Vederläggning, § 27

§. 27.

Kunna intet Norrbotningarne med någon fördel föryttra sina waror uti någon annan hamn innom Riket, än Stockholm och Åbo, så tilstår jag gärna denna inskränkning intet skada dem; men då får jag lof, at säga den 4. §. i samma ordinantie, står helt och hållen utan någon betydelse; ty det kan aldrig supponeras om en Handlande, at han söker afsättning på sin wara på något annat ställe, än der den mest kåstar. Men ponera wi någon annan Inrikes plats, nu eller framdeles gifwas, der deras wahror kunde föryttras til säljarens större profit, än i Stockholm, men de i anseende til Handels-ordinantien ej få segla dit, så säger jag, at så wäl Norrbotningen, som den ponerade plats, blifwa på et alt för känbart sätt lidande twärt emot all billighet och Samfunds Lagar.

Öfwerflödigt tillåpp af några waror på en gång fäller waran i Stockholm til under-pris, ja ofta til halfwa wärdet. Får intet Norrbotningen söka ­högre pris på annan ort, ehuru det gifwes, så är ju, genom denne ordinantie ­honom beröfwat en större eller mindre del af sin wahras wärde, den han likwäl kunnat få. Det kan ju intet af någon förnuftig annorlunda anses, än om han til Stockholms Stad då nödgades i23 Contingent2bidrag, andel i skatt eller pålaga som kommer på varje enskild medlem av en samfällighet lefwerera så många 100:de eller 1 000:de Daler, som han i Stockholm lider på sin wara.

1. bidrag, andel i skatt eller pålaga som kommer på varje enskild medlem av en samfällighet

§ 27

Elleivät norrbottenilaiset voisi myydä tavaroitaan jonkinlaisella voitolla jossakin muussa valtakunnan satamassa kuin Tukholmassa ja Turussa, siinä tapauksessa myönnän mielelläni, ettei rajoitus ole heille vahingoksi. Mutta silloin minun täytyy sanoa, ettei asetuksen neljännellä pykälällä ole kerrassaan mitään merkitystä. Eihän voi olettaa, että kukaan kauppias yrittäisi myydä tavaransa muulla paikkakunnalla kuin siellä, missä sen hinta on korkein. Jos kuitenkin oletamme, että maassa olisi nyt tai tulevaisuudessa jokin toinen paikkakunta, missä norrbottenilaiset voisivat myydä tavaransa paremmalla voitolla kuin Tukholmassa, mutta eivät saisi kauppa-asetuksen nojalla purjehtia sinne, siinä tapauksessa sanon että sekä norrbottenilaiset että kyseinen paikkakunta joutuvat kärsimään aivan liian tuntuvasti ja vastoin kaikkea kohtuutta ja yhteiskunnan lakeja.

Kun joitakin tavaroita virtaa liian paljon kerralla Tukholmaan, ne alkavat mennä siellä alihintaan, usein jopa puolesta arvostaan. Ellei norrbottenilainen saa tavoitella korkeampaa hintaa muualla, vaikka voisi sen saada, silloinhan kauppa-asetus on riistänyt suuremman tai pienemmän osan hänen tavaransa arvosta, jonka hän olisi kaikesta huolimatta kyennyt saamaan. Yksikään järkevä ihminen ei voi näkemättä, että tämä on aivan sama kuin jos norrbottenilainen joutuisi maksamaan Tukholman kaupungille23 niin ja niin monta sataa tai tuhatta taaleria kiintiömaksua, siis sen summan jonka hän menettää tappiona myydessään siellä tavaransa.

Unfortunately this content isn't available in English