Vederläggning, § 10

§. 10.

Man föregifwer3påstår, at den föreslagne Handels-friheten stöter hela Ståndets Fri- och Rättigheter, för at derigenom sätta8 Borgare-ståndet enhälligt i harnesk häremot. Man will slå Menigheten en dimba för ögonen4slå Menigheten en dimba för ögonen: föra allmänheten bakom ljuset, at sedan i mörckret dess bättre föra den efter sina egna afsikter, hwilket uti en uplyster tid ej så lätteligen låter sig göra.

Stadna här, Läsare, litet med din eftertanka. Äro icke de Stapel-rätt sökande och nekande både twå lemmar i et och samma Stånd? Så at om endera får något, har Ståndet igemen derigenom ej det ringaste förlorat. Det wore allenast en jämkning emellan några Ståndets lemmar inbördes. Wunnes Stapel-friheten, och folk- samt waro-mängden öktes derigenom; så stege ju med det samma Rikets handel, och då finge Ståndet i samma mån styrka och anseende. Saken rörer egenteligen ingen annan, än Stockholms Stad, och därinne allenast wissa utrikes Handlande, som til en del i §. 5. är bewist.

Såsom hela Rikets frihet beror uppå alla fyra Ståndens jämwigt emot hwarandra, så beror åter hwart ock et Stånds frihet uppå en jämwigt hos hwarje Stånds lemmar inbördes. Rubbas jämwigten uti et Stånd genom en eller fleras öfwermagt, så stadnar samma Stånd i träldom innom sig sjelf. Hafwer en eller flere gjordt sig genom sin magt säkra om sit Stånds Pluralitet, så hafwa de derigenom stort insteg uti andra Stånd, uti hwilka, om en likadan öfwermagt skulle finnas, och de alla förenade sig i en orättmätig sak, wore deras Medständer och hela Riket dessa magter undergifna.

Detta bör öpna ögonen på oss. Man ropar om wår sälla frihet: Den är wist säll. Men lät oss just derföre akta den dess bättre. Det bör ingen misstyda, om en fri Medborgare jämförer sin styrcka mot andras; ty just deraf wet han, huru säker hans frihet är.

1. påstår
2. slå Menigheten en dimba för ögonen: föra allmänheten bakom ljuset

§ 10

Ehdotetun kauppavapauden väitetään loukkaavan koko säädyn vapauksia ja oikeuksia, jotta8 porvarisääty nousisi yksimielisesti ehdotusta vastaan. Tässä halutaan levittää sumua yleisön silmiin, koska on helpompi saada se sokkona noudattamaan omia tarkoituksia, mikä ei valistuneena aikana kovin helposti onnistukaan.

Pysähdy hetkeksi miettimään, lukija. Eivätkö sekä tapulioikeuksien anojat että vastustajat kuulu samaan säätyyn? Jos yhdet saavat jotakin, sääty ei ole sen perusteella kokenut pienintäkään menetystä. Se olisi vain joidenkin säädyn jäsenten kesken tapahtuvaa tasoitusta. Jos tapulioikeudet saataisiin ja se lisäisi väestön ja tavaroiden määrää, samalla kasvaisi valtakunnan kaupankäynti ja siitä sääty saisi samassa määrin lisää voimaa ja arvostusta. Asia ei oikeastaan koske mitään muuta kuin Tukholman kaupunkia, ja sen sisällä vain tiettyjä ulkomaankaupan harjoittajia, mikä on osaksi osoitettu 5. pykälässä.

Samoin kuin koko valtakunnan vapaus riippuu kaikkien neljän säädyn keskinäisestä tasapainosta, samoin kunkin säädyn vapaus riippuu puolestaan säädyn jäsenten keskinäisestä tasapainosta. Jos yhden tai useamman jäsenen yliote rikkoo säädyn tasapainoa, sääty jää itsensä orjaksi. Jos yksi tai useampi jäsen on valtansa nojalla varmistanut taakseen säätynsä enemmistön, silloin he saavat suuren vaikutusvallan muihin säätyihin. Jos muissakin säädyissä olisi samanlaista ylivaltaa, ja he kaikki ryhtyisivät yhdessä ajamaan epäoikeudenmukaista ratkaisua johonkin asiaan, muut säädyt ja koko valtakunta joutuisivat alistumaan heidän edessään.

Tämän on avattava silmämme. Vapauden autuutta toitotetaan, ja autuas­ta se varmasti onkin. Mutta vaalikaamme sitä juuri tämän vuoksi sitäkin paremmin. Jos vapaa kansalainen vertailee omaa voimaansa muiden voimaan, kenenkään ei pidä tulkita tätä väärin, sillä juuri tämän perusteella hän tietää, miten varma hänen vapautensa on.

Unfortunately this content isn't available in English