Föregående avsnitt: Första budordspredikan, § 3
Följande avsnitt: Första budordspredikan, § 5
§. 4.
Denna våra första föräldrar medskapade kunskap om Guds vilja och for124dringar, som ingalunda bestod blott i det på prof gifna förbudet, at ej äta af kunskaps trädet i Lustgården, hvilket för dess högst bedröfveliga fölgder nästan ensamt omtalas straxt efter skapelsens Historie; utan fast mera uti plikter emot Gud, sig sjelf och sin nästa: denna kunskap, säger jag, kunde våra första Förfäder icke aldeles förlora genom syndafallet, så mycket mindre som Gud, försonad med verlden genom sin egen Son, i de första tidehvarfven ofta omedelbarligen handlade med mennisko-slägtet. Denna lag , at en Gud borde dyrkas, ses af de första menniskors offer, och det välbehag Herren yttrade för den fromme Abels Gudstjenst, 1 Mos. B 4:4. och Cains grymma upsyn, bäfvande hjerta, och eget samvetes dom, tala om den tydeliga föreskrift han haft om sina plikter emot sin nästa. v: 6, 13. Om Enoch talar Guds Ande tydeligen, at han hotat lagens öfverträdare med en grufvelig hämd af Herranom på domedagen, Jud: v. 14,15. hvilket aldrig hade haft rum om ej någon lag hade varit till, eller några plikter menniskomen1 föreskrefna. Huru hade väl Noach annars förtjent sig namn af rättfärdighetens Predikare af den uplysta Apostelen Petro, 2. Petr: 2:5. om han ej fört et Gudeligit lefverne, det är sådant125 som var öfverensstämmande med Guds lag, 1 Mos. B. 6:9. och om han ej åtminstone under de 120 år, som den första verlden blef lämnad til bättrings tid, hade troligen förkunnat den förtörnade Gudens vilja, det straf, som hängde öfver dem, och den ordning i hvilken Han ville låta blidka Sig. Detta tidehvarfvets menniskor hade ej eller svårt, at fatta och behålla dessa Herrans befallningar, om ock inga skrifter ännu denna tiden varit i bruk, hvarom man förgäfves söker några underrättelser hos andra Historie skrifvare, då Moses den äldste af dem alla, som läsas i vår tid, ej nämner något därom. Den höga ålder, hvilken menniskorna upnådde i denna tiden, lämnade dem både tid och tilfälle, at af hvarandra nogsamt fatta Gudaläran, då Metusalem var, vid Adams död, redan öfver 200. år gammal, och Metusalem dog näst för syndafloden, då den trogne Herrans man var 600 år gammal,2 hvilken förkunnade Herrans vilja både före och efter syndafloden.
§. 4.
Denna våra första föräldrar medskapade kunskap om Guds vilja och for124dringar, som ingalunda bestod blott i det på prof gifna förbudet, at ej äta af kunskaps trädet i Lustgården, hvilket för dess högst bedröfveliga fölgder nästan ensamt omtalas straxt efter skapelsens Historie; utan fast mera uti plikter emot Gud, sig sjelf och sin nästa: denna kunskap, säger jag, kunde våra första Förfäder icke aldeles förlora genom syndafallet, så mycket mindre som Gud, försonad med verlden genom sin egen Son, i de första tidehvarfven ofta omedelbarligen handlade med mennisko-slägtet. Denna lag , at en Gud borde dyrkas, ses af de första menniskors offer, och det välbehag Herren yttrade för den fromme Abels Gudstjenst, 1 Mos. B 4:4. och Cains grymma upsyn, bäfvande hjerta, och eget samvetes dom, tala om den tydeliga föreskrift han haft om sina plikter emot sin nästa. v: 6, 13. Om Enoch talar Guds Ande tydeligen, at han hotat lagens öfverträdare med en grufvelig hämd af Herranom på domedagen, Jud: v. 14,15. hvilket aldrig hade haft rum om ej någon lag hade varit till, eller några plikter menniskomen3 föreskrefna. Huru hade väl Noach annars förtjent sig namn af rättfärdighetens Predikare af den uplysta Apostelen Petro, 2. Petr: 2:5. om han ej fört et Gudeligit lefverne, det är sådant125 som var öfverensstämmande med Guds lag, 1 Mos. B. 6:9. och om han ej åtminstone under de 120 år, som den första verlden blef lämnad til bättrings tid, hade troligen förkunnat den förtörnade Gudens vilja, det straf, som hängde öfver dem, och den ordning i hvilken Han ville låta blidka Sig. Detta tidehvarfvets menniskor hade ej eller svårt, at fatta och behålla dessa Herrans befallningar, om ock inga skrifter ännu denna tiden varit i bruk, hvarom man förgäfves söker några underrättelser hos andra Historie skrifvare, då Moses den äldste af dem alla, som läsas i vår tid, ej nämner något därom. Den höga ålder, hvilken menniskorna upnådde i denna tiden, lämnade dem både tid och tilfälle, at af hvarandra nogsamt fatta Gudaläran, då Metusalem var, vid Adams död, redan öfver 200. år gammal, och Metusalem dog näst för syndafloden, då den trogne Herrans man var 600 år gammal,4 hvilken förkunnade Herrans vilja både före och efter syndafloden.
§ 4
Tämä ensimmäisten vanhempiemme luomisessa saama tieto Jumalan tahdosta ja124 vaatimuksista ei suinkaan sisältänyt vain sitä koetteeksi annettua kieltoa, että he eivät paratiisissa saaneet syödä tiedon puusta, vaikka luomishistorian jälkeen puhutaankin miltei yksinomaan vain tästä teosta, sen erittäin turmiollisten seurauksien vuoksi. Kysymys oli paljon enemmän velvollisuuksista Jumalaa, omaa itseä ja lähimmäisiä kohtaan. Sanoisin, että tätä tietoa meidän esi-isämme eivät voineet syntiinlankeemuksessa kokonaan kadottaa, semminkin kun Jumala, joka oli poikansa kautta tehnyt sovinnon maailman kanssa, varhaisimpina aikoina oli usein suoranaisesti tekemisissä ihmissuvun kanssa. Tämä laki, että on palvottava yhtä Jumalaa, näkyy ensimmäisten ihmisten uhreissa, ja Herran hurskaan Abelin uhria kohtaan osoittama suosio 1. Moos. 4:4 samoin kuin Kainin synkkä katse, pamppaileva sydän ja hänen oman omantuntonsa tuomio kertovat siitä, että hänelle oli olemassa selkeä määräys hänen velvollisuuksistaan lähimmäisiään kohtaan 1. Moos. 4:6,13. Henokista Jumalan Henki sanoo selvästi, että tämä oli uhannut lainrikkojia Herran ankaralla kostolla tuomiopäivänä Juud. jakeet 14–15, mitä ei olisi lainkaan voinut tehdä, jollei jonkinlaista lakia tai ihmisille säädettyjä velvollisuuksia olisi lainkaan ollut. Miten muuten Nooa olisikaan voinut ansaita valaistulta apostoli Pietarilta vanhurskauden julistajan nimityksen 2. Piet. 2:5, ellei hän olisi elänyt jumalisesti, siis sillä tavoin,125 että se oli Jumalan lain mukaista 1. Moos. 6:9, ja jollei hän ainakin niiden 120 vuoden aikana, jotka ensimmäiselle maailmalle annettiin aikaa parannuksen tekoon, olisi uskollisesti julistanut pahastuneen Jumalan tahtoa, rangaistusta, joka oli heidän yllään, sekä järjestystä, jossa hän voisi antaa lepyttää itsensä. Tuon aikakauden ihmisten ei myöskään ollut vaikea ymmärtää ja noudattaa näitä Herran käskyjä, vaikkei mitään kirjoituksia silloin ollut käytössä, koskapa Mooses vanhimpana kaikista meidän aikanamme luettavista historiankirjoittajista ei sellaisista mitään mainitse, eikä niistä löydä mainintoja muiltakaan historiankirjoittajilta. Korkea ikä, jonka ihmiset tuohon aikaan saavuttivat, antoi heille sekä aikaa että mahdollisuuksia oppia Jumalan sanaa tarkoin toisiltaan. Olihan Metuselah Aadamin kuollessa jo yli 200-vuotias ja hän kuoli juuri ennen vedenpaisumusta, jolloin se uskollinen Herran mies,5 joka teki tiettäväksi Herran tahtoa ennen ja jälkeen vedenpaisumuksen, oli 600 vuoden ikäinen.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 4.
Denna våra första föräldrar medskapade kunskap om Guds vilja och for124dringar, som ingalunda bestod blott i det på prof gifna förbudet, at ej äta af kunskaps trädet i Lustgården, hvilket för dess högst bedröfveliga fölgder nästan ensamt omtalas straxt efter skapelsens Historie; utan fast mera uti plikter emot Gud, sig sjelf och sin nästa: denna kunskap, säger jag, kunde våra första Förfäder icke aldeles förlora genom syndafallet, så mycket mindre som Gud, försonad med verlden genom sin egen Son, i de första tidehvarfven ofta omedelbarligen handlade med mennisko-slägtet. Denna lag , at en Gud borde dyrkas, ses af de första menniskors offer, och det välbehag Herren yttrade för den fromme Abels Gudstjenst, 1 Mos. B 4:4. och Cains grymma upsyn, bäfvande hjerta, och eget samvetes dom, tala om den tydeliga föreskrift han haft om sina plikter emot sin nästa. v: 6, 13. Om Enoch talar Guds Ande tydeligen, at han hotat lagens öfverträdare med en grufvelig hämd af Herranom på domedagen, Jud: v. 14,15. hvilket aldrig hade haft rum om ej någon lag hade varit till, eller några plikter menniskomen6 föreskrefna. Huru hade väl Noach annars förtjent sig namn af rättfärdighetens Predikare af den uplysta Apostelen Petro, 2. Petr: 2:5. om han ej fört et Gudeligit lefverne, det är sådant125 som var öfverensstämmande med Guds lag, 1 Mos. B. 6:9. och om han ej åtminstone under de 120 år, som den första verlden blef lämnad til bättrings tid, hade troligen förkunnat den förtörnade Gudens vilja, det straf, som hängde öfver dem, och den ordning i hvilken Han ville låta blidka Sig. Detta tidehvarfvets menniskor hade ej eller svårt, at fatta och behålla dessa Herrans befallningar, om ock inga skrifter ännu denna tiden varit i bruk, hvarom man förgäfves söker några underrättelser hos andra Historie skrifvare, då Moses den äldste af dem alla, som läsas i vår tid, ej nämner något därom. Den höga ålder, hvilken menniskorna upnådde i denna tiden, lämnade dem både tid och tilfälle, at af hvarandra nogsamt fatta Gudaläran, då Metusalem var, vid Adams död, redan öfver 200. år gammal, och Metusalem dog näst för syndafloden, då den trogne Herrans man var 600 år gammal,7 hvilken förkunnade Herrans vilja både före och efter syndafloden.
§ 4
Tämä ensimmäisten vanhempiemme luomisessa saama tieto Jumalan tahdosta ja124 vaatimuksista ei suinkaan sisältänyt vain sitä koetteeksi annettua kieltoa, että he eivät paratiisissa saaneet syödä tiedon puusta, vaikka luomishistorian jälkeen puhutaankin miltei yksinomaan vain tästä teosta, sen erittäin turmiollisten seurauksien vuoksi. Kysymys oli paljon enemmän velvollisuuksista Jumalaa, omaa itseä ja lähimmäisiä kohtaan. Sanoisin, että tätä tietoa meidän esi-isämme eivät voineet syntiinlankeemuksessa kokonaan kadottaa, semminkin kun Jumala, joka oli poikansa kautta tehnyt sovinnon maailman kanssa, varhaisimpina aikoina oli usein suoranaisesti tekemisissä ihmissuvun kanssa. Tämä laki, että on palvottava yhtä Jumalaa, näkyy ensimmäisten ihmisten uhreissa, ja Herran hurskaan Abelin uhria kohtaan osoittama suosio 1. Moos. 4:4 samoin kuin Kainin synkkä katse, pamppaileva sydän ja hänen oman omantuntonsa tuomio kertovat siitä, että hänelle oli olemassa selkeä määräys hänen velvollisuuksistaan lähimmäisiään kohtaan 1. Moos. 4:6,13. Henokista Jumalan Henki sanoo selvästi, että tämä oli uhannut lainrikkojia Herran ankaralla kostolla tuomiopäivänä Juud. jakeet 14–15, mitä ei olisi lainkaan voinut tehdä, jollei jonkinlaista lakia tai ihmisille säädettyjä velvollisuuksia olisi lainkaan ollut. Miten muuten Nooa olisikaan voinut ansaita valaistulta apostoli Pietarilta vanhurskauden julistajan nimityksen 2. Piet. 2:5, ellei hän olisi elänyt jumalisesti, siis sillä tavoin,125 että se oli Jumalan lain mukaista 1. Moos. 6:9, ja jollei hän ainakin niiden 120 vuoden aikana, jotka ensimmäiselle maailmalle annettiin aikaa parannuksen tekoon, olisi uskollisesti julistanut pahastuneen Jumalan tahtoa, rangaistusta, joka oli heidän yllään, sekä järjestystä, jossa hän voisi antaa lepyttää itsensä. Tuon aikakauden ihmisten ei myöskään ollut vaikea ymmärtää ja noudattaa näitä Herran käskyjä, vaikkei mitään kirjoituksia silloin ollut käytössä, koskapa Mooses vanhimpana kaikista meidän aikanamme luettavista historiankirjoittajista ei sellaisista mitään mainitse, eikä niistä löydä mainintoja muiltakaan historiankirjoittajilta. Korkea ikä, jonka ihmiset tuohon aikaan saavuttivat, antoi heille sekä aikaa että mahdollisuuksia oppia Jumalan sanaa tarkoin toisiltaan. Olihan Metuselah Aadamin kuollessa jo yli 200-vuotias ja hän kuoli juuri ennen vedenpaisumusta, jolloin se uskollinen Herran mies,8 joka teki tiettäväksi Herran tahtoa ennen ja jälkeen vedenpaisumuksen, oli 600 vuoden ikäinen.
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt: Första budordspredikan, § 3
Följande avsnitt: Första budordspredikan, § 5
Platser:
Personer:
Bibelställen:
Teman: