Vederläggning, § 23

§. 23.

Ehuru känbar denna skadan nu är, och huru oundwikeliga påfölgderna deraf, blef likwäl wahran i den supponerade händelsen uti den andra handen, ända tils hon föll uti Utlänningens. Men som den måste gå flere händer emellan, kan den ej annat, än derigenom blifwa ännu långt dyrare at exporteras.

Utlänningen betalar altid för wahran et lika pris, utan afseende derpå, utur hwilcken hand den kommer. Ju flere händer wahran går igenom, ju mindre winst måste då falla i hwar hand, så framt endera intet blifwer utan winst och helt och hållen lidande. Genom denna Stapel-Handeln på Stockholm, måste således Landtmannen få mindre wärde för sin wahra i Upstaden, än om samma Stad ägde Stapelrätt: Upstads Handlanden mindre winst, då den säljes i Stockholm, än Utomlands, och Stockholms Handlande äfwen af wåra wahror en större eller mindre handpenning. Det lärer heller ingen af Stockholms handlande, alfwarsamt kunna säga sig wara så patriotisk, at han endast, at lätta Norrlänningarnas afsättning på sina wahror, med sin egen20 skada uphandlar dem. Det wore för mycket begärt af en Medborgare. Åtminstone borde, i det fallet Norrbotningarnas föreslagna Segel-frihet ej blifwit dem så ömmande som det märkes.

§ 23

Miten tuntuva vahinko tässä oletetussa tapauksessa lieneekään ja miten väistämättömiä sen seuraukset, tavara pysyi kaikesta huolimatta ensimmäisen välikäden hallussa, kunnes se siirtyi ulkomaalaiselle. Mutta koska tavara joutuu kulkemaan useampien välikäsien kautta, sen vientihinta nousee pakostakin vielä paljon kalliimmaksi.

Ulkomaalainen maksaa tavarasta aina saman hinnan riippumatta siitä, kenen kädestä sen saa. Mitä useampien käsien välityksellä tavara kulkee, sitä vähemmän voittoa siitä jää kunkin käteen, sikäli kuin jotkut väli­kädet eivät jää ilman voittoa ja kokonaan tappiolle. Tukholman tapulikauppa johtaa siihen, että maaseudun asukas saa tavarastaan alhaisemman hinnan maakaupungissa kuin jos samalla kaupungilla olisi tapulioikeus. Maakaupungin kauppias saa pienemmän voiton myydessään tavaran Tukholmassa kuin saisi ulkomailla, ja tukholmalaiskauppiaskin saa tavaroistamme suuremman tai pienemmän korvauksen. Yksikään tukholmalainen kauppias ei liioin voi vakavissaan väittää olevansa niin isänmaallinen, että ostaisi norlantilaisten tavaroita omaksi tappiokseen pelkästään niiden menekin lisäämisen takia.20 Se olisi liian paljon vaadittu kansalaiselta. Siinä tapauksessa norrbottenilaisille ehdotettu purjehdusvapaus ei ainakaan olisi tukholmalaisille niin vaikeasti nieltävä kuin nyt on huomattu.

Unfortunately this content isn't available in English