Första katekespredikan, § 35

§. 35.

De af oss i det föregående anförda Guds mångfaldiga välgärningar förbinda oss ännu för det tredje at tjena och lyda honom. Vi foge billigt dessa tvänne stycken at tjena och lyda tilsammans, emedan under ordet lyda äfven innebegripes, at dyrka och tjena vår Gud; ty han har sjelf föreskrifvit så väl det ena som andra, och den som med villigt hjerta lyder honom i alt ting, han192 tjenar honom ock med det samma, efter hans egen befallning. Hvad det låf och den tacksägelse anbelangar, dem vi nu på stunden viste oss vara förbundne til för Guds välgärningar, höra de ock ofelbart hit, emedan de intet annat äro än en Gudstjenst, hvaruti vi äfven lyda hans befallningar, men som de i en naturlig ordning böra vara välgärningars närmaste följeslagare, tilkommer dem med rätta det rum de fått, och vi vände nu vår eftertanka til den lydnad vi i alt öfrigit äro förbundna emot vår Gud. Hvarvid vi först märka, at han ingalunda är belåten med någon sjelftagen tjenst eller dyrkan; utan den som är tagen utur hans heliga ord, och är därmed aldeles öfverensstämmande. Vi finna af den heliga Skrift och tideböckerna, at människorna alla tider velat uprätta en Gudstjenst efter eget tycke, i tanka at den skulle behaga honom. Cain den tredje människan i verlden bar redan ett orätt rökvärk Herranom, efter han ej kunde se täckeliga8 med behag thertil, 1 Mos. B. 4:5. Aron och Israels barn ville under tiden då Moses drögde på berget dyrka Gud uti Guldkalfven. 2 Mos. B. 32:5. Israel uti Propheten Jeremie tid bygde altare i Tophet i Hinnoms dal. Jer. 7:31. och de Phariseer ville tjena honom med människostadgar193 Math. 23:4. och det gifvas än i vår tid vidsträckta länder, som bära namn af Christo, men dyrka Gud efter egna påfund; då likväl Herren uttryckeligen förbjuder en sådan sjelftagen Gudstjenst, och säger: I skolen intet efterfölja edor hjertas tycko. 4 Mos. B. 15:39. och visar sit heliga misshag til en sådan dyrkan, då han genom Propheten Esaias klagar deröfver sålunda: The frugta mig efter människors bud, som the lära. Cap. 29:13. och hotar dem i det följande med hårdt straff derföre. Och Frälsaren Jesus säger sjelf uttryckeligen: The tjena mig fåfängt, lärande then lärdom, som är människo bud. Math. 15:9. Oss tilkommer derföre at af Guds heliga ord inhämta det rätta och Gudi behageliga sättet at tjena honom, om vår tjenst annars skall vara vår Gud tacknemlig. Han hafver derföre i den förra taflan af sin heliga lag i et kort begrep innefattat den, då han i det första budet befaller oss at med alla andras uteslutande hålla honom allena för Gud, vörda och älska honom öfver all ting, och anförtro oss honom allena: I det andra anbefaller oss at med vördnad bruka hans heliga Namn, genom hans ords flitiga betraktande, i böner och låfsånger och andra vördnads betygelser; I det tredje at dertil hålla en dagelig Sabbat och hvila i vårt hjer194ta, men i synnerhet använda dertil en dag uti veckan. Och i den sednare taflan, hvilken icke mindre än den förra finnes sedan genom hela Bibelen vidlyftigare förklarad, huru vi äfven i alt det öfriga skola i akt taga våra plikter emot oss sjelfva och vår nästa, och ställa oss i hela vår öfriga vandel; men hela denna Guds lag med alla sina bud och befallningar med hot och löften kan dock i vårt naturliga förderf ej annat än blifva en död bokstaf på vårt hjerta, om icke hans stora välgärningar, när de tydeligen komma oss för ögonen göra oss skamfulla och flata, och uti en rätt ordning upväcka hos oss en innerlig åhoga, och et alvarligt bemödande, at tjena den välgörande Guden, och troligen efterkomma hans heliga bud och befallningar; hvarföre ock Lutherus i sin förklaring ganska visligen vetat nyttja detta tilfälle, då han i det föregående upräknat så många stora Guds välgärningar och undanrögt all egen förtjenst, at sätta sitt eget och andras tröga hjerta i rörelse, då han säger: för hvilket alt jag pliktig är, honom tacka, låfva, tjena och lydig vara. Ach! at dessa margfaldiga välgärningar hade samma värkan på allas våra hjertan, at vi helt och hållit kunde upoffra oss til denna vår största välgörares tjenst. Men jag195 måste ännu med några ord ärhindra eder, mine Åhörare! något om rätta beskaffenheten af denna lydnad, nemligen at den bör först vara oskrymtad och hjertelig. Gud kan icke dyrkas af ögontjenare, ty han ransakar hjertat och njurarna och har en styggelse för alt skrymteri. Han fordrar hela hjertat 5 Mos. B. 10:12. Måtte det dock sägas om våra Christna, som Apostelen Paulus kunde med glädje intyga om sina Romare: I hafven varit syndenes tjenare och ären dock af hjertat lydige vordne. Cap. 6:17. För det andra bör den vara helt villig och otvungen; icke sådan som flyter af en trälaktig fruktan för hämd af en förtörnad Gud, utan som blifvit värkad af Guds margfaldiga godhet och åstadkommen genom en af Gud i hjertat itänd kärlekslåga, så at denna lydnad blir aldeles otvungen och en helt glad skyldighet. Sådan var den lydnad, som Konung David befalte sin son Salomo, då han skulle bestiga Konunga thronen: Kän tins Faders Gud och tjena honom af alt hjerta och af en välvillig själ, ty Herren ransakar all hjerta och förstår alla tankars upsåt. 1 Crön. B. 28:9. För det tredje bör den vara oinskränkt, så at den sträcker sig ej allenast til alla Guds bud i gemen, utan äfven til alla dem i synnerhet, som Gud föreskrifvit196 hvarje stånd serskilt, at i akt taga. Ändteligen och för det fjerde bör lydnan vara beständig, at den icke består i en eller annan häftig sinnes rörelse, som antingen i den första upväckelsen eller eljest vid någon synnerlig hjelp utur någon sjukdom eller nöd hastigt uptändes i hjertat, men ock ofta beklageligen nästan lika snart utslocknar; utan den bör vara en fölgd af hela hjertats förändring i den nya födelsen, så at man sedan, frälst ifrån sina ovänners hand, måtte tjena sin Gud utan fruktan i helighet och rättfärdighet i alla sina lifs dagar. Luc. 1:74,75.9Luk 1:74–75 lyder i Karl XII:s bibel (1703) ”At wij frälste uthu wåra owänners hand / måtte honom tiena uthan fruktan: I helighet / och rättferdighet / för honom / i alla wåra lifsdagar.” De trognas hjertan böra vara Herrans offer altare, där lydnans låga aldrig slocknar. Men som elden aldrig kan underhållas, om den ej får nödiga ämnen, så måste och denna lydnad beständigt underhållas med dageliga betraktelser om Guds stora välgärningar och om vår egen ovärdighet, hvilka i bönen uptända en kärleks låga til vår stora välgörare och värka i hjertat den villiga lydnad, som bör vara oskiljaktig ifrån oss ända in i döden.

1. med behag
2. Luk 1:74–75 lyder i Karl XII:s bibel (1703) ”At wij frälste uthu wåra owänners hand / måtte honom tiena uthan fruktan: I helighet / och rättferdighet / för honom / i alla wåra lifsdagar.”

§ 35

Edellä luettelemamme Jumalan monenlaiset hyvät teot velvoittavat meitä vielä kolmanneksi palvelemaan ja tottelemaan häntä. On järkevää liittää yhteen nämä kaksi asiaa, totteleminen ja palveleminen, sillä sana totella sisältää myös Jumalan palvomisen ja palvelemisen. Hän on itse määrännyt niin toisesta kuin toisestakin, ja se joka halukkain sydämin tottelee häntä kaikissa asioissa,192 samalla myös palvelee häntä, hänen oman käskynsä mukaisesti. Mitä ylistykseen ja kiitoksiin tulee, joihin nyt juuri osoitimme olevamme velvoitettuja Jumalan hyvien töiden takia, niin ne kuuluvat ilman muuta tähän, koska ne eivät tarkoita muuta kuin jumalanpalvelusta, jossa me myös tottelemme hänen käskyjään. Mutta koska näiden kiitosten, asioiden luonnollisen järjestyksen mukaisesti, tulee välittömästi seurata hyviä tekoja, niin niille kuuluu oikeutetusti se paikka, jonka ne ovat saaneet, ja me suuntaamme nyt ajatuksemme siihen kuuliaisuuteen, johon me kaikessa muussakin olemme Jumalaa kohtaan velvoitetut. Tästä toteamme ensin, että Jumala ei suinkaan tyydy mihinkään itse keksittyyn palvelukseen tai palvontaan vaan siihen, joka on otettu hänen pyhästä sanastaan ja joka on siten sen kanssa yhdenmukainen. Pyhästä kirjasta ja aikakirjoista näemme, että ihmiset ovat kaikkina aikoina halunneet pitää jumalanpalvelusta oman mielensä mukaan, siinä ajatuksessa, että se häntä miellyttäisi. Kain, maailman kolmas ihminen, toi jo Herralle vääränlaisen savu-uhrin, sillä hän ei sitä hyväksi katsonut 1. Moos. 4:5. Aaron ja Israelin lapset tahtoivat Mooseksen viipyessä vuorella palvoa Jumalaa kultaisen vasikan avulla 2. Moos. 32:5. Profeetta Jeremiaan aikana Israel rakensi alttarin Tofetiin Ben-Hinnomin laaksoon Jer. 7:31, ja fariseukset tahtoivat palvella häntä ihmisten määräyksin193 Matt. 23:4. Myös meidän aikanamme on suuria maita, jotka ovat nimeltään kristittyjä mutta palvelevat Jumalaa omien aivoitustensa mukaan, vaikka Herra kuitenkin nimenomaan kieltää tällaisen itse tehdyn jumalanpalveluksen ja sanoo: teidän ei tule seurata sydämenne himoja101938/muokattu 4. Moos. 15:39. Hän osoittaa pyhää paheksuntaansa tällaista palvontaa kohtaan ja profeetta Jesajan suulla valittaa siitä näin: Heidän kuuliaisuutensa minua kohtaan on vain opittujen ihmiskäskyjen noudattamista111992/muokattu Jes. 29:13, josta hän jatkossa uhkaa heitä kovilla rangaistuksilla. Vapahtaja Jeesus itse sanoo nimenomaan: Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä Matt. 15:9. Siksi meidän tulee Jumalan pyhästä sanasta ottaa oikea ja Jumalalle mieleinen tapa palvella häntä, jotta palveluksemme olisi tältäkin osin Jumalallemme mieluisa. Hän on siksi pyhän lakinsa ensimmäisessä taulussa lyhyesti esittänyt tämän, kun hän ensimmäisessä käskyssä määrää meitä pitämään häntä yksin Jumalana, ei ketään muuta, kunnioittamaan ja rakastamaan häntä yli kaiken ja uskoutumaan yksin hänelle. Toinen käsky velvoittaa meidät oikein käyttämään hänen pyhää nimeään, hänen sanansa ahkeraan tarkasteluun, rukoukseen, ylistyslauluihin ja muihin kunnioituksen osoituksiin. Kolmannessa käsketään pitämään lisäksi päivittäinen sapatti ja lepäämään sydämessämme,194 mutta aivan erityisesti käyttämään tähän yksi päivä viikossa. Ja jälkimmäisessä taulussa, jota aivan samoin kuin ensimmäistä koko Raamattu sitten laveammin selvittää, esitetään miten meidän tulee kaikessa muussakin noudattaa velvollisuuksiamme itseämme ja lähimmäisiä kohtaan ja asennoitua koko muuhun elämäämme. Mutta koko tämä Jumalan laki kaikkine käskyineen ja määräyksineen, uhkineen ja lupauksineen, ei meidän luonnollisessa turmeluksessamme voi muuta kuin jäädä kuolleeksi kirjaimeksi sydämessämme, jolleivat hänen suuret hyvät tekonsa selvästi meidät silmiemme eteen avautuessaan saa meitä häpeämään ja nolostumaan, ja oikeassa järjestyksessä herätä meissä vilpitöntä halua ja vakavaa pyrkimystä palvella hyvää tekevää Jumalaa sekä uskollisesti noudattaa hänen pyhiä käskyjään ja määräyksiään. Siksi myös Luther selityksissään on varsin viisaasti osannut käyttää tilaisuutta hyväkseen, kun hän edellä on luetellut niin monia Jumalan suuria hyviä tekoja ja kokonaan kieltänyt meidän omat ansiomme. Näin hän haluaa panna omansa ja meidän veltot sydämemme liikkeelle, kun hän sanoo: Tästä kaikesta minun on häntä kiitettävä ja ylistettävä ja tämän vuoksi häntä palveltava ja toteltava.12Vähä katekismus (suom. 1999) Voi, kunpa näillä moninaisilla hyvillä teoilla olisi sama vaikutus kaikkien meidän sydämiimme, niin että voisimme kokonaan uhrata itsemme tämän suurimman hyväntekijämme palvelukseen. Mutta195 hyvät kuulijani, minun täytyy vielä muutamalla sanalla muistuttaa teitä tämän kuuliaisuuden oikeasta laadusta. Sen pitää ensinnäkin olla vilpitöntä ja sydämestä lähtevää. Silmänpalvelijat eivät voi palvoa Jumalaa, sillä hän tutkii sydämen ja salaisimmat ajatuksetkin, ja hän kauhistuu kaikkea teeskentelyä. Hän vaatii koko sydäntä 5. Moos. 10:12. Kunpa meidän kristityistämme voitaisiin kuitenkin sanoa niin kuin apostoli Paavali saattoi iloiten todeta roomalaisistaan: Te jotka olitte synnin orjia, olette nyt tulleet koko sydämestänne kuuliaisiksi Room. 6:17. Toiseksi kuuliaisuuden tulee olla täysin vapaaehtoista ja pakottamatonta. Ei sellaista, joka kumpuaa orjamaisesta suututetun Jumalan koston pelosta vaan joka on Jumalan moninaisen hyvyyden synnyttämää ja Jumalan sydämeen sytyttämän rakkaudenliekin aikaansaamaa, niin että tämä kuuliaisuus on aina täysin pakotonta ja pelkästään iloinen velvollisuus. Sellaista oli kuuliaisuus, jota kuningas Daavid määräsi poikansa Salomon noudattamaan, kun tämä oli nousemassa kuninkaalliselle valtaistuimelle: Opi tuntemaan isäsi Jumala ja palvele häntä alttiisti ja koko sydämestäsi, sillä Herra tutkii kaikki sydämet ja ymmärtää kaikki ajatukset ja pyrkimykset 1. Aik. 28:9. Kolmanneksi kuuliaisuuden tulee olla rajoittamatonta, niin että se ei ulotu vain kaikkiin Jumalan käskyihin yleisesti, vaan myös erikseen kaikkiin niihin, jotka Jumala on määrännyt196 kunkin säädyn huomioonotettavaksi. Lopuksi ja neljänneksi kuuliaisuuden tulee olla jatkuvaa, niin että se ei perustu tähän tai tuohon voimakkaaseen mielenliikutukseen, joka joko ensimmäisessä herätyksessä tai muutoin, sairaudesta tai hädästä saadun äkillisen avun vuoksi nopeasti syttyy sydämeen, mutta joka valitettavan usein melkeinpä yhtä nopeasti sammuu. Sen tulee olla seurausta koko sydämen muutoksesta uudestisyntymisessä, niin että voimme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina, pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kaikkina elämämme päivinä Luuk. 1:74–75. Uskovan sydämen tulee olla Herran uhrialttari, jolla kuuliaisuuden liekki ei koskaan sammu. Mutta niin kuin tulta ei voi ylläpitää, ellei se saa sopivaa ainesta, täytyy myös tätä kuuliaisuutta alati ylläpitää päivittäin tarkastelemalla Jumalan suuria hyviä tekoja ja omaa arvottomuuttamme. Tämä sytyttää rukouksessa rakkauden liekin suurta hyväntekijäämme kohtaan ja aiheuttaa sydämessä vapaaehtoisen, halukkaan kuuliaisuuden, jonka tulee erottamaton osa meitä kuolemaan saakka.

1. 1938/muokattu
2. 1992/muokattu
3. Vähä katekismus (suom. 1999)

Unfortunately this content isn't available in English