Vederläggning, § 40

§. 40.

Man förebrår Norrbotningarna deras fattigdom och brist i kunskap och erfarenhet, at sköta et så granlaga ärende, som Utländska Handelen är, och menar dem derigenom förlorat sin rättighet, at få handla Utomlands. Skal en ringare förmögenhet, än den wissa Stockholms-boer nu äga, göra dem förfallna, at i Handel alt framgent undertryckas af de mägtigare? Så sker det. Men at deras fattigdom äfwen hördt til de rättmätiga skjäl, hwarföre Norrbotningarna ej få fri Seglation, det har jag intet kunnat tänka.

Ju swagare de äro i styrka, ju mindre betydande blir deras Utlänska Handel i sin början. Ju mindre har man at befara deras skilnad från sin Handels gemenskap med Stockholm. Men skulle den ock i framtiden repa sig, så är förr bewist, at waro-mängden repar sig uti samma mån, så at Stockholm förmodeligen blefwe til större quantitet, än nu sker, med mat och andra waror försedd.

Hwem wille neka det, at kunskap och förfarenhet saknas hos större delen Norrbotns Handlande i Utlänska Handelen? Monn man i stora Handels-städer Stockholm, London, Amsterdam35 &c. födes med denne insigt? Eller monn den intet sedan genom öfning måste förwärfwas? Hwem har satt Norrbotningarna utur denna öfning? Jag gissar på Handels-ordinantien af 1617. Det lärer ingen kunna neka, at dess 4. §. som förbjuder Norra Städerna at drifwa Utlänsk Handel, har satt dem i okunnoghet, om en för dem härtils brödlös wetenskap, och af denna okunnighet sluter man til deras rätt.

Om wi altså ställa detta skälet i sin redighet, så lyder det således: Derföre hafwa Norrbotningarna ingen rättighet at segla, at de äro okunniga deruti. Och derföre äro de okunniga at de intet fått segla.

Dock at nationen genom deras okunnoghet ej skal blifwa i Utrikes Handelen lidande, kan man försäkra, at i deras Städer finnas några, som i 20 a 30 år, dels såsom Styrmän och Sjö-Capitainer, dels såsom sjelfwa Redare gått på de fläste Europeiska hamnar, och hafwa således all erforderlig både kunskap och förfarenhet, at sköta detta ärende.

§ 40

Norrbottenilaisia moititaan köyhyydestä sekä tiedon ja kokemuksen puutteesta, minkä vuoksi he eivät pystyisi hoitamaan sellaista tärkeää tehtävää kuin ulkomaankauppaa. Ollaan sitä mieltä, että he näin ovat menettäneet oikeutensa käydä ulkomaankauppaa. Ovatko norrbottenilaiset ansainneet tulla mahtavampien sortamaksi kaupankäynnissä hamaan tulevaisuuteen asti sen takia, että heillä on nyt vähemmän omaisuutta kuin joillakin tukholmalaisilla? Niin tapahtuu nyt. En ole kuitenkaan tullut ajatelleeksi, että heidän köyhyytensä kuuluisi niihin oikeutettuihin syihin, joiden vuoksi norrbottenilaisille ei anneta vapaata purjehdusoikeutta.

Mitä vähemmän norrbottenilaisilla on voimaa, sitä vähemmän merkitystä heidän harjoittamallaan ulkomaankaupalla aluksi on. Sitä vähemmän on myös aihetta pelätä, että heidän kaupankäyntinsä irrottautuu yhteydestään Tukholman kanssa. Jos kaupankäynti vastaisuudessa voimistuisi, tavaramäärä kasvaisi samassa määrin, niin kuin edellä on osoitettu, joten Tukholma saisi otaksuttavasti käyttöönsä nykyistä enemmän elintarvikkeita ja muita tavaroita.

Kuka voisikaan kieltää, että useimmilta Norrbottenin kauppiailta puuttuu tietoja ja kokemusta ulkomaankaupasta? Mutta mahdetaanko suurissa kauppakaupungeissa, kuten Tukholmassa, Lontoossa, Amsterdamissa35 jne. saada nämä tiedot jo syntymässä? Vai pitääköhän ne hankkia harjoituksen avulla? Kuka on estänyt norrbottenilaisia saamasta harjoitusta? Arvaan, että syyllinen on vuoden 1617 kauppa-asetus. Kaikkien on kai myönnettävä, että pohjoisen kaupungeilta ulkomaankaupan kieltävä neljäs pykälä on vienyt heiltä mahdollisuuden tietoon, joka ei siten tähän asti ole voinut heitä elättää. Tietämättömyydestä on sitten tehty heidän oikeuttaan koskevat johtopäätökset.

Jos ilmaisemme tämän perustelun selkeässä muodossa, se kuuluu näin: Norrbottenilaisilla ei ole purjehdusoikeutta, koska he ovat tietämättömiä asiassa. Ja he ovat tietämättömiä, koska eivät ole saaneet purjehtia.

Jotta kansakunnan ulkomaankauppa ei kuitenkaan kärsisi heidän tietämättömyydestään, voidaan varmuudella todeta että heidän kaupungeissaan asuu joitakin miehiä, jotka ovat kulkeneet useimmissa Euroopan satamissa 20–30 vuoden ajan perämiehinä ja merikapteeneina, tai peräti laivanvarustajina. Siten heillä on kaikki ulkomaankaupan hoidossa vaadittavat tiedot ja kokemukset.

Unfortunately this content isn't available in English