Asianomaiset voisivat myös sovitella taksaa aikojen ja seutujen luonteen mukaisesti.
Ja kun edellä esitetyn kaltainen taksa näyttää nyt olevan tarpeen palkollisten kohtuuttomien vaatimusten hillitsemiseksi, saattaa varsin pian tulla aika, jolloin palkolliset tarvitsevat tuollaista taksaa oman etunsa takia. Nykyäänhän nähdään lapsiparvia kaikkialla, kylissä ja torpissa, niin että jos Jumala suo hyviä vuosia ja säästää maan tuhoisilta taudeilta (joista isorokko on näinä aikoina ollut vaarallisin) palkollisia on muutaman vuoden kuluttua tarjolla runsaasti, jolloin jokin taksa lienee tarpeen estämään isäntiä supistamasta kohtuuttomasti heidän palkkojaan ja muita etujaan, mikä voisi aiheuttaa hyvin haitallisia seurauksia, maastamuuttoa ym.
Vapauden sieluna on kokemus siitä, että ihmistä kohdellaan kohtuullisuutta noudattaen ja oikeudenmukaisesti. Siispä taksa, joka osaltaan tasoittaa tilannetta, jos kansalaisten välinen kohtuus ja oikeudenmukaisuus on jätetty huomiotta, pitää vapautta yllä ja laajentaa sitä.
Niin oikeudenmukaista kuin onkin, ettei mitään laillisesti saatua omaisuutta pidä riistää omistajalta vastoin hänen tahtoaan eikä ilman laillista tutkintaa ja tuomiota, yhtä oikeudenmukaista ja tarpeellista on myös se, että yhteiskunnan jäseniä kannustetaan noudattamaan mahdollisimman täydellisesti oikeudenmukaisuutta ja kohtuutta keskinäisissä suhteissaan. Niin ei toimi henkilö, joka nylkee maanmiehensä putipuhtaiksi käyttämällä heidän välttämättömiä tarpeitaan virikkeenä tuollaiseen halpamaiseen menettelyyn. Suojanaan laki, jonka mukaan kukaan ei voi ottaa pois hänen omaisuuttaan, hän riistää tunnottomasti ja häpeämättömästi maanmiestensä omaisuutta. Hallitsijan on oikaistava tuollaisia yhteiskunnan verenimijöitä. Selvitän asiaa esimerkillä. Sotaan joutunut valtio tarvitsee laivanrakennukseen ym. tarkoituksiin 1 000 kippuntaa rautaa, miehistön vaatetukseen 1 000 000 kyynärää työpukukangasta ja miesten muonitukseen 500 000 tynnyriä viljaa. Kaikkea tuota on sopivasti saatavissa tietystä kaupungista. Rautaa on myyty ja voidaan myydä kohtuullisella voitolla esimerkiksi 6 ½ riikintaalerin hintaan kippunnalta ja kangasta 1 riikintaalerilla kyynärältä, viljaa 2 ½ riikintaalerilla tynnyriltä. Mainittujen tavaroiden omistajat, jotka näkevät valtion tarvitsevan niitä välttämättä ja ilman pienintäkään viivytystä, vaativat kuitenkin rautakippunnasta 10 riikintaaleria, kangaskyynärästä 2 ja ruistynnyristä 4 riikintaaleria[2/113] sen lakiin kirjoitetun oikeutensa perusteella, että he saavat muussa tapauksessa pitää laillisesti hankkimansa omaisuuden koskemattomana hallussaan. Mitä mieltä herra tohtori on? Eivätkö nämä tunnottomat kansalaiset riko häpeämättömällä tavalla sitä lakia, johon he vetoavat omaksi puolustuksekseen, ja riistä valtiolta ja maanmiehiltään näille kuuluvan oikeuden? Ja eikö hallitsija voi alamaistensa hengen ja omaisuuden turvaksi säätämäänsä lakia loukkaamatta otattaa edellä mainituista tehtaista ja varastoista raudan 7 riikintaalerilla kippunnalta, kankaan 1 1/3 riikintaalerilla kyynärältä ja viljan 2 2/3 riikintaalerilla tynnyriltä tai oikeammin sanottuna käyvällä hinnalla? Kyllä voi, minun mielestäni hänellä on siihen oikeus. Samalla tuollaiset häpeämättömät alamaiset ovat syyllistyneet tekoon, jonka nojalla heidän on menetettävä porvarisoikeutensa ja he ansaitsisivat häpeäpaaluun joutumisen, ellei heitä erikseen armahdeta. Tätä voidaan oikeutetusti soveltaa palkollisiin edellä mainitulla tavalla, sillä palkolliset ovat joka vuosi maamiehelle yhtä välttämättömiä kuin mainitut tavarat sota-aikoina valtiolle.
Näinä aikoina maamiehet ovat kuitenkin valittaneet pääasiassa tulojensa riittämättömyyttä maatalouden harjoittamiseen palkollisia käyttämällä. Syyksi tähän ilmoitetaan palkollisten laiskuus, huolimattomuus ja uskollisuuden puute työtehtävissään, heidän paheellinen ja jumalaton mellastuksensa ja yöjuoksunsa, joiden takia he ovat päivisin väsyneitä ja uneliaita ja jotka kiinnittävät heidän mielensä tuommoisiin aistillisiin iloihin ja paheisiin, minkä takia uutteruus ja huolellisuus, jota tuollaisen väen pitäisi osoittaa työssään, vähenee ja katoaa.
Siinä määrin kuin minulla on ollut mahdollisuuksia keskustella ajattelevien ja oikeamielisten kansalaisten ja maamiesten kanssa he ovat olleet samaa mieltä siitä, mitä edellä on esitetty, ja tuntuu siltä, ettei voida osoittaa tämän johtuvan ennakkoluuloista tai erehdyksistä, koska asianomaiset voivat harjoittaa maataloutta kannattavasti lampuotien, mutta eivät palkollisten avulla.
En kiistä sitä, että palkollisten omavaltaisuus saattaa olla joillakin seuduilla vähäisempää ja toisilla yleisempää; toisinaan tämä pätee kokonaisiin maakuntiin. Muuan kreetalainen runoilija177 sanoi muinoin maanmiehistään: kaikki kreetalaiset ovat valehtelijoita, ilkeitä petoja ja laiskureita.178 (Tit. 1:12) Apostoli Paavali ei kerro kirjeessään Titukselle, että tämä runoilija olisi ollut aristokraattinen elukka, vaan sanoo 13. jakeessa: Tämä todistus pitää paikkansa. Nuhtele heitä sen vuoksi ankarasti.179 Saman ohjeen antamista on hyvästä syystä odotettu herra tohtorilta, ajattelevalta mieheltä ja Jumalan sanan palvelijalta, jotta paljon valituksia aiheuttanut sekasorto saataisiin järjestykseen. Asiaa ei auta se, että herra tohtori sanoo sivulla 23, että sadan isännän joukosta löytyy enemmän paheellisia kuin yhtä monen palvelijan keskuudesta. Jos kummallakin taholla on sairaita, kummallakin taholla tarvitaan lääkäriä. Kiistän kuitenkin kokonaan sen, että isäntäväet vahingoittavat velvollisuuksiaan laiminlyömällä palkollisia läheskään yhtä paljon kuin palkolliset kaikenmoisilla paheillaan ja laiminlyönneillään vahingoittavat isäntäväkeään. Siitähän on ollut kyse.
Palkollisten työtarmoa, ahkeruutta ja säädyllistä käyttäytymistä edistetään, kun heidän velvollisuutensa määritellään tarkasti, kuningas saattaa ne käskyllään voimaan ja kruununpalvelijat kehottavat noudattamaan niitä, samoin kuin erityisesti herrat papit pitämällä puhutteluja, jotka perustuvat Jumalan pyhään sanaan sekä luonnon ja yhteiskunnan lakeihin. Ja tarpeellista on, ettei tuollaisia puhutteluja pidetä pelkästään katekismuksen kuulusteluissa, kirkossa ja niin sanotuilla kinkereillä, vaan myös ja erityisesti kotikäynneillä, joita pitäisi kirkkojärjestyksen 24. luvun 22. pykälän180 sekä kuninkaallisen majesteetin 12. tammikuuta 1726 antaman julistuksen181 mukaisesti tehdä uutterasti, jolloin olisi kysyttävä, miten niin isäntä ja emäntä kuin palvelusväkikin ovat käyttäytyneet ja kehotettava heitä hyveelliseen ja kristilliseen vaellukseen.
Ehkäpä nuo käynnit on monilla paikkakunnilla laiminlyöty ja palkollisten omavaltaisuus johtuu siitä.
Olen äskettäin lukenut Post-Tidningarista182 syvästi liikuttuneena, että Wienin hovi on antanut papistolle käskyn saarnojen sijasta (niitä yksinkertainen kansa tuskin ymmärtää) opastaa kuulijoitaan katekismuksen pohjalta perusteellisesti tuntemaan kristinoppiaan sekä velvollisuuksiaan Jumalaa, kuningasta ja lähimmäisiään kohtaan. Kun tuollaista säädöstä noudatetaan asianmukaisesti, se saa varmasti aikaan siunattuja seurauksia.
Herra tohtori ei voi käyttää tulista älyään yhteiskunnan ja päämiestensä yhteiseksi eduksi paremmin kuin pohtimalla menettelytapoja, joilla niin isäntä- kuin palvelusväkikin voidaan helpoimmin ja tuloksellisimmin johdattaa noudattamaan kaikkia kristillisiä ja yhteiskunnallisia hyveitä ja näiden joukossa ahkeruutta ja työteliäisyyttä sekä säästäväistä elämäntapaa, ja osoittamalla omalla esimerkillään ja omilla toimillaan, miten tämä voi tapahtua. Näin huolehditaan siitä, että isäntä kykenee edullisesti ja hyvillä mielin maksamaan palkollisille palkan, joka on näinä aikoina ollut tavallinen, jopa suuremmankin, ja palkollisetkin kykenevät keräämään jonkin verran rahaa, joka on tarpeen, kun he aikanaan perustavat oman taloutensa. Näin elvytetään ja vakiinnutetaan kiintymystä, jonka pitää vallita isännän ja palkollisen kesken, jopa estetään luonnollisimmalla ja varmimmalla tavalla palkollisväkeä muuttamasta maasta.
Vastaväite sivulle 39:183 Kun Jumala säästää maan sodalta, rutolta, tarttuvilta taudeilta, nälänhädältä ja muilta onnettomuuksilta, kasvaa Jumalan armosta alamaisten määrä ja hyvinvointi viisaan hallitsijan alaisuudessa, kun tämä osaa käyttää täysin määrin ja täydellä voimalla hallintolaitoksensa väkipyöriä; tarkoitan virkamiehiä, joihin kuuluvilla herroilla papeilla on hoidossaan jaloin, laajin ja tärkein osuus.
Valtakunnan voima, niin kansan määrä kuin hyvinvointikin, perustuu näin ollen pääasiassa Kaikkivaltiaan Jumalan kaitselmukseen, Jumalan, joka viisaudessaan johtaa ja hallitsee kaikkea armollisen tahtonsa mukaan ylittäen kaikki meidän laskelmamme ja kaiken, mitä kykenemme kuvittelemaan. Miten siis herra tohtori voi sivulla 39 huoletta sanoa, että on hallitsijan vika, ettei maassa ole niin paljon asukkaita kuin sinne mahtuu ja se kykenee elättämään?
Vaikka yhteiskunta saisikin nauttia Jumalan kaikkein lempeintä kaitselmusta parhaissa mahdollisissa luonnon ja ilmaston suomissa oloissa, vaaditaan kuitenkin kaikkein viisaimpienkin hallitsijoiden hallitessa runsaasti aikaa, jopa varmaan useita vuosisatoja, ennen kuin valtakunnassa, esimerkiksi Ruotsissa, on niin paljon asukkaita kuin se kykenisi elättämään. Monien satojen vuosien ajan ja niin kauan kuin Ruotsissa ei ole tuollaista asukkaiden määrää, tätä on herra tohtorin periaatteen mukaan pidettävä kaikkien, viisaimpienkin, hallitsijoiden vikana.
Antakaa Jumalalle mikä Jumalan kuuluu ja hallitsijalle mikä hallitsijalle kuuluu.184 Tila ei riitä enempään.
Ulvilassa 29. maaliskuuta 1779.
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen dokumentti: ”Siihen vilkkaaseen väittelyyn…” (Epilogus) DA 26.3.1779
Seuraava dokumentti: Herra kirkkoherra ja tohtori Chydeniukselle (Peripatheticus) DA 15.–16.6.1779