Previous Section: The National Gain, § 15
Next Section: The National Gain, § 17
§ 16
These are the same dams that prevent the increase in the number of Swedish workers, although, as was shown in § 4, that is the main foundation of a national profit.
In a dam, the weight of the upper layers of water rests on that which lies closest to the bottom, so that the structure must be many times stronger and more watertight furthest down; for it is known from experience that the lower water gushes out through the slightest aperture at a faster rate than the other.
The same applies to our own population. We may consider any given occupation and the number of people employed in it.
If we consider farmers, we shall scarcely find a single example of anyone possessing a large manor who wishes to flee the country, although those who expect to inherit that estate from him would willingly pay for his travel; but can one be equally sure about the crofters on that estate or their children?
I have often asked them where their children are but have received a pitiful answer from most of them: what are we to do with them now17 at home? We can only feed ourselves in this place with the greatest difficulty as long as the Lord permits. Our eldest son sailed on the Holland route for a few years but then stayed there and is said to be doing well now. Our second son sails between here and England, but when we last saw him he took farewell for ever, intending to settle down there. Our third son went with the army to Pomerania; he was captured by the King of Prussia, but when God gave us peace he was unwilling to come back; he is now in Prussian service and has married there. Our fourth son is still a child, and God knows where he will go or what may become of him.
Why does a yeoman farmer1 in our kingdom not run away? Because he has a right of residence. But why is a labourer more likely to do so? The answer is obvious: because the regulations have not allowed him to settle down anywhere.
§. 16.
Desse dammar äro de samma, som hindra tilökningen af Swenska arbetares antal, hwilket likwäl är, såsom i §. 4. är wist, den första grundwalen til en Nationnal-winst.
Hela det öfwerstående wattnets tyngd i en dam hwilar på det som närmast ligger til botten, hwarföre byggnaden nederst måste wara mångdubbelt starkare och tätare; ty genom förfarenhet är bekant, at det nedra watnet strömmar ut genom den minsta öpning, med större hastighet än det förra.
På lika sätt är det beskaffat med wår folkmängd. Wi måge wända oss til hwad näring som hälst och det däruti arbetande antal af människor.
Se wi på jordbrukare, finne wi knapt et enda exempel på någon, som besitter et stort gods, at han wil rymma utur landet, fast de, som wänta på samma egendom efter honom, gerna wille bestå honom skjuts-penningar2 därtil; men monne man äfwen kunna wara lika säker, om samma Herregårds Torpare eller dess barn?
Jag hafwer ofta frågat dem, hwaräst3 äro edra barn; men fått af de flästa et bedröfweligt swar: hwad skole wi göra nu17 med dem hemma? wi hafwe största möda, at föda oss sjelf här på stället så länge Herren det tillåter. Wår äldsta son seglade några år på Hålland; men stannade där qwar, och skal nu må wäl. Den andra seglar på Ängland; men då wi sista gången träffade honom, tog han afsked för all sin tid och tänkte där sätta sig neder. Den tredje fölgde Armeén til Pommern: han blef fången af Konungen i Preussen; men då Gud gaf oss fred, hade han ej lust at komma tilbaka: han står nu i Preussisk tjenst och är där gifter. Den fjerde går ännu uti kolten, Gud wet hwart han skal taga wägen, eller hwad som kan blifwa af honom.
Hwarföre rymmer icke en Rikets Odal-Bonde? därföre at han är bofast. Men hwarföre gör en dräng det häldre? swaret är tydeligt: därföre at författningarna ej tilstadt honom någorstädes få fästa sina bo-pålar.
§ 16
Juuri samat padot estävät Ruotsin työläisten määrän kasvua, vaikka sen kasvu on kansallisen voiton tärkein perustus, kuten neljännessä pykälässä on osoitettu.
Patoaltaassa ylempien vesikerrosten koko paino lepää lähimpänä pohjaa olevan kerroksen päällä, joten alimpien rakennelmien on oltava monta kertaa vahvempia ja tiiviimpiä kuin muiden. Kokemuksesta tiedetään, että alimmat vesikerrokset virtaavat pienimmästäkin aukosta ja lisäksi nopeammin kuin ylempien kerrosten vedet.
Samoin on kansanjoukkojemme laita. Voimme tarkastella mitä tahansa elinkeinoa ja siinä työskentelevää ihmisryhmää.
Jos silmäämme maanviljelijöitä, löydämme tuskin ainoaakaan suurtilan omistajaa, joka tahtoisi lähteä maanpakoon, vaikka ne, jotka odottavat saavansa tilan hänen jälkeensä, maksaisivat mielellään hänen matkakulunsa. Mutta voidaanko olla yhtä varmoja saman herraskartanon torppareista ja heidän lapsistaan?
Olen monta kertaa kysynyt torppareilta, missä heidän lapsensa ovat, mutta useimmilta olen saanut murheellisen vastauksen: miten voisimme pitää heitä nyt17 kotona? Me pystymme töin tuskin elättämään itsemme täällä niin kauan kuin Herra sallii. Vanhin poikamme työskenteli muutamia vuosia Hollantiin purjehtivassa laivassa, mutta jäi sinne ja voi kai nykyään hyvin. Toinen purjehtii Englantiin, mutta kun viimeksi näimme hänet, hän jätti jäähyväiset ikuisiksi ajoiksi, koska aikoo jäädä maahan. Kolmas meni armeijan mukana Pommeriin ja jäi Preussin kuninkaan vangiksi. Mutta sitten kun Jumala antoi rauhan, poika ei enää halunnutkaan tulla takaisin. Nyt hän on Preussin palveluksessa ja on mennyt siellä naimisiin. Neljäs kulkee vielä koltussa; Luoja tietää mihin hän suuntaa kulkunsa tai mikä hänestä tulee.
Miksi valtakunnan itsenäiset talonpojat eivät pakene maasta? Koska heillä on tilansa. Entä miksi renki on halukkaampi muuttamaan? Vastaus on selvä: koska säädökset eivät salli hänen asettua vakinaisesti asumaan minnekään.
§ 16
These are the same dams that prevent the increase in the number of Swedish workers, although, as was shown in § 4, that is the main foundation of a national profit.
In a dam, the weight of the upper layers of water rests on that which lies closest to the bottom, so that the structure must be many times stronger and more watertight furthest down; for it is known from experience that the lower water gushes out through the slightest aperture at a faster rate than the other.
The same applies to our own population. We may consider any given occupation and the number of people employed in it.
If we consider farmers, we shall scarcely find a single example of anyone possessing a large manor who wishes to flee the country, although those who expect to inherit that estate from him would willingly pay for his travel; but can one be equally sure about the crofters on that estate or their children?
I have often asked them where their children are but have received a pitiful answer from most of them: what are we to do with them now17 at home? We can only feed ourselves in this place with the greatest difficulty as long as the Lord permits. Our eldest son sailed on the Holland route for a few years but then stayed there and is said to be doing well now. Our second son sails between here and England, but when we last saw him he took farewell for ever, intending to settle down there. Our third son went with the army to Pomerania; he was captured by the King of Prussia, but when God gave us peace he was unwilling to come back; he is now in Prussian service and has married there. Our fourth son is still a child, and God knows where he will go or what may become of him.
Why does a yeoman farmer4 in our kingdom not run away? Because he has a right of residence. But why is a labourer more likely to do so? The answer is obvious: because the regulations have not allowed him to settle down anywhere.
Previous Section: The National Gain, § 15
Next Section: The National Gain, § 17
Places: England Pomerania Prussia Sweden
Names:
Biblical references:
Subjects: