Vederläggning, § 42

§. 42.

Såsom et hinder emot Öster- och Wästerbotningarnas Sjöfart Utomlands räknas widare, at deras belägenhet ej tillåter dem nyttja Sjöfarten öfwer 4 månader om året. Saken medgifwer jag, men hwad deraf skal följa, wet jag intet. Derföre, at Norrlänningarna ej kunna segla i Norrbotn längre än 4 månader, kunna de derföre ej heller göra det i Spanska sjön15Spanska sjön: benämning på Biscayabukten och Atlanten väster om iberiska halvön? Eller månn det är billigt, at Öster- och Wästerbotns Sjöfolk, som nu intet få segla mera, än 4 månader om året, och måste de öfri37ga 8 wara utan förtjenst, bör heller ingen större frihet framdeles förunnas, utan wintermånaderna härefter lika fruktlöst löpa bårt för dem, som härtils skedt? Af Öster- och Wästerbotningarnas, så korta Sommar, torde man wäl wela leda den fölgd, at de ej hinna fullända sin Utlänska resa fram och tilbakas; Men derwid får jag låf at ärhindra: At den Utlänska Sjöfart, som öfwas innom Östersjön, kan onekeligen afgöras på en Sommar, den åter, som skedde utom Sundet, är widlöftigare (ifrån Amsterdam och London går det dock an); men de kunna ju fara ut med sina exporter om hösten, söka Södre orters hamnar, och då det lider åt wåhren, förse sig med landets nödiga behof och segla hem. Kunna icke dessutom Norrbotningarnas Skepp rikta sina ägare med Utlänsk Frakt-handel lika wäl som Stockholms-boen? Sommarens korthet är wisserligen för de Norra Rikets Städer en betydande sak. Uti et medelmåttigt Norrbotns Fartyg ligger efter wår Cours 40 000 Daler Kopp:mt, hwarpå årligit interesse a 6 proCent, gör 2 400 Daler. Samma Fartyg, om det är lyckeligit, seglar 10 år, då hela Capitalet är om intet; dela wi denna afgång, utaf hela Capitalet jämt på hwart år, faller wärdet årligen 4 000. Lätt16låt nya omkostningar på Segel, Tågwärcke17tågvirke, grövre linor, rep och trossar som används ombord på ett fartyg, dicktande18göra ett träfartyg vattentätt genom att täta fogarna etc., årligen göra 600 Daler, så stiga årliga omgälderna på sjelfwa Fartyget och dess förlag, til 7 000 Daler Kopp:mynt. Lät samma Fartyg segla med 15 mans besättning, lät hwardera hafwa i penninge-lön allenast 300 Daler, om de skola hafwa någon styfwer, at lefwa af de 8 månaderna, lät dem af sina Redare hafwa sin förplägning om Sommaren, som kan göra 150 Daler på hwar: tilsammans 450 Daler, som för 15 man, gör årligen 6 750 Daler. I Capital, för hwilket han årligen måste af Landtmannen upköpa exportable waror at segla med, kan fordras til 40 000 Daler i det minsta, hwilka, om de legat på Ränta, årligen hade gifwit honom en winst af 2 400. Jag lägger nu härtil hans tarfliga19enkla, anspråkslösa lefnad, som förer Handelen, i sit egit hus med legofolk, gästning etc. til 5 000 Daler om året.

Wil han då intet göra denna förtäring af interessen20räntan, vinsten, utan lägga dem hälst til en liten besparing, måste han på de 4 månader,38 utom Tull och andra omgälder, warans wräkning21sortering enligt kvalitet etc. hafwa ren förtjenst 21 150 Daler Kopp:mt. Nu kan samma Fartyg ej göra sig räkning på mera än 2 resor til Stockholm om Sommaren, lastat hwardera gången med 800 tunnor Tjära, och 4 a 500 tålftor Bräder, han måste då winna 10 Daler Kopp:mt på hwar tunna Tjära, och 6 Dal. på hwarje tålft Bräder, om han skal wara behållen, och detta får han näppeligen hwart 10:de år. Säg mig då, måste han intet i alla sina dagar, så länge handelen står på så swaga fötter, som den nu är, blifwa en fattig uslinge, och ändå tåla sig förebrås sin fattigdom som et skäl, hwarföre han intet bör få friare Handel. Hwad annat, än at få nyttja sina Fartyg i warmare länder til sin förmon, kan hjelpa up honom?

1. Spanska sjön: benämning på Biscayabukten och Atlanten väster om iberiska halvön
2. låt
3. tågvirke, grövre linor, rep och trossar som används ombord på ett fartyg
4. göra ett träfartyg vattentätt genom att täta fogarna
5. enkla, anspråkslösa
6. räntan, vinsten
7. sortering enligt kvalitet

§ 42

Niihin seikkoihin, jotka estävät pohjalaisten ja länsipohjalaisten merenkulkua ulkomaille, lasketaan vielä se, että he pystyvät asuinalueidensa sijainnin takia purjehtimaan vain neljänä kuukautena vuodessa. Myönnän sen todeksi, mutta en ymmärrä, mitä siitä pitäisi seurata.

Koska norlantilaiset voivat purjehtia Norrbotteniin vain neljän kuukauden aikana, estääkö se heitä purjehtimasta sitä pitempään myös Espanjan vesillä? Kun pohjalaisten ja länsipohjalaisten merenkulkijoiden purjehduskausi rajoittuu nyt vain 4 kuukauteen vuodessa ja he joutuvat olemaan loput37 8 kuukautta ilman ansioita, lieneekö kohtuullista että heille ei myönnettäisi vastedeskään suurempaa vapautta, vaan he joutuisivat kuluttamaan talvikuukaudet yhtä hedelmättömästi kuin tähänkin asti? Lyhyestä pohjalaisten ja länsipohjalaisten kesästä haluttaneen tehdä se johtopäätös, että he eivät ehtisi tehdä edestakaista matkaa ulkomaille. Mutta haluan huomauttaa, että Itämeren puitteissa purjehdus voidaan eittämättä suorittaa yhden kesän aikana, kun taas Juutinrauman tuolle puolen suuntautuvat matkat ovat haasteellisempia (Amsterdamista ja Lontoosta se kylläkin on mahdollista). Pohjalaiset ja länsipohjalaiset voivat toki kuljettaa vientitavaransa syksyllä ja käydä etelän satamissa, ja kevään tullen lastata kotimaassa tarvittavia tavaroita ja lähteä kotimatkalle. Eivätkö norrbottenilaisten laivat voi sitä paitsi rikastuttaa omistajiaan ulkomaisella rahtipurjehduksella yhtä hyvin kuin tukholmalaisten? Kesän lyhyys on kyllä merkittävä asia valta­kunnan pohjoisille kaupungeille. Keskikokoiseen norrbottenilaiseen laivaan on meidän vaihtokurssimme mukaan sijoitettu 40 000 kuparitaaleria, josta 6 prosentin vuosikorko tekee 2 400 taaleria. Jos hyvin käy, laiva purjehtii 10 vuotta, jolloin koko pääoma on kuoletettu. Jos jaamme pääoman alenemisen tasaisesti kullekin vuodelle, se tekee 4 000 taaleria vuodessa. Oletetaan että purjeisiin, köysistöön, tilkitsemiseen jne. on vuosittain käytettävä 600 taaleria, silloin itse laiva ja sen vuotuiset hoitokulut nousevat yhteensä 7 000 kuparitaaleriin. Oletetaan että laivassa on 15 miehen miehistö ja jokainen saa palkkaa vain 300 taaleria. Jotta heille jäisi edes muutama ropo, jolla elää niiden kahdeksan kuukauden aikana, huolehtikoon laivanvarustaja heidän ylläpidostaan kesällä, ja tämä voi nousta 150 taaleriin miestä kohti. Yhteenlaskettuna se tekee 450 taaleria ja 15 miehelle 6 750 taaleria vuodessa. Laivanvarustajalla on oltava vähintään 40 000 taalerin pääoma, jolla hän vuosittain ostaa maaseudun asukkaalta vientitavarat laivattaviksi. Jos sama summa olisi ollut tuottamassa korkoa, laivanvarustaja olisi saanut 2 400 taalerin voiton vuodessa. Lasken että kaupan harjoittaja, joka asuu omassa talossaan palvelijoineen, vieraineen jne. käyttää vaatimattomaan elämiseen 5 000 taaleria vuodessa.

Ellei hän halua kuluttaa korkotuloa, vaan koota siitä edes pientä säästöä, hänen pitää 4 kuukaudessa38 saada puhdasta tuloa 21 150 kuparitaaleria sen lisäksi mitä menee tulleihin ja muihin kuluihin, tavaran tarkastusmaksuihin jne. Yhden laivan ei voida laskea tekevän enemmän kuin kaksi Tukholman-matkaa kesässä ja vievän molemmilla kerroilla 800 tynnyriä tervaa sekä 400–500 lautatolttia, ja mikäli kauppias aikoo pysyä voitolla, hänen on saatava 10 kuparitaaleria tervatynnyriltä ja 6 taaleria lautatoltilta. Tällaisia hintoja hän saa tuskin joka kymmenes vuosi. Kertokaa minulle, niin kauan kuin kaupankäynti on näin heikolla pohjalla, eikö hän koko elämänsä ajan pysykin köyhänä surkimuksena. Kaiken kukkuraksi hän joutuu sietämään sitä että hänen köyhyyttään pidetään syynä siihen, ettei hänelle voida sallia vapaampaa kauppaa. Millä muulla hän voisi parantaa asemaansa kuin hyötymällä laivansa käytöstä lämpimämmissä maissa?

Unfortunately this content isn't available in English