Föregående avsnitt: Vederläggning, § 12
Följande avsnitt: Vederläggning, § 14
§. 13.
Med Sedelmyntets införande i Riket1, samlades hela Rikets rörliga Penninge-styrcka i Stockholm, på et enda ställe uti Banken, och förskrifningar2, som repræsenterade denna Rikets Cassas större eller mindre delar, bredde sig omkring hela Riket. Härigenom gafs en Penninge-styrcka, som wida öfwergick deras. Detta ansågs med mycken upmärksamhet. At wäga up denna styrcka war dem omöjeligit, säkrast för dem war då, at få dela med denna nya öfwermagt. Huru war det möjeligit? Jo det gick an. År 1735 utkom en Förordning, at få låna på Gods och Fastigheter.3 Och jämwäl år 1739 en Förordning, som påböd Carolinernas uttagande utur Banken.4 År 1743 och 52, at få låna på Actier.11 År 1747, at få låna på Järn til 4 proCent, och samma år, at få låna på Järn mot En Daler på Skeppundet5, etc. Järn-Contoiret war intet mindre färdigt at räcka dem så stora förlager6 de åstundade. År 1756, at få Banco-interessen7 nedfälde så wäl för gamle som för nya lån8, hwarigenom deras til stora Summor utaf Banken lånte Capitaler, med winsten af interessens minskning återbetaltes, med otalige flere häraf til dem flytande förmåner.
Således fingo de en stor del af Rikets redbara Mynt9 uti sin fria Disposition, så at den som något sådant behöfde, kunde intet mera få det för Bankens förskrifning utur Banken, utan nödgades anlita dem, som lånt derifrån dess redbara mynt. Det war heller ingen lag, som förbant dessa låntagare, at med redbart mynt förnöja dem, som behöfde sådant. Banken fant intet rådeligt, och de andra wille intet, förr än de fingo dubbelt så många Dalrar derföre, som de sjelf förskrifwit sig skyldiga uti Banken. Til exempel, de hafwa för en Riks-Daler, som de lånt utur Banken för Tjugufyra år sedan, förskrifwit sig skyldiga 9 a 10 Daler Kopparmynt, men om de nu skola lämna ut den til någon, begära de derföre Tjugufyra Daler dito mynt, och det få de ock af dem, som äro trängde; ty det är ingen utom dem i stånd at göra det, när det ankommer på någon större summa.
Jag lämnar, Min Läsare, til din egen goda eftertanka, om detta warit grunden til wår höga Wäxel-cours innom Riket, eller om den icke åtminstone mycket dertil bidragit.
§. 13.
Med Sedelmyntets införande i Riket10, samlades hela Rikets rörliga Penninge-styrcka i Stockholm, på et enda ställe uti Banken, och förskrifningar11, som repræsenterade denna Rikets Cassas större eller mindre delar, bredde sig omkring hela Riket. Härigenom gafs en Penninge-styrcka, som wida öfwergick deras. Detta ansågs med mycken upmärksamhet. At wäga up denna styrcka war dem omöjeligit, säkrast för dem war då, at få dela med denna nya öfwermagt. Huru war det möjeligit? Jo det gick an. År 1735 utkom en Förordning, at få låna på Gods och Fastigheter.12 Och jämwäl år 1739 en Förordning, som påböd Carolinernas uttagande utur Banken.13 År 1743 och 52, at få låna på Actier.11 År 1747, at få låna på Järn til 4 proCent, och samma år, at få låna på Järn mot En Daler på Skeppundet14, etc. Järn-Contoiret war intet mindre färdigt at räcka dem så stora förlager15 de åstundade. År 1756, at få Banco-interessen16 nedfälde så wäl för gamle som för nya lån17, hwarigenom deras til stora Summor utaf Banken lånte Capitaler, med winsten af interessens minskning återbetaltes, med otalige flere häraf til dem flytande förmåner.
Således fingo de en stor del af Rikets redbara Mynt18 uti sin fria Disposition, så at den som något sådant behöfde, kunde intet mera få det för Bankens förskrifning utur Banken, utan nödgades anlita dem, som lånt derifrån dess redbara mynt. Det war heller ingen lag, som förbant dessa låntagare, at med redbart mynt förnöja dem, som behöfde sådant. Banken fant intet rådeligt, och de andra wille intet, förr än de fingo dubbelt så många Dalrar derföre, som de sjelf förskrifwit sig skyldiga uti Banken. Til exempel, de hafwa för en Riks-Daler, som de lånt utur Banken för Tjugufyra år sedan, förskrifwit sig skyldiga 9 a 10 Daler Kopparmynt, men om de nu skola lämna ut den til någon, begära de derföre Tjugufyra Daler dito mynt, och det få de ock af dem, som äro trängde; ty det är ingen utom dem i stånd at göra det, när det ankommer på någon större summa.
Jag lämnar, Min Läsare, til din egen goda eftertanka, om detta warit grunden til wår höga Wäxel-cours innom Riket, eller om den icke åtminstone mycket dertil bidragit.
§ 13
Kun seteliraha otettiin valtakunnassa käyttöön19, maan koko liikkuva rahavarallisuus kerääntyi yhteen ainoaan paikkaan, pankkiin Tukholmassa. Velkakirjat, jotka edustivat suurempaa tai pienempää osaa tämän valtakunnan kassan sisällöstä, levisivät koko maahan. Näin syntyi rahavarallisuus, joka ylitti huomattavasti tukholmalaiskauppiaiden varallisuuden. Asiaan kiinnitettiin suurta huomiota. Tämän rahamahdin haastaminen ylitti tukholmalaisten mahdollisuudet, ja heidän kannaltaan oli varminta päästä osalliseksi uudesta ylivoimasta. Miten se oli mahdollista? No, kyllä se kävi päinsä. Vuonna 1735 julkaistiin asetus20, joka salli lainanoton maatiloja ja kiinteistöjä vastaan. Sitten vuonna 1739 annettiin asetus21, jolla määrättiin karoliinit vedettäviksi pois pankista. Vuosien 1743 ja 1752 asetuksilla sallittiin lainanotto osakkeita vastaan.11 Vuonna 1747 sallittiin lainata rautaa vastaan 4 prosentin korolla sekä yhdellä taalerilla rautakippuntaa kohti22 jne. Rautakonttori oli vähintään yhtä valmis antamaan tukholmalaisille kauppiaille niin suuria etumaksuja kuin he halusivat. Vuonna 1756 laskettiin sekä vanhojen että uusien lainojen pankkikorkoa23, ja kun tukholmalaiset kauppiaat olivat lainanneet pankista suuria summia, he voittivat nyt maksaessaan pääomat takaisin alhaisemmalla korolla ja saivat lukuisia muita tästä johtuvia etuja.
Näin Tukholman kauppiaat saivat suuren osan valtakunnan käyvästä metallirahasta vapaaseen käyttöönsä, eikä sellaista tarvinnut saanut sitä enää pankista velkakirjaa vastaan, vaan joutui turvautumaan niihin, jotka olivat lainanneet pankista hänen metallirahansa. Mikään laki ei myöskään velvoittanut näitä rahanlainaajia luovuttamaan käteistä sitä tarvitseville. Pankki ei pitänyt järkevänä antaa lainaa, eivätkä toiset halunneet antaa sitä elleivät saaneet siitä kaksinkertaista taalerimäärää verrattuna siihen mitä olivat velkakirjassa sitoutuneet maksamaan pankille. He ovat esimerkiksi sitoutuneet maksamaan yhdestä riikintaalerista, jonka he ovat lainanneet pankista 24 vuotta sitten, 9 tai 10 kuparitaaleria. Mutta jos he nyt antaisivat lainaksi saman rahan, he vaativat siitä 24 kuparitaaleria, ja tämän he myös saavat pulassa olevilta. Ainoastaan tukholmalaiset kauppiaat pystyvät näet antamaan lainaa, jos on kysymys suuremmista summista.
Lukijani, jätän sinun terveen harkintasi varaan, onko tämä ollut syynä korkeaan vaihtokurssiin maassamme, tai onko se ainakin huomattavasti vaikuttanut sen korkeuteen.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 13.
Med Sedelmyntets införande i Riket24, samlades hela Rikets rörliga Penninge-styrcka i Stockholm, på et enda ställe uti Banken, och förskrifningar25, som repræsenterade denna Rikets Cassas större eller mindre delar, bredde sig omkring hela Riket. Härigenom gafs en Penninge-styrcka, som wida öfwergick deras. Detta ansågs med mycken upmärksamhet. At wäga up denna styrcka war dem omöjeligit, säkrast för dem war då, at få dela med denna nya öfwermagt. Huru war det möjeligit? Jo det gick an. År 1735 utkom en Förordning, at få låna på Gods och Fastigheter.26 Och jämwäl år 1739 en Förordning, som påböd Carolinernas uttagande utur Banken.27 År 1743 och 52, at få låna på Actier.11 År 1747, at få låna på Järn til 4 proCent, och samma år, at få låna på Järn mot En Daler på Skeppundet28, etc. Järn-Contoiret war intet mindre färdigt at räcka dem så stora förlager29 de åstundade. År 1756, at få Banco-interessen30 nedfälde så wäl för gamle som för nya lån31, hwarigenom deras til stora Summor utaf Banken lånte Capitaler, med winsten af interessens minskning återbetaltes, med otalige flere häraf til dem flytande förmåner.
Således fingo de en stor del af Rikets redbara Mynt32 uti sin fria Disposition, så at den som något sådant behöfde, kunde intet mera få det för Bankens förskrifning utur Banken, utan nödgades anlita dem, som lånt derifrån dess redbara mynt. Det war heller ingen lag, som förbant dessa låntagare, at med redbart mynt förnöja dem, som behöfde sådant. Banken fant intet rådeligt, och de andra wille intet, förr än de fingo dubbelt så många Dalrar derföre, som de sjelf förskrifwit sig skyldiga uti Banken. Til exempel, de hafwa för en Riks-Daler, som de lånt utur Banken för Tjugufyra år sedan, förskrifwit sig skyldiga 9 a 10 Daler Kopparmynt, men om de nu skola lämna ut den til någon, begära de derföre Tjugufyra Daler dito mynt, och det få de ock af dem, som äro trängde; ty det är ingen utom dem i stånd at göra det, när det ankommer på någon större summa.
Jag lämnar, Min Läsare, til din egen goda eftertanka, om detta warit grunden til wår höga Wäxel-cours innom Riket, eller om den icke åtminstone mycket dertil bidragit.
§ 13
Kun seteliraha otettiin valtakunnassa käyttöön33, maan koko liikkuva rahavarallisuus kerääntyi yhteen ainoaan paikkaan, pankkiin Tukholmassa. Velkakirjat, jotka edustivat suurempaa tai pienempää osaa tämän valtakunnan kassan sisällöstä, levisivät koko maahan. Näin syntyi rahavarallisuus, joka ylitti huomattavasti tukholmalaiskauppiaiden varallisuuden. Asiaan kiinnitettiin suurta huomiota. Tämän rahamahdin haastaminen ylitti tukholmalaisten mahdollisuudet, ja heidän kannaltaan oli varminta päästä osalliseksi uudesta ylivoimasta. Miten se oli mahdollista? No, kyllä se kävi päinsä. Vuonna 1735 julkaistiin asetus34, joka salli lainanoton maatiloja ja kiinteistöjä vastaan. Sitten vuonna 1739 annettiin asetus35, jolla määrättiin karoliinit vedettäviksi pois pankista. Vuosien 1743 ja 1752 asetuksilla sallittiin lainanotto osakkeita vastaan.11 Vuonna 1747 sallittiin lainata rautaa vastaan 4 prosentin korolla sekä yhdellä taalerilla rautakippuntaa kohti36 jne. Rautakonttori oli vähintään yhtä valmis antamaan tukholmalaisille kauppiaille niin suuria etumaksuja kuin he halusivat. Vuonna 1756 laskettiin sekä vanhojen että uusien lainojen pankkikorkoa37, ja kun tukholmalaiset kauppiaat olivat lainanneet pankista suuria summia, he voittivat nyt maksaessaan pääomat takaisin alhaisemmalla korolla ja saivat lukuisia muita tästä johtuvia etuja.
Näin Tukholman kauppiaat saivat suuren osan valtakunnan käyvästä metallirahasta vapaaseen käyttöönsä, eikä sellaista tarvinnut saanut sitä enää pankista velkakirjaa vastaan, vaan joutui turvautumaan niihin, jotka olivat lainanneet pankista hänen metallirahansa. Mikään laki ei myöskään velvoittanut näitä rahanlainaajia luovuttamaan käteistä sitä tarvitseville. Pankki ei pitänyt järkevänä antaa lainaa, eivätkä toiset halunneet antaa sitä elleivät saaneet siitä kaksinkertaista taalerimäärää verrattuna siihen mitä olivat velkakirjassa sitoutuneet maksamaan pankille. He ovat esimerkiksi sitoutuneet maksamaan yhdestä riikintaalerista, jonka he ovat lainanneet pankista 24 vuotta sitten, 9 tai 10 kuparitaaleria. Mutta jos he nyt antaisivat lainaksi saman rahan, he vaativat siitä 24 kuparitaaleria, ja tämän he myös saavat pulassa olevilta. Ainoastaan tukholmalaiset kauppiaat pystyvät näet antamaan lainaa, jos on kysymys suuremmista summista.
Lukijani, jätän sinun terveen harkintasi varaan, onko tämä ollut syynä korkeaan vaihtokurssiin maassamme, tai onko se ainakin huomattavasti vaikuttanut sen korkeuteen.
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt: Vederläggning, § 12
Följande avsnitt: Vederläggning, § 14
Platser: Stockholm
Personer:
Bibelställen:
Teman: