Första katekespredikan, § 8

§. 8.

I anledning af denna vår uplästa Text, vilja vi i Herrans Heliga namn, med hvar andra betrakta:

Guds stora välgärningar efter den Första Artikelen.105

Hvarvid vi

1) böra lära känna dessa välgärningars höga ursprung, eller vår Välgörare.

2) med vördnad föra oss til sinnes de hithörande välgärningar och

3) hvad de förbinda oss til.

Tu helga ljus, Nådenes port

Uplys oss &c. N:o. 181. v. 2.2Tu helga ljus ... N:o. 181. v. 2.: psalm 181, vers 2, i 1695 års psalmbok

Första Delen.

At rätt lära känna vår välgörare, komma vi at i dag fästa vår upmärksamhet vid trenne hufvud omständigheter, nemligen at först undersöka den vigtiga satsen: om det gifves någon Gud, något evigt uphof, hvaraf denna verlden härstammar; för det andra, hurudant det är til sina höga egenskaper, och för det tredje, at i denna Guden äro tre Personer.

Den första och aldra vigtigaste sanning, som vi tro och bekänna, är utan tvifvel den, at en Gud är til, då vi säga: jag tror på Gud Fader alsmägtigan. Jag menar mig väl icke hafva bland mina åhörare någon så gudlös själ, som ville förneka denna sanningen uti vår Christeliga religion; men som det Guddomeliga väsendet är för oss osynligit och således af de ting, som blott med tron böra fattas, som Apostelen Paulus106 lärer Ebr. 11:1. och tron åter bör hafva sina oryggeliga grunder, om den ej skal förtjena namn af vantro eller vidskeppelse, blifver det nödigt för oss at updaga dem, på det vi med samma Apostel må veta på hvem vi tro 2. Tim. 1:21. Dertil behöfves ock ej mera, än at jag på en liten stund öpnar för Eder tvänne böcker, af hvilka den ena kallas naturens, och den andra uppenbarelsens bok. Den förra äga alla förnuftiga jordenes inbyggare, den sednare ej andra än vi, som kallas Christne, tillika med Judarne, som dock måste sakna den dyrbara hälften deraf, nemligen nya Testamentet. Och förstår jag här med naturens bok ingen ting annat, än hela denna verldenes byggnad, himmel och jord med alt hvad deruti äro.

1. Tu helga ljus ... N:o. 181. v. 2.: psalm 181, vers 2, i 1695 års psalmbok

§ 8

Lukemamme tekstin johdattamana haluamme Herran pyhässä nimessä yhdessä tarkastella

Jumalan suuria hyviä tekoja ensimmäisen uskonkohdan mukaan.105

Siinä meidän tulee

1) oppia tuntemaan näiden hyvien tekojen korkea alkuperä eli meidän hyväntekijämme

2) kiinnittää kunnioittavasti huomiomme kaikkiin tähän kuuluviin hyviin tekoihin ja siihen,

3) mihin ne meitä velvoittavat.

Sinä pyhä valo, armon portti, valaise meitä N:o 181, 2. säkeistö3Viittaa vuoden 1695 ruotsalaiseen virsikirjaan. Vuoden 1701 suomalaisessa virsikirjassa vastaava virsi oli numero 175, ja toinen säkeistö alkoi: ”Sinä pyhä paiste, armon apu,/ Elämän sanall’ valais’,”.

Ensimmäinen osa

Oppiaksemme oikein tuntemaan hyväntekijämme meidän on tänään kiinnitettävä huomiomme kolmeen pääseikkaan. On nimittäin ensinnäkin tutkittava tärkeää kysymystä: onko olemassa jokin Jumala, jokin ikuinen alkuperä, josta koko maailma on peräisin. Toiseksi, millaisia sen korkeat ominaisuudet ovat ja kolmanneksi, että tässä Jumalassa on kolme persoonaa.

Ensimmäinen ja kaikkein tärkein totuus, johon me uskomme me ja jota tunnustamme, on epäilemättä se, että Jumala on olemassa, kun sanomme: Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen. Luulen nimittäin, ettei kuulijoitteni joukossa ole yhtään niin jumalatonta sielua, joka haluaisi kieltää tämän kristillisen uskomme totuuden. Mutta jumalallinen olemus on meille näkymätön ja siten niitä asioita, jotka voidaan tavoittaa vain uskolla, niin kuin apostoli106 Paavali opettaa Hepr. 11:1. Ja uskolla taas tulee olla järkkymättömät perusteet, jotta se ei ansaitsisi epäuskon tai taikauskon nimeä. Siksi meidän on välttämätöntä tuoda ne päivänvaloon, jotta apostolin tavoin saamme tietää, kehen uskomme 2. Tim. 1:21. Siihen ei tarvitakaan enempää kuin että hetkeksi avaan teidän eteenne kaksi kirjaa, joista toista kutsutaan luonnon ja toista ilmoituksen kirjaksi. Edellisen omistavat kaikki maapallon järjelliset asukkaat, jälkimmäinen on vain meillä joita kutsutaan kristityiksi, sekä juutalaisilla, joilta kuitenkin puuttuu siitä arvokas puolikas, nimittäin Uusi Testamentti. Luonnon kirjalla en tässä tarkoita mitään muuta kuin koko tämän maailman rakennetta, taivasta ja maata kaikkineen mitä niissä on.

1. Viittaa vuoden 1695 ruotsalaiseen virsikirjaan. Vuoden 1701 suomalaisessa virsikirjassa vastaava virsi oli numero 175, ja toinen säkeistö alkoi: ”Sinä pyhä paiste, armon apu,/ Elämän sanall’ valais’,”.

Unfortunately this content isn't available in English