Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Omaelämäkerta

Omaelämäkerta

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

Anders Chydenius on syntynyt vanhaa lukua1 24. helmikuuta2 1729 Sotkamon pitäjässä 2 peninkulman päässä Kajaanista. Isä oli Kokkolan kirkkoherra ja rovasti Jakob Chydenius, tuolloinen Sotkamon kappalainen, josta tuli 1734 Kemin Lapin ja Kuusamon kirkkoherra, mistä virasta hän vuonna 1746 sai siirron Kokkolan seurakuntaan, jossa hän kuoli huhtikuussa 1766. Isäni isä oli Rymättylän kirkkoherra, maisteri Anders Chydenius, talollisen poika samasta pitäjästä. Äitini oli nimeltään Hedvig Hornaea, Eurajoen edesmenneen kirkkokerran ja rovastin Samuel Hornaeuksen tytär.

Lähinnä Jumalaa saan kiittää hellää isääni paitsi elämästä ja lapsuus- ja nuoruusaikani huolenpidosta, jollaisen useimmat vanhemmat lapsilleen suovat, myös melkeinpä enemmänkin uupumattomasta opetuksesta, jota sain varhaisimmista vuosistani saakka. Hän ei opetuksessaan noudattanut yleisesti käytettyä menettelytapaa, pelkästään lastensa muistin kuormittamista. Hän opetti heidät ajattelemaan ja samalla sallimaan ymmärryksen valon lämmittää sydäntä hyveeseen ja jumalanpelkoon.

Kaksi vuotta sain yksityisopetusta hellän isäni valvonnassa. Kaksi vuotta kävin Oulun triviaalikoulua ja yhden vuoden sain yksityistä ohjausta Tornion pedagogion silloiselta rehtorilta ja Oulun myöhemmältä kirkkoherralta ja rovastilta Johan Wegeliukselta, jolta todistuksen saatuani matkustin joulukuussa 1744 yhdessä vanhemman veljeni, terävä-älyisen, mutta tapaturmaisesti Kokemäenjokeen hukkuneen filosofian apulaisen maisteri Samuel Chydeniuksen kanssa Turun Akatemiaan, jonka opiskelijaksi kirjoittauduin tammikuussa 1745. Sain siellä ensimmäisen lukuvuoden aikana filosofian sekä latinan kielen opetusta silloiselta filosofian apulaiselta, nykyiseltä arkkipiispalta, korkeasti kunnioitetulta Carl Fredrik Mennanderilta, mutta hyödyin eniten terävä-älyisen maisteri Nordstedtin3 ja veljeni päivittäisistä tapaamisista ja keskusteluista, joita aina kuuntelin hyvin innokkaasti. Opiskelin vuonna 1750 Uppsalan yliopistossa, puolustaen myös 1751 veljeni väitöskirjaa De Navigatione per flumine et Lacis Patriae promovenda.4 Matkustin 1753 takaisin Turkuun mukanani kutsu vastikään perustettuun Kokkolan pitäjän Alavetelin kappeliseurakuntaan toimiakseni sen ainoana pappina, mihin sain maaliskuussa myös Turun hiippakunnan silloiselta piispalta, korkeasti kunnioitetulta Johan Browalliukselta virkamääräyksen ja suoritin tavalliset akateemiset opinnäytteet maisterin oppiarvoa varten esimiehiltäni täyden hyväksymisen saaden ja otin arvon vastaan seuraavan vuoden promootiossa poissa olevana. Muutaman liuskan laajuinen pro gradu -tutkielmani koski amerikkalaisia tuohiveneitä,5 ja työtä ohjasi edesmennyt tohtori Kalm. Kesällä samana vuonna ryhdyin hoitamaan tehtävääni Alavetelissä. Työskentelin tässä pienessä 30 savun kappeliseurakunnassa 17 vuotta ajattelemattakaan uralla nousemista, saati vaivaamatta esimiehiäni yhdelläkään siihen tähtäävällä anomuksella. Olisin luultavasti myös pysynyt siellä kuolemaani asti, ellei isäni olisi sairasvuoteeltaan juuri ennen kuolemaansa kirjeitse velvoittanut minua hakemaan Kokkolan kirkkoherran virkaa hänen jälkeensä ja toimimaan kahden alaikäisen sisarpuoleni holhoojana ja pitämään huolta äitipuolestani.6 En kuitenkaan päässyt ehdolle tuohon virkaan ennen kuin kahden vuoden kuluttua, jolloin isäni seuraaja, kirkkoherra Johan Haartman sai siirron Vöyrin seurakuntaan.

Sekä kaupunki- että maaseurakunta7 antoivat silloin minulle yksimielisen luottamuksensa ja anoivat konsistorilta minun hyväksymistäni ehdolle pantavaksi, minkä aseman sainkin pastoraalitutkinnon suoritettuani ja sitten vaalissa varsin yksimielisen kannatuksen virkaan. Sain vuonna 1770 valtakirjan Kokkolan kirkkoherraksi, otin viran otin vastaan toukokuussa samana vuonna ja olen tämän seurakunnan esipaimenena nyt kymmenettä vuotta ja suurempia maallisia etuja jäljellä olevina elinvuosinani tavoittelematta aion jatkaa työtäni täällä niin pitkään kuin Jumala elämää ja terveyttä suo. Korkeasti kunnioitettu piispa Haartman8 soi minulle viimeksi koolla olleilla vuoden 1778 valtiopäivillä korkeasti kunnioitetun pappissäädyn useimpien edustajien esityksestä sen kunnian, että hän ilman minkäänlaista aloitetta minun taholtani myönsi minulle rovastin arvonimen,9 ja sain nimityskirjeeni viime vuoden helmikuun 24. päivänä, ja samaan aikaan hänen kuninkaallinen majesteettinsa nimitti minut armollisesti teologian tohtoriksi, ja valtakunnan arkkipiispa, korkeasti kunnioitettu tohtori Carl Fredrik Mennander promovoi minut viime kesäkuun 6. päivänä.

Tunnustan vilpittömästi, että olen liian vähäinen ottamaan vastaan kaikkea Herran näin monella tavalla minulle arvottomalle suomaa hyvyyttä, mistä hyvyyksistä suinkaan vähäisin ei ole se, että Herra on suonut minulle hyvän, hellän ja uskollisen vaimon, kun lokakuussa 1755 solmin avioliiton pietarsaarelaisen kauppiaan Olof Mellbergin tyttären neiti Beata Magdalena Mellbergin kanssa. Itse lapsettomana olen pitänyt velvollisuutenani muiden lasten kasvattamista, ja näistä mainittakoon erityisesti sisarpuoleni Helena, joka solmi syksyllä 1777 avioliiton tämän kaupungin koulun rehtorin maisteri Johan Kreanderin kanssa, velipuoleni Adolf Chydenius, joka viime syksynä kuoli Oulussa liikkeellä olleeseen punatautiin, ja sisarenpoikani Johan Tengström,10 joka vielä opiskelee Turun Akatemiassa ja herättää iloisia toiveita siitä, etteivät hänen kasvatukseensa käyttämäni varat ja vaiva mene hukkaan.

Näin lyhyt on elämänvaiheitteni kuvaus, näin yksinkertaista on vaellukseni ollut tähän päivään saakka, ja toivon vilpittömästi, ettei siinä muita merkillisyyksiä tapahtuisi, vaikka tämä tomumaja saisikin jatkaa toimintaansa vielä useita vuosia, kuin että saisin virassani tai sen ulkopuolella tehdä jotakin hyvää ja puolustaa viattomuutta, ja sulkea silmäni kalliin Vapahtajani sylissä.

Mutta mikäli Kuninkaallinen tiede- ja kirjallisuusseura toivoo minulta myös jonkinlaista selontekoa opinnoistani, kirjoituksistani ja vaiheistani valtiopäivämiehenä, minun on yritettävä selostaa myös niitä vilpittömästi.

Kuninkaallisissa yliopistoissa opiskelin moniakin aineita: puuhailin vähän joka taholla, mikä myös oli omalla tavallaan hyödyksi tulevan tutkintoni kannalta. Filosofisten tieteiden lisäksi olin hyvin kiinnostunut matemaattisista aineista, etenkin geometriasta, tähtitieteestä, gnomoniikasta,11 mekaniikasta ja hieman algebrastakin. Mutta ryhdyttyäni sitten hoitamaan sinänsä kallisarvoista, vaikka monien jopa pappienkin väheksymää seurakunnan paimenen virkaa, on pääammattinani ollut käytännön hurskausoppi. Olen yrittänyt esittää kuulijoilleni kristinuskon perusteiksi varmimmat ja selkeimmät teoreettiset totuudet, ja jo siitä lähtien, kun nuoruuden innostuksessani yritin akatemiassa osaksi seurata monenmoisia hienostuneita teologisia erittelyjä ja osaksi itsekin halkoa hiuksia logiikan ja metafysiikan sääntöjä noudattaen ja havaitsin sekä väittelyissä että omissa pohdiskeluissani, etten lopulta tiennyt, mihin säikeeseen kiinnittäisin oman vakaumukseni, laskeuduin takaisin näistä huimaavista korkeuksista ja päätin Paavalin Tiitukselle antaman opetuksen mukaisesti (1. luku 9. jae) pitää kiinni vain luotettavasta, opettavaisesta sanasta, mikä on johtanut siihen, että kuullessani tai lukiessani tuommoisia hienouksia kysyn itseltäni: Quis est usus huius loci practicus?12 Ja kun Herra soi minulle saarnaamisen armon, ei sen tähden että minulla olisi jotakin omaa sanottavaa, vaan jotta saisin kuulijani vakuuttuneiksi ja liikuttaisin heidän mieltään, havaitsin pian, miten kehnosti mutkikas oppineisuus sopi saarnatuoliin ja ettei pappi voi koskaan esittää sanomaansa niin yksinkertaisesti kuin hänen pitäisi, myös hienoissa kaupunkien ja akateemisten piirien seurakunnissa. Jos nimittäin saarnan tavoitteena olisi saada kuulijat vakuuttuneiksi saarnaajan lukeneisuudesta tai myös osoittaa tuollaisella oppineella saarnalla, että saarnamies pitää kuulijoitaan ihmisinä, jotka kykenevät käsittämään ja ymmärtämään tuollaista oppineisuuden osoitusta, voitaisiin nokkeluuksia ja tyhjää kaunopuheisuutta sietää, vaikka se kuitenkin loppujen lopuksi on huijausta. Mutta jos tavoitteena on vakuuttaa ja liikuttaa, muuttaa ja parantaa vaellusta kristillisyyden ja hyveiden polulla, pitää esitettyjen perustelujen olla mahdollisimman yksinkertaisia, keinojen mahdollisimman käsitettäviä ja kannustusten mahdollisimman voimakkaita, kun taas korkea oppineisuus ei ole muuta kuin hämärtävää sumua vaeltajalle, joka pyrkii saavuttamaan onnellisuuden.

Katekismuksen opettamisen, jolla en tarkoita muutamia huolimattomasti lukaistuja katekismussaarnoja enkä muodon vuoksi toimeenpantuja lukukinkereitä, vaan kaikkea suullista opetusta, jolla papin on keskustellen välitettävä ja teroitettava kaikenikäisille kuulijoilleen oikean hurskausopin elävälle kristillisyydelle antamaa tarpeellista ja horjumatonta perustaa, olen todennut vaikeimmaksi ja vastuullisimmaksi kaikista virkatehtävistäni. Siihen vaaditaan selkeyttä ja esityksen yksinkertaisuutta, jossa ei saa edellyttää melkeinpä mitään ennalta tunnetuksi, ja vaikka minulla on jossakin määrin lahjakkuutta ymmärrettävään esitystapaan, havaitsen kuitenkin kaikesta vaivannäöstäni huolimatta jääväni usein neuvottomaksi. Tähän tarvitaan sellaisen järjestyksen aikaansaamista, jossa totuudet liittyvät toisiinsa luontevasti ja nousevat esiin toisistaan, tähän tarvitaan puhtaan ja vaivattoman ajattelun kykyä sekä uutteraa pohdiskelua, jotta harppaus asiasta toiseen ei tekisi kaikesta sekasotkua. Ja lopuksi tähän vaaditaan, että sydämessä on kipinä taivaallisesta tulesta eli Jumalan sytyttämä toive siitä, että vapauttaisimme oman sielumme ja niiden sielut, jotka meitä kuuntelevat. Silmiemme edessä on oltava toisaalta se verta vaativa tuomio, jonka kohtaamme, jos lyömme laimin kaikkien Jumalan antamien elämänohjeiden julistamisen kuulijoillemme, nimittäin, että kirottu on se joka Herran työtä jne. (Jeremia 48. luku, 10. jae),13 ja toisaalta meille armosta suotu palkka, Daniel 12. luku. Kuulijoittemme onnen on myös oltava meille sydämen asia, niin että katekismusopetuksessamme samalla kertaa sekä valistamme ja ohjaamme vakaumukseen kuulijoitamme että liikutamme heidän mieltään, hoc opus hic labor.14 Tähän työhön on tavallisten katekismuksen kuulustelujen lisäksi useita tilaisuuksia: etenkin silloin, kun nuoria opetetaan heidän valmistamisekseen ensimmäiseen käyntiinsä Pyhällä Ehtoollisella, kun ihmisiä muuttaa seurakuntaan ja sieltä pois, sairaskäynneilläkin, elleivät sairaat ole liian heikossa kunnossa. Olen aina tietoisesti pyrkinyt käyttämään tuollaisia tilaisuuksia hyväksi ja kokenut tällöin useimmiten Jumalan erityistä siunausta.

Ei tässä vielä kaikki: armonsa voimakkailla vaikutuksilla minuun ja rippilapsiini Herra avasi uuden oven tuloksellisempaan virkani hoitamiseen, kun ryhdyin heidän yksityistä opettamistaan ja hartaudenharjoitustaan varten käyttämään sunnuntai-iltapäivät hengellisiin keskusteluihin ja opetushetkiin ensin heidän kanssaan ja sitten muiden kuulijoitteni itsepintaisten pyyntöjen takia kaikkien tällaista hartaudenharjoitusta toivovien kanssa, jolloin enimmäkseen selitetään vastikään pidettyä saarnaa ja esitetään sen sisällön lähempiä sovellutuksia läsnäolijoiden omantunnon korventamiseksi sekä heidän opikseen ja lohdutuksekseen. Olen jatkanut tätä toimintaa nyt yli 15 vuotta, ja suuri osa kuulijoistani on myös ahkerasti, mutta täysin vapaasti osallistunut tähän hartaudenharjoitukseen kotonani. Läsnä on usein ollut 200–300 henkeä, ja tilaisuudet lopetetaan aina aiheeseen sopivaan iltarukoukseen, minkä jälkeen olen antanut halukkaiden tulla vapaasti keskustelemaan yksityisesti kanssani, ja jotta tämä ei estyisi, olen heti seurakuntaan saapumisestani saakka kieltäytynyt suorittamasta ja vastaanottamasta pyhäpäivinä muita kuin kristilliseen rakentumiseen johtavia vierailuja.

Tämän päätoimeni ohella olen yrittänyt olla hyödyksi lähimmäisilleni muillakin tavoilla. Olinhan opiskellut Uppsalassa hieman kemiaa, mutta en sen sovelluksia lääketieteeseen. Ensimmäisinä pappisvuosinani ryhdyin kuitenkin lääkitsemään kuulijoitteni lapsia noudattaen Kuninkaallisen lääketieteellisen kollegion painattamaa opasta lastentautien parantamisesta maaseudulla etäällä lääkärinavusta.15 Pian sen jälkeen ilmestyneet asessori Haartmanin kotihoidon opas16 ja asessori af Dareliuksen kirja Socken-apothek17 ohjasivat minua pitemmälle tieteeseen, niin että ryhdyin opiskelemaan lääkeaineiden valmistuksessa tarvittavaa kemiaa. Tein ratkaisun, tilasin välineitä ja raaka-aineita ja perustin pienen kemiallisen laboratorion, jossa vähitellen etenin niin pitkälle, että valmistin itse mm. seuraavia aineita: mercurius sublimatus corrosivus,18 mercurius dulcis, kalomelia19 ja monia elohopeayhdisteitä, spiritus nitri fumans, spiritus salis ja spiritus salis ammoniaci,20 Hoffmannin tippoja21 ja lisäksi muitakin. Valmistin niistä monenmoisia lääkkeitä. Hankin myös tietämystä monenlaisista hartsiliuoksista ja niiden käytöstä, selvitin kokeilla niiden laatua eri liuottimissa, ja minulla oli yllin kyllin lääkkeitäni käytäviä potilaita, mutta ostin vain harvoin apteekista muuta kuin yksinkertaisia perusaineita.

Luin uutterasti arkkiatri Rosén von Rosensteinin anatomiaa22 ja ryhdyin suorittamaan myös kirurgisia toimia, leikkaamaan pois syöpäkasvaimia ja kyhmyjä usein varsin vaarallisistakin kohdista ja etenkin silmäleikkauksia, joissa leikkasin silmäsairaiden silmäluomia23 päästen melkeinpä uskomattoman onnistuneisiin tuloksiin.

Monien kokeilujen tietä kehitin silmäveden, joka jossakin määrin muistuttaa rouva Segercronan silmävettä,24 mutta ovat monessa suhteessa niitä tehokkaampia ja etenkin sopivia useimmille heikoille ja vetistäville silmille.

Minulla oli tilaisuus puuhailla tällaisten asioiden parissa ollessani pienen kappeliseurakunnan kappalaisena, mutta kun siirryin Kokkolan seurakuntaan, virkatehtäväni kasvoivat laajemmiksi ja vaativimmiksi, joten en voinut jatkaa tuota toimintaa lukuun ottamatta sitä, että olen toisinaan joutunut tekemään leikkauksia heikkosilmäisille ja joskus kirjoittamaan jollekin kuulijalleni reseptejä Vaasan tai Kokkolan apteekkiin, kun luotettavaa lääkäriä ei ole ollut tavoitettavissa lähempää kuin 14 peninkulman päästä paikkakunnalta.

Mikään ei ollut papiksi tullessani minulle oudompaa kuin politiikka, mutta vuoden 1756 valtiopäivien aikana julkaistu Riksdags-Tidningar25 avasi ensi kerran silmäni ja sai minut ajattelemaan Ruotsin hallitustapaa ja valtiollisia säädöksiämme, ja kun sain käsiini kauppaneuvos Nordencrantzin vuoden 1761 valtiopäivillä säädyille esittämän perusteellisen muistion ja muita hänen kirjoituksiaan vaihtokurssista,26 tunsin houkutusta perehtyä paremmin tuollaisiin aiheisiin. Havaitsin tuolla kirjoittajalla olevan niin runsaat tiedot ja antoisia mietteitä poliittisista asioista, niin runsaasti ajatuksia, että siinä oli runsaasti aiheita opinhaluisen lukijan täyden mielenkiinnon virittämiseen, vaikka hänen kirjoitustyylinsä oli raskaanlaista ja sitä rasittivat toistot ja vaikka yksipuolista katkeruutta ilmeneekin monessa kohdassa. Hänen kirjoituksensa sisälsivät myös politiikkaa koskevia perustotuuksia, jotka terve harkinta ja isänmaalle hyvää toivova sydän saattoivat vain hyväksyä ja omaksua.

Varustautuneena tuolla herra Nordencrantzin minulle välittämällä tietämyksellä ihmisestä ja hänen taipumuksestaan vallan väärinkäyttöön, Englannin lainsäädännön ominaispiirteistä meidän lakeihimme verrattuna sekä lakien käytöstä ja väärinkäytöstä sekä muutamilla yleisluonteisilla käsityksillä valtakunnan finanssien hoidosta, vaihtokurssista ym. matkustin vuoden 1765 valtiopäiville kappalaisten valtuuttamana edustajana, ja sain silloin tilaisuuden noiden kauan kestäneiden valtiopäivien ajan toisaalta kartuttaa tietojani lukemalla ja keskusteluissa ja toisaalta saada niille kokemuksen tuomaa vahvistusta.

Maatalouskin on melkoisesti kiinnostanut minua, ja tässä oppaanani on ollut edesmenneen everstiluutnantti Boijen maatalouskäsikirja,27 joka yksinkertaisimmalla tavalla noudattelee luonnon omaa toimintaa. Varsin ankean kiviselle mäelle kosken28 partaalle 1753 rakennetun Alavetelin uuden kappalaisenasuntoni yhteyteen muokkasin pienen yrtti- ja puutarhan, ympäröin sen kiviaidalla, porrastin sen säännöllisiksi jokea kohti laskeutuviksi pengermiksi ja rakensin padon, jonka kautta kosken vettä ohjataan puutarhaan, raivasin varsin vetisen suon ensin pelloksi ja sitten niityksi, rakensin lehdeslatoja ja järjestin vuotuisen lehtikerppujen teon herra Boijen ohjeiden mukaan, mutta kiinnitin erityisesti huomiota aidon espanjalaisen lammaskarjan hankkimiseen ja hoitoon ja tilasin sitä varten edellä mainitulta everstiluutnantilta täysikasvuisia lampaita, niin pässejä kuin uuhiakin, ja hoidin niitä aivan hänen kirjassaan opastamallaan tavalla niin menestyksekkäästi, että tämän lammaskarjan villasta valmistettu kankaani kilpailee hienoudessaan parhaiden ruotsalaisten kangaslaatujemme kanssa. Taloudelliseen toimintaani on luettava myös se, että olen nykyisen pappilani yhteyteen raivannut kivisestä maasta uutta peltoa ja ympäröinyt sen kiviaidalla, luonut niittyjen ympärille satojen sylien mittaisia maavalleja, rakentanut ison navetan, 10 hevosen tallin ja karjakeittiön, kaikki harmaasta kivestä, sekä tiilisen panimo- ja leipomorakennuksen, minkä virkatalossa tehdyn työn ja sen kustannusten korvaamiseksi Kuninkaallinen Majesteetti on suonut minulle ja kaikille palkkalaisilleni vapautuksen kaikista henkilökohtaisista kruunulle menevistä maksuista.

Kirjallisen toiminnan harjoittaminen on kiinnostanut minua ylioppilasvuosistani saakka, ja olen aina lukenut tarkkaavaisesti monenlaisia kirjallisia teoksia sekä yrittänyt kehittää taitojani sekä kirjoituksissani, saarnoissani että useissa juhlapuheissani. Olen tällöin aina pyrkinyt lauseiden ja ilmausten sujuvuuteen, vakuuttavuuteen ja miellyttävyyteen, ja vaikka lauseeni ovat usein näyttäneet paradoksaalisilta, on tosiaankin omaperäinen kirjoitustapani saavuttanut yleisön suosiota paljon enemmän kuin olen voinut odottaa tai olettaa.

Jokseenkin kaiken oikeudellisen selvittelyn ja käytännön laintuntemuksen olen sen sijaan jättänyt täysin syrjään ja pitänyt aina pientä tappiota aina parempana kuin voiton saavuttamista mutkikkaassa oikeudenkäynnissä.

Nyt muutama sana kirjoituksistani.

Minua vähemmän ei kukaan Ruotsin kyvykkäistä miehistä ole koskaan voinut uskoa mahdollisuuksiinsa tulla isänmaassaan tunnetuksi kirjailijana. Vähäiset tietoni, hiljainen ja rajoittunut elämäntapani ja, mikä minun on vilpittömästi tunnustettava, suurelle maailmalle täysin selkänsä kääntänyt sydämeni, joka oli päättänyt, että tutkin perusteellisesti omaa pahaa sydäntäni syrjäisessä maailmankolkassa ja hyödytän virkatoimissani taivaan huostaani uskomaa laumaa, sekä imartelevaa kunniaa kohtaan tuntemani suoranainen halveksunta olivat jättäneet kauas kaikki ajatukset siitä, että kirjoittaisin koskaan mitään yleisölle tai hoitaisin tärkeämpää virkaa kuin ensiksi saamaani pientä tehtävää. Kaitselmus on kuitenkin johdattanut minut arvottoman täysin toisille teille kuin olin osannut kuvitella.

Siitä lähtien, kun ystäväni painostivat minut ensimmäisiin yrityksiini, kansalaiset ovat ottaneet ne vastaan kiinnostuneina ja tyytyväisinä ja näin velvoittaneet minua kirjoittamaan lisää ja pakottaneet minut kartuttamaan vähäisiä tietojani lukemalla ja pohdiskelemalla entistäkin enemmän. Yritysteni edelleenkin saama suosio sekä niiden myötä virinnyt innostus siihen, että voin näin olla hyödyksi, ovat sitten saaneet minut tuntemaan tämän velvollisuudekseni, jopa yhdeksi jaloimmista nautinnoistani. Elämäni pääasia, työntäyteinen ja vastuullinen virkani, on kuitenkin aina pakottanut minut rajoittumaan vähäisiin ja lyhyisiin tutkielmiin, jotka ovat harvoin syntyneet päivänvalossa tai tavallisina työaikoina, vaan aina keskiyön hiljaisina hetkinä, jotka useimmat ihmiset viettävät tuottamattomasti elleivät nyt syntejä tehden niin ainakin unen helmassa mukavassa vuoteessa. Saksassa, Ranskassa ja Englannissa kannattaa toki tehdä kirjailijan työtä, vaikkapa vain keskinkertaisillakin kyvyillä, mutta Ruotsissa se työ tuottaa aina selvää tappiota. Minulla ei kuitenkaan ole syytä vaieta siitä, mitä olen kirjoittajana saanut vaivojeni palkaksi. Edesmennyt johtaja Salvius maksoi minulle 700 taaleria seikkaperäisestä vastauksestani niihin vastaväitteisiin, jotka oli kohdistettu teokseeni Valtakunnan heikkouden lähde,29 sekä 400 taaleria taloutta koskevasta tutkielmastani.30 Tässä ovat Jumalan edessä ja omantuntoni mukaan ilmoitettuina kaikki rikkaudet, jotka olen kirjoitustyöstäni saanut.

Vuonna 1750, jolloin odotettiin ilosanomaa silloisen Hänen Kuninkaallisen Korkeutensa, nyttemmin Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa Leskikuningattaren onnistuneesta synnytyksestä, joka toi maailmaan prinssi Fredrik Adolfin, minut velvoitettiin ylioppilaana pitämään puhe tämän juhlavan tapauksen johdosta Kokkolan synodaalisalissa,31 jolloin kuulijoiden täydeksi tyydytykseksi osoitin suomalaisten kukoistavan tilan Ruotsin kruunun alaisuudessa.32

Vastasin tavanmukaisesti nimimerkin suojassa kolmeen Kuninkaallisen tiedeakatemian esittämään kilpailukysymykseen ja kilpailin kahdesti korkeimmasta palkinnosta. Ensi kerralla kysymys oli taloudenhoidon alalta ja koski niittyjen sammaloitumisen syytä sekä parhaita keinoja sen ehkäisemiseksi.33 Silloin vastaukseni saapuminen 2–3 päivää myöhästyneenä oli ainoa seikka, joka vei minulta mahdollisuuden kilpailla kultamitalista, joka muuten olisi kuulunut minulle. Vastaukseni painettiin samoin kuin palkittu vastaus sekä muuan toinen, muistaakseni kirkkoherra Hederströmin34 kirjoittama vastaus, ja meille kummallekin myönnettiin tunnustuspalkinto.

Toisella kerralla kysymys koski mekaniikkaa: voidaanko tavallisia kärryjämme parantaa siinä määrin, että niillä voidaan kuljettaa 70 leiviskää yhtä kevyesti kuin nykyisin ilman parannuksia 40?35 Tässä tapauksessa kanssani kilpailivat edesmennyt ylijohtaja Faggot36 ja tohtori Gadolin,37 jolloin ensiksi mainittu voitti palkinnon, ei vain akatemian jäsenenä vaan myös sukulaisuussiteiden Kuninkaalliseen tiedeakatemiaan yhdistämänä,38 mutta asioita tuntevat voivat parhaiten päätellä ratkaisun oikeudenmukaisuuden, etenkin jos on käynyt niin, että hän itse tai jotkut hänen ystävänsä olivat ehdottaneet Kuninkaalliselle tiedeakatemialle tämän kysymyksen esittämistä. Nyt kuten edelliselläkin kerralla akatemia kuitenkin myönsi minulle sekä tohtori Gadolinille tunnustuspalkinnon ja päätti painattaa meidän kummankin vastaukset palkitun vastauksen ohella. Silloin Gadolin kuitenkin otti vastauksensa pois, ja minun vastaukseni on julkaistu Faggotin vastauksen mukana.

Kolmas kysymys oli poliittinen, se koski syytä Ruotsin kansan maastamuuttoon ja keinoja sen estämiseksi.39 Silloinkin olin vain yksi hieman yli 30 kilpailijasta. Tämän vastauksen kirjoittamiseksi tein kiistämättä enemmän töitä kuin kahdella edellisellä kerralla, mutta juuri sen takia kirjoituksella oli vähiten mahdollisuuksia päästä ehdokassijoille; maalailuni olivat liian vapaita, liian selväsanaisia, ne eivät kelvanneet. Isänmaanystävä sai tuohon aikaan tuskin ajatella valtakunnan säröilyä, saati puhua ja kirjoittaa siitä; sellaisten asioiden mainitseminen oli ennen kuulumatonta, ellei se tapahtunut jonkun ylhäisen herran tarkoituksen edistämiseksi tai maton vetämiseksi jonkin puolueen jalkojen alta. Vastaukseni kuitenkin painettiin 1765 omalla kustannuksellani ja omistettuna valtakunnan suuresti kunnioitetuille säädyille.

Kun vuoden 1756 valtiopäivillä vakavassa mielessä viritetty kysymys useampien valtakunnan kaupunkien korottamisesta tapulikaupungeiksi oli seuraavilla vuoden 1762 valtiopäivillä kärjistynyt äärimmilleen oppositiopuolueiden jaeltua tynnyreittäin kultaa, mutta jäänyt silti ratkaisematta, silloinen Pohjanmaan varamaaherra ja laamanni Johan Mathesius päätti järjestää valtiopäivien välisenä aikana 1763 Kokkolassa yleisen lääninkokouksen. Tarkoituksena oli paitsi Pohjanmaan kaupunkien ja ympäröivän maaseudun saattaminen läheisempään vuorovaikutukseen, jotta ne seuraavilla valtiopäivillä työskentelisivät yhteistyössä jo aiemmin vaaditun purjehdusvapauden saavuttamiseksi, myös varustautuminen Tukholman ja Turun kauppiaiden mahdollisen vastustuksen torjumiseen. Muutamat kokkolalaiset ystäväni40 pyysivät silloin minuakin avustamaan näin hyvän pyrkimyksen edistämistä jollakin kirjoituksella tämän kaupungin puolesta, ja silloin minulle annettiin tietoja niistä perusteluista, joita Tukholman kauppiaat olivat tätä hanketta vastaan edellisillä valtiopäivillä esittäneet. Ne oli kirjoitettu niin lujiksi, ettei niiden voimaa voinut torjua millään lyhyillä muistioilla, ja havaitsin olevani liian heikko kyetäkseni kumoamaan ne. Ystävieni painostamana päätin kuitenkin yrittää, mikä itse työhön päästyäni onnistuikin niin hyvin, ettei kukaan ole sen jälkeen rohjennut tarttua siinä esitettyihin perusteluihin tai vastata niihin. Teksti oli uskalias, ja halusin jäädä tuntemattomaksi, mutta kukaan lääninkokouksessa olleista miehistä ei rohjennut ottaa sitä esittääkseen; niinpä minun oli astuttava itse esiin, ja luin sen koko kokousväen ollessa läsnä. Yleisö osoitti suuren tyytyväisyytensä, mutta heränneen kateuden takia minut olisi samana iltana saatettu pidättää, elleivät muutamat suosijani olisi onnistuneet täysin tietämättäni sitä estämään. Tämä kirjoitus julkaistiin sitten 1765 Kokkolan kaupungin kustannuksella otsikkonaan Niiden perusteiden kumoaminen, joilla Pohjanmaan ja Länsipohjan sekä Västernorrlandin kaupungeilta yritetään kieltää vapaa purjehdusoikeus41 ja jaettiin ilmaiseksi kaikille säädyille.

Edesmennyt johtaja Salvius oli kaivostoimintaa ja rautakauppaa harjoittavien yritysten osaomistajana oppinut pitkän kokemuksen tietä tämän elinkeinon ahdingon, kun Bergslagenin tuotteilla oli vain muutamia ja yhdessä toimivia ostajia eikä luottoa saanut. Hän näki 10. marraskuuta vuonna 1724 annetun tuoteplakaatin42 ja siihen 28. helmikuuta 1726 liitetyn selvennyksen43 olevan oikeat syyt siihen, että ulkomaiset ostajat on karkotettu rautakaupasta ja suolan ja viljan (näiden kaikessa kaupankäynnissä välttämättömien tavaroiden) hinnat ovat tämän takia nousseet. Hän piti kirjoitustavastani ja pyysi minua ajattelemaan asiaa ja keräämään tietoja siitä ja kirjoittamaan siitä jotakin. Asia oli minulle aluksi täysin vieras, mutta sain siitä pian selvän käsityksen, kun kalastusvaliokunnan jäsenenä sain perehtyä Kuninkaallisen kauppakollegion asiakirjoihin. Samana vuonna 1765 painettiin sitten tätä aihetta käsittelevä tutkielmani Valtakunnan heikkouden lähde,44 joka oli yleisön mielestä niin omituinen ja herätti niin paljon huomiota, että muutaman viikon aikana ilmestyi kaksi isoa painosta, kaikkialla syntyi paljon liikehdintää ja aluksi tuntemattomana pysytelleelle kirjoittajalle vaadittiin kostoa.

Purjehdusvapauden vastustajat olivat valmistelleet näillekin valtiopäiville jonkinlaisen orjuuden puolustuskirjoituksen, jonka otsikkona oli Oförgripeliga Tankar, om fem nya Stapel Städers inrättande i Rikets Norra Provincer,45 mutta he pitivät tämän reservipuolustuksensa kuitenkin poissa julkisuudesta niin kauan, että teokseni Niiden perusteiden kumoaminen, jossa kaikki heidän perustelunsa oli jo esitetty ja täysin kumottu, ehti tulla painosta. He varmaankin havaitsivat helposti, ettei tuo teksti silloisessa muodossaan alkuunkaan sopinut vastaukseksi kirjoitukseeni, mutta kun käsikirjoituksen aikaansaaminen oli varmastikin vienyt heiltä paljon rahaa, jota he eivät halunneet noin vain menettää, ja kun he joko eivät löytäneet ketään halukasta vastaväittäjää kirjoitukselleni tai arvioivat sellaisen pestaamisen käyvän heille liian kalliiksi, he päättivät ajankohdan ja tilanteen epäedullisuudesta huolimatta päästää tekstinsä julkisuuteen ja tehdä voitavansa; tämän takia laadin siihen huomautuksia,46 jotka on painettu Valtakunnan heikkouden lähde -teoksen loppuun.

Lähdettä vastaan alkoi sinkoilla pieniä vastakirjoituksia kuin haulikuuroja. Ne olivat vain enteitä, jotka ennakoivat kahta sitä kohti sitten perätysten ammuttua yhteislaukausta. Ensimmäisen otsikkona oli Seikkaperäinen vastine kirjoitukselle nimeltä Valtakunnan heikkouden lähde.47 Sen kirjoittajaa en vielä tiedä, vaikka olen kuullut kahden merkittävän miehen nimet mainittavan. Jälkimmäisen otsikkona on Tästä lähteestä otettuja vesinäytteitä,48 ja sen on laatinut Tukholman 50 kaupunginvanhimman oppinut ja kirjallisesti sivistynyt sihteeri Edvard Runeberg. Molemmat kirjaset saivat niin runsaasti suosiota tuoteplakaatin ystäviltä, etteivät nämä uskoneen Lähteen kirjoittajan enää koskaan uskaltautuvan julkisuuteen, ellei hän haluaisi joutua yleisön pilkan kohteeksi.

Tämän jälkeen laadin pienen kirjoitelman otsikolla Kansallinen voitto,49 jonka johtaja Salvius painoi ja minä itse kustansin ja jonka oli määrä olla perustana arvosteluihin antamalleni vastaukselle, ja pian sen jälkeen painettiin jälleen Salviuksen kustannuksella Seikkaperäinen vastaukseni sekä Vastineelle että Vesinäytteiden ottajalle,50 josta vastustajani saivat havaita, että minulla oli vahvemmat ammukset kuin he pystyivät kuvittelemaankaan, ja tämän vastaukseni jälkeen asiasta on oltu aivan hiljaa.

Samana vuonna syyspuolella salainen valiokunta pyysi säätyjen täysistunnoilta täysiä valtuuksia ryhtyä finanssioperaatioiden järjestelyssä mielensä mukaisiin toimiin ilman velvollisuutta antaa niistä tietoja säätyjen täysistunnoille, mihin suostuttiin yleisesti siitä huolimatta, että tällainen menettely on täysin vastoin salaisen valiokunnan johtosääntöä. Tämä johtui siitä, että enemmistö uskoi pankkideputaatiosta hyvää.

Muutamia viikkoja tuon vasta annetun täyden valtuutuksen jälkeen pankista haihtui mitä suurimmassa salaisuudessa niin paljon rahaa, että sen jäsenet itsekin suvereenisine valtuuksineen olivat kutakuinkin neuvottomia ja epävarmoja siitä, miten suunnitelma vaihtokurssin vähittäisestä palauttamisesta ennalleen51 parhaiten onnistuisi. Tämä sai minut, joka en itse kuulunut salaiseen valiokuntaan, tuntemaan suurta pelkoa ja levottomuutta isänmaani tilanteesta, kun näin siis sen hyvinvoinnin joutuneen mitä täydellisimmän hiljaisuuden vallitessa uhatuksi, ja ryhdyin pohtimaan asiaa ja keräämään tietoja. Minua nimittäin kauhistuttivat kurssin palauttamisen seuraukset. Kirjoitin tästä syystä lyhyen esityksen ajatuksistani ja jätin sen itse pankkideputaatiossa maamarsalkan52 käsiin nöyrästi pyytäen, että deputaatio kiinnittäisi siihen huomiota, koska minun olisi muussa tapauksessa väistämättä saatettava asia räikeissä väreissään yleisön tietoon, jotta se saisi tulevina aikoina havaita, ettei minulla ole ollut mitään osuutta kurssin palauttamisen onnettomiin seurauksiin.

Kauppaneuvos Nordencrantz oli deputaation opastajana kurssin palauttamissuunnitelmaa laadittaessa, ja ahkerimmin asiassa toimineet jäsenet olivat eversti Gyllensvaan,53 kamariherra, paroni von Essen54 sekä kapteeni, paroni Cederström.55 Odotin, vaadin vastausta, minkä jälkeen lopulta minua yritettiin pankkideputaation erään jäsenen luona useiden muiden läsnä ollessa saada vakuuttuneeksi, että olin väärässä. Perusteluni olivat kuitenkin omasta mielestäni niin lujat, ettei niitä voitu kumota eikä vakaata käsitystäni järkyttää. Käytin maamarsalkan konklaavissa kerran kiivaan puheenvuoron toteutettavasta suunnitelmasta, mutta en saanut mitään aikaan. Niinpä toteutin uhkaukseni ja kirjoitin tutkielman, josta tuli yhtä kuuluisa kuin Lähteestä: Valtakunnan pelastaminen luonnollisen rahajärjestelmän avulla.56 Päätin aluksi julkaista sen nimettömästi, ja tämän aikomuksen mukaisesti ensimmäinen seksterni57 läpäisi sensuurin ja painettiin, mutta kun sensori tuli maamarsalkan kenraali Rudbeckin seurassa maininneeksi tämän painettavana olevan teoksen ja maamarsalkka halusi nähdä sen, sensori nouti itse käsikirjoituksen kirjapainosta ja näytti sen hänelle. Silloin sensori sai käskyn estää sen painaminen ja samoin kutsua kustantajan joht. Salviuksen välityksellä tekijä puheilleen, minkä jälkeen herra von Oelreich58 ilmoitti minulle, ettei teosta saa julkaista painosta, mutta että maamarsalkka oli luvannut kirjoittajan saavan vaivoistaan kunnon korvauksen. Otin silloin käsikirjoitukseni takaisin ja pysyttelin aivan hiljaa, kunnes leimahtanut liekki oli täysin hiipunut, ja menin sitten nyt jo edesmenneen piispa Sereniuksen59 puheille, kerroin kirjoittaneeni hiukan finanssiasioista ja kysyin, haluaisiko hän esitellä kirjoitukseni säädylle tai ehdottaa valtuutettujen nimeämistä sitä tarkastamaan. Hän suhtautui minuun tuohon aikaan hyvin myönteisesti ja oli heti valmis ehdottamaan säädyssä tekstini tarkastuttamista minun nimeämilläni tarkastajilla, jotka olivat rovastit Wijkman,60 Kröger61 ja Högström.62 Tarkastus jätettiin kuitenkin suurimmaksi osaksi viimeksi mainitun harteille, ja hän esitti säädylle antamassaan lausunnossa, että hän oli löytänyt kirjoituksestani vain asioita, joita oli jo aikaisemmin käsitelty painokirjoituksissa suuntaan tai toiseen, ja ehdotti tekstin painattamista, mihin suostuttiin.

Kukaan muu säädyn jäsen ei tiennyt, mitä kirjoitus sisälsi. Vallitseva mielipidesuunta luotti kuitenkin ystäviinsä, jotka olivat sen tarkastaneet, mutta muut alkoivat nurista sen painatuslupaa vastaan. Niinpä jouduin näyttämään käsikirjoituksen joillekin heistä ja erään luottamusta nauttivan herran välityksellä vakuuttamaan muutamille epäluuloisille hengellisille isille, ettei heillä ollut mitään pelkäämisen aihetta, kun sääty tarkisti 11.6.1766 kirjoitukseen lisättävän tekstin, jossa sääty ilmoittaa sille annetusta painatusluvasta. Salvius sai käsikirjoituksen ja jatkoi jo aloitettua painatustyötä yötä päivää, ja kielletty kirjanen oli tuossa tuokiossa kaikkien käsissä. Arvon herrat ostivat 40, 50, jopa 100 kappaletta kerralla ja lähettivät kirjasta maaseutupaikkakunnille. En koskaan unohda, mitä valtiosihteeri von Oelreich sanoi pankkideputaation jäsenistä kaksi päivää tekstin julkaisemisen jälkeen: He kiroilevat, hän sanoi, ja he lukevat. Heti kun teos ilmestyi, jaoin nidotut kappaleet ilmaiseksi kaikille säätyni edustajille, joista useimmat kummastakin puolueesta vilpittömästi kiittivät minua siitä seuraavana täysistuntopäivänä, mutta varsin pian lehti kääntyi, ja hallitseva puolue suuntasi kaikki aseensa minua kohti syyttäen kapinalliseksi ja petolliseksi mieheksi.

Salaisessa valiokunnassa käytiin kovasanaista kiistaa minusta ja kirjoituksestani. Kamariherra paroni von Essen antoi sävelen vainolle esittämällä pappissäädylle muistion,63 jossa hän kysyi, merkitsikö pappissäädyn ilmoitusteksti painatusluvasta sitä, että sääty oli samaa mieltä. Minut kutsuttiin kuulusteltavaksi salaiseen valiokuntaan, jossa vastattavakseni esitettiin eräänä päivänä useita kavalia kysymyksiä aamupäivällä hyvin komentelevassa sävyssä, päiväaterian jälkeen petollisen kohteliaasti. Ennen viimeistä täysistuntoa, johon noilla valtiopäivillä osallistuin, minua kohdeltiin jo illalla klubillakin kuin maankavaltajaa ja minulle luettiin mitä kauheimpia peruutusehdotuksia, jotka minun olisi pitänyt allekirjoittaa, ja henkilöt, jotka vain muutamia päiviä aikaisemmin olivat olleet parhaita ystäviäni ja suosijoitani, syytivät silmilleni mitä valheellisimpia solvauksia, ja seuraavana päivänä minut äänestettiin ulos säädystäni. Minua uhattiin pidätyksellä ja vähän enemmälläkin ja kehotettiin pakenemaan, mutta viivyin Tukholmassa viisi viikkoa kenenkään kajoamatta minuun Lopulta menin maamarsalkan puheille ja kysyin, oliko mitään huomautettavaa siitä, että matkustan kotiin. Kauppaneuvos ja ritari Nordencrantz kertoi minulle, että häntä oli kehotettu kirjoittamaan vastine, mutta hän sanoi vastanneensa pyyntöön kieltävästi. Tämän takia lunastettiin velkavankeudesta muuan Rothman,64 joka teki työnsä niin mestarillisesti, että vaikka sensori pyyhki käsikirjoituksesta sivukaupalla pelkkiä herjauksia, ei jäljelle jäänyt ja lopulta painoon päässyt osakaan sisältänyt mitään muuta, ja jätin tahallani vastaamatta tuohon kirjoitelmaan. Kurssin hirmuinen sukellus vuonna 1767 ja siitä seurannut yleinen pula-aika koko valtakunnassa ja puolueen tappio seuraavilla valtiopäivillä ovat antaneet siihen parhaan vastauksen.

Sinä kaikille Ruotsin valtakunnan asukkaille iloisena päivänä, jona kruunu asetettiin Suuren Kuninkaamme päähän ja Kokkolan kaupunki halusi kilvan muiden alamaisten kanssa osoittaa riemukasta kunnioitustaan kuninkaalleen, minut oli valittu kokkolalaisten tulkiksi ja pidin puheen, jossa yritin todistaa, miten Kustaa III oli jo siihen mennessä osoittanut suuruutensa sekä valtakunnan sisällä että sen ulkopuolella, ja ystävieni ja suosioitteni pyynnöstä se painettiin samana vuonna johtaja Salviuksen kirjapainossa.65

Vuonna 1776 jätin Göteborgin kuninkaalliselle tiede- ja kirjallisuusseuralle vastaukseni sen kilpakysymykseen maakaupasta, ja painatin sen sitten Tukholmassa 177766 lyhyellä esipuheella varustettuna herra sihteeri ja ritari Fougtin67 kirjapainossa ja hänen kustannuksellaan.

Kesällä 1778 ryhdyttiin Dagligt Allehanda -sanomalehdessä kirjoittamaan niin paljon uuden palkollissäännön aikaansaamisesta ja esitettiin monia niin ankaria ja kohtuuttomia ehdotuksia, että niitä saattoi vain kauhistua, ja lisäksi eräässä läänissä oli jo säädetty arvonnasta paikallinen laki,68 jonka toimeenpanon ihmisiä rakastava kuninkaamme kuitenkin esti. Tuo kova suhtautumistapa kosketti minua niin, että ryhdyin puolustamaan vapautta. Kirjoitin tässä tarkoituksessa tutkielman isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista69 ja omistin sen alamaisesti Hänen Kuninkaalliselle Majesteetilleen; sihteeri ja ritari Fougtista tuli jälleen kustantajani. Kirjanen julkaistiin, ja sen Dagligt Allehandassa ja Stockholms-Postenissa herättämät keskustelut osoittavat, millaista huomiota se on herättänyt. Taistelu jatkuu yhä eikä päättyne, ennen kuin Kuninkaallinen Majesteetti tekee itse ratkaisun asiassa.

Lopuksi minun on mainittava kirjoitusteni joukossa myös uskonnonvapaudesta kirjoittamani muistio,70 joka jätettiin vuoden 1779 alussa korkeasti kunnioitetulle pappissäädylle ja jonka sihteeri jne. Fougt painatti heti sen jälkeen. Tapahtumien kulku tässä asiassa oli tällainen. Yhteistyössä muutamien ystävieni kanssa laadin tämän muistion jo joulukuun alussa, neuvottelin sitten siitä useiden oman säätyni jäsenten kanssa, jotka hyväksyivät ajatuksen täysin ja kehottivat minua luovuttamaan sen säädylle. Kun kuitenkin käsitin, että eräät edustajat saattaisivat vastustaa sitä ankarasti ja seurauksena voisi olla minuun kohdistuva ankara vaino, päätin antaa sen ensin Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa luettavaksi alamaisesti anoen, että jos Majesteetti hyväksyisi ajatuksen, hän myös voimakkaasti tukisi sitä valtakunnan säätyjen edessä ja suojelisi kirjoittajaa vainoa vastaan, mikä minulle kaikkein armollisimmin vakuutettiin. Muistio jätettiin arkkipiispan71 käteen, mutta hän ei esittänyt sitä säädylle, ennen kuin asia tuli toisen muistion välityksellä72 vireille aatelissäädyssä ja keskusteltavaksi muiden säätyjen piirissä. Asia jätettiin pappissäädyssä ensimmäisenä päivänä pöydälle, ja toisena siitä puhuivat tavattoman kiivaasti piispat Bentzelstierna,73 Celsius74 ja Lütkeman,75 joista viimeksi mainittu syyti katkeria sanoja myös muistion kirjoittajalle. Silloin olivat uskonnonvapauden puolustajiksi ilmoittautuneet kuninkaallinen ylihovisaarnaaja von Troil,76 tuomiorovasti, tohtori Fant77 ja minä, mutta asiaa hoidettiin monenmoisin verukkein sillä tavalla, ettei kukaan meistä saanut sanoa sanaakaan, ja loppumattoman kiivailun vallitessa asia hylättiin. Kaikki muut säädyt kuitenkin hyväksyivät sen samana päivänä.

Tätä kirjoitusta koskeva luotettava kasku: Kun Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa havaitsi, miten kiivaasti pappissääty asettui minua vastustamaan ja miten kylmähermoisesti ja horjumattomasti tuon kiihkon kohtasin, hän kuuluu sanoneen: ”Olenhan minäkin melko rohkea, mutta en olisi koskaan uskaltanut tehdä sitä, minkä Chydenius teki.” Olihan jo nähty, että melkein kaikki samanmieliset säädyn jäsenet antoivat periksi ja vetäytyivät syrjään ja seisoin yksin tulituksen ollessa voimakkaimmillaan, vaikka eräät toiset olivat aikaisemmin olleet asiassa yhtä innokkaita ja toimeliaita kuin minä.

Tämä kertomus kirjoituksistani lienee selvittänyt suurimman osan valtiopäivämiesurani vaiheista, ja luultavasti ne ovat tässä yhteydessä oikealla paikallaan, mutta lisäksi muutamat tapahtumat ansaitsevat tulla jälkimaailman tietoon, koska ne valaisevat tämän ajan historiaa ja tietoja niistä saanee turhaan etsiä muualta.

Heti kun minut oli kappalaisten omana valtiopäivämiehenä otettu pappissäädyn jäseneksi 1765, laadin ja jätin säädylleni muistion puolueettomien jäsenten valitsemisesta tärkeimpiin valiokuntiin,78 ja kaikki tosin hämmästelivät sitä, mutta sitä ei kuitenkaan otettu mitenkään huomioon, koska ehdotus oli täysin vastakkainen herrojen valitsijamiesten jo sommittelemille listoille. Pyrin ja pääsin oppimestarini, monitietoisen Nordencrantzin tuttavuuteen, ja hän hyväksyi muistion sisällön kaikilta osin.

En noilla valtiopäivillä kuitenkaan työskennellyt minkään asian puolesta yhtä uutterasti kuin kirjoitus- ja painovapauden. Nordencrantzin kirjoitukset olivat jo avannet silmäni niin hyvin, että pidin sitä vapaan valtakunnan kalleimpana aarteena. Ajatus miellyttikin suuresti pitkään heikommassa asemassa ollutta puoluetta, joka oli nyt ensimmäisen kerran hallitusvastuussa ja halusi saada avatuksi sitä ennen hallinneen puolueen luomat salakätköt kärsittyään kauan sen ylivallan paineen alaisena. Laadin tämän takia asiasta muistion ja kerroin siitä edesmenneelle piispa Sereniukselle, joka johdatti minut edesmenneen, hieman aikaisemmin Tukholmaan saapuneen hovineuvos Arckenholtzin79 tuttavuuteen ehdottaen, että neuvottelisin siitä hänen kanssaan. Useiden keskustelujen ja yhteisten pohdintojen jälkeen kirjoitin muistioni uudelleen ja pyysin piispa Sereniusta allekirjoittamaan sen näyttääkseen suuntaa näin tärkeässä asiassa. Hän tarkasti tekstin ja lyhensi sitä, mutta lisäsi vapauttamiseen tähtäävän ehdotuksen loppuun, ettei valtion asioista saisi kirjoittaa mitään, mistä minä mielessäni pahasti närkästyin, koska jo noilla muutamilla sanoilla oli myönnytty kaikkeen, mitä pakon ja salailun ystävät vain saattaisivat vaatia, ja kieltäydyin olemasta missään tekemisissä tuon tekstin kanssa. Hän valitteli, että asia oli varsin arkaluonteinen ja herättäisi vastustusta, mutta pyysi minua sitten kirjoittamaan omissa nimissäni oman mielipiteeni, minkä myös tein ja jätin sen kaikille säädyille.80 Nimensä siihen käytettäväksi antoi kuitenkin arvostettu säädyn jäsen lehtori Kraftman, tietämättä kenen kädestä teksti oli lähtöisin.81

Säädyt lähettivät tämän painovapausasian suuren deputaation käsiteltäväksi, ja siellä ehdotus laatimisen sai tehtäväkseen erityinen valiokunta, jonka jäsenenä minäkin olin säätyni edustajana yhdessä arkkipiispa Mennanderin82 ja silloisen rovastin, nykyisen piispa Forsseniuksen83 kanssa. Asia jaettiin kahteen erilliseen osaan: ensimmäisessä piti selvittää, millaisen tekstin painaminen on sallittua ja millaisen ei, ja toisessa käsitellä sensuuria tai tuomioistuinta, jonka tehtäväksi asian tutkiminen tulisi. Ensimmäisestä kohdasta kaikki valiokunnan jäsenet olivat yksimielisiä, mutta toisesta eivät. Jos kirjoitus- ja painovapaudesta tulee vapauden peruspilari kaikissa maissa, joiden hallitukset sitä suojelevat, jos useimmat Ruotsia viime aikoina kohdanneet onnettomuudet johtuvat pimeydestä ja harhaluuloista, jälkimaailman sietää tuntea ne vähäiset sattumat, joiden kautta se on meille Ruotsin valtakunnan asukkaille suotu ikään kuin onnenpotkuna Kaitselmuksen suopeuden ansiosta. Nämä tarinat eivät voisi muualta koskaan joutua historiankirjoittajiemme käsiin.

Ymmärsin selvästi, ettei laajinkaan kirjoittamisen vapaus merkitsisi mitään, niin kauan kuin sen rajojen määrääminen riippuisi yhden ainoan henkilön eli sensorin mielivallasta, jota hallitseva puolue tai hallitus tai hallitsija voisi ohjailla. Sen takia pidin tiukasti kiinni periaatteesta, että kaikki poliittisia asioita koskeva sensuuri on kokonaan kumottava, mutta vaikutukseni merkittävimpiin ja valistuneimpiin valiokunnan jäseniin oli varsin vähäinen. Niinpä otin yhteyden porvaris- ja talonpoikaissäädyn edustajiin ja kykenin saamaan heidät täysin omalle kannalleni. Vaikutin suosijoitteni välityksellä myös rovasti, nyttemmin piispa Forsseniukseen, niin että hänkin vakuutti vastustavansa sensuuria. Asia oli jo otettu käsiteltäväksi valiokunnassa ja pantu pöydälle, mutta seuraavassa kokouksessa kysymyksen nosti uudelleen esiin pormestari Miltopaeus,84 joka halusi kuulla siitä sensorin, valtiosihteeri von Oelreichin lausunnon, koska hän tunsi parhaiten sensuurin tuottamat hyödyt ja haitat. Herra von Oelreich, jolla oli valiokunnassa paikka asiantuntijana eikä sen jäsenenä, puhui ensin mieltyneesti kirjoitus- ja painovapauden erittäin suuresta tärkeydestä, mutta piti silti arveluttavana julkaistavien kirjoitusten sensuroinnin täydellistä poistamista. Hänen mielestään sensorin kädet olisi sidottava vakavasti kirjoitetulla virkasäännöllä siten, ettei tämä voisi mielivaltaisesti estää kirjoittajia julkaisemasta tekstejään, mutta pelkäsi kirjapainojen kiihkossaan menevän hillittömyyksiin, jos sensuuri poistettaisiin kokonaan. Minä taas saatoin vain kiitellä herra valtiosihteerin suuria ansioita sensuuritoiminnassa, onhan hän päästänyt kansakunnan silmiin valoa paljon enemmän kuin kaikki saman viran aikaisemmat hoitajat Ruotsissa, mutta osoitin myös, millaiseen vaaraan kansakunta ja vapaus joutuisivat tuollaisen holhouksen takia, kun se saattaisi piankin joutua arvottomampien henkilöiden käsiin, ja kehotin häntä hankkimaan nimelleen kuolemattomuuden Englannin Mabbotin85 nimen rinnalla ja lopettamaan sensuurin ja jättämään sen vapaan kansakunnan käsiin ja lain perusteella valvottavaksi. Asiaa pohdittiin laveasti kumpaankin suuntaan. Ratkaisua haluttiin lykätä, mutta minä vaadin, että asia oli ratkaistava valtiopäivien normaalin käytännön mukaisesti.

Jäsenet olivat erimielisiä asiasta, ja tämän takia valiokunnassa äänestettiin. Pysyvä puheenjohtajamme paroni ja laamanni Reuterholm86 ei ollut tällä kertaa läsnä, vaan nuijaa käytteli paroni ja hovimarsalkka von Düben,87 kun talonpoikais- ja porvarissääty asettuivat sensorin viran lakkauttamisen kannalle. Piispa Mennander ei ollut läsnä, piispa Forssenius ei liene ollut täysin torjuvalla kannalla. Minä puolestani asetuin ensiksi mainittujen säätyjen kannalle. Aatelissäädyn enemmistö taas kannatti sensuurin säilyttämistä, joten kaksi säätyä vastusti, pappissäädyssä äänet menivät tasan,88 ja yksi sääty kannatti viran säilyttämistä. Niinpä valiokunnan mietintö tuli laatia sensuuria vastustavaksi, ja minä otin sen kirjoittamisen tehdäkseni ja ennätin onneksi saada sen valiokunnassa tarkastetuksi, ennen kuin minut muutamaa päivää myöhemmin äänestettiin ulos valtiopäiviltä. Koko asian ratkaisu perustui tuolloin pappissäädyn yhden ainoan, sensuuria kannattavan edustajan poissaoloon, muussa tapauksessa kaksi säätyä olisi ollut kahta vastaan, eikä valiokunta olisi voinut esittää asiasta mietintöä. Paroni ja laamanni Reuterholm laati toki sitten sensuuria puoltavan eriävän mielipiteen, ja useimmat edustajat allekirjoittivat sen, mutta onneksi se oli niin laveasanainen ja mutkikas, että edustajat väsyivät kuuntelemaan sitä, kun se luettiin suuressa deputaatiossa mietinnön ohella, ja kirjoitusvapauden puolustaja havaitsi helposti, ettei tällä vapaudella olisi juuri säilymisen mahdollisuuksia noin monien erottelujen ja varausten puristuksessa, ja tästä syystä mietintö lopulta hyväksyttiin yksimielisesti suuressa deputaatiossa ja sitten kaikissa säädyissä.89 Näin vapaus viimeinkin voitti, ja ruotsalaisten lahjakkuus vapautui painostavan holhouksen alaisuudesta onnekkaasti, ja vaikka sen jälkeen on sommiteltu vaarallisia salajuonia tämän vapaan yhteiskunnan kalleimman aarteen tuhoamiseksi, kaikkein armollisin kuninkaamme, joka ei halua hallita pimeydessä, on vahvistanut sen mitä pyhimmin vakuutuksin,90 mistä kunnia olkoon Kaitselmukselle ja Kustaallemme. Käyttäkööt Ruotsin miehet sitä arvokkaalla tavalla ja levittäköön se aina valoa, totuutta ja hyvettä valtaistuimen ympärille ja kaikkien kansalaisten sydämiin, jotta se tekisi lempeän kuninkaamme hallituskauden suureksi ja alamaiset hänen valtikkansa alla onnellisiksi!

Raahen kaupungin valtiopäiväedustajan kanssa laadin eriävän mielipiteen vuorideputaation mietintöön91 vastustaakseni vasaraveron siirtoa, ja senkin valtakunnan säädyt hyväksyivät, ja siten torjuttiin yritys muuttaa koko valtakunta yhdeksi vuorikunnaksi ja hankkia kenenkään huomaamatta rahvaan odaalioikeus92 ruukkien privilegioiden piiriin.

Laadin samoin eriävän mielipiteen rautakonttoria vastaan,93 ja se hyväksyttiin porvaris- ja talonpoikaissäädyssä aluksi, mutta otettiin minun poistuttuani Tukholmasta uudelleen käsittelyyn aatelissäädyn voimakkaan taivuttelun takia, ja tällöin asia jäi vielä lepäämään.94

Pohjanmaan kappalaisten valtuuttamana matkustin myös vuoden 1769 valtiopäiville, mutta tiettyjen salaisten vaikuttimien takia pappissääty ei hyväksynyt minua mukaan,95 vaan sain Norrköpingiin kutsun tulla suorittamaan pastoraalitutkinto tuomiokapitulin eteen Turkuun, jonne heti matkustinkin, ja esimiesteni tyydytykseksi läpäisemäni kuulustelun jälkeen minut asetettiin ehdolle Kokkolan kirkkoherran virkaan.

Menneenä vuonna 1778 minulle osoitettiin jälleen se kunnia, että tulin suurimman äänimäärän saatuani valituksi Pohjanmaan kirkkoherrojen omaksi valtiopäiväedustajaksi ja osallistuin näille hallitustavan muutoksen jälkeisille ensimmäisille ja varsin merkittäville valtiopäiville, joiden aikana minulle lopulta suotiin se armo, että sain yksityisen audienssin suurelta kuninkaaltamme ja sain silloin avomielisesti esittää kotiseutuni hartaimmat toiveet.

Olen tavattoman iloinen siitä, että olen vähäisillä ponnisteluillani kuninkaan ja isänmaan hyväksi saanut hartaasti kunnioittamani kuninkaan erityisen armonosoituksen,96 johon liittyy nimenomainen vakuutus kaikesta mahdollisesta tavoitteitteni edistämisestä ja suosiosta. Sillä vaikka en ole koskaan ollut onnen lempilapsi enkä ole tavoitellut arvomerkein osoitettua kunniaa, eikä minulta virassani puutu toimeentuloa, joka voi riittää tyytyväiselle mielelle maallisen onnen lähteeksi, ja vaikka tämän takia en koskaan aio hakea enkä ottaa vastaan mitään ylennystä, tuollainen korkean tahon armollinen ilmoitus on sinänsä asia, jota arvostan äärettömän paljon.

Kokkolassa 14. helmikuuta 1780.

Anders Chydenius.

Suom. Heikki Eskelinen

  1. vanhaa lukua: juliaaninen kalenteri oli käytössä vuoteen 1753
  2. 24. helmikuuta: Chydenius ilmoitti eri yhteyksissä syntymäpäiväkseen 23. tai 24.2. Sotkamon seurakunnan syntyneiden luetteloon on syntymäpäiväksi kuitenkin merkitty 26.2.1729. Myös Chydeniuksen viimeisinä elinpäivinään laatimassa Elämäkerrassa esiintyy tämä päivämäärä.
  3. maisteri Nordstedtin: Otto Reinhold Nordstedt
  4. veljeni väitöskirjaa ... Patriae promovenda: Samuel Chydenius, De navigatione, per flumina & lacus patriæ, promovenda (”Kotimaan joki- ja järviliikenteen edistämisestä”) (1751)
  5. amerikkalaisia tuohiveneitä: ks. Amerikkalaiset tuohiveneet (1753)
  6. toimimaan kahden alaikäisen ... huolta äitipuolestani: Hedvig Hornaeus kuoli 1754, ja seuraavana vuonna Jakob Chydenius solmi avioliiton Catharina Nyholmin kanssa. Avioliitosta syntyi kaksi lasta, Helena ja Adolf, joiden huoltajana Anders Chydenius isänsä kuoltua toimi.
  7. Sekä kaupunki- että maaseurakunta: Kokkolan kirkkoherran alaisuudessa oli emäseurakunnan lisäksi myös Kokkolan kaupunkiseurakunta.
  8. piispa Haartman: Jakob Haartman
  9. Pappissäädyn pöytäkirjassa valtiopäivillä 1778–1779 Chydeniusta kutsutaan 22.10. kirkkoherraksi, sen jälkeen (8.12. alkaen) aina rovastiksi. Nimitystä rovastiksi pidettiin siis varmana jo ennen kuin Chydenius joutui säädyn kanssa vastakkain uskonnonvapausasiassa.
  10. sisarenpoikani Johan Tengström: Johan Tengströmin äiti oli Anders Chydeniuksen sisar Maria ja isä Kokkolan pitäjänapulainen Johan Tengström
  11. oppi ajan mittaamisesta aurinkokellon avulla
  12. Quis est usus huius loci practicus?: lat. Mikä on tämän kohdan tuottama käytännön hyöty?
  13. Koko jae kuuluu (1933 suom.): ”Kirottu olkoon se, joka Herran työn laiskasti tekee, kirottu olkoon se, joka pidättää miekkansa verestä.”
  14. hoc opus hic labor: Lat. ”tuossa työtehtävä, tässä uurastus”, lainaus Vergiliuksen Aeneis-teoksesta 6:129. Päivö Oksalan suomennos ”siinä on tuska ja työ”, Publius Vergilius Maro, Aeneis. Aeneaan taru, suom. Päivö ja Teivas Oksala (1999), s. 133.
  15. Kuninkaallisen lääketieteellisen ... maaseudulla etäällä lääkärinavusta: viittaa teokseen Sätt, at kiänna och med ringa medel bota barnsiukdomar, til deras tienst i synnerhet som bo på landet och ej hafwa tilfälle at rådfråga doctor; utgifwit efter hans maj:ts allernådigste befallning, af thes collegio medico (1754)
  16. asessori Haartmanin kotihoidon opas: tarkoittaa luultavasti Johan Haartmanin teosta Tydelig underrättelse, om de mäst gångbara sjukdomars kännande och motande, genom lätta och enfaldiga hus-medel; samt et litet res- och hus-apothek; dem til tjenst, som ej hafwa tilfälle at rådfråga läkare, sammanfattadt och utgifwit af Joh. Joh:son Haartman (1759).
  17. asessori af Dareliuksen kirja Socken-apothek: Johan Anders Darelius, Socken-apothek och någre hus-curer, utgifne under kongl. collegii medici öfwerseende och besörjande (1760)
  18. mercurius sublimatus corrosivus: Sublimoimalla valmistettu elohopeakloridi, jonka syövyttävä ominaisuus (lat. corrosivum) on tässä tuotu esille.
  19. mercurius dulcis, kalomelia: Elohopea(I)kloridin (Hg2Cl2) kaksi eri nimitystä. Mercurius dulcista eli kalomelia valmistettiin saostamalla se vesiliukoisesta elohopeasuolasta natrium­kloridin tai suolahapon avulla. Latinan dulcis-sanaa (makea, mieto, hyvänmakuinen) käytettiin erottamaan aine sublimoimalla valmistetusta elohopeakloridista, joka oli huomattavasti myrkyllisempää.
  20. spiritus nitri fumans, spiritus salis ja spiritus salis ammoniaci: typpihappo, suolahappo ja ammoniakki
  21. Hoffmannin tipat: Saksalaisen lääkärin ja luonnontieteilijän Friedrich Hoffmannin mukaan nimensä saanut lääke (liquor anodynus mineralis Hoffmanni) oli alkoholin ja eetterin sekoitus, jota käytettiin yleisesti mm. sydän- ja vatsavaivoihin.
  22. arkkiatri Rosén von Rosensteinin anatomiaa: Nils Rosén von Rosenstein, Compendium anatomicum, eller En kort beskrifning om de delar, af hwilka hela menniskians kropp består, med widfogade försök och anmärckningar, som lägga grunden til läran om menniskians friska och siukliga tilstånd (1736)
  23. leikkaamaan silmäsairaiden silmäluomia: Ks. myös Elämäkerta (s. 541), jossa tässä kohdassa on lisäys ”joiden silmäripset olivat kääntyneet sisäänpäin”. Virrankoski (1986, s. 74) arvelee, että kyseessä olisi trakooman aiheuttamien nystyröiden poisto silmäluomien sisäpinnoista.
  24. rouva Segercronan silmävettä: Tarkoittaa silmävettä, jota markkinoitiin Segercronan nimeä käyttäen. Vuonna 1799 asessori Johan Lorentz Odhelius lupasi paljastaa Collegium Medicumille Segercrona-sukuun kuuluvalta anopiltaan Catharina Wagnerilta saamansa salaisen reseptin, mikäli hallitus myöntäisi hänelle elinikäisen palkkion. Silmävesi tunnettiin myös Biurmanin tai Stjerncronan silmävetenä ja Pharmacopoea Suecicassa (1817) nimellä ”Decoctum Rutae zincatum. Collyrium Stjerncronense vel Aqua Ophtalmica Odhelii” ja se sisälsi tuoksuruutaa, sinkkisulfaattia, kuparisulfaattia ja kamferia.
  25. Riksdags-Tidningar: Vuodesta 1755 lähtien lähes kaikilla 1700-luvun valtiopäivillä julkaistiin päätöksistä ja keskusteluista raportoivaa lehteä. Kustantajat vaihtuivat, mutta lehden nimi oli useimmiten Riksdags-Tidningar.
  26. vuoden 1761 valtiopäivillä ... kirjoituksiaan vaihtokurssista: Anders Nordencrantz oli vuonna 1754 saanut hallitukselta tehtäväkseen selvittää talouteen ja eritoten inflaatioon liittyviä kysymyksiä ja oli laatinut aiheesta laajan teoksen. Valtiopäivillä 1760 asetettiin erityinen valmistelutoimikunta (växelberedningen), jonka tehtävä oli Nordencrantzin aineistosta ja hänen johdollaan laatia ehdotus toimenpiteistä. Koska Nordencrantz selvityksessään esitti rahan arvon putoamisen johtuvan ennen kaikkea hallituksen politiikasta, ei valmistelutoimikunnan esityksiä koskaan otettu käsittelyyn. Nordencrantzin ”laajaa teosta” ei koskaan julkaistu, ja valmistelutoimikunnan sen pohjalta laatima tiivistelmä painettiin vasta 1762 kokooma­niteessä Åtskillige memorialer, angående myntet och wäxel-coursen, tryckte på högl. ridder­skapets och adelens befallning wid riksdagen år 1762 (1762). Todennäköisesti Chydeniuksen ilmaus ”perusteellinen muistio” tarkoittaa viimemainittua tai jotakin Nordencrantzin vuoden 1761 aikana aiheesta julkaisemista kirjoituksista: Tankar om den höga vexel-coursen och dyrheten i Sverige (1761), Om wäxel-coursen (1761), Påminnelser vid juris och oeconomiae adjuncten P. N. Christiernins Utdrag af dess föreläsningar, angående den i Svea rike upstegne växel-coursen (1761).
  27. Boijen maatalouskäsikirja: Carl Gustaf Boije, Säkra rön och påliteliga medel til wälmågo och förmögenhet, eller Den igenom många års egna försök förfarna swenska landthushållaren, uti hwilken tilkänna gifwes det förnämsta som en landtman bör weta och förstå, til en indrägtig landthushållnings inrättande och wårdande: besynnerligen en nog gagnande fåreskötsel, som ej allenast gifwer ren och fin ull, utan aldeles bewarar fåren för skadeliga siukdomar, och hämmar den förderfweliga fåre-döden: med mycket annat som härtil dags warit allmänheten obekant. Framgifwen af Carl Gustaf Boije, och til trycket befordrad af riksens högloflige ständers manufactur-contoir (1756)
  28. Tastin koski Perhojoessa
  29. seikkaperäisestä vastauksestani niihin ... heikkouden lähde: viitataan kirjoitukseen Seikkaperäinen vastaus painosta tulleeseen vastineeseen kirjoitukselle nimeltä Valtakunnan heikkouden lähde, sekä Huomautuksia samasta lähteestä otetuista vesinäytteistä (1765)
  30. taloutta koskevasta tutkielmastani: viitataan kirjoitukseen Valtakunnan pelastaminen luonnollisen rahajärjestelmän avulla (1766)
  31. Kokkolan pedagogion eteläpäädyssä sijaitseva sali, jossa järjestettiin Pohjanmaan papiston synodaalikokouksia.
  32. suomalaisten kukoistavasta tilasta Ruotsin kruunun alaisuudessa: Tämä kirjoitus ei ole säilynyt.
  33. niittyjen sammaloitumisen syytä sekä parhaita keinoja sen ehkäisemiseksi: viitataan kirjoitukseen Vastaus Kuninkaallisen tiedeakatemian 1761 esittämään kysymykseen, miten sammaloituneet niityt voidaan parhaiten saada viljelyskäyttöön (1762)
  34. Hans Hederström, Näsbyn kirkkoherra
  35. voidaanko tavallisia ... ilman parannuksia 40?: viitataan kirjoitukseen Vastaus Kuninkaallisen tiedeakatemian 1763 esittämään kysymykseen kärryjen parantamisesta (1764)
  36. Jacob Faggot, maanmittauslaitoksen ylijohtaja
  37. Jacob Gadolin, fysiikan ja teologian professori, sittemmin Turun hiippakunnan piispa
  38. sukulaisuussiteiden Kuninkaalliseen tiedeakatemiaan yhdistämänä: Faggot valittiin tiedeakatemiaan heti sen perustamisvuonna (1739) akatemian 17. jäsenenä. Faggot toimi sittemmin myös akatemian sihteerinä ja preseksenä. Kaksi Faggotin tyttäristä avioitui veljesten Efraim Otto ja Edvard Fredric Runeberg kanssa, jotka hekin olivat akatemian jäseniä. Kirjeessään tiedeakatemian sihteeri Pehr Wilhelm Wargentinille 3.8.1764 Chydenius väittää nähneensä kilpailuehdotusta muistuttavan kärryn Vaasassa Faggotin vävyn Efraim Otto Runebergin luona jo ennen kilpailun julistamista.
  39. Kolmas kysymys ... sen estämiseksi.: viitataan kirjoitukseen Vastaus Kuninkaallisen tiedeakatemian esittämään kysymykseen: mikä voi olla syynä siihen, että suuri joukko ruotsalaisia muuttaa joka vuosi maasta ja millä keinoin maastamuuttoa voitaisiin parhaiten torjua? (1765)
  40. Muutamat kokkolalaiset ystäväni: ystävät olivat Elämäkerran mukaan pormestari Johan Röring ja raatimies Petter Stenhagen
  41. Niiden perusteiden kumoaminen, joilla Pohjanmaan ja Länsipohjan sekä Västernorrlandin kaupungeilta yritetään kieltää vapaa purjehdusoikeus (1765)
  42. Vuonna 1724 säädetty tuoteplakaatti kielsi ulkomaisia aluksia tuomasta Ruotsiin muita kuin oman maansa tai siirtomaansa tuotteita. Kongl. maj:ts nådige förordning angående de fremmandes fahrt på Swerige och Finland 10.11.1724. Ks. myös Valtakunnan heikkouden lähde ja Seikkaperäinen vastaus sekä näiden kirjoitusten kommentit.
  43. siihen 28. helmikuuta 1726 liitetyn selvennyksen: viittaa asetukseen Kongl. maj:ts förklaring, öfwer förordningen af den 10 nov. 1724, angående de främmandes fahrt på Swerige och Finland 28.2.1726
  44. Valtakunnan heikkouden lähde (1765)
  45. Oförgripeliga Tankar, om fem nya Stapel Städers inrättande i Rikets Norra Provincer (1765) (”Vilpittömiä ajatuksia viiden tapulikaupungin perustamisesta valtakunnan pohjoisille alueille.”). Kirjoitus julkaistiin nimettömänä, mutta sen on todennäköisesti kirjoittanut Erik Schröder, Tukholman porvariston entinen sihteeri. Ks. Kommentti: Huomautuksia tapulikysymykseen.
  46. laadin siihen huomautuksia: viitataan kirjoitukseen Huomautuksia painosta äskettäin tulleeseen kirjaseen ”Oförgripeliga tankar om fem stapel-städers inrättande i rikets norra provincer” (1765)
  47. Seikkaperäinen vastine kirjoitukselle nimeltä Valtakunnan heikkouden lähde: Viittaa kirjoitukseen Omständelig wederläggning af skriften, kallad: Källan til rikets wanmagt. Uti bref til en wän (”Seikkaperäinen vastine kirjoitukselle nimeltä Valtakunnan heikkouden lähde. Ystävälle lähetetystä kirjeestä”) ilmestyi 1765 anonyyminä, mutta sen kirjoittaja on luultavasti Bengt Junggren. Ks. Kommentti: Seikkaperäinen vastaus
  48. Tästä lähteestä otettuja vesinäytteitä: Viitataan nimettömänä julkaistuun kirjoitukseen Valtakunnan heikkouden lähteestä otettuja vesinäytteitä, jonka on todennäköisesti kirjoittanut Edvard Fredric Runeberg. Ks. Kommentti: Seikkaperäinen vastaus ja 458–466. LINKKI
  49. Kansallinen voitto, jonka on mitä nöyrimmällä kunnioituksella valtakunnan korkea-arvoisille säädyille luovuttanut eräs niiden jäsen (1765)
  50. Seikkaperäinen vastaukseni sekä Vastineelle että Vesinäytteiden ottajalle:Seikkaperäinen vastaus painosta tulleeseen vastineeseen kirjoitukselle nimeltä Valtakunnan heikkouden lähde, sekä Huomautuksia samasta lähteestä otetuista vesinäytteistä (1765)
  51. vaihtokurssin vähittäisestä palauttamisesta ennalleen: Ruotsissa oli vuodesta 1745 käytössä paperirahakanta; toisin sanoen pääasiallisena maksuvälineenä olivat setelit, joita säätyjen pankki ei lunastanut. Rahamäärän voimakas kasvu johti inflaatioon ja ruotsalaisen valuutan heikkenemiseen. Aikakauden terminologiassa tätä kutsuttiin kurssin nousemiseksi, koska ruotsalaista valuuttaa tarvittiin enemmän ulkomaista valuuttayksikköä kohden. 1760-luvun alusta alkaen käytiin keskustelua inflaation syistä, keinoista sen lopettamiseksi sekä siitä, miten raharealisaatio, siis paluu metalliseen rahakantaan, tulisi toteuttaa. Keskustelua käytiin myös siitä, oliko syytä yrittää palauttaa rahalle sen alkuperäisenä pidetty arvo, eli aikakauden kielellä ”alentaa kurssia”. Chydenius katsoi aluksi, että inflaatio johtui keinottelusta, mutta omaksui sitten 1765 kannan, joka myös meidän aikanamme pidetään oikeana, eli että inflaatio johtuu rahan määrän kasvusta. Hän varoitti myös rahan vanhan arvon palauttamisesta koko talouselämälle koituvista haitallisista seurauksista. Ks. Kommentti: Valtakunnan pelastaminen
  52. Maamarsalkkana vuosien 1765–1766 valtiopäivillä toimi Thure Gustaf Rudbeck
  53. Fredric Gyllensvaan
  54. Fredric Ulric von Essen
  55. Anders Cederström
  56. Valtakunnan pelastaminen luonnollisen rahajärjestelmän avulla (1766)
  57. ensimmäinen seksterni: Seksterni syntyy, kun kuuden arkin nippu taitetaan kahtia (= 24 sivua).
  58. sensori Niclas von Oelreich
  59. Jacob Serenius
  60. Casper Wijkman
  61. Carl Kröger
  62. Pehr Högström
  63. esittämällä pappissäädylle muistion: Fredric Ulric von Essen, Ödmjukt memorial. Anm. hos ridderskapet och adelen d. 28. junii 1766 (1766)
  64. Jakob Gabriel Rothman, lääketieteen opiskelija, seikkailija. Hänen nimettömänä julkaistu kirjoituksensa oli Rikets fördärf och undergång genom et konstladt och förledande finance-­systeme, nyligen föreslagit såsom rikets hjelp, af riksdagsmannen och comministern magister Andreas Chydenius (1766).
  65. pidin puheen, ... Salviuksen kirjapainossa.: viitataan kirjoitukseen Puhe, jonka kaikkein armollisimman kuninkaamme, kuningas Kustaa III:n, korkeasti kunnioitetun kruunajaisjuhlan johdosta 29. toukokuuta 1772 on Kokkolan raatihuoneella pitänyt Anders Chydenius, kirkkoherra (1772)
  66. vastaukseni sen ... Tukholmassa 1777: viitataan kirjoitukseen Vastaus Göteborgin tiede- ja kirjallisuusseuran esittämään kysymykseen: Onko maakauppa yleensä valtakunnalle hyödyksi vai vahingoksi ja missä määrin se vaikuttaa elinkeinoelämän vilkastumiseen tai taantumiseen? (1777)
  67. kirjanpainaja Henrik Fougt
  68. Todellisuudessa kysymys ei ollut laista, vaan maapäivien laittomasta päätöksestä.
  69. tutkielman isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista: viitataan kirjoitukseen Ajatuksia isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista (1778)
  70. uskonnonvapaudesta kirjoittamani muistio: viitataan kirjoitukseen Uskonnonvapausmuistio (1779)
  71. Carl Fredrik Mennander
  72. toisen muistion välityksellä: Tämän muistion jätti eversti, vapaaherra Hans Ramel.
  73. Lars Benzelstierna
  74. Olof Celsius
  75. Gabriel Lütkeman
  76. Uno von Troil
  77. Johan Michael Fant
  78. muistion puolueettomien jäsenten valitsemisesta tärkeimpiin valiokuntiin: viitataan kirjoitukseen Muistio valiokuntien jäsenten valitsemisesta (1765)
  79. Johan Arckenholtz
  80. pyysi minua sitten ... kaikille säädyille.: viitataan kirjoitukseen Painovapausmuistio (1765)
  81. lehtori Kraftman, tietämättä kenen kädestä teksti oli lähtöisin: Anders Kraftmanin osuudesta kirjoituksen syntyyn ks. Kommentti: Painovapausmuistion luonnos ja Painovapausmuistio.
  82. arkkipiispa Mennanderin: Mennander oli tätä kirjoitettaessa arkkipiispa, mutta vuosina 1765–1766 hän oli Turun piispa.
  83. Anders Forssenius
  84. Erik Miltopaeus
  85. Anders Nordencrantz julkaisi 1761 teoksessaan Försvar af riksens höglofl. ständers och riksdagsmäns rättigheter, emot tvänne, under herr bibliothecarien Wildes censur, loco censoris regii, tryckte Påminnelser vid det tryckte Memorial, som med riksens höglofl. ständers tilstånd upgifvit är; emedan i samma påminnelser bestrides det väsenteligaste af de rättigheter, som dem, såsom den högstrådande och lagstiftande magten, tilhörer s. 52–57 englantilaisen sensorin Gilbert Mabbotin kertomaksi esitetyn tarinan, jossa tämä erotessaan virastaan 1649 suosittelee koko sensuurin lakkauttamista. Chydenius viittasi Mabbotiin painovapausvaliokunnan toisessa mietinnössä 1766. Mabbotin kertomus julkaistiin vielä uudelleen kaksi kertaa. 1768 ilmestynyttä versiota Maboths ansökning hos parlamentet i Engeland, at få nedlägga sitt censors-ämbete, såsom skadeligt för sanning och nationen. Ifrån engelskan öfwersatt (1768) on aikaisemmin pidetty Chydeniuksen julkaisemana, mutta senkin takana oli todennäköisesti Nordencrantz. Kolmannen kerran teksti julkaistiin Nordencrantzin teoksessa Tankar om hemligheter, tysthets-eder, censurer, inquisitioner, urtima domstolar, klubber, cabaler, picknicker, twång uti- och wåld emot mennisko-förnufts förmögenheters bruk; förenade med magt i mennisko-wåld utan controll, samt deras wärkningar i och öfwer samhällen i gemen, och i Swerige i synnerhet [del 1] (1769), s. 74–79. Ks. Painovapausmietintö 1766.
  86. Gustaf Reuterholm
  87. Carl Wilhelm von Düben
  88. pappissäädyssä äänet menivät tasan: Chydeniuksen mukaan pappissäädyssä äänet menivät tasan puolesta ja vastaan, jolloin säädyn olisi voitu katsoa äänestäneen tyhjää. Hän kuitenkin muistaa väärin, sillä Forssenius äänesti kyllä poliittisen sensuurin poistamisen puolesta. Sen sijaan Forssenius ilmaisi kannattavansa uskonnollisen kirjallisuuden sensuurin säilyttämistä, vaikka tämä kysymys ei ollut tässä ratkaistavana. Muistivirhettä selittää se, että Forssenius sittemmin horjui kannastaan, vaikka joutui lopulta allekirjoittamaan mietinnön.
  89. kaikissa säädyissä: Ehdotus hyväksyttiin kolmen aatelittoman säädyn täysistunnoissa. Sen sijaan aatelissääty asettui vastustamaan sitä.
  90. on vahvistanut sen mitä pyhimmin vakuutuksin: Kustaa III:n vallankaappauksen jälkeen oli epäselvää, oliko vuoden 1766 asetus edelleen voimassa. Vihdoin 1774 hallitus antoi ”uudistetun kirjoitus- ja painovapausasetuksen” (Kongl. maj:ts nådiga förnyade förordning och påbud angående skrif- och tryck-friheten gifwen Stockholms slott, then 26 april 1774), jonka esitettiin puolustavan painovapautta samaan tapaan kuin suosittu vuoden 1766 asetus oli tehnyt. Tosiasiassa asetus merkitsi linjan huomattavaa tiukentumista ja antoi sijaa viranomaisten tulkinnoille. Kuninkaan tai hallitusmuodon arvostelusta voitiin rangaista kuolemantuomiolla. Asiakirjojen julkisuutta rajattiin merkittävästi.
  91. Raahen kaupungin ... vuorideputaation mietintöön: Viittaa raahelaisen raatimies Baltzar Freitagin jättämään eriävään mielipiteeseen Muistio rautaruukkien siirtämisestä (1766), jonka hän oli laatinut yhdessä Chydeniuksen kanssa.
  92. itsenäisten talonpoikien perinnöllinen ja rajoittamaton omistusoikeus maahansa
  93. eriävän mielipiteen rautakonttoria vastaan: viittaa kirjoitukseen Muistio rautakonttorin lakkauttamisesta (1766),
  94. se hyväksyttiin ... jäi vielä lepäämään: Chydeniuksen näkemykset saivat voimakasta vastakaikua talonpoikaissäädyssä, ja sääty äänesti rautakonttorin lakkauttamisen puolesta, mutta antoi myöhemmin periksi, kun syntynyttä pattitilannetta käsiteltiin toimitusvaliokunnassa. Ks. Kommentti: Rautakonttorin lakkauttaminen
  95. tiettyjen salaisten vaikuttimien takia pappissääty ei hyväksynyt minua mukaan: Chydeniuksen edustusoikeuden epäämisestä valtiopäivillä 1769, ks. Valtiopäivävaltakirja ja sen kommentti.
  96. kuninkaan erityisen armonosoituksen: Valtiopäivien päätteeksi 1779 Kustaa III myönsi Chydeniukselle teologian tohtorin arvon.

Alkuperäisdokumentit

Jaksot

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: