”I anledning af det myckna…” (Epilogus) DA 26.3.1779

[1]

I anledning af det myckna, som blifwit disputerat med Herr Probsten Doctor Chydenius om Tjänstehjons-Ordningen, har jag dock ej welat döma om någon ting, förr än jag hunne få sjelfwa Boken til min hemort. Nu kan jag, och finner mig äfwen föranlåten at göra det, då jag wid hans tilställning24skriftliga framställning finner i sanning långt mer at påminna, än inom detta Blad wäl kan rymmas. Jag har ej tilfälle at skrifwa en Bok som han, och måste därföre nöja mig därmed at blott anmärknings-wis nämna de hufwudsakeligaste puncter.

Om Herr Probsten ej rent af skrifwer emot bättre wetande, hwartil äro många bestyrkande anledningar, så har han åtminstone föga känt och än mindre behjärtat hwad som egenteligen öfwerklagas. Det kan wäl wara, at Folket i hans ort, (som det ock skall wara här och där annorstädes,) är så beskedeligt, at han ej fått ärfara och således ej heller fått känna hwad som trycker andra; men därföre hade han ej bordt bortblanda Människo-rättens förswar, den ingen antastat, med Människo-förstörares, dem han, under detta fagra sken, med all magt hägnar:25beskyddar, försvarar ty rätt som han ändteligen nämner om lättja, sturskhet, liderlighet etc. går han det åter strax förbi, såsom wore det ock en Människo-rätt, eller åtminstone af ingen wigt, och, då han lofwar at upgifwa botemedel, finnes dock hos honom sluteligen intet ord til hjälp däremot. De orter, som rätt äro utsatte för det onda, finna af dessa Sophismer ingen lisa,26finna af dessa Sophismer ingen lisa: får ingen tröst av dessa klyftiga men falska slutledningar utan den enda otjänst, at i samma mån som något af Herr Probstens principer hinner komma til deras Legohjon, anse dessa såsom en Människo-rätt at få wara så odrägligt elaka som de någonsin wilja: hwilket, om det ej är Hr. Probstens fulla mening, dock icke eller är af honom i någon synnerlig måtto emotsagt, än mindre efter förtjänsten beifradt.

At man börjar med at göra Hr. Probsten dessa tilwitelser, är så mycket mera wälförtjänt, som han pag. 827pag. 8: se Tankar, § 6 lägger til grundwal för sin Bok en uppenbar osanning. Ty hwar har han funnit den där nämde myndige Mannen, som påstår28kräver Författningar, som skulle lämna Husbönderna föga mindre än jus vitæ & necis,29jus vitæ & necis: lat. rätt över liv och död; rätten att avrätta, som husbönder enligt den romerska rätten hade över sitt husfolk och gifwer Förslag til Tuckthus etc. NB. wid Gårdarna? Jag har med mycken upmärksamhet fölgt de utkomne papper i denna sak, och dock ingenstädes kunnat finna något sådant. När jag nu åter letar därefter i anledning af Hr. Probstens egen anwisning och widgående, så ser jag ej annat än at det måtte menas den skriftwäxlingen sistl. år i Dagligt Allehanda N:o 134, 144 och 18030Dagligt Allehanda N:o 134, 144 och 180: Åsyftar följande debattartiklar i Dagligt Allehanda: ”Om i de allmänna papperen...” av Sat Sapienti 17.6.1778 (s. 546–549) LINKKI, Swar til Sat Sapienti i Dagbladet n:o 134 av Hatare af Folk-ilsken 30.6.1778 (s. 550–551)LINKKI och ”Larm-trumman om tjänstefolkets sjelfswåld...” av Prodromus (Chydenius) 11.8.1778. emellan en Sat Sapienti och förmodeligen då Hr. Probsten sjelf, som skrifwit genswaren; hwilket jag måste gissa däraf, at denna sednare, lika som Herr Probsten sjelf nu gör, påbördat i N:o 144 den förra at wilja hafwa et Tuckthus wid hwart hushåll. Känner ej Hr. Probsten bättre anledningarna af sjelfwa Tjänstehjons-Ordningen, och förstår han ej bättre Swenskan, til at kunna taga en rätt mening ur andras klara ord, så kunna aldrig Chimerer31falska föreställningar, inbillningar och hjärnspöken tryta honom at fäkta mot: beljuger han åter Folk af upsåt,32af upsåt: avsiktligt så lärer hans Böcker ej skaffa mycken nytta. Så wida det nu må menas denna skriftwäxling, så wil man då skärskåda Hr. Probstens goda anledning.

Sedan Författaren i N:o 134 tydeligen beskrifwit fördärfwet och dess förstörande werkningar, önskar han någon kraftigare bot emot dem som på intet sätt låta sig styras med godo, och mot inga andra. Hans ord äro bland annat dessa helt tydeliga: Man har (i Militairen) längesedan insedt, at man ej kan styra NB. Bestar med complimenter; ty den som beter sig NB. såsom Människa, lärer ingenstädes något ondt wederfaras. Här har nu Hr. Probsten både Bestars och Människors rätt tydeligen urskild, den han ej bordt sumla tilhopa.33sumla tilhopa: blanda samman Men hwad önskas då mot dessa Bestar? En ginare34snabbare, enklare, bekvämare och kraftigare hjälp än nu warande Tjänsthjons-Ordnings, som ej känner någon annan än Process35rättsprocess och husaga, och med ingendera rätt afhjälper det onda. Har då Hr. Probsten ej märkt hwad bot denna Förordning föreskrifwer i 7:de Art. §. §. 1, 2 och 9.36denna Förordning föreskrifwer i 7:de Art. §. §. 1, 2 och 9: Legohjonsstadgan 21.8.1739, art. 7 § 1 krävde att tjänstehjonet skulle vara flitigt och lydigt. ”Är någon därutinnan försummelig, tresk och gensträfwog, rättes med godo, och sedan med måttelig hus-aga: Will han äntå ei bättra sig, warde utur tiänsten wräckter utan pass och afskied, och miste lön sin.” § 2 förbjöd avskedning utan skälig orsak. § 9 stadgade hur tjänstehjonen skulle bete sig på sin fritid: ”Til hämmande af allehanda öfwerflödigheter, samt fylleri, spel och dryckenskap.” Den som bröt mot bestämmelserna fick följande straff: ”Det Tiänste-hion, som i någor måtto häremot bryter, hafwe första gången förwärkat halfwa års-lönen, som angifwaren hemfalla bör; men där en sådan flere gånger därmed beträdas skulle, stånde då Husbonden fritt, at sielf utgifwa honom til Krigs-tiänsten, enär han af wärfware ei straxt anträffas kan, men qwinfolk ware därföre til publiqt arbete förfallit, ...” Efter dessa §. §. ålägges en Husbonde, innan han ens kan blifwa det wärsta skadedjur i huset qwitt, at nödwändigt först piska honom, ehwad han wil eller ej, (ty husagan måste efter denna föreskrift hafwa gått förut) och då den ytterligare ändteligen dömer en liderlig Dräng at utgifwas til krigstjänst och en dylik Piga at sättas til publikt arbete, så sker dock ingendera. Regementerna taga den förra ej gärna emot, icke eller wet jag något enda exempel at så skedt: och Tuckthus finnes mig wetterligen endast i Stockholm. Efter så måste wara, hwad kunde då annat önskas, än at på hwart ställe, (Stad, Socken eller Härad, som det kunde nödigt finnas,) måtte finnas handräckning til denna ledsamma husaga, den wäl ingen hederlig Husbonde utan synnerligaste nödtwång eller öfwerilning gärna förrättar sjelf, samt likaledes Arbetshus i negden, (både för ginheten och för exempel bland de brottsligas bekanta;) men huru[2] har wäl någon förnuftig Människa däraf kunnat falla på den uttydningen, at med hwart ställe skall förstås hwart hus, eller wid gårdarna. Det är ju en sällsam Lag, som hotar med straff-ställen, hwilka icke ens finnas at tilgå. Icke heller är det sagt, at Husbonden skulle med egen magt kunna sätta någon på Tuckthuset; men när brottet är bewisligt borde Processen kunna ske utan omswep. I denna stund, och oaktat alt Herr Probstens ropande, torde det dock blifwa en oundwikelig nödwändighet med sådana slags Människor, som ej på något sätt wilja göra godt, at så får tilgå, om ej alt skall förloras; ty om man skall gå ända til Kgl. Justitiä-Revisionen37Kgl. Justitiä-Revisionen: den del av riksrådet som hade att såsom högsta instans handlägga justitieärenden och som 1789 ersattes av Högsta domstolen innan man kan få en liderlig Dräng från Krogen ut på marken under andetiden,38skördetiden eller annan arbetsintensiv tid och dylikt mer, så måtte man ock så gärna gå från hus och hem straxt på stunden.

Lät nu då wara, min Herr Probst, at Människo-rätten ej medgifwer at någon skall twingas at tjäna, utan man må försörja sig i sin backstufwa. Jag samtycker det gärna på dessa 2:ne nödwändiga wilkor: 1) At Författningarna måtte så träffas, at de arma lif, som tilkomma, ej åter förgås af elände igen. 2) At samma backstufwor ej eller måtte blifwa Warg-kulor, dit Föräldrarna släpa med rån och stöld underhåll åt dem, som wäxa til för at åter på samma sätt tigga och stjäla när de kunna. Upgif allenast säkra mått39åtgärder häremot; ty at endast yrka på Folk-ökning utan utwäg til ärliga näringsfång, är endast at yrka på döden och missgärningar. Hwarföre har ej Hr. Probsten gått in i denna undersökning? Efter hans tanke skapar sig alt detta sjelft, allenast Folket får gifta sig. Månne detta allena är nog? Få se då huru det går.

Lät dem ock betinga sig sina wilkor, så stora de må blifwa, i fall Landet kan bestå därmed. Det är billigt40rättvist at den bör få mer, som mer förtjänar.41som mer förtjänar: som är mer förtjänt av det Men då jag gripit mig an at löna och föda dem efter all min förmåga, böra de då åtminstone ej göra mig gagn igen? Åtminstone då icke skada och förstöra mig? Eller är deras Människo-rätt den at få göra mig alt ondt, och min däremot at få lida det? Eller hwarföre gifwer han då alsintet råd häremot, när just denna klagan, som utgör hufwud-knuten, är den som wåller altsammans? Icke är detta botat med hans förslag pag. 5242hans förslag pag. 52: se Tankar, § 16 om alla Stadgars uphäfwande och fri contrahering,43fri contrahering: fritt ingående av kontrakt och avtal när intet band gifwes at stå wid Contractet, och då upsägelse-tiderna därutöfwer skola förblifwa, så at man icke ens dessförinnan kan blifwa en elak Människa qwitt. Ännu en gång, hwarföre utelämnar Hr. Probsten upsåteligen detta? Och likwäl har han af denna anledning skrifwit Boken.

Men sådant Folk synes efter Hr. Probstens tanke ej wara til. Det är hela Allmänheten, som klagar i wädret,44luften af egennytta, af tyranni. De äro alle obrotslige: eller om icke så är, hwarföre fäcktar ock Hr. Probsten för dem alla utan åtskilnad? Hwarföre stärker han ock med sin Människo-rätt all liderlighet och ondska? Det hade dock warit wäl, innan Hr. Probsten antagit sig denna Advocature,45advokatskap om han ock litet bättre lärt känna sina Principaler. Alla de, som göra detta Folket alt hwad godt de kunna, och dock blifwa illa betjänte igen, torde känna dem bättre. Händelser och bewis til stort öfwerflöd skulle lätt kunna upgifwas om det lönte mödan. Alt nog, den som känner ofoget, blifwer Herr Probsten ej mycket förbunden.

Epilogus.46lat. eftertänksam

1. skriftliga framställning
2. beskyddar, försvarar
3. finna af dessa Sophismer ingen lisa: får ingen tröst av dessa klyftiga men falska slutledningar
4. pag. 8: se Tankar, § 6
5. kräver
6. jus vitæ & necis: lat. rätt över liv och död; rätten att avrätta, som husbönder enligt den romerska rätten hade över sitt husfolk
7. Dagligt Allehanda N:o 134, 144 och 180: Åsyftar följande debattartiklar i Dagligt Allehanda: ”Om i de allmänna papperen...” av Sat Sapienti 17.6.1778, Swar til Sat Sapienti i Dagbladet n:o 134 av Hatare af Folk-ilsken 30.6.1778 och ”Larm-trumman om tjänstefolkets sjelfswåld...” av Prodromus (Chydenius) 11.8.1778.
8. falska föreställningar, inbillningar och hjärnspöken
9. af upsåt: avsiktligt
10. sumla tilhopa: blanda samman
11. snabbare, enklare, bekvämare
12. rättsprocess
13. denna Förordning föreskrifwer i 7:de Art. §. §. 1, 2 och 9: Legohjonsstadgan 21.8.1739, art. 7 § 1 krävde att tjänstehjonet skulle vara flitigt och lydigt. ”Är någon därutinnan försummelig, tresk och gensträfwog, rättes med godo, och sedan med måttelig hus-aga: Will han äntå ei bättra sig, warde utur tiänsten wräckter utan pass och afskied, och miste lön sin.” § 2 förbjöd avskedning utan skälig orsak. § 9 stadgade hur tjänstehjonen skulle bete sig på sin fritid: ”Til hämmande af allehanda öfwerflödigheter, samt fylleri, spel och dryckenskap.” Den som bröt mot bestämmelserna fick följande straff: ”Det Tiänste-hion, som i någor måtto häremot bryter, hafwe första gången förwärkat halfwa års-lönen, som angifwaren hemfalla bör; men där en sådan flere gånger därmed beträdas skulle, stånde då Husbonden fritt, at sielf utgifwa honom til Krigs-tiänsten, enär han af wärfware ei straxt anträffas kan, men qwinfolk ware därföre til publiqt arbete förfallit, ...”
14. Kgl. Justitiä-Revisionen: den del av riksrådet som hade att såsom högsta instans handlägga justitieärenden och som 1789 ersattes av Högsta domstolen
15. skördetiden eller annan arbetsintensiv tid
16. åtgärder
17. rättvist
18. som mer förtjänar: som är mer förtjänt av det
19. hans förslag pag. 52: se Tankar, § 16
20. fri contrahering: fritt ingående av kontrakt och avtal
21. luften
22. advokatskap
23. lat. eftertänksam

[1]

Siihen vilkkaaseen väittelyyn, jota herra rovasti ja tohtori Chydeniuksen kanssa on palkollissäännöstä käyty, en ole suinkaan halunnut ottaa minkäänlaista kantaa, ennen kuin olen ehtinyt saada itse kirjan kotipaikkakunnalleni. Nyt voin ottaa kantaa ja minulla on mielestäni siihen aihettakin, koska löydän hänen esityksestään todellakin paljon enemmän huomautettavaa kuin tähän lehteen saadaan mahtumaan. Minulla ei ole tilaisuutta kirjoittaa kirjaa, niin kuin hän on tehnyt, ja minun on näin ollen tyydyttävä mainitsemaan tärkeimmät pääasiat vain huomautuksina.

Ellei herra rovasti kirjoita suorastaan vastoin parempaa tietoaan, mitä epäilyä tukevat monet viitteet, hän ei ole ainakaan juuri tuntenut ja vielä vähemmän ymmärtänyt, mistä oikeastaan valitetaan. Ehkäpä väestö hänen kotiseudullaan (kuten varmaankin siellä täällä muuallakin) on niin kunnollista, ettei hän ole saanut kokea eikä siis myöskään päässyt tuntemaan seikkoja, jotka rasittavat toisten mieltä, mutta tämän takia hänen ei olisi pitänyt sekoittaa ihmisoikeuksien puolustamista, jota vastaan kukaan ei ole hyökännyt, ihmisten tuhoojien oikeuksiin, joita hän tuon kauniin asian varjolla kaikin voimin varjelee. Kun hän nimittäin lopultakin mainitsee jotakin laiskottelusta, röyhkeydestä, irstaudesta jne., hän sivuuttaa asian taas pikaisesti, ikään kuin nuokin seikat kuuluisivat ihmisoikeuksiin tai niillä ei ainakaan olisi minkäänlaista merkitystä, ja kun hän lupaa esittää parannuskeinoja, hänen tekstissään ei lopultakaan ole sanaakaan avuksi tuommoisten ilmiöiden torjuntaan. Niillä seuduilla, joilla pahuus on oikein päässyt rehottamaan, ei esitetyistä sofistisista47viisastelevista, saivartelevista selityksistä saada minkäänlaista helpotusta, vaan ne saavat aikaan vain sen karhunpalveluksen, että sitä mukaa kuin joitakin tietoja herra rovastin periaatteista ehtii tulla noilla seuduilla palkollisten korviin, he alkavat pitää ihmisoikeutenaan olla niin sietämättömiä ilkiöitä kuin suinkin haluavat. Mikäli tämä ei ole täysin herra rovastin tarkoittama tulos, hän ei ole kuitenkaan mitenkään merkittävästi ilmaissut torjuvaa kantaa siihen, saati että olisi julistanut sille sen ansaitsemaa tuomiota.

Tällaisten herra rovastiin kohdistuvien syytösten esittäminen alkajaisiksi on erityisen perusteltua, koska hän sivulla 8 asettaa kirjansa lähtökohdaksi täysin selvästi väärän väitteen. Mistä hän on löytänyt tuossa kohdassa mainitun tärkeilevän miehen, joka vaati laadittavaksi säädöksiä, jotka antaisivat isännille melkeinpä päätösvallan ius vitae & necis,48ius vitae et necis: Lat. oikeus päättää elämästä ja kuolemasta. Roomalaisen oikeuden mukaan isännällä oli oikeus teloittaa palveluksessaan oleva henkilö. ja esittävät ehdotuksia kuritushuoneiden perustamisesta jne. jopa maatiloille? Olen hyvin tarkasti seurannut tästä asiasta julkaistuja kirjoituksia enkä ole mistään löytänyt mitään tuollaista. Kun nyt jälleen etsin tuollaisia kirjoituksia herra rovastin itse antamien ohjeiden ja opastuksen mukaisesti, en näe muuta kuin että ehkä tarkoitetaan Dagligt Allehandan viime vuoden numeroissa 134, 144 ja 18049Dagligt Allehandan viime vuoden numeroissa 134, 144 ja 180: Tarkoitetaan seuraavia kirjoituksia Dagligt Allehandassa: Sat Sapienti, ”Ei ole mitenkään merkillistä…” 17.6.1778, Ihmisvihan vastustaja, <em>Vastaus Sat Sapientiin kirjoitukseen lehden numerossa 134 30.6.1778 ja Prodromus (Chydenius), ”Palvelusväen omavaltaisuus ...” 11.8.1778. julkaistua Sat Sapientin ja luultavasti vastakirjoitukset itse laatineen herra rovastin välistä kirjeenvaihtoa. Tämän olen joutunut arvaamaan sen perusteella, että vastaaja on numerossa 144 syyttänyt samoin kuin herra rovasti nyt itse syyttää ensiksi mainittua halusta saada kuritushuone jokaiseen talouteen. Ellei herra rovasti tunne paremmin syitä itse palkollissäännön laatimiseen eikä ymmärrä ruotsia paremmin kyetäkseen ymmärtämään muiden käyttämien selvien sanojen oikean merkityksen, hän voi loputtomiin taistella mielikuvituksen luomia hirviöitä vastaan. Jos hän taas tahallisesti valehtelee ihmisille, hänen kirjoistaan ei koitune suurtakaan hyötyä. Mikäli tässä yhteydessä on tarkoitettu tuota kirjeenvaihtoa, haluttaneen tarkastella herra rovastin hyviä perusteluja lähemmin.

Kun numerossa 134 esiintyvä kirjoittaja on selkeästi kuvannut rappiota ja sen tuhoisia vaikutuksia, hän toivoo jotakin voimakkaampaa keinoa niiden ojentamiseksi, jotka eivät mitenkään alistu tottelemaan hyvällä puheella, mutta ei ketään muuta vastaan käytettäväksi. Mm. tässä hänen sanansa ovat täysin selvät: (sotavoimissa) on jo kauan sitten ymmärretty, ettei (huom.) elukoita voi hallita kohteliaisuuksia lausumalla; eihän (huom.) ihmismäisesti käyttäytyvä joutune missään kokemaan mitään pahaa. Tässähän herra rovastille on sangen selvästi erotettu toisistaan elukoiden ja ihmisten oikeudet, eikä hänen olisi pitänyt sotkea niitä toisiinsa. Mutta mitä sitten toivotaan avuksi näitä elukoita vastaan? Suorempaa ja voimakkaampaa apua kuin nykyinen palkollissääntö antaa, sehän ei tunne muita keinoja kuin oikeudenkäynnin ja kotikurituksen, eikä näistä kumpikaan tehoa pahaan kunnolla. Eikö herra rovasti sitten ole havainnut, millaiset ojennuskeinot tämä sääntö määrää 7. luvun 1., 2. ja 9. pykälässä?50tämä sääntö määrää 7. luvun 1., 2. ja 9. pykälässä?: Vuoden 1739 palkollissäännön 7. luvun § 1 edellytti palkolliselta ahkeruutta ja kuuliaisuutta. ”Sitä, joka on työssään huolimaton, niskoitteleva tai vastahankainen, oikaistakoon ensin hyvällä, sitten kohtuullisella kotikurituksella. Mikäli hän ei vieläkään paranna tapojaan, erotettakoon palveluksesta ilman palvelutodistusta ja palkkaa.” Pykälässä 2 kiellettiin erottaminen ilman pätevää syytä. Pykälässä 9 määrättiin, kuinka palkollisen tuli käyttäytyä vapaa-aikanaan: ”Kaikenlaisten joutavuuksien sekä päihtymyksen, pelaamisen ja juopottelun välttämiseksi...”. Rangaistus oli tällainen: ”Palkollinen, joka jollakin tavalla rikkoo tätä vastaan, menettäköön ensimmäisellä kerralla puolet vuosipalkastaan, mikä menee ilmiantajalle; mutta jos palkollinen tavataan sellaisesta useita kertoja, on talonpojalla itse oikeus luovuttaa hänet sotapalvelukseen, mikäli värvääjä ei heti saa häntä kiinni, mutta naisväki tuomittakoon julkiseen työpalvelukseen...” Näiden pykälien mukaan isäntä ei pääse eroon edes talon pahimmasta tuholaisesta, ennen kuin hän on niiden asettaman velvoituksen mukaisesti piiskannut tämän, haluaapa hän tehdä niin tai ei (sillä kotikuritusta on tämän määräyksen mukaan ennen erottamista annettava), ja kun säädös lisäksi tuomitsee irstailuun syyllistyneen rengin luovutettavaksi sotapalvelukseen ja samaan syyllisen piian julkiseen työpalvelukseen, kumpikaan ratkaisu ei käytännössä toteudu. Rykmentit eivät ota syyllistä mielellään vastaan, enkä tiedä yhtään esimerkkiä siitä, että näin olisi tapahtunut, ja työlaitos on tietääkseni ainoastaan Tukholmassa. Kun asiat nyt väistämättä ovat tällaisella tolalla, mitä muuta sitten voitaisiin toivoa kuin sitä, että jokaisella paikalla (kaupungissa, pitäjässä tai kihlakunnassa siten kuin parhaaksi nähdään) pitäisi olla saatavissa virka-apua tähän ikävään kotikuritukseen, jota kukaan kunniallinen isäntä ei varmaankaan mielellään anna itse kuin äärimmäisen pakon edessä tai pikaistuksissaan, ja että seudulla olisi myös työlaitos (sekä toiminnan sujuvuuden takaamiseksi että varoitukseksi rikollisten lähipiirille). Mutta miten[2] kukaan järkevä ihminen on todellakaan voinut tulkita tätä niin, että jokaisella paikalla tarkoitetaan jokaista taloa, toisin sanottuna maatilaa. Onpa tässä peräti merkillinen laki, joka uhkaa rangaistusten täytäntöönpanopaikoilla, joita ei edes ole missään. Ei ole myöskään sanottu, että isäntä voisi omalla päätöksellään sijoittaa ketään kuritushuoneeseen, mutta kun rikos on todistettu tapahtuneeksi, prosessin pitäisi edetä mutkattomasti. Nykyhetkellä ja herra rovastin kaikesta huudosta huolimatta käynee kuitenkin välttämättömäksi saada tuollainen keino käytettäväksi sellaisia ihmisiä varten, jotka eivät halua mitenkään toimia hyvällä tavalla, jotta ei ajauduttaisi täydelliseen tappioon. Jos nimittäin on edettävä kuninkaalliseen oikeusrevisioon51kuninkaalliseen oikeusrevisioon: Valtaneuvoston osa, joka toimi korkeimpana tuomioistuimena vuoteen 1789, jolloin sen tilalle perustettiin korkein oikeus. saakka, ennen kuin voi saada esimerkiksi irstailevan rengin kapakasta ulos pellolle kiireisimpänä työaikana, voi yhtä hyvin lähteä kodistaan ja konnultaan saman tien.

Oletetaanpa nyt sitten niin, arvoisa herra rovasti, etteivät ihmisoikeudet salli kenenkään pakottamista palvelussuhteeseen, vaan ihmiset saakoot pitää huolen itsestään mäkituvissaan. Suostun siihen mielihyvin, seuraavilla kahdella välttämättömällä ehdolla: 1) säädökset on laadittava siten, etteivät syntyvät lapsiparat heitä hetimmiten henkeään kurjuuden takia; 2) mainituista mäkituvista ei saa tulla sudenpesiä, joihin vanhemmat raahaavat ryöstämäänsä ja varastamaan tavaraa elättääkseen lapsia, jotka kasvavat ja samalla tavalla kerjäävät ja varastavat, heti kun kynnelle kykenevät. Ilmoittakaa vain varmat keinot tällaista vastaan, sillä pelkästään väestönkasvun vaatiminen esittämättä keinoja vuotuisen toimeentulon hankkimiseen merkitsee samaa kuin vaatisi enemmän kuolemaa ja rikoksia. Miksi herra rovasti ei ole ryhtynyt tätä tutkimaan? Hänen käsityksensä mukaan kaikki tämä järjestyy itsestään, kunhan ihmiset saavat avioitua. Mahtaako pelkästään se riittää? Saapa nähdä, kuinka käy.

Annettakoon heidän myös sopia työehdoistaan, tulkootpa kustannukset miten suuriksi tahansa, jos maa vain voi sen kestää. On kohtuullista, että sen, joka ansaitsee suuremman korvauksen, on saatava enemmän. Mutta kun olen ottanut tehtäväkseni heidän palkkansa maksamisen ja heidän ruokkimisensa voimieni mukaan, eikö heidän puolestaan pitäisi ainakin tuottaa minulle hyötyä eikä ainakaan vahingoittaa minua ja ajaa talouttani turmioon? Vai kuuluuko heidän ihmisoikeuksiinsa se, että he saavat tehdä minulle kaikenlaista pahaa, ja minun oikeutenani sitä vastoin on kärsiä tämän takia? Vai miksi hän ei sitten anna minkäänlaista neuvoa tämän torjumiseksi, kun juuri tätä koskeva valitus on pääasiallinen ongelma, josta kaikki aiheutuu? Ei tätä korjata hänen s. 52 esittämällään ehdotuksella,52hänen s. 52 esittämällään ehdotuksella: Ajatuksia luonnollisista oikeuksista, § 16 että kaikki säännöt kumottaisiin ja sopimukset saataisiin tehdä vapaasti, kun mitään sitovia määräyksiä sopimuksen pitämisestä ei anneta ja kun irtisanomisaikojen pitää lisäksi säilyä entisinä, niin ettei edes pahasta ihmisestä voida päästä eroon ennen tuon ajan päättymistä. Vielä kerran: miksi herra rovasti jättää tarkoituksellisesti tämän syrjään? Ja kuitenkin hän on kirjoittanut kirjan tästä aiheesta. ssssss

Tuommoisia ihmisiä ei herra rovastin käsityksen mukaan näytä olevan olemassa. Koko yhteisö vain valittaa suotta, itsekkyytensä ja tyrannimaisen vallanhalunsa takia. Ovatko kaikki nuo ihmiset syyttömiä rikoksiin? Tai elleivät ole, miksi herra rovasti taistelee erotuksetta heidän kaikkien puolesta? Miksi hän ihmisoikeuspuheillaan vahvistaa kaikenmoista irstautta ja pahuutta? Ennen tähän asiamiehen tehtävään ryhtymistä herra rovastin olisi kannattanut myös oppia hieman paremmin tuntemaan päämiehiään. Kaikki, jotka tekevät tämän väen hyväksi kaikkea hyvää mihin pystyvät ja saavat silti vastineeksi huonoa palvelua, varmaankin tuntevat nuo ihmiset paremmin. Tapahtumia ja todisteita voitaisiin helposti tuoda esiin yllin kyllin, jos se maksaisi vaivan. Kaiken kaikkiaan se, joka tuntee vallitsevan ilkivallan, ei ole kovin kiitollinen herra rovastille.

Epilogus.

Suom. Heikki Eskelinen

1. viisastelevista, saivartelevista
2. ius vitae et necis: Lat. oikeus päättää elämästä ja kuolemasta. Roomalaisen oikeuden mukaan isännällä oli oikeus teloittaa palveluksessaan oleva henkilö.
3. Dagligt Allehandan viime vuoden numeroissa 134, 144 ja 180: Tarkoitetaan seuraavia kirjoituksia Dagligt Allehandassa: Sat Sapienti, ”Ei ole mitenkään merkillistä…” 17.6.1778, Ihmisvihan vastustaja, <em>Vastaus Sat Sapientiin kirjoitukseen lehden numerossa 134 30.6.1778 ja Prodromus (Chydenius), ”Palvelusväen omavaltaisuus ...” 11.8.1778.
4. tämä sääntö määrää 7. luvun 1., 2. ja 9. pykälässä?: Vuoden 1739 palkollissäännön 7. luvun § 1 edellytti palkolliselta ahkeruutta ja kuuliaisuutta. ”Sitä, joka on työssään huolimaton, niskoitteleva tai vastahankainen, oikaistakoon ensin hyvällä, sitten kohtuullisella kotikurituksella. Mikäli hän ei vieläkään paranna tapojaan, erotettakoon palveluksesta ilman palvelutodistusta ja palkkaa.” Pykälässä 2 kiellettiin erottaminen ilman pätevää syytä. Pykälässä 9 määrättiin, kuinka palkollisen tuli käyttäytyä vapaa-aikanaan: ”Kaikenlaisten joutavuuksien sekä päihtymyksen, pelaamisen ja juopottelun välttämiseksi...”. Rangaistus oli tällainen: ”Palkollinen, joka jollakin tavalla rikkoo tätä vastaan, menettäköön ensimmäisellä kerralla puolet vuosipalkastaan, mikä menee ilmiantajalle; mutta jos palkollinen tavataan sellaisesta useita kertoja, on talonpojalla itse oikeus luovuttaa hänet sotapalvelukseen, mikäli värvääjä ei heti saa häntä kiinni, mutta naisväki tuomittakoon julkiseen työpalvelukseen...”
5. kuninkaalliseen oikeusrevisioon: Valtaneuvoston osa, joka toimi korkeimpana tuomioistuimena vuoteen 1789, jolloin sen tilalle perustettiin korkein oikeus.
6. hänen s. 52 esittämällään ehdotuksella: Ajatuksia luonnollisista oikeuksista, § 16

Unfortunately this content isn't available in English