Första katekespredikan, § 17

§. 17.

Af denna den Heliga Trefaldighetens stora och mångfaldiga förrättningar, som i det uppenbarade ordet oss beskrifvas, finne vi en stor del vara sådana, som stundom tilegnas den ena, stundom den andra Guddomelighetens Person, och ibland åter flera personer tillika; andra åter tilskrifvas en enda person med alla andras uteslutande. Til de förra finne vi höra nästan alla förrättningar, som ske utom Gud, såsom då det heter om skapelsen, icke allenast at Gud Fader all ting hafver skapat, utan at det eviga Ordet och den Helige Ande äfven gjort det, såsom Konung David talar derom Ps. 33:6 Himmelen är gjord genom Herrans ord, och all hans häär genom Hans muns anda. Uti sjelfva försonings arbetet, som annars egenteligen tilkommer den andra personen, heter det, at Gud den himmelske Fadren utgaf sin enda son Joh. 3:16 och Apostelen Paulus säger: Tå tiden vardt fullkommen, sände Gud sin Son, föddan af qvinno, på thet han skulle förlossa them som under lagen, och för lagens skull under förbannelsen voro Gal. 4:4,5. Så, ehuru omvändelsen värkas133 egenteligen af den tredje Personen, sägas vi likväl blifva i nya födelsen den himmelske Fadrens barn, Gal. 3:26. och såsom bröder och systrar Frälsarens Jesu medarfvingar Rom. 8:17. Den tilerkännes äfven andra och tredje Personen på en gång, då Apostelen säger: I ären rättfärdigade genom Herrans Jesu namn och genom vår Guds anda. 1 Cor. 6:11. Och om de trogna heter det efter omvändelsen, icke allenast at Christus bor uti deras hjerta genom trona Eph. 3:17. och at de äro den Helige Andes tempel 1 Cor. 6:19. hvarest den Helige Ande bor Cap. 3:16. utan Frälsaren säger äfven at ock Fadren ej allenast skall älska dem, utan at både Fadren och Sonen och den Helige Ande, hela den Heliga Treenigheten skola komma til dem och blifva boende när dem Joh. 14:23. Vid hvilka stora och heliga förrättningar Guds anda genom Apostelen Paulum utstakar denna ordning imellan Personerna, at alt ting göres af Fadren, igenom Sonen, uti den Heliga Anda. Rom. 11:36, och då han på et annat ställe säger: Vi hafve allenast en Gud, Fadren, af hvilkom all ting äro – och Herra Jesum Christum, genom hvilken all ting äro. 1 Cor. 8:6.

Men det gifves ock sådana heliga göromål i denna Treenigheten, som til134höra hvardera Personen serskildt, hvilka ej kunna sägas om andra, hvilka likväl ske innom Gud och äro af oss föga mera än til namnet bekanta, nemligen, at den evige Fadren hafver af evighet födt Sonen eller den andra Personen: Sonen åter är den, som låter sig födas af Fadrenom, och om den Heliga Anda bekänne vi, at han af evighet utgår af Fadrenom och Sonenom. Konung David införer Ps. 2:7. och det efter en af Gud sjelf gifven uppenbarelse och på hans uttryckeliga befallning, den himmelska Fadren sjelf talande til sin Son: Tu äst min Son, i dag hafver jag födt tig, hvilket om Sonen kallas en utgång af begynnelsen och af evighet Mich. 5:2. i kraft af hvilken eviga födelse han fått sitt Personliga namn och kallas Son, icke allenast af alla nya Testamentets heliga författare utan af den himmelska Fadren sjelf och det tvänne serskildta gånger, nemligen först vid hans dop Mat. 3:17. och sedan vid hans förklaring Cap. 17. hvilket namn han äfven flera gånger gifvit sig sjelf. Men den tredje Person skiljes åter ifrån de andra genom sitt utgående af Fadrenom och Sonenom. Ty Jesus säger uttryckeligen om honom Joh. 15:26 at han utgår af Fadrenom, och ehuru det icke står uttryckeligen i Bibelen, at han äfven utgår af Sonenom;135 blifver det dock vid mindsta granskning af saken påtageligit. Frälsaren kallar honom Matth. 10:20. Fadrens Anda, som talade uti hans Apostlar, och Paulus kallar honom åter både Guds och Christi Ande Rom. 8:9. och säger at Gud Fader hafver sändt sin Sons Anda uti våra hjertan, Gal. 4:6. och Frälsaren åter säger at han skal sända den åt sina trogna af Fadrenom Joh. 15:26. hvaraf är klart at han är både Fadrens och Sonsens Anda, sändes af Fadren och Sonen, och således äfven utgår lika af dem bägge, då Frälsaren säger tydeligen: Jag och Fadren ärom et Cap. 10:30. Men frågar någon mig vidare om dessa Personliga skiljemärken, hvad är at af evighet föda, födas och utgå? huru ske de i Guddomen; så svarar jag öppenhjertigt: jag vet det icke: jag förstår det icke; och när våre månglärde Theologer skrifvet stora böcker fulla med finaste delningar öfver dessa ämnen, måste dock slutsatsen på all deras lärdom vara den at de veta det icke. Men jag lefver i det glada hoppet, at än en gång få med öpna ögon se denna stora hemligheten, åtmindstone med glädje betrakta den i en tilkommande evighet. Ack! at vi då vore mera angelägne, at ernå detta hoppet, och sorgfälligt förvara det, än sysselsätta oss med o136nyttigt forskande i et botnlöst evighets djup.

§ 17

Tämän Pyhän Kolminaisuuden suurista ja monipuolisista toimista, joita ilmoitetussa sanassa meille kuvataan, näemme suuren osan olevan sellaisia, että ne liitetään milloin yhteen, milloin toiseen jumaluuden persoonaan, ja toisinaan yhtä lailla useampaan persoonaan. Toiset taas liitetään vain yhteen persoonaan ja muut jätetään ulkopuolelle. Edellisiin näemme kuuluviksi miltei kaikki ne teot, jotka tapahtuvat Jumalan ulkopuolella. Luomisesta sanotaan, että ei ainoastaan Isä Jumala ole luonut kaikkea, vaan myös ikuinen Sana ja Pyhä Henki ovat tehneet sen, niin kuin kuningas Daavid sanoo: Herra on sanallaan luonut taivaat, suunsa hengellä tähtien joukot11992/muokattu Ps. 33:6. Itse sovitustyöstä, joka muuten on varsinaisesti toisen persoonan asia, sanotaan, että Jumala taivaallinen Isä antoi ainoan Poikansa Joh. 3:16, ja apostoli Paavali sanoo: Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi21992/muokattu Gal. 4:4–5. Ja vaikka kääntymyksen saa133 varsinaisesti aikaan kolmas persoona, sanotaan meidän kuitenkin uudestisyntymässä tulevan taivaallisen Isän lapsiksi Gal. 3:26 ja veljiksi ja siskoiksi Vapahtajamme Jeesuksen kanssaperillisinä Room. 8:17. Tämä tunnustetaan yhdellä kertaa myös toista ja kolmatta persoonaa koskevaksi, kun apostoli sanoo: Teidät on tehty vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta 1. Kor. 6:11. Ja uskovista ei sanota kääntymyksen jälkeen vain, että Kristus asuu heidän sydämissään, kun he uskovat Ef. 3:17, ja että he ovat Pyhän Hengen temppeli 1. Kor. 6:19, jossa Pyhä Henki asuu 1. Kor. 3:16. Vapahtaja sanoo myös, että ei ainoastaan Isä rakasta heitä vaan sekä Isä että Poika ja Pyhä Henki, koko Pyhä Kolminaisuus tulee heidän luokseen ja jää heidän luokseen asumaan Joh. 14:23. Jumalan Henki osoittaa apostoli Paavalin kautta tämän näissä suurissa ja pyhissä toimissa vallitsevan persoonien välisen järjestyksen, niin että Isä tekee kaiken Pojan kautta Pyhässä Hengessä Room. 11:36. Toisessa paikassa hän sanoo: Meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin – – – Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu 1. Kor. 8:6.

Mutta tässä kolminaisuudessa on myös sellaisia pyhiä tehtäviä, jotka kuuluvat134 kullekin persoonalle erikseen, eikä niitä mainita toisten kohdalla, mutta jotka kuitenkin tapahtuvat Jumalassa. Meille ne usein ovat tuttuja tuskin muuten kuin nimeltä, nimittäin, että ikuinen Isä on ikuisuudesta synnyttänyt Pojan eli toisen persoonan. Poika taas on se, joka sallii itsensä syntyvän Isästä, ja Pyhästä Hengestä tunnustamme, että hän lähtee iankaikkisuudessa Isästä ja Pojasta. Kuningas Daavid esittää Ps. 2:7 Jumalan itsensä antaman ilmoituksen ja hänen nimenomaisen käskynsä mukaan, miten taivaallinen Isä puhuu Pojalleen: Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin, minkä takia Pojasta sanotaan: hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana Miika 5:1. Tämän iankaikkisuudesta syntymisen kautta hän on saanut persoonan nimensä ja häntä kutsutaan Pojaksi, eikä vain kaikkien Uuden testamentin pyhien kirjoittajien teksteissä, vaan myös taivaallinen Isä itse tekee näin, kaksi eri kertaa, nimittäin ensin hänen kasteensa yhteydessä Matt. 3:17 ja sitten hänen kirkastumisessaan, Matt. 17. Hän myös itse useaan kertaan antaa itselleen tämän nimen. Mutta kolmas persoona eroaa muista siten, että hän saa alkunsa Isästä ja Pojasta. Sillä Jeesus sanoo nimenomaan Joh. 15:26, että hän lähtee Isän luota, ja vaikka Raamatussa ei nimenomaisesti sanota, että hän lähtee myös Pojasta,135 niin tämä tulee kuitenkin asiaa vähänkin tarkasteltaessa täysin selväksi. Vapahtaja kutsuu häntä Matt. 10:20 Isän Hengeksi, joka puhuu hänen apostoleissaan, Paavali kutsuu häntä sekä Jumalan että Kristuksen Hengeksi Room. 8:9 ja sanoo, että Isä Jumala on lähettänyt Poikansa Hengen sydämeemme Gal. 4:6. Vapahtaja taas sanoo, että tulee lähettämään hänet uskovilleen Isän luota Joh. 15:26, mistä käy selväksi, että hän on sekä Isän että Pojan Henki, jonka Isä ja Poika lähettävät. Hän myös lähtee yhtä lailla molempien luota, sillä Vapahtaja sanoo selvästi: Minä ja Isä olemme yhtä Joh. 10:30. Mutta jos joku kysyy minulta lisää näiden persoonien tuntomerkeistä, mitä on iankaikkisuudesta synnyttäminen, syntyminen ja lähteminen, ja miten ne tapahtuvat jumaluudessa, niin vastaan avomielisesti: en tiedä, en ymmärrä. Ja kun meidän laajasti oppineet teologimme ovat kirjoittaneet näistä aiheista isoja kirjoja hienoimpine jaotteluineen, niin kaiken heidän oppinsa lopputulokseksi kuitenkin jää, että he eivät tiedä. Mutta minä elän iloisessa toivossa, että kerran saan avoimin silmin nähdä tämän suuren salaisuuden, ainakin iloisesti katsella sitä tulevassa ikuisuudessa. Voi kunpa mieluummin pyrkisimme saavuttamaan tämän toivon ja huolellisesti sitä vaalimaan kuin puuhastelemaan hyödyttömissä136 tutkimuksissa ikuisuuden pohjattomasta syvyydestä.

1. 1992/muokattu
2. 1992/muokattu

Unfortunately this content isn't available in English