Föregående avsnitt: Första katekespredikan, § 19
Följande avsnitt: Första katekespredikan, § 21
§. 20.
Vid Skapelsen anmärke vi vidare, at den är intet annat än et värkeligt frambringande af intet, eller at gifva de tingen varelse, som förr aldrig varit til, så at denna skapelse ingalunda bestod uti en blott inredning af verlden, och de oräkneliga tingen, som förekomma i henne, utan i et värkeligt och högst underbart frambringande af intet: Sådant är äfven egenteliga bemärkelsen af Andans eget ord i 1 Mos. 1:1. I begynnelsen skapade Gud himmel och jord, det är han frambragte dem af intet. I sådan mening nytjar Herren sjelf det i Es. 42:5. Så säger Herren Gud, som himmelen skapar och utsträcker; och i Cap. 45:18. Så säger Herren, som himmelen skapat hafver, Gud som jordene beredt hafver - - jag är Herren och ingen mer. Men Apostelen Paulus uttrycker detta ännu klarare, då han säger: alt thet man ser är vordet af intet Ebr. 11:3. det kan ej heller annars vara; ty hvad vin141ner väl et forskande förnuft derigenom om det at förringa en alsmägtig skapelse, ville förutsätta något ämne, hvaraf verlden blifvit skapad eller tilredd. Detta ämne har måst varit lika orklöst at någon gång i evigheten frambringa sin varelse förr än det var til, och måste derföre likaväl få en orsak dertil utom sig sjelf, hvilken ej annorstädes kan igenfinnas än hos Gud; och sjelfva tildanandet af så oräkneliga ting, fast det ock skedt af något ämne, uptager och ärfordrar ändå en oändelig både visdom och allmagt, som gör denna mästaren til en fullkomlig Gud.
Om tiden til denna skapelse anmärke vi åter först när den skedde, och måste upriktigt bekänna, at vi uti den oändeligen framflutna evigheten intet äga några skiljetekn då denna verlden begynt at vara. Det är evighetens natur, at den utmärker sig aldrig för oss genom några skiljetekn. Vårt begrep vil mäta den genom År, Secler och millioner omskiften, men de drunkna alla däruti, och ju djupare vi forska ju mera få vi öfvertygelse derom, at den blir oss obegripelig. Den mödan bör derföre räknas förspild, som vi använda at gå med vår tideräkning tilbaka. Lät oss hälst se om vi framåt räknat ifrån verldenes skapelse, kunna få oss142 något begrep om tiden då den blifvit tilredd. Inga verldslige skribenter eller Häfdateknare hafva varit i stånd, at med minsta sannolikhet utmärka denna tidepunkt: Vår välsignade Bibel är den enda som upgifver den genom noga förteckning af några vissa människoslägter, hvilka med namn, ålder och slägtregister ledas ifrån skapelsen, igenom de älsta och mörkaste tider, förenade och bestyrkte med åtskilliga märkvärdiga händelser i de flästas vandel. Genom dessa underrättelser hafva vi blifvit satte i stånd, at med någorlunda visshet utstaka verldenes ålder, så at den nu stiger til inemot 6 000 år, eller om man vil ännu närmare uttrycka den til 5 781 år eller däromkring. För det andra anmärke vi den tiden innom hvilken denna skapelse blifvit börjad och fulländad. Guds mannen Moses är ock den ende som upgifvit oss den, och tydeligen utstakat så väl tiden innom hvilken, som ock ordningen hvaruti hela verlden blef skapad; Ty han hafver uti Skapelse Bokens 1:sta Cap.1 noga upnämt hvad Herren Gud gjordt eller skapat på de första sex serskildta dagar af verldenes varelse, ibland hvilka människan är den sidsta af Guds händers värk, och det står, at han på den sjunde dagen hvilade af all sin värk som han gjordt hade Cap. 2:3.143 hvaraf således är klart at Skapelsen gåt för sig på sex dagar. Det synes väl i 2:dra versen härvid förekomma någon tvetydighet, då det heter; at Gud fullkomnade på sjunde dagen sin värk, som han gjordt hade, likasom något af skapelsen återstått ännu til denna dagen; men utom det at skapelsens Historia i föregående Capitlet aldeles slutar sig med sjette dagen, så finnas flera språk i den Heliga Skrift, som tydeligen bestyrka detsamma. Såsom 2 Mos. 20:11. Uti sex dagar hafver Herren giordt himmel och jord och hafvet och hvad therinne är, således altsammans och hvilade på sjunde dagenom; och Cap. 31:17. I sex dagar gjorde Herren himmel och jord men på sjunde dagen hölt han up och hvilte sig. At förtiga flere. Och hafva den Heliga Skrifts uttolkare nogsamt funnit, at denna omnämda lilla tvetydighet hänleder sig ifrån sjelfva Ebraiska språkets egen natur *), hvarföre den ock i vår nya Prof-öfversättning2 synes rätteligen vara häfven och förklarad. Här bör jag ej heller förgäta at korteligen omnämna för eder ordningen uti hvilken denna verlden blifvit skapad, nemligen på första dagen skapade Gud ämnet til all144 ting, som var et haf med mörker öfverhölgt, och ljuset, som med mörkret skulle omskifta: På den andra dagen tilreddes sjelfva den ofanteliga himlarymden: På den tredje skildes vatnet på jorden i haf ifrån det torra, och jorden välsignades at bära örter och trän: På den fjerde skapade Gud de stora himla ljusen, som så mycket gagna jordens inbyggare, och gifva människorna den treggehanda indelning af tiden i dagar, månader och år, jemte stiernorna: På den femte frambragtes allehanda lefvande djur och fiskar i hafvet, och allehanda slags foglar i luften: Och på den sjette eller sidsta dagen blefvo alla lefvande djur gjorda på jordene, och bland dem den dyrbaraste af dem alla, aldrasidst, nemligen människan; hvilket alt tydeligen kan ses af oftanämde Skapelse Boks första Capitel; och ehuru bland de skapade tingen, som inom dessa sex dagar blefvo skapade, ingalunda uttryckeligen nämnes änglarne, så är dock tämmeligen säkert, at de ock innom samma tid fått sin varelse af Gud, emedan de på flera ställen i den Heliga Skrift sägas vara gjorde af Gud. David säger Ps. 104:4. om Gud och til honom: Tu giör tina änglar til väder och tina tjenare til eldslåga, hvilka Davids ord Apostelen Paulus äfven upre145par Ebr. 1:7. Men aldratydeligast och med et heligt eftertryck intygar samma Apostel om deras skapelse genom Sonen, då han Coloss. 1:16 säger: Genom honom äro all ting skapat, som i himmelen och på jorden äro, synlige och osynlige, vare sig thron, eller härskap, eller Förstadöme eller Öfverhet: alt är skapat genom honom och til honom. Och när det tillika af Skapelsens historia är klart, at ingen skapelse förr eller sedan varit, utan det heter 1 Mos. 2:1,2. Således fullkomnades himmelen och jorden och all theras här;3 och i den följande versen: På sjunde dagen hade Gud redan fulländat sitt värk, som han gjordt,4 så blifver klart at ock änglarne innom denna tiden blifvit skapte. Men svårare blir det för oss at säga hvilkendera skapelsens dag därtil af Gud blifvit nytjad, antingen den första då första ljuset fick sin varelse, eller den fjerde, då alla den synliga himmelens ljus danades, eller den sjette då människans förnuftiga själ blef gjord, eller ock någon annan; dock, det beror ock ingen ting härpå, nog af, de äro äfven denna stora mästarens händers värk.
*) Emedan de Hebräer icke hafva något plusquamperfectum, så nödgas de uttrycka det med perfecto.
§. 20.
Vid Skapelsen anmärke vi vidare, at den är intet annat än et värkeligt frambringande af intet, eller at gifva de tingen varelse, som förr aldrig varit til, så at denna skapelse ingalunda bestod uti en blott inredning af verlden, och de oräkneliga tingen, som förekomma i henne, utan i et värkeligt och högst underbart frambringande af intet: Sådant är äfven egenteliga bemärkelsen af Andans eget ord i 1 Mos. 1:1. I begynnelsen skapade Gud himmel och jord, det är han frambragte dem af intet. I sådan mening nytjar Herren sjelf det i Es. 42:5. Så säger Herren Gud, som himmelen skapar och utsträcker; och i Cap. 45:18. Så säger Herren, som himmelen skapat hafver, Gud som jordene beredt hafver - - jag är Herren och ingen mer. Men Apostelen Paulus uttrycker detta ännu klarare, då han säger: alt thet man ser är vordet af intet Ebr. 11:3. det kan ej heller annars vara; ty hvad vin141ner väl et forskande förnuft derigenom om det at förringa en alsmägtig skapelse, ville förutsätta något ämne, hvaraf verlden blifvit skapad eller tilredd. Detta ämne har måst varit lika orklöst at någon gång i evigheten frambringa sin varelse förr än det var til, och måste derföre likaväl få en orsak dertil utom sig sjelf, hvilken ej annorstädes kan igenfinnas än hos Gud; och sjelfva tildanandet af så oräkneliga ting, fast det ock skedt af något ämne, uptager och ärfordrar ändå en oändelig både visdom och allmagt, som gör denna mästaren til en fullkomlig Gud.
Om tiden til denna skapelse anmärke vi åter först när den skedde, och måste upriktigt bekänna, at vi uti den oändeligen framflutna evigheten intet äga några skiljetekn då denna verlden begynt at vara. Det är evighetens natur, at den utmärker sig aldrig för oss genom några skiljetekn. Vårt begrep vil mäta den genom År, Secler och millioner omskiften, men de drunkna alla däruti, och ju djupare vi forska ju mera få vi öfvertygelse derom, at den blir oss obegripelig. Den mödan bör derföre räknas förspild, som vi använda at gå med vår tideräkning tilbaka. Lät oss hälst se om vi framåt räknat ifrån verldenes skapelse, kunna få oss142 något begrep om tiden då den blifvit tilredd. Inga verldslige skribenter eller Häfdateknare hafva varit i stånd, at med minsta sannolikhet utmärka denna tidepunkt: Vår välsignade Bibel är den enda som upgifver den genom noga förteckning af några vissa människoslägter, hvilka med namn, ålder och slägtregister ledas ifrån skapelsen, igenom de älsta och mörkaste tider, förenade och bestyrkte med åtskilliga märkvärdiga händelser i de flästas vandel. Genom dessa underrättelser hafva vi blifvit satte i stånd, at med någorlunda visshet utstaka verldenes ålder, så at den nu stiger til inemot 6 000 år, eller om man vil ännu närmare uttrycka den til 5 781 år eller däromkring. För det andra anmärke vi den tiden innom hvilken denna skapelse blifvit börjad och fulländad. Guds mannen Moses är ock den ende som upgifvit oss den, och tydeligen utstakat så väl tiden innom hvilken, som ock ordningen hvaruti hela verlden blef skapad; Ty han hafver uti Skapelse Bokens 1:sta Cap.5 noga upnämt hvad Herren Gud gjordt eller skapat på de första sex serskildta dagar af verldenes varelse, ibland hvilka människan är den sidsta af Guds händers värk, och det står, at han på den sjunde dagen hvilade af all sin värk som han gjordt hade Cap. 2:3.143 hvaraf således är klart at Skapelsen gåt för sig på sex dagar. Det synes väl i 2:dra versen härvid förekomma någon tvetydighet, då det heter; at Gud fullkomnade på sjunde dagen sin värk, som han gjordt hade, likasom något af skapelsen återstått ännu til denna dagen; men utom det at skapelsens Historia i föregående Capitlet aldeles slutar sig med sjette dagen, så finnas flera språk i den Heliga Skrift, som tydeligen bestyrka detsamma. Såsom 2 Mos. 20:11. Uti sex dagar hafver Herren giordt himmel och jord och hafvet och hvad therinne är, således altsammans och hvilade på sjunde dagenom; och Cap. 31:17. I sex dagar gjorde Herren himmel och jord men på sjunde dagen hölt han up och hvilte sig. At förtiga flere. Och hafva den Heliga Skrifts uttolkare nogsamt funnit, at denna omnämda lilla tvetydighet hänleder sig ifrån sjelfva Ebraiska språkets egen natur *), hvarföre den ock i vår nya Prof-öfversättning6 synes rätteligen vara häfven och förklarad. Här bör jag ej heller förgäta at korteligen omnämna för eder ordningen uti hvilken denna verlden blifvit skapad, nemligen på första dagen skapade Gud ämnet til all144 ting, som var et haf med mörker öfverhölgt, och ljuset, som med mörkret skulle omskifta: På den andra dagen tilreddes sjelfva den ofanteliga himlarymden: På den tredje skildes vatnet på jorden i haf ifrån det torra, och jorden välsignades at bära örter och trän: På den fjerde skapade Gud de stora himla ljusen, som så mycket gagna jordens inbyggare, och gifva människorna den treggehanda indelning af tiden i dagar, månader och år, jemte stiernorna: På den femte frambragtes allehanda lefvande djur och fiskar i hafvet, och allehanda slags foglar i luften: Och på den sjette eller sidsta dagen blefvo alla lefvande djur gjorda på jordene, och bland dem den dyrbaraste af dem alla, aldrasidst, nemligen människan; hvilket alt tydeligen kan ses af oftanämde Skapelse Boks första Capitel; och ehuru bland de skapade tingen, som inom dessa sex dagar blefvo skapade, ingalunda uttryckeligen nämnes änglarne, så är dock tämmeligen säkert, at de ock innom samma tid fått sin varelse af Gud, emedan de på flera ställen i den Heliga Skrift sägas vara gjorde af Gud. David säger Ps. 104:4. om Gud och til honom: Tu giör tina änglar til väder och tina tjenare til eldslåga, hvilka Davids ord Apostelen Paulus äfven upre145par Ebr. 1:7. Men aldratydeligast och med et heligt eftertryck intygar samma Apostel om deras skapelse genom Sonen, då han Coloss. 1:16 säger: Genom honom äro all ting skapat, som i himmelen och på jorden äro, synlige och osynlige, vare sig thron, eller härskap, eller Förstadöme eller Öfverhet: alt är skapat genom honom och til honom. Och när det tillika af Skapelsens historia är klart, at ingen skapelse förr eller sedan varit, utan det heter 1 Mos. 2:1,2. Således fullkomnades himmelen och jorden och all theras här;7 och i den följande versen: På sjunde dagen hade Gud redan fulländat sitt värk, som han gjordt,8 så blifver klart at ock änglarne innom denna tiden blifvit skapte. Men svårare blir det för oss at säga hvilkendera skapelsens dag därtil af Gud blifvit nytjad, antingen den första då första ljuset fick sin varelse, eller den fjerde, då alla den synliga himmelens ljus danades, eller den sjette då människans förnuftiga själ blef gjord, eller ock någon annan; dock, det beror ock ingen ting härpå, nog af, de äro äfven denna stora mästarens händers värk.
*) Emedan de Hebräer icke hafva något plusquamperfectum, så nödgas de uttrycka det med perfecto.
§ 20
Luomisesta toteamme edelleen, että se ei ole mitään muuta kuin todellista tyhjästä synnyttämistä, siis että annetaan olemassaolo asioille, joita aiemmin ei ole ollut olemassa. Tämä luominen ei siten koostu vain maailman sisustamisesta ja siinä olevista lukemattomista asioista, vaan se on todellista ja täysin ihmeellistä ei-mistään tuottamista. Samanlainen on myös Hengen omien sanojen varsinainen merkitys 1. Moos. 1:1: Alussa Jumala loi taivaan ja maan, mikä tarkoittaa, että hän loi ne tyhjästä. Tätä merkitystä myös Herra itse käyttää Jes. 42:5: Näin sanoo Jumala, Herra, hän, joka loi taivaan ja levitti sen auki, ja kohdassa Jes. 45:18: Näin sanoo Herra, Jumala, joka loi taivaan ja muovasi ja valmisti maan, – – – Minä olen Herra, eikä muuta jumalaa ole. Mutta apostoli Paavali ilmaisee asian vielä selvemmin: näkyvä on syntynyt ei-mistään9 Hepr. 11:3. Se ei myöskään voi olla toisin, sillä mitä141 tutkiva järki saavuttaisi sillä, että se vähättelisi kaikkivaltiaan luomista edellyttämällä, että on olemassa jokin aine, josta maailma olisi luotu tai valmistettu. Myös tämä aine on välttämättä ollut yhtä voimaton saamaan koskaan ikuisuudessa aikaan itseään ennen kuin se on ollut olemassa. Siten myös sillä on täytynyt olla jokin itsensä ulkopuolinen syy, mitä taas ei voida löytää missään muualla kuin Jumalassa. Ja pelkästään niin lukemattomien asioiden ja esineiden luominen, vaikkapa se olisikin tapahtunut jostain aineesta, vaatii ja edellyttää niin äärettömän viisauden sekä kaikkivaltiuden, että tämän mestarin täytyy olla täydellinen Jumala.
Ensimmäinen huomiomme tämän luomisen ajankohdasta kiinnittyy jälleen hetkeen, jolloin se tapahtui, ja on rehellisesti tunnustettava, että äärettömiin jatkuvassa ikuisuudessa emme näe mitään merkkiä siitä, milloin tämä maailma on alkanut olla olemassa. Ikuisuuden luonne on se, ettei se ei koskaan näyttäydy meille minkään tunnusmerkkien kautta. Meidän käsityskykymme yrittää mitata sitä vuosien, vuosisatojen ja miljoonien vaiheiden kautta, mutta ne hukkuvat siihen kaikki, ja mitä syvällisemmin tutkimme, sitä selvemmäksi tulee näkemyksemme, että se on meille käsittämätön. On siis hukkaanheitettyä vaivaa palata ajanlaskussamme takaisinpäin. Katsokaamme voimmeko edes laskemalla maailman luomisesta eteenpäin saada142 jonkinlaisen käsityksen ajasta, jolloin se on tapahtunut. Kukaan maallinen kirjailija tai historioitsija ei ole kyennyt edes vähäiselläkään todennäköisyydellä löytämään tätä ajankohtaa. Meidän siunattu Raamattumme on ainoa, joka kertoo sen meille luettelemalla tarkoin joitain tiettyjä ihmissukuja, jotka nimien, iän ja sukuluetteloiden avulla jäljitetään luomisesta halki vanhimpien ja pimeimpien aikakausien, ja näitä tietoja yhdistävät ja vahvistavat monien elämänvaiheisiin liittyvät merkittävät tapahtumat. Näistä tiedoista olemme kyenneet jo varsin varmasti päättelemään maailman iän, niin että se nyt kohoaa lähes 6 000 vuoteen, tai tarkemmin sanottu se on 5 781 vuotta tai niillä main. Toiseksi kiinnitämme huomiota siihen aikaan, jonka puitteissa tämä luominen oli aloitettu ja lopetettu. Jumalan mies Mooses on tosin ainoa, joka sen meille kertoo, ja hän on meille selvästi määritellyt sekä ajan että järjestyksen, jossa maailma luotiin. Hän on luomiskertomuksen ensimmäisessä luvussa10 tarkoin luetellut, mitä Herra teki tai loi kunakin luomisen kuutena eri päivänä. Siinä joukossa ihminen oli viimeinen, joka tuli Jumalan käsistä, ja tässä kohdassa sanotaan, että seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta siitä, mitä oli tehnyt 1. Moos. 2:3.143 Näin ollen on selvää, että luominen tapahtui kuudessa päivässä. Tosin toisessa jakeessa näyttäisi olevan jotain moniselitteisyyttä, kun sanotaan, että Jumala seitsemäntenä päivänä saattoi loppuun tekemänsä työn, aivan kuin siinä olisi ollut jotain tekemistä jäljellä vielä sinä päivänä. Mutta edellisessä luvussa luomiskertomus selvästi päättyy kuudenteen päivään, minkä myös monet Pyhän kirjan kohdat vahvistavat, kuten 2. Moos. 20:11: Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, siis kokonaan, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi, ja 2. Moos. 31:17: Kuutena päivänä Herra loi taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän ei enää tehnyt työtä vaan lepäsi,11 puhumattakaan muista. Pyhän kirjan tulkitsijat ovat myös tarkoin panneet merkille, että mainittu vähäinen kaksimerkityksisyys johtuu itse heprean kielen omasta luonteesta *), mistä syystä se myös uudessa koekäännöksessämme12 näyttää olevan asianmukaisesti korjattu ja selvitetty. Eikä minun pidä tässä jättää lyhyesti mainitsematta teille järjestystä, jossa maailma luotiin, siis että ensimmäisenä päivänä Jumala loi kaiken aineen,144 joka oli pimeän peittämä meri sekä valon, joka vaihtelisi pimeyden kanssa. Toisena päivänä valmistettiin itse suunnaton taivaankansi. Kolmantena erotettiin maanpintaa peittävien merien vedet kuivasta maasta, ja maata siunattiin kasveilla ja puilla. Neljäntenä Jumala loi suuret taivaan suuret valot, joista on niin paljon hyötyä maan asukkaille ja jotka antavat ihmiselle kolmenlaisen ajanlaskun, jaottelun päivin, kuukausiin ja vuosiin, sekä vielä tähdet. Viidentenä päivänä luotiin kaikki eläimet ja merten kalat sekä kaikenlaiset ilman linnut. Kuudentena eli viimeisenä päivänä tehtiin kaikki elävät oliot maan päälle, ja niiden joukossa viimeisenä kaikista kallisarvoisin, nimittäin ihminen. Tämä kaikki voidaan selkeästi nähdä useasti mainitusta luomiskertomuksen ensimmäisestä luvusta. Ja vaikka näiden kuuden päivän aikana luotujen olioiden joukossa ei erityisesti mainita enkeleitä, on silti jokseenkin varmaa, että ne saivat samaan aikaan olemassaolonsa Jumalalta, koska monessa Raamatun kohdassa niiden sanotaan olevan Jumalan tekemiä. Daavid sanoo Ps. 104:4 Jumalasta ja Jumalalle: Sinä teet enkeleistäsi tuulia, palvelijoistasi tulen liekkejä, ja apostoli Paavali toistaa nämä Daavidin sanat Hepr. 1:7. Mutta145 kaikkein selvimmin ja pyhällä painokkuudella sama apostoli kertoo niiden luomisesta Pojan kautta, kun hän sanoo Kol. 1:16: Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Ja kun luomisen historiasta samaten käy selville, että mitään luomista ei ennen sitä eikä sen jälkeen ole ollut, vaan 1. Moos. 2:1–2 mukaan Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on, ja seuraavassa jakeessa: Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään, niin onhan selvää, että myös enkelit luotiin tuona aikana. Mutta meidän on vaikeampi sanoa, mitä luomisen päivää Jumala siihen käytti, onko se ensimmäinen päivä, jolloin ensimmäinen valo syntyi, vai neljäs, jolloin kaikki taivaalla näkyvät valot luotiin, vai kuudes, jolloin ihmisen järjellinen sielu tehtiin, vai jokin muu; sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, riittää että myös ne ovat suuren mestarin kätten töitä.
*) Heprealaisilla ei nimittäin ole lainkaan pluskvamperfektiä, joten heidän piti ilmaista se perfektillä.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 20.
Vid Skapelsen anmärke vi vidare, at den är intet annat än et värkeligt frambringande af intet, eller at gifva de tingen varelse, som förr aldrig varit til, så at denna skapelse ingalunda bestod uti en blott inredning af verlden, och de oräkneliga tingen, som förekomma i henne, utan i et värkeligt och högst underbart frambringande af intet: Sådant är äfven egenteliga bemärkelsen af Andans eget ord i 1 Mos. 1:1. I begynnelsen skapade Gud himmel och jord, det är han frambragte dem af intet. I sådan mening nytjar Herren sjelf det i Es. 42:5. Så säger Herren Gud, som himmelen skapar och utsträcker; och i Cap. 45:18. Så säger Herren, som himmelen skapat hafver, Gud som jordene beredt hafver - - jag är Herren och ingen mer. Men Apostelen Paulus uttrycker detta ännu klarare, då han säger: alt thet man ser är vordet af intet Ebr. 11:3. det kan ej heller annars vara; ty hvad vin141ner väl et forskande förnuft derigenom om det at förringa en alsmägtig skapelse, ville förutsätta något ämne, hvaraf verlden blifvit skapad eller tilredd. Detta ämne har måst varit lika orklöst at någon gång i evigheten frambringa sin varelse förr än det var til, och måste derföre likaväl få en orsak dertil utom sig sjelf, hvilken ej annorstädes kan igenfinnas än hos Gud; och sjelfva tildanandet af så oräkneliga ting, fast det ock skedt af något ämne, uptager och ärfordrar ändå en oändelig både visdom och allmagt, som gör denna mästaren til en fullkomlig Gud.
Om tiden til denna skapelse anmärke vi åter först när den skedde, och måste upriktigt bekänna, at vi uti den oändeligen framflutna evigheten intet äga några skiljetekn då denna verlden begynt at vara. Det är evighetens natur, at den utmärker sig aldrig för oss genom några skiljetekn. Vårt begrep vil mäta den genom År, Secler och millioner omskiften, men de drunkna alla däruti, och ju djupare vi forska ju mera få vi öfvertygelse derom, at den blir oss obegripelig. Den mödan bör derföre räknas förspild, som vi använda at gå med vår tideräkning tilbaka. Lät oss hälst se om vi framåt räknat ifrån verldenes skapelse, kunna få oss142 något begrep om tiden då den blifvit tilredd. Inga verldslige skribenter eller Häfdateknare hafva varit i stånd, at med minsta sannolikhet utmärka denna tidepunkt: Vår välsignade Bibel är den enda som upgifver den genom noga förteckning af några vissa människoslägter, hvilka med namn, ålder och slägtregister ledas ifrån skapelsen, igenom de älsta och mörkaste tider, förenade och bestyrkte med åtskilliga märkvärdiga händelser i de flästas vandel. Genom dessa underrättelser hafva vi blifvit satte i stånd, at med någorlunda visshet utstaka verldenes ålder, så at den nu stiger til inemot 6 000 år, eller om man vil ännu närmare uttrycka den til 5 781 år eller däromkring. För det andra anmärke vi den tiden innom hvilken denna skapelse blifvit börjad och fulländad. Guds mannen Moses är ock den ende som upgifvit oss den, och tydeligen utstakat så väl tiden innom hvilken, som ock ordningen hvaruti hela verlden blef skapad; Ty han hafver uti Skapelse Bokens 1:sta Cap.13 noga upnämt hvad Herren Gud gjordt eller skapat på de första sex serskildta dagar af verldenes varelse, ibland hvilka människan är den sidsta af Guds händers värk, och det står, at han på den sjunde dagen hvilade af all sin värk som han gjordt hade Cap. 2:3.143 hvaraf således är klart at Skapelsen gåt för sig på sex dagar. Det synes väl i 2:dra versen härvid förekomma någon tvetydighet, då det heter; at Gud fullkomnade på sjunde dagen sin värk, som han gjordt hade, likasom något af skapelsen återstått ännu til denna dagen; men utom det at skapelsens Historia i föregående Capitlet aldeles slutar sig med sjette dagen, så finnas flera språk i den Heliga Skrift, som tydeligen bestyrka detsamma. Såsom 2 Mos. 20:11. Uti sex dagar hafver Herren giordt himmel och jord och hafvet och hvad therinne är, således altsammans och hvilade på sjunde dagenom; och Cap. 31:17. I sex dagar gjorde Herren himmel och jord men på sjunde dagen hölt han up och hvilte sig. At förtiga flere. Och hafva den Heliga Skrifts uttolkare nogsamt funnit, at denna omnämda lilla tvetydighet hänleder sig ifrån sjelfva Ebraiska språkets egen natur *), hvarföre den ock i vår nya Prof-öfversättning14 synes rätteligen vara häfven och förklarad. Här bör jag ej heller förgäta at korteligen omnämna för eder ordningen uti hvilken denna verlden blifvit skapad, nemligen på första dagen skapade Gud ämnet til all144 ting, som var et haf med mörker öfverhölgt, och ljuset, som med mörkret skulle omskifta: På den andra dagen tilreddes sjelfva den ofanteliga himlarymden: På den tredje skildes vatnet på jorden i haf ifrån det torra, och jorden välsignades at bära örter och trän: På den fjerde skapade Gud de stora himla ljusen, som så mycket gagna jordens inbyggare, och gifva människorna den treggehanda indelning af tiden i dagar, månader och år, jemte stiernorna: På den femte frambragtes allehanda lefvande djur och fiskar i hafvet, och allehanda slags foglar i luften: Och på den sjette eller sidsta dagen blefvo alla lefvande djur gjorda på jordene, och bland dem den dyrbaraste af dem alla, aldrasidst, nemligen människan; hvilket alt tydeligen kan ses af oftanämde Skapelse Boks första Capitel; och ehuru bland de skapade tingen, som inom dessa sex dagar blefvo skapade, ingalunda uttryckeligen nämnes änglarne, så är dock tämmeligen säkert, at de ock innom samma tid fått sin varelse af Gud, emedan de på flera ställen i den Heliga Skrift sägas vara gjorde af Gud. David säger Ps. 104:4. om Gud och til honom: Tu giör tina änglar til väder och tina tjenare til eldslåga, hvilka Davids ord Apostelen Paulus äfven upre145par Ebr. 1:7. Men aldratydeligast och med et heligt eftertryck intygar samma Apostel om deras skapelse genom Sonen, då han Coloss. 1:16 säger: Genom honom äro all ting skapat, som i himmelen och på jorden äro, synlige och osynlige, vare sig thron, eller härskap, eller Förstadöme eller Öfverhet: alt är skapat genom honom och til honom. Och när det tillika af Skapelsens historia är klart, at ingen skapelse förr eller sedan varit, utan det heter 1 Mos. 2:1,2. Således fullkomnades himmelen och jorden och all theras här;15 och i den följande versen: På sjunde dagen hade Gud redan fulländat sitt värk, som han gjordt,16 så blifver klart at ock änglarne innom denna tiden blifvit skapte. Men svårare blir det för oss at säga hvilkendera skapelsens dag därtil af Gud blifvit nytjad, antingen den första då första ljuset fick sin varelse, eller den fjerde, då alla den synliga himmelens ljus danades, eller den sjette då människans förnuftiga själ blef gjord, eller ock någon annan; dock, det beror ock ingen ting härpå, nog af, de äro äfven denna stora mästarens händers värk.
*) Emedan de Hebräer icke hafva något plusquamperfectum, så nödgas de uttrycka det med perfecto.
§ 20
Luomisesta toteamme edelleen, että se ei ole mitään muuta kuin todellista tyhjästä synnyttämistä, siis että annetaan olemassaolo asioille, joita aiemmin ei ole ollut olemassa. Tämä luominen ei siten koostu vain maailman sisustamisesta ja siinä olevista lukemattomista asioista, vaan se on todellista ja täysin ihmeellistä ei-mistään tuottamista. Samanlainen on myös Hengen omien sanojen varsinainen merkitys 1. Moos. 1:1: Alussa Jumala loi taivaan ja maan, mikä tarkoittaa, että hän loi ne tyhjästä. Tätä merkitystä myös Herra itse käyttää Jes. 42:5: Näin sanoo Jumala, Herra, hän, joka loi taivaan ja levitti sen auki, ja kohdassa Jes. 45:18: Näin sanoo Herra, Jumala, joka loi taivaan ja muovasi ja valmisti maan, – – – Minä olen Herra, eikä muuta jumalaa ole. Mutta apostoli Paavali ilmaisee asian vielä selvemmin: näkyvä on syntynyt ei-mistään17 Hepr. 11:3. Se ei myöskään voi olla toisin, sillä mitä141 tutkiva järki saavuttaisi sillä, että se vähättelisi kaikkivaltiaan luomista edellyttämällä, että on olemassa jokin aine, josta maailma olisi luotu tai valmistettu. Myös tämä aine on välttämättä ollut yhtä voimaton saamaan koskaan ikuisuudessa aikaan itseään ennen kuin se on ollut olemassa. Siten myös sillä on täytynyt olla jokin itsensä ulkopuolinen syy, mitä taas ei voida löytää missään muualla kuin Jumalassa. Ja pelkästään niin lukemattomien asioiden ja esineiden luominen, vaikkapa se olisikin tapahtunut jostain aineesta, vaatii ja edellyttää niin äärettömän viisauden sekä kaikkivaltiuden, että tämän mestarin täytyy olla täydellinen Jumala.
Ensimmäinen huomiomme tämän luomisen ajankohdasta kiinnittyy jälleen hetkeen, jolloin se tapahtui, ja on rehellisesti tunnustettava, että äärettömiin jatkuvassa ikuisuudessa emme näe mitään merkkiä siitä, milloin tämä maailma on alkanut olla olemassa. Ikuisuuden luonne on se, ettei se ei koskaan näyttäydy meille minkään tunnusmerkkien kautta. Meidän käsityskykymme yrittää mitata sitä vuosien, vuosisatojen ja miljoonien vaiheiden kautta, mutta ne hukkuvat siihen kaikki, ja mitä syvällisemmin tutkimme, sitä selvemmäksi tulee näkemyksemme, että se on meille käsittämätön. On siis hukkaanheitettyä vaivaa palata ajanlaskussamme takaisinpäin. Katsokaamme voimmeko edes laskemalla maailman luomisesta eteenpäin saada142 jonkinlaisen käsityksen ajasta, jolloin se on tapahtunut. Kukaan maallinen kirjailija tai historioitsija ei ole kyennyt edes vähäiselläkään todennäköisyydellä löytämään tätä ajankohtaa. Meidän siunattu Raamattumme on ainoa, joka kertoo sen meille luettelemalla tarkoin joitain tiettyjä ihmissukuja, jotka nimien, iän ja sukuluetteloiden avulla jäljitetään luomisesta halki vanhimpien ja pimeimpien aikakausien, ja näitä tietoja yhdistävät ja vahvistavat monien elämänvaiheisiin liittyvät merkittävät tapahtumat. Näistä tiedoista olemme kyenneet jo varsin varmasti päättelemään maailman iän, niin että se nyt kohoaa lähes 6 000 vuoteen, tai tarkemmin sanottu se on 5 781 vuotta tai niillä main. Toiseksi kiinnitämme huomiota siihen aikaan, jonka puitteissa tämä luominen oli aloitettu ja lopetettu. Jumalan mies Mooses on tosin ainoa, joka sen meille kertoo, ja hän on meille selvästi määritellyt sekä ajan että järjestyksen, jossa maailma luotiin. Hän on luomiskertomuksen ensimmäisessä luvussa18 tarkoin luetellut, mitä Herra teki tai loi kunakin luomisen kuutena eri päivänä. Siinä joukossa ihminen oli viimeinen, joka tuli Jumalan käsistä, ja tässä kohdassa sanotaan, että seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta siitä, mitä oli tehnyt 1. Moos. 2:3.143 Näin ollen on selvää, että luominen tapahtui kuudessa päivässä. Tosin toisessa jakeessa näyttäisi olevan jotain moniselitteisyyttä, kun sanotaan, että Jumala seitsemäntenä päivänä saattoi loppuun tekemänsä työn, aivan kuin siinä olisi ollut jotain tekemistä jäljellä vielä sinä päivänä. Mutta edellisessä luvussa luomiskertomus selvästi päättyy kuudenteen päivään, minkä myös monet Pyhän kirjan kohdat vahvistavat, kuten 2. Moos. 20:11: Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, siis kokonaan, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi, ja 2. Moos. 31:17: Kuutena päivänä Herra loi taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän ei enää tehnyt työtä vaan lepäsi,19 puhumattakaan muista. Pyhän kirjan tulkitsijat ovat myös tarkoin panneet merkille, että mainittu vähäinen kaksimerkityksisyys johtuu itse heprean kielen omasta luonteesta *), mistä syystä se myös uudessa koekäännöksessämme20 näyttää olevan asianmukaisesti korjattu ja selvitetty. Eikä minun pidä tässä jättää lyhyesti mainitsematta teille järjestystä, jossa maailma luotiin, siis että ensimmäisenä päivänä Jumala loi kaiken aineen,144 joka oli pimeän peittämä meri sekä valon, joka vaihtelisi pimeyden kanssa. Toisena päivänä valmistettiin itse suunnaton taivaankansi. Kolmantena erotettiin maanpintaa peittävien merien vedet kuivasta maasta, ja maata siunattiin kasveilla ja puilla. Neljäntenä Jumala loi suuret taivaan suuret valot, joista on niin paljon hyötyä maan asukkaille ja jotka antavat ihmiselle kolmenlaisen ajanlaskun, jaottelun päivin, kuukausiin ja vuosiin, sekä vielä tähdet. Viidentenä päivänä luotiin kaikki eläimet ja merten kalat sekä kaikenlaiset ilman linnut. Kuudentena eli viimeisenä päivänä tehtiin kaikki elävät oliot maan päälle, ja niiden joukossa viimeisenä kaikista kallisarvoisin, nimittäin ihminen. Tämä kaikki voidaan selkeästi nähdä useasti mainitusta luomiskertomuksen ensimmäisestä luvusta. Ja vaikka näiden kuuden päivän aikana luotujen olioiden joukossa ei erityisesti mainita enkeleitä, on silti jokseenkin varmaa, että ne saivat samaan aikaan olemassaolonsa Jumalalta, koska monessa Raamatun kohdassa niiden sanotaan olevan Jumalan tekemiä. Daavid sanoo Ps. 104:4 Jumalasta ja Jumalalle: Sinä teet enkeleistäsi tuulia, palvelijoistasi tulen liekkejä, ja apostoli Paavali toistaa nämä Daavidin sanat Hepr. 1:7. Mutta145 kaikkein selvimmin ja pyhällä painokkuudella sama apostoli kertoo niiden luomisesta Pojan kautta, kun hän sanoo Kol. 1:16: Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Ja kun luomisen historiasta samaten käy selville, että mitään luomista ei ennen sitä eikä sen jälkeen ole ollut, vaan 1. Moos. 2:1–2 mukaan Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on, ja seuraavassa jakeessa: Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään, niin onhan selvää, että myös enkelit luotiin tuona aikana. Mutta meidän on vaikeampi sanoa, mitä luomisen päivää Jumala siihen käytti, onko se ensimmäinen päivä, jolloin ensimmäinen valo syntyi, vai neljäs, jolloin kaikki taivaalla näkyvät valot luotiin, vai kuudes, jolloin ihmisen järjellinen sielu tehtiin, vai jokin muu; sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, riittää että myös ne ovat suuren mestarin kätten töitä.
*) Heprealaisilla ei nimittäin ole lainkaan pluskvamperfektiä, joten heidän piti ilmaista se perfektillä.
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt: Första katekespredikan, § 19
Följande avsnitt: Första katekespredikan, § 21
Platser:
Personer: David Gustav III (Gustaf d:n 3:die, Konung Gust. den 3) Mose (Mosen, Moses, Mosis) Paulus (Pawali, Saulus)
Bibelställen:
Teman: