Föregående avsnitt: Första katekespredikan, § 10
Följande avsnitt: Första katekespredikan, § 12
§. 11.
Lät oss nu för det andra vända vår upmärksamhet närmare til denna Gudens prisvärda stora egenskaper. Vi nämnde väl nyss något litet om dem, så vida de kunna läsas utur naturens bok, där vi dock allenast se dem likasom i en skymning; men det är utur den He115liga Skrift, som de rätt kunna sättas i en full dag. Det vore vist upbyggeligit, at med långsamma steg med Eder, älskade i Herranom! vandra igenom detta stora fält, at därigenom upväcka vår vördnad och upelda vårt hjerta til kärlek emot detta stora och välgörande väsende.
Vi må ej forska efter hans uprinnelse eller räkna tilbaka Millioner af Secler, för at utmärka hans början. Fåfängt tälja1 vi hans år med alla räknemästares sifror, ty de räcka ändock icke til; Hans åratal kan ingen utfråga. Hiobs2 36:26. Förr än bergen vordo, och jorden och verlden skapade blefvo, är han Gud af evighet til evighet. Ps. 90:2. Hans väsende begripes icke af något kreatur, eller hans varelse någorstädes in- eller uteslutes; Eller menar tu ock at Gud bor på jordene? Si himmelen och alla himlars himlar kunna icke begripa Honom3 1 Kon. B. 8:27. likväl är han allestädes, så at det är fåfängt at gå undan för denna stora Guden eller fly för Hans ansikte.4 Ps. 139:7. Hvarken åldrar, fiender, eller om det ock vore hela naturens undergång kunna hos honom til väga bringa den minsta förvandling; ty hos Honom är ingen förvandling, eller ljus och mörkers omskiftelse,5 Jac. 1:17. utan blifver altid den samme i dag och i morgon och i alla evighet. Et andeligit väsende, som icke består af några sammansatta delar, som116 med våra ögon kunde fattas eller ses, den alla verldenes konstnärer fåfängt söka at afbilda, utan blifver dem altid obegripelig, Then ingen människja sedt hafver icke heller se kan. 1 Tim. 6:16, 1 Joh. 4:12. emedan Han aldeles är en ande. Han allena är och blifver enda orsaken til sin egen höga varelse ifrån evighet, ifrån hvilken allena alla andra varelser, såsom från sitt första uphof, härstamma; och säger derföre til människorna: I skolen vetat och tro mig, och förstå at jag äret: för mig är ingen Gud gjord, så varder ock ingen efter mig. Jag, Jag är Herren och utan mig är ingen Frälsare. Es. 43:10,11, Han är och blifver en Majestätisk, förskräckelig och stor Gud: Ty Herren then aldra högste är förskräckelig, en stor Konung på hela jordene. Ps. 47:3. Hans härlighet och Majestät sätter hela Israël i förskräckelse 2 Mos. 20. Inbyggarena i Ajdod plågas och dö, och deras Dagon6 bryter arm och ben af sig 1 Sam. 5 för denna vår Gud, som uti detta sitt Majestät besitter af sig sjelf alla stora fullkomligheter i aldra högsta grad, och är det aldralycksaligaste väsende, såsom Paulus kallar honom: then eviga Konungen, oförgängeliga, osynliga och allena visa 1 Tim. 1:17. äfven saliga vers. 11 Cap. 6:15. som således äger och ut117öfvar en fullkomlig Allmagt, då han ej allenast försäkrar Patriarken Abraham derom och säger: Jag är Gud alsmägtig 1 Mos. 17:1. utan frågar honom äfven om han rätt trodde det, då han säger: mån Herranom något vara omöjeligit? Cap. 18:14 Hvilken aldeles Guddomeliga egenskap våra trosbekännare hafva särskildt velat uttrycka, framför alla andra i den Apostoliska Tron, då det heter: Jag tror på Gud Fader alsmägtigan; den alla trogna än i dag med Hjob bekänna och säga: Herre jag vet och jag tror, at tu alt ting förmår. Cap. 42:2. Ja den de i alla evighet utur Mosis och Lambsens sång skola beprisa och säga: Stor och underlig äro tin värk; Herre Gud alsvåldig. Up. B. 15:3. I denna boken beskrifves han oss äfven såsom aldeles trofast och sanfärdig, det är en sådan som handlar med människor, visar dem vägen til saligheten, gör förbund med dem, men ock på andra sidan hotar med hämd sina fiender, och i alt detta blifver fast och oryggelig vid sina ord och håller sina löften heliga. Ty denna hjelten i Israël ljuger icke, eller låter sig ångra, ty han är Gud och ingen menniska.7 1 Sam. 15:29. Hans fiender drabbar straffet, men hans vänner kunna hvila trygge på hans förbund och sjunga med118 Mose och Israël: at Gud är en klippa, alt thet han gör thet är rätt, och trofast är Gud. 5 Mos. 32:4, Han föreställes här icke allenast såsom sjelf ganska helig, hvilken intet orätt gjorde, oss til et helighets efterdömme, då det heter til Israëls barn: Görer edra själar icke til styggelse, besmitter eder icke – ty jag är Herren eder Gud, Therföre, skolen I helga eder, at I blifven helige, ty jag är helig. 3 Mos. 11:43,44 utan äfven sådan, som af alla sina förnuftiga kreatur med största alfvare utfordrar en fullkomlig helighet, i ty han ofelbart straffar lasten och belönar dygden, hvilket egenteligen kallas hans rättfärdighet: Herren är rättfärdig; Hans själ säger David, hatar then ogudaktige och them ther gärna orätt bruka. Han skall låta regna öfver the ogudaktige ljungande eld och svafvel – Herren är rättfärdig och hafver rätthetena kär, therföre at theras ansikte skådar uppå thet rätt är. Ps. 11:5,6,7. Ifrån hans öfriga höga egenskaper är ock hans allvetenhet eller visdom aldeles oskiljaktig; den är så oskiljaktig ifrån det fullkomlighets begrep vi måste göra oss om et väsende, som är uphofvet och enda orsaken til hela verldenes varelse, at det utom denna allvetenhet ej kan äga bestånd; den är evig och sträcker sig ej allenast til alt det framfarna, närvaran119de och tilkommande, utan ock til alla möjeligheter; den utransakar det annors nog konstiga och inbundna människjohjertat, som ingen annan i verlden får rätt uppå, som Gud sjelf säger: Jag Herren kan utransaka hjertat och pröfva njurarna, och gifver hvarjom och enom efter hans vägar och efter hans gärningars frukt, Jer. 17:10. och ropar derföre ve öfver them, som tro sig kunna dölja sig för honom, och säger: Ve them som fördolde vilja vara för Herranom, til at förskyla theras upsåt och hålla theras gärningar i mörkret och säga: Ho ser oss? och ho känner oss? och öfvertygar dem om sin vilfarelse just deraf, at han var enda orsaken til deras varelse, hvarföre honom intet kunde vara fördolt; då han sålunda tiltalar dem: Hvi ären I så vrånge? lika som en krukomakares ler tänkte, och et värk sade om sin mästare: han hafver icke gjordt mig, och en potta sade til sin makare, han känner mig intet. Es. 29:15,16. Ändteligen afmålas ock där Guds oändeliga kärlek, hvarmed han icke allenast omfattar sig sjelf, såsom det högsta goda; utan ock alla sina skapade kreatur Ps. 145:9. Vish. B. 11:25. och får namn af godhet emot dem, som älska honom, såsom David säger: Tu Herre äst god och nådelig, af stor godhet, allom them som åkalla tig Ps. 86:5. Lång120modighet emot de ogudaktiga: Jag vet, sade Jonas8, när Gud icke straxt ville förgöra de ogudaktiga Niniviter, At tu äst en nådelig Gud, barmhärtig, långmodig och af stor mildhet. Cap. 4:2.9 men barmhärtighet kallas den egenteligen, när upväkte syndare för medlarens Jesu skull söka nåd och försoning och vinna tilgift för alla sina synder och uptagas i Guds förtroende. Aldeles i en sådan mening tager Apostelen Paulus detta ordet, då han skrifver til Timotheum och säger: mig, mig som förr var en arm syndare, en Jesu fiende och förföljare, mig är vederfaren barmhärtighet 1 Ep. 1:16. Men vi hinna icke gå längre.
§. 11.
Lät oss nu för det andra vända vår upmärksamhet närmare til denna Gudens prisvärda stora egenskaper. Vi nämnde väl nyss något litet om dem, så vida de kunna läsas utur naturens bok, där vi dock allenast se dem likasom i en skymning; men det är utur den He115liga Skrift, som de rätt kunna sättas i en full dag. Det vore vist upbyggeligit, at med långsamma steg med Eder, älskade i Herranom! vandra igenom detta stora fält, at därigenom upväcka vår vördnad och upelda vårt hjerta til kärlek emot detta stora och välgörande väsende.
Vi må ej forska efter hans uprinnelse eller räkna tilbaka Millioner af Secler, för at utmärka hans början. Fåfängt tälja10 vi hans år med alla räknemästares sifror, ty de räcka ändock icke til; Hans åratal kan ingen utfråga. Hiobs11 36:26. Förr än bergen vordo, och jorden och verlden skapade blefvo, är han Gud af evighet til evighet. Ps. 90:2. Hans väsende begripes icke af något kreatur, eller hans varelse någorstädes in- eller uteslutes; Eller menar tu ock at Gud bor på jordene? Si himmelen och alla himlars himlar kunna icke begripa Honom12 1 Kon. B. 8:27. likväl är han allestädes, så at det är fåfängt at gå undan för denna stora Guden eller fly för Hans ansikte.13 Ps. 139:7. Hvarken åldrar, fiender, eller om det ock vore hela naturens undergång kunna hos honom til väga bringa den minsta förvandling; ty hos Honom är ingen förvandling, eller ljus och mörkers omskiftelse,14 Jac. 1:17. utan blifver altid den samme i dag och i morgon och i alla evighet. Et andeligit väsende, som icke består af några sammansatta delar, som116 med våra ögon kunde fattas eller ses, den alla verldenes konstnärer fåfängt söka at afbilda, utan blifver dem altid obegripelig, Then ingen människja sedt hafver icke heller se kan. 1 Tim. 6:16, 1 Joh. 4:12. emedan Han aldeles är en ande. Han allena är och blifver enda orsaken til sin egen höga varelse ifrån evighet, ifrån hvilken allena alla andra varelser, såsom från sitt första uphof, härstamma; och säger derföre til människorna: I skolen vetat och tro mig, och förstå at jag äret: för mig är ingen Gud gjord, så varder ock ingen efter mig. Jag, Jag är Herren och utan mig är ingen Frälsare. Es. 43:10,11, Han är och blifver en Majestätisk, förskräckelig och stor Gud: Ty Herren then aldra högste är förskräckelig, en stor Konung på hela jordene. Ps. 47:3. Hans härlighet och Majestät sätter hela Israël i förskräckelse 2 Mos. 20. Inbyggarena i Ajdod plågas och dö, och deras Dagon15 bryter arm och ben af sig 1 Sam. 5 för denna vår Gud, som uti detta sitt Majestät besitter af sig sjelf alla stora fullkomligheter i aldra högsta grad, och är det aldralycksaligaste väsende, såsom Paulus kallar honom: then eviga Konungen, oförgängeliga, osynliga och allena visa 1 Tim. 1:17. äfven saliga vers. 11 Cap. 6:15. som således äger och ut117öfvar en fullkomlig Allmagt, då han ej allenast försäkrar Patriarken Abraham derom och säger: Jag är Gud alsmägtig 1 Mos. 17:1. utan frågar honom äfven om han rätt trodde det, då han säger: mån Herranom något vara omöjeligit? Cap. 18:14 Hvilken aldeles Guddomeliga egenskap våra trosbekännare hafva särskildt velat uttrycka, framför alla andra i den Apostoliska Tron, då det heter: Jag tror på Gud Fader alsmägtigan; den alla trogna än i dag med Hjob bekänna och säga: Herre jag vet och jag tror, at tu alt ting förmår. Cap. 42:2. Ja den de i alla evighet utur Mosis och Lambsens sång skola beprisa och säga: Stor och underlig äro tin värk; Herre Gud alsvåldig. Up. B. 15:3. I denna boken beskrifves han oss äfven såsom aldeles trofast och sanfärdig, det är en sådan som handlar med människor, visar dem vägen til saligheten, gör förbund med dem, men ock på andra sidan hotar med hämd sina fiender, och i alt detta blifver fast och oryggelig vid sina ord och håller sina löften heliga. Ty denna hjelten i Israël ljuger icke, eller låter sig ångra, ty han är Gud och ingen menniska.16 1 Sam. 15:29. Hans fiender drabbar straffet, men hans vänner kunna hvila trygge på hans förbund och sjunga med118 Mose och Israël: at Gud är en klippa, alt thet han gör thet är rätt, och trofast är Gud. 5 Mos. 32:4, Han föreställes här icke allenast såsom sjelf ganska helig, hvilken intet orätt gjorde, oss til et helighets efterdömme, då det heter til Israëls barn: Görer edra själar icke til styggelse, besmitter eder icke – ty jag är Herren eder Gud, Therföre, skolen I helga eder, at I blifven helige, ty jag är helig. 3 Mos. 11:43,44 utan äfven sådan, som af alla sina förnuftiga kreatur med största alfvare utfordrar en fullkomlig helighet, i ty han ofelbart straffar lasten och belönar dygden, hvilket egenteligen kallas hans rättfärdighet: Herren är rättfärdig; Hans själ säger David, hatar then ogudaktige och them ther gärna orätt bruka. Han skall låta regna öfver the ogudaktige ljungande eld och svafvel – Herren är rättfärdig och hafver rätthetena kär, therföre at theras ansikte skådar uppå thet rätt är. Ps. 11:5,6,7. Ifrån hans öfriga höga egenskaper är ock hans allvetenhet eller visdom aldeles oskiljaktig; den är så oskiljaktig ifrån det fullkomlighets begrep vi måste göra oss om et väsende, som är uphofvet och enda orsaken til hela verldenes varelse, at det utom denna allvetenhet ej kan äga bestånd; den är evig och sträcker sig ej allenast til alt det framfarna, närvaran119de och tilkommande, utan ock til alla möjeligheter; den utransakar det annors nog konstiga och inbundna människjohjertat, som ingen annan i verlden får rätt uppå, som Gud sjelf säger: Jag Herren kan utransaka hjertat och pröfva njurarna, och gifver hvarjom och enom efter hans vägar och efter hans gärningars frukt, Jer. 17:10. och ropar derföre ve öfver them, som tro sig kunna dölja sig för honom, och säger: Ve them som fördolde vilja vara för Herranom, til at förskyla theras upsåt och hålla theras gärningar i mörkret och säga: Ho ser oss? och ho känner oss? och öfvertygar dem om sin vilfarelse just deraf, at han var enda orsaken til deras varelse, hvarföre honom intet kunde vara fördolt; då han sålunda tiltalar dem: Hvi ären I så vrånge? lika som en krukomakares ler tänkte, och et värk sade om sin mästare: han hafver icke gjordt mig, och en potta sade til sin makare, han känner mig intet. Es. 29:15,16. Ändteligen afmålas ock där Guds oändeliga kärlek, hvarmed han icke allenast omfattar sig sjelf, såsom det högsta goda; utan ock alla sina skapade kreatur Ps. 145:9. Vish. B. 11:25. och får namn af godhet emot dem, som älska honom, såsom David säger: Tu Herre äst god och nådelig, af stor godhet, allom them som åkalla tig Ps. 86:5. Lång120modighet emot de ogudaktiga: Jag vet, sade Jonas17, när Gud icke straxt ville förgöra de ogudaktiga Niniviter, At tu äst en nådelig Gud, barmhärtig, långmodig och af stor mildhet. Cap. 4:2.18 men barmhärtighet kallas den egenteligen, när upväkte syndare för medlarens Jesu skull söka nåd och försoning och vinna tilgift för alla sina synder och uptagas i Guds förtroende. Aldeles i en sådan mening tager Apostelen Paulus detta ordet, då han skrifver til Timotheum och säger: mig, mig som förr var en arm syndare, en Jesu fiende och förföljare, mig är vederfaren barmhärtighet 1 Ep. 1:16. Men vi hinna icke gå längre.
§ 11
Tarkastelkaamme nyt toiseksi lähemmin tämän Jumalan ylistettäviä suuria ominaisuuksia. Totesimme äsken niistä jotain, sen mukaan, mitä niistä voidaan lukea luonnon kirjasta. Siinä me kuitenkin näemme ne vain ikään kuin hämärässä. Pyhä115 kirja sen sijaan asettaa ne täydellisesti päivän valoon. Olisi varmasti kohottavaa vaeltaa teidän kanssanne, rakkaat Herrassa, hitain askelin tämän laajan kentän halki, niin että kunnioituksemme heräisi ja sydämessämme syttyisi rakkaus tätä suurta ja hyvää tekevää olemusta kohtaan.
Me emme voi tutkia hänen syntyään tai laskea miljoonia vuosisatoja taaksepäin löytääksemme hänen alkunsa. Turhaan laskisimme hänen vuosiaan kaikkien laskumestarien luvuilla, sillä ne eivät siihen kuitenkaan riitä: hänen vuosiensa määrä on tutkimaton Job 36:26. Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet Ps. 90:2. Yksikään luotu ei käsitä hänen olemustaan, eikä hänen olemassaoloaan voi rajata mihinkään paikkaan eikä sulkea pois mistään. Mutta asuisiko Jumala maan päällä? Taivasten taivaatkaan eivät ole hänelle kyllin avarat19 1. Kun. 8:27. Kuitenkin hän on kaikkialla, niin että on turhaa välttää suurta Jumalaa tai paeta hänen kasvojensa edestä20 Ps. 139:7. Sen paremmin vuodet, viholliset tai edes koko luonnon tuhoutuminenkaan ei voisi aiheuttaa hänessä vähintäkään muutosta, sillä hänen luonaan ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi21 Jaak. 1:17, vaan pysyy samana tänään ja huomisaamuna ja ikuisesti. Henkinen olemus, joka ei koostu mistään yhteenpannuista osista, jotka116 silmämme voisivat tavoittaa tai nähdä, jota kaikki maailman taiteilijat turhaan koettavat kuvata, koska se jää heille aina käsittämättömäksi. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä 1. Tim. 6:16, 1. Joh. 4:12, sillä hän on kokonaisuudessaan henki. Hän yksin on ja tulee olemaan oman olemassaolonsa ainoa syy iankaikkisuudesta asti, hänestä yksin polveutuvat kaikki muut oliot, hän on niiden ensimmäinen synty, ja siksi hän sanoo ihmisille: Teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, kuka minä olen. Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule. Minä, minä yksin olen Herra, ei ole muuta pelastajaa kuin minä Jes. 43:10–11. Hän on ja tulee olemaan mahtava, kauhistuttava ja suuri Jumala: Herra on Korkein, pelätkää häntä! Hän on suuri, koko maailman kuningas Ps. 47:3. Hänen ihanuutensa ja majesteettisuutensa saattaa koko Israelin kauhun valtaan 2. Moos. 20. Asdodin asukkaat kohtasivat piinaa ja kuolemaa ja heidän Dagoninsa22 kädet ja jalat katkesivat 1. Sam. 5 tämän meidän Jumalamme tähden, joka tässä majesteettisuudessaan on saanut omalta itseltään haltuunsa kaikki mitä täydellisimmät ominaisuudet, ja on kaikkein onnellisin oleva, niin kuin Paavali hänestä sanoo: Ikuinen kuningas, kuolematon, näkymätön ja ainoa viisas23 1. Tim. 1:17, joka on myös autuas24 1. Tim. 1:11, 1. Tim. 6:15. Hänellä on siten117 täydellinen kaikkivaltius, jota hän myös käyttää, niin että hän ei ainoastaan vakuuta patriarkka Abrahamia siitä ja sano: Minä olen Jumala, Kaikkivaltias 1. Moos. 17:1, vaan myös kysyy häneltä, uskoiko tämä todella siihen: Onko Herralle mikään mahdotonta? 1. Moos. 18:14. Meidän uskontunnustajamme ovat tahtoneet erityisesti korostaa tätä täydellisen jumalallista ominaisuutta, etenkin apostolisessa tunnustuksessa, jossa sanotaan: Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, minkä kaikki uskovat yhä tänäänkin Jobin tavoin tunnustavat ja sanovat: minä ymmärrän ja minä uskon, että kaikki on sinun vallassasi Job 42:2. Kyllä, ikuisuuteen asti he ylistävät sitä laulaessaan Mooseksen ja Karitsan laulua: Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias Ilm. 15:3. Tässä kirjassa hänet kuvataan myös täysin uskollisena ja rehellisenä, sellaisena joka toimii ihmisten kanssa, näyttää heille tien autuuteen, tekee liiton heidän kanssaan, mutta toisaalta uhkaa kostolla vihollisiaan. Ja kaikessa tässä hän on luja ja järkkymätön sanoissaan sekä pitää lupauksensa pyhinä, sillä tämä Israelin sankari ei tyhjää puhu eikä sanojaan peruuta, sillä hän on Jumala eikä ihminen25 1. Sam. 15:29. Hänen vihollisensa kohtaavat rangaistuksen, mutta hänen ystävänsä voivat levätä turvassa hänen liittolaisinaan ja laulaa118 Mooseksen ja Israelin kanssa: Hän on turvamme, kalliomme, teoissaan täydellinen. Kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Hän on uskollinen Jumala 5. Moos. 32:4. Häntä ei tässä kuvata vain itsessään sangen pyhänä, joka ei tee mitään väärää, ja pyhyyden esikuvaksi meille, kun Israelin lapsille sanotaan: Älkää saattako itseänne epäpuhtaiksi älkääkä saastuttako itseänne – Minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä, ja siksi teidän tulee pitää itsenne puhtaina ja pyhinä 3. Moos. 11:43–44. Hänet kuvataan myös sellaiseksi, joka ankarimmin vaatii kaikilta järjellisiltä olioiltaan täydellistä pyhyyttä, sillä poikkeuksetta hän rankaisee paheesta ja palkitsee hyveen, ja tätä varsinaisesti kutsutaan hänen vanhurskaudekseen: Herra on vanhurskas. Hän vihaa sitä, sanoo Daavid, joka rakastaa vääryyttä. Hän antaa jumalattomien päälle sataa tulta ja tulikiveä! – Herra on vanhurskas Jumala, hän rakastaa oikeutta, oikeamieliset saavat nähdä hänen kasvonsa. Ps. 11:5–7. Hänen kaikkitietävyyttään tai viisauttaan ei voikaan täysin erottaa hänen muista korkeista ominaisuuksistaan: ne liittyvät erottamattomasti täydellisyyden käsitteeseen, joka meidän on itsellemme luotava sellaisesta olemuksesta, joka on koko maailman alkuperä ja olemassaolon ainoa syy, niin että sitä ei voi olla olemassa tämän kaikkitietävyyden ulkopuolella. Se on ikuinen, se ei ulotu vain kaikkeen menneeseen, nykyiseen119 ja tulevaan vaan myös kaikkiin mahdollisuuksiin; se tutkii muutoin niin vaikeaselkoisen ja monimutkaisen ihmissydämen, mihin kukaan muu maailmassa ei pysty. Jumala itse sanoo: Minä, Herra, tutkin sydämet, tiedän salaisimmatkin ajatukset. Minä annan kullekin sen mukaan, miten hän elää ja millaisia ovat hänen tekojensa hedelmät Jer. 17:10, ja siksi huudan kirousta niille, jotka luulevat voivansa kätkeytyä häneltä ja sanon: Voi niitä, jotka kätkeytyvät Herralta salatakseen suunnitelmansa, niitä, joiden teot piilevät pimeydessä ja jotka sanovat: ”Kukapa meidät näkisi, kukapa meidät tuntisi!” Hän vakuuttaa heidän erehdyksensä olevan juuri siinä, että hän oli heidän olemassaolonsa ainoa syy, joten häneltä ei mikään voisi olla salassa, ja hän puhuttelee heitä näin: Voi teidän kieroutuneita ajatuksianne! Eikö savenvalaja muka ole saveaan kummempi? Sanooko teos tekijästään: ”Ei hän ole minua tehnyt”? Sanooko luomus luojastaan: ”Ei hän mitään ymmärrä”? Jes. 29:15–16. Lopuksi tässä myös kuvataan Jumalan ääretöntä rakkautta, johon hän ei sisällytä vain itseään korkeimpana hyvänä vaan myös kaikki luomansa oliot Ps. 145:9, Viis. 11:25 ja jota kutsutaan hyvyydeksi niitä kohtaan, jotka rakastavat häntä. Daavid sanoo: Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille Ps. 86:5.120 Se on pitkämielisyyttä jumalattomia kohtaan: Minä tiesin, sanoo Joona, kun Jumala ei suoraa päätä halunnut tuhota jumalattomia niiniveläisiä, että sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri Joona 4:2, mutta laupeudeksi kutsutaan varsinaisesti sitä, kun heränneet syntiset Välittäjän, Jeesuksen, vuoksi etsivät armoa ja sovitusta, saavat kaikki syntinsä anteeksi ja heidät otetaan Jumalan huomaan. Juuri tässä merkityksessä apostoli Paavali käyttää tätä sanaa, kun hän kirjoittaa Timoteukselle ja sanoo: minä, joka ennen olin kurja syntinen, Jeesuksen vihollinen ja vainoaja, sain laupeuden26 1. Tim. 1:16. Mutta meillä ei ole aikaa jatkaa pitemmälle.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 11.
Lät oss nu för det andra vända vår upmärksamhet närmare til denna Gudens prisvärda stora egenskaper. Vi nämnde väl nyss något litet om dem, så vida de kunna läsas utur naturens bok, där vi dock allenast se dem likasom i en skymning; men det är utur den He115liga Skrift, som de rätt kunna sättas i en full dag. Det vore vist upbyggeligit, at med långsamma steg med Eder, älskade i Herranom! vandra igenom detta stora fält, at därigenom upväcka vår vördnad och upelda vårt hjerta til kärlek emot detta stora och välgörande väsende.
Vi må ej forska efter hans uprinnelse eller räkna tilbaka Millioner af Secler, för at utmärka hans början. Fåfängt tälja27 vi hans år med alla räknemästares sifror, ty de räcka ändock icke til; Hans åratal kan ingen utfråga. Hiobs28 36:26. Förr än bergen vordo, och jorden och verlden skapade blefvo, är han Gud af evighet til evighet. Ps. 90:2. Hans väsende begripes icke af något kreatur, eller hans varelse någorstädes in- eller uteslutes; Eller menar tu ock at Gud bor på jordene? Si himmelen och alla himlars himlar kunna icke begripa Honom29 1 Kon. B. 8:27. likväl är han allestädes, så at det är fåfängt at gå undan för denna stora Guden eller fly för Hans ansikte.30 Ps. 139:7. Hvarken åldrar, fiender, eller om det ock vore hela naturens undergång kunna hos honom til väga bringa den minsta förvandling; ty hos Honom är ingen förvandling, eller ljus och mörkers omskiftelse,31 Jac. 1:17. utan blifver altid den samme i dag och i morgon och i alla evighet. Et andeligit väsende, som icke består af några sammansatta delar, som116 med våra ögon kunde fattas eller ses, den alla verldenes konstnärer fåfängt söka at afbilda, utan blifver dem altid obegripelig, Then ingen människja sedt hafver icke heller se kan. 1 Tim. 6:16, 1 Joh. 4:12. emedan Han aldeles är en ande. Han allena är och blifver enda orsaken til sin egen höga varelse ifrån evighet, ifrån hvilken allena alla andra varelser, såsom från sitt första uphof, härstamma; och säger derföre til människorna: I skolen vetat och tro mig, och förstå at jag äret: för mig är ingen Gud gjord, så varder ock ingen efter mig. Jag, Jag är Herren och utan mig är ingen Frälsare. Es. 43:10,11, Han är och blifver en Majestätisk, förskräckelig och stor Gud: Ty Herren then aldra högste är förskräckelig, en stor Konung på hela jordene. Ps. 47:3. Hans härlighet och Majestät sätter hela Israël i förskräckelse 2 Mos. 20. Inbyggarena i Ajdod plågas och dö, och deras Dagon32 bryter arm och ben af sig 1 Sam. 5 för denna vår Gud, som uti detta sitt Majestät besitter af sig sjelf alla stora fullkomligheter i aldra högsta grad, och är det aldralycksaligaste väsende, såsom Paulus kallar honom: then eviga Konungen, oförgängeliga, osynliga och allena visa 1 Tim. 1:17. äfven saliga vers. 11 Cap. 6:15. som således äger och ut117öfvar en fullkomlig Allmagt, då han ej allenast försäkrar Patriarken Abraham derom och säger: Jag är Gud alsmägtig 1 Mos. 17:1. utan frågar honom äfven om han rätt trodde det, då han säger: mån Herranom något vara omöjeligit? Cap. 18:14 Hvilken aldeles Guddomeliga egenskap våra trosbekännare hafva särskildt velat uttrycka, framför alla andra i den Apostoliska Tron, då det heter: Jag tror på Gud Fader alsmägtigan; den alla trogna än i dag med Hjob bekänna och säga: Herre jag vet och jag tror, at tu alt ting förmår. Cap. 42:2. Ja den de i alla evighet utur Mosis och Lambsens sång skola beprisa och säga: Stor och underlig äro tin värk; Herre Gud alsvåldig. Up. B. 15:3. I denna boken beskrifves han oss äfven såsom aldeles trofast och sanfärdig, det är en sådan som handlar med människor, visar dem vägen til saligheten, gör förbund med dem, men ock på andra sidan hotar med hämd sina fiender, och i alt detta blifver fast och oryggelig vid sina ord och håller sina löften heliga. Ty denna hjelten i Israël ljuger icke, eller låter sig ångra, ty han är Gud och ingen menniska.33 1 Sam. 15:29. Hans fiender drabbar straffet, men hans vänner kunna hvila trygge på hans förbund och sjunga med118 Mose och Israël: at Gud är en klippa, alt thet han gör thet är rätt, och trofast är Gud. 5 Mos. 32:4, Han föreställes här icke allenast såsom sjelf ganska helig, hvilken intet orätt gjorde, oss til et helighets efterdömme, då det heter til Israëls barn: Görer edra själar icke til styggelse, besmitter eder icke – ty jag är Herren eder Gud, Therföre, skolen I helga eder, at I blifven helige, ty jag är helig. 3 Mos. 11:43,44 utan äfven sådan, som af alla sina förnuftiga kreatur med största alfvare utfordrar en fullkomlig helighet, i ty han ofelbart straffar lasten och belönar dygden, hvilket egenteligen kallas hans rättfärdighet: Herren är rättfärdig; Hans själ säger David, hatar then ogudaktige och them ther gärna orätt bruka. Han skall låta regna öfver the ogudaktige ljungande eld och svafvel – Herren är rättfärdig och hafver rätthetena kär, therföre at theras ansikte skådar uppå thet rätt är. Ps. 11:5,6,7. Ifrån hans öfriga höga egenskaper är ock hans allvetenhet eller visdom aldeles oskiljaktig; den är så oskiljaktig ifrån det fullkomlighets begrep vi måste göra oss om et väsende, som är uphofvet och enda orsaken til hela verldenes varelse, at det utom denna allvetenhet ej kan äga bestånd; den är evig och sträcker sig ej allenast til alt det framfarna, närvaran119de och tilkommande, utan ock til alla möjeligheter; den utransakar det annors nog konstiga och inbundna människjohjertat, som ingen annan i verlden får rätt uppå, som Gud sjelf säger: Jag Herren kan utransaka hjertat och pröfva njurarna, och gifver hvarjom och enom efter hans vägar och efter hans gärningars frukt, Jer. 17:10. och ropar derföre ve öfver them, som tro sig kunna dölja sig för honom, och säger: Ve them som fördolde vilja vara för Herranom, til at förskyla theras upsåt och hålla theras gärningar i mörkret och säga: Ho ser oss? och ho känner oss? och öfvertygar dem om sin vilfarelse just deraf, at han var enda orsaken til deras varelse, hvarföre honom intet kunde vara fördolt; då han sålunda tiltalar dem: Hvi ären I så vrånge? lika som en krukomakares ler tänkte, och et värk sade om sin mästare: han hafver icke gjordt mig, och en potta sade til sin makare, han känner mig intet. Es. 29:15,16. Ändteligen afmålas ock där Guds oändeliga kärlek, hvarmed han icke allenast omfattar sig sjelf, såsom det högsta goda; utan ock alla sina skapade kreatur Ps. 145:9. Vish. B. 11:25. och får namn af godhet emot dem, som älska honom, såsom David säger: Tu Herre äst god och nådelig, af stor godhet, allom them som åkalla tig Ps. 86:5. Lång120modighet emot de ogudaktiga: Jag vet, sade Jonas34, när Gud icke straxt ville förgöra de ogudaktiga Niniviter, At tu äst en nådelig Gud, barmhärtig, långmodig och af stor mildhet. Cap. 4:2.35 men barmhärtighet kallas den egenteligen, när upväkte syndare för medlarens Jesu skull söka nåd och försoning och vinna tilgift för alla sina synder och uptagas i Guds förtroende. Aldeles i en sådan mening tager Apostelen Paulus detta ordet, då han skrifver til Timotheum och säger: mig, mig som förr var en arm syndare, en Jesu fiende och förföljare, mig är vederfaren barmhärtighet 1 Ep. 1:16. Men vi hinna icke gå längre.
§ 11
Tarkastelkaamme nyt toiseksi lähemmin tämän Jumalan ylistettäviä suuria ominaisuuksia. Totesimme äsken niistä jotain, sen mukaan, mitä niistä voidaan lukea luonnon kirjasta. Siinä me kuitenkin näemme ne vain ikään kuin hämärässä. Pyhä115 kirja sen sijaan asettaa ne täydellisesti päivän valoon. Olisi varmasti kohottavaa vaeltaa teidän kanssanne, rakkaat Herrassa, hitain askelin tämän laajan kentän halki, niin että kunnioituksemme heräisi ja sydämessämme syttyisi rakkaus tätä suurta ja hyvää tekevää olemusta kohtaan.
Me emme voi tutkia hänen syntyään tai laskea miljoonia vuosisatoja taaksepäin löytääksemme hänen alkunsa. Turhaan laskisimme hänen vuosiaan kaikkien laskumestarien luvuilla, sillä ne eivät siihen kuitenkaan riitä: hänen vuosiensa määrä on tutkimaton Job 36:26. Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet Ps. 90:2. Yksikään luotu ei käsitä hänen olemustaan, eikä hänen olemassaoloaan voi rajata mihinkään paikkaan eikä sulkea pois mistään. Mutta asuisiko Jumala maan päällä? Taivasten taivaatkaan eivät ole hänelle kyllin avarat36 1. Kun. 8:27. Kuitenkin hän on kaikkialla, niin että on turhaa välttää suurta Jumalaa tai paeta hänen kasvojensa edestä37 Ps. 139:7. Sen paremmin vuodet, viholliset tai edes koko luonnon tuhoutuminenkaan ei voisi aiheuttaa hänessä vähintäkään muutosta, sillä hänen luonaan ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi38 Jaak. 1:17, vaan pysyy samana tänään ja huomisaamuna ja ikuisesti. Henkinen olemus, joka ei koostu mistään yhteenpannuista osista, jotka116 silmämme voisivat tavoittaa tai nähdä, jota kaikki maailman taiteilijat turhaan koettavat kuvata, koska se jää heille aina käsittämättömäksi. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä 1. Tim. 6:16, 1. Joh. 4:12, sillä hän on kokonaisuudessaan henki. Hän yksin on ja tulee olemaan oman olemassaolonsa ainoa syy iankaikkisuudesta asti, hänestä yksin polveutuvat kaikki muut oliot, hän on niiden ensimmäinen synty, ja siksi hän sanoo ihmisille: Teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, kuka minä olen. Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule. Minä, minä yksin olen Herra, ei ole muuta pelastajaa kuin minä Jes. 43:10–11. Hän on ja tulee olemaan mahtava, kauhistuttava ja suuri Jumala: Herra on Korkein, pelätkää häntä! Hän on suuri, koko maailman kuningas Ps. 47:3. Hänen ihanuutensa ja majesteettisuutensa saattaa koko Israelin kauhun valtaan 2. Moos. 20. Asdodin asukkaat kohtasivat piinaa ja kuolemaa ja heidän Dagoninsa39 kädet ja jalat katkesivat 1. Sam. 5 tämän meidän Jumalamme tähden, joka tässä majesteettisuudessaan on saanut omalta itseltään haltuunsa kaikki mitä täydellisimmät ominaisuudet, ja on kaikkein onnellisin oleva, niin kuin Paavali hänestä sanoo: Ikuinen kuningas, kuolematon, näkymätön ja ainoa viisas40 1. Tim. 1:17, joka on myös autuas41 1. Tim. 1:11, 1. Tim. 6:15. Hänellä on siten117 täydellinen kaikkivaltius, jota hän myös käyttää, niin että hän ei ainoastaan vakuuta patriarkka Abrahamia siitä ja sano: Minä olen Jumala, Kaikkivaltias 1. Moos. 17:1, vaan myös kysyy häneltä, uskoiko tämä todella siihen: Onko Herralle mikään mahdotonta? 1. Moos. 18:14. Meidän uskontunnustajamme ovat tahtoneet erityisesti korostaa tätä täydellisen jumalallista ominaisuutta, etenkin apostolisessa tunnustuksessa, jossa sanotaan: Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, minkä kaikki uskovat yhä tänäänkin Jobin tavoin tunnustavat ja sanovat: minä ymmärrän ja minä uskon, että kaikki on sinun vallassasi Job 42:2. Kyllä, ikuisuuteen asti he ylistävät sitä laulaessaan Mooseksen ja Karitsan laulua: Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias Ilm. 15:3. Tässä kirjassa hänet kuvataan myös täysin uskollisena ja rehellisenä, sellaisena joka toimii ihmisten kanssa, näyttää heille tien autuuteen, tekee liiton heidän kanssaan, mutta toisaalta uhkaa kostolla vihollisiaan. Ja kaikessa tässä hän on luja ja järkkymätön sanoissaan sekä pitää lupauksensa pyhinä, sillä tämä Israelin sankari ei tyhjää puhu eikä sanojaan peruuta, sillä hän on Jumala eikä ihminen42 1. Sam. 15:29. Hänen vihollisensa kohtaavat rangaistuksen, mutta hänen ystävänsä voivat levätä turvassa hänen liittolaisinaan ja laulaa118 Mooseksen ja Israelin kanssa: Hän on turvamme, kalliomme, teoissaan täydellinen. Kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Hän on uskollinen Jumala 5. Moos. 32:4. Häntä ei tässä kuvata vain itsessään sangen pyhänä, joka ei tee mitään väärää, ja pyhyyden esikuvaksi meille, kun Israelin lapsille sanotaan: Älkää saattako itseänne epäpuhtaiksi älkääkä saastuttako itseänne – Minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä, ja siksi teidän tulee pitää itsenne puhtaina ja pyhinä 3. Moos. 11:43–44. Hänet kuvataan myös sellaiseksi, joka ankarimmin vaatii kaikilta järjellisiltä olioiltaan täydellistä pyhyyttä, sillä poikkeuksetta hän rankaisee paheesta ja palkitsee hyveen, ja tätä varsinaisesti kutsutaan hänen vanhurskaudekseen: Herra on vanhurskas. Hän vihaa sitä, sanoo Daavid, joka rakastaa vääryyttä. Hän antaa jumalattomien päälle sataa tulta ja tulikiveä! – Herra on vanhurskas Jumala, hän rakastaa oikeutta, oikeamieliset saavat nähdä hänen kasvonsa. Ps. 11:5–7. Hänen kaikkitietävyyttään tai viisauttaan ei voikaan täysin erottaa hänen muista korkeista ominaisuuksistaan: ne liittyvät erottamattomasti täydellisyyden käsitteeseen, joka meidän on itsellemme luotava sellaisesta olemuksesta, joka on koko maailman alkuperä ja olemassaolon ainoa syy, niin että sitä ei voi olla olemassa tämän kaikkitietävyyden ulkopuolella. Se on ikuinen, se ei ulotu vain kaikkeen menneeseen, nykyiseen119 ja tulevaan vaan myös kaikkiin mahdollisuuksiin; se tutkii muutoin niin vaikeaselkoisen ja monimutkaisen ihmissydämen, mihin kukaan muu maailmassa ei pysty. Jumala itse sanoo: Minä, Herra, tutkin sydämet, tiedän salaisimmatkin ajatukset. Minä annan kullekin sen mukaan, miten hän elää ja millaisia ovat hänen tekojensa hedelmät Jer. 17:10, ja siksi huudan kirousta niille, jotka luulevat voivansa kätkeytyä häneltä ja sanon: Voi niitä, jotka kätkeytyvät Herralta salatakseen suunnitelmansa, niitä, joiden teot piilevät pimeydessä ja jotka sanovat: ”Kukapa meidät näkisi, kukapa meidät tuntisi!” Hän vakuuttaa heidän erehdyksensä olevan juuri siinä, että hän oli heidän olemassaolonsa ainoa syy, joten häneltä ei mikään voisi olla salassa, ja hän puhuttelee heitä näin: Voi teidän kieroutuneita ajatuksianne! Eikö savenvalaja muka ole saveaan kummempi? Sanooko teos tekijästään: ”Ei hän ole minua tehnyt”? Sanooko luomus luojastaan: ”Ei hän mitään ymmärrä”? Jes. 29:15–16. Lopuksi tässä myös kuvataan Jumalan ääretöntä rakkautta, johon hän ei sisällytä vain itseään korkeimpana hyvänä vaan myös kaikki luomansa oliot Ps. 145:9, Viis. 11:25 ja jota kutsutaan hyvyydeksi niitä kohtaan, jotka rakastavat häntä. Daavid sanoo: Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille Ps. 86:5.120 Se on pitkämielisyyttä jumalattomia kohtaan: Minä tiesin, sanoo Joona, kun Jumala ei suoraa päätä halunnut tuhota jumalattomia niiniveläisiä, että sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri Joona 4:2, mutta laupeudeksi kutsutaan varsinaisesti sitä, kun heränneet syntiset Välittäjän, Jeesuksen, vuoksi etsivät armoa ja sovitusta, saavat kaikki syntinsä anteeksi ja heidät otetaan Jumalan huomaan. Juuri tässä merkityksessä apostoli Paavali käyttää tätä sanaa, kun hän kirjoittaa Timoteukselle ja sanoo: minä, joka ennen olin kurja syntinen, Jeesuksen vihollinen ja vainoaja, sain laupeuden43 1. Tim. 1:16. Mutta meillä ei ole aikaa jatkaa pitemmälle.
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt: Första katekespredikan, § 10
Följande avsnitt: Första katekespredikan, § 12
Platser: Ashdod (Ajdod)
Personer: Abraham David Job (Hiob, Hjob) Jona (Jonas) Mose (Mosen, Moses, Mosis) Paulus (Pawali, Saulus) Timotheos (Timotheus)
Bibelställen:
Teman: