Edellinen dokumentti: ”Kirkkoherra, maisteri Chydenius on äskettäin…” DA 30.12.1778
[1]
Reinhold Antonsson
Huomautuksia kirkkoherra, maisteri Chydeniuksen asettumisesta irtolaisten ja laiskureiden valtuutetuksi
Painettu Tukholmassa Kuninkaallisen Ritarikunnan kirjapainossa 1779.[2]
Aivan uutta siveysoppia on pahetta ja siveettömyyttä vastaan saarnaaminen samalla kun laiskurin elämäntapaa kaunistellaan vapauden voiteella. Itse Jumala on antanut käskyn tehdä työtä, joutilaana kuljeskeleminen on tästä syystä rikos valtiota vastaan. Työnteon käsky on suoraan vastoin laiskurin luonnollisia taipumuksia, ja juuri sen takia hän haluaa päästä omien tekemistensä herraksi. Kun väitetään, että irtolainen palvelee yhteiskuntaa yhtä hyvin vapaana kuin ollessaan isännän alaisena, tämä vastaa väitettä, että lyönneillään ajan ilmaiseva kello, joka alkuaankin on väärin rakennettu ja jota ei sitten koskaan vedetä, näyttää päivästä päivään tunnit täsmällisesti oikein kellotaulullaan samoin kuin muut kellolaitteet, joita hoidetaan niiden vaatimalla tavalla.
Se, joka osaa järjestää työn oikein, saa aina enemmän aikaan pienemmällä työväen määrällä kuin toinen suuremmalla, jos tällä ei ole luontaista taitoa eikä arvostelukykyä työn järjestämiseen sen luonteen mukaisella tavalla. Mitä voidaan tässä suhteessa odottaa irtolaisilta ja laiskureilta? Hehän eivät ensinnäkään ymmärrä, miten heidän on tehtävä työtä. He myös valitsevat laiskureitten tapaan aina helpomman ratkaisun eli tekevät työtä, josta on vain vähän hyötyä, ja varastavat sitten kun tulee nälkä.
Myönnettäköön kiistämättömäksi tosiasiaksi, että jo nyt on hyvät mahdollisuudet poimia työtä tekevien joukosta jokaista kokonaista manttaalia kohti ainakin yksi laiskuri tai irtolainen, mutta jos herra kirkkoherra Chydenius saisi oikeuden antaa laiskureille palveluspakosta vapauttavan todistuksen ja sitten myös oikeuden vapaaseen majoittumiseen, saataisiin havaita, että jokaisen kokonaisen manttaalin rasituksena olisi tyhjäntoimittajia enemmän kuin yksi. Pyöristettäköön luku kuitenkin yhdeksi kokonaista manttaalia kohti, jolloin samalla todetaan, että siinä samassa on koossa vakinainen 80 000 irtolaisen armeija valtakunnan elätettävänä.
Voidaanko olettaa, mikä ei kylläkään päähäni mahdu, että kuningas Kustaa III voitaisiin saada myöntämään irtolaisille hiuskarvankaan verran enemmän vapautta kuin heillä on? Että kuningas, joka itse suitsii paheellisuutta ja on opettanut kansansa erottamaan toisistaan omavaltaisuuden ja vapauden, sallisi tämän jälkeen työtä tekevien joukon muuttuvan ihmisistä eläimiksi? Ei missään tapauksessa. Voiko kukaan epäillä, ettei tuollainen vapaa joukkokunta kävisi vaaralliseksi jopa kuninkaanvallalle, saati kansalaisten hengelle ja omaisuudelle? Mitä vanhemmaksi tuollainen roskajoukko ehtisi, sitä hankalammaksi se tulisi.
Juudean maan puhdistaminen ryöväreistä1 oli kuningas Herodekselle erityisen vaikeaa, kun ryöväreiden pesäpaikat olivat hyvin luoksepääsemättömiä; tämän takia Herodes saikin tuon työn suorittamisesta[3] osakseen valtakunnan suuren kunnioituksen. Jumalan kiitos havaitsemme työtä tekevien joukon rauhalliseksi ja hyviä tapoja noudattavaksi ja näemme, että se mielellään nauttii töissä ja toimissaan lakien väkivaltaa vastaan antamaa suojaa! Mikähän seikka voisi näin ollen saada aikaan sen, että kuningas vapaakirjeitä myöntämällä antaisi istuttaa valtakuntaansa irtolaisia ja laiskureita, joiden keskuudesta levittäytyisi sitten tuota pikaa valtakunnan kaikkiin kolkkiin ja kulmakuntiin kelvoton joukko, joka tarrautuisi kiinni asuinpaikkoihin siellä täällä, kuitenkin enimmäkseen sellaisilla seuduilla, joilla huonot tavat ja paheellisuus olisivat parhaiten suojassa kaikelta valvonnalta. Ihmisystävä ei tässä käsittääkseni voi puhua lähimmäisenrakkaudesta sen paremmin oikeudenmukaisuuden kuin säälinkään näkökannalta. Kun ihminen on terve ja hänellä on vaatteet ja ruokaa ja lisäksi tyytyväinen mielenlaatu, hän on kyllin rikas ja hänen olonsa ovat kyllin mukavat, niin ettei hänellä ole syytä valittaa. Kohtuuteen tyytyvä palkollinen saa nauttia tuota kaikkea. Jos hän sairastuu, hän saa kunnollisen isännän talossa suojaa ja hoitoa. Tuollaisen palvelusväen näkee aina hyvin vaatetettuna, hyvin ruokittuna, hyväntuulisena ja iloisena. Käännäpä katseesi näistä irtolaiseen, niin toteat hänen olevan resuisesti pukeutunut, laiha, epäsiisti ja karkeatapainen. Näet hänen olevan alituisesti kuljeksimassa ja etsimässä jonkun toisen pataan jääneitä tähteitä. Jos menet mäkitupiin, joihin ei kuulu viljelysmaata tai joissa ei harjoiteta viljelyä jonkun toisen omistaman tilan mailla, tilanne on samanlainen. Kiistattomasti asiat ovat yleensä näin, tästä saa ehdottomasti todistuksen kaikkialta valtakunnasta. Niinpä kaikkien maailman ihmisten on säätynsä ja arvoasemansa mukaisesti tehtävä työtä kansalaisvelvollisuuksiensa edellyttämässä asemassa. Sellainen on luonnon järjestys, ja Luonnon Herra on säätänyt tämän järjestyksen. Jos katsotaan taivaan alla lentäviä lintuja, veden kaloja ja maalla eläviä eläimiä, ne kaikki liikkuvat luonnon säätämien lakiensa mukaisesti, miksi sitten ihmisen pitäisi minkään verukkeen nojalla olla vapautettu työnteosta? Aikoinaan Jumala itse saneli lakinsa Juudan kansalle, heti kun nämä pyrkivät maallisen valtiaan alaisuuteen; lukekaa 1. Samuelin kirjan 8. luku.2
Siinä ei mainita mitään vapaakirjettä irtolaisille, vaan sen mukaan kaikkien piti olla kuninkaan palvelijoita, mutta jokaisen omasta puolestaan joko isäntä tai renki. Ja tämä on niin kuin olla pitää. Kuka uskaltaa moittia Jumalan itse säätämää järjestystä, jossa ei koskaan voi olla virhettä. Avioituneiden palvelijoiden pestaaminen ei ole yhteiskunnan lakien vastaista. Miksi he eivät voi mennä naimisiin, vaimo kehrätä ja kutoa, mies tehdä työtä vuosipalkalla? Miksi nostaa esiin uusia kysymyksiä, jotka hämärtävät asiaa enemmän kuin valaisevat sitä, heti kun kysymyksestä tulee kiistelyn aihe? Läänit[4] eivät ole keskenään samanlaisia palkkaolojensa, ruokatapojensa eivätkä töiden laadun kannalta. On mahdotonta saada aikaan palkollissääntöä, jonka palkkausmääräykset palvelevat koko valtakuntaa. Miten paljon aiempien valtiopäivien aikana onkaan kirjoitettu vaihtokurssista, rahan arvosta ja rahalajeista, mutta heti kun metelöinti loppui, kaikki riitely päättyi pyhään hiljaisuuteen. Riikintaaleri tuli käyttöön, vaihtokurssi laski.3 Kuninkaan suurta tekoa ylistettiin. Nyt kiistelemme palkollissäännöstä, joka ei koske ketään erityisesti, vaan valtakuntaa yleisesti. Kenenkään valtakunnan kansalaisen ei voida sanoa nyt eikä aiemmilla valtiopäivillä, joilla tätä asiaa on käsitelty tai lakeja siitä säädetty, jääneen vaille lainmukaista edustajaa tai kuulemista asian yhteydessä.
Lopputulokseksi tästä kaikesta tulee vakaan käsitykseni mukaan, että harhaoppina on pidettävä sellaisen uskonkappaleen esittämistä ihmiskunnalle, että luonto olisi syrjinyt ketään sellaista, joka on tullut maailmaan ruumiiltaan terveenä ja ihmisjärki päässään, tai että kenenkään sellaisen voitaisiin sanoa olevan maapallolla pakon alaisena. Ei ketään tuomita työhön kapalolapsena, eikä kukaan Kustaa III:n alamainen synny orjaksi. Jokaisellahan on nuoruusvuosinaan vapaus hankkiutua johonkin aatelittomaan säätyyn, mutta tehtyään valintansa, otettuaan tietyn elinkeinon tulevan toimeentulonsa hankkimisen tavaksi, hän on oma herransa. Hän ei ole kenenkään holhouksen alainen; henkilö, joka haluaa kerjätä itselleen oikeuden edustaa häntä asianomistajana, herättää aina epäilyksiä, mutta viattomuuden puolustaminen on taas hyve siinä tapauksessa, että ihmisten oikeuksia loukataan lain ja hyvän järjestyksen vastaisesti. Kuninkaiden eri aikoina antamien hallitsijanvakuutusten soveltaminen irtolaisten puolustamiseksi vuosipalvelukseen joutumista vastaan, kun niissä sanotaan, että kuningas älköön antako riistää keneltäkään henkeä eikä kunniaa, vahingoittaa kenenkään ruumiillista koskemattomuutta eikä hyvinvointia ilman laillista oikeudenkäyntiä ja tuomiota, älköönkä riistäkö tai salliko kenenkään muunkaan riistää keneltäkään irtainta tai kiinteää omaisuutta ilman laillista tutkintaa ja tuomiota,4 sellainen menettely ei ole aiheen mukaisen saarnatekstin valitsemista, sillä jos tuollaiset selitykset voidaan hyväksyä, silloin voidaan myös jokainen uskonto itse sellaisenaan erikseen helposti todistaa ainoaksi oikeaksi. Tarkastelkaamme lopuksi lähemmin tuota edellä mainittua 1. Samuelin kirjan 8. lukua. Havaitsemme, etteivät israelilaiset kyenneet Samuelin aikana saamaan mitään hyvää aikaan itse, vaan vain hänen välityksellään, mutta heidän suunnitelmansa ja halunsa tuottivat tuloksen, heti kun Samuel oli sanonut heille: Palatkaa kukin kaupunkiinne.5 Kun saamme kuulla saman käskyn, voimme olla varmoja siitä, että kaikki asiamme tulevat hoidetuksi.
Tukholmassa 5. tammikuuta 1779.
Reinhold Antonsson6
Karlstadin ja Kristinehamnin kaupunkien valtiopäiväedustaja.
Suom. Heikki Eskelinen
Alkuperäinen dokumentti: Reinhold Antonssonin kirjoitus Anmärkningar, wid kyrkoherdens herr magister Chydenii för lösdrifware och lättingar, antagna fullmägtigskap.
Kirjapaino, painopaikka ja -vuosi: Kongl. Ordens Tryckeriet, Stockholm, 1779.
Ajoitus: Päiväys s. [4] 5.1.1779.
Perusteksti: Kungliga biblioteketin kappale Tukholmassa, 1700–1829 54 A Br. 1779.
Kuvalähde: Kungliga biblioteket.
Huomautuksia: Chydenius vastasi tähän kirjoituksellaan Vastaus herra laamanni Antonssonin Dagligt Allehandan liitteenä levittämiin Huomautuksiin, jotka kohdistuvat teokseeni Isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista, Dagligt Allehanda 21.–22.1.1779.
[1]
Anmärkningar, Wid Kyrkoherdens Herr Magister Chydenii För Lösdrifware och Lättingar, antagna Fullmägtigskap.
Stockholm, Tryckt i Kongl. Ordens Tryckeriet, 1779. [2]
Thet blifwer en ny Sedolära, at predika emot last och odygd, men sminka lättjan med frihets salwan. At arbeta hafwer Gud Sjelf befalt, at gå fåfäng7 är therföre ett brott emot Staten. Befallningen at arbeta, strider directe emot en lättings naturliga böjelse, och just therföre wil han blifwa sin egen Herre. At påstå thet en lösdrifware skal kunna göra Publicum lika tjänst, om han är fri eller står under Husbonde, thet är thet samma, som påstå, at en Slag-klåcka, som först och främst är felagtig i sjelfwa construction, och sedan aldrig drages upp, skal icke dess mindre, ifrån den ena dagen til den andra, utwisa accurat8 på sin tafla rätta timan som andra Urwärk, hwilka skötas efter sin ordning.
Then som förstår rätt ställa et arbete, uträttar altid mera med et mindre antal arbetsfolk, än en annan, med större, som icke hafwer gåfwan och jugement9 at anordna arbetet i et naturliget sammanhang. Hwad kan man i sådan wäg wänta af lösdrifware och lättingar? the förstå först och främst icke huru the böra arbeta, the wälja ock altid, som är lättingars wana, lätta ändan, det är: sådant arbete, som föga gagnar, och då swulten kommer, så stjäla the.
Lät oss medgifwa, efter then sanning icke kan bestridas, at åtminstone är redan god tilgång at uttaga af arbetande hopen, på hwarje helt Hemman en lätting eller lösdrifware; men om Herr Kyrkoherden Chydenius ägde fribref för lättingar10 och thernäst fri inqvartering, så fingo man befinna,11 at hwarje helt Hemman skulle betungas med mer än en dagtjuf;12 men för jämn räkning håller man sig wid en för hwarje helt Hemman, och med thet samma finner man en stående Armé af 80 000 lösdrifware, som Riket måste försörja.
Är det möjeligit supponera,13 med mit förnuft kommer thet ej öfwerens, at hos Konung Gustaf III. skal kunna utwärkas en hårsmån mera frihet för lösdrifware, än the äga? at Konungen, som sjelf tyglat lasten och lärdt sit folk skilja sjelfswåld ifrån frihet, skulle tillåta efteråt arbetande hopen förwandlas ifrån menniskor til djur? bort thet. Hwilken är som twiflar, at en sådan fri Corps14 icke skulle blifwa farlig för sjelfwa Konunga-Magten, än mera för medborgares lif och ägendom? Ett sådant partie15 skulle blifwa ju äldre desto swårare.
Judalandets rensning ifrån Röfware, föll Konung Herodes så mycket beswärligare, som röfware-nästen woro så otilgängelige; hwarföre ock Herodes, genom samma wärks utförande, förwärfwade sig[3] Rikets stora högagtning.16 Gudi Lof! Wi finna arbetande hopen stilla och sedig, hwilken af Lagarne emot wåldswärkare uti sin hushållning, gerna njuter sin skygd. Hwad månne therföre thet skulle wara, som kunde uträtta, at Konungen, under fribref, uti sitt Rike, skulle låta plantera lösdrifware och lättingar, af hwilken hop, sedan i en hast skulle utspridas i alla Rikets winklar och wrår, ett odygdigt partie, som skulle hugga sig fäste til bostäder än här, än ther, dock hälst på sådane tracter, ther wanart och odygd bäst, ifrån all upsigt kunde fredas. Som menniskowän, kan man här, efter mitt begrepp, om kärlek til nästan, hwarken på rättwisans eller medlidande sidan, finna rum til talan. Då en menniska hafwer hälsa, kläder och föda, och hon dertil äger ett förnögdt sinne, så är hon rik nog, och hafwer beqwämligheter så tilräckelige, at hon bör finna sig klagolös. Ett beskedeligt tjenstehjon njuter alt thetta. Om thet sjuknar, så finner thet hos en beskedelig husbonde, skjötsel och wård, altid ser man sådant tjenstfolk wäl klädde, wäl födde, muntre och glade. Gack17 ifrån thessa, til lösdrifwaren, så finner du honom slarfwug, mager, osnygg, och ohöfsad. Du ser honom altid stryka omkring och söka hwad öfwerlefwor18 som finnes uti annans gryta. Går du til backestugor, som icke hafwa egit torp, eller brukning under annan mans ägendom, sak samma.19 Oförnekeligen är saken så i allmänhet, hela Riket måste sådant witsorda. Alt folk på jorden måste derföre, efter stånd och wärde, arbeta uti sådan plan som hörer til dess borgeliga skyldighet. Naturens ordning är sådan, och Naturens Herre hafwer stadgat sådan inrättning. Ser man på foglarne under Himmelen, fiskarne i wattnet och djuren på marken, så röras the alla efter sine Naturliga Lagar. Hwarföre skal då menniskan, under någon slags Rubrique,20 ifrån arbete wara frikänd? Gud sjelf sade Juda folket på then tid sin rätt, så snart the wille styras under werldsliget Regemente, läs 8 Capitlet uti I:sta Samuels Bok.21
Icke står ther något fribref för lösdrifware, utan ther ser man at alla skulle wara Konungens tjänare, men hwar och en för sig sjelf, skulle antingen wara husbonde eller dräng. Hwilken är som bör wåga klandra Guds egen inrättning, hwaruti aldrig kan finnas misstag. Icke strider thet emot samhällets Lagar, at hafwa gifta tjenstehjon; hwarföre kunna the icke gifta sig, hustrun spinna, wäfwa, mannen arbeta för årslön, hwarföre skal upkastas nya frågor, som förmörka mera än uplysa, så snart frågan blifwer ett twiste-ämne. Thet ena[4] Länet är thet andra icke likt, hwarken i aflöning, kosthåll, eller arbete. At få en tjensthjonsstadga, som til Aflönings-stat,22 kan tjena för hela Riket, är omöjligt. Huru mycket är icke wid förra Riksdagar skrifwit, om Wäxel-Cours, Penningewärde och mynt: så snart skriket uphörde, ändade sig alt gräl med en helig tystnad. Riksdalern kom, Coursen satte sig, Konungens storwärk prisades.23 Nu twista wi om tjensthjons stadgan, som angår ingen enskilt, utan Riket i gemen; Hwar och en, som af Riket är medlem, kan hwarken nu eller wid förra Riksdagar, då frågan härom warit, eller Lag i thetta ämne blifwet gifwen, sägas warit utan Laga fullmägtig, eller therwid icke hörd.
Beslutet af alt thetta blifwer, enligit min ägande öfwertygelse, at thet må wara en willosatts, upgifwa then tros Articel för meniskligheten, at någon af naturen blifwit wanlåttad, eller kan sägas trängd på Jordklotet, som kommit i werlden med friska lemmar och menskligt förnuft. Icke dömes någon i lindan, til arbete, icke födes någon under Konung Gustaf III. til träl, hwar och en hafwer ju frihet, i sin ungdom applicera24 sin tid antingen til thet ena eller andra Ofrälse Ståndet, men sedan han gjordt sitt urwal, sedan han antagit ett wist närings medel för sin framtid, så är han ju sin egen; Han står icke under någons förmynderskap: then som wil tigga sig Målsägande rätt25 för honom, gör sig altid misstänkt, men åter om menniskor wåldföras mot Lag och god ordning, då är en dygd, freda oskulden. At tillämpa gamla och nyare Konunga Försäkran, til lösdrifwares förswar emot antagande af årstjenst, tå thet heter: at Konungen skal ingen låta förderfwa til Lif, Ära, lem och wälfärd, utan han Lagligen förwunnen26 och dömder är, och ingen afhända eller afhända låta, något gods, löst eller fast, utan laga Dom och ransakning;27 thet är icke, at wälja Text efter Ämne, ty om sådane Förklaringar äro antagelige, tå är ock hwarje Religion för sig sjelf särskildt lätt bewist wara then rätta. Låtom oss til slut, närmare betragta thet här förut åberopade 8:de Cap. i I. Sam. Bok, så finna wi, at Israeliterne i Samuels tid icke kunde uträtta något godt sjelfwe, utan genom honom, men theras anslag28 och begär gick i fullbordan så snart Samuel sagt them: går Edra färde, hwar i sin Stad.29 Tå wi få höra lika Befallning, kunna wi wara försäkrade, at alla wåra angelägenheter blifwa skötte.
Stockholm then 5 Januarii 1779.
Reinhold Antonsson30
Riksdagsfullmägtig för Carlstad och Christinehamns Städer.
[1]
Reinhold Antonsson
Huomautuksia kirkkoherra, maisteri Chydeniuksen asettumisesta irtolaisten ja laiskureiden valtuutetuksi
Painettu Tukholmassa Kuninkaallisen Ritarikunnan kirjapainossa 1779.[2]
Aivan uutta siveysoppia on pahetta ja siveettömyyttä vastaan saarnaaminen samalla kun laiskurin elämäntapaa kaunistellaan vapauden voiteella. Itse Jumala on antanut käskyn tehdä työtä, joutilaana kuljeskeleminen on tästä syystä rikos valtiota vastaan. Työnteon käsky on suoraan vastoin laiskurin luonnollisia taipumuksia, ja juuri sen takia hän haluaa päästä omien tekemistensä herraksi. Kun väitetään, että irtolainen palvelee yhteiskuntaa yhtä hyvin vapaana kuin ollessaan isännän alaisena, tämä vastaa väitettä, että lyönneillään ajan ilmaiseva kello, joka alkuaankin on väärin rakennettu ja jota ei sitten koskaan vedetä, näyttää päivästä päivään tunnit täsmällisesti oikein kellotaulullaan samoin kuin muut kellolaitteet, joita hoidetaan niiden vaatimalla tavalla.
Se, joka osaa järjestää työn oikein, saa aina enemmän aikaan pienemmällä työväen määrällä kuin toinen suuremmalla, jos tällä ei ole luontaista taitoa eikä arvostelukykyä työn järjestämiseen sen luonteen mukaisella tavalla. Mitä voidaan tässä suhteessa odottaa irtolaisilta ja laiskureilta? Hehän eivät ensinnäkään ymmärrä, miten heidän on tehtävä työtä. He myös valitsevat laiskureitten tapaan aina helpomman ratkaisun eli tekevät työtä, josta on vain vähän hyötyä, ja varastavat sitten kun tulee nälkä.
Myönnettäköön kiistämättömäksi tosiasiaksi, että jo nyt on hyvät mahdollisuudet poimia työtä tekevien joukosta jokaista kokonaista manttaalia kohti ainakin yksi laiskuri tai irtolainen, mutta jos herra kirkkoherra Chydenius saisi oikeuden antaa laiskureille palveluspakosta vapauttavan todistuksen ja sitten myös oikeuden vapaaseen majoittumiseen, saataisiin havaita, että jokaisen kokonaisen manttaalin rasituksena olisi tyhjäntoimittajia enemmän kuin yksi. Pyöristettäköön luku kuitenkin yhdeksi kokonaista manttaalia kohti, jolloin samalla todetaan, että siinä samassa on koossa vakinainen 80 000 irtolaisen armeija valtakunnan elätettävänä.
Voidaanko olettaa, mikä ei kylläkään päähäni mahdu, että kuningas Kustaa III voitaisiin saada myöntämään irtolaisille hiuskarvankaan verran enemmän vapautta kuin heillä on? Että kuningas, joka itse suitsii paheellisuutta ja on opettanut kansansa erottamaan toisistaan omavaltaisuuden ja vapauden, sallisi tämän jälkeen työtä tekevien joukon muuttuvan ihmisistä eläimiksi? Ei missään tapauksessa. Voiko kukaan epäillä, ettei tuollainen vapaa joukkokunta kävisi vaaralliseksi jopa kuninkaanvallalle, saati kansalaisten hengelle ja omaisuudelle? Mitä vanhemmaksi tuollainen roskajoukko ehtisi, sitä hankalammaksi se tulisi.
Juudean maan puhdistaminen ryöväreistä31 oli kuningas Herodekselle erityisen vaikeaa, kun ryöväreiden pesäpaikat olivat hyvin luoksepääsemättömiä; tämän takia Herodes saikin tuon työn suorittamisesta[3] osakseen valtakunnan suuren kunnioituksen. Jumalan kiitos havaitsemme työtä tekevien joukon rauhalliseksi ja hyviä tapoja noudattavaksi ja näemme, että se mielellään nauttii töissä ja toimissaan lakien väkivaltaa vastaan antamaa suojaa! Mikähän seikka voisi näin ollen saada aikaan sen, että kuningas vapaakirjeitä myöntämällä antaisi istuttaa valtakuntaansa irtolaisia ja laiskureita, joiden keskuudesta levittäytyisi sitten tuota pikaa valtakunnan kaikkiin kolkkiin ja kulmakuntiin kelvoton joukko, joka tarrautuisi kiinni asuinpaikkoihin siellä täällä, kuitenkin enimmäkseen sellaisilla seuduilla, joilla huonot tavat ja paheellisuus olisivat parhaiten suojassa kaikelta valvonnalta. Ihmisystävä ei tässä käsittääkseni voi puhua lähimmäisenrakkaudesta sen paremmin oikeudenmukaisuuden kuin säälinkään näkökannalta. Kun ihminen on terve ja hänellä on vaatteet ja ruokaa ja lisäksi tyytyväinen mielenlaatu, hän on kyllin rikas ja hänen olonsa ovat kyllin mukavat, niin ettei hänellä ole syytä valittaa. Kohtuuteen tyytyvä palkollinen saa nauttia tuota kaikkea. Jos hän sairastuu, hän saa kunnollisen isännän talossa suojaa ja hoitoa. Tuollaisen palvelusväen näkee aina hyvin vaatetettuna, hyvin ruokittuna, hyväntuulisena ja iloisena. Käännäpä katseesi näistä irtolaiseen, niin toteat hänen olevan resuisesti pukeutunut, laiha, epäsiisti ja karkeatapainen. Näet hänen olevan alituisesti kuljeksimassa ja etsimässä jonkun toisen pataan jääneitä tähteitä. Jos menet mäkitupiin, joihin ei kuulu viljelysmaata tai joissa ei harjoiteta viljelyä jonkun toisen omistaman tilan mailla, tilanne on samanlainen. Kiistattomasti asiat ovat yleensä näin, tästä saa ehdottomasti todistuksen kaikkialta valtakunnasta. Niinpä kaikkien maailman ihmisten on säätynsä ja arvoasemansa mukaisesti tehtävä työtä kansalaisvelvollisuuksiensa edellyttämässä asemassa. Sellainen on luonnon järjestys, ja Luonnon Herra on säätänyt tämän järjestyksen. Jos katsotaan taivaan alla lentäviä lintuja, veden kaloja ja maalla eläviä eläimiä, ne kaikki liikkuvat luonnon säätämien lakiensa mukaisesti, miksi sitten ihmisen pitäisi minkään verukkeen nojalla olla vapautettu työnteosta? Aikoinaan Jumala itse saneli lakinsa Juudan kansalle, heti kun nämä pyrkivät maallisen valtiaan alaisuuteen; lukekaa 1. Samuelin kirjan 8. luku.32
Siinä ei mainita mitään vapaakirjettä irtolaisille, vaan sen mukaan kaikkien piti olla kuninkaan palvelijoita, mutta jokaisen omasta puolestaan joko isäntä tai renki. Ja tämä on niin kuin olla pitää. Kuka uskaltaa moittia Jumalan itse säätämää järjestystä, jossa ei koskaan voi olla virhettä. Avioituneiden palvelijoiden pestaaminen ei ole yhteiskunnan lakien vastaista. Miksi he eivät voi mennä naimisiin, vaimo kehrätä ja kutoa, mies tehdä työtä vuosipalkalla? Miksi nostaa esiin uusia kysymyksiä, jotka hämärtävät asiaa enemmän kuin valaisevat sitä, heti kun kysymyksestä tulee kiistelyn aihe? Läänit[4] eivät ole keskenään samanlaisia palkkaolojensa, ruokatapojensa eivätkä töiden laadun kannalta. On mahdotonta saada aikaan palkollissääntöä, jonka palkkausmääräykset palvelevat koko valtakuntaa. Miten paljon aiempien valtiopäivien aikana onkaan kirjoitettu vaihtokurssista, rahan arvosta ja rahalajeista, mutta heti kun metelöinti loppui, kaikki riitely päättyi pyhään hiljaisuuteen. Riikintaaleri tuli käyttöön, vaihtokurssi laski.33 Kuninkaan suurta tekoa ylistettiin. Nyt kiistelemme palkollissäännöstä, joka ei koske ketään erityisesti, vaan valtakuntaa yleisesti. Kenenkään valtakunnan kansalaisen ei voida sanoa nyt eikä aiemmilla valtiopäivillä, joilla tätä asiaa on käsitelty tai lakeja siitä säädetty, jääneen vaille lainmukaista edustajaa tai kuulemista asian yhteydessä.
Lopputulokseksi tästä kaikesta tulee vakaan käsitykseni mukaan, että harhaoppina on pidettävä sellaisen uskonkappaleen esittämistä ihmiskunnalle, että luonto olisi syrjinyt ketään sellaista, joka on tullut maailmaan ruumiiltaan terveenä ja ihmisjärki päässään, tai että kenenkään sellaisen voitaisiin sanoa olevan maapallolla pakon alaisena. Ei ketään tuomita työhön kapalolapsena, eikä kukaan Kustaa III:n alamainen synny orjaksi. Jokaisellahan on nuoruusvuosinaan vapaus hankkiutua johonkin aatelittomaan säätyyn, mutta tehtyään valintansa, otettuaan tietyn elinkeinon tulevan toimeentulonsa hankkimisen tavaksi, hän on oma herransa. Hän ei ole kenenkään holhouksen alainen; henkilö, joka haluaa kerjätä itselleen oikeuden edustaa häntä asianomistajana, herättää aina epäilyksiä, mutta viattomuuden puolustaminen on taas hyve siinä tapauksessa, että ihmisten oikeuksia loukataan lain ja hyvän järjestyksen vastaisesti. Kuninkaiden eri aikoina antamien hallitsijanvakuutusten soveltaminen irtolaisten puolustamiseksi vuosipalvelukseen joutumista vastaan, kun niissä sanotaan, että kuningas älköön antako riistää keneltäkään henkeä eikä kunniaa, vahingoittaa kenenkään ruumiillista koskemattomuutta eikä hyvinvointia ilman laillista oikeudenkäyntiä ja tuomiota, älköönkä riistäkö tai salliko kenenkään muunkaan riistää keneltäkään irtainta tai kiinteää omaisuutta ilman laillista tutkintaa ja tuomiota,34 sellainen menettely ei ole aiheen mukaisen saarnatekstin valitsemista, sillä jos tuollaiset selitykset voidaan hyväksyä, silloin voidaan myös jokainen uskonto itse sellaisenaan erikseen helposti todistaa ainoaksi oikeaksi. Tarkastelkaamme lopuksi lähemmin tuota edellä mainittua 1. Samuelin kirjan 8. lukua. Havaitsemme, etteivät israelilaiset kyenneet Samuelin aikana saamaan mitään hyvää aikaan itse, vaan vain hänen välityksellään, mutta heidän suunnitelmansa ja halunsa tuottivat tuloksen, heti kun Samuel oli sanonut heille: Palatkaa kukin kaupunkiinne.35 Kun saamme kuulla saman käskyn, voimme olla varmoja siitä, että kaikki asiamme tulevat hoidetuksi.
Tukholmassa 5. tammikuuta 1779.
Reinhold Antonsson36
Karlstadin ja Kristinehamnin kaupunkien valtiopäiväedustaja.
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
[1]
Anmärkningar, Wid Kyrkoherdens Herr Magister Chydenii För Lösdrifware och Lättingar, antagna Fullmägtigskap.
Stockholm, Tryckt i Kongl. Ordens Tryckeriet, 1779. [2]
Thet blifwer en ny Sedolära, at predika emot last och odygd, men sminka lättjan med frihets salwan. At arbeta hafwer Gud Sjelf befalt, at gå fåfäng37 är therföre ett brott emot Staten. Befallningen at arbeta, strider directe emot en lättings naturliga böjelse, och just therföre wil han blifwa sin egen Herre. At påstå thet en lösdrifware skal kunna göra Publicum lika tjänst, om han är fri eller står under Husbonde, thet är thet samma, som påstå, at en Slag-klåcka, som först och främst är felagtig i sjelfwa construction, och sedan aldrig drages upp, skal icke dess mindre, ifrån den ena dagen til den andra, utwisa accurat38 på sin tafla rätta timan som andra Urwärk, hwilka skötas efter sin ordning.
Then som förstår rätt ställa et arbete, uträttar altid mera med et mindre antal arbetsfolk, än en annan, med större, som icke hafwer gåfwan och jugement39 at anordna arbetet i et naturliget sammanhang. Hwad kan man i sådan wäg wänta af lösdrifware och lättingar? the förstå först och främst icke huru the böra arbeta, the wälja ock altid, som är lättingars wana, lätta ändan, det är: sådant arbete, som föga gagnar, och då swulten kommer, så stjäla the.
Lät oss medgifwa, efter then sanning icke kan bestridas, at åtminstone är redan god tilgång at uttaga af arbetande hopen, på hwarje helt Hemman en lätting eller lösdrifware; men om Herr Kyrkoherden Chydenius ägde fribref för lättingar40 och thernäst fri inqvartering, så fingo man befinna,41 at hwarje helt Hemman skulle betungas med mer än en dagtjuf;42 men för jämn räkning håller man sig wid en för hwarje helt Hemman, och med thet samma finner man en stående Armé af 80 000 lösdrifware, som Riket måste försörja.
Är det möjeligit supponera,43 med mit förnuft kommer thet ej öfwerens, at hos Konung Gustaf III. skal kunna utwärkas en hårsmån mera frihet för lösdrifware, än the äga? at Konungen, som sjelf tyglat lasten och lärdt sit folk skilja sjelfswåld ifrån frihet, skulle tillåta efteråt arbetande hopen förwandlas ifrån menniskor til djur? bort thet. Hwilken är som twiflar, at en sådan fri Corps44 icke skulle blifwa farlig för sjelfwa Konunga-Magten, än mera för medborgares lif och ägendom? Ett sådant partie45 skulle blifwa ju äldre desto swårare.
Judalandets rensning ifrån Röfware, föll Konung Herodes så mycket beswärligare, som röfware-nästen woro så otilgängelige; hwarföre ock Herodes, genom samma wärks utförande, förwärfwade sig[3] Rikets stora högagtning.46 Gudi Lof! Wi finna arbetande hopen stilla och sedig, hwilken af Lagarne emot wåldswärkare uti sin hushållning, gerna njuter sin skygd. Hwad månne therföre thet skulle wara, som kunde uträtta, at Konungen, under fribref, uti sitt Rike, skulle låta plantera lösdrifware och lättingar, af hwilken hop, sedan i en hast skulle utspridas i alla Rikets winklar och wrår, ett odygdigt partie, som skulle hugga sig fäste til bostäder än här, än ther, dock hälst på sådane tracter, ther wanart och odygd bäst, ifrån all upsigt kunde fredas. Som menniskowän, kan man här, efter mitt begrepp, om kärlek til nästan, hwarken på rättwisans eller medlidande sidan, finna rum til talan. Då en menniska hafwer hälsa, kläder och föda, och hon dertil äger ett förnögdt sinne, så är hon rik nog, och hafwer beqwämligheter så tilräckelige, at hon bör finna sig klagolös. Ett beskedeligt tjenstehjon njuter alt thetta. Om thet sjuknar, så finner thet hos en beskedelig husbonde, skjötsel och wård, altid ser man sådant tjenstfolk wäl klädde, wäl födde, muntre och glade. Gack47 ifrån thessa, til lösdrifwaren, så finner du honom slarfwug, mager, osnygg, och ohöfsad. Du ser honom altid stryka omkring och söka hwad öfwerlefwor48 som finnes uti annans gryta. Går du til backestugor, som icke hafwa egit torp, eller brukning under annan mans ägendom, sak samma.49 Oförnekeligen är saken så i allmänhet, hela Riket måste sådant witsorda. Alt folk på jorden måste derföre, efter stånd och wärde, arbeta uti sådan plan som hörer til dess borgeliga skyldighet. Naturens ordning är sådan, och Naturens Herre hafwer stadgat sådan inrättning. Ser man på foglarne under Himmelen, fiskarne i wattnet och djuren på marken, så röras the alla efter sine Naturliga Lagar. Hwarföre skal då menniskan, under någon slags Rubrique,50 ifrån arbete wara frikänd? Gud sjelf sade Juda folket på then tid sin rätt, så snart the wille styras under werldsliget Regemente, läs 8 Capitlet uti I:sta Samuels Bok.51
Icke står ther något fribref för lösdrifware, utan ther ser man at alla skulle wara Konungens tjänare, men hwar och en för sig sjelf, skulle antingen wara husbonde eller dräng. Hwilken är som bör wåga klandra Guds egen inrättning, hwaruti aldrig kan finnas misstag. Icke strider thet emot samhällets Lagar, at hafwa gifta tjenstehjon; hwarföre kunna the icke gifta sig, hustrun spinna, wäfwa, mannen arbeta för årslön, hwarföre skal upkastas nya frågor, som förmörka mera än uplysa, så snart frågan blifwer ett twiste-ämne. Thet ena[4] Länet är thet andra icke likt, hwarken i aflöning, kosthåll, eller arbete. At få en tjensthjonsstadga, som til Aflönings-stat,52 kan tjena för hela Riket, är omöjligt. Huru mycket är icke wid förra Riksdagar skrifwit, om Wäxel-Cours, Penningewärde och mynt: så snart skriket uphörde, ändade sig alt gräl med en helig tystnad. Riksdalern kom, Coursen satte sig, Konungens storwärk prisades.53 Nu twista wi om tjensthjons stadgan, som angår ingen enskilt, utan Riket i gemen; Hwar och en, som af Riket är medlem, kan hwarken nu eller wid förra Riksdagar, då frågan härom warit, eller Lag i thetta ämne blifwet gifwen, sägas warit utan Laga fullmägtig, eller therwid icke hörd.
Beslutet af alt thetta blifwer, enligit min ägande öfwertygelse, at thet må wara en willosatts, upgifwa then tros Articel för meniskligheten, at någon af naturen blifwit wanlåttad, eller kan sägas trängd på Jordklotet, som kommit i werlden med friska lemmar och menskligt förnuft. Icke dömes någon i lindan, til arbete, icke födes någon under Konung Gustaf III. til träl, hwar och en hafwer ju frihet, i sin ungdom applicera54 sin tid antingen til thet ena eller andra Ofrälse Ståndet, men sedan han gjordt sitt urwal, sedan han antagit ett wist närings medel för sin framtid, så är han ju sin egen; Han står icke under någons förmynderskap: then som wil tigga sig Målsägande rätt55 för honom, gör sig altid misstänkt, men åter om menniskor wåldföras mot Lag och god ordning, då är en dygd, freda oskulden. At tillämpa gamla och nyare Konunga Försäkran, til lösdrifwares förswar emot antagande af årstjenst, tå thet heter: at Konungen skal ingen låta förderfwa til Lif, Ära, lem och wälfärd, utan han Lagligen förwunnen56 och dömder är, och ingen afhända eller afhända låta, något gods, löst eller fast, utan laga Dom och ransakning;57 thet är icke, at wälja Text efter Ämne, ty om sådane Förklaringar äro antagelige, tå är ock hwarje Religion för sig sjelf särskildt lätt bewist wara then rätta. Låtom oss til slut, närmare betragta thet här förut åberopade 8:de Cap. i I. Sam. Bok, så finna wi, at Israeliterne i Samuels tid icke kunde uträtta något godt sjelfwe, utan genom honom, men theras anslag58 och begär gick i fullbordan så snart Samuel sagt them: går Edra färde, hwar i sin Stad.59 Tå wi få höra lika Befallning, kunna wi wara försäkrade, at alla wåra angelägenheter blifwa skötte.
Stockholm then 5 Januarii 1779.
Reinhold Antonsson60
Riksdagsfullmägtig för Carlstad och Christinehamns Städer.
[1]
Reinhold Antonsson
Huomautuksia kirkkoherra, maisteri Chydeniuksen asettumisesta irtolaisten ja laiskureiden valtuutetuksi
Painettu Tukholmassa Kuninkaallisen Ritarikunnan kirjapainossa 1779.[2]
Aivan uutta siveysoppia on pahetta ja siveettömyyttä vastaan saarnaaminen samalla kun laiskurin elämäntapaa kaunistellaan vapauden voiteella. Itse Jumala on antanut käskyn tehdä työtä, joutilaana kuljeskeleminen on tästä syystä rikos valtiota vastaan. Työnteon käsky on suoraan vastoin laiskurin luonnollisia taipumuksia, ja juuri sen takia hän haluaa päästä omien tekemistensä herraksi. Kun väitetään, että irtolainen palvelee yhteiskuntaa yhtä hyvin vapaana kuin ollessaan isännän alaisena, tämä vastaa väitettä, että lyönneillään ajan ilmaiseva kello, joka alkuaankin on väärin rakennettu ja jota ei sitten koskaan vedetä, näyttää päivästä päivään tunnit täsmällisesti oikein kellotaulullaan samoin kuin muut kellolaitteet, joita hoidetaan niiden vaatimalla tavalla.
Se, joka osaa järjestää työn oikein, saa aina enemmän aikaan pienemmällä työväen määrällä kuin toinen suuremmalla, jos tällä ei ole luontaista taitoa eikä arvostelukykyä työn järjestämiseen sen luonteen mukaisella tavalla. Mitä voidaan tässä suhteessa odottaa irtolaisilta ja laiskureilta? Hehän eivät ensinnäkään ymmärrä, miten heidän on tehtävä työtä. He myös valitsevat laiskureitten tapaan aina helpomman ratkaisun eli tekevät työtä, josta on vain vähän hyötyä, ja varastavat sitten kun tulee nälkä.
Myönnettäköön kiistämättömäksi tosiasiaksi, että jo nyt on hyvät mahdollisuudet poimia työtä tekevien joukosta jokaista kokonaista manttaalia kohti ainakin yksi laiskuri tai irtolainen, mutta jos herra kirkkoherra Chydenius saisi oikeuden antaa laiskureille palveluspakosta vapauttavan todistuksen ja sitten myös oikeuden vapaaseen majoittumiseen, saataisiin havaita, että jokaisen kokonaisen manttaalin rasituksena olisi tyhjäntoimittajia enemmän kuin yksi. Pyöristettäköön luku kuitenkin yhdeksi kokonaista manttaalia kohti, jolloin samalla todetaan, että siinä samassa on koossa vakinainen 80 000 irtolaisen armeija valtakunnan elätettävänä.
Voidaanko olettaa, mikä ei kylläkään päähäni mahdu, että kuningas Kustaa III voitaisiin saada myöntämään irtolaisille hiuskarvankaan verran enemmän vapautta kuin heillä on? Että kuningas, joka itse suitsii paheellisuutta ja on opettanut kansansa erottamaan toisistaan omavaltaisuuden ja vapauden, sallisi tämän jälkeen työtä tekevien joukon muuttuvan ihmisistä eläimiksi? Ei missään tapauksessa. Voiko kukaan epäillä, ettei tuollainen vapaa joukkokunta kävisi vaaralliseksi jopa kuninkaanvallalle, saati kansalaisten hengelle ja omaisuudelle? Mitä vanhemmaksi tuollainen roskajoukko ehtisi, sitä hankalammaksi se tulisi.
Juudean maan puhdistaminen ryöväreistä61 oli kuningas Herodekselle erityisen vaikeaa, kun ryöväreiden pesäpaikat olivat hyvin luoksepääsemättömiä; tämän takia Herodes saikin tuon työn suorittamisesta[3] osakseen valtakunnan suuren kunnioituksen. Jumalan kiitos havaitsemme työtä tekevien joukon rauhalliseksi ja hyviä tapoja noudattavaksi ja näemme, että se mielellään nauttii töissä ja toimissaan lakien väkivaltaa vastaan antamaa suojaa! Mikähän seikka voisi näin ollen saada aikaan sen, että kuningas vapaakirjeitä myöntämällä antaisi istuttaa valtakuntaansa irtolaisia ja laiskureita, joiden keskuudesta levittäytyisi sitten tuota pikaa valtakunnan kaikkiin kolkkiin ja kulmakuntiin kelvoton joukko, joka tarrautuisi kiinni asuinpaikkoihin siellä täällä, kuitenkin enimmäkseen sellaisilla seuduilla, joilla huonot tavat ja paheellisuus olisivat parhaiten suojassa kaikelta valvonnalta. Ihmisystävä ei tässä käsittääkseni voi puhua lähimmäisenrakkaudesta sen paremmin oikeudenmukaisuuden kuin säälinkään näkökannalta. Kun ihminen on terve ja hänellä on vaatteet ja ruokaa ja lisäksi tyytyväinen mielenlaatu, hän on kyllin rikas ja hänen olonsa ovat kyllin mukavat, niin ettei hänellä ole syytä valittaa. Kohtuuteen tyytyvä palkollinen saa nauttia tuota kaikkea. Jos hän sairastuu, hän saa kunnollisen isännän talossa suojaa ja hoitoa. Tuollaisen palvelusväen näkee aina hyvin vaatetettuna, hyvin ruokittuna, hyväntuulisena ja iloisena. Käännäpä katseesi näistä irtolaiseen, niin toteat hänen olevan resuisesti pukeutunut, laiha, epäsiisti ja karkeatapainen. Näet hänen olevan alituisesti kuljeksimassa ja etsimässä jonkun toisen pataan jääneitä tähteitä. Jos menet mäkitupiin, joihin ei kuulu viljelysmaata tai joissa ei harjoiteta viljelyä jonkun toisen omistaman tilan mailla, tilanne on samanlainen. Kiistattomasti asiat ovat yleensä näin, tästä saa ehdottomasti todistuksen kaikkialta valtakunnasta. Niinpä kaikkien maailman ihmisten on säätynsä ja arvoasemansa mukaisesti tehtävä työtä kansalaisvelvollisuuksiensa edellyttämässä asemassa. Sellainen on luonnon järjestys, ja Luonnon Herra on säätänyt tämän järjestyksen. Jos katsotaan taivaan alla lentäviä lintuja, veden kaloja ja maalla eläviä eläimiä, ne kaikki liikkuvat luonnon säätämien lakiensa mukaisesti, miksi sitten ihmisen pitäisi minkään verukkeen nojalla olla vapautettu työnteosta? Aikoinaan Jumala itse saneli lakinsa Juudan kansalle, heti kun nämä pyrkivät maallisen valtiaan alaisuuteen; lukekaa 1. Samuelin kirjan 8. luku.62
Siinä ei mainita mitään vapaakirjettä irtolaisille, vaan sen mukaan kaikkien piti olla kuninkaan palvelijoita, mutta jokaisen omasta puolestaan joko isäntä tai renki. Ja tämä on niin kuin olla pitää. Kuka uskaltaa moittia Jumalan itse säätämää järjestystä, jossa ei koskaan voi olla virhettä. Avioituneiden palvelijoiden pestaaminen ei ole yhteiskunnan lakien vastaista. Miksi he eivät voi mennä naimisiin, vaimo kehrätä ja kutoa, mies tehdä työtä vuosipalkalla? Miksi nostaa esiin uusia kysymyksiä, jotka hämärtävät asiaa enemmän kuin valaisevat sitä, heti kun kysymyksestä tulee kiistelyn aihe? Läänit[4] eivät ole keskenään samanlaisia palkkaolojensa, ruokatapojensa eivätkä töiden laadun kannalta. On mahdotonta saada aikaan palkollissääntöä, jonka palkkausmääräykset palvelevat koko valtakuntaa. Miten paljon aiempien valtiopäivien aikana onkaan kirjoitettu vaihtokurssista, rahan arvosta ja rahalajeista, mutta heti kun metelöinti loppui, kaikki riitely päättyi pyhään hiljaisuuteen. Riikintaaleri tuli käyttöön, vaihtokurssi laski.63 Kuninkaan suurta tekoa ylistettiin. Nyt kiistelemme palkollissäännöstä, joka ei koske ketään erityisesti, vaan valtakuntaa yleisesti. Kenenkään valtakunnan kansalaisen ei voida sanoa nyt eikä aiemmilla valtiopäivillä, joilla tätä asiaa on käsitelty tai lakeja siitä säädetty, jääneen vaille lainmukaista edustajaa tai kuulemista asian yhteydessä.
Lopputulokseksi tästä kaikesta tulee vakaan käsitykseni mukaan, että harhaoppina on pidettävä sellaisen uskonkappaleen esittämistä ihmiskunnalle, että luonto olisi syrjinyt ketään sellaista, joka on tullut maailmaan ruumiiltaan terveenä ja ihmisjärki päässään, tai että kenenkään sellaisen voitaisiin sanoa olevan maapallolla pakon alaisena. Ei ketään tuomita työhön kapalolapsena, eikä kukaan Kustaa III:n alamainen synny orjaksi. Jokaisellahan on nuoruusvuosinaan vapaus hankkiutua johonkin aatelittomaan säätyyn, mutta tehtyään valintansa, otettuaan tietyn elinkeinon tulevan toimeentulonsa hankkimisen tavaksi, hän on oma herransa. Hän ei ole kenenkään holhouksen alainen; henkilö, joka haluaa kerjätä itselleen oikeuden edustaa häntä asianomistajana, herättää aina epäilyksiä, mutta viattomuuden puolustaminen on taas hyve siinä tapauksessa, että ihmisten oikeuksia loukataan lain ja hyvän järjestyksen vastaisesti. Kuninkaiden eri aikoina antamien hallitsijanvakuutusten soveltaminen irtolaisten puolustamiseksi vuosipalvelukseen joutumista vastaan, kun niissä sanotaan, että kuningas älköön antako riistää keneltäkään henkeä eikä kunniaa, vahingoittaa kenenkään ruumiillista koskemattomuutta eikä hyvinvointia ilman laillista oikeudenkäyntiä ja tuomiota, älköönkä riistäkö tai salliko kenenkään muunkaan riistää keneltäkään irtainta tai kiinteää omaisuutta ilman laillista tutkintaa ja tuomiota,64 sellainen menettely ei ole aiheen mukaisen saarnatekstin valitsemista, sillä jos tuollaiset selitykset voidaan hyväksyä, silloin voidaan myös jokainen uskonto itse sellaisenaan erikseen helposti todistaa ainoaksi oikeaksi. Tarkastelkaamme lopuksi lähemmin tuota edellä mainittua 1. Samuelin kirjan 8. lukua. Havaitsemme, etteivät israelilaiset kyenneet Samuelin aikana saamaan mitään hyvää aikaan itse, vaan vain hänen välityksellään, mutta heidän suunnitelmansa ja halunsa tuottivat tuloksen, heti kun Samuel oli sanonut heille: Palatkaa kukin kaupunkiinne.65 Kun saamme kuulla saman käskyn, voimme olla varmoja siitä, että kaikki asiamme tulevat hoidetuksi.
Tukholmassa 5. tammikuuta 1779.
Reinhold Antonsson66
Karlstadin ja Kristinehamnin kaupunkien valtiopäiväedustaja.
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen dokumentti: ”Kirkkoherra, maisteri Chydenius on äskettäin…” DA 30.12.1778