Föregående avsnitt: Första budordspredikan, § 2
Följande avsnitt: Första budordspredikan, § 4
§. 3.
Var nu en lag och föreskrift nödig för menniskan i detta sälla tilståndet, huru mycket oombärligare måtte den blifvit efter den förlorade likheten med Gud. Hans oföränderliga rättfärdighets fordran kunde icke försvinna, ej eller Creaturens förbindelse, at lyda sin Skapare; men kännedomen däraf blef inveklad i mörker, och där var mera hvarken hog eller förmåga at lyda den. Huru oombärligt blef då icke för menniskan den befallande Gudens rättesnöre i alla hennes gjerningar? Ifrån denna stunden blef det väl omöjeligit för henne, at genom upfyllandet af dessa sina plikter blifva fullkommeligen lyckelig, hvarföre den förbarmande Skaparen upgaf en annan väg genom qvinnones Säd;1 1 Mos. B. 3:15. men hvarken kunna plikterna därmedelst förändra sin natur, eller den igenom Löftet gifna försoningen sökas, annamas eller behållas, om ej lagen får i all sin vidd utöfva sin förbindande kraft emot menniskan.
§. 3.
Var nu en lag och föreskrift nödig för menniskan i detta sälla tilståndet, huru mycket oombärligare måtte den blifvit efter den förlorade likheten med Gud. Hans oföränderliga rättfärdighets fordran kunde icke försvinna, ej eller Creaturens förbindelse, at lyda sin Skapare; men kännedomen däraf blef inveklad i mörker, och där var mera hvarken hog eller förmåga at lyda den. Huru oombärligt blef då icke för menniskan den befallande Gudens rättesnöre i alla hennes gjerningar? Ifrån denna stunden blef det väl omöjeligit för henne, at genom upfyllandet af dessa sina plikter blifva fullkommeligen lyckelig, hvarföre den förbarmande Skaparen upgaf en annan väg genom qvinnones Säd;2 1 Mos. B. 3:15. men hvarken kunna plikterna därmedelst förändra sin natur, eller den igenom Löftet gifna försoningen sökas, annamas eller behållas, om ej lagen får i all sin vidd utöfva sin förbindande kraft emot menniskan.
§ 3
Jos jokin laki ja määräys olivat tarpeen ihmiselle tässä autuaassa tilassa, niin kuinka paljon välttämättömämmäksi se tulikaan sitten, kun samankaltaisuus Jumalan kanssa oli kadonnut. Hänen muuttumaton vanhurskauden vaatimuksensa ei voinut kadota, kuten ei myöskään luodun olion velvollisuus totella Luojaansa; mutta tietoisuus tästä kietoutui pimeyteen, eikä tottelemiseen ollut sen paremmin halua kuin kykyäkään. Kuinka välttämätön siis olikaan ihmiselle käskevän Jumalan ohjenuora kaikkia hänen tekojaan varten? Tuosta hetkestä lähtien hänelle tosin kävi mahdottomaksi saavuttaa täydellistä onnellisuutta näiden velvollisuuksiensa täyttämisen kautta, mistä syystä armahtavainen Luoja antoi toisen tien naisen siemenen kautta3 1. Moos. 3:15, mutta velvollisuudet eivät tästä syystä voi muuttaa luonnettaan eikä myöskään lupauksen kautta annettua sovitusta voi etsiä, vastaanottaa tai säilyttää, jollei laki saa ulottaa sitovaa voimaansa ihmiseen koko laajuudessaan.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 3.
Var nu en lag och föreskrift nödig för menniskan i detta sälla tilståndet, huru mycket oombärligare måtte den blifvit efter den förlorade likheten med Gud. Hans oföränderliga rättfärdighets fordran kunde icke försvinna, ej eller Creaturens förbindelse, at lyda sin Skapare; men kännedomen däraf blef inveklad i mörker, och där var mera hvarken hog eller förmåga at lyda den. Huru oombärligt blef då icke för menniskan den befallande Gudens rättesnöre i alla hennes gjerningar? Ifrån denna stunden blef det väl omöjeligit för henne, at genom upfyllandet af dessa sina plikter blifva fullkommeligen lyckelig, hvarföre den förbarmande Skaparen upgaf en annan väg genom qvinnones Säd;4 1 Mos. B. 3:15. men hvarken kunna plikterna därmedelst förändra sin natur, eller den igenom Löftet gifna försoningen sökas, annamas eller behållas, om ej lagen får i all sin vidd utöfva sin förbindande kraft emot menniskan.
§ 3
Jos jokin laki ja määräys olivat tarpeen ihmiselle tässä autuaassa tilassa, niin kuinka paljon välttämättömämmäksi se tulikaan sitten, kun samankaltaisuus Jumalan kanssa oli kadonnut. Hänen muuttumaton vanhurskauden vaatimuksensa ei voinut kadota, kuten ei myöskään luodun olion velvollisuus totella Luojaansa; mutta tietoisuus tästä kietoutui pimeyteen, eikä tottelemiseen ollut sen paremmin halua kuin kykyäkään. Kuinka välttämätön siis olikaan ihmiselle käskevän Jumalan ohjenuora kaikkia hänen tekojaan varten? Tuosta hetkestä lähtien hänelle tosin kävi mahdottomaksi saavuttaa täydellistä onnellisuutta näiden velvollisuuksiensa täyttämisen kautta, mistä syystä armahtavainen Luoja antoi toisen tien naisen siemenen kautta5 1. Moos. 3:15, mutta velvollisuudet eivät tästä syystä voi muuttaa luonnettaan eikä myöskään lupauksen kautta annettua sovitusta voi etsiä, vastaanottaa tai säilyttää, jollei laki saa ulottaa sitovaa voimaansa ihmiseen koko laajuudessaan.
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt: Första budordspredikan, § 2
Följande avsnitt: Första budordspredikan, § 4
Platser:
Personer:
Bibelställen:
Teman: