Edellinen jakso:
Seuraava jakso: Maakauppa, § 1
[1]
Vastaus Göteborgin tiede- ja kirjallisuusseuran esittämään kysymykseen:
Onko maakauppa yleensä valtakunnalle hyödyksi vai vahingoksi ja missä määrin se vaikuttaa elinkeinoelämän vilkastumiseen tai taantumiseen?
Kirjoittanut Anders Chydenius, Kokkolan kirkkoherra.
Painettu Tukholmassa Kuninkaallisessa kirjapainossa 1777.[2][3]
Esipuhe
Hyvä lukija, tässä saat luettavaksesi tutkielman siitä, onko maakauppa valtakunnalle hyödyksi vai vahingoksi.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, jolloin rohkenen arvoisan yleisön edessä puolustaa kansan ja kansalaisten vapautta.
Vuonna 1765 painosta julkaistiin Kuninkaalliselle tiedeakatemialle antamani Vastaus sen esittämään kysymykseen Ruotsin kansan maastamuuton syystä.1Kuninkaalliselle tiedeakatemialle ... maastamuuton syystä: Chydeniuksen kirjoitus Vastaus Kuninkaallisen tiedeakatemian esittämään kysymykseen: mikä voi olla syynä siihen, että suuri joukko ruotsalaisia muuttaa joka vuosi maasta ja millä keinoin maastamuuttoa voitaisiin parhaiten torjua? (1765)
Heti sen jälkeen puolustin merikaupunkien luontaista oikeutta tutkielmalla, joka sai nimen: Niiden perusteiden kumoaminen, joilla Pohjanmaan ja Länsipohjan sekä Västernorrlandin kaupungeilta yritetään kieltää vapaa purjehdusoikeus.2Niiden perusteiden ... vapaa purjehdusoikeus: Chydeniuksen kirjoitus Niiden perusteiden kumoaminen, joilla Pohjanmaan ja Länsipohjan sekä Västernorrlandin kaupungeilta yritetään kieltää vapaa purjehdusoikeus
Samana vuonna rohkenin puolustaa yleistä elinkeinovapautta valtakunnassa ja osoitin[4] etenkin tuoteplakaatin3Ruotsissa vuonna 1724 käyttöön otettu protektionistinen merenkulkuasetus, joka kielsi ulkomaisia aluksia tuomasta Ruotsiin muita kuin oman maansa tuotteita. Tarkoituksena oli suosia ruotsalaista merenkulkua ja tuottaa Ruotsille mahdollisimman paljon rahtituloja, joita merkantilistisen talousoppi piti kansantaloudellisesti hyvin tärkeänä tulolähteenä. Kaikesta päättäen tuoteplakaatti kasvattikin ruotsalaisen kauppalaivaston kokoa, mutta sen kriitikot (muun muassa Chydenius) väittivät, että asetus myös nosti tuontihintoja ja vähensi ruotsalaisten tavaroiden kysyntää ulkomailla. Tuoteplakaatti lakkautettiin Ruotsissa 1825. Ks. Kommentti: Lähteen luonnos ja Valtakunnan heikkouden lähde. turmiolliset vaikutukset teoksessa Valtakunnan heikkouden lähde,4Valtakunnan heikkouden lähde: Chydeniuksen kirjoitus Valtakunnan heikkouden lähde (1765) josta kustantaja, edesmennyt johtaja Salvius, otti kahdessa viikossa kaksi painosta. Se herätti monien lukijoiden huomion, ja kuninkaallisen kirjaston hoitaja, herra Gjörwell,5Carl Christoffer Gjörwell, lehdenjulkaisija ja Kungliga biblioteketin kirjastonhoitaja sanoi sitä tästä syystä koko noiden valtiopäivien kuuluisimmaksi kirjalliseksi työksi.
Kirjoittaja oli aluksi tuntematon, ja häntä arveltiin ulkomaalaiseksi tai ulkomaalaisten ostamaksi ruotsalaiseksi maanpetturiksi. Tästä syystä teoksen kimppuun käytiin paitsi lukemattomissa lyhyissä teksteissä ylen innokkaasti myös kahdessa laajahkossa tutkielmassa, joista ensimmäinen oli nimeltään Seikkaperäinen vastine6Seikkaperäinen vastine: Viittaa kirjoitukseen Omständelig wederläggning af skriften, kallad: Källan til rikets wanmagt. Uti bref til en wän (”Seikkaperäinen vastine kirjoitukselle nimeltä Valtakunnan heikkouden lähde. Ystävälle lähetetystä kirjeestä”), joka ilmestyi 1765 anonyyminä, mutta sen kirjoittaja on luultavasti Bengt Junggren. Ks. Kommentti: Seikkaperäinen vastausI kirjoitukselle nimeltä Valtakunnan heikkouden lähde ja myöhemmin ilmestynyt Valtakunnan heikkouden lähteestä otettuja vesinäytteitä.7Valtakunnan heikkouden lähteestä otettuja vesinäytteitä: Viittaa anonyymisti julkaistuun kirjoitukseen Valtakunnan heikkouden lähteestä otettuja vesinäytteitä (1765), jonka kirjoittaja on luultavasti Edvard Fredric Runeberg. Ks. ACKT 2, s. 458–466. LINKKI Tämä torjunta oli niin kiihkeää, että kaikki julistivat kirjoittajan voitetuksi ja ystävät neuvoivat häntä olemaan enää koskaan puuttumatta tähän aiheeseen, jotta hän pelastaisi kunniansa, joka noissa oloissa oli mahdollista menettää kokonaan.[5]
Tästä huolimatta rohkenin kuitenkin käydä taistoon mahtavien vastustajieni kanssa ilman muuta selustatukea kuin paljas totuus ja painatin aikomani vastauksen pohjustamiseksi teoksen Kansallinen voitto,8Kansallinen voitto: Chydeniuksen kirjoitus Kansallinen voitto, jonka on mitä nöyrimmällä kunnioituksella valtakunnan korkea-arvoisille säädyille luovuttanut eräs niiden jäsen (1765) jonka jälkeen samana kesänä syyspuolella ilmestyi Vastineelle ja Vesinäytteille osoittamani Seikkaperäinen vastaus.9Seikkaperäinen vastaus: Chydeniuksen kirjoitus Seikkaperäinen vastaus painosta tulleeseen vastineeseen kirjoitukselle nimeltä Valtakunnan heikkouden lähde, sekä Huomautuksia samasta lähteestä otetuista vesinäytteistä (1765) Se oli niin painokas, ettei kukaan rohkeista ahdistajistani, vaikka he ovat monenlaisissa muissa kirjoitelmissa silloin tällöin syytäneet pilkkanuolia ja myrkkyä totuutta ja sen puolustajia kohti, rohjennut enemmillä vastaväitteillä hyökätä niitä perustuksia vastaan, joiden varaan olin pystyttänyt tämän vapautta puolustavan rakennelmani. Olin kuitenkin toivonut väittelyä, jotta saisin sen avulla uutta tilaa avartaakseni kansalaisten käsitystä vapaudesta ja saadakseni heidät vakuuttumaan yhä täydellisemmin tämän kalliin totuuden arvosta.
Päästyäni tältä taholta rauhaan jouduin silloisten valtiopäivämiesvelvollisuuksieni nojalla jossakin määrin perehtymään valtakunnan raha-asioihin ja tuolloin kiivaan kiistan aiheena olleeseen raharealisaatioon ja kurssin alentamiseen10rahan arvon vakauttamiseen ja kurssin alentamiseen: Ruotsissa oli vuodesta 1745 käytössä paperirahakanta; toisin sanoen pääasiallisena maksuvälineenä olivat setelit, joita säätyjen pankki ei lunastanut. Rahamäärän voimakas kasvu johti inflaatioon ja ruotsalaisen valuutan heikkenemiseen. Aikakauden terminologiassa tätä kutsuttiin kurssin nousemiseksi, koska ruotsalaista valuuttaa tarvittiin enemmän ulkomaista valuuttayksikköä kohden. 1760-luvun alusta alkaen käytiin keskustelua inflaation syistä, keinoista sen lopettamiseksi sekä siitä, miten raharealisaatio, siis paluu metalliseen rahakantaan, tulisi toteuttaa. Keskustelua käytiin myös siitä, oliko syytä yrittää palauttaa rahalle sen alkuperäisenä pidetty arvo, eli aikakauden kielellä ”alentaa kurssia”. Chydenius katsoi aluksi, että inflaatio johtui keinottelusta, mutta omaksui sitten 1765 kannan, joka myös meidän aikanamme pidetään oikeana, eli että inflaatio johtuu rahan määrän kasvusta. Hän varoitti myös rahan vanhan arvon palauttamisesta koko talouselämälle koituvista haitallisista seurauksista. Ks. Kommentti: Valtakunnan pelastaminen sekä siitä yleiselle liiketoiminnalle aiheutuviin seurauksiin. Panin paperille vilpittömät ajatukseni tästä[6] asiasta ja jätin ne vielä samana syksynä valtakunnan säätyjen korkeasti kunnioitetulle pankkideputaatiolle.11Panin paperille vilpittömät ... korkeasti kunnioitetulle pankkideputaatiolle: Omaelämäkerrassaan Chydenius kertoo, että hän jätti vuoden 1765 lopussa asiaa koskevan muistion pankkideputaatiolle ja maamarsalkalle. Tällaista muistiota ei kuitenkaan ole tavattu pankkideputaation asiakirjojen joukosta. Ks. Omaelämäkerta ja ”Puolustuspuheenvuoron” luonnos. Esitin tällöin nimenomaisen ehdon, että ellei pankkideputaatio haluaisi ottaa niitä mitenkään huomioon, minun olisi pakko saattaa nämä ajatukseni koko laajuudessaan julkisuuteen, jotta sekä aikalaiset että tulevat sukupolvet näkisivät, ettei minulla ollut mitään osuutta niin sanottuun kurssin alentamiseen ja että kaikki siitä yleisölle aiheutuvat hankaluudet on selkeästi nähty ja kerrottu ennakolta. Keskustelin niistä usein pankkideputaation arvoisien jäsenten kanssa. Esitin neuvotteluissa näkökantani, mutta kun kaikki jäi tuloksettomaksi, täytin lupaukseni ja esitin ajatukseni järjestelmällisesti teoksessa Valtakunnan pelastaminen luonnollisen rahajärjestelmän avulla12Valtakunnan pelastaminen luonnollisen rahajärjestelmän avulla: viittaa Chydeniuksen kirjoitukseen Valtakunnan pelastaminen luonnollisen rahajärjestelmän avulla (1766) ja jätin ne säätyni tarkastettavaksi, jonka piirissä valtuutetut sen tarkastivat, ja teos lähetettiin 1766 painettavaksi saman säädyn hyväksymismerkinnällä varustettuna ja sen suostumuksella.
Tuskin ajatukset oli painettu, kun kaikkialla nousi häly: jouduin vastaamaan korkeasti kunnioitetulle salaiselle valiokunnalle, sääty peruutti hyväksymisensä, vaikka se oli perustunut valtuutettujen suorittamaan tarkastukseen, ja julisti minut arvottomaksi nauttimaan sen luottamusta, mitä sääty piti[7] lievimpänä rangaistuksena rikoksestani eli siitä, että rohkenin ajatella keinoja valtakunnan pelastamiseksi.
Kirjoituksessani nähtiin pahoja koko Eurooppaan kohdistuvia loukkauksia, hairahduksia löydettiin joka riviltä ja kaiken takaa vaarallisia juonitteluja. Avoimesti väitettiin, että jokin vastapuoli oli ostanut minut, ja ostohinnaksi mainittiin 70 000–80 000 taaleria. Minua painostettiin, ja allekirjoitettavakseni tyrkytettiin hirmuisia katumuskirjelmiä, ja paljon puhuttiin myös pidättämisestä ja vieläkin pahemmista seurauksista.
Ensimmäinen painos myytiin kuitenkin nopeasti, ja johtaja Salvius myi jo kolmen viikon kuluessa seuraavan painoksen loppuun, vaikka painoksia ei mitenkään eroteltu nimiölehdellä.13Ensimmäinen painos ... eroteltu nimiölehdellä.: Tarkempia tietoja painamisesta on ACKT 2, s. 484. LINKKI Pelättiin nimittäin, että koko teos takavarikoitaisiin ja sen levittäminen kiellettäisiin.
Lopuksi palkattiin ahnas raatokärpänen,14Lopuksi palkattiin ahnas raatokärpänen: Tarkoitetaan Jacob Gabriel Rothmania, joka todennäköisesti julkaisi 1766 anonyymin kirjoituksen Rikets fördärf och undergång genom et konstladt och förledande finance-system, nyligen föreslagit såsom rikets hjelp, af riksdagsmannen och comministern magister Andreas Chydenius. Myös Chydenius piti varmana, että Rothman oli kirjoituksen takana, ks. Omaelämäkerta. jonka piti vallanpitäjien puolesta syytää kirjoittajan päälle myrkkyä korkeimpien soutajilta lainattujen ilmaisujen15soutajilta lainattujen ilmaisujen: Erityisesti naispuoliset soutajat olivat Tukholmassa tunnettuja karkeasta ja värikkäästä kielenkäytöstään. saattelemana, jotta puolueen kiukku tyyntyisi ja ajattelematon väki, jonka oli noina aikoina äänellään hyväksyttävä mahtimiesten neuvottelujen tulokset[8] toimeenpantaviksi,16ajattelematon väki, jonka ... tulokset toimeenpantaviksi: Chydenius viittaa tässä todennäköisesti säätyjen riviedustajiin. saataisiin kavahtamaan ja inhoamaan kirjoittajan päivänvaloon tuomia totuuksia. Tätä osakseni saamaani pahaa voin nyt katsella sitäkin tyynemmin, kun minun ei ole tarvinnut kirjoittaa tästä asiasta mitään puolustuksekseni, vaan seuranneiden aikojen mullistukset ovat puhuneet puolestani ja kuninkaallinen majesteetti on armollisessa realisaatioasetuksessaan17Viitataan Kustaa III:n vuoden 1777 alussa toimeenpanemaan raharealisaatioon, jonka perusperiaatteet olivat samat kuin Chydeniuksen esityksessä: setelit lunastettiin puolesta arvostaan ja palattiin hopeakantaan. soveltanut kaikissa keskeisissä asioissa samoja perustotuuksia luodakseen valtakunnan pitkään horjuneelle taloudelle siunauksellisen perustan kaikiksi tuleviksi ajoiksi. Synnyinseutujaan rakastavaa miestä tämä suuresti rohkaisee uskaltautumaan edelleenkin esiin puhumaan sukukuntaamme runsaasti hyödyttävien totuuksien puolesta.
Samaan aikaan oli säätyjen suuren deputaation asettamassa painovapausvaliokunnassa käsiteltävänä vapaille yhteiskunnille kaikkina aikoina sangen tärkeä kysymys sensuurista. Sain onnekseni sielläkin taistella vapauden puolesta ja vaikuttaa jossakin määrin sen vapauttamiseen holhouksesta, useiden merkittävien valtiopäivämiesten kiihkeästä vastustuksesta huolimatta.
Samat vapauteen ja kansalaisiin kohdistuvat lämpimät tunteet ovat saaneet minut kirjoittamaan tämän pienen tutkielman.[9] Syy kirjoittamiseen ilmenee otsikosta. Göteborgin tiede- ja kirjallisuusseura julisti joitakin vuosia sitten kirjoituskilpailun asettaen vastattavaksi kysymyksen maakaupasta. Ensimmäisellä kerralla kukaan ei esittänyt vastausta, ja tästä syystä kysymys esitettiin uudelleen kilpailun aiheeksi vuonna 1776,18Ensimmäisellä kerralla ... aiheeksi vuonna 1776: ks. kommentti jolloin tämäkin vastaus lähetettiin. Tällöinkään yksikään lähetetyistä vastauksista ei voittanut palkintoa, ja muuan toinen sai kunniamaininnan. Samalla seura antoi suopean lausunnon tästä vastauksestani ja ilmoitti olevansa valmis julkaisemaan sen, kunhan kirjoittaja itse tekisi siihen ne muutokset, joihin seura näki olevan aihetta. Tiede- ja kirjallisuusseura onkin suosiollisesti nimimerkkini suojassa ilmoittanut ne minulle, ja olen pyrkinyt käyttämään niitä tutkielmani parantamiseen niin hyvin kuin olen pystynyt. Mutta koska minulla on silti aihetta pelätä, että seura vieläkin löytäisi siitä monia arveluttavia seikkoja, joita minä taas innokkaana ja herkkätuntoisena vapauden puolustajana en haluaisi tästä kirjoitelmastani poistaa, olen päättänyt mieluummin pitää ne mukana omalla vastuullani kuin vaivata niiden takia enää uudelleen kunnianarvoisaa seuraa.[10]
Jätän siis, arvoisa lukija, yritelmäni mieluiten sinun tarkastettavaksesi. Otan mielelläni vastaan vastaväitteitä, mutta minua eivät saa vakuuttumaan mitkään muut perustelut kuin sellaiset, jotka käytännössä johtavat kaikkien valtiollisten toimien ainoaan oikeaan tavoitteeseen, sukukunnallemme koituvaan onneen.
Kokkolassa 26.9.1777
Anders Chydenius
[1]
Svar På Vetenskaps och Vitterhets Samhällets I Götheborg Förestälta Fråga:
Huruvida Landthandel för et Rike i gemen är nyttig eller skadelig, och i hvad mon den bidrager til industriens uplifvande eller aftagande?
Författadt Af Anders Chydenius. Kyrkoherde i G. Carleby.
Stockholm, Tryckt i Kongl. Tryckeriet, 1777.
[2]
[3]
Företal.
Här öfverlemnas dig, min Läsare, en Afhandling om Landt-Handel, huru vida den är för et Rike nyttig eller skadelig.
Det är icke första gången, jag för en vördad Almänhet vågar mig at försvara folkets och medborgares frihet.
År 1765 trycktes mit til Kongl. Vetenskaps-Academien afgifna Svar på des Fråga: Om orsaken til Svenska Folkets utflyttning.19Svar på ... Folkets utflyttning: åsyftar Chydenius skrift Swar på den af Kgl. Wetenskaps Academien förestälta frågan: Hwad kan vara orsaken, at sådan myckenhet swenskt folk årligen flytter utur landet? och genom hwad författningar det kan bäst förekommas? (1765)
Strax derpå tog jag våra Siö-Städers naturliga rätt i försvar, genom en Afhandling, under titel: Vederläggning af de skäl, hvarmed man söker bestrida Öster- och Vesterbotniska samt Vester-Norrländska Städerna en fri seglation.20Vederläggning af ... fri seglation: åsyftar Chydenius skrift Wederläggning af de skäl, hwarmed man söker bestrida öster- och wästerbotniska samt wäster-norrländske städerne fri seglation (1765)
Samma år vågade jag, at försvara Rikets Närings-frihet i gemen, och viste[4] olycksfölgderna af Product-Placatet21Svensk protektionistisk sjöfartsförordning, införd 1724, som förbjöd utländska fartyg att frakta annat än det egna landets varor till Sverige. Syftet var att gynna svensk sjöfart och ge Sverige så mycket som möjligt av fraktvinsten, som enligt merkantilistiskt tänkande var en nationalekonomiskt sett mycket viktig inkomstkälla. Den svenska handelsflottan växte av allt att döma i storlek som en följd av produktplakatet, men plakatets kritiker (bland dem Chydenius) hävdade att det också ledde till att priset på importvarorna steg och efterfrågan på svenska varor minskade utomlands. Produktplakatet avskaffades 1825. Se Kommentar till Koncept till Källan och Källan til rikets wan-magt. i synnerhet i en skrift kallad: Källan til Rikets Vanmagt.22Källan til Rikets Vanmagt: åsyftar Chydenius skrift Källan til rikets wan-magt (1765) Af hvilken Förläggaren, afledne Herr Direct. Salvius inom 14 dagar giorde tvänne uplagor, hvilken i synnerhet väckte mångas upmärksamhet, och derföre, af Herr Kongl. Bibliot. Görvell,23Herr Kongl. Bibliot. Görvell: Carl Christoffer Gjörwell, publicist och bibliotekarie vid Kungl. biblioteket fick namn af den under hela Riksdagen mäst beryktade skrift.
Auctoren,24författaren som i början var okänd, ansågs för en Utlänning, eller en af Utlänningar til sit Fäderneslands förrådande köpt Svensk man; derföre angreps skriften, utom otaliga små papper,25små papper: här: pamfletter, småskrifter med en öfverdrifven ifver uti tvänne vidlyftigare afhandlingar, af hvilka den första bar namn af Omständelig Vederläggning26Omständelig Vederläggning: Åsyftar skriften Omständelig wederläggning af skriften, kallad: Källan til rikets wanmagt. Uti bref til en wän som gavs ut anonymt 1765 men tros vara författad av Bengt Junggren. Se Kommentar till Omständligt svar. af skriften kallad Källan til Rikets Vanmagt, den sednare af Vattu-prof anstäldta vid samma källa,27Vattu-prof anstäldta vid samma källa: Åsyftar den anonymt utgivna skriften Wattu-prof wid Källan til rikets wanmagt (1765), som sannolikt skrevs av Edvard Fredric Runeberg. Se ACSS 2, s. 460–468. LINKKI och det med sådan häftighet, at alle ropade seger öfver Auctoren, och des Vänner rådde honom, at, såsom den bästa räddning för sin heder, som i så fatta omständigheter vore möjelig aldeles duka under, aldrig mera biuda til, at i detta ämne uplyfta hufvudet.[5]
Men detta oaktadt vågade jag mig på fältet med mina mägtiga motståndare, utan annat ryggvärn än den nakna sanningen, och lät, såsom en grundlägning til mit ämnade svar, trycka en skrift, kallad Den Nationale Vinsten,28Den Nationale Vinsten: åsyftar Chydenius skrift Den nationnale winsten, wördsamast öfwerlemnad til riksens höglofliga ständer, af en deras ledamot(1765) hvarpå ännu samma sommar mot hösten mit Omständeliga Svar29Omständeliga Svar: åsyftar Chydenius skrift Omständeligt swar, på den genom trycket utkomne wederläggning af skriften, kallad: Källan til rikets wanmagt, jämte anmärkningar öfwer de wid samma källa anstälda wattu-prof(1765) utkom uppå Vederläggningen och Vattuprofvaren, som hade det eftertryck, at mine modige antastare, ehuru de uti allehanda andra skrifter tilfälligt vis strödt sned-kolfvar och etter30sned-kolfvar och etter: pikar, gliringar och giftiga kommentarer emot sanningen, och des försvarare, vågade dock ingen med ytterligare vederlägning angripa de grunder, hvarpå jag fotat31baserat, ställt denna min frihetsbygnad; hvilket jag likväl önskat, för at derigenom vinna et nytt utrymme at vidga frihets-begrepen hos medborgare, och om en så dyr sanning gifva dem så mycket fullare öfvertygelse.
Efter erhållit lugn å denna sidan, leddes jag af min då åliggande Riksdags-manna skyldighet, at se något in uti Rikets Financer och den då så mycket omtvistade Realisation och Coursens reducerande,32Realisation och Coursens reducerande: Sverige hade sedan 1745 pappersmyntfot, d.v.s. en valuta bestående av oinlösliga sedlar. En kraftig ökning av penningmängden ledde därefter till inflation och till att den svenska valutan försvagades. Med tidens terminologi hette det att kursen höjdes, eftersom antalet svenska valutaenheter per utländska valutaenheter ökade. En debatt pågick sedan början av 1760-talet om orsaken till inflationen och hur den skulle bringas att upphöra och om formen för en kommande myntrealisation, d.v.s. återgång till metallisk valuta. Man diskuterade också om det var lämpligt att försöka återföra valutan till dess gamla växelkurs, d.v.s. med dåtidens terminologi, att ”reducera kursen”. Efter att i början av 1760-talet ha burit åsikten att inflationen orsakats av spekulation, hade Chydenius 1765 tillägnat sig en syn på inflationen som bättre stämmer överens med vår tids, nämligen att den orsakades av en ökning av penningmängden. Han varnade dessutom för de skadliga följderna för ekonomin som helhet om man försökte återföra valutan till sitt gamla värde. Se Kommentar till Rikets hjälp. med des fölgder för almänna rörelsen, och satte up mina oförgripeliga tankar i detta[6] ämne, dem jag til Riksens Ständers Högl. Banco-Deputation ännu samma höst inlemnade,33satte up mina ... samma höst inlemnade: Chydenius lämnade i slutet av 1765 in ett memorial i frågan till bankodeputationen och till lantmarskalken. Ett sådant memorial har emellertid inte återfunnits bland bankodeputationens handlingar. Se Självbiografi, s. 292–293 LINKKI och Utkast till Självförsvar. med uttryckeligit förbehåll, at om Banco-Deputation ej ville hafva derpå något afseende, jag då vore nödsakad, at dessa mina tankar i sin vidd för almänheten upgifva, at både samtida och efterkommande måtte se, at jag i den så kallade Coursens reduction ej hade någon del, och at alla de olägenheter, som en almänhet derigenom skulle tilflyta, vore tydeligen sedda och sagda förut. Jag var ofta i samtal om dem med Herrar Banco-Deputations Ledamöter. Jag yrkade på dem uti rådplägningar; men då alt var utan verkan, fullbordade jag mit löfte och stälde mina tankar i ordning: Om Rikets hielp, genom et naturligit Finance-Systeme,34Om Rikets hielp, genom et naturligit Finance-Systeme: åsyftar Chydenius skrift Rikets hjelp, genom en naturlig finance-system (1766) dem jag i mit Stånd til öfverseende inlemnade, hvarest de genom Deputerade granskades, och genom samma Stånds påskrift och tilstädjelse år 1766 til trycket befordrades.
Knapt voro de tryckte, förän larm giordes öfver alt: jag stäldes til rätta för Högl. Secreta Utskottet: Ståndet återkallade sin påskrift, hvilken likväl grundade sig på Deputerades revision, och ansåg för[7] det lindrigaste straff emot mit brott, som bestod deruti, at jag vågade tänka på medel til Rikets räddning, då Ståndet förklarade mig ovärdig sit förtroende.
Man såg i min skrift svåra förgripelser emot hela Europa; man las35läste vilfarelser på hvar rad, och farliga anlägningar under altsammans: man påstod uppenbarligen, at jag var köpt af et motparti, man gaf up köpeskillingen til 70 à 80 000 daler: man yrkade och påtrugade hiskeliga afböns-formulairer, och talte desutom mycket om arrest, och ännu något mera.
Emedlertid strök första uplagan åt i en hast, och Directeur Salvius sålde redan inom tre veckor af den sednare,36Directeur Salvius ... af den sednare: Se ACSS 2, s. 499–501 för närmare uppgifter om tryckningen. LINKKI dock utan at på något sätt skilja dem på titel-bladet; ty man fruktade at hela skriften skulle blifva indragen och förbuden.
Til slut legdes37lejdes en hungrig spyfluga,38en hungrig spyfluga: Här avses Jacob Gabriel Rothman som 1766 gav ut Rikets fördärf och undergång genom et konstladt och förledande finance-system, nyligen föreslagit såsom rikets hjelp, af riksdagsmannen och comministern magister Andreas Chydenius. Skriften gavs ut anonymt, men det förefaller klart att det var Rothman som skrev den. Även Chydenius var övertygad om att det var Rothman som låg bakom skriften, se Sjävbiografi, s. 294–295. LINKKI som på de rådandes vägnar skulle öfver Auctoren utgiuta strömar af etter, med de högsta uttryck ifrån roddare-trappan,39de högsta uttryck ifrån roddare-trappan: Roddaretrappan i hamnkajen ledde ner till angöringsplatsen för roddbåtar. Särskilt rodderskorna i Stockholm var kända för sitt grova och mustiga språk. at släcka partiets harm40at släcka partiets harm: stilla eller dämpa partiets förtret och hos den tanklösa hopen, som i de tider genom sin röst skulle gifva de storas rådslag sin verkstäl[8]lighet, väcka en rysning och afsky för de af honom i liuset bragta sanningar. Hvilket mig öfvergångna onda jag nu med så mycket större förnöjelse kan anse, som jag ej behöft skrifva derutinnan något til mit försvar, utan de följande tiders hvälfningar hafva talt för mig, och Kongl. Maj:t uti Sit Höga Realisations-Påbud,41Kongl. Maj:t uti Sit Höga Realisations-Påbud: Åsyftar Gustav III:s myntrealisation 1777 där man följde samma huvudprinciper som i Chydenius förslag: man löste in sedlarna till halva värdet och återgick till silvermyntfot. i alt det hufvudsakeliga fölgt samma grundsanningar, hela Rikets länge skakade rörelse til et välsignadt grundfäste, för alla tilkommande tider. En stor upmuntran för en som älskar sin fosterbygd, at äfven framdeles våga något för sanningar, de der i så stor mon gagna vårt slägte.
Under samma tid förehades i Tryckfrihets-Utskottet, af Stora Deputation, den i alla tider för fria Samhällen så vigtiga fråga om Censuren. Der hade jag äfven den lyckan at få fägta för friheten, och i någon mon, oaktadt flera betydeliga Ledamöters ifriga motstånd, bidraga til des befrielse ifrån sit förmynderskap.
Rörd af samma öma känslor för frihet och medborgare har jag författat denna lilla afhandling. Anledningen der[9]til blifver af des titel begripelig. Vetenskaps- och Vitterhets-Samhället i Götheborg utgaf för några år sedan en Pris-fråga, at besvara, om Landt-handelen, hvilken första gången af ingen besvarades, och derföre upgafs å nyo til täflings-ämne för år 1776,42hvilken första gången ... täflings-ämne för år 1776: se kommentaren, s. 83 LINKKI då äfven detta mit svar blef insändt; hvarvid likväl ingendera af de inkomna svaren vant prisen, och et annat det så kallade accessit;43mindre belöning, andra pris eller hedersomnämnande i pristävling hvarjemte Samhället yttrar sig bevågit44gynnsamt, välvilligt, gunstigt om detta mit svar, och villigt at utgifva det, allenast Auctoren ville sielf deruti göra de ändringar, hvartil Samhället ville gifva honom anledning; dem har äfven Vetenskaps och Vitterhets-Samfundet mig under min devise45devis eller motto med vars hjälp de anonymt insända tävlingsbidragen kunde knytas till sin upphovsman gunstigt meddelt, och jag så mycket hos mig stått sökt använda til förbättring af min afhandling. Men som jag icke des mindre har anledning at befara, det Samhället ännu för sin del torde finna många betänkeligheter deruti, dem jag åter, ifrig och ömtålig i frihetens försvar, ej torde vilja afkläda denna min Skrift, har jag beslutat, at hällre låta dem stå för egen räkning, än at dermed å nyo falla et så vördnadsvärdt Samhälle til besvär. [10]
Under din granskning, min Läsare, öfverlemnar jag aldrahälst, mina försök. Jag tål gerna motsägelse, men inga andra skäl gifva mig öfvertygelse, än de, som handgripeligen leda til det enda rätta ändamålet af alla Politiska författningar, vårt slägtes lycksalighet.
Gamle Carleby den 26 Sept. 1777. Anders Chydenius.
[1]
Vastaus Göteborgin tiede- ja kirjallisuusseuran esittämään kysymykseen:
Onko maakauppa yleensä valtakunnalle hyödyksi vai vahingoksi ja missä määrin se vaikuttaa elinkeinoelämän vilkastumiseen tai taantumiseen?
Kirjoittanut Anders Chydenius, Kokkolan kirkkoherra.
Painettu Tukholmassa Kuninkaallisessa kirjapainossa 1777.[2][3]
Esipuhe
Hyvä lukija, tässä saat luettavaksesi tutkielman siitä, onko maakauppa valtakunnalle hyödyksi vai vahingoksi.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, jolloin rohkenen arvoisan yleisön edessä puolustaa kansan ja kansalaisten vapautta.
Vuonna 1765 painosta julkaistiin Kuninkaalliselle tiedeakatemialle antamani Vastaus sen esittämään kysymykseen Ruotsin kansan maastamuuton syystä.46Kuninkaalliselle tiedeakatemialle ... maastamuuton syystä: Chydeniuksen kirjoitus Vastaus Kuninkaallisen tiedeakatemian esittämään kysymykseen: mikä voi olla syynä siihen, että suuri joukko ruotsalaisia muuttaa joka vuosi maasta ja millä keinoin maastamuuttoa voitaisiin parhaiten torjua? (1765)
Heti sen jälkeen puolustin merikaupunkien luontaista oikeutta tutkielmalla, joka sai nimen: Niiden perusteiden kumoaminen, joilla Pohjanmaan ja Länsipohjan sekä Västernorrlandin kaupungeilta yritetään kieltää vapaa purjehdusoikeus.47Niiden perusteiden ... vapaa purjehdusoikeus: Chydeniuksen kirjoitus Niiden perusteiden kumoaminen, joilla Pohjanmaan ja Länsipohjan sekä Västernorrlandin kaupungeilta yritetään kieltää vapaa purjehdusoikeus
Samana vuonna rohkenin puolustaa yleistä elinkeinovapautta valtakunnassa ja osoitin[4] etenkin tuoteplakaatin48Ruotsissa vuonna 1724 käyttöön otettu protektionistinen merenkulkuasetus, joka kielsi ulkomaisia aluksia tuomasta Ruotsiin muita kuin oman maansa tuotteita. Tarkoituksena oli suosia ruotsalaista merenkulkua ja tuottaa Ruotsille mahdollisimman paljon rahtituloja, joita merkantilistisen talousoppi piti kansantaloudellisesti hyvin tärkeänä tulolähteenä. Kaikesta päättäen tuoteplakaatti kasvattikin ruotsalaisen kauppalaivaston kokoa, mutta sen kriitikot (muun muassa Chydenius) väittivät, että asetus myös nosti tuontihintoja ja vähensi ruotsalaisten tavaroiden kysyntää ulkomailla. Tuoteplakaatti lakkautettiin Ruotsissa 1825. Ks. Kommentti: Lähteen luonnos ja Valtakunnan heikkouden lähde. turmiolliset vaikutukset teoksessa Valtakunnan heikkouden lähde,49Valtakunnan heikkouden lähde: Chydeniuksen kirjoitus Valtakunnan heikkouden lähde (1765) josta kustantaja, edesmennyt johtaja Salvius, otti kahdessa viikossa kaksi painosta. Se herätti monien lukijoiden huomion, ja kuninkaallisen kirjaston hoitaja, herra Gjörwell,50Carl Christoffer Gjörwell, lehdenjulkaisija ja Kungliga biblioteketin kirjastonhoitaja sanoi sitä tästä syystä koko noiden valtiopäivien kuuluisimmaksi kirjalliseksi työksi.
Kirjoittaja oli aluksi tuntematon, ja häntä arveltiin ulkomaalaiseksi tai ulkomaalaisten ostamaksi ruotsalaiseksi maanpetturiksi. Tästä syystä teoksen kimppuun käytiin paitsi lukemattomissa lyhyissä teksteissä ylen innokkaasti myös kahdessa laajahkossa tutkielmassa, joista ensimmäinen oli nimeltään Seikkaperäinen vastine51Seikkaperäinen vastine: Viittaa kirjoitukseen Omständelig wederläggning af skriften, kallad: Källan til rikets wanmagt. Uti bref til en wän (”Seikkaperäinen vastine kirjoitukselle nimeltä Valtakunnan heikkouden lähde. Ystävälle lähetetystä kirjeestä”), joka ilmestyi 1765 anonyyminä, mutta sen kirjoittaja on luultavasti Bengt Junggren. Ks. Kommentti: Seikkaperäinen vastausI kirjoitukselle nimeltä Valtakunnan heikkouden lähde ja myöhemmin ilmestynyt Valtakunnan heikkouden lähteestä otettuja vesinäytteitä.52Valtakunnan heikkouden lähteestä otettuja vesinäytteitä: Viittaa anonyymisti julkaistuun kirjoitukseen Valtakunnan heikkouden lähteestä otettuja vesinäytteitä (1765), jonka kirjoittaja on luultavasti Edvard Fredric Runeberg. Ks. ACKT 2, s. 458–466. LINKKI Tämä torjunta oli niin kiihkeää, että kaikki julistivat kirjoittajan voitetuksi ja ystävät neuvoivat häntä olemaan enää koskaan puuttumatta tähän aiheeseen, jotta hän pelastaisi kunniansa, joka noissa oloissa oli mahdollista menettää kokonaan.[5]
Tästä huolimatta rohkenin kuitenkin käydä taistoon mahtavien vastustajieni kanssa ilman muuta selustatukea kuin paljas totuus ja painatin aikomani vastauksen pohjustamiseksi teoksen Kansallinen voitto,53Kansallinen voitto: Chydeniuksen kirjoitus Kansallinen voitto, jonka on mitä nöyrimmällä kunnioituksella valtakunnan korkea-arvoisille säädyille luovuttanut eräs niiden jäsen (1765) jonka jälkeen samana kesänä syyspuolella ilmestyi Vastineelle ja Vesinäytteille osoittamani Seikkaperäinen vastaus.54Seikkaperäinen vastaus: Chydeniuksen kirjoitus Seikkaperäinen vastaus painosta tulleeseen vastineeseen kirjoitukselle nimeltä Valtakunnan heikkouden lähde, sekä Huomautuksia samasta lähteestä otetuista vesinäytteistä (1765) Se oli niin painokas, ettei kukaan rohkeista ahdistajistani, vaikka he ovat monenlaisissa muissa kirjoitelmissa silloin tällöin syytäneet pilkkanuolia ja myrkkyä totuutta ja sen puolustajia kohti, rohjennut enemmillä vastaväitteillä hyökätä niitä perustuksia vastaan, joiden varaan olin pystyttänyt tämän vapautta puolustavan rakennelmani. Olin kuitenkin toivonut väittelyä, jotta saisin sen avulla uutta tilaa avartaakseni kansalaisten käsitystä vapaudesta ja saadakseni heidät vakuuttumaan yhä täydellisemmin tämän kalliin totuuden arvosta.
Päästyäni tältä taholta rauhaan jouduin silloisten valtiopäivämiesvelvollisuuksieni nojalla jossakin määrin perehtymään valtakunnan raha-asioihin ja tuolloin kiivaan kiistan aiheena olleeseen raharealisaatioon ja kurssin alentamiseen55rahan arvon vakauttamiseen ja kurssin alentamiseen: Ruotsissa oli vuodesta 1745 käytössä paperirahakanta; toisin sanoen pääasiallisena maksuvälineenä olivat setelit, joita säätyjen pankki ei lunastanut. Rahamäärän voimakas kasvu johti inflaatioon ja ruotsalaisen valuutan heikkenemiseen. Aikakauden terminologiassa tätä kutsuttiin kurssin nousemiseksi, koska ruotsalaista valuuttaa tarvittiin enemmän ulkomaista valuuttayksikköä kohden. 1760-luvun alusta alkaen käytiin keskustelua inflaation syistä, keinoista sen lopettamiseksi sekä siitä, miten raharealisaatio, siis paluu metalliseen rahakantaan, tulisi toteuttaa. Keskustelua käytiin myös siitä, oliko syytä yrittää palauttaa rahalle sen alkuperäisenä pidetty arvo, eli aikakauden kielellä ”alentaa kurssia”. Chydenius katsoi aluksi, että inflaatio johtui keinottelusta, mutta omaksui sitten 1765 kannan, joka myös meidän aikanamme pidetään oikeana, eli että inflaatio johtuu rahan määrän kasvusta. Hän varoitti myös rahan vanhan arvon palauttamisesta koko talouselämälle koituvista haitallisista seurauksista. Ks. Kommentti: Valtakunnan pelastaminen sekä siitä yleiselle liiketoiminnalle aiheutuviin seurauksiin. Panin paperille vilpittömät ajatukseni tästä[6] asiasta ja jätin ne vielä samana syksynä valtakunnan säätyjen korkeasti kunnioitetulle pankkideputaatiolle.56Panin paperille vilpittömät ... korkeasti kunnioitetulle pankkideputaatiolle: Omaelämäkerrassaan Chydenius kertoo, että hän jätti vuoden 1765 lopussa asiaa koskevan muistion pankkideputaatiolle ja maamarsalkalle. Tällaista muistiota ei kuitenkaan ole tavattu pankkideputaation asiakirjojen joukosta. Ks. Omaelämäkerta ja ”Puolustuspuheenvuoron” luonnos. Esitin tällöin nimenomaisen ehdon, että ellei pankkideputaatio haluaisi ottaa niitä mitenkään huomioon, minun olisi pakko saattaa nämä ajatukseni koko laajuudessaan julkisuuteen, jotta sekä aikalaiset että tulevat sukupolvet näkisivät, ettei minulla ollut mitään osuutta niin sanottuun kurssin alentamiseen ja että kaikki siitä yleisölle aiheutuvat hankaluudet on selkeästi nähty ja kerrottu ennakolta. Keskustelin niistä usein pankkideputaation arvoisien jäsenten kanssa. Esitin neuvotteluissa näkökantani, mutta kun kaikki jäi tuloksettomaksi, täytin lupaukseni ja esitin ajatukseni järjestelmällisesti teoksessa Valtakunnan pelastaminen luonnollisen rahajärjestelmän avulla57Valtakunnan pelastaminen luonnollisen rahajärjestelmän avulla: viittaa Chydeniuksen kirjoitukseen Valtakunnan pelastaminen luonnollisen rahajärjestelmän avulla (1766) ja jätin ne säätyni tarkastettavaksi, jonka piirissä valtuutetut sen tarkastivat, ja teos lähetettiin 1766 painettavaksi saman säädyn hyväksymismerkinnällä varustettuna ja sen suostumuksella.
Tuskin ajatukset oli painettu, kun kaikkialla nousi häly: jouduin vastaamaan korkeasti kunnioitetulle salaiselle valiokunnalle, sääty peruutti hyväksymisensä, vaikka se oli perustunut valtuutettujen suorittamaan tarkastukseen, ja julisti minut arvottomaksi nauttimaan sen luottamusta, mitä sääty piti[7] lievimpänä rangaistuksena rikoksestani eli siitä, että rohkenin ajatella keinoja valtakunnan pelastamiseksi.
Kirjoituksessani nähtiin pahoja koko Eurooppaan kohdistuvia loukkauksia, hairahduksia löydettiin joka riviltä ja kaiken takaa vaarallisia juonitteluja. Avoimesti väitettiin, että jokin vastapuoli oli ostanut minut, ja ostohinnaksi mainittiin 70 000–80 000 taaleria. Minua painostettiin, ja allekirjoitettavakseni tyrkytettiin hirmuisia katumuskirjelmiä, ja paljon puhuttiin myös pidättämisestä ja vieläkin pahemmista seurauksista.
Ensimmäinen painos myytiin kuitenkin nopeasti, ja johtaja Salvius myi jo kolmen viikon kuluessa seuraavan painoksen loppuun, vaikka painoksia ei mitenkään eroteltu nimiölehdellä.58Ensimmäinen painos ... eroteltu nimiölehdellä.: Tarkempia tietoja painamisesta on ACKT 2, s. 484. LINKKI Pelättiin nimittäin, että koko teos takavarikoitaisiin ja sen levittäminen kiellettäisiin.
Lopuksi palkattiin ahnas raatokärpänen,59Lopuksi palkattiin ahnas raatokärpänen: Tarkoitetaan Jacob Gabriel Rothmania, joka todennäköisesti julkaisi 1766 anonyymin kirjoituksen Rikets fördärf och undergång genom et konstladt och förledande finance-system, nyligen föreslagit såsom rikets hjelp, af riksdagsmannen och comministern magister Andreas Chydenius. Myös Chydenius piti varmana, että Rothman oli kirjoituksen takana, ks. Omaelämäkerta. jonka piti vallanpitäjien puolesta syytää kirjoittajan päälle myrkkyä korkeimpien soutajilta lainattujen ilmaisujen60soutajilta lainattujen ilmaisujen: Erityisesti naispuoliset soutajat olivat Tukholmassa tunnettuja karkeasta ja värikkäästä kielenkäytöstään. saattelemana, jotta puolueen kiukku tyyntyisi ja ajattelematon väki, jonka oli noina aikoina äänellään hyväksyttävä mahtimiesten neuvottelujen tulokset[8] toimeenpantaviksi,61ajattelematon väki, jonka ... tulokset toimeenpantaviksi: Chydenius viittaa tässä todennäköisesti säätyjen riviedustajiin. saataisiin kavahtamaan ja inhoamaan kirjoittajan päivänvaloon tuomia totuuksia. Tätä osakseni saamaani pahaa voin nyt katsella sitäkin tyynemmin, kun minun ei ole tarvinnut kirjoittaa tästä asiasta mitään puolustuksekseni, vaan seuranneiden aikojen mullistukset ovat puhuneet puolestani ja kuninkaallinen majesteetti on armollisessa realisaatioasetuksessaan62Viitataan Kustaa III:n vuoden 1777 alussa toimeenpanemaan raharealisaatioon, jonka perusperiaatteet olivat samat kuin Chydeniuksen esityksessä: setelit lunastettiin puolesta arvostaan ja palattiin hopeakantaan. soveltanut kaikissa keskeisissä asioissa samoja perustotuuksia luodakseen valtakunnan pitkään horjuneelle taloudelle siunauksellisen perustan kaikiksi tuleviksi ajoiksi. Synnyinseutujaan rakastavaa miestä tämä suuresti rohkaisee uskaltautumaan edelleenkin esiin puhumaan sukukuntaamme runsaasti hyödyttävien totuuksien puolesta.
Samaan aikaan oli säätyjen suuren deputaation asettamassa painovapausvaliokunnassa käsiteltävänä vapaille yhteiskunnille kaikkina aikoina sangen tärkeä kysymys sensuurista. Sain onnekseni sielläkin taistella vapauden puolesta ja vaikuttaa jossakin määrin sen vapauttamiseen holhouksesta, useiden merkittävien valtiopäivämiesten kiihkeästä vastustuksesta huolimatta.
Samat vapauteen ja kansalaisiin kohdistuvat lämpimät tunteet ovat saaneet minut kirjoittamaan tämän pienen tutkielman.[9] Syy kirjoittamiseen ilmenee otsikosta. Göteborgin tiede- ja kirjallisuusseura julisti joitakin vuosia sitten kirjoituskilpailun asettaen vastattavaksi kysymyksen maakaupasta. Ensimmäisellä kerralla kukaan ei esittänyt vastausta, ja tästä syystä kysymys esitettiin uudelleen kilpailun aiheeksi vuonna 1776,63Ensimmäisellä kerralla ... aiheeksi vuonna 1776: ks. kommentti jolloin tämäkin vastaus lähetettiin. Tällöinkään yksikään lähetetyistä vastauksista ei voittanut palkintoa, ja muuan toinen sai kunniamaininnan. Samalla seura antoi suopean lausunnon tästä vastauksestani ja ilmoitti olevansa valmis julkaisemaan sen, kunhan kirjoittaja itse tekisi siihen ne muutokset, joihin seura näki olevan aihetta. Tiede- ja kirjallisuusseura onkin suosiollisesti nimimerkkini suojassa ilmoittanut ne minulle, ja olen pyrkinyt käyttämään niitä tutkielmani parantamiseen niin hyvin kuin olen pystynyt. Mutta koska minulla on silti aihetta pelätä, että seura vieläkin löytäisi siitä monia arveluttavia seikkoja, joita minä taas innokkaana ja herkkätuntoisena vapauden puolustajana en haluaisi tästä kirjoitelmastani poistaa, olen päättänyt mieluummin pitää ne mukana omalla vastuullani kuin vaivata niiden takia enää uudelleen kunnianarvoisaa seuraa.[10]
Jätän siis, arvoisa lukija, yritelmäni mieluiten sinun tarkastettavaksesi. Otan mielelläni vastaan vastaväitteitä, mutta minua eivät saa vakuuttumaan mitkään muut perustelut kuin sellaiset, jotka käytännössä johtavat kaikkien valtiollisten toimien ainoaan oikeaan tavoitteeseen, sukukunnallemme koituvaan onneen.
Kokkolassa 26.9.1777
Anders Chydenius
[1]
Answer to the Question Posed by the Society of Arts and Sciences in Gothenburg
Whether Rural Trade Is Generally Useful or Harmful to a Country, and to What Extent It Contributes to the Promotion or Decline of Industry
By Anders Chydenius Rector of Kokkola
Stockholm, Printed at the Royal Printing-Press, 1777.[2][3]
Preface
I herewith present to you, dear reader, a treatise about the rural trade, as to whether it is useful or harmful to a country.
It is not the first time that I venture to defend the freedom of the people and my fellow citizens before a revered public.
The Answer that I submitted to the Royal Academy of Sciences in response to its question concerning the cause of the emigration of Swedish people64The Causes of Emigration was printed in 1765.
Soon after that, I took up the defence of the natural rights of our maritime towns in the form of a treatise entitled: Refutation of the Reasons Employed to Deny the Towns in Ostrobothnia and Västerbotten as Well as in Västernorrland a Free Navigation.65Refutation of the Reasons...: A. Chydenius, Wederläggning Af de Skäl, Hwarmed man söker bestrida Öster- och Västerbotniska Samt Wäster-Norrländske Städerne Fri Seglation, Stockholm, 1765.
In the same year I ventured to defend freedom of trade in general in this country and demonstrated[4] the unfortunate consequences of the Commodity Ordinance in particular in a tract entitled The Source of Our Country’s Weakness,66The Source of Our Country’s Weakness of which the publisher, the late Director Salvius, within a fortnight printed two issues that attracted the particular attention of many people and was therefore described by the Royal Librarian Mr Gjörwell67Carl Christoffer Gjörwell (1731–1811) was a publicist and librarian first at the University of Greifswald (then in Swedish hands) and after that in Stockholm. He is most famous for the publication of more than 20 journals from the 1760s onwards dealing, for instance, with political issues. Through his many letters (altogether 80 volumes) he is an extraordinary source for historical inquiry regarding the Age of Liberty and the reign of Gustavus III. as the most notorious tract to appear during the entire period of the Diet.
The author, who was at first anonymous, was thought to be a foreigner or a Swede bought by foreigners to betray his fatherland; the tract was therefore, apart from innumerable small pamphlets, attacked with extraordinary zeal in two more extensive treatises, of which the first was called Circumstantial Refutation of the Treatise Called The Source of Our Country’s Weakness68Circumstantial Refutation: The tract Circumstantial Refutation of the Treatise Called The Source of Our Country’s Weakness (Omständelig wederläggning af skriften, kallad: Källan til rikets wanmagt, Stockholm, 1765.) was probably written by Bengt Junggren. and the second Water Tests Conducted at the Same Source,69Water Tests: E.F. Runeberg, Wattu-prof wid Källan til rikets wanmagt, Stockholm, 1765.; see also Commentary on The Source of Our Country’s Weakness. and that with such vehemence that everyone proclaimed the defeat of the author, and his friends advised him, as the best way to save his honour, which under such circumstances might be entirely destroyed, never again to attempt to engage in that subject.[5]
Despite that, however, I ventured to confront my powerful opponents, with no other protection than the naked truth, and, in order to prepare the ground for my intended response, had a tract printed called The National Gain,70The National Gain following which, towards the autumn of the same year, my Circumstantial Response to the Refutation and to the Water Tester appeared. The effect of this was that, of my brave assailants, although they had casually spread innuendos and venom in various other tracts against the truth and its defender, none dared to extend their refutation into an attack on the foundation on which I had erected my edifice of liberty. I had in fact hoped they would, in order thereby to gain further scope to expand the concepts of freedom among our citizens and to convince them all the more fully of such a precious truth.
With calm restored on that front, the duty incumbent on me as member of the Diet led me to make some investigation of the finances of the kingdom and of the then so controversial redemption policy and the reduction of the rate of exchange, with its consequences for the whole economy, and I recorded my indefeasible thoughts on that[6] subject, which I submitted the same autumn to the honourable Joint Banking Committee of the Estates of the Realm, with the express reservation that if the Joint Banking Committee did not wish to comment on them, I would then be obliged to present these thoughts of mine in full to the public, so that both contemporaries and posterity should see that I had no part in the socalled reduction of the exchange rate and that all the disadvantages that would be caused to the public thereby had been clearly foreseen and predicted. I often discussed these with the members of the Joint Banking Committee. I raised them during debates, but when that had no effect, I fulfilled my promise and ordered my thoughts in A Remedy for the Country by Means of a Natural System of Finance,71The Source of Our Country’s Weakness which I submitted to the consideration of my Estate, where it was examined by the deputies and, with the endorsement and permission of that Estate, printed in 1766.
Scarcely had that been printed when the alarm was sounded everywhere. I was summoned to appear before the honourable Secret Committee. My Estate revoked its endorsement, although it had been based on an examination by the deputies, and held it to be[7] a very lenient punishment for my crime, which consisted in daring to consider means of preserving the realm, when the Estate declared me unworthy of its confidence.
Serious offences against the whole of Europe were seen in my tract. Delusions were read in every line and dangerous designs underlying the whole. It was publicly stated that I had been bought by an opposition party, the purchase sum being set at 70,000 or 80,000 daler. Fearsome formulas of apology were proposed and urged, and there was much talk of an arrest and even more.
The first edition was quickly sold out, however, and within three weeks of that, Director Salvius had already sold the following one, though without distinguishing them in any way on the title page, as it was feared that the entire tract would be confiscated and banned.
Finally, a starving hack72a starving hack: refers to an anonymous pamphlet published in September 1766, Rikets fördärf och undergång genom et konstladt och förledande finance-systeme, nyligen föreslagit såsom rikets hjelp, af riksdagsmannen och comministern magister Andreas Chydenius. The writer was most probably Jacob Gabriel Rothman (1721–72), a former prosector in anatomy at Uppsala University. He seems to have been sacked from the university in 1755 for misconduct. In 1768 Rothman published another work, Philolalus Parrhesiastes secundus, eller Pratsjuke Fritalaren den andre, which gained him the designation “abominable free speaker” by Carl Christoffer Gjörwell was hired to spew streams of venom over the author on behalf of the establishment, using the most offensive expressions of ferrymen’s language, to vent the indignation of the party and to arouse among the unthinking mob, which was at that time used to carry into effect by its voice the decisions of the great men,[8] an abhorrence and loathing for the truths that he had brought to light. I can now look upon the troubles that I suffered with all the more contentment as I have not needed to write anything in my defence, the upheavals of recent years having told in my favour, and His Majesty has based his Redemption Ordinance73Redemption Ordinance: In 1776 a monetary reform was introduced which replaced the old, complicated system based on silver and copper daler with the riksdaler, divided into 48 skilling. The old banknotes were redeemed for half of their nominal value, or in practice their current value, and the currency was tied to a silver standard. In Chydenius’s view the reform proved that he had been right in his A Remedy for the Country by a Natural System of Finance of 1766, which argued against any drastic revaluation of the currency. This reform rendered obsolete this old controversy, which had occupied so much of Chydenius’s time during the Diet of 1765–6. in all essentials on the same fundamental truths, bringing blessed stability to the long-perturbed enterprise of the entire kingdom for all future time – a great encouragement for one who loves his native land to also venture something in the future for truths that are of such great benefit to our species.
During the same period the question of censorship, so important in every age for free societies, was discussed in the Grand Committee’s Third Committee on the Freedom of Printing. There I also had the fortune to be able to speak out for liberty and to some extent, despite the active opposition of several important members, contribute to freeing it from its tutelage.
Moved by the same tender feelings for freedom and for the citizens, I have composed this little treatise. The reason for it[9] is made clear by its title. The Society of Arts and Sciences in Gothenburg some years ago announced a prize question, to be answered, regarding the rural trade, which received no answers the first time round and was therefore set again as a competition subject for the year 1776, when this answer of mine was submitted. None of the answers received won the prize, however, but one was awarded the socalled accessit,74accessit: the runner-up prize; a prize awarded to a person judged to be next in merit to the actual winner. in addition to which the Society expressed itself favourably about this answer of mine and willing to publish it if the author himself would only make such changes as the Society would propose to him. The Society of Arts and Sciences also graciously informed me, under my motto, of these, which I have to the best of my ability sought to use to improve my treatise. But as I nonetheless apprehend that the Society may still on its part find many doubtful matters in it, which I, on the other hand, being ardent and sensitive in defence of liberty, would not wish to remove from this publication of mine, I have decided to present it on its own merits rather than be the cause of further trouble on account of it to such a venerable Society.[10]
Most of all, dear reader, I prefer to leave my essay to your examination. I am quite prepared to be contradicted, but no other reasons convince me than those that palpably lead to the only true purpose of all political arrangements, the happiness of our species.
Kokkola 26 September 1777 Anders Chydenius
[1]
Svar På Vetenskaps och Vitterhets Samhällets I Götheborg Förestälta Fråga:
Huruvida Landthandel för et Rike i gemen är nyttig eller skadelig, och i hvad mon den bidrager til industriens uplifvande eller aftagande?
Författadt Af Anders Chydenius. Kyrkoherde i G. Carleby.
Stockholm, Tryckt i Kongl. Tryckeriet, 1777.
[2]
[3]
Företal.
Här öfverlemnas dig, min Läsare, en Afhandling om Landt-Handel, huru vida den är för et Rike nyttig eller skadelig.
Det är icke första gången, jag för en vördad Almänhet vågar mig at försvara folkets och medborgares frihet.
År 1765 trycktes mit til Kongl. Vetenskaps-Academien afgifna Svar på des Fråga: Om orsaken til Svenska Folkets utflyttning.75Svar på ... Folkets utflyttning: åsyftar Chydenius skrift Swar på den af Kgl. Wetenskaps Academien förestälta frågan: Hwad kan vara orsaken, at sådan myckenhet swenskt folk årligen flytter utur landet? och genom hwad författningar det kan bäst förekommas? (1765)
Strax derpå tog jag våra Siö-Städers naturliga rätt i försvar, genom en Afhandling, under titel: Vederläggning af de skäl, hvarmed man söker bestrida Öster- och Vesterbotniska samt Vester-Norrländska Städerna en fri seglation.76Vederläggning af ... fri seglation: åsyftar Chydenius skrift Wederläggning af de skäl, hwarmed man söker bestrida öster- och wästerbotniska samt wäster-norrländske städerne fri seglation (1765)
Samma år vågade jag, at försvara Rikets Närings-frihet i gemen, och viste[4] olycksfölgderna af Product-Placatet77Svensk protektionistisk sjöfartsförordning, införd 1724, som förbjöd utländska fartyg att frakta annat än det egna landets varor till Sverige. Syftet var att gynna svensk sjöfart och ge Sverige så mycket som möjligt av fraktvinsten, som enligt merkantilistiskt tänkande var en nationalekonomiskt sett mycket viktig inkomstkälla. Den svenska handelsflottan växte av allt att döma i storlek som en följd av produktplakatet, men plakatets kritiker (bland dem Chydenius) hävdade att det också ledde till att priset på importvarorna steg och efterfrågan på svenska varor minskade utomlands. Produktplakatet avskaffades 1825. Se Kommentar till Koncept till Källan och Källan til rikets wan-magt. i synnerhet i en skrift kallad: Källan til Rikets Vanmagt.78Källan til Rikets Vanmagt: åsyftar Chydenius skrift Källan til rikets wan-magt (1765) Af hvilken Förläggaren, afledne Herr Direct. Salvius inom 14 dagar giorde tvänne uplagor, hvilken i synnerhet väckte mångas upmärksamhet, och derföre, af Herr Kongl. Bibliot. Görvell,79Herr Kongl. Bibliot. Görvell: Carl Christoffer Gjörwell, publicist och bibliotekarie vid Kungl. biblioteket fick namn af den under hela Riksdagen mäst beryktade skrift.
Auctoren,80författaren som i början var okänd, ansågs för en Utlänning, eller en af Utlänningar til sit Fäderneslands förrådande köpt Svensk man; derföre angreps skriften, utom otaliga små papper,81små papper: här: pamfletter, småskrifter med en öfverdrifven ifver uti tvänne vidlyftigare afhandlingar, af hvilka den första bar namn af Omständelig Vederläggning82Omständelig Vederläggning: Åsyftar skriften Omständelig wederläggning af skriften, kallad: Källan til rikets wanmagt. Uti bref til en wän som gavs ut anonymt 1765 men tros vara författad av Bengt Junggren. Se Kommentar till Omständligt svar. af skriften kallad Källan til Rikets Vanmagt, den sednare af Vattu-prof anstäldta vid samma källa,83Vattu-prof anstäldta vid samma källa: Åsyftar den anonymt utgivna skriften Wattu-prof wid Källan til rikets wanmagt (1765), som sannolikt skrevs av Edvard Fredric Runeberg. Se ACSS 2, s. 460–468. LINKKI och det med sådan häftighet, at alle ropade seger öfver Auctoren, och des Vänner rådde honom, at, såsom den bästa räddning för sin heder, som i så fatta omständigheter vore möjelig aldeles duka under, aldrig mera biuda til, at i detta ämne uplyfta hufvudet.[5]
Men detta oaktadt vågade jag mig på fältet med mina mägtiga motståndare, utan annat ryggvärn än den nakna sanningen, och lät, såsom en grundlägning til mit ämnade svar, trycka en skrift, kallad Den Nationale Vinsten,84Den Nationale Vinsten: åsyftar Chydenius skrift Den nationnale winsten, wördsamast öfwerlemnad til riksens höglofliga ständer, af en deras ledamot(1765) hvarpå ännu samma sommar mot hösten mit Omständeliga Svar85Omständeliga Svar: åsyftar Chydenius skrift Omständeligt swar, på den genom trycket utkomne wederläggning af skriften, kallad: Källan til rikets wanmagt, jämte anmärkningar öfwer de wid samma källa anstälda wattu-prof(1765) utkom uppå Vederläggningen och Vattuprofvaren, som hade det eftertryck, at mine modige antastare, ehuru de uti allehanda andra skrifter tilfälligt vis strödt sned-kolfvar och etter86sned-kolfvar och etter: pikar, gliringar och giftiga kommentarer emot sanningen, och des försvarare, vågade dock ingen med ytterligare vederlägning angripa de grunder, hvarpå jag fotat87baserat, ställt denna min frihetsbygnad; hvilket jag likväl önskat, för at derigenom vinna et nytt utrymme at vidga frihets-begrepen hos medborgare, och om en så dyr sanning gifva dem så mycket fullare öfvertygelse.
Efter erhållit lugn å denna sidan, leddes jag af min då åliggande Riksdags-manna skyldighet, at se något in uti Rikets Financer och den då så mycket omtvistade Realisation och Coursens reducerande,88Realisation och Coursens reducerande: Sverige hade sedan 1745 pappersmyntfot, d.v.s. en valuta bestående av oinlösliga sedlar. En kraftig ökning av penningmängden ledde därefter till inflation och till att den svenska valutan försvagades. Med tidens terminologi hette det att kursen höjdes, eftersom antalet svenska valutaenheter per utländska valutaenheter ökade. En debatt pågick sedan början av 1760-talet om orsaken till inflationen och hur den skulle bringas att upphöra och om formen för en kommande myntrealisation, d.v.s. återgång till metallisk valuta. Man diskuterade också om det var lämpligt att försöka återföra valutan till dess gamla växelkurs, d.v.s. med dåtidens terminologi, att ”reducera kursen”. Efter att i början av 1760-talet ha burit åsikten att inflationen orsakats av spekulation, hade Chydenius 1765 tillägnat sig en syn på inflationen som bättre stämmer överens med vår tids, nämligen att den orsakades av en ökning av penningmängden. Han varnade dessutom för de skadliga följderna för ekonomin som helhet om man försökte återföra valutan till sitt gamla värde. Se Kommentar till Rikets hjälp. med des fölgder för almänna rörelsen, och satte up mina oförgripeliga tankar i detta[6] ämne, dem jag til Riksens Ständers Högl. Banco-Deputation ännu samma höst inlemnade,89satte up mina ... samma höst inlemnade: Chydenius lämnade i slutet av 1765 in ett memorial i frågan till bankodeputationen och till lantmarskalken. Ett sådant memorial har emellertid inte återfunnits bland bankodeputationens handlingar. Se Självbiografi, s. 292–293 LINKKI och Utkast till Självförsvar. med uttryckeligit förbehåll, at om Banco-Deputation ej ville hafva derpå något afseende, jag då vore nödsakad, at dessa mina tankar i sin vidd för almänheten upgifva, at både samtida och efterkommande måtte se, at jag i den så kallade Coursens reduction ej hade någon del, och at alla de olägenheter, som en almänhet derigenom skulle tilflyta, vore tydeligen sedda och sagda förut. Jag var ofta i samtal om dem med Herrar Banco-Deputations Ledamöter. Jag yrkade på dem uti rådplägningar; men då alt var utan verkan, fullbordade jag mit löfte och stälde mina tankar i ordning: Om Rikets hielp, genom et naturligit Finance-Systeme,90Om Rikets hielp, genom et naturligit Finance-Systeme: åsyftar Chydenius skrift Rikets hjelp, genom en naturlig finance-system (1766) dem jag i mit Stånd til öfverseende inlemnade, hvarest de genom Deputerade granskades, och genom samma Stånds påskrift och tilstädjelse år 1766 til trycket befordrades.
Knapt voro de tryckte, förän larm giordes öfver alt: jag stäldes til rätta för Högl. Secreta Utskottet: Ståndet återkallade sin påskrift, hvilken likväl grundade sig på Deputerades revision, och ansåg för[7] det lindrigaste straff emot mit brott, som bestod deruti, at jag vågade tänka på medel til Rikets räddning, då Ståndet förklarade mig ovärdig sit förtroende.
Man såg i min skrift svåra förgripelser emot hela Europa; man las91läste vilfarelser på hvar rad, och farliga anlägningar under altsammans: man påstod uppenbarligen, at jag var köpt af et motparti, man gaf up köpeskillingen til 70 à 80 000 daler: man yrkade och påtrugade hiskeliga afböns-formulairer, och talte desutom mycket om arrest, och ännu något mera.
Emedlertid strök första uplagan åt i en hast, och Directeur Salvius sålde redan inom tre veckor af den sednare,92Directeur Salvius ... af den sednare: Se ACSS 2, s. 499–501 för närmare uppgifter om tryckningen. LINKKI dock utan at på något sätt skilja dem på titel-bladet; ty man fruktade at hela skriften skulle blifva indragen och förbuden.
Til slut legdes93lejdes en hungrig spyfluga,94en hungrig spyfluga: Här avses Jacob Gabriel Rothman som 1766 gav ut Rikets fördärf och undergång genom et konstladt och förledande finance-system, nyligen föreslagit såsom rikets hjelp, af riksdagsmannen och comministern magister Andreas Chydenius. Skriften gavs ut anonymt, men det förefaller klart att det var Rothman som skrev den. Även Chydenius var övertygad om att det var Rothman som låg bakom skriften, se Sjävbiografi, s. 294–295. LINKKI som på de rådandes vägnar skulle öfver Auctoren utgiuta strömar af etter, med de högsta uttryck ifrån roddare-trappan,95de högsta uttryck ifrån roddare-trappan: Roddaretrappan i hamnkajen ledde ner till angöringsplatsen för roddbåtar. Särskilt rodderskorna i Stockholm var kända för sitt grova och mustiga språk. at släcka partiets harm96at släcka partiets harm: stilla eller dämpa partiets förtret och hos den tanklösa hopen, som i de tider genom sin röst skulle gifva de storas rådslag sin verkstäl[8]lighet, väcka en rysning och afsky för de af honom i liuset bragta sanningar. Hvilket mig öfvergångna onda jag nu med så mycket större förnöjelse kan anse, som jag ej behöft skrifva derutinnan något til mit försvar, utan de följande tiders hvälfningar hafva talt för mig, och Kongl. Maj:t uti Sit Höga Realisations-Påbud,97Kongl. Maj:t uti Sit Höga Realisations-Påbud: Åsyftar Gustav III:s myntrealisation 1777 där man följde samma huvudprinciper som i Chydenius förslag: man löste in sedlarna till halva värdet och återgick till silvermyntfot. i alt det hufvudsakeliga fölgt samma grundsanningar, hela Rikets länge skakade rörelse til et välsignadt grundfäste, för alla tilkommande tider. En stor upmuntran för en som älskar sin fosterbygd, at äfven framdeles våga något för sanningar, de der i så stor mon gagna vårt slägte.
Under samma tid förehades i Tryckfrihets-Utskottet, af Stora Deputation, den i alla tider för fria Samhällen så vigtiga fråga om Censuren. Der hade jag äfven den lyckan at få fägta för friheten, och i någon mon, oaktadt flera betydeliga Ledamöters ifriga motstånd, bidraga til des befrielse ifrån sit förmynderskap.
Rörd af samma öma känslor för frihet och medborgare har jag författat denna lilla afhandling. Anledningen der[9]til blifver af des titel begripelig. Vetenskaps- och Vitterhets-Samhället i Götheborg utgaf för några år sedan en Pris-fråga, at besvara, om Landt-handelen, hvilken första gången af ingen besvarades, och derföre upgafs å nyo til täflings-ämne för år 1776,98hvilken första gången ... täflings-ämne för år 1776: se kommentaren, s. 83 LINKKI då äfven detta mit svar blef insändt; hvarvid likväl ingendera af de inkomna svaren vant prisen, och et annat det så kallade accessit;99mindre belöning, andra pris eller hedersomnämnande i pristävling hvarjemte Samhället yttrar sig bevågit100gynnsamt, välvilligt, gunstigt om detta mit svar, och villigt at utgifva det, allenast Auctoren ville sielf deruti göra de ändringar, hvartil Samhället ville gifva honom anledning; dem har äfven Vetenskaps och Vitterhets-Samfundet mig under min devise101devis eller motto med vars hjälp de anonymt insända tävlingsbidragen kunde knytas till sin upphovsman gunstigt meddelt, och jag så mycket hos mig stått sökt använda til förbättring af min afhandling. Men som jag icke des mindre har anledning at befara, det Samhället ännu för sin del torde finna många betänkeligheter deruti, dem jag åter, ifrig och ömtålig i frihetens försvar, ej torde vilja afkläda denna min Skrift, har jag beslutat, at hällre låta dem stå för egen räkning, än at dermed å nyo falla et så vördnadsvärdt Samhälle til besvär. [10]
Under din granskning, min Läsare, öfverlemnar jag aldrahälst, mina försök. Jag tål gerna motsägelse, men inga andra skäl gifva mig öfvertygelse, än de, som handgripeligen leda til det enda rätta ändamålet af alla Politiska författningar, vårt slägtes lycksalighet.
Gamle Carleby den 26 Sept. 1777. Anders Chydenius.
[1]
Vastaus Göteborgin tiede- ja kirjallisuusseuran esittämään kysymykseen:
Onko maakauppa yleensä valtakunnalle hyödyksi vai vahingoksi ja missä määrin se vaikuttaa elinkeinoelämän vilkastumiseen tai taantumiseen?
Kirjoittanut Anders Chydenius, Kokkolan kirkkoherra.
Painettu Tukholmassa Kuninkaallisessa kirjapainossa 1777.[2][3]
Esipuhe
Hyvä lukija, tässä saat luettavaksesi tutkielman siitä, onko maakauppa valtakunnalle hyödyksi vai vahingoksi.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, jolloin rohkenen arvoisan yleisön edessä puolustaa kansan ja kansalaisten vapautta.
Vuonna 1765 painosta julkaistiin Kuninkaalliselle tiedeakatemialle antamani Vastaus sen esittämään kysymykseen Ruotsin kansan maastamuuton syystä.102Kuninkaalliselle tiedeakatemialle ... maastamuuton syystä: Chydeniuksen kirjoitus Vastaus Kuninkaallisen tiedeakatemian esittämään kysymykseen: mikä voi olla syynä siihen, että suuri joukko ruotsalaisia muuttaa joka vuosi maasta ja millä keinoin maastamuuttoa voitaisiin parhaiten torjua? (1765)
Heti sen jälkeen puolustin merikaupunkien luontaista oikeutta tutkielmalla, joka sai nimen: Niiden perusteiden kumoaminen, joilla Pohjanmaan ja Länsipohjan sekä Västernorrlandin kaupungeilta yritetään kieltää vapaa purjehdusoikeus.103Niiden perusteiden ... vapaa purjehdusoikeus: Chydeniuksen kirjoitus Niiden perusteiden kumoaminen, joilla Pohjanmaan ja Länsipohjan sekä Västernorrlandin kaupungeilta yritetään kieltää vapaa purjehdusoikeus
Samana vuonna rohkenin puolustaa yleistä elinkeinovapautta valtakunnassa ja osoitin[4] etenkin tuoteplakaatin104Ruotsissa vuonna 1724 käyttöön otettu protektionistinen merenkulkuasetus, joka kielsi ulkomaisia aluksia tuomasta Ruotsiin muita kuin oman maansa tuotteita. Tarkoituksena oli suosia ruotsalaista merenkulkua ja tuottaa Ruotsille mahdollisimman paljon rahtituloja, joita merkantilistisen talousoppi piti kansantaloudellisesti hyvin tärkeänä tulolähteenä. Kaikesta päättäen tuoteplakaatti kasvattikin ruotsalaisen kauppalaivaston kokoa, mutta sen kriitikot (muun muassa Chydenius) väittivät, että asetus myös nosti tuontihintoja ja vähensi ruotsalaisten tavaroiden kysyntää ulkomailla. Tuoteplakaatti lakkautettiin Ruotsissa 1825. Ks. Kommentti: Lähteen luonnos ja Valtakunnan heikkouden lähde. turmiolliset vaikutukset teoksessa Valtakunnan heikkouden lähde,105Valtakunnan heikkouden lähde: Chydeniuksen kirjoitus Valtakunnan heikkouden lähde (1765) josta kustantaja, edesmennyt johtaja Salvius, otti kahdessa viikossa kaksi painosta. Se herätti monien lukijoiden huomion, ja kuninkaallisen kirjaston hoitaja, herra Gjörwell,106Carl Christoffer Gjörwell, lehdenjulkaisija ja Kungliga biblioteketin kirjastonhoitaja sanoi sitä tästä syystä koko noiden valtiopäivien kuuluisimmaksi kirjalliseksi työksi.
Kirjoittaja oli aluksi tuntematon, ja häntä arveltiin ulkomaalaiseksi tai ulkomaalaisten ostamaksi ruotsalaiseksi maanpetturiksi. Tästä syystä teoksen kimppuun käytiin paitsi lukemattomissa lyhyissä teksteissä ylen innokkaasti myös kahdessa laajahkossa tutkielmassa, joista ensimmäinen oli nimeltään Seikkaperäinen vastine107Seikkaperäinen vastine: Viittaa kirjoitukseen Omständelig wederläggning af skriften, kallad: Källan til rikets wanmagt. Uti bref til en wän (”Seikkaperäinen vastine kirjoitukselle nimeltä Valtakunnan heikkouden lähde. Ystävälle lähetetystä kirjeestä”), joka ilmestyi 1765 anonyyminä, mutta sen kirjoittaja on luultavasti Bengt Junggren. Ks. Kommentti: Seikkaperäinen vastausI kirjoitukselle nimeltä Valtakunnan heikkouden lähde ja myöhemmin ilmestynyt Valtakunnan heikkouden lähteestä otettuja vesinäytteitä.108Valtakunnan heikkouden lähteestä otettuja vesinäytteitä: Viittaa anonyymisti julkaistuun kirjoitukseen Valtakunnan heikkouden lähteestä otettuja vesinäytteitä (1765), jonka kirjoittaja on luultavasti Edvard Fredric Runeberg. Ks. ACKT 2, s. 458–466. LINKKI Tämä torjunta oli niin kiihkeää, että kaikki julistivat kirjoittajan voitetuksi ja ystävät neuvoivat häntä olemaan enää koskaan puuttumatta tähän aiheeseen, jotta hän pelastaisi kunniansa, joka noissa oloissa oli mahdollista menettää kokonaan.[5]
Tästä huolimatta rohkenin kuitenkin käydä taistoon mahtavien vastustajieni kanssa ilman muuta selustatukea kuin paljas totuus ja painatin aikomani vastauksen pohjustamiseksi teoksen Kansallinen voitto,109Kansallinen voitto: Chydeniuksen kirjoitus Kansallinen voitto, jonka on mitä nöyrimmällä kunnioituksella valtakunnan korkea-arvoisille säädyille luovuttanut eräs niiden jäsen (1765) jonka jälkeen samana kesänä syyspuolella ilmestyi Vastineelle ja Vesinäytteille osoittamani Seikkaperäinen vastaus.110Seikkaperäinen vastaus: Chydeniuksen kirjoitus Seikkaperäinen vastaus painosta tulleeseen vastineeseen kirjoitukselle nimeltä Valtakunnan heikkouden lähde, sekä Huomautuksia samasta lähteestä otetuista vesinäytteistä (1765) Se oli niin painokas, ettei kukaan rohkeista ahdistajistani, vaikka he ovat monenlaisissa muissa kirjoitelmissa silloin tällöin syytäneet pilkkanuolia ja myrkkyä totuutta ja sen puolustajia kohti, rohjennut enemmillä vastaväitteillä hyökätä niitä perustuksia vastaan, joiden varaan olin pystyttänyt tämän vapautta puolustavan rakennelmani. Olin kuitenkin toivonut väittelyä, jotta saisin sen avulla uutta tilaa avartaakseni kansalaisten käsitystä vapaudesta ja saadakseni heidät vakuuttumaan yhä täydellisemmin tämän kalliin totuuden arvosta.
Päästyäni tältä taholta rauhaan jouduin silloisten valtiopäivämiesvelvollisuuksieni nojalla jossakin määrin perehtymään valtakunnan raha-asioihin ja tuolloin kiivaan kiistan aiheena olleeseen raharealisaatioon ja kurssin alentamiseen111rahan arvon vakauttamiseen ja kurssin alentamiseen: Ruotsissa oli vuodesta 1745 käytössä paperirahakanta; toisin sanoen pääasiallisena maksuvälineenä olivat setelit, joita säätyjen pankki ei lunastanut. Rahamäärän voimakas kasvu johti inflaatioon ja ruotsalaisen valuutan heikkenemiseen. Aikakauden terminologiassa tätä kutsuttiin kurssin nousemiseksi, koska ruotsalaista valuuttaa tarvittiin enemmän ulkomaista valuuttayksikköä kohden. 1760-luvun alusta alkaen käytiin keskustelua inflaation syistä, keinoista sen lopettamiseksi sekä siitä, miten raharealisaatio, siis paluu metalliseen rahakantaan, tulisi toteuttaa. Keskustelua käytiin myös siitä, oliko syytä yrittää palauttaa rahalle sen alkuperäisenä pidetty arvo, eli aikakauden kielellä ”alentaa kurssia”. Chydenius katsoi aluksi, että inflaatio johtui keinottelusta, mutta omaksui sitten 1765 kannan, joka myös meidän aikanamme pidetään oikeana, eli että inflaatio johtuu rahan määrän kasvusta. Hän varoitti myös rahan vanhan arvon palauttamisesta koko talouselämälle koituvista haitallisista seurauksista. Ks. Kommentti: Valtakunnan pelastaminen sekä siitä yleiselle liiketoiminnalle aiheutuviin seurauksiin. Panin paperille vilpittömät ajatukseni tästä[6] asiasta ja jätin ne vielä samana syksynä valtakunnan säätyjen korkeasti kunnioitetulle pankkideputaatiolle.112Panin paperille vilpittömät ... korkeasti kunnioitetulle pankkideputaatiolle: Omaelämäkerrassaan Chydenius kertoo, että hän jätti vuoden 1765 lopussa asiaa koskevan muistion pankkideputaatiolle ja maamarsalkalle. Tällaista muistiota ei kuitenkaan ole tavattu pankkideputaation asiakirjojen joukosta. Ks. Omaelämäkerta ja ”Puolustuspuheenvuoron” luonnos. Esitin tällöin nimenomaisen ehdon, että ellei pankkideputaatio haluaisi ottaa niitä mitenkään huomioon, minun olisi pakko saattaa nämä ajatukseni koko laajuudessaan julkisuuteen, jotta sekä aikalaiset että tulevat sukupolvet näkisivät, ettei minulla ollut mitään osuutta niin sanottuun kurssin alentamiseen ja että kaikki siitä yleisölle aiheutuvat hankaluudet on selkeästi nähty ja kerrottu ennakolta. Keskustelin niistä usein pankkideputaation arvoisien jäsenten kanssa. Esitin neuvotteluissa näkökantani, mutta kun kaikki jäi tuloksettomaksi, täytin lupaukseni ja esitin ajatukseni järjestelmällisesti teoksessa Valtakunnan pelastaminen luonnollisen rahajärjestelmän avulla113Valtakunnan pelastaminen luonnollisen rahajärjestelmän avulla: viittaa Chydeniuksen kirjoitukseen Valtakunnan pelastaminen luonnollisen rahajärjestelmän avulla (1766) ja jätin ne säätyni tarkastettavaksi, jonka piirissä valtuutetut sen tarkastivat, ja teos lähetettiin 1766 painettavaksi saman säädyn hyväksymismerkinnällä varustettuna ja sen suostumuksella.
Tuskin ajatukset oli painettu, kun kaikkialla nousi häly: jouduin vastaamaan korkeasti kunnioitetulle salaiselle valiokunnalle, sääty peruutti hyväksymisensä, vaikka se oli perustunut valtuutettujen suorittamaan tarkastukseen, ja julisti minut arvottomaksi nauttimaan sen luottamusta, mitä sääty piti[7] lievimpänä rangaistuksena rikoksestani eli siitä, että rohkenin ajatella keinoja valtakunnan pelastamiseksi.
Kirjoituksessani nähtiin pahoja koko Eurooppaan kohdistuvia loukkauksia, hairahduksia löydettiin joka riviltä ja kaiken takaa vaarallisia juonitteluja. Avoimesti väitettiin, että jokin vastapuoli oli ostanut minut, ja ostohinnaksi mainittiin 70 000–80 000 taaleria. Minua painostettiin, ja allekirjoitettavakseni tyrkytettiin hirmuisia katumuskirjelmiä, ja paljon puhuttiin myös pidättämisestä ja vieläkin pahemmista seurauksista.
Ensimmäinen painos myytiin kuitenkin nopeasti, ja johtaja Salvius myi jo kolmen viikon kuluessa seuraavan painoksen loppuun, vaikka painoksia ei mitenkään eroteltu nimiölehdellä.114Ensimmäinen painos ... eroteltu nimiölehdellä.: Tarkempia tietoja painamisesta on ACKT 2, s. 484. LINKKI Pelättiin nimittäin, että koko teos takavarikoitaisiin ja sen levittäminen kiellettäisiin.
Lopuksi palkattiin ahnas raatokärpänen,115Lopuksi palkattiin ahnas raatokärpänen: Tarkoitetaan Jacob Gabriel Rothmania, joka todennäköisesti julkaisi 1766 anonyymin kirjoituksen Rikets fördärf och undergång genom et konstladt och förledande finance-system, nyligen föreslagit såsom rikets hjelp, af riksdagsmannen och comministern magister Andreas Chydenius. Myös Chydenius piti varmana, että Rothman oli kirjoituksen takana, ks. Omaelämäkerta. jonka piti vallanpitäjien puolesta syytää kirjoittajan päälle myrkkyä korkeimpien soutajilta lainattujen ilmaisujen116soutajilta lainattujen ilmaisujen: Erityisesti naispuoliset soutajat olivat Tukholmassa tunnettuja karkeasta ja värikkäästä kielenkäytöstään. saattelemana, jotta puolueen kiukku tyyntyisi ja ajattelematon väki, jonka oli noina aikoina äänellään hyväksyttävä mahtimiesten neuvottelujen tulokset[8] toimeenpantaviksi,117ajattelematon väki, jonka ... tulokset toimeenpantaviksi: Chydenius viittaa tässä todennäköisesti säätyjen riviedustajiin. saataisiin kavahtamaan ja inhoamaan kirjoittajan päivänvaloon tuomia totuuksia. Tätä osakseni saamaani pahaa voin nyt katsella sitäkin tyynemmin, kun minun ei ole tarvinnut kirjoittaa tästä asiasta mitään puolustuksekseni, vaan seuranneiden aikojen mullistukset ovat puhuneet puolestani ja kuninkaallinen majesteetti on armollisessa realisaatioasetuksessaan118Viitataan Kustaa III:n vuoden 1777 alussa toimeenpanemaan raharealisaatioon, jonka perusperiaatteet olivat samat kuin Chydeniuksen esityksessä: setelit lunastettiin puolesta arvostaan ja palattiin hopeakantaan. soveltanut kaikissa keskeisissä asioissa samoja perustotuuksia luodakseen valtakunnan pitkään horjuneelle taloudelle siunauksellisen perustan kaikiksi tuleviksi ajoiksi. Synnyinseutujaan rakastavaa miestä tämä suuresti rohkaisee uskaltautumaan edelleenkin esiin puhumaan sukukuntaamme runsaasti hyödyttävien totuuksien puolesta.
Samaan aikaan oli säätyjen suuren deputaation asettamassa painovapausvaliokunnassa käsiteltävänä vapaille yhteiskunnille kaikkina aikoina sangen tärkeä kysymys sensuurista. Sain onnekseni sielläkin taistella vapauden puolesta ja vaikuttaa jossakin määrin sen vapauttamiseen holhouksesta, useiden merkittävien valtiopäivämiesten kiihkeästä vastustuksesta huolimatta.
Samat vapauteen ja kansalaisiin kohdistuvat lämpimät tunteet ovat saaneet minut kirjoittamaan tämän pienen tutkielman.[9] Syy kirjoittamiseen ilmenee otsikosta. Göteborgin tiede- ja kirjallisuusseura julisti joitakin vuosia sitten kirjoituskilpailun asettaen vastattavaksi kysymyksen maakaupasta. Ensimmäisellä kerralla kukaan ei esittänyt vastausta, ja tästä syystä kysymys esitettiin uudelleen kilpailun aiheeksi vuonna 1776,119Ensimmäisellä kerralla ... aiheeksi vuonna 1776: ks. kommentti jolloin tämäkin vastaus lähetettiin. Tällöinkään yksikään lähetetyistä vastauksista ei voittanut palkintoa, ja muuan toinen sai kunniamaininnan. Samalla seura antoi suopean lausunnon tästä vastauksestani ja ilmoitti olevansa valmis julkaisemaan sen, kunhan kirjoittaja itse tekisi siihen ne muutokset, joihin seura näki olevan aihetta. Tiede- ja kirjallisuusseura onkin suosiollisesti nimimerkkini suojassa ilmoittanut ne minulle, ja olen pyrkinyt käyttämään niitä tutkielmani parantamiseen niin hyvin kuin olen pystynyt. Mutta koska minulla on silti aihetta pelätä, että seura vieläkin löytäisi siitä monia arveluttavia seikkoja, joita minä taas innokkaana ja herkkätuntoisena vapauden puolustajana en haluaisi tästä kirjoitelmastani poistaa, olen päättänyt mieluummin pitää ne mukana omalla vastuullani kuin vaivata niiden takia enää uudelleen kunnianarvoisaa seuraa.[10]
Jätän siis, arvoisa lukija, yritelmäni mieluiten sinun tarkastettavaksesi. Otan mielelläni vastaan vastaväitteitä, mutta minua eivät saa vakuuttumaan mitkään muut perustelut kuin sellaiset, jotka käytännössä johtavat kaikkien valtiollisten toimien ainoaan oikeaan tavoitteeseen, sukukunnallemme koituvaan onneen.
Kokkolassa 26.9.1777
Anders Chydenius
[1]
Answer to the Question Posed by the Society of Arts and Sciences in Gothenburg
Whether Rural Trade Is Generally Useful or Harmful to a Country, and to What Extent It Contributes to the Promotion or Decline of Industry
By Anders Chydenius Rector of Kokkola
Stockholm, Printed at the Royal Printing-Press, 1777.[2][3]
Preface
I herewith present to you, dear reader, a treatise about the rural trade, as to whether it is useful or harmful to a country.
It is not the first time that I venture to defend the freedom of the people and my fellow citizens before a revered public.
The Answer that I submitted to the Royal Academy of Sciences in response to its question concerning the cause of the emigration of Swedish people120The Causes of Emigration was printed in 1765.
Soon after that, I took up the defence of the natural rights of our maritime towns in the form of a treatise entitled: Refutation of the Reasons Employed to Deny the Towns in Ostrobothnia and Västerbotten as Well as in Västernorrland a Free Navigation.121Refutation of the Reasons...: A. Chydenius, Wederläggning Af de Skäl, Hwarmed man söker bestrida Öster- och Västerbotniska Samt Wäster-Norrländske Städerne Fri Seglation, Stockholm, 1765.
In the same year I ventured to defend freedom of trade in general in this country and demonstrated[4] the unfortunate consequences of the Commodity Ordinance in particular in a tract entitled The Source of Our Country’s Weakness,122The Source of Our Country’s Weakness of which the publisher, the late Director Salvius, within a fortnight printed two issues that attracted the particular attention of many people and was therefore described by the Royal Librarian Mr Gjörwell123Carl Christoffer Gjörwell (1731–1811) was a publicist and librarian first at the University of Greifswald (then in Swedish hands) and after that in Stockholm. He is most famous for the publication of more than 20 journals from the 1760s onwards dealing, for instance, with political issues. Through his many letters (altogether 80 volumes) he is an extraordinary source for historical inquiry regarding the Age of Liberty and the reign of Gustavus III. as the most notorious tract to appear during the entire period of the Diet.
The author, who was at first anonymous, was thought to be a foreigner or a Swede bought by foreigners to betray his fatherland; the tract was therefore, apart from innumerable small pamphlets, attacked with extraordinary zeal in two more extensive treatises, of which the first was called Circumstantial Refutation of the Treatise Called The Source of Our Country’s Weakness124Circumstantial Refutation: The tract Circumstantial Refutation of the Treatise Called The Source of Our Country’s Weakness (Omständelig wederläggning af skriften, kallad: Källan til rikets wanmagt, Stockholm, 1765.) was probably written by Bengt Junggren. and the second Water Tests Conducted at the Same Source,125Water Tests: E.F. Runeberg, Wattu-prof wid Källan til rikets wanmagt, Stockholm, 1765.; see also Commentary on The Source of Our Country’s Weakness. and that with such vehemence that everyone proclaimed the defeat of the author, and his friends advised him, as the best way to save his honour, which under such circumstances might be entirely destroyed, never again to attempt to engage in that subject.[5]
Despite that, however, I ventured to confront my powerful opponents, with no other protection than the naked truth, and, in order to prepare the ground for my intended response, had a tract printed called The National Gain,126The National Gain following which, towards the autumn of the same year, my Circumstantial Response to the Refutation and to the Water Tester appeared. The effect of this was that, of my brave assailants, although they had casually spread innuendos and venom in various other tracts against the truth and its defender, none dared to extend their refutation into an attack on the foundation on which I had erected my edifice of liberty. I had in fact hoped they would, in order thereby to gain further scope to expand the concepts of freedom among our citizens and to convince them all the more fully of such a precious truth.
With calm restored on that front, the duty incumbent on me as member of the Diet led me to make some investigation of the finances of the kingdom and of the then so controversial redemption policy and the reduction of the rate of exchange, with its consequences for the whole economy, and I recorded my indefeasible thoughts on that[6] subject, which I submitted the same autumn to the honourable Joint Banking Committee of the Estates of the Realm, with the express reservation that if the Joint Banking Committee did not wish to comment on them, I would then be obliged to present these thoughts of mine in full to the public, so that both contemporaries and posterity should see that I had no part in the socalled reduction of the exchange rate and that all the disadvantages that would be caused to the public thereby had been clearly foreseen and predicted. I often discussed these with the members of the Joint Banking Committee. I raised them during debates, but when that had no effect, I fulfilled my promise and ordered my thoughts in A Remedy for the Country by Means of a Natural System of Finance,127The Source of Our Country’s Weakness which I submitted to the consideration of my Estate, where it was examined by the deputies and, with the endorsement and permission of that Estate, printed in 1766.
Scarcely had that been printed when the alarm was sounded everywhere. I was summoned to appear before the honourable Secret Committee. My Estate revoked its endorsement, although it had been based on an examination by the deputies, and held it to be[7] a very lenient punishment for my crime, which consisted in daring to consider means of preserving the realm, when the Estate declared me unworthy of its confidence.
Serious offences against the whole of Europe were seen in my tract. Delusions were read in every line and dangerous designs underlying the whole. It was publicly stated that I had been bought by an opposition party, the purchase sum being set at 70,000 or 80,000 daler. Fearsome formulas of apology were proposed and urged, and there was much talk of an arrest and even more.
The first edition was quickly sold out, however, and within three weeks of that, Director Salvius had already sold the following one, though without distinguishing them in any way on the title page, as it was feared that the entire tract would be confiscated and banned.
Finally, a starving hack128a starving hack: refers to an anonymous pamphlet published in September 1766, Rikets fördärf och undergång genom et konstladt och förledande finance-systeme, nyligen föreslagit såsom rikets hjelp, af riksdagsmannen och comministern magister Andreas Chydenius. The writer was most probably Jacob Gabriel Rothman (1721–72), a former prosector in anatomy at Uppsala University. He seems to have been sacked from the university in 1755 for misconduct. In 1768 Rothman published another work, Philolalus Parrhesiastes secundus, eller Pratsjuke Fritalaren den andre, which gained him the designation “abominable free speaker” by Carl Christoffer Gjörwell was hired to spew streams of venom over the author on behalf of the establishment, using the most offensive expressions of ferrymen’s language, to vent the indignation of the party and to arouse among the unthinking mob, which was at that time used to carry into effect by its voice the decisions of the great men,[8] an abhorrence and loathing for the truths that he had brought to light. I can now look upon the troubles that I suffered with all the more contentment as I have not needed to write anything in my defence, the upheavals of recent years having told in my favour, and His Majesty has based his Redemption Ordinance129Redemption Ordinance: In 1776 a monetary reform was introduced which replaced the old, complicated system based on silver and copper daler with the riksdaler, divided into 48 skilling. The old banknotes were redeemed for half of their nominal value, or in practice their current value, and the currency was tied to a silver standard. In Chydenius’s view the reform proved that he had been right in his A Remedy for the Country by a Natural System of Finance of 1766, which argued against any drastic revaluation of the currency. This reform rendered obsolete this old controversy, which had occupied so much of Chydenius’s time during the Diet of 1765–6. in all essentials on the same fundamental truths, bringing blessed stability to the long-perturbed enterprise of the entire kingdom for all future time – a great encouragement for one who loves his native land to also venture something in the future for truths that are of such great benefit to our species.
During the same period the question of censorship, so important in every age for free societies, was discussed in the Grand Committee’s Third Committee on the Freedom of Printing. There I also had the fortune to be able to speak out for liberty and to some extent, despite the active opposition of several important members, contribute to freeing it from its tutelage.
Moved by the same tender feelings for freedom and for the citizens, I have composed this little treatise. The reason for it[9] is made clear by its title. The Society of Arts and Sciences in Gothenburg some years ago announced a prize question, to be answered, regarding the rural trade, which received no answers the first time round and was therefore set again as a competition subject for the year 1776, when this answer of mine was submitted. None of the answers received won the prize, however, but one was awarded the socalled accessit,130accessit: the runner-up prize; a prize awarded to a person judged to be next in merit to the actual winner. in addition to which the Society expressed itself favourably about this answer of mine and willing to publish it if the author himself would only make such changes as the Society would propose to him. The Society of Arts and Sciences also graciously informed me, under my motto, of these, which I have to the best of my ability sought to use to improve my treatise. But as I nonetheless apprehend that the Society may still on its part find many doubtful matters in it, which I, on the other hand, being ardent and sensitive in defence of liberty, would not wish to remove from this publication of mine, I have decided to present it on its own merits rather than be the cause of further trouble on account of it to such a venerable Society.[10]
Most of all, dear reader, I prefer to leave my essay to your examination. I am quite prepared to be contradicted, but no other reasons convince me than those that palpably lead to the only true purpose of all political arrangements, the happiness of our species.
Kokkola 26 September 1777 Anders Chydenius
Edellinen jakso:
Seuraava jakso: Maakauppa, § 1
paikat: Eurooppa Göteborg Ruotsi
Henkilöt: Gjörwell, Carl Christoffer Junggren, Bengt Kustaa III Rothman, Jacob Gabriel Runeberg, Edvard Fredric Salvius, Lars
Raamatunkohdat:
Aiheet: