Föregående avsnitt: Rikets hjälp, § 21
Följande avsnitt: Rikets hjälp, § 23
§. 22.
Nu kommer jag til det tredje, som borde bewisas, nämligen, at en sådan reduction af Banco-Sedlars uphögda räknewärde är onödig. Så snart jag med Läsaren är ense, om den enfaldigaste och naturligaste Finance-grund: utom hwilken inga Financer warit lyckliga eller kunnat äga bestånd; nämligen, at hwar och en i handel och wandel, är för en redbar Wara berättigad at undfå en redbar och emot warans wärde swarande betalning, så lärer hwar och en, som ej af konstiga fördomar är intagen, utan följer et sundt förnuft, lätt finna at det aldeles qwittar mig lika, om den Koppar eller Silfwer-massa, som jag för min Wara hafwer at undfå heter 9 eller 18 dal. Silfwer- eller Koppar- eller Sedelmynt, allenast jag wet huru mycket jag får och werkeligen bör få.
Hwad nu Banco-Sedlarne egenteligen widkommer, så, ehuru de icke sjelfwa hafwa något inwärtes wärde, eller innehålla någon slags metal, som kunde utgöra penningar, antaga de likwäl det wärde, som Banken åtager sig at inlösa dem med, allenast innehafwaren äger lof, at, när så åstundas, söka sitt därföre utur Banken, på lika sätt, som af en privat person, hwilken rättighet hwarje Sedel-ägare njuter wid alla andra Europeiska Banker til godo, och utom hwilken, hwarken in- eller utländsk man torde däruti finna full säkerhet.
Det kan wäl aldrig nekas, at förhögningen af räkne-wärdet obeskrifweligen skadat Riket, dymedelst, at warornas pris de första åren blifwit swigtande, och kunde icke i en hast rätta sig efter förhög28ningen, utan til en märkelig skada uti näringarna betaltes med det gamla Daler-talet, ehuru det til realiteten war försämradt.
Därigenom rubbades äfwen alla på längre tid gjorde Köp och Contracter, Kronans penninge-räntor förminskades, och Ämbetsmännerna miste någon del af sina primitiva löner.1
Men härwid måste man noga göra skilnad imellan det som är essentiale2 och accidentale3 uti en Stat. Til det första hörer ofelbart, at människor, som bo uti Samfund, kunna nära sig med arbete, handel och wandel; utom hwilket Samhället omöjeligen kan äga bestånd. Til det senare torde minskning i penninge-lönerna för Ämbetsmän, och Kronans Räntor kunna räknas.
Båda delarna böra ömt wårdas och hjelpas, dock med den skilnad, at man hufwudsakeligen hafwer ögonen fästade på det förra, och aldeles icke antager något sådant Finance-förslag, at hjelpa det senare, som med det samma stjelper det förra.
§. 22.
Nu kommer jag til det tredje, som borde bewisas, nämligen, at en sådan reduction af Banco-Sedlars uphögda räknewärde är onödig. Så snart jag med Läsaren är ense, om den enfaldigaste och naturligaste Finance-grund: utom hwilken inga Financer warit lyckliga eller kunnat äga bestånd; nämligen, at hwar och en i handel och wandel, är för en redbar Wara berättigad at undfå en redbar och emot warans wärde swarande betalning, så lärer hwar och en, som ej af konstiga fördomar är intagen, utan följer et sundt förnuft, lätt finna at det aldeles qwittar mig lika, om den Koppar eller Silfwer-massa, som jag för min Wara hafwer at undfå heter 9 eller 18 dal. Silfwer- eller Koppar- eller Sedelmynt, allenast jag wet huru mycket jag får och werkeligen bör få.
Hwad nu Banco-Sedlarne egenteligen widkommer, så, ehuru de icke sjelfwa hafwa något inwärtes wärde, eller innehålla någon slags metal, som kunde utgöra penningar, antaga de likwäl det wärde, som Banken åtager sig at inlösa dem med, allenast innehafwaren äger lof, at, när så åstundas, söka sitt därföre utur Banken, på lika sätt, som af en privat person, hwilken rättighet hwarje Sedel-ägare njuter wid alla andra Europeiska Banker til godo, och utom hwilken, hwarken in- eller utländsk man torde däruti finna full säkerhet.
Det kan wäl aldrig nekas, at förhögningen af räkne-wärdet obeskrifweligen skadat Riket, dymedelst, at warornas pris de första åren blifwit swigtande, och kunde icke i en hast rätta sig efter förhög28ningen, utan til en märkelig skada uti näringarna betaltes med det gamla Daler-talet, ehuru det til realiteten war försämradt.
Därigenom rubbades äfwen alla på längre tid gjorde Köp och Contracter, Kronans penninge-räntor förminskades, och Ämbetsmännerna miste någon del af sina primitiva löner.4
Men härwid måste man noga göra skilnad imellan det som är essentiale5 och accidentale6 uti en Stat. Til det första hörer ofelbart, at människor, som bo uti Samfund, kunna nära sig med arbete, handel och wandel; utom hwilket Samhället omöjeligen kan äga bestånd. Til det senare torde minskning i penninge-lönerna för Ämbetsmän, och Kronans Räntor kunna räknas.
Båda delarna böra ömt wårdas och hjelpas, dock med den skilnad, at man hufwudsakeligen hafwer ögonen fästade på det förra, och aldeles icke antager något sådant Finance-förslag, at hjelpa det senare, som med det samma stjelper det förra.
§ 22
Nyt tulen kolmanteen todistettavaan asiaan, nimittäin siihen, että tuollainen pankin seteleiden kohonneen laskenta-arvon alentaminen on tarpeetonta. Heti kun olen lukijan kanssa samaa mieltä yksinkertaisimmasta ja luonnollisimmasta talouden periaatteesta, jota vailla mitkään taloudet eivät ole menestyneet eivätkä kyenneet pysymään pystyssä, nimittäin siitä, että jokaisella on kaupankäynnissä oikeus saada kelvollisesta tavarasta käypä ja tavaran arvoa vastaava maksu, havainnee jokainen, joka ei ole merkillisten harhaluulojen vallassa, vaan noudattaa tervettä järkeä, helposti minulle täysin yhdentekeväksi, onko se kupari- tai hopeamäärä, jonka saamiseen tavarastani minulla on oikeus, nimeltään 9 vai 18 taaleria hopea-, kupari- tai setelirahaa, kunhan tiedän, millaisen määrän saan ja millainen määrä minun todenmukaisesti pitää saada.
Pankin seteleistä on oikeastaan sanottava, että vaikka niillä itsellään ei ole mitään sisäistä arvoa eivätkä ne sisällä minkäänlaista metallia, joka voisi olla rahaa, niillä on kuitenkin se arvo, jolla pankki sitoutuu lunastamaan ne, kunhan setelin haltijalla on oikeus halutessaan saada niitä vastaavat rahansa pankista aivan samoin kuin saatavat peritään yksityishenkilöltä. Tämä oikeus on jokaisella setelin omistajalla kaikissa muissa Euroopan pankeissa, ja ilman sitä ei kukaan kotimaan kansalainen eikä ulkomaalainen varmaankaan pitäisi setelien vastaanottamista täysin turvallisena.
Koskaan ei varmaankaan voida kiistää sitä, että laskenta-arvon nostaminen on sanoin kuvaamattomasti vahingoittanut valtakuntaa sillä tavoin, että tavaroiden hinnat alkoivat ensimmäisinä vuosina heilahdella eivätkä kyenneet tuossa tuokiossa sopeutumaan nousuun,28 vaan elinkeinojen merkittäväksi tappioksi maksuja suoritettiin vanhan taalerin arvon mukaan, vaikka se todellisuudessa oli huonontunut.
Täten horjutettiin myös kaikkia pitkän aikavälin osto- ja muita sopimuksia, kruunun rahatulot vähenivät ja virkamiehet menettivät jonkin osan alun perin määritellyistä palkoistaan.
Tässä yhteydessä on kuitenkin tarkoin erotettava toisistaan valtiolle olennaiset ja satunnaiset seikat. Olennaisiin asioihin kuuluu ehdottomasti, että yhteiskunnassa elävät ihmiset voivat elättää itsensä työllä, kaupalla ja vaihdannalla, joita ilman yhteiskunta ei mitenkään voi säilyä. Satunnaisiin voitaneen lukea virkamiesten rahapalkkojen aleneminen ja kruunun tulot.
Kumpaankin lajiin kuuluvista asioista on pidettävä hyvää huolta ja niitä on kehitettävä parempaan suuntaan, kuitenkin pitäen selvänä sen eron, että huomiota kiinnitetään pääasiassa ensiksi mainittuihin, eikä lainkaan hyväksytä sellaisia rahajärjestelmää koskevia esityksiä, joilla pyritään edistämään jälkimmäistä asiaryhmää, mutta tuotetaan samalla pahaa vahinkoa ensiksi mainitulle.
§ 22
I now come to the third thing that was to be proved, namely that such a reduction of the increased tale-value of the banknotes is unnecessary. Once the reader and I are in agreement upon the simplest and most natural basis of finances, without which no financial system has been successful or able to endure, namely that everyone engaged in trade is entitled to receive for a negotiable commodity a cash payment corresponding to the value of that commodity, then everyone who is not in the grip of strange prejudices but exercises common sense will easily grasp that it is all the same to me whether the quantity of copper or silver that I am to receive for my commodity is described as 9 or 18 daler smt or kmt or in banknotes, as long as I know how much I will receive and actually ought to receive.
As far as banknotes as such are concerned, although they do not in themselves have any intrinsic value or contain any kind of metal that could constitute money, they do nonetheless acquire the value at which the Bank undertakes to redeem them, as long as the possessor is allowed, whenever he so wishes, to receive his property from the Bank in the same way as from a private individual, a right that every note-holder possesses in the case of all other European banks and without which neither a native nor a foreigner would feel that he had full security.
It would seem undeniable that the rise in the tale-value has caused the kingdom indescribable harm, owing to the fact that the prices of commodities were unsettled during the first few years and could not quickly adapt themselves to the rise28 but were paid, to the considerable harm of the productive occupations, in the old daler denomination, although it had in reality been debased.
In that way, all purchases and contracts incurred for a longer term were disrupted, the money-rents of the Crown were diminished and public officials lost part of their original salaries.
In this regard, however, one must distinguish carefully between what is essentiale and accidentale in a state. An inevitable part of the former is that people who live in societies must be able to support themselves by working and trading, without which the society cannot possibly be sustained. Reductions in the money-salaries of public officials and Crown rents are among the latter.
Both of these things need to be dealt with and attended to with care, though with the difference that we pay attention mainly to the former and in no way accept any financial proposals to remedy the latter that would at the same time upset the former.
§. 22.
Nu kommer jag til det tredje, som borde bewisas, nämligen, at en sådan reduction af Banco-Sedlars uphögda räknewärde är onödig. Så snart jag med Läsaren är ense, om den enfaldigaste och naturligaste Finance-grund: utom hwilken inga Financer warit lyckliga eller kunnat äga bestånd; nämligen, at hwar och en i handel och wandel, är för en redbar Wara berättigad at undfå en redbar och emot warans wärde swarande betalning, så lärer hwar och en, som ej af konstiga fördomar är intagen, utan följer et sundt förnuft, lätt finna at det aldeles qwittar mig lika, om den Koppar eller Silfwer-massa, som jag för min Wara hafwer at undfå heter 9 eller 18 dal. Silfwer- eller Koppar- eller Sedelmynt, allenast jag wet huru mycket jag får och werkeligen bör få.
Hwad nu Banco-Sedlarne egenteligen widkommer, så, ehuru de icke sjelfwa hafwa något inwärtes wärde, eller innehålla någon slags metal, som kunde utgöra penningar, antaga de likwäl det wärde, som Banken åtager sig at inlösa dem med, allenast innehafwaren äger lof, at, när så åstundas, söka sitt därföre utur Banken, på lika sätt, som af en privat person, hwilken rättighet hwarje Sedel-ägare njuter wid alla andra Europeiska Banker til godo, och utom hwilken, hwarken in- eller utländsk man torde däruti finna full säkerhet.
Det kan wäl aldrig nekas, at förhögningen af räkne-wärdet obeskrifweligen skadat Riket, dymedelst, at warornas pris de första åren blifwit swigtande, och kunde icke i en hast rätta sig efter förhög28ningen, utan til en märkelig skada uti näringarna betaltes med det gamla Daler-talet, ehuru det til realiteten war försämradt.
Därigenom rubbades äfwen alla på längre tid gjorde Köp och Contracter, Kronans penninge-räntor förminskades, och Ämbetsmännerna miste någon del af sina primitiva löner.7
Men härwid måste man noga göra skilnad imellan det som är essentiale8 och accidentale9 uti en Stat. Til det första hörer ofelbart, at människor, som bo uti Samfund, kunna nära sig med arbete, handel och wandel; utom hwilket Samhället omöjeligen kan äga bestånd. Til det senare torde minskning i penninge-lönerna för Ämbetsmän, och Kronans Räntor kunna räknas.
Båda delarna böra ömt wårdas och hjelpas, dock med den skilnad, at man hufwudsakeligen hafwer ögonen fästade på det förra, och aldeles icke antager något sådant Finance-förslag, at hjelpa det senare, som med det samma stjelper det förra.
§ 22
Nyt tulen kolmanteen todistettavaan asiaan, nimittäin siihen, että tuollainen pankin seteleiden kohonneen laskenta-arvon alentaminen on tarpeetonta. Heti kun olen lukijan kanssa samaa mieltä yksinkertaisimmasta ja luonnollisimmasta talouden periaatteesta, jota vailla mitkään taloudet eivät ole menestyneet eivätkä kyenneet pysymään pystyssä, nimittäin siitä, että jokaisella on kaupankäynnissä oikeus saada kelvollisesta tavarasta käypä ja tavaran arvoa vastaava maksu, havainnee jokainen, joka ei ole merkillisten harhaluulojen vallassa, vaan noudattaa tervettä järkeä, helposti minulle täysin yhdentekeväksi, onko se kupari- tai hopeamäärä, jonka saamiseen tavarastani minulla on oikeus, nimeltään 9 vai 18 taaleria hopea-, kupari- tai setelirahaa, kunhan tiedän, millaisen määrän saan ja millainen määrä minun todenmukaisesti pitää saada.
Pankin seteleistä on oikeastaan sanottava, että vaikka niillä itsellään ei ole mitään sisäistä arvoa eivätkä ne sisällä minkäänlaista metallia, joka voisi olla rahaa, niillä on kuitenkin se arvo, jolla pankki sitoutuu lunastamaan ne, kunhan setelin haltijalla on oikeus halutessaan saada niitä vastaavat rahansa pankista aivan samoin kuin saatavat peritään yksityishenkilöltä. Tämä oikeus on jokaisella setelin omistajalla kaikissa muissa Euroopan pankeissa, ja ilman sitä ei kukaan kotimaan kansalainen eikä ulkomaalainen varmaankaan pitäisi setelien vastaanottamista täysin turvallisena.
Koskaan ei varmaankaan voida kiistää sitä, että laskenta-arvon nostaminen on sanoin kuvaamattomasti vahingoittanut valtakuntaa sillä tavoin, että tavaroiden hinnat alkoivat ensimmäisinä vuosina heilahdella eivätkä kyenneet tuossa tuokiossa sopeutumaan nousuun,28 vaan elinkeinojen merkittäväksi tappioksi maksuja suoritettiin vanhan taalerin arvon mukaan, vaikka se todellisuudessa oli huonontunut.
Täten horjutettiin myös kaikkia pitkän aikavälin osto- ja muita sopimuksia, kruunun rahatulot vähenivät ja virkamiehet menettivät jonkin osan alun perin määritellyistä palkoistaan.
Tässä yhteydessä on kuitenkin tarkoin erotettava toisistaan valtiolle olennaiset ja satunnaiset seikat. Olennaisiin asioihin kuuluu ehdottomasti, että yhteiskunnassa elävät ihmiset voivat elättää itsensä työllä, kaupalla ja vaihdannalla, joita ilman yhteiskunta ei mitenkään voi säilyä. Satunnaisiin voitaneen lukea virkamiesten rahapalkkojen aleneminen ja kruunun tulot.
Kumpaankin lajiin kuuluvista asioista on pidettävä hyvää huolta ja niitä on kehitettävä parempaan suuntaan, kuitenkin pitäen selvänä sen eron, että huomiota kiinnitetään pääasiassa ensiksi mainittuihin, eikä lainkaan hyväksytä sellaisia rahajärjestelmää koskevia esityksiä, joilla pyritään edistämään jälkimmäistä asiaryhmää, mutta tuotetaan samalla pahaa vahinkoa ensiksi mainitulle.
§ 22
I now come to the third thing that was to be proved, namely that such a reduction of the increased tale-value of the banknotes is unnecessary. Once the reader and I are in agreement upon the simplest and most natural basis of finances, without which no financial system has been successful or able to endure, namely that everyone engaged in trade is entitled to receive for a negotiable commodity a cash payment corresponding to the value of that commodity, then everyone who is not in the grip of strange prejudices but exercises common sense will easily grasp that it is all the same to me whether the quantity of copper or silver that I am to receive for my commodity is described as 9 or 18 daler smt or kmt or in banknotes, as long as I know how much I will receive and actually ought to receive.
As far as banknotes as such are concerned, although they do not in themselves have any intrinsic value or contain any kind of metal that could constitute money, they do nonetheless acquire the value at which the Bank undertakes to redeem them, as long as the possessor is allowed, whenever he so wishes, to receive his property from the Bank in the same way as from a private individual, a right that every note-holder possesses in the case of all other European banks and without which neither a native nor a foreigner would feel that he had full security.
It would seem undeniable that the rise in the tale-value has caused the kingdom indescribable harm, owing to the fact that the prices of commodities were unsettled during the first few years and could not quickly adapt themselves to the rise28 but were paid, to the considerable harm of the productive occupations, in the old daler denomination, although it had in reality been debased.
In that way, all purchases and contracts incurred for a longer term were disrupted, the money-rents of the Crown were diminished and public officials lost part of their original salaries.
In this regard, however, one must distinguish carefully between what is essentiale and accidentale in a state. An inevitable part of the former is that people who live in societies must be able to support themselves by working and trading, without which the society cannot possibly be sustained. Reductions in the money-salaries of public officials and Crown rents are among the latter.
Both of these things need to be dealt with and attended to with care, though with the difference that we pay attention mainly to the former and in no way accept any financial proposals to remedy the latter that would at the same time upset the former.
Föregående avsnitt: Rikets hjälp, § 21
Följande avsnitt: Rikets hjälp, § 23
Platser:
Personer:
Bibelställen:
Teman: