Edellinen dokumentti: ”Kirkkoherra, maisteri Chydenius on äskettäin…” DA 30.12.1778
Reinhold Antonsson
Huomautuksia kirkkoherra, maisteri Chydeniuksen asettumisesta irtolaisten ja laiskureiden valtuutetuksi
Painettu Tukholmassa Kuninkaallisen Ritarikunnan kirjapainossa 1779.
Aivan uutta siveysoppia on pahetta ja siveettömyyttä vastaan saarnaaminen samalla kun laiskurin elämäntapaa kaunistellaan vapauden voiteella. Itse Jumala on antanut käskyn tehdä työtä, joutilaana kuljeskeleminen on tästä syystä rikos valtiota vastaan. Työnteon käsky on suoraan vastoin laiskurin luonnollisia taipumuksia, ja juuri sen takia hän haluaa päästä omien tekemistensä herraksi. Kun väitetään, että irtolainen palvelee yhteiskuntaa yhtä hyvin vapaana kuin ollessaan isännän alaisena, tämä vastaa väitettä, että lyönneillään ajan ilmaiseva kello, joka alkuaankin on väärin rakennettu ja jota ei sitten koskaan vedetä, näyttää päivästä päivään tunnit täsmällisesti oikein kellotaulullaan samoin kuin muut kellolaitteet, joita hoidetaan niiden vaatimalla tavalla.
Se, joka osaa järjestää työn oikein, saa aina enemmän aikaan pienemmällä työväen määrällä kuin toinen suuremmalla, jos tällä ei ole luontaista taitoa eikä arvostelukykyä työn järjestämiseen sen luonteen mukaisella tavalla. Mitä voidaan tässä suhteessa odottaa irtolaisilta ja laiskureilta? Hehän eivät ensinnäkään ymmärrä, miten heidän on tehtävä työtä. He myös valitsevat laiskureitten tapaan aina helpomman ratkaisun eli tekevät työtä, josta on vain vähän hyötyä, ja varastavat sitten kun tulee nälkä.
Myönnettäköön kiistämättömäksi tosiasiaksi, että jo nyt on hyvät mahdollisuudet poimia työtä tekevien joukosta jokaista kokonaista manttaalia kohti ainakin yksi laiskuri tai irtolainen, mutta jos herra kirkkoherra Chydenius saisi oikeuden antaa laiskureille palveluspakosta vapauttavan todistuksen ja sitten myös oikeuden vapaaseen majoittumiseen, saataisiin havaita, että jokaisen kokonaisen manttaalin rasituksena olisi tyhjäntoimittajia enemmän kuin yksi. Pyöristettäköön luku kuitenkin yhdeksi kokonaista manttaalia kohti, jolloin samalla todetaan, että siinä samassa on koossa vakinainen 80 000 irtolaisen armeija valtakunnan elätettävänä.
Voidaanko olettaa, mikä ei kylläkään päähäni mahdu, että kuningas Kustaa III voitaisiin saada myöntämään irtolaisille hiuskarvankaan verran enemmän vapautta kuin heillä on? Että kuningas, joka itse suitsii paheellisuutta ja on opettanut kansansa erottamaan toisistaan omavaltaisuuden ja vapauden, sallisi tämän jälkeen työtä tekevien joukon muuttuvan ihmisistä eläimiksi? Ei missään tapauksessa. Voiko kukaan epäillä, ettei tuollainen vapaa joukkokunta kävisi vaaralliseksi jopa kuninkaanvallalle, saati kansalaisten hengelle ja omaisuudelle? Mitä vanhemmaksi tuollainen roskajoukko ehtisi, sitä hankalammaksi se tulisi.
Juudean maan puhdistaminen ryöväreistä1 oli kuningas Herodekselle erityisen vaikeaa, kun ryöväreiden pesäpaikat olivat hyvin luoksepääsemättömiä; tämän takia Herodes saikin tuon työn suorittamisesta osakseen valtakunnan suuren kunnioituksen. Jumalan kiitos havaitsemme työtä tekevien joukon rauhalliseksi ja hyviä tapoja noudattavaksi ja näemme, että se mielellään nauttii töissä ja toimissaan lakien väkivaltaa vastaan antamaa suojaa! Mikähän seikka voisi näin ollen saada aikaan sen, että kuningas vapaakirjeitä myöntämällä antaisi istuttaa valtakuntaansa irtolaisia ja laiskureita, joiden keskuudesta levittäytyisi sitten tuota pikaa valtakunnan kaikkiin kolkkiin ja kulmakuntiin kelvoton joukko, joka tarrautuisi kiinni asuinpaikkoihin siellä täällä, kuitenkin enimmäkseen sellaisilla seuduilla, joilla huonot tavat ja paheellisuus olisivat parhaiten suojassa kaikelta valvonnalta. Ihmisystävä ei tässä käsittääkseni voi puhua lähimmäisenrakkaudesta sen paremmin oikeudenmukaisuuden kuin säälinkään näkökannalta. Kun ihminen on terve ja hänellä on vaatteet ja ruokaa ja lisäksi tyytyväinen mielenlaatu, hän on kyllin rikas ja hänen olonsa ovat kyllin mukavat, niin ettei hänellä ole syytä valittaa. Kohtuuteen tyytyvä palkollinen saa nauttia tuota kaikkea. Jos hän sairastuu, hän saa kunnollisen isännän talossa suojaa ja hoitoa. Tuollaisen palvelusväen näkee aina hyvin vaatetettuna, hyvin ruokittuna, hyväntuulisena ja iloisena. Käännäpä katseesi näistä irtolaiseen, niin toteat hänen olevan resuisesti pukeutunut, laiha, epäsiisti ja karkeatapainen. Näet hänen olevan alituisesti kuljeksimassa ja etsimässä jonkun toisen pataan jääneitä tähteitä. Jos menet mäkitupiin, joihin ei kuulu viljelysmaata tai joissa ei harjoiteta viljelyä jonkun toisen omistaman tilan mailla, tilanne on samanlainen. Kiistattomasti asiat ovat yleensä näin, tästä saa ehdottomasti todistuksen kaikkialta valtakunnasta. Niinpä kaikkien maailman ihmisten on säätynsä ja arvoasemansa mukaisesti tehtävä työtä kansalaisvelvollisuuksiensa edellyttämässä asemassa. Sellainen on luonnon järjestys, ja Luonnon Herra on säätänyt tämän järjestyksen. Jos katsotaan taivaan alla lentäviä lintuja, veden kaloja ja maalla eläviä eläimiä, ne kaikki liikkuvat luonnon säätämien lakiensa mukaisesti, miksi sitten ihmisen pitäisi minkään verukkeen nojalla olla vapautettu työnteosta? Aikoinaan Jumala itse saneli lakinsa Juudan kansalle, heti kun nämä pyrkivät maallisen valtiaan alaisuuteen; lukekaa 1. Samuelin kirjan 8. luku.2
Siinä ei mainita mitään vapaakirjettä irtolaisille, vaan sen mukaan kaikkien piti olla kuninkaan palvelijoita, mutta jokaisen omasta puolestaan joko isäntä tai renki. Ja tämä on niin kuin olla pitää. Kuka uskaltaa moittia Jumalan itse säätämää järjestystä, jossa ei koskaan voi olla virhettä. Avioituneiden palvelijoiden pestaaminen ei ole yhteiskunnan lakien vastaista. Miksi he eivät voi mennä naimisiin, vaimo kehrätä ja kutoa, mies tehdä työtä vuosipalkalla? Miksi nostaa esiin uusia kysymyksiä, jotka hämärtävät asiaa enemmän kuin valaisevat sitä, heti kun kysymyksestä tulee kiistelyn aihe? Läänit eivät ole keskenään samanlaisia palkkaolojensa, ruokatapojensa eivätkä töiden laadun kannalta. On mahdotonta saada aikaan palkollissääntöä, jonka palkkausmääräykset palvelevat koko valtakuntaa. Miten paljon aiempien valtiopäivien aikana onkaan kirjoitettu vaihtokurssista, rahan arvosta ja rahalajeista, mutta heti kun metelöinti loppui, kaikki riitely päättyi pyhään hiljaisuuteen. Riikintaaleri tuli käyttöön, vaihtokurssi laski.3 Kuninkaan suurta tekoa ylistettiin. Nyt kiistelemme palkollissäännöstä, joka ei koske ketään erityisesti, vaan valtakuntaa yleisesti. Kenenkään valtakunnan kansalaisen ei voida sanoa nyt eikä aiemmilla valtiopäivillä, joilla tätä asiaa on käsitelty tai lakeja siitä säädetty, jääneen vaille lainmukaista edustajaa tai kuulemista asian yhteydessä.
Lopputulokseksi tästä kaikesta tulee vakaan käsitykseni mukaan, että harhaoppina on pidettävä sellaisen uskonkappaleen esittämistä ihmiskunnalle, että luonto olisi syrjinyt ketään sellaista, joka on tullut maailmaan ruumiiltaan terveenä ja ihmisjärki päässään, tai että kenenkään sellaisen voitaisiin sanoa olevan maapallolla pakon alaisena. Ei ketään tuomita työhön kapalolapsena, eikä kukaan Kustaa III:n alamainen synny orjaksi. Jokaisellahan on nuoruusvuosinaan vapaus hankkiutua johonkin aatelittomaan säätyyn, mutta tehtyään valintansa, otettuaan tietyn elinkeinon tulevan toimeentulonsa hankkimisen tavaksi, hän on oma herransa. Hän ei ole kenenkään holhouksen alainen; henkilö, joka haluaa kerjätä itselleen oikeuden edustaa häntä asianomistajana, herättää aina epäilyksiä, mutta viattomuuden puolustaminen on taas hyve siinä tapauksessa, että ihmisten oikeuksia loukataan lain ja hyvän järjestyksen vastaisesti. Kuninkaiden eri aikoina antamien hallitsijanvakuutusten soveltaminen irtolaisten puolustamiseksi vuosipalvelukseen joutumista vastaan, kun niissä sanotaan, että kuningas älköön antako riistää keneltäkään henkeä eikä kunniaa, vahingoittaa kenenkään ruumiillista koskemattomuutta eikä hyvinvointia ilman laillista oikeudenkäyntiä ja tuomiota, älköönkä riistäkö tai salliko kenenkään muunkaan riistää keneltäkään irtainta tai kiinteää omaisuutta ilman laillista tutkintaa ja tuomiota,4 sellainen menettely ei ole aiheen mukaisen saarnatekstin valitsemista, sillä jos tuollaiset selitykset voidaan hyväksyä, silloin voidaan myös jokainen uskonto itse sellaisenaan erikseen helposti todistaa ainoaksi oikeaksi. Tarkastelkaamme lopuksi lähemmin tuota edellä mainittua 1. Samuelin kirjan 8. lukua. Havaitsemme, etteivät israelilaiset kyenneet Samuelin aikana saamaan mitään hyvää aikaan itse, vaan vain hänen välityksellään, mutta heidän suunnitelmansa ja halunsa tuottivat tuloksen, heti kun Samuel oli sanonut heille: Palatkaa kukin kaupunkiinne.5 Kun saamme kuulla saman käskyn, voimme olla varmoja siitä, että kaikki asiamme tulevat hoidetuksi.
Tukholmassa 5. tammikuuta 1779.
Reinhold Antonsson6
Karlstadin ja Kristinehamnin kaupunkien valtiopäiväedustaja.
Suom. Heikki Eskelinen
Alkuperäinen dokumentti: Reinhold Antonssonin kirjoitus Anmärkningar, wid kyrkoherdens herr magister Chydenii för lösdrifware och lättingar, antagna fullmägtigskap.
Kirjapaino, painopaikka ja -vuosi: Kongl. Ordens Tryckeriet, Stockholm, 1779.
Ajoitus: Päiväys s. [4] 5.1.1779.
Perusteksti: Kungliga biblioteketin kappale Tukholmassa, 1700–1829 54 A Br. 1779.
Kuvalähde: Kungliga biblioteket.
Huomautuksia: Chydenius vastasi tähän kirjoituksellaan Vastaus herra laamanni Antonssonin Dagligt Allehandan liitteenä levittämiin Huomautuksiin, jotka kohdistuvat teokseeni Isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista, Dagligt Allehanda 21.–22.1.1779.
Edellinen dokumentti: ”Kirkkoherra, maisteri Chydenius on äskettäin…” DA 30.12.1778