[1]
Lefwernes Beskrifning öfwer Theologiae Doctoren, Prosten och Kyrkoherden i Gamla Carleby samt Ledamoten af Kongl. Nordstjerne Orden Anders Chydenius; af honom sjelf först upsatt.
Anders Chydenius är född den 26 Februarii, gamla Stylen1 1729 i Sotkamo Socken, 2 mil ifrån Cajanaborg, Fadren war Prosten och Kyrkoherden i Gamla Carleby Jacob Chydenius, då warande Kapellan i Sotkamo, som 1734 blef förordnad til Kyrkoherde i Kusamo öfwer hela Kemi Lappmark, och blef derifrån transporterad 1746 til Gamla Carleby Pastorat, hwarest han tjenade Jesu Församling i 19 1/2 år och saligen insomnade 1766 i April månad. Hans Fader Fader war Kyrkoherden i Rimito Magister Anders Chydenius och dess Fader Moder, Professor Flacsenii2 Dotter Maria Flacksenia. Hans Moder en Dotter af Prosten och Kyrkoherden i Eura åminne Samuel Hornaeus Hedwig Hornaea, som i Herranom afled den 31 Januarii 1754.
Näst Gud har han at tacka en öm Fader ej allenast för lifwet och dess uppehälle i sin barndom och ungdom, det de flästa Föräldrar gifwa åt sina barn, utan fast mera för en outtröttelig underwisning ifrån spädaste åren. Han tog ej den allmänt brukeliga wägen, at blott belasta minnet hos Barnen wid underwisningen. Han lärde dem at tänka och at tillika låta förståndets ljus wärma hjertat til dygd och Gudsfruktan.
Twänne år åtnjöt han i Kusamo tillika med sin[2] Broder Samuel under en öm Faders upsigt Priwat information3 och biwistade sedan underwisningarna wid Triwial Scholan i Uleåborg i twänne år tils Fienden genom Willmanstrand gjorde infall i Finland.4 Under Fiendtligheten handleddes han med sin Broder af Fadren allena, som 1744, då Krigsoroligheterna woro förbi, beledsagade dem genom hela Kemi Lappmark til Torneå, och anförtrodde deras upfostran Rectoren wid Torneå Paedagogie, sedermera Kyrkoherden och Prosten i Uleåborg Herr Johan Wegelius uti händer, med hwilkens hedrande Betyg de båda reste 1745 i årets början til Åbo Academie, der de inskrefwos i Januarii månad såsom Studenter.
Under första wistelse året wid denna Academie handleddes han förnämligast i sina Studier af då warande Philosophiae Adjuncten sidst Herr Ärche Biskopen Carl Fr: Mennander i Philosophiska Vetenskaperna och Latinska Stilen; men gjorde dock sina bästa framsteg genom dageliga discourser, som föreföllo emellan den då allmänt berömda och qwicka Studenten Nordstedt5 och hans äldre Bror Samuel, dem han med mycken åhåga flitigt afhörde.
1747 och 1748 biwistade han åter föreläsningarne wid Åbo Academie, så at han ej allenast kunde hjelpa sig sjelf fram utan ock började at kunna småningom handleda andra, då han om sommaren emottog en Condition6 hos Fru HofRätts Rådinnan Malm,7 hwilken då bodde i Kimito Socken på Wijk Herre gård, hwaraf Fröken Benzelstjerna8 då war Ägarinna. Hon hade då utom flera Fröknar twänne Söner, twillingar, som då redan skrefwo förswarlig Latin och hade läst 4 Euclides Böcker.9 Dessa båda[3] Malmarna woro ganska qwicka Gossar, af hwilka den ena blef Major10 och den andra war Lands Kammererare,11 båda Brorsöner af Herr Landshöfdingen Ehrenmalm.12 Vid denna Condition föll han i en swår 3:dje dags frossa13 i Augusti månad, och nödgades derföre skilja sig från den samma om hösten och då samma frossa Continuerade hela 10 månaderna förlorade han derunder alt mod och alla krafter. 1750 reste han tillika med sin yngre Broder Jacob, nu warande Prosten och Kyrkoherden i Wasa, til Upsala Lärosäte, hwarest hans äldre Bror då war Curator för Österbottningarne, hwarmed menas hela Finska Nation, och under sin Curatel14 gjorde flere wackra inrättningar.
Här biwistade han ej allenast flera Academiska föreläsningar i Chymien, Latinska wältaligheten och i synnerhet uti Astronomien, hwaruti han afhörde Astronomiae Professoren Strömmer,15 utan ock förswarade såsom Respondens sin Broders Disputation 1751, De navigatione per flumina et lacus patriae promovenda.16
1752, då han wistades hos sina Föräldrar, inrättade han wid Konung Adolph Fredrics färd igenom Österbotten wid den så kallade halfvägs Bron, den sedan så ofta omtalta Äreporten med lefwande Bilder.17
1753 for han åter til Åbo försedd med Kallelse af Nederwetil Byamän, som året förut upbygt et litet Kapell, at få blifwa deras enskildta Präst, hwilken af Consistorio blef gillad, hwarpå han i Martii månad blef inwigd til det Heliga Prediko Embete, at wara Predikant wid Nederwetil Kapell, sedan[4] han förut tilsammans med sin yngre Bror stod sitt Candidat Examen, då båda blefwo förklarade för _______ och derpå förswarade sin Gradual Disputation, om Americanska Näfwer båtar och 1754 antog Magister graden, frånwarande. 1760 fick han Kapellans Fullmagt och tjente såsom ensam Präst i Nederwetil i 17 års tid.
1770 befordrades han på Gamla Carleby Stads- och Sockne Församlingarnas18 nog enhälliga Kallelse efter Kyrkoherden Johan Haartman til Gamla Carleby Pastorat, hwarest hans Fader förut hade tjent i 20 år och Haartman efter honom allenast 2 år.
Ifrån den tiden har han nu i närmare 33 år förestått detta sitt Kyrkoherde Embete med ganska ringa biträde. Han har wäl redan i många år haft Adjunct, men man har aldrig hört at Adjuncterna klagat öfwer för mycket arbete, utan mera deröfwer, at de ej fått arbeta i tour en gång med sin Pastor, så länge han sjelf förmått förestå sin Sysla. 1779 blef han af Herr Biskop Haartman19 på de flästa af Präste Ståndets begäran wid Riksdagen förklarad för Prost öfwer sin egen Församling och då förra Contracts Prosten Jacob Frosterus i Låchteå ej längre förmådde at bestrida Contractets ärender förordnades han til Contracts Prost öfwer Gamla Carleby Contract.
Wid samma Riksdag 1779 täcktes Hans Kongl. Maijt i Nåder förklara honom för Theologiae Doctor, til hwilken wärdighet Herr Ärche Biskopen C. Fr. Mennander in Junio inwigde honom tillika med många andra uti Upsala Dom[5]Kyrka, ehuru frånwarande.
Men wår Chydenius hade ej allenast gjort sig känd och älskad af Den Store Gustaf Den 3:dje. Han hafwer äfwen hunnit tränga sig fram från en aflägsen Verldens wrå til Dess Son Konung Gustaf Adolph, Som aldeles under hans bortawaro från Riksdagen 1800 uptog honom i Ordens Gillet såsom Ledamot af Kongl. Nord-stjerne Orden:20 Hwilka Hederstecken, om de wore wundne genom smicker, list och bedrägeri borde wara en skamfläck på alla dem som dem bära; men om et Medborgerligt nit, trohet emot Konung och Fosterland förmå Regenter til utdelande af Heder, må sådant beprisas af alla dem, som göra sig förtjenta af sådana Nåde prof.
Sådant är nu det yttre skaplynne, hwarunder wi igenkänna honom såsom född, från barndomen inöfwad i Studier, från lägsta steget hafwa upnått en ära och heder, som ej alt för många i dödligheten hinna til. Men at under fortsättningen af hans wandel igenkänna de många handa yrken han förehaft, den hoglek och flit med hwilka han dem genomdrifwit och han til Jesu Rikes förkofran, Församlingens och Fäderneslandets och Ståndets gagn uträttat sådant skall först sätta hans förda wandel i en klarare dag.
Om wi betrakte honom först i sitt Embete, at föda själar och at göra dem genom dygden lyckliga här i tiden och samla dem til Jesu härliga Rike; så finna wi, at han ej allenast war försedd med synnerligen goda och lyckeliga Embetsgåfwor, som redan i Nederwettil ifrån alla Kyrkor deromkring och äfwen från Staden samlade Åhörare til honom, utan ägde han ock en utmärkt god fattningsgåfwa, at ej allenast disponera[6] sina Prediko arbeten, utan ock at i hwarje hufwud- och underdel sammanfatta hwad som hufwudsakeligast hörde dertil. Hans Predikningar woro således lätta, men grundeliga och tillika 21 ty hufwud afsigten med alt war, at kunna winna och böja det hårda Menniskjo-hjertat icke blott til en häftig rörelse utan til en sann omwändelse, den man icke ångrar. Samma ändamål hade han wid sina Catechismi förhör och underwisningar. De handterades ej allenast pro forma, utan innefattade all de underwisning om wår rätta Salighets Lära, som genom frågor och swar borde intryckas i Åhörarenas hjertan til en sann Christendom, hwilket lärosätt han ansåg ej allenast för det nyttigaste af alla, utan ock derjemte för det swåraste, emedan dertil fordras en tydelighet och enfaldighet, som ej får förutsätta någon ting såsom bekant: en ordning, uti hwilken sanningarne uti otwungna länkar sitta tilsammans och flyta utaf hwarandra, och en ren och otwungen tanke gåfwa och en trägen eftertanka, om ej språng från det ena til det andra skall göra et misk mask af altsammans; och ändteligen fordras dertil äfwen en gnista af elden från Himmelen, som itänder hans hjerta och föra Själar til Sin Förbarmare.
Til winnande af detta ändamål nyttjades ej allenast alla allmänna upbyggelse tal och Skrift- eller Communion förhör, dem han sällan försummade, utan äfwen alla sjuk besök, hwarwid Syndarenas hjertan ofta på et märkeligt sätt öpna sig. Det war dock intet nog dermed. I denna widsträckta Gamla Carleby Församling flytta årligen til och ifrån För[7]samlingen inemot 100 personer. Alla som han intog i Församlingen blefwo då undersökta uti sin Christendom och på det ömmaste förmådda til en sanskyldig omwändelse, äfwen som de utflyttande hjerteligen påmintes om sina Christendoms plikter, sedan et riktigt och noga Protocoll blifwit fördt wid utgående- och inkommande Attester, med löpande Numrer, hwilket föga annorstädes än wid Gamla Carleby Moder Kyrka och Staden finnes i hela Landet antagit.
Men utom alt detta öpnade Herren honom en ny dör at leda Själar til Gud. Hans Skrifte Barn lågo honom ömt om hjertat, dem han på det högsta winlade sig om at troligen handleda, och då han flera Sön- och Helgedagar å rad gaf dem trägna underwisningar efter Admission til den H:a Nattwarden, at rätt och wisligen ställa sin wandel stötte flera til af hans Åhörare och begärade få biwista samma upbyggelse stunder, det han gärna biföll, upkommo deraf alla Sön- och Högtidsdagar för hela hans framtid i några och 30 år nästan ständiga Prediko förhör hos honom kl. 5 och 6, som af en stor del flitigt besöktes och det af alla Stånd, då samlingarne wid tjenligare wäderlek kunde upgå til 2 à 300 personer och derutöfwer, hwilka sammankomster ej allenast woro aldeles fria, utan ock hufwudsakeligen syftade på Syndarenas omwändelse och en wärksam Christendom til Kärlek emot Gud och nästan, hwilken slutades med en til ämnet lämpad Bön, jemte tilsägelse, at om någon hade med sin Lärare något rörande sin salig[8]hets sak at rådpläga kunde sådant ske straxt efter Bön. Huru mycken upbyggelse alt sådant wärkat i Församlingen skola en gång de tårar, som hans stoft wattnas med rikeligen intyga.
Under sitt wistande i Upsala Studerade han äfwen något i Chymien och när han blef ensam Präst på Landet nyttjade han först Kongl. Collegii Medici enkla underrättelser om sättet at bota Barn sjukdomar,22 hwilka, då de lyckades, ledde honom längre in uti Medicin at följa Assessor Haartmans Hus curer med hans Hus- och Res Apothek23 och Assessor Darelii Sochn- och Res Apothek.24 Hans lyckliga curer och Chymiska underbyggnad ledde honom alt längre in uti Medicin, at i miniatur inrätta et litet Chymiskt Laboratorium med en ugn och glas retorter25 och Kolwar,26 uti hwilka han tilredde Mercur. sublimatus corrosivus,27 Mercur. Dulcis, Calomel.28 och flera mercuralier, Spirutus eller Acidum Nitri fumans,29 Acidum salis communis,30 Aether Vitriolatus31 med flera, af hwilka sedan flera Läkemedel tilreddes: hwarjemte han arbetade sig up i kännedomen af allahanda slags resinarum solutioner32 i hwarjehanda menstruis33 och befann, at Alkali vegetabile Acetatum34 riktigt tilredt och moderluten35 efter Saltpetter Christalliseringen woro allena de rätta medlen at uplösa de aldra hårdaste resiner til och med Copal Kådan.36 Ehuru boende afsides på Landet hade han et stort tillop af Patjenter och blef stundom anlitt äfwen af flere Herrskaper; ty han gjorde mästadels altid lyckliga curer.
Han Studerade flitigt i Arch: Rosen von Rosensteins Anatomie37 och begynte äfwen med Chirurgiska operationer, at skära ut kräftan och 38 ofta på[9] nog farliga ställen och i synnerhet at operera på ögonen och skära ögonlåcken på sårögda där ögon håren wändt sig in på sjelfwa ögat, med en nästan otrolig framgång, då för dem annors ingen rätt hjelp warit at hoppas, hwaraf i synnerhet händt, at stundom 5 och 6 sådana ögon patienter om dagen instält sig ofta från Lappo och Ilmola Socknar.
Genom flera anstälda försök har han upfunnit et ögon watten, som til någon del liknar det förra så kallade Fru Segercronas, men som i wissa mål öfwerträffar det och är tämmeligen säkert för alla flussiga och sura ögon. Sådant alt hade han tilfälle at arbeta med så länge han war Präst wid et Kapell; men deremot wid tiltagande Embets göromål såsom Pastor, har han nödgats skilja det mästa ifrån sig på det sättet, at han som oftast anlitt af flera handa patjenter gifwit dem Recepter på Apotheken i Gamla Carleby och Jacobstad, och det med en besynnerlig framgång, om man wågar säga öfwer de flästa Läkare, hwaraf händt at han nästan dageligen blifwit sökt af Patienter, dem han innom sin Församling i Staden och på Landet betjent aldeles utan något arfwode eller en styfwers afgift. Men hwad ögon sjukdomarna beträffar och i synnerhet skärningarna af ögon låcken, som ej i hela Landet practiceras af någon Läkare eller Chirurge har han ej aldeles kunnat undandraga sig at wärkställa dem.
Hwad Politiken beträffar; så war han wid inträdet til sitt Embete aldraminst bewandrad deruti; men de wid 1756 års Riksdag utkommande[10] Riksdags Tidningar39 öpnade i denna wäg först på honom ögonen, at tänka något på Swenska Regerings sättet och wåra Politiska Författningar, då Herr Commerce Rådet Nordencrantz40 år 1761 wid Riksdagen framgaf sitt omständeliga Memorial til Riksens Ständer, som nog snart kom i hans händer, jemte andra hans Skrifter om Växel Coursen41 retades han at gå längre in uti dessa ämnen. Han fannt denna Auctor försedd med många kundskaper och reflectioner in politicis, så rik på tankar och försedd med så många kundskaper och reflectioner in politicis, oaktadt hans skrifsätt war tungt och upfylt med redeter,42 hwarjemte äfwen märcktes någon ensidig bitterhet, war här likwäl et ömnogt förråd af ämnen, at upwäcka en Lärgirig Läsares hela upmärksamhet och grundsanningar, som et emot Fäderneslandet wälmenande hjerta ej annat kunde än antaga.
Med sådan underbyggnad reste han år 1765 til Riksdagen för Herrar Kapellanerna och hade då tilfälle at under en så långwarig Riksdag öka sina kunskaper genom trägen läsning och samtal och at styrka dem genom förfarenhet.
Landthushållningen hade ej heller litet roat honom, hwarwid Afl. Öfwerste Lieutenant Bojes Hushålls bok,43 såsom den der enfaldigast följer Naturen, blef hans rätta Ledsagare.
Vid Nederwettil nya Kapell anlades wid en forss44 på en ohyggelig stenbacka hans Kapellans bohl, hwarest han uptog från Charactere Byggningen en liten Kryddgård ända ned til forsen uti flera afsättningar45 och en[11] liten dam, som leder wattnet från Elfwen in i Kryddgården, den han sjelf uptog och med egen hand wårdade. Han uparbetade et ganska sankt kärr först til åker och sedan til äng och inrättade på flera ställen efter Bojes föreskrift och ordning löf lador, hwarest årligen genom skattande46 inbärgades ganska mycket löf hela sommaren igenom; men lade sig i synnerhet winning om at förskaffa sig en fullkomlig afwel af Spanska Får, nemligen från den nyssnämnde Öfwerste Lieutenat Boje, som just för in utwalda afwel hade fått sig det namn at kallas Får Boje, dem han sedan i det nogaste wårdade på det af Bojen föreskrefna sätt; och har altifrån den tiden ingen warit i stånd at praestera bättre Ull och finare Kläden här på hela negden.
Bland hans idrotter i hushålls wägen må äfwen med skäl räknas de mångfalldiga upodlingar han gjort wid Gamla Carleby Prästebol så wäl i åker och äng, som äfwen i Husbyggnad. Han hafwer upbrutit på flera ställen i Prästegårds gärden öfwer 5 tunneland swår stenbacka ofta med brännande och med skott och lagt all den mästa sten i ordentelig stenmur. Utaf en gammal Hästhage har han uptagit öfwer 5 tunneland jord til en glad åker och inredt den uti ordenteliga tegar, ganska långa tio famnar breda, dem han redan närmare 20 år nyttjat til åker och deraf nu nyligen lagt 2 tunneland i linda.
Hwad Byggnader beträffar hafwa genom hans anstalt på GamlaCarleby Prästegård blifwit af Tegelsten bygda i en rad Bagarstuga, Bryggstuga och stor Förstuga jemte Drängstuga, et nytt Fähus af Gråsten och et rumrikt47 stall för 10 hästar; äfwen et Värmhus48 af sten; för hwilka stenhus Byggnader han äfwen af Kongl. Maij:t[12] blifwit befriad för egen Person, Hustru och Barn för alla Personella Utskylder; och som han inga Barn hade bewiljade Kongl. Maijt honom frihet i Personella Utskylder för alt sitt Legofolk. Hela Characters Byggningen blef upwindad49 och Brädslagen och försedd med spåntak, samt några år derefter med nya fönster af 3 ¼ alns högd på egen kostnad, i stället för 2 alnars, jemte andra nödiga reparationer. Han har besörgt om 3 stora Ri Byggnader med Ria, Lada och Loga och den fjerdes flyttning på Klåckar backan,50 hwilket alt fordrat mycken omtanka och bekymmer; men ingen ting har mera sysselsatt honom än den nya Kyrko Byggnad som 1786 blef börjad och fortsattes alt til 1789: hwarwid han ej allenast uptänkte och exeqwerade et helt nytt påfund til ställningar, som ingen här på negden förut eller efteråt warit i stånd at wärkställa. Under sjelfwa arbetet war han ofta den första och sidsta, och genom sin flit satte drift uti alt arbetet, och upgaf sjelf 3 särskildta facader til Kyrkogårds Portar, som i en framtid än hedra sin upfinnare.
Han war ingalunda utan nära deltagande wid Stadens Kyrkas sten rappning samt gaf desseinerna51 til alla dörrar och prydnaderna som derinne upfördes, och under Tornbyggnaden i dessa sidsta åren wid Moder Kyrkan hafwer alt hufwud bekymret legat på honom.
Han har altid welat wara wärksam så långt förmåga och krafter welat medgifwa. Derföre har han ofta täflat med sina Landsmän i Premie frågor.52 Han beswarade först en Hushållnings fråga af Kongl. Wetenskaps Academien[13] upgifwen: Om orsaken til Måssa på Ängar och genom hwad medel den kan bäst förekommas?53Om orsaken til ... kan bäst förekommas?: Chydenius tävlingsskrift hette Svar på frågan om bästa sättet at upodla mosslupna ängar(1762) Hwarwid Wetenskaps Academien erkände detta swars öfwerlägsenhet framför den af Kyrkoherden Stenius54 gifna, som want priset, emedan Chydenii ankom först några dagar för sent och kunde derföre intet täfla, då likwäl Academien, at wisa Sin erkänsla, meddelade honom et accessit.55 Några år derefter utgaf samma Academie en Pris fråga: Om wåra wanliga Kärror så kunna förbättras, at 70 lispund kunna framföras med samma lätthet som nu 40:56Om wåra wanliga ... lätthet som nu 40: Chydenius deltog med skriften Svar på frågan angående kärrors förbättring(1764) Hwartil utom flera Casserade swar trenne gjorde någon upmärksamhet. Herr Öfwer Directeuren Faggot57 behölt priset då Dom Prosten sedan Biskopen Herr Jacob Gadolin58 och Chydenius fingo hwar sitt accessit. Än upgaf samma Wetenskaps Academie en Politisk fråga: Om orsaken til Swenska Folkets utflyttning och genom hwad medel den bäst kan förekommas? Sammanloppet af swarande war ganska talrikt. Det belönade swaret blef ej tryckt; men Chydenius, som 1765 bewistade Riksdagen, lät trycka sitt swar och dedicerade det til Riksens Ständer.59 Wetenskaps och Witterhets Sällskapet i Götheborg utgaf äfwen en fråga: Huruwida Landthandel för et Rike i gemen är nyttig eller skadelig et:ra: hwarwid en Lector i Götheborg fick priset;60 men Chydenii swar upwäkte mycken upmärksamhet. Samma swar trycktes 1777 hos Kongl. Boktryckaren Fougt61 och Kongl. Sällskapet antog honom til en Ledamot i sitt Samfund. Uti Upsala hade ett Theologiskt Sällskap62 förenat sig at utgifwa några utwalda Catechetiska Predikningar och Dispositioner öfwer årligen utkommande Store Bönedags Texter.[14] Til winnande af så mycket större fullkomlighet i dessa Arbeten utsattes priser af 10 Ducater för hwart och et hufwudstycke. Bland Concurrenterne til Tio Guds Bud war äfwen Doctor Chydenius och wannt priset.63 Likaledes täflade han i Andra Hufwudstycket om Thrones Artiklar,64 och wann äfwen högsta belöningen derwid, hwilka tilsammans kunde utgöra twänne Lagliga volumer65 i octavo; hwarföre han äfwen blef hedrad med Ledamotskap i detta Theologiska Sällskap. Således har han kämpat in Oeconomicis, Matematicis, Politicis och Theologicis med Rikets Lärdaste män och i Theologien har ingen tagit priset af honom.
Härwid synes det lämpeligast at nu straxt anföra hwad andra Skrifter som genom hans hand kommit från Bokprässen. Bland dem bör först räknas den Vederläggning, som 1765 blef tryckt på Öster- och Westerbottningarnas bekostnad af de skäl, hwarmed man söker bestrida Öster- och Vesterbottningarna och Westernorrlänningarna en Fri Seglation,66 som utdeltes i alla Stånd och icke litet bidrog til deras seger öfwer Stockholms Handlande, utom hwilken dessa Landskaper ännu legat lika som i sin linda; men nu widga ut sin rörelse omkring hela Verlden.
Den andra som utkom hade Titel: Källan til Rikets wanmagt.67 Afledne Herr Directeuren Salwius, såsom Delägare uti Bruksrörelsen och Jernhandelen hade af långlig förfarenhet lärdt huru tryckt denna näringsgren war för det at Köparena af Bergslagens producter woro få och sammansatta och ingen tilgång til förlager och huru Product placatet af 172468 och dess Förklaring af 172669 woro egenteliga orsaken, hwarigenom utländska Köpare blifwit förjagade utur[15] Jernhandelen och at Salt- och Spanmåls prisen derigenom upstegrades för den fattiga. Och som detta ämne syntes röra närings friheten, för hwilken han nit älskade utgaf han denna korta afhandling, som war så paradox70 i Allmänhetens ögon och gjorde så stor upmärksamhet, at Salwius sålde 2 stora Uplagor deraf på några weckor, och öfwer den i början okända Auctoren ropades hämnd.
Emot denna Källan började först små Critiker flyga såsom hagel swärmar, som blott woro förebåd til de twänne General salfwor, som sedan gjordes för at på en gång krossa Auctoren och dess skrift, af hwilka den förra utkom under Titel: Omständelig wederläggning af Skriften kallad Källan til Rikets wanmagt71Omständelig wederläggning af Skriften kallad Källan til Rikets wanmagt: Skriften Omständelig wederläggning af skriften, kallad: Källan til rikets wanmagt. Uti bref til en wän utgavs anonymt 1765 men tros vara författad av Bengt Junggren. Se Kommentar till Omständligt svar. och den sednare några weckor sednare under namn af Watten prof anstälda wid samma Källa,72 som war författad af den Lärda Secreteraren för Stockholms Stads 50 Äldsta Herr Edward Runneberg, båda med så stort bifall af Allmänheten, at man trodde det Auctor til Källan aldrig mera wågade sig fram om ej för at blifwa utskrattad af Allmänheten.
Alt detta oaktadt trädde han fram för Allmänheten först med en liten Afhandling om Nationela Vinsten,73 och straxt derpå med et omständeligt swar på Vederläggningen och äfwen på Watuprofwaren74 på 167 sidor in 4:to och det med et sådant eftertryck, at ingen alt ifrån den dagen wågat angripa Källan til Rikets Vanmagt eller förswara twånget emot en rättskaffens Näringsfrihet, oaktadt twånget likawäl herrskar bland de flästa Näringar.
Samma Höst begärade Secreta Utskottet Plenorum tilstånd, at få i hemlighet operera med Rikets Pen[16]ninge wärk och Växel Coursens reglerande, hwartil plena lämnade sitt bifall, hwilket likwäl snörrätt stridde emot Secreta Utskottets Instruction. Sådant satte Chydenius, som ej war Ledamot i detta Utskott, i mycket bekymmer, då han på ena sidan hörde talas altid om Coursens Reduction och han på andra sidan såg de farligaste följder deraf til samteliga Näringarnas förtryck och undergång. Samma höst upsatte han sina tankar häruti och aflämnade dem til Banco Deputation, som då lydde under Secreta Utskottet, med föreställning, at om Deputation ej wille attendera75 til dessa skäl, han då nödgades för hela Allmänheten wisa olycksföljderna af en sådan reduction.
Flera af Secrete Utskottets Ledamöter wisade honom den wänskap, at de bådo til at öfwertyga honom om sin wilfarelse; men som sådant emot middags sanningar war omöjeligt, författade Chydenius efter sitt löfte en Afhandling i detta ämne under Titel: Rikets hjelp genom en Naturlig finance Systeme tryckt 1766, som först blef af Herr Stats Secreteraren Oelreich76 censurerat, men sedan af Landtmarskalken Rudbeck77 förbuden, såsom snörrätt stridande emot den då etablerade finance plan; hwilken föranlät Auctoren, at anmäla sin skrift hos Prästa Ståndet, som genom Rewisorer granskade den och lämnade sitt tilstånd at den må tryckas. Så snart den war tryckt angreps han på det häftigaste af Secreta Utskottets Ledamöter; han kallades til förhör i samma Utskott och blef af Prästa Ståndet straxt utwoterad. Imedlertid afsålde Directeuren Salwius ej allenast första Uplagan, utan ock en stor del af den andra: Och Konungens upsägelse af Regeringen78[17] och straxt derpå infallande Riksdagen woro de tydeligaste bewis på den allmänna nöden hwarmed Chydenius så uttryckeligen hotat näringarna wid den fallande Coursen, som af 1769 samlade Riksens Ständer blef afhulpit, och hwad kan för Medborgare wara mera glorieust, än at ensam wåga sig i Spetsen emot et stort Motparti, wåga heder och ära, om ej mera, och innom några år segra öfwer alla sina Motståndare?
I Westernorrland, Gefleborgs Län och Westerbotten, då klagan hos Stånds Personer 1775 och 76 upkom om nödigt Tjenstefolk, upwäcktes fråga hos Konungens Befallningshafwanderna, huru denna brist borde ersättas, och wid några öfwerläggningar i dessa Landsorter stadgades, at alla Tjenstehjon skulle enrulleras och sedan efter lott Husbönder emellan fördelas för den lön som då af Husbönder kunde blifwa faststäld. Dagligt Allehanda öfwerhopades med nödrop af Husbönder, som nu trodde wara ute med alt hemmansbruk: Ingen hör; Ingen swarar. Alla klaga tils en myndig man tar Masqwen af hela planen och påstår79 Författningar, som skulle lämna Husbönder föga mindre än jus vita & necis80 öfwer sina tjenare och gifwer förslag til Tukthus et:ra wid Gårdarne; Hwilket war så hårdt, at en och hwar som älskade menniskjor ej annat kunde än rysa för dessa nya bojor som smiddes för dem. Sådant nödgade honom at utgifwa sina tankar om Husbönders och Tjenstehjons naturliga rätt81tankar om Husbönders och Tjenstehjons naturliga rätt: åsyftar Tankar om husbönders och tienstehions naturliga rätt; upgifne af Anders Chydenius, kyrkoherde i Gamla Carleby(1778) dem han i underdånighet dedicerade til Hans Kongl. Maijt Gustaf III:die; hwilka uträttade om ej mera, dock[18] at wid 1779 års Riksdag ingen fråga kunde wäckas til twång för Tjenstehjonen. Många af de högre ogillade detta företag i högsta måtto; men Kongl Maijt insåg Sjelf nyttan deraf. Flera hundrade af Tjenstehjonen i Stockholms Stad förenade sig, at wisa någon erkänsla emot sin frihets förswarare, men han afstyrde alt sådant och gaf dem tilkänna, at de derigenom ej annat gjorde än smidde nya bojor för sig sjelfwa. Derom twistades sedan länge i Tidningarne och Auctor blef ofta hotad för sina frihets ideer; men Konung Gustaf III:dje skyddade honom.
Efter et långwarigt lugn in Politicis, under hwilket han utarbetade sina Premiae Skrifter in Theologicis, författade han några tankar om Saltpetter Sjuderierna i Österbotten,82 hwaruti han wisade, at om Saltpetter Sjuderierna hade blifwit understödda i Österbotten blott med nödiga penningar til hela tilwärkningens inlösen; så hade Österbotten allena warit i tilstånd at förse hela Riket med så mycket Saltpetter som årligen fordrades til circa 30 000 lispund men som tilgånger i Krigs Cassan saknades och man begynte en annan wäg genom twång försöka denne handterings utwidgande, kunde ej annat än en naturlig brist derutaf härröra: och nu ser man at Pottask Sjuderier uttränga den nödwändiga Saltpetter tilwärkningen.
År 1786 anbefaltes Chydenius at på Kronoby Afrättsplats hålla et Tal til Menigheten83 öfwer en grufwelig Mordgärning, då Soldaterne Matts Hjelt, Abraham Frodig och Petter Lindström[19] för begångit mord, rån och mordbränneri uppå Barna Läraren i Tejrijerfwi Kapell Johan Mattsson och dess Hustru til följe af Höglofl. Kongl. Wasa HofRätts Dom miste högra handen, halshöggos och steglades.
Vid Hans Kongl. Maij:ts Gustaf Adolphs tilträde til Regeringen84 wågade han i djupaste underdånighet upwakta Högbemälte Hans Kongl. Maij:t igenom Herr Landshöfdingen och Riddaren Rosen von Rosenstein,85 hwaruti han i lika underdånighet såsom gammal Man wågar föreslå Hans Kongl. Maij:t de medel och utwägar, hwarunder Kongl. Maij:ts Höga Regering kunde blifwa wälsignad och lyckosam.86
Sedan Kongl. Finska Hushållnings Sällskapet i Åbo hade antagit honom til Ledamot,87 låg det honom ömt om hjertat at äfwen i denna wägen wara sina Landsmän til gagns och utgaf derföre en omständelig afhandling om Koppympningen i synnerhet i Österbotten,88 hwaruti han söker at bewisa, det de fleste medicinska företaganden i denna wägen warit mera til skada än til gagn och at ju mera man följde den enkla Naturen, ju lyckligare skulle altid Koppympningen aflöpa: Och upgaf tillika huru mycket medel af Stats Cassan blifwit derpå anwända i Österbotten: hwilken Afhandling af Kongl. Finska Hushållnings Sällskapet med mycken wälwilja emottogs; men då Herr Medicinae Doctoren och Professoren Haartman i Åbo utgaf[20] deröfwer sina anmärkningar,89 som Chydenius til beswarande meddeltes, och Kongl. Hushållnings Sällskapet begärte, at denna hans afhandling måtte få sammandragas i et kortare begrepp, hwartil Auctor wäl lämnade sitt samtycke, men med förbehåll, at sådant måtte ske af honom sjelf har hela motion om dess tryckning afstannat.90
Ibland de Pris ämnen, som Kongl. Finska Hushållnings Sällskapet upgifwit til beswarande, war äfwen den, hwad som egenteligen är orsaken til den trög- och dufwenhet, som hos Finska Allmogen märkes och genom hwad medel den kunde botas, inlämnade Chydenius äfwen et swar, hwaruti han söker bewisa, at rätta orsaken till all tröghet ibland menniskjor ligger hufwudsakeligen uti det swåra twång, hwarunder Näringarne tryckas och at intet annat hufwudsakeligit medel gifwes at uplifwa idogheten och gifwa drift i näringarne, än endast friheten at få, utom lasters utöfning, idka hwad näring och handtering hwar och en behagar: hwilken Afhandling, som intet kunde af Hushålls Sällskapet komma i åtanka, han från Sällskapet återhämtade. Denna Afhandling blef af sin Auctor sedan til Kongl. Tryckeriet i Stockholm afsänd med begäran at tryckas, sedan den förut war försedd med en underdånig Dedication til Hans Kongl. Maij:t jemte et litet Företal, hwaruti Auctoren erbjuder för sin del 10 Ducater i Guld för den som bäst kunde utreda, hwad nödiga ändringar borde företagas i Författningarna til win[21]nade af en sådan föreslagen närings frihet; men som samma belöning wore ganska ringa til et så stort ändamål, sökte han at upmuntra andra Frihetens älskare, at hwar på sitt håll söka bidraga genom någre sammanskott dertil: Dock som saken tog en annan wäg och hwarken Kongl. Boktryckaren eller någon Boktryckare i Stockholm wågade sig at trycka denna Frihets piece blef Författaren nödsakad, at wända sig i underdånighet directe til Hans Kongl. Maij:t, at anhålla om Censur öfwer den samma, hwartil Hans Kongl. Maij:t täckts i Nåder utnämna Herr Landshöfdingen och Commendeuren Nils von Rosenstein och Presidenten samt Comendeuren Herr Fredric von Ehrenheim,91 hos hwilka saken nu hwilar.92
En man, som satt afsides i en wrå af Österbotten kunde aldrig föreställa sig, at blifwa kallad til någon Riksdag. Icke dessmindre hände det, at han wandt förtroende af sina Committenter wid tre särskildta Riksdagar. Anledningen til den första war den, at han anmodad af Borgerskapets Fullmägtig i Gamla Carleby Stad Herr Borgmästaren J. Röring93 och Rådmannen P. Stenhagen94 skulle upsätta något Memorial til Lands dagen i Gamla Carleby angående Stapel friheten för Österbotten; men han fannt intet sådant Memorial göra tilfyllest, emedan Stockholms Handlande hade anfördt altför swåra betänkligheter emot samma frihet, hwilka utan[22] en omständelig wederläggning ej kunde kastas öfwerända, hwarföre han ombeden derom upsatte den samma, hwilken wid instundande Landt dagen95 skulle produceras; men som Herr Borgmästar Röring ej wågade upläsa densamma wärkstäldes detta af honom sjelf och åstadkom ganska stor upmärksamhet, då en del befarade den wara förrädisk emot Fäderneslandet, andre åter gillade den samma. Hwilken skrift genom sin upmärksamhet wärkade, at han til 1765 års Riksdag blef kallad såsom Kapellanernes Fullmägtig, den han biwistade til 1766 in Junio då han af Ståndet blef utwoterad för förutnämnde orsaker skull. Under Riksdagen utgaf han et Memorial rörande Tryckfriheten,96 hwilket af många andra understöddes, och målet hänwistes til Stora Deputations Utskott, uti hwilket han äfwen war en Ledamot: och då derwid förekommo twänne frågor, nemnligen: först hwad som wore lofligt at tryckas och 2:do om någon Censur derwid skulle bibehållas eller ej: och då i förra frågan ingen twist upkom om ämnen hwarom skulle skrifwas; så blef den senare frågan så mycket mera grannlaga, hwaruti han genom Bonde- och Borgare Ståndens Fullmägtige segrade öfwer Censuren ej allenast uti Utskottet utan äfwen i sjelfwa stora Deputation.97
1778 biwistade han 2:dra gången Riksdagen i Stockholm genom Pastorum98 förtroende, hwarwid i synnerhet hans Memorial om Religions friheten99 [23] upwäckte stor upmärksamhet. Ståndet ansåg det såsom störande almänna Religionens ro; men som det war förut upwist för Hans Kongl. Maij:t och Han Interesserade sig ganska mycket för saken, blef Chydenius anbefalt at inlämna detta Memorial til sitt och alla de öfrige Stånden. I öfrigt hade han den Nåden at i slutet af samma Riksdag wara i et långt samtal med Hans Kongl. Maij:t i synnerhet om wägarne til Sawoland100 och åtnjöt wid samma Riksdag den heder at blifwa Theologiae Doctor, hwarom förut är omnämnt.
1792 war han åter Präste Ståndets Fullmägtig wid Riksdagen i Gefle och benådades under densamma med Hans Kongl. Maij:ts nära förtroende: hwarwid det märkeligaste war, då Hans Kongl. Höghet Gustaf Adolph blef i Riksens Ständers öfwerwaro så wäl af Herr Biskopen Doctor Flodin101 såsom ock Herr Landshöfdingen von Rosenstein noga examinerad i alla stycken, då Hans Kongl. Höghet Swea Rikes Kron Prints förhörd uti Salighets Läran utbrast långa skof i tårar, hälst då frågan upkom, huruledes han på en framtid tänkte styra Swea Rike och hwad belöning han derföre hade at förwänta. Återresan från Riksdagen blef i synnerhet märkwärdig genom öfwerfarten ifrån Holmö til Wasa Skärgård, då hela Riksdags Sällskapet, som denna wägen ämnade sig til Finland, jemte sina Skjutts bönder stannade på löpande is i Qwarken, utan aldraminsta hopp om räddning, hwar[24]under twänne Skjutts bönder drunknade och af köld omkommo med några hästar, dock genom Guds underbara försyn den lyckan hände, at isen stannade mot en klippa på några minuter, under hwilka de sidsta räddade sig, så at återfarten måste sedan fortsättas norrikring. Större delen af desse Riksdagsmän förlorade dock det mästa af sin egendom på isen.
[1]
Teologian tohtorin, rovastin ja Kokkolan kirkkoherran, Kuninkaallisen Pohjantähden ritarikunnan jäsenen Anders Chydeniuksen elämäkerta, hänen itsensä alkuaan laatimana.
Anders Chydenius syntyi vanhaa lukua102 26. helmikuuta 1729 Sotkamon pitäjässä 2 peninkulman päässä Kajaanista. Isä oli rovasti ja Kokkolan kirkkoherra Jakob Chydenius, silloinen Sotkamon kappalainen, joka vuonna 1734 määrättiin Kuusamoon koko Kemin Lapin kirkkoherraksi ja siirrettiin sieltä 1746 Kokkolan seurakuntaan, jossa hän palveli Jeesuksen seurakuntaa 19 ½ vuotta ja nukkui autuaasti pois huhtikuussa 1766. Isän isä oli Rymättylän kirkkoherra maisteri Anders Chydenius ja isän äiti professori Flachseniuksen103 tytär Maria Flachsenia. Äiti Hedvig Hornaea, joka kuoli Herran huomassa 31. tammikuuta 1754, oli rovastin ja Eurajoen kirkkoherran Samuel Hornaeuksen tytär.
Lähinnä Jumalaa hän sai kiittää hellää isää paitsi elämästä ja lapsuudessaan ja nuoruudessaan saamastaan huolenpidosta, jonka useimmat vanhemmat lapsilleen suovat, melkeinpä vielä enemmän uupumattomasta opetuksesta, jota hän sai varhaisimmista vuosistaan saakka. Isä ei noudattanut yleisesti käytettyä menetelmää, pelkästään lasten muistin rasittamista opetuksillaan. Hän opetti heidät ajattelemaan ja samoin päästämään järjen valon lämmittämään sydäntä hyveisiin ja jumalanpelkoon.
Hän sai kaksi vuotta nauttia yksityisopetusta Kuusamossa[2] veljensä Samuelin kanssa hellän isän valvonnassa ja kävi sitten Oulun triviaalikoulua kaksi vuotta, kunnes vihollinen hyökkäsi Suomeen Lappeenrannan kautta.104 Vihollisuuksien aikana isä huolehti hänen ja hänen veljensä opetuksesta yksin, ja kun sodan levottomuudet olivat ohi, isä saattoi heidät 1744 koko Kemin Lapin halki Tornioon ja uskoi heidän kasvatuksensa Tornion pedagogion rehtorin, Oulun myöhemmän kirkkoherran ja rovastin Johan Wegeliuksen käsiin. Tämän antamat erinomaiset todistukset mukanaan molemmat matkustivat vuoden 1745 alussa Turun akatemiaan, jonne he kirjoittautuivat ylioppilaiksi tammikuussa.
Ensimmäisen akatemiassa viettämänsä vuoden aikana hän sai ohjausta opinnoissaan lähinnä silloiselta filosofian professorin apulaiselta, viimeksi arkkipiispana vaikuttaneelta Carl Fredrik Mennanderilta filosofisissa tieteissä ja latinan kielessä, mutta edistyi kuitenkin parhaiten kuunnellessaan innokkaasti ja ahkerasti tuohon aikaan yleisesti tunnetun ja teräväpäisen ylioppilas Nordstedtin ja vanhemman veljensä Samuelin välisiä päivittäisiä keskusteluja.
Vuosina 1747 ja 1748 hän kuunteli jälleen luentoja Turun akatemiassa, niin että hän pystyi oman edistymisensä ohella vähitellen opastamaan muita, jolloin hän otti kesäksi kotiopettajan paikan tuolloin Kemiön pitäjässä Viikin kartanossa asuneen hovioikeudenneuvoksetar Malmin105 luona. Kartanon omisti tuohon aikaan neiti Benzelstjerna.106 Hovioikeudenneuvoksettarella oli tuolloin useiden tyttärien lisäksi kaksi poikaa, kaksoset, jotka jo tuolloin kirjoittivat välttävästi latinaa ja olivat lukeneet Eukleideen kirjoista neljä.107 Nämä Malmin kaksosveljekset[3] olivat varsin teräväpäisiä poikia: toisesta tuli majuri108 ja toinen toimi lääninkamreerina.109 He olivat maaherra Ehrenmalmin110 veljenpoikia. Tätä kotiopettajan tehtävää hoitaessaan hän sairastui elokuussa vaikeaan kolmen päivän horkkaan111 ja joutui sen takia eroamaan toimestaan syksyllä, ja saman horkkataudin jatkuessa peräti 10 kuukautta hän menetti kokonaan elämänhalunsa ja kaikki voimansa. Hän matkusti 1750 yhdessä nuoremman veljensä Jakobin, nykyisen rovastin ja Vaasan kirkkoherran, kanssa Uppsalan yliopistoon, jossa hänen vanhempi veljensä toimi silloin pohjalaisten – mikä tarkoittaa koko Suomalaista osakuntaa – kuraattorina ja toteutti kuraattorikaudellaan useita oivallisia järjestelyjä.
Siellä hän kuunteli useita akateemisia kemian, latinankielisen retoriikan ja etenkin professori Strömerin112 tähtitieteen luentoja ja lisäksi 1751 puolusti respondenttina veljensä väitöskirjaa De navigatione per flumina et lacus patriae promovenda.113
Oleskellessaan 1752 vanhempiensa luona hän suunnitteli kuningas Adolf Fredrikin Pohjanmaan halki tekemän matkan yhteyteen ns. puolimatkansillan luo sittemmin monesti mainitun kunniaportin elävine kuvahahmoineen.114
Vuonna 1753 hän matkusti uudelleen Turkuun mukanaan edellisenä vuonna itselleen pienen kappelin rakentaneiden Alavetelin kyläläisten kutsu heidän yksityiseksi papikseen. Tuomiokapituli hyväksyi tämän, minkä jälkeen hänet vihittiin pyhään saarnavirkaan maaliskuussa toimiakseen Alavetelin kappelin saarnaajana, suoritettuaan ennen sitä[4] yhdessä nuoremman veljensä kanssa kandidaatin tutkinnon, jossa molemmat julistettiin ______115 ja puolustettuaan pro gradu -väitöstään amerikkalaisista tuohiveneistä, ja 1754 hän sai maisterin arvon poissaolevana. Hän sai 1760 kappalaisen valtakirjan ja palveli ainoana pappina Alavetelissä 17 vuotta.
Hän sai vuonna 1770 Kokkolan kaupunkiseurakunnan ja Kokkolan pitäjän seurakunnan116 jokseenkin yksimielisen kutsun perusteella siirron kirkkoherra Johan Haartmanin jälkeen Kokkolan kirkkoherran virkaan, jossa hänen isänsä oli aiemmin palvellut 20 vuotta ja Haartman tämän jälkeen vain 2 vuotta.
Siitä lähtien hän on nyt lähes 33 vuotta hoitanut tätä kirkkoherran virkaansa varsin niukkojen apuvoimien tuella. Hänellä on toki jo monta vuotta ollut apulainen, mutta koskaan ei ole kuultu apulaisten valittaneen liiallisesta työmäärästä, vaan pikemminkin siitä, etteivät he ole kertaakaan saaneet vuorotella työssä esipaimenen kanssa, niin kauan kuin tämä on kyennyt hoitamaan tehtävänsä. Vuonna 1779 piispa Haartman117 antoi hänelle pappissäädyn enemmistön valtiopäivillä esittämästä anomuksesta hänen oman seurakuntansa rovastin arvon, ja kun edellinen lääninrovasti, Lohtajan kirkkoherra Jacob Frosterus ei enää jaksanut hoitaa rovastikuntansa asioita, hänet määrättiin Kokkolan rovastikunnan lääninrovastiksi.
Samoilla vuoden 1779 valtiopäivillä hänen kuninkaallinen majesteettinsa suvaitsi armollisesti suoda hänelle teologian tohtorin arvon, mihin arvoon arkkipiispa C. F. Mennander promovoi hänet kesäkuussa monien muiden ohella Uppsalan tuomiokirkossa,[5] vaikkakin poissaolevana.
Meidän Chydeniuksemme ei kuitenkaan ollut pelkästään saavuttanut suuren Kustaa III:n tuttavuutta ja hänen kiintymystään. Hän oli myös päässyt etenemään syrjäisestä maailmankolkasta läheiseksi tämän pojalle kuningas Kustaa Adolfille, joka vuoden 1800 valtiopäivillä, joille hän ei lainkaan osallistunut, otti hänet ritaristojen piiriin nimittämällä hänet Kuninkaallisen Pohjantähden ritarikunnan jäseneksi.118 Jos nämä kunnianosoitukset olisi saatu imartelulla, viekkaudella ja huijauksella, ne olisivat kantajansa häpeätahra; mutta jos kansalaismieltä osoittava uurastus sekä uskollisuus kuningasta ja isänmaata kohtaan saavat hallitsijat myöntämään kunnianosoituksia, kaikkien tuollaisten armonosoitusten arvoisiksi ansioituvien sopii ylistää tällaista menettelyä.
Tällaisena siis ulkonaisesti ilmenee hänen luonteensa, sellaisena hänet tunsimme syntymästään saakka, lapsuudesta asti opiskeluun harjaantuneena, alimmalta askelmalta lähdettyään sellaiseen kunniaan ja arvostukseen yltäneenä, että yhtä pitkälle eivät kovinkaan monet kuolevaiset pääse. Hänen elämänvaelluksensa kohoaa kuitenkin selvemmin silmiemme eteen vasta sitten, kun näemme hänen vaiheissaan ne monenlaiset ammatit, joita hän on harjoittanut, sen innostuksen ja uutteruuden, jota hän niissä osoitti, ja sen, mitä hän sai aikaan Jeesuksen valtakunnan asian edistämiseksi, seurakunnan, isänmaan ja säätynsä hyväksi.
Jos tarkastelemme häntä aluksi virassaan, johon kuului sielujen ravitseminen ja niiden ohjaaminen onneen täällä ajassa hyveiden noudattamisen tietä ja niiden kokoaminen Jeesuksen ihanaan valtakuntaan, havaitsemme, ettei hänellä ollut vain erityisen hyviä ja onnekkaita lahjoja virkansa hoitamiseen, niin että hän sai jo Alavetelissä kuulijoita kaikista ympäröivistä seurakunnista ja kaupungistakin, vaan hän osasi erinomaisen hyvin rakentaa[6] saarnansa ja lisäksi kunkin pääkappaleen ja sen kunkin kohdan osalta selittää tiiviisti tekstiin sisältyvät pääasiat. Niinpä hänen saarnansa olivat helppotajuisia, mutta perusteellisia ja samalla [mieltä liikuttavia],119 sillä kaiken päätarkoituksenahan oli voittaa kova ihmissydän puolelleen ja taivuttaa se paitsi kiihkeän liikutuksen valtaan myös aitoon kääntymykseen, jota ihminen ei kadu. Samaan tavoitteeseen hän pyrki katekismusta kuulustellessaan ja opettaessaan. Näitä asioita hän ei hoitanut ainoastaan muodon vuoksi, vaan niihin sisältyi kaikki se oikean autuutusoppimme opetus, joka pitäisi kysymysten ja vastausten avulla istuttaa kuulijoiden sydämiin aidon kristillisyyden edistämiseksi. Tätä opetustapaa hän piti sekä kaikkein hyödyllisimpänä että myös vaikeimpana, koska siinä vaaditaan selkeyttä ja yksinkertaisuutta olettamatta mitään asiaa ennestään tunnetuksi ja sellaista järjestystä, jossa totuudet liittyvät luontevasti toisiinsa ja seuraavat toisistaan, sekä selkeää ja luontevaa ajattelukykyä ja huolellista harkintaa, jotta hyppäys asiasta toiseen ei saattaisi kaikkea sekasortoon. Lopuksi tähän tarvitaan myös kipinä taivaan tulta, joka sytyttää opettajan sydämen ja ohjaa sieluja armahtajansa luo.
Tähän tavoitteeseen päästäkseen hän käytti kaikkien yleisten hartauspuheiden ja kinkeri- ja rippikoulukuulustelujen ohella, jotka hän harvoin jätti pitämättä, myös kaikkia sairaskäyntejä, joiden aikana syntisten sydämet usein merkillisellä tavalla avautuvat. Tämä ei kuitenkaan vielä riittänyt. Tähän laajaan Kokkolan seurakuntaan tai sieltä pois muuttaa vuosittain[7] lähes sata henkeä. Muuton kirjaamisen yhteydessä hän kuulusteli kristinopin tiedot kaikilta, jotka hän otti seurakunnan jäseniksi, ja mitä hellävaraisimmin taivutti heitä todelliseen kääntymykseen ja muistutti myös poismuuttavia heidän kristillisistä velvollisuuksistaan, kun ensin oli varustettu annetut ja vastaanotetut papintodistukset järjestysnumerolla ja viety ne asianmukaiseen ja tarkkaan pöytäkirjaan, mitä tuskin tapahtui koko maassa muualla kuin Kokkolan emäseurakunnassa ja kaupunkiseurakunnassa.
Mutta kaiken tämän lisäksi Herra avasi hänelle uuden oven sielujen johdattamiseksi Jumalan luo. Rippilapset olivat lähellä hänen sydäntään, ja hän omistautui erityisesti ja mitä uskollisimmin heidän opastamiseensa, ja kun hän useina perättäisinä sunnuntai- ja pyhäpäivinä pyhällä ehtoollisella käynnin jälkeen antoi heille uutterasti opetusta oikeasta ja viisaasta elämänvaelluksesta, monet hänen kuulijoistaan halusivat mukaan ja pyysivät, että he saisivat osallistua samoihin hartaushetkiin, minkä hän heille kernaasti soi, ja näin syntyivät hänen kodissaan melkein kaikkina sunnuntai- ja juhlapäivinä kello viideltä ja kuudelta pidetyt saarnan kuulustelut, joita jatkui hänen jäljellä olleen hieman yli 30 vuoden toimintansa ajan ja joihin osallistui ahkerasti suuri joukko kuulijoita kaikista säädyistä, niin että kokouksessa saattoi kohtalaisen sopivalla säällä olla 200–300 osallistujaa tai enemmänkin. Näihin kokoontumisiin tultiin täysin vapaaehtoisesti ja niiden tavoitteena oli pääasiassa syntisten kääntymys ja Jumalaan ja lähimmäisiin kohdistuvan rakkauden täyttämän kristillisyyden edistäminen, ja ne lopetettiin päivän aiheeseen sopivaan rukoukseen ja ilmoitukseen, että jos jollakulla oli tarvetta pyytää opettajaltaan neuvoa jossakin autuuttaan koskevassa asiassa,[8] tämä kävi päinsä heti rukouksen jälkeen. Hänen hautaansa kostuttavat kyyneleet todistavat voimallisesti kaiken tämän hurskasta mieltä kasvattavasta vaikutuksesta seurakuntaan.
Ollessaan Uppsalassa hän opiskeli myös kemiaa, ja toimiessaan sitten yksinäisenä pappina maaseudulla hän käytti aluksi hyväkseen kuninkaallisen lääkintäkollegion yksinkertaisia tiedonantoja lastentautien parannusmenetelmistä,120 ja kun nämä toimet onnistuivat, se johdatti hänet pitemmälle lääketieteen pariin asessori Haartmanin kotilääkintäoppaan121 sekä hänen koti- ja matka-apteekkinsa sekä asessori Dareliuksen pitäjän- ja matka-apteekin122 ohjeita seuraten. Hoitojensa menestyksen ja kemiallisen perustietämyksensä turvin hän eteni yhä pitemmälle lääketieteeseen, niin että hän perusti pienoiskokoisen kemian laboratorion, jossa hänellä oli uuni, lasisia tislausastioita ja kolveja, joita käyttäen hän valmisti mercurius sublimatus corrosivusta, mercurius dulcista, kalomelia ja useita muitakin elohopeayhdisteitä, spiritus eli acidum nitri fumansia, acidum salis communista, aether vitriolatusta ynnä muita aineita ja näistä sitten useita lääkkeitä. Samalla hän hankki tietämystä erilaisten liuottimien käytöstä kaikenlaisissa hartsiliuoksissa ja totesi, että alkali vegetabile acetatum oikein valmistettuna ja salpietarin kiteyttämisestä jäävä emävesi123 ovat ainoat oikeat aineet kovimpienkin hartsien, jopa kopaalipihkan124 liuottamiseen. Vaikka hän asui syrjäisessä paikassa maaseudulla, hänen luokseen virtasi runsaasti potilaita, ja monet säätyläisperheetkin turvautuivat toisinaan hänen apuunsa, sillä hänen hoitonsa johtivat melkeinpä aina hyvään tulokseen.
Hän tutki uutterasti arkkiatri Rosen von Rosensteinin anatomian oppikirjaa125 ja ryhtyi suorittamaan myös kirurgisia toimenpiteitä, poistamaan kasvaimia ja [kyhmyjä],126varsin usein[9] vaarallisista paikoista, ja etenkin suorittamaan silmäleikkauksia leikkaamalla silmäluomia silmätulehduksen uhreilta, joiden silmäripset olivat kääntyneet sisäänpäin vasten itse silmää. Menestys oli suorastaan uskomaton, kun tällaiset ihmiset eivät olleet muuten voineet toivoakaan todellista apua. Etenkin tämän takia paikalle on joskus saapunut 5–6 tuollaista silmäpotilasta, useinkin Lapuan ja Ilmajoen pitäjistä saakka.
Useiden kokeilujen jälkeen hän on kehittänyt silmäveden, joka osaksi muistuttaa aikaisempaa ns. rouva Segercronan silmävettä,127 mutta on joissakin tapauksissa sitä parempaa ja tuottaa jokseenkin varmasti hyviä tuloksia kaikkien vuotavien ja tulehtuneiden silmien hoidossa. Kaikkeen tuommoiseen työskentelyyn hänellä oli tilaisuus toimiessaan kappeliseurakunnan pappina, mutta kirkkoherrana hän joutui lisääntyvien virkatehtäviensä takia luopumaan tästä suurimmaksi osaksi siten, että hän useimmiten antoi erilaisten vaivojen takia luokseen tulleille potilaille reseptejä Kokkolan ja Pietarsaaren apteekkeihin ja menetteli näin erityisen menestyksekkäästi, paremmin kuin useimmat lääkärit, jos näin rohkenee sanoa. Tästä syystä hänen luokseen tuli melkeinpä päivittäin potilaita, joita hän niin kaupunki- kuin maaseurakuntansa puitteissa palveli täysin ilman palkkiota tai vähäisen kolikon maksusta. Silmätautien ja etenkin silmäluomileikkausten osalta, joita koko maassa ei yksikään lääkäri tai kirurgi suorita, hän ei ole voinut kokonaan vetäytyä niitä tekemästä.
Mitä politiikkaan tulee, hän ei ollut virkaansa tullessaan lainkaan perehtynyt siihen, mutta vuoden 1756 valtiopäivien aikana julkaistu[10] Riksdags-Tidningar -lehti128 avasi hänen silmänsä näissä asioissa, ajattelemaan Ruotsin hallitustapaa ja valtiollisia säädöksiämme. Kun kauppaneuvos Nordencrantz129 esitti vuoden 1761 valtiopäivillä valtakunnan säädyille seikkaperäisen muistionsa, joka varsin pian päätyi hänen käsiinsä, samoin kuin muita mainitun henkilön kirjoituksia rahan vaihtokurssista,130 hän tunsi houkutusta edetä pitemmälle näiden aiheiden pariin. Hän havaitsi, että tällä kirjoittajalla oli runsaasti tietoja ja harkittuja mielipiteitä politiikan asioista, paljon ajatuksia ja niin runsaasti tietämystä ja mielipiteitä niistä, että hänen kirjoitustapansa raskaudesta ja runsaista toistoista sekä sen ohella havaittavasta yksipuolisesta katkeruudesta huolimatta ne olivat kuitenkin rikas aineisto, joka kykeni vangitsemaan opinhaluisen lukijan koko huomion ja sisälsi eräitä perustotuuksia, jotka isänmaan edun puolesta toimiva sydän joutui väistämättä hyväksymään.
Näin varustautuneena hän matkusti vuoden 1765 valtiopäiville herrojen kappalaisten edustajana, ja hänellä oli tilaisuus noilla pitkään istuneilla valtiopäivillä lisätä tietojaan uutteralla lukemisella ja keskusteluilla ja saada niihin kokemuksen tuoma vahvistus.
Maatalouskin oli melkoisesti kiinnostanut häntä, ja tässä asiassa hänen opastajanaan oikeaan oli edesmenneen everstiluutnantti Boijen maatalouskäsikirja,131 joka yksinkertaisimmalla tavalla noudattelee luonnon omaa toimintaa.
Alavetelin uudessa kappeliseurakunnassa rakennettiin hyvin karulle kiviselle mäelle kosken132 partaalle hänen kappalaisen virkatalonsa, jonne hän perusti päärakennuksen luota kosken rantaan asti useina pengerminä alenevan yrttitarhan ja rakensi[11] pienen padon, joka johtaa joen vettä yrttimaalle. Hän raivasi yrttimaansa itse ja hoiti sitä omin käsin. Hän raivasi varsin märän suon ensin pelloksi ja sitten niityksi ja pystytti moneen paikkaan Boijen ohjeiden mukaisesti ja niiden järjestystä noudattaen lehdeslatoja, joihin hän vuosittain kokosi harvennuksilla kesän mittaan melko runsaasti lehdeksiä, mutta näki ennen muuta vaivaa hankkiakseen itselleen laadullisesti täydellisen espanjalaisten lampaiden katraan edellä mainitulta everstiluutnantti Boijelta, joka juuri oivallisen lammaskarjansa takia oli saanut lisänimen Lammas-Boije. Näitä lampaitaan hän sitten hoiti mitä huolellisimmin Boijen ohjeiden mukaisesti, eikä tuosta ajasta lähtien kukaan ole koko tällä seudulla kyennyt tuottamaan parempaa villaa eikä hienompaa verkaa.
Hänen taloudellisiin harrastuksiinsa voidaan aiheellisesti lukea myös monenlaiset pellon- ja niitynraivaukset, jotka hän toteutti Kokkolan kirkkoherran virkatalon mailla, sekä myös toteutetut talonrakennustyöt. Hän on raivannut useisiin kohtiin pappilan maille hyvin karusta kivikkoisesta maasta useinkin polttamalla ja räjäytyksillä yli 5 tynnyrinalaa viljelysmaata ja latonut suurimman osan kivistä kunnon kiviaidaksi. Vanhasta hevoshaasta hän on muokannut yli 5 tynnyrinalaa oivaksi pelloksi ja muodostellut sen kunnollisiksi saroiksi, varsin pitkiksi ja kymmenen sylen levyisiksi, ja niitä hän on sitten käyttänyt peltona lähes 20 vuotta, mutta äskettäin jättänyt alueesta 2 tynnyrinalaa kesannolle.
Hänen toimestaan on Kokkolan pappilaan rakennettu yhteen riviin tiilirakennuksia, leipomotupa, panimotupa ja suuri eteinen sekä renkitupa, uusi harmaakivinen navetta ja tilava 10 hevosen talli sekä kivinen karjakeittiö. Näiden kivirakennusten ansiosta kuninkaallinen majesteetti onkin[12] vapauttanut hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa kaikista kruunulle menevistä henkilökohtaisista maksuista, ja koska hänellä ei ollut lapsia, kuninkaallinen majesteetti vapautti hänet maksamasta kruunulle meneviä henkilökohtaisia maksuja palkkalaistensa puolesta. Koko päärakennus vinssattiin ylös,133 talo laudoitettiin ja siihen tehtiin paanukatto sekä muutamaa vuotta myöhemmin uudet 3¼ kyynärän korkuiset ikkunat kaksikyynäräisten sijaan hänen omalla kustannuksellaan, samoin muita tarpeellisia korjauksia. Hän on rakennuttanut kolme isoa riihirakennusta, joihin on sijoitettu kiuashuone, lato ja luuva,134 ja siirrättänyt neljännen Lukkarinmäelle.135 Kaikki tämä on vaatinut paljon suunnittelua ja vaivaa, mutta mikään ei työllistänyt häntä enemmän kuin uusi kirkkorakennus, jonka rakentaminen aloitettiin 1786 ja jatkui vuoteen 1789 saakka. Tätä työtä varten hän suunnitteli ja rakennutti aivan uudenlaisia keksimiään telineitä, joiden kaltaisia kukaan tällä seudulla ei ole sitä ennen eikä sen jälkeen pystynyt rakentamaan. Varsinaisessa rakennusvaiheessa hän oli usein itse työssä ensimmäisenä ja viimeisenä ja antoi uutteruudellaan vauhtia kaikelle työnteolle ja suunnitteli itse kirkkomaan kolmelle portille erilaiset julkisivut, jotka hamaan tulevaisuuteen ovat kunniaksi suunnittelijalleen.
Hän oli tiiviisti mukana, kun kaupungin kirkon seinät rapattiin ja suunnitteli kaikki ovet ja kirkon sisälle tehdyt koristelut, ja aivan viime vuosina on emokirkon tornin rakennustyön vastuu ollut pääasiassa hänen harteillaan.
Hän on aina halunnut olla toiminnassa niin pitkälle kuin kyvyt ja voimat ovat riittäneet. Sen takia hän on usein kilpaillut maanmiestensä kanssa vastaamalla esitettyihin kilpakysymyksiin. Ensimmäiseksi hän vastasi kuninkaallisen tiedeakatemian esittämään kysymykseen taloudenpidon alalta:[13] mistä johtuu niittyjen sammaloituminen ja mikä on paras keino sen torjumiseksi?136 Tiedeakatemia tunnusti, että tämä vastaus oli ylivoimaisesti parempi kuin kirkkoherra Steniuksen137 lähettämä, joka kuitenkin voitti palkinnon, koska Chydeniuksen vastaus saapui muutamia päiviä myöhästyneenä eikä näin ollen voinut olla mukana kilpailussa. Osoittaakseen arvostuksensa akatemia kuitenkin myönsi hänelle ylimääräisen tunnustuspalkinnon. Muutamaa vuotta myöhemmin sama akatemia esitti uuden kilpakysymyksen: voidaanko tavallisia kärryjämme parantaa siinä määrin, että 70 leiviskän kuormaa voitaisiin kuljettaa yhtä kevyesti kuin nykyisin saadaan liikkeelle 40?138 Lukuisten hylättyjen vastausten lisäksi saatiin kolme vastausta, jotka ansaitsivat huomiota. Ylijohtaja Faggot139 sai palkinnon ja tuomiorovasti, sittemmin piispa Jacob Gadolin140 ja Chydenius kumpikin ylimääräisen tunnustuspalkinnon. Sama tiedeakatemia esitti vielä politiikan alaan kuuluvan kysymyksen: mikä on syynä ruotsalaisten maastamuuttoon ja mikä on paras keino sen ehkäisemiseksi? Vastauksia saapui varsin runsaasti. Palkittua vastausta ei julkaistu painettuna, mutta ollessaan 1765 valtiopäivillä Chydenius painatti vastauksensa ja omisti sen valtakunnan säädyille.141 Myös Göteborgin tiede- ja kirjallisuusseura esitti kilpakysymyksen: onko maakauppa yleensä valtakunnalle hyödyksi vai vahingoksi jne. Palkinnon sai muuan göteborgilainen lehtori,142 mutta Chydeniuksen vastaus herätti runsaasti huomiota. Kuninkaallinen kirjanpainaja Fougt painatti tämän vastauksen 1777,143 ja kuninkaallinen seura kutsui hänet jäsenekseen. Uppsalassa muuan teologinen seura144 oli päättänyt julkaista valikoituja katekismukseen liittyviä saarnoja ja saarnojen jäsennyksiä vuosittain julkaistavien rukouspäivätekstien käsittelyä varten.[14] Mahdollisimman täydellisten kirjoitusten saamiseksi luvattiin 10 dukaatin palkinto kutakin pääkappaletta kohden. Myös tohtori Chydenius osallistui kilpailuun Jumalan kymmenen käskyn selittämisestä ja voitti palkinnon.145 Hän osallistui myös kilpailuun toisesta pääkappaleesta, joka sisältää uskonkohdat, ja voitti tässäkin kilpailussa ensimmäisen palkinnon,146 ja yhteensä näiden vastausten laajuus vastaa kahta normaalia oktaavokokoista kirjaa. Tällä perusteella hän sai myös kunnian tulla tuon teologisen seuran jäseneksi. Niinpä hän on kilpaillut taloustieteen, matematiikan, valtiollisten kysymysten selvittelyn ja teologian aloilla valtakunnan oppineimpien miesten kanssa, eikä teologian alalla kukaan ole yltänyt hänen edelleen.
Tässä yhteydessä näyttää olevan soveliainta heti mainita, mitä muita hänen kirjoittamiaan teoksia on painosta ilmestynyt. Ensimmäisenä niistä on mainittava 1765 pohjalaisten ja länsipohjalaisten kustannuksella julkaistu ja kaikille säädyille jaettu Niiden perusteiden kumoaminen, joilla Pohjanmaan ja Länsipohjan sekä Västernorrlandin asukkailta yritetään kieltää vapaa purjehdusoikeus.147Tämä kirjoitus vaikutti varsin voimakkaasti heidän Tukholman kauppiaista saamaansa voittoon, ja ilman sitä nämä maakunnat olisivat edelleenkin pysyneet täysin kehittymättöminä, sen sijaan että ne nyt laajentavat liiketoimiaan koko maailmaan.
Toisena ilmestyi teos Valtakunnan heikkouden lähde.148 Edesmennyt johtaja Salvius oli ruukkien ja raudalla kauppaa käyvien yhtiöiden osakkaana pitkän kokemuksen kautta oppinut näkemään, miten pahasti tätä elinkeinotoiminnan haaraa rasitti se seikka, että Bergslagenin tuotteiden ostajia oli vain muutamia ja että nämä toimivat yhdessä eikä mitään mahdollisuuksia velkapääoman saamiseen ollut ja että vuoden 1724 tuoteplakaatti ja siihen 1726 liitetty selvennys149 olivat se varsinainen syy, joka karkotti ulkomaiset ostajat[15] rautakaupasta ja että suolan ja viljan hinnat olivat tämän takia nousseet köyhille kovin raskaiksi. Ja koska tämä aihe näytti liittyvän elinkeinovapauteen, jonka saavuttamiseksi hän innokkaasti ponnisteli, hän julkaisi tämän lyhyen tutkielman, joka oli yleisön mielestä niin omituinen ja herätti niin paljon huomiota, että Salvius myi muutamassa viikossa kaksi isoa painosta ja aluksi tuntemattomalle kirjoittajalle vaadittiin kostoa.
Tätä Lähdettä vastaan esitettiin aluksi vähäpätöisiä arvosteluja, joita satoi kuin hauliryöppyjä, mutta ne olivat vain ennakkovaroituksia kahdesta yhteislaukauksesta, jotka sitten ammuttiin kirjoittajan ja hänen teoksensa murskaamiseksi kerralla. Niistä ensimmäisen otsikkona oli Seikkaperäinen vastine kirjoitukselle nimeltä Valtakunnan heikkouden lähde,150 ja toinen ilmestyi muutamaa viikkoa myöhemmin nimellä Näytteitä mainitun Lähteen vedestä.151 Tämän oli kirjoittanut Tukholman 50 kaupunginvanhimman oppinut sihteeri Edvard Runeberg. Molemmat vastaukset saivat yleisön keskuudessa niin suurta suosiota, ettei uskottu Lähteen kirjoittajan enää koskaan uskaltautuvan esiin, ellei hän haluaisi joutua yleisön pilkan kohteeksi.
Tästä kaikesta huolimatta hän astui yleisön eteen julkaisten aluksi lyhyen tutkielman Kansallinen voitto152 ja pian sen jälkeen 167-sivuisen kvarttokokoisen Seikkaperäisen vastauksen vastineeseen ja samalla vesinäytteiden ottajalle.153 Tämä oli niin painokasta tekstiä, ettei kukaan ole siitä päivästä lähtien uskaltanut hyökätä Valtakunnan heikkouden lähdettä vastaan eikä puolustaa pakkokomentoa oikeudenmukaista elinkeinovapautta vastaan, vaikka pakko silti vallitsee useimpien elinkeinojen piirissä.
Salainen valiokunta pyysi samana syksynä säätyjen täysistunnoilta valtuuksia salaisiin toimiin valtakunnan[16] rahalaitoksen ja vaihtokurssin korjaamiseksi, mihin täysistunnot antoivat suostumuksensa, vaikka tämä oli täysin vastoin salaisen valiokunnan ohjesääntöä. Asia huolestutti suuresti Chydeniusta, joka ei ollut mainitun valiokunnan jäsen, kun hän toisaalta kuuli kaiken aikaa puhuttavan vaihtokurssin alentamisesta ja näki toisaalta tästä johtuvien mitä vaarallisimpien seurausten vievän onnettomuuteen ja tuhoon kaikki elinkeinot. Samana syksynä hän laati kirjoituksen tätä asiaa koskevista ajatuksistaan ja luovutti sen tuolloin salaisen valiokunnan alaisuudessa toimivalle pankkivaltuuskunnalle ilmoittaen, että ellei valtuuskunta kiinnittäisi huomiota näihin perusteluihin, hän joutuisi osoittamaan tuollaisen vaihtokurssin alentamisen tuhoisat vaikutukset koko suurelle yleisölle.
Monet salaisen valiokunnan jäsenet pyrkivät ystävällisesti osoittamaan hänelle, että hän oli väärässä, mutta koska se oli mahdotonta päivänselviä totuuksia vastaan, Chydenius laati lupauksensa mukaisesti tästä aiheesta 1766 painetun tutkielman, joka sai nimen Valtakunnan pelastaminen luonnollisen rahajärjestelmän avulla. Ensin se läpäisi valtiosihteeri von Oelreichin154 tarkastuksen, mutta sitten maamarsalkka Rudbeck155 kielsi sen julkaisemisen, koska se oli täysin tuolloin hyväksytyn rahaolojen järjestämiseen tähtäävän suunnitelman vastainen. Tämä antoi kirjoittajalle aiheen esittää teoksensa pappisäädylle, jonka määräämät tarkastajat tarkastivat tekstin ja joka antoi luvan sen painattamiseen. Heti sen ilmestyttyä painosta salaisen valiokunnan jäsenet hyökkäsivät kiivaasti häntä vastaan, hänet kutsuttiin kuulusteltavaksi tuohon valiokuntaan, ja pappissääty erotti heti hänet jäsenyydestään äänestyspäätöksellä. Johtaja Salvius myi sillä välin teoksen ensimmäisen painoksen loppuun ja suuren osan toisestakin. Ja kuninkaan luopuminen hallitsijantehtävistään156[17] ja heti sen jälkeen pidetyt valtiopäivät olivat mitä selvimpiä todisteita siitä elinkeinojen yleisestä hätätilasta, jonka Chydenius oli nimenomaisesti sanonut seuraavan vaihtokurssin alentamisesta. Vuoden 1769 valtiopäivillä säädyt saivat aikaan tilanteen parantumisen, ja mikä voikaan olla kansalaiselle kunniakkaampaa kuin se, että hän uskaltaa asettua yksin kärjessä vastustamaan suurta vastapuoluetta, panemaan alttiiksi kunniansa ja maineensa ellei enemmänkin ja saa muutaman vuoden kuluttua voiton kaikista vastustajistaan.
Kun säätyläiset Västernorrlandissa, Gävleborgin läänissä ja Länsipohjassa valittivat 1775 ja 1776 tarvitsemansa palvelusväen puutteesta, esitettiin kuninkaan käskynhaltijoiden157 selvitettäväksi, miten tämä puute saataisiin poistetuksi, ja muutamien noilla seuduilla järjestettyjen neuvottelujen jälkeen säädettiin, että kaikki palkolliset olisi merkittävä luetteloihin ja sitten arpomalla jaettava isäntien kesken työpalvelukseen sellaisella palkalla, jonka isännät tuolloin voisivat määritellä. Dagligt Allehandan palstat täyttyivät sellaisten isäntien hätähuudoista, jotka luulivat, että heidän tilansa hoitaminen kävisi mahdottomaksi. Kukaan ei kuuntele, kukaan ei vastaa. Kaikki valittavat, kunnes muuan arvovaltainen mies poistaa naamioinnin koko suunnitelman edestä ja vaatii säädöksiä, jotka antaisivat isännille suorastaan oikeuden päättää palvelijoidensa elämästä ja kuolemasta ja sisältävät ehdotuksia kuritushuoneiden jne. perustamisesta maatiloille. Nämä ehdotukset ovat niin kovia, että jokainen ihmisystävä saattoi vain kauhistua noita uusia kahleita, joita palvelusväelle oltiin takomassa. Tämä tilanne pakotti Chydeniuksen julkaisemaan ajatuksensa Isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista,158 jotka hän alamaisesti omisti hänen kuninkaalliselle majesteetilleen Kustaa III:lle ja jotka vaikuttivat vähintäänkin siihen,[18] ettei vuoden 1779 valtiopäivillä voitu tehdä esityksiä palkollisiin kohdistettavista pakkotoimista. Monet yhteiskunnan korkeammilla askelmilla paheksuivat tätä kannanottoa mitä voimakkaimmin, mutta kuninkaallinen majesteetti ymmärsi sen hyödyllisyyden. Useat sadat Tukholman kaupungissa työtä tekevät palkolliset halusivat yhdessä osoittaa kiitollisuuttaan vapautensa puolustajalle, mutta hän torjui tuollaiset esiintymiset ja selitti heille, että siten toimimalla he vain takoisivat uusia kahleita itselleen. Tästä asiasta kiisteltiin sitten pitkään sanomalehdissä ja kirjoittajaa uhkailtiin usein hänen vapausajatustensa takia, mutta kuningas Kustaa III suojeli häntä.
Pidettyään pitkän tauon poliittisten asioiden käsittelyssä laatiessaan palkintokirjoituksiaan teologiasta hän kirjoitti muutamia ajatuksia Pohjanmaan salpietarinkeittämöistä159 ja osoitti kirjoitelmassaan, että jos Pohjanmaan salpietarinkeittämöitä olisi tuettu pelkästään sellaisilla summilla, jotka olisivat riittäneet koko valmistuneen tuotemäärän lunastamiseen, Pohjanmaa olisi yksin kyennyt täyttämään koko valtakunnan vuotuisen noin 30 000 leiviskän suuruisen salpietarintarpeen, mutta kun sotakassalla ei ollut varoja ja ryhdyttiin toisella tavalla eli pakkotoimilla yrittämään tuotannon kasvattamista, seurauksena oli väistämättä puutetta tavarasta, ja nyt voidaan todeta potaskankeittämöiden syrjäyttävän salpietarin välttämättömän valmistamisen.
Chydenius sai 1786 käskyn pitää Kruunupyyn mestauspaikalla yleisölle puheen hirvittävästä murhateosta,160 kun sotamiehet Matts Hjelt, Abraham Frodig ja Petter Lindström[19] tekemiensä murhien, ryöstön ja murhapolton takia, joiden uhreiksi olivat Teerijärven kappeliseurakunnassa joutuneet lastenkoulun opettaja Johan Mattsson ja tämän vaimo, menettivät kunnianarvoisan Kuninkaallisen Vaasan hovioikeuden tuomion mukaisesti oikean kätensä ja heidät mestattiin ja teilattiin.
Kun hänen kuninkaallinen majesteettinsa Kustaa Adolf ryhtyi hallitsemaan,161 Chydenius rohkeni syvimmän alamaisesti esittää kunnioituksensa mainitulle hänen kuninkaalliselle majesteetilleen maaherra ja ritari Rosén von Rosensteinin välityksellä,162 missä yhteydessä hän yhtä alamaisesti rohkeni vanhana miehenä esittää hänen kuninkaalliselle majesteetilleen keinoja ja menetelmiä, joita käyttämällä kuninkaallisen majesteetin korkeasti kunnioitetun hallitusvallan kaudesta voisi tulla siunauksellinen ja onnekas.163
Kun Turussa toimiva Kuninkaallinen Suomen Talousseura oli ottanut hänet jäsenekseen,164 hän pyrki hartaasti myös sen välityksellä olemaan hyödyksi maanmiehilleen ja julkaisi sen takia seikkaperäisen tutkielman rokonistutuksesta erityisesti Pohjanmaalla165 pyrkien siinä todistamaan, että useimmat lääketieteelliset toimet sen edistämiseksi olivat olleet enemmänkin vahingoksi kuin hyödyksi ja että rokonistutukset sujuisivat sitä menestyksekkäämmin, mitä enemmän noudatettaisiin yksinkertaista luonnonmukaisuutta. Ja samalla hän ilmoitti, kuinka paljon valtionkassan varoja oli Pohjanmaalla tähän tarkoitukseen käytetty. Kuninkaallinen Suomen Talousseura otti tämän tutkielman hyvin suopeasti vastaan, mutta kun lääketieteen tohtori ja Turun Akatemian professori Haartman esitti[20] sitä koskevia huomautuksia,166 jotka toimitettiin Chydeniukselle vastineen laatimiseksi, ja Kuninkaallinen Talousseura pyysi, että tämä hänen tutkielmansa saataisiin julkaista lyhennettynä, mihin kirjoittaja antoi toki suostumuksensa sillä ehdolla, että hän suorittaisi lyhentämisen itse, koko hanke sen painattamiseksi on keskeytynyt.167
Kuninkaallisen Suomen Talousseuran esittämiin kilpailukysymyksiin kuului myös kysymys, mikä on varsinainen syy suomalaisessa rahvaassa havaittavaan hitauteen ja velttouteen ja millä keinoin se voitaisiin parantaa. Tähänkin Chydenius lähetti vastauksen, jossa hän pyrkii osoittamaan, että kaiken ihmisten keskuudessa ilmenevän hitauden pääsyynä on elinkeinoja sortava ankara pakkokomento, eikä mitään muuta todella merkittävää keinoa uutteruuden nostamiseen ja elinkeinotoiminnan vauhdittamiseen ole kuin suoda ihmisille vapaus harjoittaa mitä tahansa elinkeinoa ja ansiotoimintaa kukin haluaa, paheellista toimintaa lukuun ottamatta. Kun Talousseura ei voinut harkita tämän tutkielman palkitsemista, hän pyysi sen seuralta takaisin. Kirjoittaja lähetti sitten tämän tutkielmansa Tukholman Kuninkaalliseen kirjapainoon pyytäen sen painattamista varustettuaan sen ensin alamaisella omistuskirjoituksella hänen kuninkaalliselle majesteetilleen sekä lyhyellä esipuheella, jossa hän puolestaan lupaa 10 kultadukaattia sille henkilölle, joka parhaiten pystyisi selvittämään, millaiset säädösten uudistukset olisivat tarpeen[21] tuollaisen ehdotetun elinkeinovapauden saavuttamiseksi, ja koska mainittu palkkio olisi varsin vähäinen noin suureen päämäärään suhteutettuna, hän yritti kannustaa muita vapautta rakastavia henkilöitä kutakin omalta osaltaan kartuttamaan palkintoa jollakin lisäsummalla. Kun asiat kuitenkin saivat toisen käänteen, eikä Kuninkaallinen kirjanpainaja eikä kukaan tukholmalainen kirjanpainaja uskaltanut painaa tätä vapautta ylistävää tekstiä, kirjoittajan oli alamaisesti käännyttävä suoraan hänen kuninkaallisen majesteettinsa puoleen ja anoa kirjoituksensa tarkastamista, mihin tehtävään hänen kuninkaallinen majesteettinsa suvaitsi nimittää maaherra ja ritarikunnan komentaja Nils von Rosensteinin sekä kansliapresidentti ja komentaja Fredrik von Ehrenheimin,168 joiden käsissä asia nyt on.169
Syrjäiseen Pohjanmaan kolkkaan asettunut mies ei voinut koskaan kuvitella, että hänet kutsuttaisiin valtiopäiväedustajaksi. Silti hän sai valitsijoidensa luottamuksen kolmille valtiopäiville. Ensimmäisellä kerralla syynä oli se, että Kokkolan kaupungin porvariston valtuutettu lääninkokousedustaja pormestari Johan Röring ja raatimies Petter Stenhagen olivat pyytäneet häntä laatimaan Kokkolassa pidettävään lääninkokoukseen muistion Pohjanmaan tapulivapaudesta, mutta tuollainen muistio ei hänen mielestään ollut riittävän tehokas keino, koska Tukholman kauppiaat olivat esittäneet liian hankalia vastaväitteitä mainitun vapauden vastustamiseksi eikä niitä[22] voitu kumota ilman seikkaperäistä vastinetta. Tämä takia hän laati pyynnöstä vastineen, joka piti tuoda julki edessä olleessa lääninkokouksessa,170 mutta koska pormestari Röring ei uskaltanut lukea sitä kokoukselle, hän luki sen siellä itse ja sai osakseen varsin suurta huomiota, koska osa edustajista pelkäsi sen olevan maanpetoksellista tekstiä ja toiset taas hyväksyivät sen. Tämän kirjoituksen osakseen saama huomio johti siihen, että hänet kutsuttiin vuoden 1765 valtiopäiville kappalaisten edustajana ja hän osallistui niille kesäkuuhun 1766 saakka, jolloin sääty erotti hänet äänestyspäätöksellä jäsenyydestään edellä mainituista syistä. Valtiopäivien aikana hän esitti painovapautta käsittelevän muistion,171 jota monet muut kannattivat, ja asia lähetettiin käsiteltäväksi säätyjen suuren deputaation valiokuntaan, jonka jäsen hän itsekin oli. Kun tässä käsittelyssä nousi esiin kaksi kysymystä, nimittäin ensiksi, mitä olisi laillisesti luvallista painaa, ja toiseksi, missä määrin painotöiden sensurointia pitäisi jatkaa. Ensimmäisestä kysymyksestä ei syntynyt minkäänlaista erimielisyyttä, mutta toinen kysymys muuttui sitäkin tarkempaa punnintaa vaativaksi. Tässä asiassa hän sai talonpoikais- ja porvarissäädyn edustajien avulla voiton sensuurista paitsi valiokunnassa myös itsessään suuressa deputaatiossa.172
Kirkkoherrojen luottamuksen saatuaan Chydenius osallistui toisen kerran valtiopäiville Tukholmassa 1778, ja tällöin etenkin hänen uskonnonvapautta koskeva muistionsa173[23] herätti suurta huomiota. Sääty piti sitä yleistä uskonrauhaa häiritsevänä, mutta koska se oli ennalta esitetty hänen kuninkaalliselle majesteetilleen ja tämä oli varsin suuresti asiasta kiinnostunut, Chydeniukselle annettiin käsky jättää tämä muistio sekä omalle säädylleen että muille. Lisäksi hänelle suotiin mainittujen valtiopäivien päättyessä armollisesti tilaisuus pitkään keskusteluun hänen kuninkaallisen majesteettinsa kanssa erityisesti Savoon johtavista maanteistä.174 Samojen valtiopäivien yhteydessä hän sai kunnian tulla teologian tohtoriksi, kuten edellä on mainittu.
Hän oli 1792 jälleen pappissäädyn edustajana Gävlen valtiopäivillä, joilla hänen kuninkaallinen majesteettinsa soi hänelle armollisesti läheisen luottamuksensa. Merkittävintä tässä yhteydessä oli piispa, tohtori Flodinin175 ja maaherra von Rosensteinin säätyjen läsnä ollessa toimeenpanema hänen kuninkaallisen korkeutensa Kustaa Adolfin kuulustelu kaikista oppiaineista, jolloin hänen kuninkaallinen korkeutensa Ruotsin valtakunnan kruununprinssi vuodatti autuutusopin kuulustelussa vuolaasti kyyneleitä, etenkin kun esiin nousi kysymys, miten hän aikoi tulevaisuudessa hallita Ruotsin valtakuntaa ja millaista palkkiota hän tästä odotti. Paluumatkalla valtiopäiviltä sattui erityisen merkittävä tapahtuma Merenkurkun ylityksessä Holmöstä Vaasan saaristoon, kun tätä tietä Suomeen aikova valtiopäivämiesten joukko kyytitalonpoikineen jäi kokonaisuudessaan Merenkurkussa ajelehtivan jäälautan vangiksi ilman toivoakaan pelastumisesta.[24] Tällöin kaksi kyytimiestä kuoli hukkumalla ja paleltumalla samoin kuin muutamat hevosetkin, mutta Jumalan ihmeellisen kaitselmuksen vaikutuksesta jää onneksi pysähtyi kallion kylkeen muutaman minuutin ajaksi, jolloin viimeiset pelastautuivat, ja paluumatkaa oli sitten jatkettava pohjoisen kautta lahden ympäri. Useimmat näistä valtiopäivämiehistä menettivät kuitenkin jäälle suurimman osan matkatavaroistaan.
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
[1]
Lefwernes Beskrifning öfwer Theologiae Doctoren, Prosten och Kyrkoherden i Gamla Carleby samt Ledamoten af Kongl. Nordstjerne Orden Anders Chydenius; af honom sjelf först upsatt.
Anders Chydenius är född den 26 Februarii, gamla Stylen176 1729 i Sotkamo Socken, 2 mil ifrån Cajanaborg, Fadren war Prosten och Kyrkoherden i Gamla Carleby Jacob Chydenius, då warande Kapellan i Sotkamo, som 1734 blef förordnad til Kyrkoherde i Kusamo öfwer hela Kemi Lappmark, och blef derifrån transporterad 1746 til Gamla Carleby Pastorat, hwarest han tjenade Jesu Församling i 19 1/2 år och saligen insomnade 1766 i April månad. Hans Fader Fader war Kyrkoherden i Rimito Magister Anders Chydenius och dess Fader Moder, Professor Flacsenii177 Dotter Maria Flacksenia. Hans Moder en Dotter af Prosten och Kyrkoherden i Eura åminne Samuel Hornaeus Hedwig Hornaea, som i Herranom afled den 31 Januarii 1754.
Näst Gud har han at tacka en öm Fader ej allenast för lifwet och dess uppehälle i sin barndom och ungdom, det de flästa Föräldrar gifwa åt sina barn, utan fast mera för en outtröttelig underwisning ifrån spädaste åren. Han tog ej den allmänt brukeliga wägen, at blott belasta minnet hos Barnen wid underwisningen. Han lärde dem at tänka och at tillika låta förståndets ljus wärma hjertat til dygd och Gudsfruktan.
Twänne år åtnjöt han i Kusamo tillika med sin[2] Broder Samuel under en öm Faders upsigt Priwat information178 och biwistade sedan underwisningarna wid Triwial Scholan i Uleåborg i twänne år tils Fienden genom Willmanstrand gjorde infall i Finland.179 Under Fiendtligheten handleddes han med sin Broder af Fadren allena, som 1744, då Krigsoroligheterna woro förbi, beledsagade dem genom hela Kemi Lappmark til Torneå, och anförtrodde deras upfostran Rectoren wid Torneå Paedagogie, sedermera Kyrkoherden och Prosten i Uleåborg Herr Johan Wegelius uti händer, med hwilkens hedrande Betyg de båda reste 1745 i årets början til Åbo Academie, der de inskrefwos i Januarii månad såsom Studenter.
Under första wistelse året wid denna Academie handleddes han förnämligast i sina Studier af då warande Philosophiae Adjuncten sidst Herr Ärche Biskopen Carl Fr: Mennander i Philosophiska Vetenskaperna och Latinska Stilen; men gjorde dock sina bästa framsteg genom dageliga discourser, som föreföllo emellan den då allmänt berömda och qwicka Studenten Nordstedt180 och hans äldre Bror Samuel, dem han med mycken åhåga flitigt afhörde.
1747 och 1748 biwistade han åter föreläsningarne wid Åbo Academie, så at han ej allenast kunde hjelpa sig sjelf fram utan ock började at kunna småningom handleda andra, då han om sommaren emottog en Condition181 hos Fru HofRätts Rådinnan Malm,182 hwilken då bodde i Kimito Socken på Wijk Herre gård, hwaraf Fröken Benzelstjerna183 då war Ägarinna. Hon hade då utom flera Fröknar twänne Söner, twillingar, som då redan skrefwo förswarlig Latin och hade läst 4 Euclides Böcker.184 Dessa båda[3] Malmarna woro ganska qwicka Gossar, af hwilka den ena blef Major185 och den andra war Lands Kammererare,186 båda Brorsöner af Herr Landshöfdingen Ehrenmalm.187 Vid denna Condition föll han i en swår 3:dje dags frossa188 i Augusti månad, och nödgades derföre skilja sig från den samma om hösten och då samma frossa Continuerade hela 10 månaderna förlorade han derunder alt mod och alla krafter. 1750 reste han tillika med sin yngre Broder Jacob, nu warande Prosten och Kyrkoherden i Wasa, til Upsala Lärosäte, hwarest hans äldre Bror då war Curator för Österbottningarne, hwarmed menas hela Finska Nation, och under sin Curatel189 gjorde flere wackra inrättningar.
Här biwistade han ej allenast flera Academiska föreläsningar i Chymien, Latinska wältaligheten och i synnerhet uti Astronomien, hwaruti han afhörde Astronomiae Professoren Strömmer,190 utan ock förswarade såsom Respondens sin Broders Disputation 1751, De navigatione per flumina et lacus patriae promovenda.191
1752, då han wistades hos sina Föräldrar, inrättade han wid Konung Adolph Fredrics färd igenom Österbotten wid den så kallade halfvägs Bron, den sedan så ofta omtalta Äreporten med lefwande Bilder.192
1753 for han åter til Åbo försedd med Kallelse af Nederwetil Byamän, som året förut upbygt et litet Kapell, at få blifwa deras enskildta Präst, hwilken af Consistorio blef gillad, hwarpå han i Martii månad blef inwigd til det Heliga Prediko Embete, at wara Predikant wid Nederwetil Kapell, sedan[4] han förut tilsammans med sin yngre Bror stod sitt Candidat Examen, då båda blefwo förklarade för _______ och derpå förswarade sin Gradual Disputation, om Americanska Näfwer båtar och 1754 antog Magister graden, frånwarande. 1760 fick han Kapellans Fullmagt och tjente såsom ensam Präst i Nederwetil i 17 års tid.
1770 befordrades han på Gamla Carleby Stads- och Sockne Församlingarnas193 nog enhälliga Kallelse efter Kyrkoherden Johan Haartman til Gamla Carleby Pastorat, hwarest hans Fader förut hade tjent i 20 år och Haartman efter honom allenast 2 år.
Ifrån den tiden har han nu i närmare 33 år förestått detta sitt Kyrkoherde Embete med ganska ringa biträde. Han har wäl redan i många år haft Adjunct, men man har aldrig hört at Adjuncterna klagat öfwer för mycket arbete, utan mera deröfwer, at de ej fått arbeta i tour en gång med sin Pastor, så länge han sjelf förmått förestå sin Sysla. 1779 blef han af Herr Biskop Haartman194 på de flästa af Präste Ståndets begäran wid Riksdagen förklarad för Prost öfwer sin egen Församling och då förra Contracts Prosten Jacob Frosterus i Låchteå ej längre förmådde at bestrida Contractets ärender förordnades han til Contracts Prost öfwer Gamla Carleby Contract.
Wid samma Riksdag 1779 täcktes Hans Kongl. Maijt i Nåder förklara honom för Theologiae Doctor, til hwilken wärdighet Herr Ärche Biskopen C. Fr. Mennander in Junio inwigde honom tillika med många andra uti Upsala Dom[5]Kyrka, ehuru frånwarande.
Men wår Chydenius hade ej allenast gjort sig känd och älskad af Den Store Gustaf Den 3:dje. Han hafwer äfwen hunnit tränga sig fram från en aflägsen Verldens wrå til Dess Son Konung Gustaf Adolph, Som aldeles under hans bortawaro från Riksdagen 1800 uptog honom i Ordens Gillet såsom Ledamot af Kongl. Nord-stjerne Orden:195 Hwilka Hederstecken, om de wore wundne genom smicker, list och bedrägeri borde wara en skamfläck på alla dem som dem bära; men om et Medborgerligt nit, trohet emot Konung och Fosterland förmå Regenter til utdelande af Heder, må sådant beprisas af alla dem, som göra sig förtjenta af sådana Nåde prof.
Sådant är nu det yttre skaplynne, hwarunder wi igenkänna honom såsom född, från barndomen inöfwad i Studier, från lägsta steget hafwa upnått en ära och heder, som ej alt för många i dödligheten hinna til. Men at under fortsättningen af hans wandel igenkänna de många handa yrken han förehaft, den hoglek och flit med hwilka han dem genomdrifwit och han til Jesu Rikes förkofran, Församlingens och Fäderneslandets och Ståndets gagn uträttat sådant skall först sätta hans förda wandel i en klarare dag.
Om wi betrakte honom först i sitt Embete, at föda själar och at göra dem genom dygden lyckliga här i tiden och samla dem til Jesu härliga Rike; så finna wi, at han ej allenast war försedd med synnerligen goda och lyckeliga Embetsgåfwor, som redan i Nederwettil ifrån alla Kyrkor deromkring och äfwen från Staden samlade Åhörare til honom, utan ägde han ock en utmärkt god fattningsgåfwa, at ej allenast disponera[6] sina Prediko arbeten, utan ock at i hwarje hufwud- och underdel sammanfatta hwad som hufwudsakeligast hörde dertil. Hans Predikningar woro således lätta, men grundeliga och tillika 196 ty hufwud afsigten med alt war, at kunna winna och böja det hårda Menniskjo-hjertat icke blott til en häftig rörelse utan til en sann omwändelse, den man icke ångrar. Samma ändamål hade han wid sina Catechismi förhör och underwisningar. De handterades ej allenast pro forma, utan innefattade all de underwisning om wår rätta Salighets Lära, som genom frågor och swar borde intryckas i Åhörarenas hjertan til en sann Christendom, hwilket lärosätt han ansåg ej allenast för det nyttigaste af alla, utan ock derjemte för det swåraste, emedan dertil fordras en tydelighet och enfaldighet, som ej får förutsätta någon ting såsom bekant: en ordning, uti hwilken sanningarne uti otwungna länkar sitta tilsammans och flyta utaf hwarandra, och en ren och otwungen tanke gåfwa och en trägen eftertanka, om ej språng från det ena til det andra skall göra et misk mask af altsammans; och ändteligen fordras dertil äfwen en gnista af elden från Himmelen, som itänder hans hjerta och föra Själar til Sin Förbarmare.
Til winnande af detta ändamål nyttjades ej allenast alla allmänna upbyggelse tal och Skrift- eller Communion förhör, dem han sällan försummade, utan äfwen alla sjuk besök, hwarwid Syndarenas hjertan ofta på et märkeligt sätt öpna sig. Det war dock intet nog dermed. I denna widsträckta Gamla Carleby Församling flytta årligen til och ifrån För[7]samlingen inemot 100 personer. Alla som han intog i Församlingen blefwo då undersökta uti sin Christendom och på det ömmaste förmådda til en sanskyldig omwändelse, äfwen som de utflyttande hjerteligen påmintes om sina Christendoms plikter, sedan et riktigt och noga Protocoll blifwit fördt wid utgående- och inkommande Attester, med löpande Numrer, hwilket föga annorstädes än wid Gamla Carleby Moder Kyrka och Staden finnes i hela Landet antagit.
Men utom alt detta öpnade Herren honom en ny dör at leda Själar til Gud. Hans Skrifte Barn lågo honom ömt om hjertat, dem han på det högsta winlade sig om at troligen handleda, och då han flera Sön- och Helgedagar å rad gaf dem trägna underwisningar efter Admission til den H:a Nattwarden, at rätt och wisligen ställa sin wandel stötte flera til af hans Åhörare och begärade få biwista samma upbyggelse stunder, det han gärna biföll, upkommo deraf alla Sön- och Högtidsdagar för hela hans framtid i några och 30 år nästan ständiga Prediko förhör hos honom kl. 5 och 6, som af en stor del flitigt besöktes och det af alla Stånd, då samlingarne wid tjenligare wäderlek kunde upgå til 2 à 300 personer och derutöfwer, hwilka sammankomster ej allenast woro aldeles fria, utan ock hufwudsakeligen syftade på Syndarenas omwändelse och en wärksam Christendom til Kärlek emot Gud och nästan, hwilken slutades med en til ämnet lämpad Bön, jemte tilsägelse, at om någon hade med sin Lärare något rörande sin salig[8]hets sak at rådpläga kunde sådant ske straxt efter Bön. Huru mycken upbyggelse alt sådant wärkat i Församlingen skola en gång de tårar, som hans stoft wattnas med rikeligen intyga.
Under sitt wistande i Upsala Studerade han äfwen något i Chymien och när han blef ensam Präst på Landet nyttjade han först Kongl. Collegii Medici enkla underrättelser om sättet at bota Barn sjukdomar,197 hwilka, då de lyckades, ledde honom längre in uti Medicin at följa Assessor Haartmans Hus curer med hans Hus- och Res Apothek198 och Assessor Darelii Sochn- och Res Apothek.199 Hans lyckliga curer och Chymiska underbyggnad ledde honom alt längre in uti Medicin, at i miniatur inrätta et litet Chymiskt Laboratorium med en ugn och glas retorter200 och Kolwar,201 uti hwilka han tilredde Mercur. sublimatus corrosivus,202 Mercur. Dulcis, Calomel.203 och flera mercuralier, Spirutus eller Acidum Nitri fumans,204 Acidum salis communis,205 Aether Vitriolatus206 med flera, af hwilka sedan flera Läkemedel tilreddes: hwarjemte han arbetade sig up i kännedomen af allahanda slags resinarum solutioner207 i hwarjehanda menstruis208 och befann, at Alkali vegetabile Acetatum209 riktigt tilredt och moderluten210 efter Saltpetter Christalliseringen woro allena de rätta medlen at uplösa de aldra hårdaste resiner til och med Copal Kådan.211 Ehuru boende afsides på Landet hade han et stort tillop af Patjenter och blef stundom anlitt äfwen af flere Herrskaper; ty han gjorde mästadels altid lyckliga curer.
Han Studerade flitigt i Arch: Rosen von Rosensteins Anatomie212 och begynte äfwen med Chirurgiska operationer, at skära ut kräftan och 213 ofta på[9] nog farliga ställen och i synnerhet at operera på ögonen och skära ögonlåcken på sårögda där ögon håren wändt sig in på sjelfwa ögat, med en nästan otrolig framgång, då för dem annors ingen rätt hjelp warit at hoppas, hwaraf i synnerhet händt, at stundom 5 och 6 sådana ögon patienter om dagen instält sig ofta från Lappo och Ilmola Socknar.
Genom flera anstälda försök har han upfunnit et ögon watten, som til någon del liknar det förra så kallade Fru Segercronas, men som i wissa mål öfwerträffar det och är tämmeligen säkert för alla flussiga och sura ögon. Sådant alt hade han tilfälle at arbeta med så länge han war Präst wid et Kapell; men deremot wid tiltagande Embets göromål såsom Pastor, har han nödgats skilja det mästa ifrån sig på det sättet, at han som oftast anlitt af flera handa patjenter gifwit dem Recepter på Apotheken i Gamla Carleby och Jacobstad, och det med en besynnerlig framgång, om man wågar säga öfwer de flästa Läkare, hwaraf händt at han nästan dageligen blifwit sökt af Patienter, dem han innom sin Församling i Staden och på Landet betjent aldeles utan något arfwode eller en styfwers afgift. Men hwad ögon sjukdomarna beträffar och i synnerhet skärningarna af ögon låcken, som ej i hela Landet practiceras af någon Läkare eller Chirurge har han ej aldeles kunnat undandraga sig at wärkställa dem.
Hwad Politiken beträffar; så war han wid inträdet til sitt Embete aldraminst bewandrad deruti; men de wid 1756 års Riksdag utkommande[10] Riksdags Tidningar214 öpnade i denna wäg först på honom ögonen, at tänka något på Swenska Regerings sättet och wåra Politiska Författningar, då Herr Commerce Rådet Nordencrantz215 år 1761 wid Riksdagen framgaf sitt omständeliga Memorial til Riksens Ständer, som nog snart kom i hans händer, jemte andra hans Skrifter om Växel Coursen216 retades han at gå längre in uti dessa ämnen. Han fannt denna Auctor försedd med många kundskaper och reflectioner in politicis, så rik på tankar och försedd med så många kundskaper och reflectioner in politicis, oaktadt hans skrifsätt war tungt och upfylt med redeter,217 hwarjemte äfwen märcktes någon ensidig bitterhet, war här likwäl et ömnogt förråd af ämnen, at upwäcka en Lärgirig Läsares hela upmärksamhet och grundsanningar, som et emot Fäderneslandet wälmenande hjerta ej annat kunde än antaga.
Med sådan underbyggnad reste han år 1765 til Riksdagen för Herrar Kapellanerna och hade då tilfälle at under en så långwarig Riksdag öka sina kunskaper genom trägen läsning och samtal och at styrka dem genom förfarenhet.
Landthushållningen hade ej heller litet roat honom, hwarwid Afl. Öfwerste Lieutenant Bojes Hushålls bok,218 såsom den der enfaldigast följer Naturen, blef hans rätta Ledsagare.
Vid Nederwettil nya Kapell anlades wid en forss219 på en ohyggelig stenbacka hans Kapellans bohl, hwarest han uptog från Charactere Byggningen en liten Kryddgård ända ned til forsen uti flera afsättningar220 och en[11] liten dam, som leder wattnet från Elfwen in i Kryddgården, den han sjelf uptog och med egen hand wårdade. Han uparbetade et ganska sankt kärr först til åker och sedan til äng och inrättade på flera ställen efter Bojes föreskrift och ordning löf lador, hwarest årligen genom skattande221 inbärgades ganska mycket löf hela sommaren igenom; men lade sig i synnerhet winning om at förskaffa sig en fullkomlig afwel af Spanska Får, nemligen från den nyssnämnde Öfwerste Lieutenat Boje, som just för in utwalda afwel hade fått sig det namn at kallas Får Boje, dem han sedan i det nogaste wårdade på det af Bojen föreskrefna sätt; och har altifrån den tiden ingen warit i stånd at praestera bättre Ull och finare Kläden här på hela negden.
Bland hans idrotter i hushålls wägen må äfwen med skäl räknas de mångfalldiga upodlingar han gjort wid Gamla Carleby Prästebol så wäl i åker och äng, som äfwen i Husbyggnad. Han hafwer upbrutit på flera ställen i Prästegårds gärden öfwer 5 tunneland swår stenbacka ofta med brännande och med skott och lagt all den mästa sten i ordentelig stenmur. Utaf en gammal Hästhage har han uptagit öfwer 5 tunneland jord til en glad åker och inredt den uti ordenteliga tegar, ganska långa tio famnar breda, dem han redan närmare 20 år nyttjat til åker och deraf nu nyligen lagt 2 tunneland i linda.
Hwad Byggnader beträffar hafwa genom hans anstalt på GamlaCarleby Prästegård blifwit af Tegelsten bygda i en rad Bagarstuga, Bryggstuga och stor Förstuga jemte Drängstuga, et nytt Fähus af Gråsten och et rumrikt222 stall för 10 hästar; äfwen et Värmhus223 af sten; för hwilka stenhus Byggnader han äfwen af Kongl. Maij:t[12] blifwit befriad för egen Person, Hustru och Barn för alla Personella Utskylder; och som han inga Barn hade bewiljade Kongl. Maijt honom frihet i Personella Utskylder för alt sitt Legofolk. Hela Characters Byggningen blef upwindad224 och Brädslagen och försedd med spåntak, samt några år derefter med nya fönster af 3 ¼ alns högd på egen kostnad, i stället för 2 alnars, jemte andra nödiga reparationer. Han har besörgt om 3 stora Ri Byggnader med Ria, Lada och Loga och den fjerdes flyttning på Klåckar backan,225 hwilket alt fordrat mycken omtanka och bekymmer; men ingen ting har mera sysselsatt honom än den nya Kyrko Byggnad som 1786 blef börjad och fortsattes alt til 1789: hwarwid han ej allenast uptänkte och exeqwerade et helt nytt påfund til ställningar, som ingen här på negden förut eller efteråt warit i stånd at wärkställa. Under sjelfwa arbetet war han ofta den första och sidsta, och genom sin flit satte drift uti alt arbetet, och upgaf sjelf 3 särskildta facader til Kyrkogårds Portar, som i en framtid än hedra sin upfinnare.
Han war ingalunda utan nära deltagande wid Stadens Kyrkas sten rappning samt gaf desseinerna226 til alla dörrar och prydnaderna som derinne upfördes, och under Tornbyggnaden i dessa sidsta åren wid Moder Kyrkan hafwer alt hufwud bekymret legat på honom.
Han har altid welat wara wärksam så långt förmåga och krafter welat medgifwa. Derföre har han ofta täflat med sina Landsmän i Premie frågor.227 Han beswarade först en Hushållnings fråga af Kongl. Wetenskaps Academien[13] upgifwen: Om orsaken til Måssa på Ängar och genom hwad medel den kan bäst förekommas?228Om orsaken til ... kan bäst förekommas?: Chydenius tävlingsskrift hette Svar på frågan om bästa sättet at upodla mosslupna ängar(1762) Hwarwid Wetenskaps Academien erkände detta swars öfwerlägsenhet framför den af Kyrkoherden Stenius229 gifna, som want priset, emedan Chydenii ankom först några dagar för sent och kunde derföre intet täfla, då likwäl Academien, at wisa Sin erkänsla, meddelade honom et accessit.230 Några år derefter utgaf samma Academie en Pris fråga: Om wåra wanliga Kärror så kunna förbättras, at 70 lispund kunna framföras med samma lätthet som nu 40:231Om wåra wanliga ... lätthet som nu 40: Chydenius deltog med skriften Svar på frågan angående kärrors förbättring(1764) Hwartil utom flera Casserade swar trenne gjorde någon upmärksamhet. Herr Öfwer Directeuren Faggot232 behölt priset då Dom Prosten sedan Biskopen Herr Jacob Gadolin233 och Chydenius fingo hwar sitt accessit. Än upgaf samma Wetenskaps Academie en Politisk fråga: Om orsaken til Swenska Folkets utflyttning och genom hwad medel den bäst kan förekommas? Sammanloppet af swarande war ganska talrikt. Det belönade swaret blef ej tryckt; men Chydenius, som 1765 bewistade Riksdagen, lät trycka sitt swar och dedicerade det til Riksens Ständer.234 Wetenskaps och Witterhets Sällskapet i Götheborg utgaf äfwen en fråga: Huruwida Landthandel för et Rike i gemen är nyttig eller skadelig et:ra: hwarwid en Lector i Götheborg fick priset;235 men Chydenii swar upwäkte mycken upmärksamhet. Samma swar trycktes 1777 hos Kongl. Boktryckaren Fougt236 och Kongl. Sällskapet antog honom til en Ledamot i sitt Samfund. Uti Upsala hade ett Theologiskt Sällskap237 förenat sig at utgifwa några utwalda Catechetiska Predikningar och Dispositioner öfwer årligen utkommande Store Bönedags Texter.[14] Til winnande af så mycket större fullkomlighet i dessa Arbeten utsattes priser af 10 Ducater för hwart och et hufwudstycke. Bland Concurrenterne til Tio Guds Bud war äfwen Doctor Chydenius och wannt priset.238 Likaledes täflade han i Andra Hufwudstycket om Thrones Artiklar,239 och wann äfwen högsta belöningen derwid, hwilka tilsammans kunde utgöra twänne Lagliga volumer240 i octavo; hwarföre han äfwen blef hedrad med Ledamotskap i detta Theologiska Sällskap. Således har han kämpat in Oeconomicis, Matematicis, Politicis och Theologicis med Rikets Lärdaste män och i Theologien har ingen tagit priset af honom.
Härwid synes det lämpeligast at nu straxt anföra hwad andra Skrifter som genom hans hand kommit från Bokprässen. Bland dem bör först räknas den Vederläggning, som 1765 blef tryckt på Öster- och Westerbottningarnas bekostnad af de skäl, hwarmed man söker bestrida Öster- och Vesterbottningarna och Westernorrlänningarna en Fri Seglation,241 som utdeltes i alla Stånd och icke litet bidrog til deras seger öfwer Stockholms Handlande, utom hwilken dessa Landskaper ännu legat lika som i sin linda; men nu widga ut sin rörelse omkring hela Verlden.
Den andra som utkom hade Titel: Källan til Rikets wanmagt.242 Afledne Herr Directeuren Salwius, såsom Delägare uti Bruksrörelsen och Jernhandelen hade af långlig förfarenhet lärdt huru tryckt denna näringsgren war för det at Köparena af Bergslagens producter woro få och sammansatta och ingen tilgång til förlager och huru Product placatet af 1724243 och dess Förklaring af 1726244 woro egenteliga orsaken, hwarigenom utländska Köpare blifwit förjagade utur[15] Jernhandelen och at Salt- och Spanmåls prisen derigenom upstegrades för den fattiga. Och som detta ämne syntes röra närings friheten, för hwilken han nit älskade utgaf han denna korta afhandling, som war så paradox245 i Allmänhetens ögon och gjorde så stor upmärksamhet, at Salwius sålde 2 stora Uplagor deraf på några weckor, och öfwer den i början okända Auctoren ropades hämnd.
Emot denna Källan började först små Critiker flyga såsom hagel swärmar, som blott woro förebåd til de twänne General salfwor, som sedan gjordes för at på en gång krossa Auctoren och dess skrift, af hwilka den förra utkom under Titel: Omständelig wederläggning af Skriften kallad Källan til Rikets wanmagt246Omständelig wederläggning af Skriften kallad Källan til Rikets wanmagt: Skriften Omständelig wederläggning af skriften, kallad: Källan til rikets wanmagt. Uti bref til en wän utgavs anonymt 1765 men tros vara författad av Bengt Junggren. Se Kommentar till Omständligt svar. och den sednare några weckor sednare under namn af Watten prof anstälda wid samma Källa,247 som war författad af den Lärda Secreteraren för Stockholms Stads 50 Äldsta Herr Edward Runneberg, båda med så stort bifall af Allmänheten, at man trodde det Auctor til Källan aldrig mera wågade sig fram om ej för at blifwa utskrattad af Allmänheten.
Alt detta oaktadt trädde han fram för Allmänheten först med en liten Afhandling om Nationela Vinsten,248 och straxt derpå med et omständeligt swar på Vederläggningen och äfwen på Watuprofwaren249 på 167 sidor in 4:to och det med et sådant eftertryck, at ingen alt ifrån den dagen wågat angripa Källan til Rikets Vanmagt eller förswara twånget emot en rättskaffens Näringsfrihet, oaktadt twånget likawäl herrskar bland de flästa Näringar.
Samma Höst begärade Secreta Utskottet Plenorum tilstånd, at få i hemlighet operera med Rikets Pen[16]ninge wärk och Växel Coursens reglerande, hwartil plena lämnade sitt bifall, hwilket likwäl snörrätt stridde emot Secreta Utskottets Instruction. Sådant satte Chydenius, som ej war Ledamot i detta Utskott, i mycket bekymmer, då han på ena sidan hörde talas altid om Coursens Reduction och han på andra sidan såg de farligaste följder deraf til samteliga Näringarnas förtryck och undergång. Samma höst upsatte han sina tankar häruti och aflämnade dem til Banco Deputation, som då lydde under Secreta Utskottet, med föreställning, at om Deputation ej wille attendera250 til dessa skäl, han då nödgades för hela Allmänheten wisa olycksföljderna af en sådan reduction.
Flera af Secrete Utskottets Ledamöter wisade honom den wänskap, at de bådo til at öfwertyga honom om sin wilfarelse; men som sådant emot middags sanningar war omöjeligt, författade Chydenius efter sitt löfte en Afhandling i detta ämne under Titel: Rikets hjelp genom en Naturlig finance Systeme tryckt 1766, som först blef af Herr Stats Secreteraren Oelreich251 censurerat, men sedan af Landtmarskalken Rudbeck252 förbuden, såsom snörrätt stridande emot den då etablerade finance plan; hwilken föranlät Auctoren, at anmäla sin skrift hos Prästa Ståndet, som genom Rewisorer granskade den och lämnade sitt tilstånd at den må tryckas. Så snart den war tryckt angreps han på det häftigaste af Secreta Utskottets Ledamöter; han kallades til förhör i samma Utskott och blef af Prästa Ståndet straxt utwoterad. Imedlertid afsålde Directeuren Salwius ej allenast första Uplagan, utan ock en stor del af den andra: Och Konungens upsägelse af Regeringen253[17] och straxt derpå infallande Riksdagen woro de tydeligaste bewis på den allmänna nöden hwarmed Chydenius så uttryckeligen hotat näringarna wid den fallande Coursen, som af 1769 samlade Riksens Ständer blef afhulpit, och hwad kan för Medborgare wara mera glorieust, än at ensam wåga sig i Spetsen emot et stort Motparti, wåga heder och ära, om ej mera, och innom några år segra öfwer alla sina Motståndare?
I Westernorrland, Gefleborgs Län och Westerbotten, då klagan hos Stånds Personer 1775 och 76 upkom om nödigt Tjenstefolk, upwäcktes fråga hos Konungens Befallningshafwanderna, huru denna brist borde ersättas, och wid några öfwerläggningar i dessa Landsorter stadgades, at alla Tjenstehjon skulle enrulleras och sedan efter lott Husbönder emellan fördelas för den lön som då af Husbönder kunde blifwa faststäld. Dagligt Allehanda öfwerhopades med nödrop af Husbönder, som nu trodde wara ute med alt hemmansbruk: Ingen hör; Ingen swarar. Alla klaga tils en myndig man tar Masqwen af hela planen och påstår254 Författningar, som skulle lämna Husbönder föga mindre än jus vita & necis255 öfwer sina tjenare och gifwer förslag til Tukthus et:ra wid Gårdarne; Hwilket war så hårdt, at en och hwar som älskade menniskjor ej annat kunde än rysa för dessa nya bojor som smiddes för dem. Sådant nödgade honom at utgifwa sina tankar om Husbönders och Tjenstehjons naturliga rätt256tankar om Husbönders och Tjenstehjons naturliga rätt: åsyftar Tankar om husbönders och tienstehions naturliga rätt; upgifne af Anders Chydenius, kyrkoherde i Gamla Carleby(1778) dem han i underdånighet dedicerade til Hans Kongl. Maijt Gustaf III:die; hwilka uträttade om ej mera, dock[18] at wid 1779 års Riksdag ingen fråga kunde wäckas til twång för Tjenstehjonen. Många af de högre ogillade detta företag i högsta måtto; men Kongl Maijt insåg Sjelf nyttan deraf. Flera hundrade af Tjenstehjonen i Stockholms Stad förenade sig, at wisa någon erkänsla emot sin frihets förswarare, men han afstyrde alt sådant och gaf dem tilkänna, at de derigenom ej annat gjorde än smidde nya bojor för sig sjelfwa. Derom twistades sedan länge i Tidningarne och Auctor blef ofta hotad för sina frihets ideer; men Konung Gustaf III:dje skyddade honom.
Efter et långwarigt lugn in Politicis, under hwilket han utarbetade sina Premiae Skrifter in Theologicis, författade han några tankar om Saltpetter Sjuderierna i Österbotten,257 hwaruti han wisade, at om Saltpetter Sjuderierna hade blifwit understödda i Österbotten blott med nödiga penningar til hela tilwärkningens inlösen; så hade Österbotten allena warit i tilstånd at förse hela Riket med så mycket Saltpetter som årligen fordrades til circa 30 000 lispund men som tilgånger i Krigs Cassan saknades och man begynte en annan wäg genom twång försöka denne handterings utwidgande, kunde ej annat än en naturlig brist derutaf härröra: och nu ser man at Pottask Sjuderier uttränga den nödwändiga Saltpetter tilwärkningen.
År 1786 anbefaltes Chydenius at på Kronoby Afrättsplats hålla et Tal til Menigheten258 öfwer en grufwelig Mordgärning, då Soldaterne Matts Hjelt, Abraham Frodig och Petter Lindström[19] för begångit mord, rån och mordbränneri uppå Barna Läraren i Tejrijerfwi Kapell Johan Mattsson och dess Hustru til följe af Höglofl. Kongl. Wasa HofRätts Dom miste högra handen, halshöggos och steglades.
Vid Hans Kongl. Maij:ts Gustaf Adolphs tilträde til Regeringen259 wågade han i djupaste underdånighet upwakta Högbemälte Hans Kongl. Maij:t igenom Herr Landshöfdingen och Riddaren Rosen von Rosenstein,260 hwaruti han i lika underdånighet såsom gammal Man wågar föreslå Hans Kongl. Maij:t de medel och utwägar, hwarunder Kongl. Maij:ts Höga Regering kunde blifwa wälsignad och lyckosam.261
Sedan Kongl. Finska Hushållnings Sällskapet i Åbo hade antagit honom til Ledamot,262 låg det honom ömt om hjertat at äfwen i denna wägen wara sina Landsmän til gagns och utgaf derföre en omständelig afhandling om Koppympningen i synnerhet i Österbotten,263 hwaruti han söker at bewisa, det de fleste medicinska företaganden i denna wägen warit mera til skada än til gagn och at ju mera man följde den enkla Naturen, ju lyckligare skulle altid Koppympningen aflöpa: Och upgaf tillika huru mycket medel af Stats Cassan blifwit derpå anwända i Österbotten: hwilken Afhandling af Kongl. Finska Hushållnings Sällskapet med mycken wälwilja emottogs; men då Herr Medicinae Doctoren och Professoren Haartman i Åbo utgaf[20] deröfwer sina anmärkningar,264 som Chydenius til beswarande meddeltes, och Kongl. Hushållnings Sällskapet begärte, at denna hans afhandling måtte få sammandragas i et kortare begrepp, hwartil Auctor wäl lämnade sitt samtycke, men med förbehåll, at sådant måtte ske af honom sjelf har hela motion om dess tryckning afstannat.265
Ibland de Pris ämnen, som Kongl. Finska Hushållnings Sällskapet upgifwit til beswarande, war äfwen den, hwad som egenteligen är orsaken til den trög- och dufwenhet, som hos Finska Allmogen märkes och genom hwad medel den kunde botas, inlämnade Chydenius äfwen et swar, hwaruti han söker bewisa, at rätta orsaken till all tröghet ibland menniskjor ligger hufwudsakeligen uti det swåra twång, hwarunder Näringarne tryckas och at intet annat hufwudsakeligit medel gifwes at uplifwa idogheten och gifwa drift i näringarne, än endast friheten at få, utom lasters utöfning, idka hwad näring och handtering hwar och en behagar: hwilken Afhandling, som intet kunde af Hushålls Sällskapet komma i åtanka, han från Sällskapet återhämtade. Denna Afhandling blef af sin Auctor sedan til Kongl. Tryckeriet i Stockholm afsänd med begäran at tryckas, sedan den förut war försedd med en underdånig Dedication til Hans Kongl. Maij:t jemte et litet Företal, hwaruti Auctoren erbjuder för sin del 10 Ducater i Guld för den som bäst kunde utreda, hwad nödiga ändringar borde företagas i Författningarna til win[21]nade af en sådan föreslagen närings frihet; men som samma belöning wore ganska ringa til et så stort ändamål, sökte han at upmuntra andra Frihetens älskare, at hwar på sitt håll söka bidraga genom någre sammanskott dertil: Dock som saken tog en annan wäg och hwarken Kongl. Boktryckaren eller någon Boktryckare i Stockholm wågade sig at trycka denna Frihets piece blef Författaren nödsakad, at wända sig i underdånighet directe til Hans Kongl. Maij:t, at anhålla om Censur öfwer den samma, hwartil Hans Kongl. Maij:t täckts i Nåder utnämna Herr Landshöfdingen och Commendeuren Nils von Rosenstein och Presidenten samt Comendeuren Herr Fredric von Ehrenheim,266 hos hwilka saken nu hwilar.267
En man, som satt afsides i en wrå af Österbotten kunde aldrig föreställa sig, at blifwa kallad til någon Riksdag. Icke dessmindre hände det, at han wandt förtroende af sina Committenter wid tre särskildta Riksdagar. Anledningen til den första war den, at han anmodad af Borgerskapets Fullmägtig i Gamla Carleby Stad Herr Borgmästaren J. Röring268 och Rådmannen P. Stenhagen269 skulle upsätta något Memorial til Lands dagen i Gamla Carleby angående Stapel friheten för Österbotten; men han fannt intet sådant Memorial göra tilfyllest, emedan Stockholms Handlande hade anfördt altför swåra betänkligheter emot samma frihet, hwilka utan[22] en omständelig wederläggning ej kunde kastas öfwerända, hwarföre han ombeden derom upsatte den samma, hwilken wid instundande Landt dagen270 skulle produceras; men som Herr Borgmästar Röring ej wågade upläsa densamma wärkstäldes detta af honom sjelf och åstadkom ganska stor upmärksamhet, då en del befarade den wara förrädisk emot Fäderneslandet, andre åter gillade den samma. Hwilken skrift genom sin upmärksamhet wärkade, at han til 1765 års Riksdag blef kallad såsom Kapellanernes Fullmägtig, den han biwistade til 1766 in Junio då han af Ståndet blef utwoterad för förutnämnde orsaker skull. Under Riksdagen utgaf han et Memorial rörande Tryckfriheten,271 hwilket af många andra understöddes, och målet hänwistes til Stora Deputations Utskott, uti hwilket han äfwen war en Ledamot: och då derwid förekommo twänne frågor, nemnligen: först hwad som wore lofligt at tryckas och 2:do om någon Censur derwid skulle bibehållas eller ej: och då i förra frågan ingen twist upkom om ämnen hwarom skulle skrifwas; så blef den senare frågan så mycket mera grannlaga, hwaruti han genom Bonde- och Borgare Ståndens Fullmägtige segrade öfwer Censuren ej allenast uti Utskottet utan äfwen i sjelfwa stora Deputation.272
1778 biwistade han 2:dra gången Riksdagen i Stockholm genom Pastorum273 förtroende, hwarwid i synnerhet hans Memorial om Religions friheten274 [23] upwäckte stor upmärksamhet. Ståndet ansåg det såsom störande almänna Religionens ro; men som det war förut upwist för Hans Kongl. Maij:t och Han Interesserade sig ganska mycket för saken, blef Chydenius anbefalt at inlämna detta Memorial til sitt och alla de öfrige Stånden. I öfrigt hade han den Nåden at i slutet af samma Riksdag wara i et långt samtal med Hans Kongl. Maij:t i synnerhet om wägarne til Sawoland275 och åtnjöt wid samma Riksdag den heder at blifwa Theologiae Doctor, hwarom förut är omnämnt.
1792 war han åter Präste Ståndets Fullmägtig wid Riksdagen i Gefle och benådades under densamma med Hans Kongl. Maij:ts nära förtroende: hwarwid det märkeligaste war, då Hans Kongl. Höghet Gustaf Adolph blef i Riksens Ständers öfwerwaro så wäl af Herr Biskopen Doctor Flodin276 såsom ock Herr Landshöfdingen von Rosenstein noga examinerad i alla stycken, då Hans Kongl. Höghet Swea Rikes Kron Prints förhörd uti Salighets Läran utbrast långa skof i tårar, hälst då frågan upkom, huruledes han på en framtid tänkte styra Swea Rike och hwad belöning han derföre hade at förwänta. Återresan från Riksdagen blef i synnerhet märkwärdig genom öfwerfarten ifrån Holmö til Wasa Skärgård, då hela Riksdags Sällskapet, som denna wägen ämnade sig til Finland, jemte sina Skjutts bönder stannade på löpande is i Qwarken, utan aldraminsta hopp om räddning, hwar[24]under twänne Skjutts bönder drunknade och af köld omkommo med några hästar, dock genom Guds underbara försyn den lyckan hände, at isen stannade mot en klippa på några minuter, under hwilka de sidsta räddade sig, så at återfarten måste sedan fortsättas norrikring. Större delen af desse Riksdagsmän förlorade dock det mästa af sin egendom på isen.
[1]
Teologian tohtorin, rovastin ja Kokkolan kirkkoherran, Kuninkaallisen Pohjantähden ritarikunnan jäsenen Anders Chydeniuksen elämäkerta, hänen itsensä alkuaan laatimana.
Anders Chydenius syntyi vanhaa lukua277 26. helmikuuta 1729 Sotkamon pitäjässä 2 peninkulman päässä Kajaanista. Isä oli rovasti ja Kokkolan kirkkoherra Jakob Chydenius, silloinen Sotkamon kappalainen, joka vuonna 1734 määrättiin Kuusamoon koko Kemin Lapin kirkkoherraksi ja siirrettiin sieltä 1746 Kokkolan seurakuntaan, jossa hän palveli Jeesuksen seurakuntaa 19 ½ vuotta ja nukkui autuaasti pois huhtikuussa 1766. Isän isä oli Rymättylän kirkkoherra maisteri Anders Chydenius ja isän äiti professori Flachseniuksen278 tytär Maria Flachsenia. Äiti Hedvig Hornaea, joka kuoli Herran huomassa 31. tammikuuta 1754, oli rovastin ja Eurajoen kirkkoherran Samuel Hornaeuksen tytär.
Lähinnä Jumalaa hän sai kiittää hellää isää paitsi elämästä ja lapsuudessaan ja nuoruudessaan saamastaan huolenpidosta, jonka useimmat vanhemmat lapsilleen suovat, melkeinpä vielä enemmän uupumattomasta opetuksesta, jota hän sai varhaisimmista vuosistaan saakka. Isä ei noudattanut yleisesti käytettyä menetelmää, pelkästään lasten muistin rasittamista opetuksillaan. Hän opetti heidät ajattelemaan ja samoin päästämään järjen valon lämmittämään sydäntä hyveisiin ja jumalanpelkoon.
Hän sai kaksi vuotta nauttia yksityisopetusta Kuusamossa[2] veljensä Samuelin kanssa hellän isän valvonnassa ja kävi sitten Oulun triviaalikoulua kaksi vuotta, kunnes vihollinen hyökkäsi Suomeen Lappeenrannan kautta.279 Vihollisuuksien aikana isä huolehti hänen ja hänen veljensä opetuksesta yksin, ja kun sodan levottomuudet olivat ohi, isä saattoi heidät 1744 koko Kemin Lapin halki Tornioon ja uskoi heidän kasvatuksensa Tornion pedagogion rehtorin, Oulun myöhemmän kirkkoherran ja rovastin Johan Wegeliuksen käsiin. Tämän antamat erinomaiset todistukset mukanaan molemmat matkustivat vuoden 1745 alussa Turun akatemiaan, jonne he kirjoittautuivat ylioppilaiksi tammikuussa.
Ensimmäisen akatemiassa viettämänsä vuoden aikana hän sai ohjausta opinnoissaan lähinnä silloiselta filosofian professorin apulaiselta, viimeksi arkkipiispana vaikuttaneelta Carl Fredrik Mennanderilta filosofisissa tieteissä ja latinan kielessä, mutta edistyi kuitenkin parhaiten kuunnellessaan innokkaasti ja ahkerasti tuohon aikaan yleisesti tunnetun ja teräväpäisen ylioppilas Nordstedtin ja vanhemman veljensä Samuelin välisiä päivittäisiä keskusteluja.
Vuosina 1747 ja 1748 hän kuunteli jälleen luentoja Turun akatemiassa, niin että hän pystyi oman edistymisensä ohella vähitellen opastamaan muita, jolloin hän otti kesäksi kotiopettajan paikan tuolloin Kemiön pitäjässä Viikin kartanossa asuneen hovioikeudenneuvoksetar Malmin280 luona. Kartanon omisti tuohon aikaan neiti Benzelstjerna.281 Hovioikeudenneuvoksettarella oli tuolloin useiden tyttärien lisäksi kaksi poikaa, kaksoset, jotka jo tuolloin kirjoittivat välttävästi latinaa ja olivat lukeneet Eukleideen kirjoista neljä.282 Nämä Malmin kaksosveljekset[3] olivat varsin teräväpäisiä poikia: toisesta tuli majuri283 ja toinen toimi lääninkamreerina.284 He olivat maaherra Ehrenmalmin285 veljenpoikia. Tätä kotiopettajan tehtävää hoitaessaan hän sairastui elokuussa vaikeaan kolmen päivän horkkaan286 ja joutui sen takia eroamaan toimestaan syksyllä, ja saman horkkataudin jatkuessa peräti 10 kuukautta hän menetti kokonaan elämänhalunsa ja kaikki voimansa. Hän matkusti 1750 yhdessä nuoremman veljensä Jakobin, nykyisen rovastin ja Vaasan kirkkoherran, kanssa Uppsalan yliopistoon, jossa hänen vanhempi veljensä toimi silloin pohjalaisten – mikä tarkoittaa koko Suomalaista osakuntaa – kuraattorina ja toteutti kuraattorikaudellaan useita oivallisia järjestelyjä.
Siellä hän kuunteli useita akateemisia kemian, latinankielisen retoriikan ja etenkin professori Strömerin287 tähtitieteen luentoja ja lisäksi 1751 puolusti respondenttina veljensä väitöskirjaa De navigatione per flumina et lacus patriae promovenda.288
Oleskellessaan 1752 vanhempiensa luona hän suunnitteli kuningas Adolf Fredrikin Pohjanmaan halki tekemän matkan yhteyteen ns. puolimatkansillan luo sittemmin monesti mainitun kunniaportin elävine kuvahahmoineen.289
Vuonna 1753 hän matkusti uudelleen Turkuun mukanaan edellisenä vuonna itselleen pienen kappelin rakentaneiden Alavetelin kyläläisten kutsu heidän yksityiseksi papikseen. Tuomiokapituli hyväksyi tämän, minkä jälkeen hänet vihittiin pyhään saarnavirkaan maaliskuussa toimiakseen Alavetelin kappelin saarnaajana, suoritettuaan ennen sitä[4] yhdessä nuoremman veljensä kanssa kandidaatin tutkinnon, jossa molemmat julistettiin ______290 ja puolustettuaan pro gradu -väitöstään amerikkalaisista tuohiveneistä, ja 1754 hän sai maisterin arvon poissaolevana. Hän sai 1760 kappalaisen valtakirjan ja palveli ainoana pappina Alavetelissä 17 vuotta.
Hän sai vuonna 1770 Kokkolan kaupunkiseurakunnan ja Kokkolan pitäjän seurakunnan291 jokseenkin yksimielisen kutsun perusteella siirron kirkkoherra Johan Haartmanin jälkeen Kokkolan kirkkoherran virkaan, jossa hänen isänsä oli aiemmin palvellut 20 vuotta ja Haartman tämän jälkeen vain 2 vuotta.
Siitä lähtien hän on nyt lähes 33 vuotta hoitanut tätä kirkkoherran virkaansa varsin niukkojen apuvoimien tuella. Hänellä on toki jo monta vuotta ollut apulainen, mutta koskaan ei ole kuultu apulaisten valittaneen liiallisesta työmäärästä, vaan pikemminkin siitä, etteivät he ole kertaakaan saaneet vuorotella työssä esipaimenen kanssa, niin kauan kuin tämä on kyennyt hoitamaan tehtävänsä. Vuonna 1779 piispa Haartman292 antoi hänelle pappissäädyn enemmistön valtiopäivillä esittämästä anomuksesta hänen oman seurakuntansa rovastin arvon, ja kun edellinen lääninrovasti, Lohtajan kirkkoherra Jacob Frosterus ei enää jaksanut hoitaa rovastikuntansa asioita, hänet määrättiin Kokkolan rovastikunnan lääninrovastiksi.
Samoilla vuoden 1779 valtiopäivillä hänen kuninkaallinen majesteettinsa suvaitsi armollisesti suoda hänelle teologian tohtorin arvon, mihin arvoon arkkipiispa C. F. Mennander promovoi hänet kesäkuussa monien muiden ohella Uppsalan tuomiokirkossa,[5] vaikkakin poissaolevana.
Meidän Chydeniuksemme ei kuitenkaan ollut pelkästään saavuttanut suuren Kustaa III:n tuttavuutta ja hänen kiintymystään. Hän oli myös päässyt etenemään syrjäisestä maailmankolkasta läheiseksi tämän pojalle kuningas Kustaa Adolfille, joka vuoden 1800 valtiopäivillä, joille hän ei lainkaan osallistunut, otti hänet ritaristojen piiriin nimittämällä hänet Kuninkaallisen Pohjantähden ritarikunnan jäseneksi.293 Jos nämä kunnianosoitukset olisi saatu imartelulla, viekkaudella ja huijauksella, ne olisivat kantajansa häpeätahra; mutta jos kansalaismieltä osoittava uurastus sekä uskollisuus kuningasta ja isänmaata kohtaan saavat hallitsijat myöntämään kunnianosoituksia, kaikkien tuollaisten armonosoitusten arvoisiksi ansioituvien sopii ylistää tällaista menettelyä.
Tällaisena siis ulkonaisesti ilmenee hänen luonteensa, sellaisena hänet tunsimme syntymästään saakka, lapsuudesta asti opiskeluun harjaantuneena, alimmalta askelmalta lähdettyään sellaiseen kunniaan ja arvostukseen yltäneenä, että yhtä pitkälle eivät kovinkaan monet kuolevaiset pääse. Hänen elämänvaelluksensa kohoaa kuitenkin selvemmin silmiemme eteen vasta sitten, kun näemme hänen vaiheissaan ne monenlaiset ammatit, joita hän on harjoittanut, sen innostuksen ja uutteruuden, jota hän niissä osoitti, ja sen, mitä hän sai aikaan Jeesuksen valtakunnan asian edistämiseksi, seurakunnan, isänmaan ja säätynsä hyväksi.
Jos tarkastelemme häntä aluksi virassaan, johon kuului sielujen ravitseminen ja niiden ohjaaminen onneen täällä ajassa hyveiden noudattamisen tietä ja niiden kokoaminen Jeesuksen ihanaan valtakuntaan, havaitsemme, ettei hänellä ollut vain erityisen hyviä ja onnekkaita lahjoja virkansa hoitamiseen, niin että hän sai jo Alavetelissä kuulijoita kaikista ympäröivistä seurakunnista ja kaupungistakin, vaan hän osasi erinomaisen hyvin rakentaa[6] saarnansa ja lisäksi kunkin pääkappaleen ja sen kunkin kohdan osalta selittää tiiviisti tekstiin sisältyvät pääasiat. Niinpä hänen saarnansa olivat helppotajuisia, mutta perusteellisia ja samalla [mieltä liikuttavia],294 sillä kaiken päätarkoituksenahan oli voittaa kova ihmissydän puolelleen ja taivuttaa se paitsi kiihkeän liikutuksen valtaan myös aitoon kääntymykseen, jota ihminen ei kadu. Samaan tavoitteeseen hän pyrki katekismusta kuulustellessaan ja opettaessaan. Näitä asioita hän ei hoitanut ainoastaan muodon vuoksi, vaan niihin sisältyi kaikki se oikean autuutusoppimme opetus, joka pitäisi kysymysten ja vastausten avulla istuttaa kuulijoiden sydämiin aidon kristillisyyden edistämiseksi. Tätä opetustapaa hän piti sekä kaikkein hyödyllisimpänä että myös vaikeimpana, koska siinä vaaditaan selkeyttä ja yksinkertaisuutta olettamatta mitään asiaa ennestään tunnetuksi ja sellaista järjestystä, jossa totuudet liittyvät luontevasti toisiinsa ja seuraavat toisistaan, sekä selkeää ja luontevaa ajattelukykyä ja huolellista harkintaa, jotta hyppäys asiasta toiseen ei saattaisi kaikkea sekasortoon. Lopuksi tähän tarvitaan myös kipinä taivaan tulta, joka sytyttää opettajan sydämen ja ohjaa sieluja armahtajansa luo.
Tähän tavoitteeseen päästäkseen hän käytti kaikkien yleisten hartauspuheiden ja kinkeri- ja rippikoulukuulustelujen ohella, jotka hän harvoin jätti pitämättä, myös kaikkia sairaskäyntejä, joiden aikana syntisten sydämet usein merkillisellä tavalla avautuvat. Tämä ei kuitenkaan vielä riittänyt. Tähän laajaan Kokkolan seurakuntaan tai sieltä pois muuttaa vuosittain[7] lähes sata henkeä. Muuton kirjaamisen yhteydessä hän kuulusteli kristinopin tiedot kaikilta, jotka hän otti seurakunnan jäseniksi, ja mitä hellävaraisimmin taivutti heitä todelliseen kääntymykseen ja muistutti myös poismuuttavia heidän kristillisistä velvollisuuksistaan, kun ensin oli varustettu annetut ja vastaanotetut papintodistukset järjestysnumerolla ja viety ne asianmukaiseen ja tarkkaan pöytäkirjaan, mitä tuskin tapahtui koko maassa muualla kuin Kokkolan emäseurakunnassa ja kaupunkiseurakunnassa.
Mutta kaiken tämän lisäksi Herra avasi hänelle uuden oven sielujen johdattamiseksi Jumalan luo. Rippilapset olivat lähellä hänen sydäntään, ja hän omistautui erityisesti ja mitä uskollisimmin heidän opastamiseensa, ja kun hän useina perättäisinä sunnuntai- ja pyhäpäivinä pyhällä ehtoollisella käynnin jälkeen antoi heille uutterasti opetusta oikeasta ja viisaasta elämänvaelluksesta, monet hänen kuulijoistaan halusivat mukaan ja pyysivät, että he saisivat osallistua samoihin hartaushetkiin, minkä hän heille kernaasti soi, ja näin syntyivät hänen kodissaan melkein kaikkina sunnuntai- ja juhlapäivinä kello viideltä ja kuudelta pidetyt saarnan kuulustelut, joita jatkui hänen jäljellä olleen hieman yli 30 vuoden toimintansa ajan ja joihin osallistui ahkerasti suuri joukko kuulijoita kaikista säädyistä, niin että kokouksessa saattoi kohtalaisen sopivalla säällä olla 200–300 osallistujaa tai enemmänkin. Näihin kokoontumisiin tultiin täysin vapaaehtoisesti ja niiden tavoitteena oli pääasiassa syntisten kääntymys ja Jumalaan ja lähimmäisiin kohdistuvan rakkauden täyttämän kristillisyyden edistäminen, ja ne lopetettiin päivän aiheeseen sopivaan rukoukseen ja ilmoitukseen, että jos jollakulla oli tarvetta pyytää opettajaltaan neuvoa jossakin autuuttaan koskevassa asiassa,[8] tämä kävi päinsä heti rukouksen jälkeen. Hänen hautaansa kostuttavat kyyneleet todistavat voimallisesti kaiken tämän hurskasta mieltä kasvattavasta vaikutuksesta seurakuntaan.
Ollessaan Uppsalassa hän opiskeli myös kemiaa, ja toimiessaan sitten yksinäisenä pappina maaseudulla hän käytti aluksi hyväkseen kuninkaallisen lääkintäkollegion yksinkertaisia tiedonantoja lastentautien parannusmenetelmistä,295 ja kun nämä toimet onnistuivat, se johdatti hänet pitemmälle lääketieteen pariin asessori Haartmanin kotilääkintäoppaan296 sekä hänen koti- ja matka-apteekkinsa sekä asessori Dareliuksen pitäjän- ja matka-apteekin297 ohjeita seuraten. Hoitojensa menestyksen ja kemiallisen perustietämyksensä turvin hän eteni yhä pitemmälle lääketieteeseen, niin että hän perusti pienoiskokoisen kemian laboratorion, jossa hänellä oli uuni, lasisia tislausastioita ja kolveja, joita käyttäen hän valmisti mercurius sublimatus corrosivusta, mercurius dulcista, kalomelia ja useita muitakin elohopeayhdisteitä, spiritus eli acidum nitri fumansia, acidum salis communista, aether vitriolatusta ynnä muita aineita ja näistä sitten useita lääkkeitä. Samalla hän hankki tietämystä erilaisten liuottimien käytöstä kaikenlaisissa hartsiliuoksissa ja totesi, että alkali vegetabile acetatum oikein valmistettuna ja salpietarin kiteyttämisestä jäävä emävesi298 ovat ainoat oikeat aineet kovimpienkin hartsien, jopa kopaalipihkan299 liuottamiseen. Vaikka hän asui syrjäisessä paikassa maaseudulla, hänen luokseen virtasi runsaasti potilaita, ja monet säätyläisperheetkin turvautuivat toisinaan hänen apuunsa, sillä hänen hoitonsa johtivat melkeinpä aina hyvään tulokseen.
Hän tutki uutterasti arkkiatri Rosen von Rosensteinin anatomian oppikirjaa300 ja ryhtyi suorittamaan myös kirurgisia toimenpiteitä, poistamaan kasvaimia ja [kyhmyjä],301varsin usein[9] vaarallisista paikoista, ja etenkin suorittamaan silmäleikkauksia leikkaamalla silmäluomia silmätulehduksen uhreilta, joiden silmäripset olivat kääntyneet sisäänpäin vasten itse silmää. Menestys oli suorastaan uskomaton, kun tällaiset ihmiset eivät olleet muuten voineet toivoakaan todellista apua. Etenkin tämän takia paikalle on joskus saapunut 5–6 tuollaista silmäpotilasta, useinkin Lapuan ja Ilmajoen pitäjistä saakka.
Useiden kokeilujen jälkeen hän on kehittänyt silmäveden, joka osaksi muistuttaa aikaisempaa ns. rouva Segercronan silmävettä,302 mutta on joissakin tapauksissa sitä parempaa ja tuottaa jokseenkin varmasti hyviä tuloksia kaikkien vuotavien ja tulehtuneiden silmien hoidossa. Kaikkeen tuommoiseen työskentelyyn hänellä oli tilaisuus toimiessaan kappeliseurakunnan pappina, mutta kirkkoherrana hän joutui lisääntyvien virkatehtäviensä takia luopumaan tästä suurimmaksi osaksi siten, että hän useimmiten antoi erilaisten vaivojen takia luokseen tulleille potilaille reseptejä Kokkolan ja Pietarsaaren apteekkeihin ja menetteli näin erityisen menestyksekkäästi, paremmin kuin useimmat lääkärit, jos näin rohkenee sanoa. Tästä syystä hänen luokseen tuli melkeinpä päivittäin potilaita, joita hän niin kaupunki- kuin maaseurakuntansa puitteissa palveli täysin ilman palkkiota tai vähäisen kolikon maksusta. Silmätautien ja etenkin silmäluomileikkausten osalta, joita koko maassa ei yksikään lääkäri tai kirurgi suorita, hän ei ole voinut kokonaan vetäytyä niitä tekemästä.
Mitä politiikkaan tulee, hän ei ollut virkaansa tullessaan lainkaan perehtynyt siihen, mutta vuoden 1756 valtiopäivien aikana julkaistu[10] Riksdags-Tidningar -lehti303 avasi hänen silmänsä näissä asioissa, ajattelemaan Ruotsin hallitustapaa ja valtiollisia säädöksiämme. Kun kauppaneuvos Nordencrantz304 esitti vuoden 1761 valtiopäivillä valtakunnan säädyille seikkaperäisen muistionsa, joka varsin pian päätyi hänen käsiinsä, samoin kuin muita mainitun henkilön kirjoituksia rahan vaihtokurssista,305 hän tunsi houkutusta edetä pitemmälle näiden aiheiden pariin. Hän havaitsi, että tällä kirjoittajalla oli runsaasti tietoja ja harkittuja mielipiteitä politiikan asioista, paljon ajatuksia ja niin runsaasti tietämystä ja mielipiteitä niistä, että hänen kirjoitustapansa raskaudesta ja runsaista toistoista sekä sen ohella havaittavasta yksipuolisesta katkeruudesta huolimatta ne olivat kuitenkin rikas aineisto, joka kykeni vangitsemaan opinhaluisen lukijan koko huomion ja sisälsi eräitä perustotuuksia, jotka isänmaan edun puolesta toimiva sydän joutui väistämättä hyväksymään.
Näin varustautuneena hän matkusti vuoden 1765 valtiopäiville herrojen kappalaisten edustajana, ja hänellä oli tilaisuus noilla pitkään istuneilla valtiopäivillä lisätä tietojaan uutteralla lukemisella ja keskusteluilla ja saada niihin kokemuksen tuoma vahvistus.
Maatalouskin oli melkoisesti kiinnostanut häntä, ja tässä asiassa hänen opastajanaan oikeaan oli edesmenneen everstiluutnantti Boijen maatalouskäsikirja,306 joka yksinkertaisimmalla tavalla noudattelee luonnon omaa toimintaa.
Alavetelin uudessa kappeliseurakunnassa rakennettiin hyvin karulle kiviselle mäelle kosken307 partaalle hänen kappalaisen virkatalonsa, jonne hän perusti päärakennuksen luota kosken rantaan asti useina pengerminä alenevan yrttitarhan ja rakensi[11] pienen padon, joka johtaa joen vettä yrttimaalle. Hän raivasi yrttimaansa itse ja hoiti sitä omin käsin. Hän raivasi varsin märän suon ensin pelloksi ja sitten niityksi ja pystytti moneen paikkaan Boijen ohjeiden mukaisesti ja niiden järjestystä noudattaen lehdeslatoja, joihin hän vuosittain kokosi harvennuksilla kesän mittaan melko runsaasti lehdeksiä, mutta näki ennen muuta vaivaa hankkiakseen itselleen laadullisesti täydellisen espanjalaisten lampaiden katraan edellä mainitulta everstiluutnantti Boijelta, joka juuri oivallisen lammaskarjansa takia oli saanut lisänimen Lammas-Boije. Näitä lampaitaan hän sitten hoiti mitä huolellisimmin Boijen ohjeiden mukaisesti, eikä tuosta ajasta lähtien kukaan ole koko tällä seudulla kyennyt tuottamaan parempaa villaa eikä hienompaa verkaa.
Hänen taloudellisiin harrastuksiinsa voidaan aiheellisesti lukea myös monenlaiset pellon- ja niitynraivaukset, jotka hän toteutti Kokkolan kirkkoherran virkatalon mailla, sekä myös toteutetut talonrakennustyöt. Hän on raivannut useisiin kohtiin pappilan maille hyvin karusta kivikkoisesta maasta useinkin polttamalla ja räjäytyksillä yli 5 tynnyrinalaa viljelysmaata ja latonut suurimman osan kivistä kunnon kiviaidaksi. Vanhasta hevoshaasta hän on muokannut yli 5 tynnyrinalaa oivaksi pelloksi ja muodostellut sen kunnollisiksi saroiksi, varsin pitkiksi ja kymmenen sylen levyisiksi, ja niitä hän on sitten käyttänyt peltona lähes 20 vuotta, mutta äskettäin jättänyt alueesta 2 tynnyrinalaa kesannolle.
Hänen toimestaan on Kokkolan pappilaan rakennettu yhteen riviin tiilirakennuksia, leipomotupa, panimotupa ja suuri eteinen sekä renkitupa, uusi harmaakivinen navetta ja tilava 10 hevosen talli sekä kivinen karjakeittiö. Näiden kivirakennusten ansiosta kuninkaallinen majesteetti onkin[12] vapauttanut hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa kaikista kruunulle menevistä henkilökohtaisista maksuista, ja koska hänellä ei ollut lapsia, kuninkaallinen majesteetti vapautti hänet maksamasta kruunulle meneviä henkilökohtaisia maksuja palkkalaistensa puolesta. Koko päärakennus vinssattiin ylös,308 talo laudoitettiin ja siihen tehtiin paanukatto sekä muutamaa vuotta myöhemmin uudet 3¼ kyynärän korkuiset ikkunat kaksikyynäräisten sijaan hänen omalla kustannuksellaan, samoin muita tarpeellisia korjauksia. Hän on rakennuttanut kolme isoa riihirakennusta, joihin on sijoitettu kiuashuone, lato ja luuva,309 ja siirrättänyt neljännen Lukkarinmäelle.310 Kaikki tämä on vaatinut paljon suunnittelua ja vaivaa, mutta mikään ei työllistänyt häntä enemmän kuin uusi kirkkorakennus, jonka rakentaminen aloitettiin 1786 ja jatkui vuoteen 1789 saakka. Tätä työtä varten hän suunnitteli ja rakennutti aivan uudenlaisia keksimiään telineitä, joiden kaltaisia kukaan tällä seudulla ei ole sitä ennen eikä sen jälkeen pystynyt rakentamaan. Varsinaisessa rakennusvaiheessa hän oli usein itse työssä ensimmäisenä ja viimeisenä ja antoi uutteruudellaan vauhtia kaikelle työnteolle ja suunnitteli itse kirkkomaan kolmelle portille erilaiset julkisivut, jotka hamaan tulevaisuuteen ovat kunniaksi suunnittelijalleen.
Hän oli tiiviisti mukana, kun kaupungin kirkon seinät rapattiin ja suunnitteli kaikki ovet ja kirkon sisälle tehdyt koristelut, ja aivan viime vuosina on emokirkon tornin rakennustyön vastuu ollut pääasiassa hänen harteillaan.
Hän on aina halunnut olla toiminnassa niin pitkälle kuin kyvyt ja voimat ovat riittäneet. Sen takia hän on usein kilpaillut maanmiestensä kanssa vastaamalla esitettyihin kilpakysymyksiin. Ensimmäiseksi hän vastasi kuninkaallisen tiedeakatemian esittämään kysymykseen taloudenpidon alalta:[13] mistä johtuu niittyjen sammaloituminen ja mikä on paras keino sen torjumiseksi?311 Tiedeakatemia tunnusti, että tämä vastaus oli ylivoimaisesti parempi kuin kirkkoherra Steniuksen312 lähettämä, joka kuitenkin voitti palkinnon, koska Chydeniuksen vastaus saapui muutamia päiviä myöhästyneenä eikä näin ollen voinut olla mukana kilpailussa. Osoittaakseen arvostuksensa akatemia kuitenkin myönsi hänelle ylimääräisen tunnustuspalkinnon. Muutamaa vuotta myöhemmin sama akatemia esitti uuden kilpakysymyksen: voidaanko tavallisia kärryjämme parantaa siinä määrin, että 70 leiviskän kuormaa voitaisiin kuljettaa yhtä kevyesti kuin nykyisin saadaan liikkeelle 40?313 Lukuisten hylättyjen vastausten lisäksi saatiin kolme vastausta, jotka ansaitsivat huomiota. Ylijohtaja Faggot314 sai palkinnon ja tuomiorovasti, sittemmin piispa Jacob Gadolin315 ja Chydenius kumpikin ylimääräisen tunnustuspalkinnon. Sama tiedeakatemia esitti vielä politiikan alaan kuuluvan kysymyksen: mikä on syynä ruotsalaisten maastamuuttoon ja mikä on paras keino sen ehkäisemiseksi? Vastauksia saapui varsin runsaasti. Palkittua vastausta ei julkaistu painettuna, mutta ollessaan 1765 valtiopäivillä Chydenius painatti vastauksensa ja omisti sen valtakunnan säädyille.316 Myös Göteborgin tiede- ja kirjallisuusseura esitti kilpakysymyksen: onko maakauppa yleensä valtakunnalle hyödyksi vai vahingoksi jne. Palkinnon sai muuan göteborgilainen lehtori,317 mutta Chydeniuksen vastaus herätti runsaasti huomiota. Kuninkaallinen kirjanpainaja Fougt painatti tämän vastauksen 1777,318 ja kuninkaallinen seura kutsui hänet jäsenekseen. Uppsalassa muuan teologinen seura319 oli päättänyt julkaista valikoituja katekismukseen liittyviä saarnoja ja saarnojen jäsennyksiä vuosittain julkaistavien rukouspäivätekstien käsittelyä varten.[14] Mahdollisimman täydellisten kirjoitusten saamiseksi luvattiin 10 dukaatin palkinto kutakin pääkappaletta kohden. Myös tohtori Chydenius osallistui kilpailuun Jumalan kymmenen käskyn selittämisestä ja voitti palkinnon.320 Hän osallistui myös kilpailuun toisesta pääkappaleesta, joka sisältää uskonkohdat, ja voitti tässäkin kilpailussa ensimmäisen palkinnon,321 ja yhteensä näiden vastausten laajuus vastaa kahta normaalia oktaavokokoista kirjaa. Tällä perusteella hän sai myös kunnian tulla tuon teologisen seuran jäseneksi. Niinpä hän on kilpaillut taloustieteen, matematiikan, valtiollisten kysymysten selvittelyn ja teologian aloilla valtakunnan oppineimpien miesten kanssa, eikä teologian alalla kukaan ole yltänyt hänen edelleen.
Tässä yhteydessä näyttää olevan soveliainta heti mainita, mitä muita hänen kirjoittamiaan teoksia on painosta ilmestynyt. Ensimmäisenä niistä on mainittava 1765 pohjalaisten ja länsipohjalaisten kustannuksella julkaistu ja kaikille säädyille jaettu Niiden perusteiden kumoaminen, joilla Pohjanmaan ja Länsipohjan sekä Västernorrlandin asukkailta yritetään kieltää vapaa purjehdusoikeus.322Tämä kirjoitus vaikutti varsin voimakkaasti heidän Tukholman kauppiaista saamaansa voittoon, ja ilman sitä nämä maakunnat olisivat edelleenkin pysyneet täysin kehittymättöminä, sen sijaan että ne nyt laajentavat liiketoimiaan koko maailmaan.
Toisena ilmestyi teos Valtakunnan heikkouden lähde.323 Edesmennyt johtaja Salvius oli ruukkien ja raudalla kauppaa käyvien yhtiöiden osakkaana pitkän kokemuksen kautta oppinut näkemään, miten pahasti tätä elinkeinotoiminnan haaraa rasitti se seikka, että Bergslagenin tuotteiden ostajia oli vain muutamia ja että nämä toimivat yhdessä eikä mitään mahdollisuuksia velkapääoman saamiseen ollut ja että vuoden 1724 tuoteplakaatti ja siihen 1726 liitetty selvennys324 olivat se varsinainen syy, joka karkotti ulkomaiset ostajat[15] rautakaupasta ja että suolan ja viljan hinnat olivat tämän takia nousseet köyhille kovin raskaiksi. Ja koska tämä aihe näytti liittyvän elinkeinovapauteen, jonka saavuttamiseksi hän innokkaasti ponnisteli, hän julkaisi tämän lyhyen tutkielman, joka oli yleisön mielestä niin omituinen ja herätti niin paljon huomiota, että Salvius myi muutamassa viikossa kaksi isoa painosta ja aluksi tuntemattomalle kirjoittajalle vaadittiin kostoa.
Tätä Lähdettä vastaan esitettiin aluksi vähäpätöisiä arvosteluja, joita satoi kuin hauliryöppyjä, mutta ne olivat vain ennakkovaroituksia kahdesta yhteislaukauksesta, jotka sitten ammuttiin kirjoittajan ja hänen teoksensa murskaamiseksi kerralla. Niistä ensimmäisen otsikkona oli Seikkaperäinen vastine kirjoitukselle nimeltä Valtakunnan heikkouden lähde,325 ja toinen ilmestyi muutamaa viikkoa myöhemmin nimellä Näytteitä mainitun Lähteen vedestä.326 Tämän oli kirjoittanut Tukholman 50 kaupunginvanhimman oppinut sihteeri Edvard Runeberg. Molemmat vastaukset saivat yleisön keskuudessa niin suurta suosiota, ettei uskottu Lähteen kirjoittajan enää koskaan uskaltautuvan esiin, ellei hän haluaisi joutua yleisön pilkan kohteeksi.
Tästä kaikesta huolimatta hän astui yleisön eteen julkaisten aluksi lyhyen tutkielman Kansallinen voitto327 ja pian sen jälkeen 167-sivuisen kvarttokokoisen Seikkaperäisen vastauksen vastineeseen ja samalla vesinäytteiden ottajalle.328 Tämä oli niin painokasta tekstiä, ettei kukaan ole siitä päivästä lähtien uskaltanut hyökätä Valtakunnan heikkouden lähdettä vastaan eikä puolustaa pakkokomentoa oikeudenmukaista elinkeinovapautta vastaan, vaikka pakko silti vallitsee useimpien elinkeinojen piirissä.
Salainen valiokunta pyysi samana syksynä säätyjen täysistunnoilta valtuuksia salaisiin toimiin valtakunnan[16] rahalaitoksen ja vaihtokurssin korjaamiseksi, mihin täysistunnot antoivat suostumuksensa, vaikka tämä oli täysin vastoin salaisen valiokunnan ohjesääntöä. Asia huolestutti suuresti Chydeniusta, joka ei ollut mainitun valiokunnan jäsen, kun hän toisaalta kuuli kaiken aikaa puhuttavan vaihtokurssin alentamisesta ja näki toisaalta tästä johtuvien mitä vaarallisimpien seurausten vievän onnettomuuteen ja tuhoon kaikki elinkeinot. Samana syksynä hän laati kirjoituksen tätä asiaa koskevista ajatuksistaan ja luovutti sen tuolloin salaisen valiokunnan alaisuudessa toimivalle pankkivaltuuskunnalle ilmoittaen, että ellei valtuuskunta kiinnittäisi huomiota näihin perusteluihin, hän joutuisi osoittamaan tuollaisen vaihtokurssin alentamisen tuhoisat vaikutukset koko suurelle yleisölle.
Monet salaisen valiokunnan jäsenet pyrkivät ystävällisesti osoittamaan hänelle, että hän oli väärässä, mutta koska se oli mahdotonta päivänselviä totuuksia vastaan, Chydenius laati lupauksensa mukaisesti tästä aiheesta 1766 painetun tutkielman, joka sai nimen Valtakunnan pelastaminen luonnollisen rahajärjestelmän avulla. Ensin se läpäisi valtiosihteeri von Oelreichin329 tarkastuksen, mutta sitten maamarsalkka Rudbeck330 kielsi sen julkaisemisen, koska se oli täysin tuolloin hyväksytyn rahaolojen järjestämiseen tähtäävän suunnitelman vastainen. Tämä antoi kirjoittajalle aiheen esittää teoksensa pappisäädylle, jonka määräämät tarkastajat tarkastivat tekstin ja joka antoi luvan sen painattamiseen. Heti sen ilmestyttyä painosta salaisen valiokunnan jäsenet hyökkäsivät kiivaasti häntä vastaan, hänet kutsuttiin kuulusteltavaksi tuohon valiokuntaan, ja pappissääty erotti heti hänet jäsenyydestään äänestyspäätöksellä. Johtaja Salvius myi sillä välin teoksen ensimmäisen painoksen loppuun ja suuren osan toisestakin. Ja kuninkaan luopuminen hallitsijantehtävistään331[17] ja heti sen jälkeen pidetyt valtiopäivät olivat mitä selvimpiä todisteita siitä elinkeinojen yleisestä hätätilasta, jonka Chydenius oli nimenomaisesti sanonut seuraavan vaihtokurssin alentamisesta. Vuoden 1769 valtiopäivillä säädyt saivat aikaan tilanteen parantumisen, ja mikä voikaan olla kansalaiselle kunniakkaampaa kuin se, että hän uskaltaa asettua yksin kärjessä vastustamaan suurta vastapuoluetta, panemaan alttiiksi kunniansa ja maineensa ellei enemmänkin ja saa muutaman vuoden kuluttua voiton kaikista vastustajistaan.
Kun säätyläiset Västernorrlandissa, Gävleborgin läänissä ja Länsipohjassa valittivat 1775 ja 1776 tarvitsemansa palvelusväen puutteesta, esitettiin kuninkaan käskynhaltijoiden332 selvitettäväksi, miten tämä puute saataisiin poistetuksi, ja muutamien noilla seuduilla järjestettyjen neuvottelujen jälkeen säädettiin, että kaikki palkolliset olisi merkittävä luetteloihin ja sitten arpomalla jaettava isäntien kesken työpalvelukseen sellaisella palkalla, jonka isännät tuolloin voisivat määritellä. Dagligt Allehandan palstat täyttyivät sellaisten isäntien hätähuudoista, jotka luulivat, että heidän tilansa hoitaminen kävisi mahdottomaksi. Kukaan ei kuuntele, kukaan ei vastaa. Kaikki valittavat, kunnes muuan arvovaltainen mies poistaa naamioinnin koko suunnitelman edestä ja vaatii säädöksiä, jotka antaisivat isännille suorastaan oikeuden päättää palvelijoidensa elämästä ja kuolemasta ja sisältävät ehdotuksia kuritushuoneiden jne. perustamisesta maatiloille. Nämä ehdotukset ovat niin kovia, että jokainen ihmisystävä saattoi vain kauhistua noita uusia kahleita, joita palvelusväelle oltiin takomassa. Tämä tilanne pakotti Chydeniuksen julkaisemaan ajatuksensa Isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista,333 jotka hän alamaisesti omisti hänen kuninkaalliselle majesteetilleen Kustaa III:lle ja jotka vaikuttivat vähintäänkin siihen,[18] ettei vuoden 1779 valtiopäivillä voitu tehdä esityksiä palkollisiin kohdistettavista pakkotoimista. Monet yhteiskunnan korkeammilla askelmilla paheksuivat tätä kannanottoa mitä voimakkaimmin, mutta kuninkaallinen majesteetti ymmärsi sen hyödyllisyyden. Useat sadat Tukholman kaupungissa työtä tekevät palkolliset halusivat yhdessä osoittaa kiitollisuuttaan vapautensa puolustajalle, mutta hän torjui tuollaiset esiintymiset ja selitti heille, että siten toimimalla he vain takoisivat uusia kahleita itselleen. Tästä asiasta kiisteltiin sitten pitkään sanomalehdissä ja kirjoittajaa uhkailtiin usein hänen vapausajatustensa takia, mutta kuningas Kustaa III suojeli häntä.
Pidettyään pitkän tauon poliittisten asioiden käsittelyssä laatiessaan palkintokirjoituksiaan teologiasta hän kirjoitti muutamia ajatuksia Pohjanmaan salpietarinkeittämöistä334 ja osoitti kirjoitelmassaan, että jos Pohjanmaan salpietarinkeittämöitä olisi tuettu pelkästään sellaisilla summilla, jotka olisivat riittäneet koko valmistuneen tuotemäärän lunastamiseen, Pohjanmaa olisi yksin kyennyt täyttämään koko valtakunnan vuotuisen noin 30 000 leiviskän suuruisen salpietarintarpeen, mutta kun sotakassalla ei ollut varoja ja ryhdyttiin toisella tavalla eli pakkotoimilla yrittämään tuotannon kasvattamista, seurauksena oli väistämättä puutetta tavarasta, ja nyt voidaan todeta potaskankeittämöiden syrjäyttävän salpietarin välttämättömän valmistamisen.
Chydenius sai 1786 käskyn pitää Kruunupyyn mestauspaikalla yleisölle puheen hirvittävästä murhateosta,335 kun sotamiehet Matts Hjelt, Abraham Frodig ja Petter Lindström[19] tekemiensä murhien, ryöstön ja murhapolton takia, joiden uhreiksi olivat Teerijärven kappeliseurakunnassa joutuneet lastenkoulun opettaja Johan Mattsson ja tämän vaimo, menettivät kunnianarvoisan Kuninkaallisen Vaasan hovioikeuden tuomion mukaisesti oikean kätensä ja heidät mestattiin ja teilattiin.
Kun hänen kuninkaallinen majesteettinsa Kustaa Adolf ryhtyi hallitsemaan,336 Chydenius rohkeni syvimmän alamaisesti esittää kunnioituksensa mainitulle hänen kuninkaalliselle majesteetilleen maaherra ja ritari Rosén von Rosensteinin välityksellä,337 missä yhteydessä hän yhtä alamaisesti rohkeni vanhana miehenä esittää hänen kuninkaalliselle majesteetilleen keinoja ja menetelmiä, joita käyttämällä kuninkaallisen majesteetin korkeasti kunnioitetun hallitusvallan kaudesta voisi tulla siunauksellinen ja onnekas.338
Kun Turussa toimiva Kuninkaallinen Suomen Talousseura oli ottanut hänet jäsenekseen,339 hän pyrki hartaasti myös sen välityksellä olemaan hyödyksi maanmiehilleen ja julkaisi sen takia seikkaperäisen tutkielman rokonistutuksesta erityisesti Pohjanmaalla340 pyrkien siinä todistamaan, että useimmat lääketieteelliset toimet sen edistämiseksi olivat olleet enemmänkin vahingoksi kuin hyödyksi ja että rokonistutukset sujuisivat sitä menestyksekkäämmin, mitä enemmän noudatettaisiin yksinkertaista luonnonmukaisuutta. Ja samalla hän ilmoitti, kuinka paljon valtionkassan varoja oli Pohjanmaalla tähän tarkoitukseen käytetty. Kuninkaallinen Suomen Talousseura otti tämän tutkielman hyvin suopeasti vastaan, mutta kun lääketieteen tohtori ja Turun Akatemian professori Haartman esitti[20] sitä koskevia huomautuksia,341 jotka toimitettiin Chydeniukselle vastineen laatimiseksi, ja Kuninkaallinen Talousseura pyysi, että tämä hänen tutkielmansa saataisiin julkaista lyhennettynä, mihin kirjoittaja antoi toki suostumuksensa sillä ehdolla, että hän suorittaisi lyhentämisen itse, koko hanke sen painattamiseksi on keskeytynyt.342
Kuninkaallisen Suomen Talousseuran esittämiin kilpailukysymyksiin kuului myös kysymys, mikä on varsinainen syy suomalaisessa rahvaassa havaittavaan hitauteen ja velttouteen ja millä keinoin se voitaisiin parantaa. Tähänkin Chydenius lähetti vastauksen, jossa hän pyrkii osoittamaan, että kaiken ihmisten keskuudessa ilmenevän hitauden pääsyynä on elinkeinoja sortava ankara pakkokomento, eikä mitään muuta todella merkittävää keinoa uutteruuden nostamiseen ja elinkeinotoiminnan vauhdittamiseen ole kuin suoda ihmisille vapaus harjoittaa mitä tahansa elinkeinoa ja ansiotoimintaa kukin haluaa, paheellista toimintaa lukuun ottamatta. Kun Talousseura ei voinut harkita tämän tutkielman palkitsemista, hän pyysi sen seuralta takaisin. Kirjoittaja lähetti sitten tämän tutkielmansa Tukholman Kuninkaalliseen kirjapainoon pyytäen sen painattamista varustettuaan sen ensin alamaisella omistuskirjoituksella hänen kuninkaalliselle majesteetilleen sekä lyhyellä esipuheella, jossa hän puolestaan lupaa 10 kultadukaattia sille henkilölle, joka parhaiten pystyisi selvittämään, millaiset säädösten uudistukset olisivat tarpeen[21] tuollaisen ehdotetun elinkeinovapauden saavuttamiseksi, ja koska mainittu palkkio olisi varsin vähäinen noin suureen päämäärään suhteutettuna, hän yritti kannustaa muita vapautta rakastavia henkilöitä kutakin omalta osaltaan kartuttamaan palkintoa jollakin lisäsummalla. Kun asiat kuitenkin saivat toisen käänteen, eikä Kuninkaallinen kirjanpainaja eikä kukaan tukholmalainen kirjanpainaja uskaltanut painaa tätä vapautta ylistävää tekstiä, kirjoittajan oli alamaisesti käännyttävä suoraan hänen kuninkaallisen majesteettinsa puoleen ja anoa kirjoituksensa tarkastamista, mihin tehtävään hänen kuninkaallinen majesteettinsa suvaitsi nimittää maaherra ja ritarikunnan komentaja Nils von Rosensteinin sekä kansliapresidentti ja komentaja Fredrik von Ehrenheimin,343 joiden käsissä asia nyt on.344
Syrjäiseen Pohjanmaan kolkkaan asettunut mies ei voinut koskaan kuvitella, että hänet kutsuttaisiin valtiopäiväedustajaksi. Silti hän sai valitsijoidensa luottamuksen kolmille valtiopäiville. Ensimmäisellä kerralla syynä oli se, että Kokkolan kaupungin porvariston valtuutettu lääninkokousedustaja pormestari Johan Röring ja raatimies Petter Stenhagen olivat pyytäneet häntä laatimaan Kokkolassa pidettävään lääninkokoukseen muistion Pohjanmaan tapulivapaudesta, mutta tuollainen muistio ei hänen mielestään ollut riittävän tehokas keino, koska Tukholman kauppiaat olivat esittäneet liian hankalia vastaväitteitä mainitun vapauden vastustamiseksi eikä niitä[22] voitu kumota ilman seikkaperäistä vastinetta. Tämä takia hän laati pyynnöstä vastineen, joka piti tuoda julki edessä olleessa lääninkokouksessa,345 mutta koska pormestari Röring ei uskaltanut lukea sitä kokoukselle, hän luki sen siellä itse ja sai osakseen varsin suurta huomiota, koska osa edustajista pelkäsi sen olevan maanpetoksellista tekstiä ja toiset taas hyväksyivät sen. Tämän kirjoituksen osakseen saama huomio johti siihen, että hänet kutsuttiin vuoden 1765 valtiopäiville kappalaisten edustajana ja hän osallistui niille kesäkuuhun 1766 saakka, jolloin sääty erotti hänet äänestyspäätöksellä jäsenyydestään edellä mainituista syistä. Valtiopäivien aikana hän esitti painovapautta käsittelevän muistion,346 jota monet muut kannattivat, ja asia lähetettiin käsiteltäväksi säätyjen suuren deputaation valiokuntaan, jonka jäsen hän itsekin oli. Kun tässä käsittelyssä nousi esiin kaksi kysymystä, nimittäin ensiksi, mitä olisi laillisesti luvallista painaa, ja toiseksi, missä määrin painotöiden sensurointia pitäisi jatkaa. Ensimmäisestä kysymyksestä ei syntynyt minkäänlaista erimielisyyttä, mutta toinen kysymys muuttui sitäkin tarkempaa punnintaa vaativaksi. Tässä asiassa hän sai talonpoikais- ja porvarissäädyn edustajien avulla voiton sensuurista paitsi valiokunnassa myös itsessään suuressa deputaatiossa.347
Kirkkoherrojen luottamuksen saatuaan Chydenius osallistui toisen kerran valtiopäiville Tukholmassa 1778, ja tällöin etenkin hänen uskonnonvapautta koskeva muistionsa348[23] herätti suurta huomiota. Sääty piti sitä yleistä uskonrauhaa häiritsevänä, mutta koska se oli ennalta esitetty hänen kuninkaalliselle majesteetilleen ja tämä oli varsin suuresti asiasta kiinnostunut, Chydeniukselle annettiin käsky jättää tämä muistio sekä omalle säädylleen että muille. Lisäksi hänelle suotiin mainittujen valtiopäivien päättyessä armollisesti tilaisuus pitkään keskusteluun hänen kuninkaallisen majesteettinsa kanssa erityisesti Savoon johtavista maanteistä.349 Samojen valtiopäivien yhteydessä hän sai kunnian tulla teologian tohtoriksi, kuten edellä on mainittu.
Hän oli 1792 jälleen pappissäädyn edustajana Gävlen valtiopäivillä, joilla hänen kuninkaallinen majesteettinsa soi hänelle armollisesti läheisen luottamuksensa. Merkittävintä tässä yhteydessä oli piispa, tohtori Flodinin350 ja maaherra von Rosensteinin säätyjen läsnä ollessa toimeenpanema hänen kuninkaallisen korkeutensa Kustaa Adolfin kuulustelu kaikista oppiaineista, jolloin hänen kuninkaallinen korkeutensa Ruotsin valtakunnan kruununprinssi vuodatti autuutusopin kuulustelussa vuolaasti kyyneleitä, etenkin kun esiin nousi kysymys, miten hän aikoi tulevaisuudessa hallita Ruotsin valtakuntaa ja millaista palkkiota hän tästä odotti. Paluumatkalla valtiopäiviltä sattui erityisen merkittävä tapahtuma Merenkurkun ylityksessä Holmöstä Vaasan saaristoon, kun tätä tietä Suomeen aikova valtiopäivämiesten joukko kyytitalonpoikineen jäi kokonaisuudessaan Merenkurkussa ajelehtivan jäälautan vangiksi ilman toivoakaan pelastumisesta.[24] Tällöin kaksi kyytimiestä kuoli hukkumalla ja paleltumalla samoin kuin muutamat hevosetkin, mutta Jumalan ihmeellisen kaitselmuksen vaikutuksesta jää onneksi pysähtyi kallion kylkeen muutaman minuutin ajaksi, jolloin viimeiset pelastautuivat, ja paluumatkaa oli sitten jatkettava pohjoisen kautta lahden ympäri. Useimmat näistä valtiopäivämiehistä menettivät kuitenkin jäälle suurimman osan matkatavaroistaan.
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section:
Next Section:
Places: Alaveteli Bergslagen Eurajoki (Euraåminne) Gävle Gävleborg, county of Gothenburg Kajaani (Kajana) Kemi Sami district (Kemi lappmark) Kokkola (Gamlakarleby – today Karleby) Kuusamo Kyyjärvi Lappeenranta Västerbotten Oulu (Uleåborg) Pietarsaari (Jakobstad) Ostrobothnia Sweden Rymättylä (Rimito) Savo (Savolax) Sotkamo Finland Tornio (Torneå) Stockholm Turku (Åbo) Uppsala Vaasa (Vasa) Västernorrland
Names: Adler, Walborg Johansdotter Boije, Carl Gustaf Chydenius, Anders the elder Chydenius, Samuel Darelius, Johan Anders Faggot, Jacob Fougt, Henric Frodig (Frodin), Abraham Gadolin, Jacob Haartman, Jakob Haartman, Johan Hielti), Matts (Matthias) Hornæus (Hornæa), Hedvig Hornaeus, Samuel (d. 1740) Junggren, Bengt Gustav III Gustav IV Adolf Mennander, Carl Fredrik Nordencrantz (to 1743 Bachmanson), Anders Nordstedt, Otto Reinhold Oelreich, Niclas von Rosén von Rosenstein, Nils Rubens, Nikolaus Runeberg, Edvard Fredric Salvius, Lars Stenhagen, Per (Petter) Stierneld, Brita Charlotta Wegelius, Johan the younger
Biblical references:
Subjects: