Föregående avsnitt: Vederläggning, § 8
Följande avsnitt: Vederläggning, § 10
§. 9.
Det tredje skäl har man upsökt utur Kongl. Resolutionen på Städernas allmänna beswär år 17231, hwarest Städerna försäkras derom, at deras Privilegier icke skola til grund och warelse2 uphäfwas. Motsägarena taga det för afgjordt, at den i Norrbotn föreslagna Stapel-frihet til grund och warelse uphäfwer Stockholms Stads Privilegier, och sluter deraf huru Lagstridigt Norrbotningarnas påstående är.
Med Städernes Privilegiers grund och warelse förstår jag den af Kongl. Maj:t dem Allernådigst förunta frihet, at på det eller det stället få uti skygd af Lagen obehindrat nyttja Borgerlig näring. Men hwad den ena Staden i anseende til några särskilta orsaker kan hafwa för förmåner fram för andra, kan intet höra til Städernas Privilegiers grund och warelse; Ty skulle alla i dem anförde omständigheter begripas derunder, så at den minsta ändring i dem ansåges röra deras Privilegiers grund och warelse, så hade Högsta Magten med det samma tilbundit sina egna händer, at til jämnwigtens behållande i Handelen, så innom, som utom Riks få göra några ändringar deruti, hwilket är omöjeligit. Det hade ock då bordt heta, intet allenast til grund och warelse, utan ock til alla sina omständigheter, hwilket likwäl ej tilfälligt-wis, utan af godt betänckande bör tros wara utelemnadt, såsom öfwerensstämmande med Regerings-Formens 51. §.3, hwarest uttryckeligit förbehåll göres, at Städernas Privilegier af Riksens Ständer efter tidernas omständigheter lämpas skola.
Men om jag åter medgåfwe alt detta werckeligen wara dem försäkrat, månn Högsta Magten efter någon Samfunds Lag i dylika mål altid kan förbindas dertil i den händelse at det blefwe missbrukat til andra Medborgares förtryck?
§. 9.
Det tredje skäl har man upsökt utur Kongl. Resolutionen på Städernas allmänna beswär år 17234, hwarest Städerna försäkras derom, at deras Privilegier icke skola til grund och warelse5 uphäfwas. Motsägarena taga det för afgjordt, at den i Norrbotn föreslagna Stapel-frihet til grund och warelse uphäfwer Stockholms Stads Privilegier, och sluter deraf huru Lagstridigt Norrbotningarnas påstående är.
Med Städernes Privilegiers grund och warelse förstår jag den af Kongl. Maj:t dem Allernådigst förunta frihet, at på det eller det stället få uti skygd af Lagen obehindrat nyttja Borgerlig näring. Men hwad den ena Staden i anseende til några särskilta orsaker kan hafwa för förmåner fram för andra, kan intet höra til Städernas Privilegiers grund och warelse; Ty skulle alla i dem anförde omständigheter begripas derunder, så at den minsta ändring i dem ansåges röra deras Privilegiers grund och warelse, så hade Högsta Magten med det samma tilbundit sina egna händer, at til jämnwigtens behållande i Handelen, så innom, som utom Riks få göra några ändringar deruti, hwilket är omöjeligit. Det hade ock då bordt heta, intet allenast til grund och warelse, utan ock til alla sina omständigheter, hwilket likwäl ej tilfälligt-wis, utan af godt betänckande bör tros wara utelemnadt, såsom öfwerensstämmande med Regerings-Formens 51. §.6, hwarest uttryckeligit förbehåll göres, at Städernas Privilegier af Riksens Ständer efter tidernas omständigheter lämpas skola.
Men om jag åter medgåfwe alt detta werckeligen wara dem försäkrat, månn Högsta Magten efter någon Samfunds Lag i dylika mål altid kan förbindas dertil i den händelse at det blefwe missbrukat til andra Medborgares förtryck?
§ 9
Kolmas peruste on etsitty vuonna 1723 annetusta kuninkaallisesta vastauksesta kaupunkien yleiseen valitukseen7. Siinä kaupungeille vakuutetaan, ettei niiden erioikeuksien perimmäistä olemusta8 saa kumota. Vastustajat pitävät selvänä, että Norrbottenille ehdotetut tapulioikeudet kumoavat Tukholman kaupungin erioikeuksien perimmäisen olemuksen, ja päättelevät tästä, kuinka lainvastainen norrbottenilaisten vaatimus on.
Ymmärrän kaupunkien erioikeuksien perimmäisen olemuksen merkitsevän kuninkaallisen majesteetin kaikkein armollisimmin suomaa vapautta harjoittaa esteettömästi porvarillista elinkeinoa tietyssä paikassa lain suojaamana. Mutta se, mitä etuja jollakin kaupungilla voi tiettyjen syiden perusteella olla muihin nähden, ei voi kuulua kaupunkien erioikeuksien perimmäiseen olemukseen. Jos näet kaikki erioikeuksien yhteydessä esitetyt seikat katsottaisiin tämän käsitteen piiriin kuuluviksi ja siten pienimmänkin muutoksen katsottaisiin puuttuvan kaupunkien erioikeuksien perimmäiseen olemukseen, silloin korkein valta olisi samalla sitonut omat kätensä eikä voisi enää tehdä kaupan tasapainon säilyttämiseksi mitään muutoksia kaupankäynnissä sen enempää valtakunnan sisällä kuin sen ulkopuolellakaan, mikä olisi mahdotonta. Silloin ei olisi pitänyt myöskään puhua yksinomaan perimmäisestä olemuksesta, vaan myös kaikista asiaan liittyvistä olosuhteista, mikä olisi hallitusmuodon 51. pykälän mukaista. On syytä uskoa, ettei mainintaa niistä ole jätetty pois sattumalta, vaan täysin harkitusti. Kyseisessä pykälässä esitetään nimenomaisesti se varaus, että valtakunnan säätyjen on sovitettava kaupunkien etuoikeudet ajankohdan olojen mukaan.
Mutta vaikka myöntäisin, että kaikki nämä etuoikeudet on todellakin näille kaupungeille taattu, olisiko korkein valta jonkin yhteiskunnan lain mukaan tällaisissa tapauksissa aina sidottu siihen, mikäli etuoikeutta käytetään väärin muiden kansalaisten sortamiseksi?
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt: Vederläggning, § 8
Följande avsnitt: Vederläggning, § 10
Platser: Norrbotten (Norrbotn, Norrbottn) Stockholm
Personer:
Bibelställen:
Teman: