Föregående avsnitt: Första katekespredikan, § 5
Följande avsnitt: Första katekespredikan, § 7
§. 6.
Men huru denna trosbekännelse fått namn af Apostolisk bör jag äfven med100 några ord underrätta eder om. Långt ifrån at den skulle leda sin uprinnelse eller sammansättning ifrån sjelfva Apostlarna, såsom flere af det mörka Påviska tidehvarfvets1 skribenter vilja påstå, så långt, at de dikta vissa ord däraf i hvarje Apostels mun, hvilket dock vid första påseende är så blottat på Historiska grunder och bevis, at det föga förtjenar vederläggning. Jag vil allenast nämna de hufvudgrunder, hvarföre en sådan tanka är nästan allmänneligen förkastad, äfven af en del Påfviska2 Skribenter, nemligen först emedan i Evangelisternas och Apostlarnas skrifter den hvarken finnes införd eller omnämnd, hvilket ofelbart skedt om den haft en omedelbar ingifvelse til grund, och af Apostlarna blifvit församlingarna antvardad.3 För det andra emedan de första Christnas skrifter som lefde til fyra hundrade år ifrån Christi födelse nämna nästan ingen ting om hela den Apostoliska Tron, ehuru de hade mångfaldiga tvister med kättare innom församlingen, som med detta vapen af Apostlarnas egen hand hade kunnat kufvas, hvilket de ingalunda underlåtit at nyttja, om det varit at tilgå. För det tredje vederlägger sig denna tanka äfven af sjelfva trosbekännelsens innehåll. Et Apostoliskt eller rättare sagt Gud101domeligit mönster i denna delen hade visserligen varit fullkomligare än detta, där många grund-articlar i vår lära, såsom om försoningen, om tron hvarmed den anammas, om Sacramenterna med flera, aldeles saknas. För det fjerde är den Apostoliska tron ingalunda den endaste som i äldre tider varit i församlingen antagen: de voro ganska många och hvar församling hade nästan sina egna, hvilket ingalunda händt, om denna haft sitt upphof ifrån sjelfva Apostlarna. För det femte är det äfven bekant af Kyrko-Historien at denna Apostoliska Tron tid efter annan undergått många ändringar och tilökningar, hvilket de trogna ingalunda tillåtit om de sjelfva fått den utur Apostlarnas hand.
Af helt annan grund har den fått sitt namn, nemligen emedan den innehåller en lärdom om den Treenige Guden och hans välgärningar, som aldeles är enlig med den lära som Apostlarna i sin tid genom Guds andas omedelbara ingifvande sjelfve hafva predikat och upskrifvit. Och vilje vi ändteligen föra dess ålder på något sätt til Apostlarnas tid, så finne vi grunden til den samma vara redan lagd af Guds Son Jesu Christo verldenes Frälsare i Math. 28:19. där han befaller sina Apostlar at gå ut och102 lära alt folk och döpa them i Namn Faders och Sons och thens Helge Andas. Apostlarna ålåg således efter denna befallning, at först lära alla dem, som de ville döpa, hvilka til den ålder komne voro, at de kunde fatta något om Gud; och efter som de borde döpas i Treenighetens namn, faller det tydeligit, at de aldraförst borde läras at känna denna för alt förnuft okända hemligheten, om tre Personer i en Guddom och därom aflägga sin tros bekännelse.
§. 6.
Men huru denna trosbekännelse fått namn af Apostolisk bör jag äfven med100 några ord underrätta eder om. Långt ifrån at den skulle leda sin uprinnelse eller sammansättning ifrån sjelfva Apostlarna, såsom flere af det mörka Påviska tidehvarfvets4 skribenter vilja påstå, så långt, at de dikta vissa ord däraf i hvarje Apostels mun, hvilket dock vid första påseende är så blottat på Historiska grunder och bevis, at det föga förtjenar vederläggning. Jag vil allenast nämna de hufvudgrunder, hvarföre en sådan tanka är nästan allmänneligen förkastad, äfven af en del Påfviska5 Skribenter, nemligen först emedan i Evangelisternas och Apostlarnas skrifter den hvarken finnes införd eller omnämnd, hvilket ofelbart skedt om den haft en omedelbar ingifvelse til grund, och af Apostlarna blifvit församlingarna antvardad.6 För det andra emedan de första Christnas skrifter som lefde til fyra hundrade år ifrån Christi födelse nämna nästan ingen ting om hela den Apostoliska Tron, ehuru de hade mångfaldiga tvister med kättare innom församlingen, som med detta vapen af Apostlarnas egen hand hade kunnat kufvas, hvilket de ingalunda underlåtit at nyttja, om det varit at tilgå. För det tredje vederlägger sig denna tanka äfven af sjelfva trosbekännelsens innehåll. Et Apostoliskt eller rättare sagt Gud101domeligit mönster i denna delen hade visserligen varit fullkomligare än detta, där många grund-articlar i vår lära, såsom om försoningen, om tron hvarmed den anammas, om Sacramenterna med flera, aldeles saknas. För det fjerde är den Apostoliska tron ingalunda den endaste som i äldre tider varit i församlingen antagen: de voro ganska många och hvar församling hade nästan sina egna, hvilket ingalunda händt, om denna haft sitt upphof ifrån sjelfva Apostlarna. För det femte är det äfven bekant af Kyrko-Historien at denna Apostoliska Tron tid efter annan undergått många ändringar och tilökningar, hvilket de trogna ingalunda tillåtit om de sjelfva fått den utur Apostlarnas hand.
Af helt annan grund har den fått sitt namn, nemligen emedan den innehåller en lärdom om den Treenige Guden och hans välgärningar, som aldeles är enlig med den lära som Apostlarna i sin tid genom Guds andas omedelbara ingifvande sjelfve hafva predikat och upskrifvit. Och vilje vi ändteligen föra dess ålder på något sätt til Apostlarnas tid, så finne vi grunden til den samma vara redan lagd af Guds Son Jesu Christo verldenes Frälsare i Math. 28:19. där han befaller sina Apostlar at gå ut och102 lära alt folk och döpa them i Namn Faders och Sons och thens Helge Andas. Apostlarna ålåg således efter denna befallning, at först lära alla dem, som de ville döpa, hvilka til den ålder komne voro, at de kunde fatta något om Gud; och efter som de borde döpas i Treenighetens namn, faller det tydeligit, at de aldraförst borde läras at känna denna för alt förnuft okända hemligheten, om tre Personer i en Guddom och därom aflägga sin tros bekännelse.
§ 6
Mutta miten tämä uskontunnustus on saanut nimen apostolinen? Myös siitä minun tulee kertoa teille100 muutamalla sanalla. Sen synnyllä tai kokoamisella ei ole mitään tekemistä itse apostolien kanssa, kuten useat kirjoittajat pimeällä paavinajalla tahtoivat väittää, jopa niin, että he panivat tietyt sen sanat kunkin apostolin suuhun, mikä kuitenkin jo ensinäkemältä on niin vailla historiallista pohjaa ja todisteita, ettei sitä suuremmin tarvitse kumota. Mainitsen vain tärkeimmät perusteet, joiden nojalla tällainen väite on jokseenkin yleisesti hylätty; myös osa paavinuskoisista kirjoittajista on luopunut siitä. Ensinnäkään sitä ei esitetä tai mainita evankeliumeissa tai apostolien kirjoituksissa, vaikka näin olisi varmasti tapahtunut, jos sen pohjana olisi ollut jokin välitön ilmoitus ja apostolit olisivat sen seurakunnille antaneet. Toiseksi varhaisimpien kristittyjen kirjoitukset neljännelle vuosisadalle saakka Kristuksen jälkeen eivät mainitse juuri mitään koko apostolisesta uskontunnustuksesta, vaikka heillä oli seurakunnassa kerettiläisten kanssa monia kiistoja, jotka tällä apostolien kädestä saadulla todisteella olisi voitu voittaa, eivätkä he olisi jättäneet sitä käyttämättä, jos sellainen olisi ollut heidän käytössään. Kolmanneksi itse uskontunnustuksen sisältö kumoaa tämän ajatuksen. Apostolinen tai oikeammin sanottuna jumalallinen101 malli olisi varmasti tässä asiassa ollut täydellisempi kuin tämä, josta nyt puuttuu kokonaan monia meidän oppimme pääkohtia, kuten oppi sovituksesta, oppi uskosta, jolla se saavutetaan, oppi sakramenteista ja paljon muuta. Neljänneksi apostolinen uskontunnustus ei ole suinkaan ainoa, jota seurakunnassa vanhempina aikoina omaksuttiin. Niitä oli monia, melkeinpä jokaisella seurakunnalla oli omansa, eikä näin olisi käynyt, jos tämä olisi ollut peräisin itseltään apostoleilta. Viidenneksi tiedämme myös kirkkohistoriasta, että apostoliseen uskontunnustukseen on aikojen kuluessa tehty monia muutoksia ja lisäyksiä, mitä uskovat eivät suinkaan olisi sallineet, jos he itse olisivat saaneet sen apostolien kädestä.
Se on saanut nimensä aivan toisesta syystä, nimittäin siksi, että se sisältää opin kolmiyhteisestä Jumalasta ja hänen hyvistä töistään, mikä on täysin yhdenmukainen sen opin kanssa, jota apostolit aikoinaan Jumalan Hengen välittömästä ilmoituksesta saarnasivat ja muistiin kirjoittivat. Ja jos haluamme jotenkin johtaa sen alkuperän apostolien aikaan, niin huomaamme, että sen perusteet on asettanut jo Jumalan Poika Jeesus Kristus, maailman Vapahtaja, kun hän käskee apostoleitaan: Menkää siis ja102 tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen Matt. 28:19. Tämä käsky velvoitti apostoleita siten ensiksi opettamaan kaikkia niitä, jotka he tahtoivat kastaa ja jotka olivat sen ikäisiä, että he voisivat jotain käsittää Jumalasta. Ja koska heidät piti kastaa kolmiyhteisen Jumalan nimeen, on selvää, että aivan ensimmäisenä heidät piti opettaa tuntemaan järjelle täysin tuntematon salaisuus kolmesta persoonasta yhdessä jumaluudessa ja lausumaan julki tunnustuksensa tähän uskoon.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 6.
Men huru denna trosbekännelse fått namn af Apostolisk bör jag äfven med100 några ord underrätta eder om. Långt ifrån at den skulle leda sin uprinnelse eller sammansättning ifrån sjelfva Apostlarna, såsom flere af det mörka Påviska tidehvarfvets7 skribenter vilja påstå, så långt, at de dikta vissa ord däraf i hvarje Apostels mun, hvilket dock vid första påseende är så blottat på Historiska grunder och bevis, at det föga förtjenar vederläggning. Jag vil allenast nämna de hufvudgrunder, hvarföre en sådan tanka är nästan allmänneligen förkastad, äfven af en del Påfviska8 Skribenter, nemligen först emedan i Evangelisternas och Apostlarnas skrifter den hvarken finnes införd eller omnämnd, hvilket ofelbart skedt om den haft en omedelbar ingifvelse til grund, och af Apostlarna blifvit församlingarna antvardad.9 För det andra emedan de första Christnas skrifter som lefde til fyra hundrade år ifrån Christi födelse nämna nästan ingen ting om hela den Apostoliska Tron, ehuru de hade mångfaldiga tvister med kättare innom församlingen, som med detta vapen af Apostlarnas egen hand hade kunnat kufvas, hvilket de ingalunda underlåtit at nyttja, om det varit at tilgå. För det tredje vederlägger sig denna tanka äfven af sjelfva trosbekännelsens innehåll. Et Apostoliskt eller rättare sagt Gud101domeligit mönster i denna delen hade visserligen varit fullkomligare än detta, där många grund-articlar i vår lära, såsom om försoningen, om tron hvarmed den anammas, om Sacramenterna med flera, aldeles saknas. För det fjerde är den Apostoliska tron ingalunda den endaste som i äldre tider varit i församlingen antagen: de voro ganska många och hvar församling hade nästan sina egna, hvilket ingalunda händt, om denna haft sitt upphof ifrån sjelfva Apostlarna. För det femte är det äfven bekant af Kyrko-Historien at denna Apostoliska Tron tid efter annan undergått många ändringar och tilökningar, hvilket de trogna ingalunda tillåtit om de sjelfva fått den utur Apostlarnas hand.
Af helt annan grund har den fått sitt namn, nemligen emedan den innehåller en lärdom om den Treenige Guden och hans välgärningar, som aldeles är enlig med den lära som Apostlarna i sin tid genom Guds andas omedelbara ingifvande sjelfve hafva predikat och upskrifvit. Och vilje vi ändteligen föra dess ålder på något sätt til Apostlarnas tid, så finne vi grunden til den samma vara redan lagd af Guds Son Jesu Christo verldenes Frälsare i Math. 28:19. där han befaller sina Apostlar at gå ut och102 lära alt folk och döpa them i Namn Faders och Sons och thens Helge Andas. Apostlarna ålåg således efter denna befallning, at först lära alla dem, som de ville döpa, hvilka til den ålder komne voro, at de kunde fatta något om Gud; och efter som de borde döpas i Treenighetens namn, faller det tydeligit, at de aldraförst borde läras at känna denna för alt förnuft okända hemligheten, om tre Personer i en Guddom och därom aflägga sin tros bekännelse.
§ 6
Mutta miten tämä uskontunnustus on saanut nimen apostolinen? Myös siitä minun tulee kertoa teille100 muutamalla sanalla. Sen synnyllä tai kokoamisella ei ole mitään tekemistä itse apostolien kanssa, kuten useat kirjoittajat pimeällä paavinajalla tahtoivat väittää, jopa niin, että he panivat tietyt sen sanat kunkin apostolin suuhun, mikä kuitenkin jo ensinäkemältä on niin vailla historiallista pohjaa ja todisteita, ettei sitä suuremmin tarvitse kumota. Mainitsen vain tärkeimmät perusteet, joiden nojalla tällainen väite on jokseenkin yleisesti hylätty; myös osa paavinuskoisista kirjoittajista on luopunut siitä. Ensinnäkään sitä ei esitetä tai mainita evankeliumeissa tai apostolien kirjoituksissa, vaikka näin olisi varmasti tapahtunut, jos sen pohjana olisi ollut jokin välitön ilmoitus ja apostolit olisivat sen seurakunnille antaneet. Toiseksi varhaisimpien kristittyjen kirjoitukset neljännelle vuosisadalle saakka Kristuksen jälkeen eivät mainitse juuri mitään koko apostolisesta uskontunnustuksesta, vaikka heillä oli seurakunnassa kerettiläisten kanssa monia kiistoja, jotka tällä apostolien kädestä saadulla todisteella olisi voitu voittaa, eivätkä he olisi jättäneet sitä käyttämättä, jos sellainen olisi ollut heidän käytössään. Kolmanneksi itse uskontunnustuksen sisältö kumoaa tämän ajatuksen. Apostolinen tai oikeammin sanottuna jumalallinen101 malli olisi varmasti tässä asiassa ollut täydellisempi kuin tämä, josta nyt puuttuu kokonaan monia meidän oppimme pääkohtia, kuten oppi sovituksesta, oppi uskosta, jolla se saavutetaan, oppi sakramenteista ja paljon muuta. Neljänneksi apostolinen uskontunnustus ei ole suinkaan ainoa, jota seurakunnassa vanhempina aikoina omaksuttiin. Niitä oli monia, melkeinpä jokaisella seurakunnalla oli omansa, eikä näin olisi käynyt, jos tämä olisi ollut peräisin itseltään apostoleilta. Viidenneksi tiedämme myös kirkkohistoriasta, että apostoliseen uskontunnustukseen on aikojen kuluessa tehty monia muutoksia ja lisäyksiä, mitä uskovat eivät suinkaan olisi sallineet, jos he itse olisivat saaneet sen apostolien kädestä.
Se on saanut nimensä aivan toisesta syystä, nimittäin siksi, että se sisältää opin kolmiyhteisestä Jumalasta ja hänen hyvistä töistään, mikä on täysin yhdenmukainen sen opin kanssa, jota apostolit aikoinaan Jumalan Hengen välittömästä ilmoituksesta saarnasivat ja muistiin kirjoittivat. Ja jos haluamme jotenkin johtaa sen alkuperän apostolien aikaan, niin huomaamme, että sen perusteet on asettanut jo Jumalan Poika Jeesus Kristus, maailman Vapahtaja, kun hän käskee apostoleitaan: Menkää siis ja102 tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen Matt. 28:19. Tämä käsky velvoitti apostoleita siten ensiksi opettamaan kaikkia niitä, jotka he tahtoivat kastaa ja jotka olivat sen ikäisiä, että he voisivat jotain käsittää Jumalasta. Ja koska heidät piti kastaa kolmiyhteisen Jumalan nimeen, on selvää, että aivan ensimmäisenä heidät piti opettaa tuntemaan järjelle täysin tuntematon salaisuus kolmesta persoonasta yhdessä jumaluudessa ja lausumaan julki tunnustuksensa tähän uskoon.
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt: Första katekespredikan, § 5
Följande avsnitt: Första katekespredikan, § 7
Platser:
Personer:
Bibelställen:
Teman: