Teologian tohtorin, rovastin ja Kokkolan kirkkoherran, Kuninkaallisen Pohjantähden ritarikunnan jäsenen Anders Chydeniuksen elämäkerta, hänen itsensä alkuaan laatimana.
Anders Chydenius syntyi vanhaa lukua1 26. helmikuuta 1729 Sotkamon pitäjässä 2 peninkulman päässä Kajaanista. Isä oli rovasti ja Kokkolan kirkkoherra Jakob Chydenius, silloinen Sotkamon kappalainen, joka vuonna 1734 määrättiin Kuusamoon koko Kemin Lapin kirkkoherraksi ja siirrettiin sieltä 1746 Kokkolan seurakuntaan, jossa hän palveli Jeesuksen seurakuntaa 19 ½ vuotta ja nukkui autuaasti pois huhtikuussa 1766. Isän isä oli Rymättylän kirkkoherra maisteri Anders Chydenius ja isän äiti professori Flachseniuksen2 tytär Maria Flachsenia. Äiti Hedvig Hornaea, joka kuoli Herran huomassa 31. tammikuuta 1754, oli rovastin ja Eurajoen kirkkoherran Samuel Hornaeuksen tytär.
Lähinnä Jumalaa hän sai kiittää hellää isää paitsi elämästä ja lapsuudessaan ja nuoruudessaan saamastaan huolenpidosta, jonka useimmat vanhemmat lapsilleen suovat, melkeinpä vielä enemmän uupumattomasta opetuksesta, jota hän sai varhaisimmista vuosistaan saakka. Isä ei noudattanut yleisesti käytettyä menetelmää, pelkästään lasten muistin rasittamista opetuksillaan. Hän opetti heidät ajattelemaan ja samoin päästämään järjen valon lämmittämään sydäntä hyveisiin ja jumalanpelkoon.
Hän sai kaksi vuotta nauttia yksityisopetusta Kuusamossa veljensä Samuelin kanssa hellän isän valvonnassa ja kävi sitten Oulun triviaalikoulua kaksi vuotta, kunnes vihollinen hyökkäsi Suomeen Lappeenrannan kautta.3 Vihollisuuksien aikana isä huolehti hänen ja hänen veljensä opetuksesta yksin, ja kun sodan levottomuudet olivat ohi, isä saattoi heidät 1744 koko Kemin Lapin halki Tornioon ja uskoi heidän kasvatuksensa Tornion pedagogion rehtorin, Oulun myöhemmän kirkkoherran ja rovastin Johan Wegeliuksen käsiin. Tämän antamat erinomaiset todistukset mukanaan molemmat matkustivat vuoden 1745 alussa Turun akatemiaan, jonne he kirjoittautuivat ylioppilaiksi tammikuussa.
Ensimmäisen akatemiassa viettämänsä vuoden aikana hän sai ohjausta opinnoissaan lähinnä silloiselta filosofian professorin apulaiselta, viimeksi arkkipiispana vaikuttaneelta Carl Fredrik Mennanderilta filosofisissa tieteissä ja latinan kielessä, mutta edistyi kuitenkin parhaiten kuunnellessaan innokkaasti ja ahkerasti tuohon aikaan yleisesti tunnetun ja teräväpäisen ylioppilas Nordstedtin ja vanhemman veljensä Samuelin välisiä päivittäisiä keskusteluja.
Vuosina 1747 ja 1748 hän kuunteli jälleen luentoja Turun akatemiassa, niin että hän pystyi oman edistymisensä ohella vähitellen opastamaan muita, jolloin hän otti kesäksi kotiopettajan paikan tuolloin Kemiön pitäjässä Viikin kartanossa asuneen hovioikeudenneuvoksetar Malmin4 luona. Kartanon omisti tuohon aikaan neiti Benzelstjerna.5 Hovioikeudenneuvoksettarella oli tuolloin useiden tyttärien lisäksi kaksi poikaa, kaksoset, jotka jo tuolloin kirjoittivat välttävästi latinaa ja olivat lukeneet Eukleideen kirjoista neljä.6 Nämä Malmin kaksosveljekset olivat varsin teräväpäisiä poikia: toisesta tuli majuri7 ja toinen toimi lääninkamreerina.8 He olivat maaherra Ehrenmalmin9 veljenpoikia. Tätä kotiopettajan tehtävää hoitaessaan hän sairastui elokuussa vaikeaan kolmen päivän horkkaan10 ja joutui sen takia eroamaan toimestaan syksyllä, ja saman horkkataudin jatkuessa peräti 10 kuukautta hän menetti kokonaan elämänhalunsa ja kaikki voimansa. Hän matkusti 1750 yhdessä nuoremman veljensä Jakobin, nykyisen rovastin ja Vaasan kirkkoherran, kanssa Uppsalan yliopistoon, jossa hänen vanhempi veljensä toimi silloin pohjalaisten – mikä tarkoittaa koko Suomalaista osakuntaa – kuraattorina ja toteutti kuraattorikaudellaan useita oivallisia järjestelyjä.
Siellä hän kuunteli useita akateemisia kemian, latinankielisen retoriikan ja etenkin professori Strömerin11 tähtitieteen luentoja ja lisäksi 1751 puolusti respondenttina veljensä väitöskirjaa De navigatione per flumina et lacus patriae promovenda.12
Oleskellessaan 1752 vanhempiensa luona hän suunnitteli kuningas Adolf Fredrikin Pohjanmaan halki tekemän matkan yhteyteen ns. puolimatkansillan luo sittemmin monesti mainitun kunniaportin elävine kuvahahmoineen.13
Vuonna 1753 hän matkusti uudelleen Turkuun mukanaan edellisenä vuonna itselleen pienen kappelin rakentaneiden Alavetelin kyläläisten kutsu heidän yksityiseksi papikseen. Tuomiokapituli hyväksyi tämän, minkä jälkeen hänet vihittiin pyhään saarnavirkaan maaliskuussa toimiakseen Alavetelin kappelin saarnaajana, suoritettuaan ennen sitä yhdessä nuoremman veljensä kanssa kandidaatin tutkinnon, jossa molemmat julistettiin ______14 ja puolustettuaan pro gradu -väitöstään amerikkalaisista tuohiveneistä, ja 1754 hän sai maisterin arvon poissaolevana. Hän sai 1760 kappalaisen valtakirjan ja palveli ainoana pappina Alavetelissä 17 vuotta.
Hän sai vuonna 1770 Kokkolan kaupunkiseurakunnan ja Kokkolan pitäjän seurakunnan15 jokseenkin yksimielisen kutsun perusteella siirron kirkkoherra Johan Haartmanin jälkeen Kokkolan kirkkoherran virkaan, jossa hänen isänsä oli aiemmin palvellut 20 vuotta ja Haartman tämän jälkeen vain 2 vuotta.
Siitä lähtien hän on nyt lähes 33 vuotta hoitanut tätä kirkkoherran virkaansa varsin niukkojen apuvoimien tuella. Hänellä on toki jo monta vuotta ollut apulainen, mutta koskaan ei ole kuultu apulaisten valittaneen liiallisesta työmäärästä, vaan pikemminkin siitä, etteivät he ole kertaakaan saaneet vuorotella työssä esipaimenen kanssa, niin kauan kuin tämä on kyennyt hoitamaan tehtävänsä. Vuonna 1779 piispa Haartman16 antoi hänelle pappissäädyn enemmistön valtiopäivillä esittämästä anomuksesta hänen oman seurakuntansa rovastin arvon, ja kun edellinen lääninrovasti, Lohtajan kirkkoherra Jacob Frosterus ei enää jaksanut hoitaa rovastikuntansa asioita, hänet määrättiin Kokkolan rovastikunnan lääninrovastiksi.
Samoilla vuoden 1779 valtiopäivillä hänen kuninkaallinen majesteettinsa suvaitsi armollisesti suoda hänelle teologian tohtorin arvon, mihin arvoon arkkipiispa C. F. Mennander promovoi hänet kesäkuussa monien muiden ohella Uppsalan tuomiokirkossa, vaikkakin poissaolevana.
Meidän Chydeniuksemme ei kuitenkaan ollut pelkästään saavuttanut suuren Kustaa III:n tuttavuutta ja hänen kiintymystään. Hän oli myös päässyt etenemään syrjäisestä maailmankolkasta läheiseksi tämän pojalle kuningas Kustaa Adolfille, joka vuoden 1800 valtiopäivillä, joille hän ei lainkaan osallistunut, otti hänet ritaristojen piiriin nimittämällä hänet Kuninkaallisen Pohjantähden ritarikunnan jäseneksi.17 Jos nämä kunnianosoitukset olisi saatu imartelulla, viekkaudella ja huijauksella, ne olisivat kantajansa häpeätahra; mutta jos kansalaismieltä osoittava uurastus sekä uskollisuus kuningasta ja isänmaata kohtaan saavat hallitsijat myöntämään kunnianosoituksia, kaikkien tuollaisten armonosoitusten arvoisiksi ansioituvien sopii ylistää tällaista menettelyä.
Tällaisena siis ulkonaisesti ilmenee hänen luonteensa, sellaisena hänet tunsimme syntymästään saakka, lapsuudesta asti opiskeluun harjaantuneena, alimmalta askelmalta lähdettyään sellaiseen kunniaan ja arvostukseen yltäneenä, että yhtä pitkälle eivät kovinkaan monet kuolevaiset pääse. Hänen elämänvaelluksensa kohoaa kuitenkin selvemmin silmiemme eteen vasta sitten, kun näemme hänen vaiheissaan ne monenlaiset ammatit, joita hän on harjoittanut, sen innostuksen ja uutteruuden, jota hän niissä osoitti, ja sen, mitä hän sai aikaan Jeesuksen valtakunnan asian edistämiseksi, seurakunnan, isänmaan ja säätynsä hyväksi.
Jos tarkastelemme häntä aluksi virassaan, johon kuului sielujen ravitseminen ja niiden ohjaaminen onneen täällä ajassa hyveiden noudattamisen tietä ja niiden kokoaminen Jeesuksen ihanaan valtakuntaan, havaitsemme, ettei hänellä ollut vain erityisen hyviä ja onnekkaita lahjoja virkansa hoitamiseen, niin että hän sai jo Alavetelissä kuulijoita kaikista ympäröivistä seurakunnista ja kaupungistakin, vaan hän osasi erinomaisen hyvin rakentaa saarnansa ja lisäksi kunkin pääkappaleen ja sen kunkin kohdan osalta selittää tiiviisti tekstiin sisältyvät pääasiat. Niinpä hänen saarnansa olivat helppotajuisia, mutta perusteellisia ja samalla [mieltä liikuttavia],18 sillä kaiken päätarkoituksenahan oli voittaa kova ihmissydän puolelleen ja taivuttaa se paitsi kiihkeän liikutuksen valtaan myös aitoon kääntymykseen, jota ihminen ei kadu. Samaan tavoitteeseen hän pyrki katekismusta kuulustellessaan ja opettaessaan. Näitä asioita hän ei hoitanut ainoastaan muodon vuoksi, vaan niihin sisältyi kaikki se oikean autuutusoppimme opetus, joka pitäisi kysymysten ja vastausten avulla istuttaa kuulijoiden sydämiin aidon kristillisyyden edistämiseksi. Tätä opetustapaa hän piti sekä kaikkein hyödyllisimpänä että myös vaikeimpana, koska siinä vaaditaan selkeyttä ja yksinkertaisuutta olettamatta mitään asiaa ennestään tunnetuksi ja sellaista järjestystä, jossa totuudet liittyvät luontevasti toisiinsa ja seuraavat toisistaan, sekä selkeää ja luontevaa ajattelukykyä ja huolellista harkintaa, jotta hyppäys asiasta toiseen ei saattaisi kaikkea sekasortoon. Lopuksi tähän tarvitaan myös kipinä taivaan tulta, joka sytyttää opettajan sydämen ja ohjaa sieluja armahtajansa luo.
Tähän tavoitteeseen päästäkseen hän käytti kaikkien yleisten hartauspuheiden ja kinkeri- ja rippikoulukuulustelujen ohella, jotka hän harvoin jätti pitämättä, myös kaikkia sairaskäyntejä, joiden aikana syntisten sydämet usein merkillisellä tavalla avautuvat. Tämä ei kuitenkaan vielä riittänyt. Tähän laajaan Kokkolan seurakuntaan tai sieltä pois muuttaa vuosittain lähes sata henkeä. Muuton kirjaamisen yhteydessä hän kuulusteli kristinopin tiedot kaikilta, jotka hän otti seurakunnan jäseniksi, ja mitä hellävaraisimmin taivutti heitä todelliseen kääntymykseen ja muistutti myös poismuuttavia heidän kristillisistä velvollisuuksistaan, kun ensin oli varustettu annetut ja vastaanotetut papintodistukset järjestysnumerolla ja viety ne asianmukaiseen ja tarkkaan pöytäkirjaan, mitä tuskin tapahtui koko maassa muualla kuin Kokkolan emäseurakunnassa ja kaupunkiseurakunnassa.
Mutta kaiken tämän lisäksi Herra avasi hänelle uuden oven sielujen johdattamiseksi Jumalan luo. Rippilapset olivat lähellä hänen sydäntään, ja hän omistautui erityisesti ja mitä uskollisimmin heidän opastamiseensa, ja kun hän useina perättäisinä sunnuntai- ja pyhäpäivinä pyhällä ehtoollisella käynnin jälkeen antoi heille uutterasti opetusta oikeasta ja viisaasta elämänvaelluksesta, monet hänen kuulijoistaan halusivat mukaan ja pyysivät, että he saisivat osallistua samoihin hartaushetkiin, minkä hän heille kernaasti soi, ja näin syntyivät hänen kodissaan melkein kaikkina sunnuntai- ja juhlapäivinä kello viideltä ja kuudelta pidetyt saarnan kuulustelut, joita jatkui hänen jäljellä olleen hieman yli 30 vuoden toimintansa ajan ja joihin osallistui ahkerasti suuri joukko kuulijoita kaikista säädyistä, niin että kokouksessa saattoi kohtalaisen sopivalla säällä olla 200–300 osallistujaa tai enemmänkin. Näihin kokoontumisiin tultiin täysin vapaaehtoisesti ja niiden tavoitteena oli pääasiassa syntisten kääntymys ja Jumalaan ja lähimmäisiin kohdistuvan rakkauden täyttämän kristillisyyden edistäminen, ja ne lopetettiin päivän aiheeseen sopivaan rukoukseen ja ilmoitukseen, että jos jollakulla oli tarvetta pyytää opettajaltaan neuvoa jossakin autuuttaan koskevassa asiassa, tämä kävi päinsä heti rukouksen jälkeen. Hänen hautaansa kostuttavat kyyneleet todistavat voimallisesti kaiken tämän hurskasta mieltä kasvattavasta vaikutuksesta seurakuntaan.
Ollessaan Uppsalassa hän opiskeli myös kemiaa, ja toimiessaan sitten yksinäisenä pappina maaseudulla hän käytti aluksi hyväkseen kuninkaallisen lääkintäkollegion yksinkertaisia tiedonantoja lastentautien parannusmenetelmistä,19 ja kun nämä toimet onnistuivat, se johdatti hänet pitemmälle lääketieteen pariin asessori Haartmanin kotilääkintäoppaan20 sekä hänen koti- ja matka-apteekkinsa sekä asessori Dareliuksen pitäjän- ja matka-apteekin21 ohjeita seuraten. Hoitojensa menestyksen ja kemiallisen perustietämyksensä turvin hän eteni yhä pitemmälle lääketieteeseen, niin että hän perusti pienoiskokoisen kemian laboratorion, jossa hänellä oli uuni, lasisia tislausastioita ja kolveja, joita käyttäen hän valmisti mercurius sublimatus corrosivusta, mercurius dulcista, kalomelia ja useita muitakin elohopeayhdisteitä, spiritus eli acidum nitri fumansia, acidum salis communista, aether vitriolatusta ynnä muita aineita ja näistä sitten useita lääkkeitä. Samalla hän hankki tietämystä erilaisten liuottimien käytöstä kaikenlaisissa hartsiliuoksissa ja totesi, että alkali vegetabile acetatum oikein valmistettuna ja salpietarin kiteyttämisestä jäävä emävesi22 ovat ainoat oikeat aineet kovimpienkin hartsien, jopa kopaalipihkan23 liuottamiseen. Vaikka hän asui syrjäisessä paikassa maaseudulla, hänen luokseen virtasi runsaasti potilaita, ja monet säätyläisperheetkin turvautuivat toisinaan hänen apuunsa, sillä hänen hoitonsa johtivat melkeinpä aina hyvään tulokseen.
Hän tutki uutterasti arkkiatri Rosen von Rosensteinin anatomian oppikirjaa24 ja ryhtyi suorittamaan myös kirurgisia toimenpiteitä, poistamaan kasvaimia ja [kyhmyjä],25varsin usein vaarallisista paikoista, ja etenkin suorittamaan silmäleikkauksia leikkaamalla silmäluomia silmätulehduksen uhreilta, joiden silmäripset olivat kääntyneet sisäänpäin vasten itse silmää. Menestys oli suorastaan uskomaton, kun tällaiset ihmiset eivät olleet muuten voineet toivoakaan todellista apua. Etenkin tämän takia paikalle on joskus saapunut 5–6 tuollaista silmäpotilasta, useinkin Lapuan ja Ilmajoen pitäjistä saakka.
Useiden kokeilujen jälkeen hän on kehittänyt silmäveden, joka osaksi muistuttaa aikaisempaa ns. rouva Segercronan silmävettä,26 mutta on joissakin tapauksissa sitä parempaa ja tuottaa jokseenkin varmasti hyviä tuloksia kaikkien vuotavien ja tulehtuneiden silmien hoidossa. Kaikkeen tuommoiseen työskentelyyn hänellä oli tilaisuus toimiessaan kappeliseurakunnan pappina, mutta kirkkoherrana hän joutui lisääntyvien virkatehtäviensä takia luopumaan tästä suurimmaksi osaksi siten, että hän useimmiten antoi erilaisten vaivojen takia luokseen tulleille potilaille reseptejä Kokkolan ja Pietarsaaren apteekkeihin ja menetteli näin erityisen menestyksekkäästi, paremmin kuin useimmat lääkärit, jos näin rohkenee sanoa. Tästä syystä hänen luokseen tuli melkeinpä päivittäin potilaita, joita hän niin kaupunki- kuin maaseurakuntansa puitteissa palveli täysin ilman palkkiota tai vähäisen kolikon maksusta. Silmätautien ja etenkin silmäluomileikkausten osalta, joita koko maassa ei yksikään lääkäri tai kirurgi suorita, hän ei ole voinut kokonaan vetäytyä niitä tekemästä.
Mitä politiikkaan tulee, hän ei ollut virkaansa tullessaan lainkaan perehtynyt siihen, mutta vuoden 1756 valtiopäivien aikana julkaistu Riksdags-Tidningar -lehti27 avasi hänen silmänsä näissä asioissa, ajattelemaan Ruotsin hallitustapaa ja valtiollisia säädöksiämme. Kun kauppaneuvos Nordencrantz28 esitti vuoden 1761 valtiopäivillä valtakunnan säädyille seikkaperäisen muistionsa, joka varsin pian päätyi hänen käsiinsä, samoin kuin muita mainitun henkilön kirjoituksia rahan vaihtokurssista,29 hän tunsi houkutusta edetä pitemmälle näiden aiheiden pariin. Hän havaitsi, että tällä kirjoittajalla oli runsaasti tietoja ja harkittuja mielipiteitä politiikan asioista, paljon ajatuksia ja niin runsaasti tietämystä ja mielipiteitä niistä, että hänen kirjoitustapansa raskaudesta ja runsaista toistoista sekä sen ohella havaittavasta yksipuolisesta katkeruudesta huolimatta ne olivat kuitenkin rikas aineisto, joka kykeni vangitsemaan opinhaluisen lukijan koko huomion ja sisälsi eräitä perustotuuksia, jotka isänmaan edun puolesta toimiva sydän joutui väistämättä hyväksymään.
Näin varustautuneena hän matkusti vuoden 1765 valtiopäiville herrojen kappalaisten edustajana, ja hänellä oli tilaisuus noilla pitkään istuneilla valtiopäivillä lisätä tietojaan uutteralla lukemisella ja keskusteluilla ja saada niihin kokemuksen tuoma vahvistus.
Maatalouskin oli melkoisesti kiinnostanut häntä, ja tässä asiassa hänen opastajanaan oikeaan oli edesmenneen everstiluutnantti Boijen maatalouskäsikirja,30 joka yksinkertaisimmalla tavalla noudattelee luonnon omaa toimintaa.
Alavetelin uudessa kappeliseurakunnassa rakennettiin hyvin karulle kiviselle mäelle kosken31 partaalle hänen kappalaisen virkatalonsa, jonne hän perusti päärakennuksen luota kosken rantaan asti useina pengerminä alenevan yrttitarhan ja rakensi pienen padon, joka johtaa joen vettä yrttimaalle. Hän raivasi yrttimaansa itse ja hoiti sitä omin käsin. Hän raivasi varsin märän suon ensin pelloksi ja sitten niityksi ja pystytti moneen paikkaan Boijen ohjeiden mukaisesti ja niiden järjestystä noudattaen lehdeslatoja, joihin hän vuosittain kokosi harvennuksilla kesän mittaan melko runsaasti lehdeksiä, mutta näki ennen muuta vaivaa hankkiakseen itselleen laadullisesti täydellisen espanjalaisten lampaiden katraan edellä mainitulta everstiluutnantti Boijelta, joka juuri oivallisen lammaskarjansa takia oli saanut lisänimen Lammas-Boije. Näitä lampaitaan hän sitten hoiti mitä huolellisimmin Boijen ohjeiden mukaisesti, eikä tuosta ajasta lähtien kukaan ole koko tällä seudulla kyennyt tuottamaan parempaa villaa eikä hienompaa verkaa.
Hänen taloudellisiin harrastuksiinsa voidaan aiheellisesti lukea myös monenlaiset pellon- ja niitynraivaukset, jotka hän toteutti Kokkolan kirkkoherran virkatalon mailla, sekä myös toteutetut talonrakennustyöt. Hän on raivannut useisiin kohtiin pappilan maille hyvin karusta kivikkoisesta maasta useinkin polttamalla ja räjäytyksillä yli 5 tynnyrinalaa viljelysmaata ja latonut suurimman osan kivistä kunnon kiviaidaksi. Vanhasta hevoshaasta hän on muokannut yli 5 tynnyrinalaa oivaksi pelloksi ja muodostellut sen kunnollisiksi saroiksi, varsin pitkiksi ja kymmenen sylen levyisiksi, ja niitä hän on sitten käyttänyt peltona lähes 20 vuotta, mutta äskettäin jättänyt alueesta 2 tynnyrinalaa kesannolle.
Hänen toimestaan on Kokkolan pappilaan rakennettu yhteen riviin tiilirakennuksia, leipomotupa, panimotupa ja suuri eteinen sekä renkitupa, uusi harmaakivinen navetta ja tilava 10 hevosen talli sekä kivinen karjakeittiö. Näiden kivirakennusten ansiosta kuninkaallinen majesteetti onkin vapauttanut hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa kaikista kruunulle menevistä henkilökohtaisista maksuista, ja koska hänellä ei ollut lapsia, kuninkaallinen majesteetti vapautti hänet maksamasta kruunulle meneviä henkilökohtaisia maksuja palkkalaistensa puolesta. Koko päärakennus vinssattiin ylös,32 talo laudoitettiin ja siihen tehtiin paanukatto sekä muutamaa vuotta myöhemmin uudet 3¼ kyynärän korkuiset ikkunat kaksikyynäräisten sijaan hänen omalla kustannuksellaan, samoin muita tarpeellisia korjauksia. Hän on rakennuttanut kolme isoa riihirakennusta, joihin on sijoitettu kiuashuone, lato ja luuva,33 ja siirrättänyt neljännen Lukkarinmäelle.34 Kaikki tämä on vaatinut paljon suunnittelua ja vaivaa, mutta mikään ei työllistänyt häntä enemmän kuin uusi kirkkorakennus, jonka rakentaminen aloitettiin 1786 ja jatkui vuoteen 1789 saakka. Tätä työtä varten hän suunnitteli ja rakennutti aivan uudenlaisia keksimiään telineitä, joiden kaltaisia kukaan tällä seudulla ei ole sitä ennen eikä sen jälkeen pystynyt rakentamaan. Varsinaisessa rakennusvaiheessa hän oli usein itse työssä ensimmäisenä ja viimeisenä ja antoi uutteruudellaan vauhtia kaikelle työnteolle ja suunnitteli itse kirkkomaan kolmelle portille erilaiset julkisivut, jotka hamaan tulevaisuuteen ovat kunniaksi suunnittelijalleen.
Hän oli tiiviisti mukana, kun kaupungin kirkon seinät rapattiin ja suunnitteli kaikki ovet ja kirkon sisälle tehdyt koristelut, ja aivan viime vuosina on emokirkon tornin rakennustyön vastuu ollut pääasiassa hänen harteillaan.
Hän on aina halunnut olla toiminnassa niin pitkälle kuin kyvyt ja voimat ovat riittäneet. Sen takia hän on usein kilpaillut maanmiestensä kanssa vastaamalla esitettyihin kilpakysymyksiin. Ensimmäiseksi hän vastasi kuninkaallisen tiedeakatemian esittämään kysymykseen taloudenpidon alalta: mistä johtuu niittyjen sammaloituminen ja mikä on paras keino sen torjumiseksi?35 Tiedeakatemia tunnusti, että tämä vastaus oli ylivoimaisesti parempi kuin kirkkoherra Steniuksen36 lähettämä, joka kuitenkin voitti palkinnon, koska Chydeniuksen vastaus saapui muutamia päiviä myöhästyneenä eikä näin ollen voinut olla mukana kilpailussa. Osoittaakseen arvostuksensa akatemia kuitenkin myönsi hänelle ylimääräisen tunnustuspalkinnon. Muutamaa vuotta myöhemmin sama akatemia esitti uuden kilpakysymyksen: voidaanko tavallisia kärryjämme parantaa siinä määrin, että 70 leiviskän kuormaa voitaisiin kuljettaa yhtä kevyesti kuin nykyisin saadaan liikkeelle 40?37 Lukuisten hylättyjen vastausten lisäksi saatiin kolme vastausta, jotka ansaitsivat huomiota. Ylijohtaja Faggot38 sai palkinnon ja tuomiorovasti, sittemmin piispa Jacob Gadolin39 ja Chydenius kumpikin ylimääräisen tunnustuspalkinnon. Sama tiedeakatemia esitti vielä politiikan alaan kuuluvan kysymyksen: mikä on syynä ruotsalaisten maastamuuttoon ja mikä on paras keino sen ehkäisemiseksi? Vastauksia saapui varsin runsaasti. Palkittua vastausta ei julkaistu painettuna, mutta ollessaan 1765 valtiopäivillä Chydenius painatti vastauksensa ja omisti sen valtakunnan säädyille.40 Myös Göteborgin tiede- ja kirjallisuusseura esitti kilpakysymyksen: onko maakauppa yleensä valtakunnalle hyödyksi vai vahingoksi jne. Palkinnon sai muuan göteborgilainen lehtori,41 mutta Chydeniuksen vastaus herätti runsaasti huomiota. Kuninkaallinen kirjanpainaja Fougt painatti tämän vastauksen 1777,42 ja kuninkaallinen seura kutsui hänet jäsenekseen. Uppsalassa muuan teologinen seura43 oli päättänyt julkaista valikoituja katekismukseen liittyviä saarnoja ja saarnojen jäsennyksiä vuosittain julkaistavien rukouspäivätekstien käsittelyä varten. Mahdollisimman täydellisten kirjoitusten saamiseksi luvattiin 10 dukaatin palkinto kutakin pääkappaletta kohden. Myös tohtori Chydenius osallistui kilpailuun Jumalan kymmenen käskyn selittämisestä ja voitti palkinnon.44 Hän osallistui myös kilpailuun toisesta pääkappaleesta, joka sisältää uskonkohdat, ja voitti tässäkin kilpailussa ensimmäisen palkinnon,45 ja yhteensä näiden vastausten laajuus vastaa kahta normaalia oktaavokokoista kirjaa. Tällä perusteella hän sai myös kunnian tulla tuon teologisen seuran jäseneksi. Niinpä hän on kilpaillut taloustieteen, matematiikan, valtiollisten kysymysten selvittelyn ja teologian aloilla valtakunnan oppineimpien miesten kanssa, eikä teologian alalla kukaan ole yltänyt hänen edelleen.
Tässä yhteydessä näyttää olevan soveliainta heti mainita, mitä muita hänen kirjoittamiaan teoksia on painosta ilmestynyt. Ensimmäisenä niistä on mainittava 1765 pohjalaisten ja länsipohjalaisten kustannuksella julkaistu ja kaikille säädyille jaettu Niiden perusteiden kumoaminen, joilla Pohjanmaan ja Länsipohjan sekä Västernorrlandin asukkailta yritetään kieltää vapaa purjehdusoikeus.46Tämä kirjoitus vaikutti varsin voimakkaasti heidän Tukholman kauppiaista saamaansa voittoon, ja ilman sitä nämä maakunnat olisivat edelleenkin pysyneet täysin kehittymättöminä, sen sijaan että ne nyt laajentavat liiketoimiaan koko maailmaan.
Toisena ilmestyi teos Valtakunnan heikkouden lähde.47 Edesmennyt johtaja Salvius oli ruukkien ja raudalla kauppaa käyvien yhtiöiden osakkaana pitkän kokemuksen kautta oppinut näkemään, miten pahasti tätä elinkeinotoiminnan haaraa rasitti se seikka, että Bergslagenin tuotteiden ostajia oli vain muutamia ja että nämä toimivat yhdessä eikä mitään mahdollisuuksia velkapääoman saamiseen ollut ja että vuoden 1724 tuoteplakaatti ja siihen 1726 liitetty selvennys48 olivat se varsinainen syy, joka karkotti ulkomaiset ostajat rautakaupasta ja että suolan ja viljan hinnat olivat tämän takia nousseet köyhille kovin raskaiksi. Ja koska tämä aihe näytti liittyvän elinkeinovapauteen, jonka saavuttamiseksi hän innokkaasti ponnisteli, hän julkaisi tämän lyhyen tutkielman, joka oli yleisön mielestä niin omituinen ja herätti niin paljon huomiota, että Salvius myi muutamassa viikossa kaksi isoa painosta ja aluksi tuntemattomalle kirjoittajalle vaadittiin kostoa.
Tätä Lähdettä vastaan esitettiin aluksi vähäpätöisiä arvosteluja, joita satoi kuin hauliryöppyjä, mutta ne olivat vain ennakkovaroituksia kahdesta yhteislaukauksesta, jotka sitten ammuttiin kirjoittajan ja hänen teoksensa murskaamiseksi kerralla. Niistä ensimmäisen otsikkona oli Seikkaperäinen vastine kirjoitukselle nimeltä Valtakunnan heikkouden lähde,49 ja toinen ilmestyi muutamaa viikkoa myöhemmin nimellä Näytteitä mainitun Lähteen vedestä.50 Tämän oli kirjoittanut Tukholman 50 kaupunginvanhimman oppinut sihteeri Edvard Runeberg. Molemmat vastaukset saivat yleisön keskuudessa niin suurta suosiota, ettei uskottu Lähteen kirjoittajan enää koskaan uskaltautuvan esiin, ellei hän haluaisi joutua yleisön pilkan kohteeksi.
Tästä kaikesta huolimatta hän astui yleisön eteen julkaisten aluksi lyhyen tutkielman Kansallinen voitto51 ja pian sen jälkeen 167-sivuisen kvarttokokoisen Seikkaperäisen vastauksen vastineeseen ja samalla vesinäytteiden ottajalle.52 Tämä oli niin painokasta tekstiä, ettei kukaan ole siitä päivästä lähtien uskaltanut hyökätä Valtakunnan heikkouden lähdettä vastaan eikä puolustaa pakkokomentoa oikeudenmukaista elinkeinovapautta vastaan, vaikka pakko silti vallitsee useimpien elinkeinojen piirissä.
Salainen valiokunta pyysi samana syksynä säätyjen täysistunnoilta valtuuksia salaisiin toimiin valtakunnan rahalaitoksen ja vaihtokurssin korjaamiseksi, mihin täysistunnot antoivat suostumuksensa, vaikka tämä oli täysin vastoin salaisen valiokunnan ohjesääntöä. Asia huolestutti suuresti Chydeniusta, joka ei ollut mainitun valiokunnan jäsen, kun hän toisaalta kuuli kaiken aikaa puhuttavan vaihtokurssin alentamisesta ja näki toisaalta tästä johtuvien mitä vaarallisimpien seurausten vievän onnettomuuteen ja tuhoon kaikki elinkeinot. Samana syksynä hän laati kirjoituksen tätä asiaa koskevista ajatuksistaan ja luovutti sen tuolloin salaisen valiokunnan alaisuudessa toimivalle pankkivaltuuskunnalle ilmoittaen, että ellei valtuuskunta kiinnittäisi huomiota näihin perusteluihin, hän joutuisi osoittamaan tuollaisen vaihtokurssin alentamisen tuhoisat vaikutukset koko suurelle yleisölle.
Monet salaisen valiokunnan jäsenet pyrkivät ystävällisesti osoittamaan hänelle, että hän oli väärässä, mutta koska se oli mahdotonta päivänselviä totuuksia vastaan, Chydenius laati lupauksensa mukaisesti tästä aiheesta 1766 painetun tutkielman, joka sai nimen Valtakunnan pelastaminen luonnollisen rahajärjestelmän avulla. Ensin se läpäisi valtiosihteeri von Oelreichin53 tarkastuksen, mutta sitten maamarsalkka Rudbeck54 kielsi sen julkaisemisen, koska se oli täysin tuolloin hyväksytyn rahaolojen järjestämiseen tähtäävän suunnitelman vastainen. Tämä antoi kirjoittajalle aiheen esittää teoksensa pappisäädylle, jonka määräämät tarkastajat tarkastivat tekstin ja joka antoi luvan sen painattamiseen. Heti sen ilmestyttyä painosta salaisen valiokunnan jäsenet hyökkäsivät kiivaasti häntä vastaan, hänet kutsuttiin kuulusteltavaksi tuohon valiokuntaan, ja pappissääty erotti heti hänet jäsenyydestään äänestyspäätöksellä. Johtaja Salvius myi sillä välin teoksen ensimmäisen painoksen loppuun ja suuren osan toisestakin. Ja kuninkaan luopuminen hallitsijantehtävistään55 ja heti sen jälkeen pidetyt valtiopäivät olivat mitä selvimpiä todisteita siitä elinkeinojen yleisestä hätätilasta, jonka Chydenius oli nimenomaisesti sanonut seuraavan vaihtokurssin alentamisesta. Vuoden 1769 valtiopäivillä säädyt saivat aikaan tilanteen parantumisen, ja mikä voikaan olla kansalaiselle kunniakkaampaa kuin se, että hän uskaltaa asettua yksin kärjessä vastustamaan suurta vastapuoluetta, panemaan alttiiksi kunniansa ja maineensa ellei enemmänkin ja saa muutaman vuoden kuluttua voiton kaikista vastustajistaan.
Kun säätyläiset Västernorrlandissa, Gävleborgin läänissä ja Länsipohjassa valittivat 1775 ja 1776 tarvitsemansa palvelusväen puutteesta, esitettiin kuninkaan käskynhaltijoiden56 selvitettäväksi, miten tämä puute saataisiin poistetuksi, ja muutamien noilla seuduilla järjestettyjen neuvottelujen jälkeen säädettiin, että kaikki palkolliset olisi merkittävä luetteloihin ja sitten arpomalla jaettava isäntien kesken työpalvelukseen sellaisella palkalla, jonka isännät tuolloin voisivat määritellä. Dagligt Allehandan palstat täyttyivät sellaisten isäntien hätähuudoista, jotka luulivat, että heidän tilansa hoitaminen kävisi mahdottomaksi. Kukaan ei kuuntele, kukaan ei vastaa. Kaikki valittavat, kunnes muuan arvovaltainen mies poistaa naamioinnin koko suunnitelman edestä ja vaatii säädöksiä, jotka antaisivat isännille suorastaan oikeuden päättää palvelijoidensa elämästä ja kuolemasta ja sisältävät ehdotuksia kuritushuoneiden jne. perustamisesta maatiloille. Nämä ehdotukset ovat niin kovia, että jokainen ihmisystävä saattoi vain kauhistua noita uusia kahleita, joita palvelusväelle oltiin takomassa. Tämä tilanne pakotti Chydeniuksen julkaisemaan ajatuksensa Isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista,57 jotka hän alamaisesti omisti hänen kuninkaalliselle majesteetilleen Kustaa III:lle ja jotka vaikuttivat vähintäänkin siihen, ettei vuoden 1779 valtiopäivillä voitu tehdä esityksiä palkollisiin kohdistettavista pakkotoimista. Monet yhteiskunnan korkeammilla askelmilla paheksuivat tätä kannanottoa mitä voimakkaimmin, mutta kuninkaallinen majesteetti ymmärsi sen hyödyllisyyden. Useat sadat Tukholman kaupungissa työtä tekevät palkolliset halusivat yhdessä osoittaa kiitollisuuttaan vapautensa puolustajalle, mutta hän torjui tuollaiset esiintymiset ja selitti heille, että siten toimimalla he vain takoisivat uusia kahleita itselleen. Tästä asiasta kiisteltiin sitten pitkään sanomalehdissä ja kirjoittajaa uhkailtiin usein hänen vapausajatustensa takia, mutta kuningas Kustaa III suojeli häntä.
Pidettyään pitkän tauon poliittisten asioiden käsittelyssä laatiessaan palkintokirjoituksiaan teologiasta hän kirjoitti muutamia ajatuksia Pohjanmaan salpietarinkeittämöistä58 ja osoitti kirjoitelmassaan, että jos Pohjanmaan salpietarinkeittämöitä olisi tuettu pelkästään sellaisilla summilla, jotka olisivat riittäneet koko valmistuneen tuotemäärän lunastamiseen, Pohjanmaa olisi yksin kyennyt täyttämään koko valtakunnan vuotuisen noin 30 000 leiviskän suuruisen salpietarintarpeen, mutta kun sotakassalla ei ollut varoja ja ryhdyttiin toisella tavalla eli pakkotoimilla yrittämään tuotannon kasvattamista, seurauksena oli väistämättä puutetta tavarasta, ja nyt voidaan todeta potaskankeittämöiden syrjäyttävän salpietarin välttämättömän valmistamisen.
Chydenius sai 1786 käskyn pitää Kruunupyyn mestauspaikalla yleisölle puheen hirvittävästä murhateosta,59 kun sotamiehet Matts Hjelt, Abraham Frodig ja Petter Lindström tekemiensä murhien, ryöstön ja murhapolton takia, joiden uhreiksi olivat Teerijärven kappeliseurakunnassa joutuneet lastenkoulun opettaja Johan Mattsson ja tämän vaimo, menettivät kunnianarvoisan Kuninkaallisen Vaasan hovioikeuden tuomion mukaisesti oikean kätensä ja heidät mestattiin ja teilattiin.
Kun hänen kuninkaallinen majesteettinsa Kustaa Adolf ryhtyi hallitsemaan,60 Chydenius rohkeni syvimmän alamaisesti esittää kunnioituksensa mainitulle hänen kuninkaalliselle majesteetilleen maaherra ja ritari Rosén von Rosensteinin välityksellä,61 missä yhteydessä hän yhtä alamaisesti rohkeni vanhana miehenä esittää hänen kuninkaalliselle majesteetilleen keinoja ja menetelmiä, joita käyttämällä kuninkaallisen majesteetin korkeasti kunnioitetun hallitusvallan kaudesta voisi tulla siunauksellinen ja onnekas.62
Kun Turussa toimiva Kuninkaallinen Suomen Talousseura oli ottanut hänet jäsenekseen,63 hän pyrki hartaasti myös sen välityksellä olemaan hyödyksi maanmiehilleen ja julkaisi sen takia seikkaperäisen tutkielman rokonistutuksesta erityisesti Pohjanmaalla64 pyrkien siinä todistamaan, että useimmat lääketieteelliset toimet sen edistämiseksi olivat olleet enemmänkin vahingoksi kuin hyödyksi ja että rokonistutukset sujuisivat sitä menestyksekkäämmin, mitä enemmän noudatettaisiin yksinkertaista luonnonmukaisuutta. Ja samalla hän ilmoitti, kuinka paljon valtionkassan varoja oli Pohjanmaalla tähän tarkoitukseen käytetty. Kuninkaallinen Suomen Talousseura otti tämän tutkielman hyvin suopeasti vastaan, mutta kun lääketieteen tohtori ja Turun Akatemian professori Haartman esitti sitä koskevia huomautuksia,65 jotka toimitettiin Chydeniukselle vastineen laatimiseksi, ja Kuninkaallinen Talousseura pyysi, että tämä hänen tutkielmansa saataisiin julkaista lyhennettynä, mihin kirjoittaja antoi toki suostumuksensa sillä ehdolla, että hän suorittaisi lyhentämisen itse, koko hanke sen painattamiseksi on keskeytynyt.66
Kuninkaallisen Suomen Talousseuran esittämiin kilpailukysymyksiin kuului myös kysymys, mikä on varsinainen syy suomalaisessa rahvaassa havaittavaan hitauteen ja velttouteen ja millä keinoin se voitaisiin parantaa. Tähänkin Chydenius lähetti vastauksen, jossa hän pyrkii osoittamaan, että kaiken ihmisten keskuudessa ilmenevän hitauden pääsyynä on elinkeinoja sortava ankara pakkokomento, eikä mitään muuta todella merkittävää keinoa uutteruuden nostamiseen ja elinkeinotoiminnan vauhdittamiseen ole kuin suoda ihmisille vapaus harjoittaa mitä tahansa elinkeinoa ja ansiotoimintaa kukin haluaa, paheellista toimintaa lukuun ottamatta. Kun Talousseura ei voinut harkita tämän tutkielman palkitsemista, hän pyysi sen seuralta takaisin. Kirjoittaja lähetti sitten tämän tutkielmansa Tukholman Kuninkaalliseen kirjapainoon pyytäen sen painattamista varustettuaan sen ensin alamaisella omistuskirjoituksella hänen kuninkaalliselle majesteetilleen sekä lyhyellä esipuheella, jossa hän puolestaan lupaa 10 kultadukaattia sille henkilölle, joka parhaiten pystyisi selvittämään, millaiset säädösten uudistukset olisivat tarpeen tuollaisen ehdotetun elinkeinovapauden saavuttamiseksi, ja koska mainittu palkkio olisi varsin vähäinen noin suureen päämäärään suhteutettuna, hän yritti kannustaa muita vapautta rakastavia henkilöitä kutakin omalta osaltaan kartuttamaan palkintoa jollakin lisäsummalla. Kun asiat kuitenkin saivat toisen käänteen, eikä Kuninkaallinen kirjanpainaja eikä kukaan tukholmalainen kirjanpainaja uskaltanut painaa tätä vapautta ylistävää tekstiä, kirjoittajan oli alamaisesti käännyttävä suoraan hänen kuninkaallisen majesteettinsa puoleen ja anoa kirjoituksensa tarkastamista, mihin tehtävään hänen kuninkaallinen majesteettinsa suvaitsi nimittää maaherra ja ritarikunnan komentaja Nils von Rosensteinin sekä kansliapresidentti ja komentaja Fredrik von Ehrenheimin,67 joiden käsissä asia nyt on.68
Syrjäiseen Pohjanmaan kolkkaan asettunut mies ei voinut koskaan kuvitella, että hänet kutsuttaisiin valtiopäiväedustajaksi. Silti hän sai valitsijoidensa luottamuksen kolmille valtiopäiville. Ensimmäisellä kerralla syynä oli se, että Kokkolan kaupungin porvariston valtuutettu lääninkokousedustaja pormestari Johan Röring ja raatimies Petter Stenhagen olivat pyytäneet häntä laatimaan Kokkolassa pidettävään lääninkokoukseen muistion Pohjanmaan tapulivapaudesta, mutta tuollainen muistio ei hänen mielestään ollut riittävän tehokas keino, koska Tukholman kauppiaat olivat esittäneet liian hankalia vastaväitteitä mainitun vapauden vastustamiseksi eikä niitä voitu kumota ilman seikkaperäistä vastinetta. Tämä takia hän laati pyynnöstä vastineen, joka piti tuoda julki edessä olleessa lääninkokouksessa,69 mutta koska pormestari Röring ei uskaltanut lukea sitä kokoukselle, hän luki sen siellä itse ja sai osakseen varsin suurta huomiota, koska osa edustajista pelkäsi sen olevan maanpetoksellista tekstiä ja toiset taas hyväksyivät sen. Tämän kirjoituksen osakseen saama huomio johti siihen, että hänet kutsuttiin vuoden 1765 valtiopäiville kappalaisten edustajana ja hän osallistui niille kesäkuuhun 1766 saakka, jolloin sääty erotti hänet äänestyspäätöksellä jäsenyydestään edellä mainituista syistä. Valtiopäivien aikana hän esitti painovapautta käsittelevän muistion,70 jota monet muut kannattivat, ja asia lähetettiin käsiteltäväksi säätyjen suuren deputaation valiokuntaan, jonka jäsen hän itsekin oli. Kun tässä käsittelyssä nousi esiin kaksi kysymystä, nimittäin ensiksi, mitä olisi laillisesti luvallista painaa, ja toiseksi, missä määrin painotöiden sensurointia pitäisi jatkaa. Ensimmäisestä kysymyksestä ei syntynyt minkäänlaista erimielisyyttä, mutta toinen kysymys muuttui sitäkin tarkempaa punnintaa vaativaksi. Tässä asiassa hän sai talonpoikais- ja porvarissäädyn edustajien avulla voiton sensuurista paitsi valiokunnassa myös itsessään suuressa deputaatiossa.71
Kirkkoherrojen luottamuksen saatuaan Chydenius osallistui toisen kerran valtiopäiville Tukholmassa 1778, ja tällöin etenkin hänen uskonnonvapautta koskeva muistionsa72 herätti suurta huomiota. Sääty piti sitä yleistä uskonrauhaa häiritsevänä, mutta koska se oli ennalta esitetty hänen kuninkaalliselle majesteetilleen ja tämä oli varsin suuresti asiasta kiinnostunut, Chydeniukselle annettiin käsky jättää tämä muistio sekä omalle säädylleen että muille. Lisäksi hänelle suotiin mainittujen valtiopäivien päättyessä armollisesti tilaisuus pitkään keskusteluun hänen kuninkaallisen majesteettinsa kanssa erityisesti Savoon johtavista maanteistä.73 Samojen valtiopäivien yhteydessä hän sai kunnian tulla teologian tohtoriksi, kuten edellä on mainittu.
Hän oli 1792 jälleen pappissäädyn edustajana Gävlen valtiopäivillä, joilla hänen kuninkaallinen majesteettinsa soi hänelle armollisesti läheisen luottamuksensa. Merkittävintä tässä yhteydessä oli piispa, tohtori Flodinin74 ja maaherra von Rosensteinin säätyjen läsnä ollessa toimeenpanema hänen kuninkaallisen korkeutensa Kustaa Adolfin kuulustelu kaikista oppiaineista, jolloin hänen kuninkaallinen korkeutensa Ruotsin valtakunnan kruununprinssi vuodatti autuutusopin kuulustelussa vuolaasti kyyneleitä, etenkin kun esiin nousi kysymys, miten hän aikoi tulevaisuudessa hallita Ruotsin valtakuntaa ja millaista palkkiota hän tästä odotti. Paluumatkalla valtiopäiviltä sattui erityisen merkittävä tapahtuma Merenkurkun ylityksessä Holmöstä Vaasan saaristoon, kun tätä tietä Suomeen aikova valtiopäivämiesten joukko kyytitalonpoikineen jäi kokonaisuudessaan Merenkurkussa ajelehtivan jäälautan vangiksi ilman toivoakaan pelastumisesta. Tällöin kaksi kyytimiestä kuoli hukkumalla ja paleltumalla samoin kuin muutamat hevosetkin, mutta Jumalan ihmeellisen kaitselmuksen vaikutuksesta jää onneksi pysähtyi kallion kylkeen muutaman minuutin ajaksi, jolloin viimeiset pelastautuivat, ja paluumatkaa oli sitten jatkettava pohjoisen kautta lahden ympäri. Useimmat näistä valtiopäivämiehistä menettivät kuitenkin jäälle suurimman osan matkatavaroistaan.
Suom. Heikki Eskelinen
Edellinen jakso:
Seuraava jakso:
paikat: Alaveteli Bergslagen Eurajoki Gävle Gävleborgin lääni Göteborg Holmö (saari Merenkurkun pohjoisosassa) Ilmajoki Kajaani Kemin Lappi Kemiö Kirkonmäki (Kokkolassa) Kokkola Kruunupyy Kuopio Kuusamo Kyyjärvi Lappeenranta Lapua Lohtaja Lukkarinmäki (Kokkolassa) Länsipohja Merenkurkku Oulu Perhonjoki Pielisjärvi Pietarsaari Pohjanmaa Ruotsi Rymättylä Savo (Sawonmaa) Sotkamo Suomi Tastin koski Teerijärvi (Terwajärwi) Tornio Tukholma Turku Uppsala Vaasa Viikin kartano (Kemiössä) Västernorrland
Henkilöt: Adolf Fredrik Benzelius (Benzelstjerna), Olof Benzelstjerna, Brita Margareta Boije, Carl Gustaf Chydenius, Anders vanhempi Chydenius, Jakob nuorempi Chydenius, Samuel Darelius, Johan Anders Ehrenheim, Fredrik Wilhelm Euklides Faggot, Jacob Flachsenia, Maria Flachsenius, Jakob Flodin, Johan Gustaf Fougt, Henric Frodig (Frodin), Abraham Frosterus, Jacob Gadolin, Jacob Haartman, Gabriel Erik Haartman, Jakob Haartman, Johan (s. 1719) Haartman, Johan (s. 1725) Hielti), Matts (Matthias) Hornaeus, Hedvig Hornaeus, Samuel (k. 1740) Junggren, Bengt Klewerström, Simon Henrik Kustaa III Kustaa IV Adolf Lindström (Lindströmi), Petter (Peter) Malm, Georg Malm, Gustaf Malm, Henrik Jakob Malm, Lars Johan Mattsson, Johan (Johannes Matin Poika) Mennander, Carl Fredrik Nikander, Gabriel Nordencrantz (vuoteen 1743 Bachmanson), Anders Nordstedt, Otto Reinhold Oelreich, Niclas von Rosén von Rosenstein, Nils Rosenstein, Nils von Rudbeck, Thure Gustaf Runeberg, Edvard Fredric Röring, Johan Salvius, Lars Stenhagen, Per (Petter) Stenius, Jakob Stierneld, Brita Charlotta Strömer, Mårten Wegelius, Johan nuorempi
Raamatunkohdat:
Aiheet: