The National Gain, § 18

§. 18.

Gå wi til wåra Bärgwerk, så få wi snart se, det wara långt ifrån innehafwarena af de flästa wåra Bruks-egendomar, at wilja öfwergifwa Swerige; men hwad en hop fattige Bruks-ägare klaga öfwer brist på förlag7kapital, at drifwa arbetet med, trög afsättning och twungit pris, och det armod de hotas med, är en sak af hel annan beskaffenhet.

Hwad är det, som Smeder och Bruks-arbetare, klaga öfwer? Hwarföre blifwa de införskrefne8de som kommit från ett annat land icke länge qwar: de infödda gifta sig sällan och blifwa mästadels uslingar til slut? Och huru kommer det til, at spannemåls- och Victualie-handelen blifwer för Bruks-ägaren föga mindre lönande än sjelfwa Bruks-tilwerkningen? Och hwad är därtil orsaken, at de under Bruket lydande Bönder få kolstybbe9söndersmulat träkol uti åkren(*), och förtälja dylika Personalier10biografiska uppgifter om sina barn, som den förut omnämde Torparen.

Fabriqueuren går werkeligen så wäl klädd af egna tilwerkningar, som trots någon annan11som trots någon annan: precis som vem som helst annan; men arbetarena i spinhuset sitta ofta halfnakna, och andra gå slarfwiga på gatan och tigga, sägandes sig wara införskrifne utlänningar, som nu önskade at wara hemma igen, häldre än i Swerige stå för andras dörrar, och ändteligen dö uti armod.

Bland dem som flytta utur städerna, träffar sällan rymnings-sjukan in uppå de wälmående och Magistrats-personer12personer som tillhör samhällets översta, styrande skikt; men wäl ofta på det fattiga och ringare Borgerskapet.19

Jag tror det nästan wara ohört, at Sjö-Capitainer och Styrmän rymma, om icke för missgärningar i en utländsk hamn; men wågar icke försäkra det samma om Matrosen eller Kock-poiken.

Min gunstige Läsare! ser du icke nu orsaken hwarföre wår arbetshop ej kan ökas, och genom den wår Nationnale winst? Det blifwer i alla tider efter mitt begrep omöjeligt at hindra denna afgång, om dammarna icke öpnas.

Ju mindre tryckningen är, ju lättare hålles wattnet qwar; men ju lägre wattu-column, ju mindre tryckning, och den blifwer altid lägst, då slusswerket tages undan.

(*) En under Bruket lydande Bonde säges få kolstybbe uti sin åker, när han så arbetar wid Bruket, at han därigenom försummar sitt åkerbruk och därföre lider misswäxt.

1. kapital
2. de som kommit från ett annat land
3. söndersmulat träkol
4. biografiska uppgifter
5. som trots någon annan: precis som vem som helst annan
6. personer som tillhör samhällets översta, styrande skikt

§ 18

Jos siirrymme kaivoksiimme, saamme pian havaita, että useimpien ruukkiemme omistajat eivät halua millään muotoa hylätä Ruotsia. Aivan toinen asia on köyhien ruukinomistajien joukolta kuultu valitus, ettei toiminnan ylläpitämiseen ole pääomaa, että tuotteet menevät hitaasti kaupaksi ja lisäksi väkisin määrättyyn hintaan ja että heitä uhkaa köyhyys.

Entä mitä sepät ja ruukintyöläiset valittavat? Miksi ulkomaiset työntekijät häipyvät niin pian, miksi kotimaiset menevät vain harvoin naimisiin ja päätyvät lopulta useimmiten kurjalistoon? Entä mistä johtuu, että viljan ja muiden elintarvikkeiden myynti on ruukinomistajalle lähes yhtä kannattavaa kuin ruukin varsinainen tuotanto? Ja mikä on syynä siihen, että ruukin alaisuuteen kuuluvat talonpojat saavat pelloilleen hiilimurskaa* ja kertovat lastensa elämänkulusta samaan tapaan kuin edellä mainittu torppari?

Tehtailija kulkee todellakin pukeutuneena omiin tuotteisiinsa yhtä hienosti kuin muut, kun taas työntekijät istuvat kehräämössä usein puoli­alastomina. Toiset kulkevat rääsyissään kaduilla kerjäämässä ja sanovat olevansa ulkomailta tuotettuja työläisiä, jotka mieluummin olisivat kotona kuin kyhjöttämässä ruotsalaisten ovilla. Lopulta he kuolevat köyhyyteensä.

Maastamuuttokuume tarttuu kaupungeissa vain harvoin hyvin toimeentuleviin ja johtohenkilöihin. Sen sijaan todella usein se iskee porvariston köyhempiin ja vähäisempiin jäseniin.19

Uskoisin ettei merikapteeni tai perämies ole koskaan paennut laivasta, ellei hän sitten ole rikkonut lakia jossain ulkomaisessa satamassa. Samaa en uskalla vakuuttaa matruuseista ja kokkipojista.

Suopea lukijani! Näetkö nyt syyn miksi työläisjoukkomme ja sen myötä kansallinen voittomme ei voi kasvaa? Käsitykseni mukaan tätä menetystä ei voi milloinkaan estää ellei patoja avata.

Mitä vähäisempi paine on, sitä helpompaa on pitää vesi paikallaan. Mutta mitä matalampi vesipatsas on, sitä vähäisempää on paine, ja pienimmilleen se saadaan avaamalla sulut.

* Ruukin alaisuudessa olevan talonpojan sanotaan saavan hiilimurskaa pelloilleen, kun hän työskentelee ruukin töissä niin paljon, että laiminlyö maanviljelyksensä ja kärsii sen tähden huonosta sadosta.

§ 18

If we look at our mining industry we will soon see that not many of the owners of our metalworks wish to abandon Sweden; but the complaints of a number of poor owners of metalworks about the lack of capital with which to run the enterprise, sluggish sales and fixed prices, as well as the poverty that threatens them, are quite a different matter.

What do smiths and foundry workers complain about? Why do those who are brought in from abroad not remain for long, while those who are born locally seldom marry and generally end up as paupers? And how does it happen that trading in grain and provisions becomes hardly less profitable for the foundry proprietor than the production of iron itself? And why is it that the farmers subordinate to the estate get cinders on their fields* and tell the same sort of personal stories about their children as the crofter mentioned above.

The manufacturer certainly goes as well clothed in his own products as anyone else, but the workers in the spinning-mill often sit half-naked and others go badly dressed on the street and beg, saying that they are foreigners brought in from abroad who now wish they were back home again instead of standing outside other people’s doors in Sweden, ultimately dying in poverty.

Among those who move away from the towns, the desire to escape rarely affects the affluent and the magistrates but very often the poor and the humbler townspeople.19

I believe it is almost unheard of for sea captains and mates to abscond, unless for offences committed in a foreign port, but I dare not assert the same of a sailor or the cook’s boy.

Dear reader! do you not now see why our labour force cannot increase, and with it our national profit? It will never, in my opinion, be possible to prevent this attrition unless the dams are opened.

The less the pressure, the more easily is the water retained, but the shorter the column of water, the less the pressure, and it will always be lowest when the sluice-gate is opened.