Föregående avsnitt: Vederläggning, § 45
Följande avsnitt: Vederläggning, § 47
§. 46.
Om det Swenska Järnet, som utskjeppas, säger man, skal Utomlands kunna säljas utan ägarens skada, til lika lågt som det Ryska, måste Frackten wara 2, 3 a 4 Daler Kopparmynt för Skjeppundet: Men som af denna tunga wara ej Fartyget kan fyllas, och det åter annars ej betalar Frackten, skal öfra Skeps-rummet fyllas med skrymmande waror, som hjelpa under Järn-frackten, såsom Bräder. Begynna nu Öster- och Wästerbotningarna at föra sjelfwe sina waror ut, så sättes Stockholms Stad utur stånd, at med winst exportera Rikets Järn.
Men häremot påstår jag den befarade brist på skrymmande waror, genom nya Staplar, som skulle hindra Järn-exportation, wara aldeles omöjelig. Ty 1:o kan i anseende til Norrbotns Städers swaga förmåga utrikes Handelen aldrig på et Seculum drifwas så högt, at de wore sjelfwe i stånd exportera alla sina waror. Der större tillopp är af waror och folk, än i Öster- och Wästerbotn kan wara, har sådant ej kunnat ske, än mindre är det här möjeligit. Åbo, Helsingforss och Westervik hafwa uti halftannat Seculum wist nyttjat Stapel-frihet, men exportera icke mindre stora poster trä-waror til Stockholm. Och om det efter en rund1 tid ändteligen skulle ske, så hafwer emellertid et Lands exporter redan dess förinnan så förändrat sig, at man omöjeligen kan göra sin räkning på så lång tid. Åtminstone kan jag försäkra, at brukas skogen til Tjära och Bräder så flitigt i Norrbotn, ännu uti 100:de år, som härtils skedt, är wäl ingenting wissare, ehwad Stappeln är i Stockholm, eller i de nu warande Upstäderna, än at skrymmande träwaror derifrån aldrig43 mera kunna deltaga i Järn-frackterna, om intet frihet i Handel och mennisko-kånst2 uphitta några andra, som kunna tjena och wore möjeliga til samma ändamål. 2:o Äro nu Trä-warorna så oumgängeliga, at wara förenade med Järn-ladningarna, så hafwa ju både Stockholms-boen och Norrbotningen derutinnan et gemensamt interesse, at få dem i en last förenade. Ty Norrbotningen kan intet segla ut med sin Brädlast, om den intet är antingen med sten eller Järn Barlastad, påstå wåra motsäjare sjelfwe. Sten intager en tredje-del af Skeps-rummet förgäfwes; men Järnet deltager dock något i frackten, derföre exporterar Norrbotningen altid häldre sina Bräder med Järn barlast, än sten.
Stockholms-boen deremot, som wil exportera Järnet, måste antingen segla med tomt rum i öfra delen af Skeppet, eller til at lätta Järn-frackten, fylla det med Bräder, derföre är han omtänckt på utwägar dertil. Tre sätt huru detta kan ske äro möjeliga. Antingen köper Österbotningen Järn sig til barlast, eller Stockholms-boen Bräder för sig til öfwerlast, eller ock behåller hwardera sin wara för egen räkning, och dela allenast Frackterna sins emellan. Hufwudsaken, som är exportations lättande blifwer i alla fallen fullkomligen wunnen, och är naturligen förenad med hwarderas enskilta fördel. Se min läsare, huru en fri och okånstlad Handel föder utaf sig de härligaste förmåner, så för hela Riket igemen, som hwar enskildt i synnerhet. Se, huru omant3 skrymmande waror förena sig med wåra Järn-ladningar. Se ändteligen huru man wil skräma oss med de farligaste fölgder, af en så nyttig sak, äfwen som man i många andra saker, genom de olyckeligaste förslager låfwat oss Gullberg4, och då wi i god tro som bäst wänta at få se dem, blifwa wi warse et härjat land. Se påminnelserna wid Herr Adj. Christiernins föreläsningar pag. 25, 265.
§. 46.
Om det Swenska Järnet, som utskjeppas, säger man, skal Utomlands kunna säljas utan ägarens skada, til lika lågt som det Ryska, måste Frackten wara 2, 3 a 4 Daler Kopparmynt för Skjeppundet: Men som af denna tunga wara ej Fartyget kan fyllas, och det åter annars ej betalar Frackten, skal öfra Skeps-rummet fyllas med skrymmande waror, som hjelpa under Järn-frackten, såsom Bräder. Begynna nu Öster- och Wästerbotningarna at föra sjelfwe sina waror ut, så sättes Stockholms Stad utur stånd, at med winst exportera Rikets Järn.
Men häremot påstår jag den befarade brist på skrymmande waror, genom nya Staplar, som skulle hindra Järn-exportation, wara aldeles omöjelig. Ty 1:o kan i anseende til Norrbotns Städers swaga förmåga utrikes Handelen aldrig på et Seculum drifwas så högt, at de wore sjelfwe i stånd exportera alla sina waror. Der större tillopp är af waror och folk, än i Öster- och Wästerbotn kan wara, har sådant ej kunnat ske, än mindre är det här möjeligit. Åbo, Helsingforss och Westervik hafwa uti halftannat Seculum wist nyttjat Stapel-frihet, men exportera icke mindre stora poster trä-waror til Stockholm. Och om det efter en rund6 tid ändteligen skulle ske, så hafwer emellertid et Lands exporter redan dess förinnan så förändrat sig, at man omöjeligen kan göra sin räkning på så lång tid. Åtminstone kan jag försäkra, at brukas skogen til Tjära och Bräder så flitigt i Norrbotn, ännu uti 100:de år, som härtils skedt, är wäl ingenting wissare, ehwad Stappeln är i Stockholm, eller i de nu warande Upstäderna, än at skrymmande träwaror derifrån aldrig43 mera kunna deltaga i Järn-frackterna, om intet frihet i Handel och mennisko-kånst7 uphitta några andra, som kunna tjena och wore möjeliga til samma ändamål. 2:o Äro nu Trä-warorna så oumgängeliga, at wara förenade med Järn-ladningarna, så hafwa ju både Stockholms-boen och Norrbotningen derutinnan et gemensamt interesse, at få dem i en last förenade. Ty Norrbotningen kan intet segla ut med sin Brädlast, om den intet är antingen med sten eller Järn Barlastad, påstå wåra motsäjare sjelfwe. Sten intager en tredje-del af Skeps-rummet förgäfwes; men Järnet deltager dock något i frackten, derföre exporterar Norrbotningen altid häldre sina Bräder med Järn barlast, än sten.
Stockholms-boen deremot, som wil exportera Järnet, måste antingen segla med tomt rum i öfra delen af Skeppet, eller til at lätta Järn-frackten, fylla det med Bräder, derföre är han omtänckt på utwägar dertil. Tre sätt huru detta kan ske äro möjeliga. Antingen köper Österbotningen Järn sig til barlast, eller Stockholms-boen Bräder för sig til öfwerlast, eller ock behåller hwardera sin wara för egen räkning, och dela allenast Frackterna sins emellan. Hufwudsaken, som är exportations lättande blifwer i alla fallen fullkomligen wunnen, och är naturligen förenad med hwarderas enskilta fördel. Se min läsare, huru en fri och okånstlad Handel föder utaf sig de härligaste förmåner, så för hela Riket igemen, som hwar enskildt i synnerhet. Se, huru omant8 skrymmande waror förena sig med wåra Järn-ladningar. Se ändteligen huru man wil skräma oss med de farligaste fölgder, af en så nyttig sak, äfwen som man i många andra saker, genom de olyckeligaste förslager låfwat oss Gullberg9, och då wi i god tro som bäst wänta at få se dem, blifwa wi warse et härjat land. Se påminnelserna wid Herr Adj. Christiernins föreläsningar pag. 25, 2610.
§ 46
Jotta laivoilla vietyä ruotsalaista rautaa voitaisiin myydä ulkomailla yhtä halvalla kuin venäläistä rautaa ja ilman että omistajalle tulee tappiota, rahdin pitäisi kuulemma maksaa 2–4 kuparitaaleria kippunnalta. Kun laivaa ei voi lastata täyteen tätä painavaa tavaraa, jolloin toisaalta rahtikuluja ei saa peitetyksi, on raudan rahtausta tuettava täyttämällä ruuman yläosa tilaa vievillä tavaroilla, kuten laudoilla. Jos pohjalaiset ja länsipohjalaiset alkaisivat nyt itse viedä tavaroitaan ulkomaille, Tukholman kaupunki ei pystyisi enää viemään valtakunnan rautaa kannattavasti maasta.
On täysin aiheetonta pelätä, että uudet tapulikaupungit aiheuttaisivat pulaa ruumatilaa täyttävästä tavarasta, mikä estäisi raudan viennin. Ensinnäkään Norrbottenin kaupungit eivät pysty sataan vuoteen harjoittamaan niin suurta vientiä, että ne voisivat itse viedä kaikki tavaransa maasta. Kun näin ei ole voinut käydä sielläkään, missä tavaroita ja väestöä on enemmän, on se sitäkin mahdottomampaa Pohjanmaalla ja Länsipohjassa. Turku, Helsinki ja Västervik ovat nauttineet puolitoista vuosisataa tapulivapautta, mutta vievät yhä yhtä suuria lautamääriä Tukholmaan. Jos pitkän ajan kuluttua vihdoin kävisi väitetyllä tavalla, olisi maan vienti jo sitä ennen muuttunut niin, että niin pitkälle ulottuvia arvioita on mahdoton tehdä. Mikäli Norrbottenin metsiä käytetään vielä sadan vuoden kuluttua tervaksi ja laudoiksi yhtä ahkerasti kuin tähän asti, voin joka tapauksessa vakuuttaa, etteivät lastitilaa täyttävät pohjoisen puutuotteet enää missään tapauksessa43 voi olla mukana raudan laivauksessa, riippumatta siitä, onko tapulioikeus Tukholmalla vai nykyisillä maakaupungeilla, ellei sitten kaupan vapauden ja ihmisten kekseliäisyyden avulla löydetä toisia tuotteita, joita olisi mahdollista käyttää samaan tarkoitukseen. Toiseksi: jos puutavaraa tarvitaan välttämättä rautalastien täydennykseksi, silloin on sekä tukholmalaisten että norrbottenilaisten yhteinen etu, että niitä voidaan lastata yhdessä. Vastustajammehan väittävät itse, etteivät norrbottenilaiset voi lähettää lautalastejaan ellei laivassa ole painolastina joko kiviä tai rautaa. Kivet vievät kolmanneksen laivan ruumatiloista hyödyttömästi, kun taas rauta peittää sentään jonkin osan rahtikuluista, ja siksi norrbottenilaiset vievät aina lautansa mieluummin sellaisilla laivoilla, joiden painolastina on rautaa eikä kiviä.
Tukholmalaiset taas joutuvat halutessaan viedä rautaa maasta purjehtimaan joko laivan yläosa tyhjänä tai sitten heidän on rahtikulujen helpottamiseksi täytettävä tila laudoilla. Niinpä tukholmalaisten on jotenkin ratkaistava asia. On kolme mahdollisuutta. Joko pohjalainen ostaa rautaa painolastiksi, tai tukholmalainen lautoja ruuman yläosaan, tai sitten kummatkin säilyttävät tavaransa omistuksessaan ja jakavat vain rahtikulut keskenään. Pääasia, viennin helpottaminen, saavutetaan joka tapauksessa täysin, mistä on luonnollisesti etua kummallekin erikseen. Pane merkille, lukijani, miten vapaasta ja luonnollisesta kaupasta syntyy mitä mainioimpia etuja, sekä valtakunnalle yleensä että kullekin yksilölle erikseen. Huomaa, kuinka vaivattomasti ruumatilaa täyttävät tavarat sopivat yhteen rautalastiemme kanssa. Pane lopuksi merkille, kuinka meitä pelotellaan mitä vaarallisimmilla seurauksilla, vaikka asia on hyvin hyödyllinen. Vastaavasti monissa muissa asioissa mitä onnettomimpien aloitteiden on luvattu vievän meidät suuriin rikkauksiin, ja kun sitten hyvässä uskossa olemme odottaneet saavamme nähdä ne, olemmekin nähneet ympärillämme hävitetyn maan. Katso huomautuksia herra yliopistonapulainen Christierninin luentoihin11, sivut 25 ja 26.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 46.
Om det Swenska Järnet, som utskjeppas, säger man, skal Utomlands kunna säljas utan ägarens skada, til lika lågt som det Ryska, måste Frackten wara 2, 3 a 4 Daler Kopparmynt för Skjeppundet: Men som af denna tunga wara ej Fartyget kan fyllas, och det åter annars ej betalar Frackten, skal öfra Skeps-rummet fyllas med skrymmande waror, som hjelpa under Järn-frackten, såsom Bräder. Begynna nu Öster- och Wästerbotningarna at föra sjelfwe sina waror ut, så sättes Stockholms Stad utur stånd, at med winst exportera Rikets Järn.
Men häremot påstår jag den befarade brist på skrymmande waror, genom nya Staplar, som skulle hindra Järn-exportation, wara aldeles omöjelig. Ty 1:o kan i anseende til Norrbotns Städers swaga förmåga utrikes Handelen aldrig på et Seculum drifwas så högt, at de wore sjelfwe i stånd exportera alla sina waror. Der större tillopp är af waror och folk, än i Öster- och Wästerbotn kan wara, har sådant ej kunnat ske, än mindre är det här möjeligit. Åbo, Helsingforss och Westervik hafwa uti halftannat Seculum wist nyttjat Stapel-frihet, men exportera icke mindre stora poster trä-waror til Stockholm. Och om det efter en rund12 tid ändteligen skulle ske, så hafwer emellertid et Lands exporter redan dess förinnan så förändrat sig, at man omöjeligen kan göra sin räkning på så lång tid. Åtminstone kan jag försäkra, at brukas skogen til Tjära och Bräder så flitigt i Norrbotn, ännu uti 100:de år, som härtils skedt, är wäl ingenting wissare, ehwad Stappeln är i Stockholm, eller i de nu warande Upstäderna, än at skrymmande träwaror derifrån aldrig43 mera kunna deltaga i Järn-frackterna, om intet frihet i Handel och mennisko-kånst13 uphitta några andra, som kunna tjena och wore möjeliga til samma ändamål. 2:o Äro nu Trä-warorna så oumgängeliga, at wara förenade med Järn-ladningarna, så hafwa ju både Stockholms-boen och Norrbotningen derutinnan et gemensamt interesse, at få dem i en last förenade. Ty Norrbotningen kan intet segla ut med sin Brädlast, om den intet är antingen med sten eller Järn Barlastad, påstå wåra motsäjare sjelfwe. Sten intager en tredje-del af Skeps-rummet förgäfwes; men Järnet deltager dock något i frackten, derföre exporterar Norrbotningen altid häldre sina Bräder med Järn barlast, än sten.
Stockholms-boen deremot, som wil exportera Järnet, måste antingen segla med tomt rum i öfra delen af Skeppet, eller til at lätta Järn-frackten, fylla det med Bräder, derföre är han omtänckt på utwägar dertil. Tre sätt huru detta kan ske äro möjeliga. Antingen köper Österbotningen Järn sig til barlast, eller Stockholms-boen Bräder för sig til öfwerlast, eller ock behåller hwardera sin wara för egen räkning, och dela allenast Frackterna sins emellan. Hufwudsaken, som är exportations lättande blifwer i alla fallen fullkomligen wunnen, och är naturligen förenad med hwarderas enskilta fördel. Se min läsare, huru en fri och okånstlad Handel föder utaf sig de härligaste förmåner, så för hela Riket igemen, som hwar enskildt i synnerhet. Se, huru omant14 skrymmande waror förena sig med wåra Järn-ladningar. Se ändteligen huru man wil skräma oss med de farligaste fölgder, af en så nyttig sak, äfwen som man i många andra saker, genom de olyckeligaste förslager låfwat oss Gullberg15, och då wi i god tro som bäst wänta at få se dem, blifwa wi warse et härjat land. Se påminnelserna wid Herr Adj. Christiernins föreläsningar pag. 25, 2616.
§ 46
Jotta laivoilla vietyä ruotsalaista rautaa voitaisiin myydä ulkomailla yhtä halvalla kuin venäläistä rautaa ja ilman että omistajalle tulee tappiota, rahdin pitäisi kuulemma maksaa 2–4 kuparitaaleria kippunnalta. Kun laivaa ei voi lastata täyteen tätä painavaa tavaraa, jolloin toisaalta rahtikuluja ei saa peitetyksi, on raudan rahtausta tuettava täyttämällä ruuman yläosa tilaa vievillä tavaroilla, kuten laudoilla. Jos pohjalaiset ja länsipohjalaiset alkaisivat nyt itse viedä tavaroitaan ulkomaille, Tukholman kaupunki ei pystyisi enää viemään valtakunnan rautaa kannattavasti maasta.
On täysin aiheetonta pelätä, että uudet tapulikaupungit aiheuttaisivat pulaa ruumatilaa täyttävästä tavarasta, mikä estäisi raudan viennin. Ensinnäkään Norrbottenin kaupungit eivät pysty sataan vuoteen harjoittamaan niin suurta vientiä, että ne voisivat itse viedä kaikki tavaransa maasta. Kun näin ei ole voinut käydä sielläkään, missä tavaroita ja väestöä on enemmän, on se sitäkin mahdottomampaa Pohjanmaalla ja Länsipohjassa. Turku, Helsinki ja Västervik ovat nauttineet puolitoista vuosisataa tapulivapautta, mutta vievät yhä yhtä suuria lautamääriä Tukholmaan. Jos pitkän ajan kuluttua vihdoin kävisi väitetyllä tavalla, olisi maan vienti jo sitä ennen muuttunut niin, että niin pitkälle ulottuvia arvioita on mahdoton tehdä. Mikäli Norrbottenin metsiä käytetään vielä sadan vuoden kuluttua tervaksi ja laudoiksi yhtä ahkerasti kuin tähän asti, voin joka tapauksessa vakuuttaa, etteivät lastitilaa täyttävät pohjoisen puutuotteet enää missään tapauksessa43 voi olla mukana raudan laivauksessa, riippumatta siitä, onko tapulioikeus Tukholmalla vai nykyisillä maakaupungeilla, ellei sitten kaupan vapauden ja ihmisten kekseliäisyyden avulla löydetä toisia tuotteita, joita olisi mahdollista käyttää samaan tarkoitukseen. Toiseksi: jos puutavaraa tarvitaan välttämättä rautalastien täydennykseksi, silloin on sekä tukholmalaisten että norrbottenilaisten yhteinen etu, että niitä voidaan lastata yhdessä. Vastustajammehan väittävät itse, etteivät norrbottenilaiset voi lähettää lautalastejaan ellei laivassa ole painolastina joko kiviä tai rautaa. Kivet vievät kolmanneksen laivan ruumatiloista hyödyttömästi, kun taas rauta peittää sentään jonkin osan rahtikuluista, ja siksi norrbottenilaiset vievät aina lautansa mieluummin sellaisilla laivoilla, joiden painolastina on rautaa eikä kiviä.
Tukholmalaiset taas joutuvat halutessaan viedä rautaa maasta purjehtimaan joko laivan yläosa tyhjänä tai sitten heidän on rahtikulujen helpottamiseksi täytettävä tila laudoilla. Niinpä tukholmalaisten on jotenkin ratkaistava asia. On kolme mahdollisuutta. Joko pohjalainen ostaa rautaa painolastiksi, tai tukholmalainen lautoja ruuman yläosaan, tai sitten kummatkin säilyttävät tavaransa omistuksessaan ja jakavat vain rahtikulut keskenään. Pääasia, viennin helpottaminen, saavutetaan joka tapauksessa täysin, mistä on luonnollisesti etua kummallekin erikseen. Pane merkille, lukijani, miten vapaasta ja luonnollisesta kaupasta syntyy mitä mainioimpia etuja, sekä valtakunnalle yleensä että kullekin yksilölle erikseen. Huomaa, kuinka vaivattomasti ruumatilaa täyttävät tavarat sopivat yhteen rautalastiemme kanssa. Pane lopuksi merkille, kuinka meitä pelotellaan mitä vaarallisimmilla seurauksilla, vaikka asia on hyvin hyödyllinen. Vastaavasti monissa muissa asioissa mitä onnettomimpien aloitteiden on luvattu vievän meidät suuriin rikkauksiin, ja kun sitten hyvässä uskossa olemme odottaneet saavamme nähdä ne, olemmekin nähneet ympärillämme hävitetyn maan. Katso huomautuksia herra yliopistonapulainen Christierninin luentoihin17, sivut 25 ja 26.
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt: Vederläggning, § 45
Följande avsnitt: Vederläggning, § 47
Platser: Helsingfors Västerbotten (Westerbotn, Wäster-bottn, Wästerbottn, Wästerbotn, Wästerbotten) Norrbotten (Norrbotn, Norrbottn) Österbotten (Öster botn, Österbotn, Österbottn) Stockholm Åbo Västervik (Westervik)
Personer: Christiernin, Pehr Niclas Nordencrantz (före 1743 Bachmanson), Anders
Bibelställen:
Teman: