Vederläggning, § 33

§. 33.

Dernäst åligger mig nu at wisa, at Stockholms boarna ändock intet welat betala Norrbottningarna så stor winst en gång, som de utan sin skada likwäl kunnat.

Weta intet Stockholms handlande, at en ansenlig mängd träwärke9trävirke, Victualier10livsmedel och tjära ifrån Öster- och Wästerbotn, samt Westernorrland måste årligen exporteras? Weta de intet, at alla desse waror, enligit Handels ordinantien af 1617 ingen annorstädes än i Stockholm få aflåtas? Weta de intet, at Norrbottningarne omöjeligen taga sig tid, at ligga länge i Stockholm och falka ut11falka ut: bjuda ut till försäljning sina waror. Deras Sommar är kort, som behöfwer anwändas til flere warors exporterande. Weta de intet, at förr, än han seglar tilbaka med waran, säljer han den til halfwa wärdet? Weta de intet, at ingen af Norrbotningarna har någon betydande utlänsk Correspondance, som kunde gifwa dem ljus i utländska priserna på deras waror? och weta de ändteligen intet, at deras samfälta interesse beror derunder, ju billigare de få tilhandla sig någon wara? Träffas intet denna Stads handlande hwar middag på torget at öfwerlägga om priserna? Monn det då intet wara möjeligit, at dessa uti et så samfält interesse förenade personer, kunna fastställa sins emellan et sådant pris på warorna, som bäst står tilsammans med deras fördel?28

Möjeligheten kan ock finnas på et annat sätt. Det kan ju en eller annan af Stockholms Handlande få en hemlig notice om wissa warors höga pris uti någon utländsk hamn. Hans winst beror derunder, at hålla det de öfriga fördolt, annars kunde man efter den nya apparance12utsikten betala waran högre, än den nu giäller. Månn det då intet är möjeligit, at somliga underbjuda Norrbotns waror af okunnoghet, andra af egennytta.

1. trävirke
2. livsmedel
3. falka ut: bjuda ut till försäljning
4. utsikten

§ 33

Seuraavaksi minun on osoitettava, etteivät tukholmalaiset ole kuitenkaan halunneet maksaa norrbottenilaisille edes niin suurta voittoa kuin olisivat pystyneet ilman omia tappioita.

Eivätkö tukholmalaiskauppiaat tiedäkin, että huomattava osa Pohjanmaan ja Länsipohjan sekä Länsi-Norlannin puutavarasta, elintarvikkeista ja tervasta on joka vuosi vietävä ulkomaille? Eivätkö he tiedäkin, ettei mitään näistä tavaroista saa vuoden 1617 kauppa-asetuksen mukaan myydä muualla kuin Tukholmassa? Eivätkö he tiedäkin, etteivät norrbottenilaiset voi viipyä pitkään Tukholmassa kauppaamassa tavaroitaan? Kesä on heillä lyhyt ja sitä on käytettävä useiden tavaralajien vientiin. Eivätkö tukholmalaiskauppiaat tiedäkin, että norrbottenilainen myy tavaransa mieluummin puoleen hintaan kuin purjehtii sen kanssa takaisin kotiin? Eivätkö he tiedäkin, ettei yhdelläkään norrbottenilaisella ole merkittävää kirjeenvaihtoa ulkomaille eivätkä he siten saa tietoa tavaroittensa hinnoista vierailla mailla? Eivätkö he vihdoin tiedäkin, että heidän yhteinen etunsa riippuu siitä, miten halvalla he pystyvät ostamaan tavaran? Eivätkö tämän kaupungin kauppiaat kokoonnukin aina puolen päivän aikoihin torille neuvottelemaan hinnoista? Eikö silloin olekin mahdollista, että tällaisen yhteisen edun yhdistämät henkilöt voivat sopia keskenään sellaisista hinnoista, jotka ovat heille edullisimmat?28

On olemassa toinenkin mahdollisuus. Joku tukholmalaiskauppias voi saada salaisen tiedon tiettyjen tavaroiden korkeista hinnoista jossakin ulkomaisessa satamassa. Hän saa voittonsa, mikäli salaa tiedon muilta, ­sillä muussa tapauksessa tavarasta voitaisiin maksaa uuden hintanäkymän mukaan sen hetken hintaa enemmän. Lienee siis mahdollista, että jotkut maksavat norrbottenilaisten tavaroista alihintaa tietämättömyyden, jotkut taas omanvoitonpyynnin vuoksi.

Unfortunately this content isn't available in English