Första katekespredikan, § 16

§. 16.

Vid omtalandet och beskrifvandet af denna hemligheten nödgas vi bruka ord, tagna af andra oss begripeliga ting, at därigenom söka gifva oss fast nog ofullkomliga begrep om denna höga sak, äfven som den Heliga Skrift nyttjar sådana, då den första af de tre kallas Fader, och den andra Son; hvarvid vi noga böre taga oss til vara, at vi ingalunda under Faders namnet, ehuru den första af dem rätteligen kallas och är en Fader öfver alt det som fader heter i himmelen och på jordene, Eph. 3:15. lämpe på honom alla de begrep, vi annars göre oss om naturliga fäder; ej eller tillägge den andra alla Sonliga egenskaper, ehuru han som en son säges vara född af Fadrenom Ps. 2:7. men i synnerhet är här af församlingen antagit et namn at kalla dessa tre, som äro et Guddomelighetens väsende för tre Personer, hvilket väl ingalunda finnes dem tillagdt i det omedelbarligen uppenbarade ordet, och vil derföre af många al131deles utdömmas af vår Christeliga lära och tros bekännelse, hvilket i synnerhet den Österländska Församlingen15den Österländska Församlingen: den grekisk-ortodoxa kyrkan en lång tid stött sig vid, men som i den västra eller Romerska redan vid pass för tusende år sedan blifvit allmänt antagit och bibehållit, och äfven af våra tros bekännare, vid det stora mötet i Augsburg16det stora mötet i Augsburg: tysk-romerska rikets riksdag i Augsburg 1530 där den så kallade augsburgska bekännelsen antogs är gilladt och nyttjadt, hvilket ehuru man finner det af äldre och nyare skribenter, äfven af verldsliga visa vara nyttjadt i ganska många olika bemärkelser; kan dock ingen vara rätt lämpelig at gifva tjenliga begrep om detta obegripeliga väsendets Trefallighet, men är dock för at kunna handla om denna hemligheten det lämpeligaste. Andre hafva sökt at nämna dem samman- eller lika varande (ὁµοοῦσιοι17Felstavat för gr. ὁµοούσιοι, homooúsioi, ”av samma väsen”. ) eller sjelf beståndande (ὑπόστασις18Gr. hypóstasis, ”det som står under”. Inom kristen trinitarisk teologi benämningen på Treenighetens olika personer, där en hypostas (Fadern, Sonen eller Anden) är en person i gudomen (väsendet). ), men de kunna icke vara härtil mera lämpeliga än det förstnämda, och beror saken ingalunda på hvad namn dessa tre serskildt nämnda varelser bekomma, det kommer allenast derpå an, hvad begrep vi gjöre oss om saken under et sådant namn; och det hafva vår Evangeliska tros bekännare tydeligen yttrat i Augsburgiska Bekännelsens första artikel, då de säga ”Varder ock det ordet Person hos oss brukadt uti samma märkelse, som de gamla församlingens lärare, i thenna saken132 thet brukat hafva, nemligen, at thet märker icke någon del eller egenskap uti androm, utan thet som egenteligit är, och sin varelse hafver i sig sjelfvo”.19”Varder ock det ordet ... hafver i sig sjelfvo”: citat ur andra textstycket i ”Augsburgiska bekännelsen, eller then christeliga trones och lärones artiklar. Then förste artikel. Om Gud och tre personer i Guddomen”, som ingår i verket Concordia pia: chur-förstarnas, förstarnas, och tyska ständernas, samt theras andeliga lärares, som augsburgiske bekännelsen tilgifne äro, christeliga, enhelliga och uprepade tros och läros bekännelse, ... med kongl. maj:ts allernådigste privilegium, genom trycket utgifwen (1730)

1. den Österländska Församlingen: den grekisk-ortodoxa kyrkan
2. det stora mötet i Augsburg: tysk-romerska rikets riksdag i Augsburg 1530 där den så kallade augsburgska bekännelsen antogs
3. Felstavat för gr. ὁµοούσιοι, homooúsioi, ”av samma väsen”.
4. Gr. hypóstasis, ”det som står under”. Inom kristen trinitarisk teologi benämningen på Treenighetens olika personer, där en hypostas (Fadern, Sonen eller Anden) är en person i gudomen (väsendet).
5. ”Varder ock det ordet ... hafver i sig sjelfvo”: citat ur andra textstycket i ”Augsburgiska bekännelsen, eller then christeliga trones och lärones artiklar. Then förste artikel. Om Gud och tre personer i Guddomen”, som ingår i verket Concordia pia: chur-förstarnas, förstarnas, och tyska ständernas, samt theras andeliga lärares, som augsburgiske bekännelsen tilgifne äro, christeliga, enhelliga och uprepade tros och läros bekännelse, ... med kongl. maj:ts allernådigste privilegium, genom trycket utgifwen (1730)

§ 16

Tästä salaisuudesta puhuttaessa ja sitä kuvailtaessa meidän on pakko käyttää sanoja, jotka ovat peräisin toisista, meille käsitettävistä asioista, ja yrittää niiden avulla saada jokseenkin epätäydelliseksi jäävää käsitystä tästä korkeasta asiasta. Myös Pyhä kirja käyttää sellaisia, kun ensimmäistä kolmesta persoonasta kutsutaan Isäksi ja toista Pojaksi. Tässä meidän on tarkoin huomattava, että puhuessamme Isästä, vaikka persoonista ensimmäistä näin aivan oikein kutsutaankin ja vaikka hän on Isänä kaikkien isien yläpuolella taivaassa ja maan päällä Ef. 3:15, emme kuitenkaan voi sovittaa häneen kaikkia niitä käsitteitä, joita meillä luonnollisista isistä muutoin on. Emme myöskään voi soveltaa toiseen persoonaan kaikkia muita poikien ominaisuuksia, vaikka hänen pojan tavoin sanotaankin olevan syntyisin Isästä Ps. 2:7. Mutta aivan erityisesti seurakunta on täällä ryhtynyt kutsumaan yhdellä nimellä näitä kolmea, jotka ovat yhden jumalallisen olemuksen kolme persoonaa. Tätä nimeä ei kuitenkaan löydä välittömästi ilmoitetussa sanassa, ja siksi monet mielellään131 jättäisivät sen pois koko kristinuskosta ja uskontunnustuksestamme. Etenkin idän kirkossa on pitkään aikaa riidelty tästä, kun taas läntisessä eli Rooman kirkossa se on jo tuhannen vuoden kuluessa jokseenkin yleisestä omaksuttu ja säilytetty. Samoin meidän uskomme tunnustajat ovat sen Augsburgin suuressa kokouksessa20Augsburgin suuressa kokouksessa: Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan valtiopäivät 1530 Augsburgissa, jossa hyväksyttiin ns. Augsburgin uskontunnustus. hyväksyneet ja ottaneet käyttöön. Ja vaikka monen sekä vanhemman että uudemman ajan (myös maallisen) kirjoittajan näkee käyttävän tätä sanaa varsin monissa erilaisissa merkityksissä, niin mikään niistä ei näytä täysin sopivalta antamaan kelvollista käsitystä tästä käsittämättömän olemuksen kolminaisuudesta, mutta kuitenkin se on tämän salaisuuden käsittelyssä parhaiten sopiva. Toiset ovat koettaneet nimetä sen samaa- tai yhtä-olemiseksi (ὁµοοῦσιοι21Kr. homooúsioi, ”samaa olemusta oleva”. Kristillisessä teologiassa termillä on kuvattu Isän ja Pojan suhdetta. ), tai itseään ylläpitäväksi (ὑπόστασις22Kr. hypóstasis, ”se joka on alapuolella”. Kristillisessä teologiassa hypostaaseiksi on kutsuttu kolminaisuuden eri persoonia. ), mutta nämä termit eivät voi sopia tähän sen paremmin kuin ensiksi mainittukaan. Eikä asia riipu lainkaan siitä, millä nimellä nämä kolme erikseen mainittua olemusta esiintyvät, kysymys on vain siitä, miten me tällä tavoin nimetyn asian käsitämme. Sen ovat meidän evankelisen uskomme tunnustajat selvästi ilmaisseet Augsburgin tunnustuksen ensimmäisessä kappaleessa, jossa sanotaan ”Käytämme tässä sanaa persoona samassa merkityksessä kuin vanhan kirkon opettajat; se tarkoittaa sellaista, mikä ei ole132 toisen osa eikä ominaisuus, vaan on olemassa itsenäisesti.”23”Käytämme tässä sanaa ... on olemassa itsenäisesti.”: lainaus teoksesta Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjat (suom. 1990)

1. Augsburgin suuressa kokouksessa: Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan valtiopäivät 1530 Augsburgissa, jossa hyväksyttiin ns. Augsburgin uskontunnustus.
2. Kr. homooúsioi, ”samaa olemusta oleva”. Kristillisessä teologiassa termillä on kuvattu Isän ja Pojan suhdetta.
3. Kr. hypóstasis, ”se joka on alapuolella”. Kristillisessä teologiassa hypostaaseiksi on kutsuttu kolminaisuuden eri persoonia.
4. ”Käytämme tässä sanaa ... on olemassa itsenäisesti.”: lainaus teoksesta Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjat (suom. 1990)

Unfortunately this content isn't available in English