Previous Section: The National Gain, § 8
Next Section: The National Gain, § 10
§ 9
Neither production bounties nor premiums for exports stand the test that they
increase or promote the national profit in any way.
These are widely used throughout most of Europe but especially in England, yet everywhere they infallibly increase their actual loss. The production bounties are harmful in a straightforward way but those for exports in two ways.
If there are enough workers in a trade and production bounties are nevertheless provided, too many people will be drawn from other trades, it will become less profitable,11 owing to a surplus of commodities, and the bounties will cause a shortage of workers in other profitable branches of business, and the state is burdened by enriching particular citizens. If people will not engage in an established trade without subsidies, it is obvious that it is less profitable than the others where there is no shortage of workers.
If the state compensates for the losses caused to the workers and the nation in that trade by providing subsidies, there will of course be those who will engage in it, but their labour will be wanting in a more profitable trade. The amount by which the values of the respective products differ will unquestionably constitute a loss to the nation.
§. 9.
Hwarken Tilwerknings- eller Utskeppnings-Præmier1 hålla här prof2, at på något sätt öka eller befordra den Nationnale winsten.
De äro nästan öfwer hela Europa, men i synnerhet i Ängland mycket uti bruk; men öka ofelbart allestäds deras werkeliga förlust. Tilwerknings-Præmierna skada enkelt, men Exportations på et dubbelt sätt.
Finnes arbetare nog uti en näring och Tilwerknings-Præmier icke desto mindre bestås, drages förmycket folk utur andra näringar, gör den af öfwerflöd af waror mindre lönande,11 och förorsakar brist på arbetare i andra lönande närings-grenar, och Staten graveras at rikta3 några wissa medborgare. Går folket icke utan belöningar i en bekant näring, så är klart, at den är mindre lönande, än de andra där arbetare icke tryta.
Ärsätter Staten genom belöningar arbetarenas och Nationens förlust wid denna näring, så gifwes wäl de, som taga an hänne, men deras arbete saknas i den mera lönande näringen. Så mycket altså tilwerkningarnas wärden skilja från hwarandra, blifwer oförnekeligen Nations förlust.
§ 9
Sen enempää valmistus- kuin vientipalkkiotkaan eivät näköjään pysty millään tavoin kasvattamaan tai edistämään kansallista voittoa.
Niitä käytetään koko Euroopassa ja erityisesti Englannissa, mutta todelliset tappiot lisääntyvät niiden vaikutuksesta väistämättä kaikkialla. Valmistuspalkkiot aiheuttavat vahinkoa kertaalleen, mutta vientipalkkiot kaksinkertaisesti.
Jos jollakin alalla on riittävästi työntekijöitä ja valmistuspalkkioita siitä huolimatta maksetaan, vedetään näin liikaa väkeä muilta aloilta, vähennetään kyseisen alan kannattavuutta, koska sen tuotteita aletaan valmistaa liikaa,11 ja aiheutetaan työntekijöiden puutetta toisilla kannattavilla aloilla, ja niin valtio saa rasituksekseen muutamien tiettyjen kansalaisten rikastuttamisen. Elleivät ihmiset tule ilman palkkioita tutulle alalle, silloin on selvää että se ala on vähemmän kannattava kuin ne alat, joilta työntekijät eivät lopu.
Jos valtio korvaa palkkioilla kyseisen alan työntekijöiden ja kansakunnan tappiot, silloin alalle on kyllä pyrkijöitä, mutta heidän työtään kaivataan kannattavammalla alalla. Se, kuinka paljon näiden tuotteiden arvot eroavat toisistaan, on eittämättä kansakunnan tappiota.
§ 9
Neither production bounties nor premiums for exports stand the test that they
increase or promote the national profit in any way.
These are widely used throughout most of Europe but especially in England, yet everywhere they infallibly increase their actual loss. The production bounties are harmful in a straightforward way but those for exports in two ways.
If there are enough workers in a trade and production bounties are nevertheless provided, too many people will be drawn from other trades, it will become less profitable,11 owing to a surplus of commodities, and the bounties will cause a shortage of workers in other profitable branches of business, and the state is burdened by enriching particular citizens. If people will not engage in an established trade without subsidies, it is obvious that it is less profitable than the others where there is no shortage of workers.
If the state compensates for the losses caused to the workers and the nation in that trade by providing subsidies, there will of course be those who will engage in it, but their labour will be wanting in a more profitable trade. The amount by which the values of the respective products differ will unquestionably constitute a loss to the nation.
§. 9.
Hwarken Tilwerknings- eller Utskeppnings-Præmier4 hålla här prof5, at på något sätt öka eller befordra den Nationnale winsten.
De äro nästan öfwer hela Europa, men i synnerhet i Ängland mycket uti bruk; men öka ofelbart allestäds deras werkeliga förlust. Tilwerknings-Præmierna skada enkelt, men Exportations på et dubbelt sätt.
Finnes arbetare nog uti en näring och Tilwerknings-Præmier icke desto mindre bestås, drages förmycket folk utur andra näringar, gör den af öfwerflöd af waror mindre lönande,11 och förorsakar brist på arbetare i andra lönande närings-grenar, och Staten graveras at rikta6 några wissa medborgare. Går folket icke utan belöningar i en bekant näring, så är klart, at den är mindre lönande, än de andra där arbetare icke tryta.
Ärsätter Staten genom belöningar arbetarenas och Nationens förlust wid denna näring, så gifwes wäl de, som taga an hänne, men deras arbete saknas i den mera lönande näringen. Så mycket altså tilwerkningarnas wärden skilja från hwarandra, blifwer oförnekeligen Nations förlust.
§ 9
Sen enempää valmistus- kuin vientipalkkiotkaan eivät näköjään pysty millään tavoin kasvattamaan tai edistämään kansallista voittoa.
Niitä käytetään koko Euroopassa ja erityisesti Englannissa, mutta todelliset tappiot lisääntyvät niiden vaikutuksesta väistämättä kaikkialla. Valmistuspalkkiot aiheuttavat vahinkoa kertaalleen, mutta vientipalkkiot kaksinkertaisesti.
Jos jollakin alalla on riittävästi työntekijöitä ja valmistuspalkkioita siitä huolimatta maksetaan, vedetään näin liikaa väkeä muilta aloilta, vähennetään kyseisen alan kannattavuutta, koska sen tuotteita aletaan valmistaa liikaa,11 ja aiheutetaan työntekijöiden puutetta toisilla kannattavilla aloilla, ja niin valtio saa rasituksekseen muutamien tiettyjen kansalaisten rikastuttamisen. Elleivät ihmiset tule ilman palkkioita tutulle alalle, silloin on selvää että se ala on vähemmän kannattava kuin ne alat, joilta työntekijät eivät lopu.
Jos valtio korvaa palkkioilla kyseisen alan työntekijöiden ja kansakunnan tappiot, silloin alalle on kyllä pyrkijöitä, mutta heidän työtään kaivataan kannattavammalla alalla. Se, kuinka paljon näiden tuotteiden arvot eroavat toisistaan, on eittämättä kansakunnan tappiota.
§ 9
Neither production bounties nor premiums for exports stand the test that they
increase or promote the national profit in any way.
These are widely used throughout most of Europe but especially in England, yet everywhere they infallibly increase their actual loss. The production bounties are harmful in a straightforward way but those for exports in two ways.
If there are enough workers in a trade and production bounties are nevertheless provided, too many people will be drawn from other trades, it will become less profitable,11 owing to a surplus of commodities, and the bounties will cause a shortage of workers in other profitable branches of business, and the state is burdened by enriching particular citizens. If people will not engage in an established trade without subsidies, it is obvious that it is less profitable than the others where there is no shortage of workers.
If the state compensates for the losses caused to the workers and the nation in that trade by providing subsidies, there will of course be those who will engage in it, but their labour will be wanting in a more profitable trade. The amount by which the values of the respective products differ will unquestionably constitute a loss to the nation.
Previous Section: The National Gain, § 8
Next Section: The National Gain, § 10
Places:
Names:
Biblical references:
Subjects: