Första budordspredikan, § 15

§. 15.

När vi nu, älskelige åhörare, jämte denna vår förbindelse, före oss til sinnes, huru denna Herrans lag, eller menniskomen gifna Sedolära är det fullkomligaste aftryck af Guds egen helighet, så långt den kan angå menniskan och dess plikter, hvilken måste vara lika evig och oföränderlig som sjelfva Hans väsende och öfriga Hans höga egenskaper; så finne vi äfven med det samma huru ouplöslig denna vår förbindelse måste blifva.

Helighet och rättfärdighet, som fordras af menniskor, är intet annat än våra gjerningars fullkomliga öfverensstämmelse med Guds lag. Sådant begrep gaf Gud sjelf, näst för tio budordens Majestätiska utgifvande, om heligheten, då Han säger: Om i nu hören mina röst, och hållen mitt förbund; så skolen i vara min145 egendom för alt folk; ty hela jorden är min; och i skolen vara mig et Prästerligit Konungs rike och et heligt folk. 2 Mos. B. 19:5,6.

Men just denna vår helighet fogar Han med et besynnerligit eftertryck tilsammans med sin egen helighet, såsom den där härstammar af, och består i en slags likhet med den samma. Jag är, heter det, Herren eder Gud, therföre skolen i helga eder, at i blifven helige; ty jag är helig. 3 Mos. B. 11:44. Och Moses den store Guds mannen fick flera gångor uttryckelig befallning, at ställa detta stora mönster för Israëls barnas ögon, at förmå dem til sina plikters obrottsliga utöfning. Tala, säger Herren, med hela menigheten af Israëls barn, och säg til them: I skolen vara helige; ty jag är helig, Herren eder Gud. Cap. 19:2. Och Apostelen Petrus nyttjar än i Nya Testamentet aldeles samma höga mönster, at förmå sina i Asien spridda trogna til en upriktig laglydnad, då han skrifver til dem: Ställen eder icke såsom tilförene, tå i uti fåvitsko lefden efter begärelsen, utan efter Honom, som eder kallat hafver, och helig är, varer i ock helige; ty det är skrifvit: I skolen vara helige; ty jag är helig. 1 Pet. 1:14,15,16. I denna likheten med sig sjelf skapade Han våra första Föräldrar i Paradiset, då Han sade: Lät oss gjöra menniskona til et beläte, thet oss likt146 är, 1 Mos. B. 1:26. och Apostelen Paulus visar tydeligen, hvaruti den bestod, då han förmanar sina Epheser, at ikläda sig then nya menniskona, then efter Gud skapad är i sanskyldiga rättfärdighet och helighet. Ephes. 4:24.

Lagens förbindande kraft är således icke något vilkorligit, som Gud eller menniskan kan uphäfva, ändra eller återkalla, utan så evig som Gud är sjelf, så evig och oföränderlig är ock Hans helighet, och lika oföränderliga måste och Hans heliga fordringar, til följe däraf, blifva hos menniskorna, och kunna aldrig af omskiften och tider uphäfvas. Huru våga då syndare sätta så heliga plikter i fråga? De behaga dem intet: de lägga et betsel uppå deras otyglade begär, derföre bita de med vrede däruti, och genom alla slags invändningar vilja slita sig lösa ifrån så oryggeliga förbindelser. Men de böra då åtminstone veta, at de med sit stretande emot sanning och dygd föra et uppenbart krig emot en helig Gud, och en allsmägtig Skapare. De kunna icke angå et eller annat folkslag och släkte, utan alla förnuftiga Creatur, alla i gemen och hvar och en i synnerhet i alla tider, och kunna aldrig förändra sin natur. Ack! at öfverträdarena besinnade detta!

§ 15

Kun nyt, rakkaat kuulijat, muistamme tämän meidän velvollisuutemme ohella, miten silloin, kun on kysymys ihmisestä ja ihmisen velvollisuuksista, tämä Herran laki eli ihmisille annettu moraalilaki ilmaisee täydellisimmin Jumalan oman pyhyyden, jonka täytyy olla yhtä ikuista ja muuttumatonta kuin hänen olemuksensakin ja muut hänen korkeat ominaisuutensa, niin huomaamme samassa myös, kuinka rikkumaton tämän meidän velvollisuutemme täytyy olla.

Ihmiseltä vaadittava pyhyys ja oikeamielisyys eivät ole mitään muuta kuin tekojemme täydellistä yhdenmukaisuutta Jumalan lain kanssa. Tämän näkemyksen pyhyydestä antoi Jumala itse, kun hän juuri ennen kymmenen käskyn majesteettista antamista sanoi: Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan145 kansojen joukossa minun oma kansani. Koko maailma on minun, mutta teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani 2. Moos. 19:5–6.

Mutta juuri tämän meidän pyhyytemme hän erikoisen painokkaasti liittää yhteen oman pyhyyteensä kanssa, josta se on peräisin, ja se perustuu eräänlaiseen yhtäläisyyteen näiden välillä. Minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä, ja siksi teidän tulee pitää itsenne puhtaina ja pyhinä 3. Moos. 11:44. Ja suuri Jumalan mies Mooses sai useita kertoja selvän käskyn asettaa tämä suuri malli Israelin kansan silmien eteen auttamaan heitä käskyjen rikkumattomassa noudattamisessa. Herra sanoi Moosekselle: Sano Israelin kansalle: Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä 3. Moos. 19:2. Apostoli Pietari käyttää vielä Uudessa testamentissa aivan samaa korkeaa mallia saadakseen Aasiaan levittäytyneet uskovaisensa vilpittömän lainkuuliaisiksi, kun hän kirjoittaa heille: Olkaa kuuliaisia lapsia älkääkä taipuko noudattamaan himoja, joiden vallassa ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte. Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi kaikessa mitä teette. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” 1. Piet. 1:14–16. Tähän samankaltaisuuteen itsensä kanssa hän loi ensimmäiset esivanhempamme paratiisissa, kun hän sanoi: Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme146 1. Moos. 1:26. Apostoli Paavali osoittaa selvästi, mitä tämä tarkoittaa, kun hän kehottaa efesolaisiaan: Pukekaa yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää Ef. 4:24.

Lain velvoittava voima ei siten ole mitään ehdollista, jonka Jumala tai ihminen voisi kumota, muuttaa tai peruuttaa, vaan yhtä ikuinen kuin Jumala itse on, yhtä ikuinen ja muuttumaton on myös hänen pyhyytensä, ja siksi myös hänen pyhien määräystensä tulee säilyä ihmisille yhtä muuttumattomina. Mitkään muutokset tai aikakaudet eivät voi niitä kumota. Miten syntiset siis uskaltavat asettaa näin pyhät velvollisuudet kyseenalaisiksi? Ne eivät miellytä heitä. Ne asettavat suitset heidän hillittömille haluilleen ja siksi he purevat niitä vihaisesti ja koettavat kaikenlaisten vastaväitteiden avulla kiemurrella vapaaksi näin järkkymättömistä velvoitteista. Mutta silloin heidän tulee ainakin tietää, että noustessaan totuutta ja hyvettä vastaan he käyvät avointa sotaa pyhää Jumalaa ja kaikkivaltiasta Luojaa vastaan. Ne eivät koske tätä tai tuota kansaa tai sukua vaan kaikkia järjellisiä olentoja, kaikkia yhdessä ja jokaista erityisesti kaikkina aikoina, eikä niiden luonne voi milloinkaan muuttua. Voi, kunpa niiden rikkojat ajattelisivat tätä!

Unfortunately this content isn't available in English