Första budordspredikan, § 19

§. 19.

Det är väl således klart, at ehuru helig denna Herrans lag är, kan den dock i detta vårt djupa förderf icke gerade2omedelbart; utan vidare föra oss til saligheten, men väl fördömma; dock blifver onekeligit, at den äfven nu efter syndafallet blifver för oss ej allenast nyttig, utan ock oomgängelig, och det i synnerhet i tre serskildta afseenden, nemligen först, at underrätta oss om våra plikter emot Gud, oss sjelfva, och vår nästa. Då det blir en oryggelig sanning, som förut är bevist, at Guds fordringar hos oss äro oombyteliga, och ej tåla någon afprutning, och det på andra sidan blifver lika visst, fast nog beklageligit, at vi af oss sjelfva, och oss sjelfvom lämnade ej känne dem, eller af vår egen naturs drift kunne ledas uppå dygdevägen, kan ingen ting vara oss vandringsmän nödvändigare, än en vägvisare. Man söker väl af blotta naturens ljus uppenbara denna dygdevägen, och vise154 hedningar hafva icke gått långt ifrån den samma med sina sedoläror, och til någon del härmat dessa allvisa föreskrifter; fast man därjämte måste medgifva, at de, dels genom fortplantade lärdomar ifrån sine förfäder slägte från slägte, ännu kunnat hämta kunskaper ifrån vår store Lagstiftare, dels ock lånat ljus af uppenbarelsen, och icke sällan prålat med sedoläror ifrån denna källa, då de nyttjat dem såsom sina förnufts alster, för at förringa värdet och nödvändigheten af denna Gudomeliga lagstiftning. Men huru vacklande äro icke sådana föreskrifter? Huru svicktande deras grundvalar? De känna ej rätt den befallande, ej den lydande. De föreskrifva väl utvärtes plickter at utöfvas; men komma ej åt hjertat, som allena granskas och dömmes af en hjertans ransakare. Deras drifkrafter til dygden äro dels svaga, dels orena. Man känner ej de största straff och belöningar i evigheten: man yrkar på våra pligter, at därigenom smickra det högmodiga hjertat med äran, det giriga med ägodelar, det vällustiga med välmåga och beqvämlighet. Vandringsman! huru villrådig måste du icke blifva på dessa irrgångar? Du känner hvarken den sanna lycksaligheten, eller medlen at kunna vinna den. Du söker i mörkret, och svigtar i din före155sats, du behöfver en bättre ledare. Ack! du famlar efter väggarna, såsom the blinde, och trefvar, såsom the ther inga ögon hafva: Du stöter dig om middagen, såsom i skymningen: du är i mörkret såsom de döde. Es. 59:10. Men käre, jag beder dig, hör Herrans dins Guds röst; ty Hans bud är en lyckta, och lagen är et ljus, Ordspr. B. 6:23. intygar den visaste ibland dödelige; och den fromme David han vesste af egen erfarenhet säga: at Herrans vitnesbörd är visst, och gör the enfallige vise, och at Herrans bud äro klara och uplysa ögonen. Ps. 19:8,9.

Här får du se dina pligter för dig lagda i klaraste dag, här hör du din Gud sjelf tala, och om du hunnit eller någonsin hinner til delaktigheten i nåden genom Jesum; så har du här et fullkomligt och välsignadt rätttesnöre i hela din öfriga vandel för alla dina gjerningar, hvilket du med yttersta alfvare, icke för lagens hotelse, utan drefven af din Förbarmares kärlek, söker i all ting at följa.

1. omedelbart; utan vidare 

§ 19

On siis selvää, että vaikka Herran laki onkin niin pyhä, se ei tässä syvässä turmeluksessamme voi suoraan johtaa meitä autuuteen, mutta kylläkin tuomita. Silti on kiistatonta, että nyt, syntiinlankeemuksen jälkeenkin, se ei ole meille vain hyödyllinen vaan myös välttämätön, kolmessa suhteessa. Ensinnäkin se muistuttaa meitä velvollisuuksistamme Jumalaa, itseämme ja lähimmäistämme kohtaan. Aikaisemmin on osoitettu kiistattomaksi totuudeksi, että Jumalan meille asettamat velvollisuudet ovat kiertämättömät eivätkä siedä minkäänlaista tinkimistä. Ja kun toisaalta on yhtä totta, vaikkakin valitettavaa, että me itse, oman itsemme varassa, emme niitä tunne, tai että meidän oma luontomme ei johdata meitä hyveen tielle, niin mikään ei ole vaeltajalle sen tarpeellisempi kuin jonkinlainen tiennäyttäjä. Hyveen tietä koetetaan toki tuoda esille pelkän luonnon valon avulla, eivätkä viisaat154 pakanat ole moraalioppeineen loitontuneet siitä kovinkaan kauas. He ovat jossain määrin jäljitelleetkin näitä kaikkiviisaita käskyjä, vaikka samalla on myönnettävä, että he ovat osin voineet saada vielä tietoja meidän suurelta Lainsäätäjältämme esi-isiltään sukupolvesta toiseen siirtyneiden oppien kautta, osin lainanneet ilmestyksen valoa ja useinkin prameilleet tästä lähteestä ammennetuilla moraaliopeilla esittäen niitä oman järkensä tuotteina, tarkoituksenaan vähätellä jumalallisen lainsäädännön arvoa ja välttämättömyyttä. Mutta kuinka häilyviä tällaiset määräykset ovatkaan, kuinka pettäviä niiden perustukset? Ne eivät tunne kunnolla sen paremmin käskijää kuin tottelijaakaan. Ne määräävät kyllä ulkoisia velvollisuuksia noudatettaviksi, mutta ne eivät kosketa sydäntä, jota sydänten tarkastaja yksin arvioi ja tuomitsee. Noiden oppien kannustimet hyveeseen ovat osin heikkoja, osin epäpuhtaita. Ihmiset eivät tunne suurinta palkintoa tai rangaistusta, joka on ikuisuudessa. Meiltä vaaditaan velvollisuuksien täyttämistä, jotta kopeaa sydäntä voitaisiin hivellä kunnialla, ahnetta mieltä omistuksilla, nautinnonhaluisuutta hyvinvoinnilla ja mukavuudella. Vaeltaja! Kuinka neuvottomaksi sinun täytyykään tulla näillä harhapoluilla? Sinä et tunne todellista onnellisuutta etkä keinoja sen saavuttamiseksi. Etsit pimeässä ja hapuilet aikomuksissasi,155 tarvitset paremman johdattajan. Kuin sokeat me haparoimme seinänvieriä pitkin, tunnustelemme tietä kuin ne, jotka ovat silmiä vailla, keskellä päivää me kompastelemme niin kuin hämärissä, me olemme pimeässä niin kuin kuolleet31776/1992/muokattu Jes. 59:10. Mutta rakas ystävä, minä pyydän sinua: kuule Herran sinun Jumalasi ääntä, sillä hänen käskynsä on lamppu ja lakinsa on valo41992/muokattu Sananl. 6:23, vakuuttaa viisain kuolevaisten joukossa. Ja hurskas Daavid tiesi omasta kokemuksestaan sanoa: Herran ohjeet ovat luotettavat, ne neuvovat taitamatonta. Herran määräykset ovat kirkkaat, ne avaavat silmäni näkemään Ps. 19:8–9.

Tässä saat nähdä velvollisuutesi tuotuina eteesi kirkkaimmassa päivänvalossa, tässä kuulet Jumalan itsensä puhuvan, ja jos olet päässyt tai tulet joskus pääsemään osalliseksi Jeesuksen armosta, niin tässä sinulla on täydellinen ja siunattu ohjenuora koko elämäsi vaelluksessa ja kaikissa toimissasi. Sitä sinä pyrit kaikin tavoin ja äärimmäisen huolellisesti noudattamaan, ei pelosta lakia kohtaan vaan Armahtajasi osoittaman rakkauden innoittamana.

1. 1776/1992/muokattu
2. 1992/muokattu

Unfortunately this content isn't available in English